Maybe tomorrow is a better day

//Nova feat Logan namu tänne~ ♥

Perjantai.
Tämän viikon viimeinen työpäivä oli vielä edessä, joka sai monesti pohtimaan, pitäisikö vain soittaa ja sanoa, että on sairaana eikä näin ollen pääse töihin. Ei. Se ei olisi mukavaa. Mitä tekemistä kotona muka olisi? Kissa istuskelisi ikkunalaudalla ja tuijottaisi tarkkaavaisena ulos ikkunasta, joten siitä ei ainakaan olisi pidemmän päälle seuranpitäjäksi. Televisiosta ei tulisi mitään hyvää, eihän sieltä nykyään edes tule muuta kuin uutiset, jotka mielummin luki lehdestä, sillä uutistenlukijanainen oli raivostuttavan kuuloinen; britti joka puhui nenäänsä.
Nämä mietteet mietittyään Clara Lefèbvre joi aamuteensä loppuun, heitti valkoisen takin niskaansa, kaappasi valmiiksi pakatun treenikassin olalleen ja kävi vielä antamassa suukon kissansa päälaelle pienen korvan rapsuttamisen kera ennen kuin lähti kohti työpaikkaansa.

Puolen tunnin työmatka ei ollut paha, ei sitten lainkaan. Se ehti aina kulua yllättävän nopeasti... Tai sitten tappavan hitaasti. Bussi oli jälleen kerran täyteen buukattu, mikä ei ollut yllätys, joten ei auttanut muu kuin tyytyä seisomapaikkaan, puristuksiin muiden ihmisten kanssa. Pariin otteeseen bussi ajoi parin pysäkin ohitse, sillä ei voinut ottaa yhtään enempää matkustajaa kyytiin, olihan se jo aivan täynnä.
Sen puolen tunnin aikana ihmiset kuitenkin alkoivat pikkuhiljaa valua pois kukin omalla pysäkillään ja pian oli tullut sen verran paljon tilaa, että uskalsi huokaista helpotuksesta.
Tuttu pysäkki näkyikin jo ja pysäytysnappia painettiin. Bussi pysähtyi pysäkin kohdalla ja päästi bruneten haukkaamaan raitista, viileää Lontoon ilmaa vielä uudemman kerran. 10 minuuttia kävelyä vielä tarvittiin ennen kuin oltiin päästy päämäärään; Lontoon delfinaarioon.
"Clara!" hihkaisi joku ja brunette kääntyi katsomaan taakseen nähdäkseen ystävättärensä.
"Heiiii!" pitkitti neito sanan loppua ystävällisesti hymyillen ja avasi delfinaarion oven avaimellaan lyöttäytyen yhteen juuri seuraan saapuneen ystävän kanssa.

"Ja voitko uskoa, siihen päättyi meidän suhteemme!" kertoili blondi nainen ylidramatisoivalla äänellään samalla kun ryttäsi vaatteensa kaappiin.
"Naurettavaa", Clara kivahti ja vetäisi uimapukunsa ylle punaisen t-paidan, joka oli osa hänen työasuaan. Vielä mustat, lyhyet shortsit vetäistiin jalkaan niin kokonaisuus oli pilliä vaille valmis. Clara nosti penkltä hopeisen pillin ja laittoi sen kaulaansa roikkumaan, sekä sitoi hiuksensa poninhännälle mustalla pompulalla.
"Kuulitko muuten, että tänne otetaan taas niitä delfiininkouluttajaopiskelijoita?" pirtsakka blondi kysäisi kuin ohimennen saatuaan oman työasunsa ylleen ja käänsi ruskeat silmänsä ranskalaiskaunottareen, joka nosti kulmiaan huvittuneena katsellen tätä takaisin.
"Kuulinpa hyvinkin. Varmaan pari homoa ja muutama 18 -vuotiasta tyttöä, niin kuin aina."
"Sääli, ettei kukaan hyvän näköinen pyri tähän ammattiin", voivotteli Heidi, mutta korjasi nopeasti, "tai siis eihän Robert ole pahan näköinen! Sitä vain, että-"
"Joo joo, tajusin kyllä!" sai Clara sanottua ennen kuin Heidi ehti edes aloittaa puhumisen miesten seksikkän lihaksiston eri osista ja niiden huomiota herättävästä ulkomuodosta, joka sai jokaisen naisen kävelemään katutolppia päin Kanarialla. Tai ainakin niin oli kuulemma siskolle käynyt ollessaan siellä lomalla. Sitä kautta tämä tapasikin saksalaisen miehensä.
Kaappi laitettiin lukkoon ja naiset lähtivät suuntaamaan allasta kohti, jonka luona oli sovittu tapaaminen pomon kanssa. Heillä ei ollut vielä aavistustakaan siitä, ketkä saisivat toimia opiskelijoiden ohjaajina ja kouluttajina.
Claralla oli kuitenkin hyvin vahva aavistus siitä, että hän olisi yksi niistä kolmesta tulevasta kouluttajasta.

--here we come~ ♥

Mikä voisikaan olla ärsyttävämpää kuin vanhanaikaisen herätyskellon pirinä kesken makean unen?
Tällä hetkellä ei tullut muuta mieleen ja unenpöpperöisesti muristen Logan Jenkins hyppäsi sängystään ylös ja hieroi silmiään samalla kun lähti löntystelemään kohti keittiötä. Hän tarvitsi kahvia, että saisi koneistonsa käyntiin ja mahdollisimman vahvaa sellaista, kiitos. Kofeiini litku laitettiin tippumaan ja sillä välin hän kävi suihkussa peseytymässä. Suihkussa käyminen onneksi herätteli hänet kokonaan ja nyt hän oli taas valmis tähän päivään.
Pukeuduttuaan Logan laittoi television päälle ja etsi kanavan, josta tuli aamun uutiset. Aamiaisekseen mies nautti mukillisen mustaa kahvia sekä voileivän. Sen sijaan, että olisi syönyt ja juonut keittiössä hän tallusteli olohuoneen puolelle ja meni röhnöttämään olohuoneen sohvalle. Mitä suotta ostaa tai tilata sanomalehteä, kun tärkeimmät näki televisiosta. Ahhh...kyllä kitkerän musta kahvi sitten maistui hyvältä, kyllä viimeistään nyt oltiin kunnolla virkeänä.
Tänään hänen pitäisi onnistua pääsemään paikalliseen delfinaarioon töihin, jotta voisi pitää asiakkaan tytärtä silmällä silloinkin, kun tämä ei ollut kotona.

Aamupalan mussuttamisen jälkeen Logan heitti kengät jalkaansa ja lähti ajamaan moottoripyörällään delfinaariota kohden, sinne oli onneksi helppo löytää ja plussaa oli ruuhka-vapaa liikenne. Sen ansiosta hän pääsi paikan päälle oletettua aikaisemmin, niimpä Logan otettiin ihan ensimmäisenä sisälle haastatteluun ja sitä oltiinkin harjoiteltu, mutta vain sen verran, että hän osaisi vakuuttaa paikan pomon niinsanotuista kyvyistään.
Kuinka vaikeaa parin nisäkkään kouluttaminen nyt muka voisi olla?
Logan ojensi komean näköisen ansioluettelonsa haastattelijalleen ja odotti, että tämä saisi sen luettua. Koko CV oli tietenkin täysin tekaistu, mutta sitähän tuo lihavahko mies ei tiennyt. Logan pääsi kirkkaasti harjoittelijaksi ja onnistui järjestämään itsensä vielä Claran opetukseen. Virne kasvoillaan mies lähti altaille.

Päällään hänellä oli vielä vain farkut ja tpaita, nahkatakki ja kypärä oli jätetty moottoripyörän luokse. Kun vertasi muihin paikalla oleviin ihmisiin, Jenkins hieman erottui joukosta niin pituutensa kuin ankaran ulkomuotonsa vuoksi. Kyllä katseita satelikin niiltä joiden ohi hän käveli.
Missäköhän se Lefébvren nainen oikein oli?
Logan päälyili ympärilleen ja harhailtuaan vielä hetken, hän onistui kohdistamaan katseensa tähän ja lähti oitis suunnistamaan tätä kohden.

''Päivää neidit.'' tervehdittiin Claraa sekä Heidiä, ''Olen uusi harjoittelijoista, kumpi sattuisi olemaan neiti Lefébvre?'' Logan esitti, etteikö muka tunnistaisi tätä varmalla.
Kun katsoi tätä naikkosten edessä seisovaa miestä, ei ehkä välttämättä heti uskoisi hänen olevan harjoittelija. Sen verran silmiinpistävä näky tämä kun oli. Logan seisoi tuttuun tapaansa ryhdikkäästi ja huomasi, ettei tainnut ihan kokonaan vakuuttaa näitä. Hänen teki mieli tokaista vielä loppuun, että ei se ollut vitsi, hän tosiaankin oli täällä harjoittelemassa, mutta päätti säästään sen kommentin siihen, kun jompikumpi nyt sanoisi edes jotakin.
''Vai olenko kokonaan erehtynyt henkilöistä?'' huulille nousi oikealle puolelle kaartuva vino hymy.

Päästyään altaan luokse saivat naiset huomata, että pomo oli saapunut juuri parahiksi paikalle ja kun huomasi kaikkien olevan koolla, alkoi tämä luetella työtehtäviä alaisilleen.
Niinpä niin, ei ollut mikään yllätys, että Clara sai kunnian olla yksi kouluttajista, samoin myös Heidi, josta nainen oli salaa vahingoniloinen; nyt kumpikaan ei voisi lehkia toiselle siitä, kummalla oli parempi työtehtävä.
Samassa ranskalaisneito tunsi tökkäisyn käsivarressaan ja siirsi automaattisesti katseensa vieressä seisovaan ystäväänsä, jonka katse oli kiinnittynyt johonkin aivan muuhun kuin oli tarkoitus, ja hymähti vielä kysyvästi tälle.
"Katsohan tuonne", Heidi vastasi ja nyökkäsi havainnollistavasti eteensä, jolloin myös Clara käänsi katseensa tämän katsomaan suuntaan. Hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä ja toinen kulmista nousi niin korkealle kuin vain suinkin pääsi.
Hänen näköpiiriinsä osui pitkä, hyväkroppainen mies, jonka tummat hiukset oli nostettu edestä pystyyn. Molemmat naiset katsoivat yllättävää ilmestystä vaiti ja hengittämättä.
Mitä hel-.... hemmettiä? Miten noin hyvän näköinen mies oli päätynyt TÄNNE? Kuntosalillahan tuollaisen pitäisi olla rehkimässä päivä toisensa jälkeen tai armeijassa! Ehkä tuo oli vain eksynyt? Niin, niin sen täytyi totisesti olla. Komistus oli vain tullut kysymään tietä, siinä kaikki. Johan alkoi homma valjeta hänellekin.

Aikansa miestä tuijotettuaan tiedosti Clara, että tämä etsi aivan selvästi katseellaan jotakuta. Oliko miehellä tuttu kenties töissä täällä? Mutta sitten komistuksen tummat silmät kohtasivat hänen silmänsä ja nainen käänsi hätäisesti katseensa sivuun ja näytti siltä, kuin katto näyttäisi tänään entistäkin mielenkiintoisemmalta.
"Katsooko hän vielä tänne?" ranskalainen kuiskaisi mahdollisimman liikkumattomilta huuliltaan Heidille, joka totesi, että jep ja tämä oli vielä tulossa heitä kohden, johon Clara voihkaisi nolona. Aivan varmasti mies oli nähnyt hänen tuijottavan tätä kuin idiootti ja päättänyt sitten tulla kysymään, onko täällä jokin ongelma.
Voieivoieivoiei...
''Päivää neidit.'' repliikki kuului sitten odotettua aikaisemmin heidän edestään ja molemmat naiset käänsivät katseensa eteen kävelleeseen mieheen, joka tuntui pidemmältä mitä oli kauempaa katsottuna näyttänyt, varsinkin kun kumpikaan neidoista ei omistanut turhan paljon pituutta, joten he joutuivat hieman nostamaan leukaansa nähdäkseen paremmin tämän kasvot. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan osannut vastata tämän tervehdykseen, sillä nyt nämä tuijottivat tätä suut auki kuin mitkäkin puhetaidottomat lahnat.
"Et. Hän on Lefèbvre", vastasi Heidi lyhyesti ja ytimekkäästi komistuksen kysymykseen ja tökkäisi Claraa käsivarteen, joka vain nyökkäili ja siirsi hitaasti katseensa ystävättäreensä, joka hihkaisi vielä, "Toivottavasti hänestä tulee minun oppilaani. Näitkö hymykuopat?"
"Näin."
"Aivan kuin joulu olisi tullut tänä vuonna etuajassa!"
"Heidi..."
"Ihanaa! Voi kuinka sydäntä lämmittävä näky!"
"HEIDI"
"No mitä?"
"Rauhoitu. Hän kuulee kaiken." Clara totesi pientä huvittuneisuutta äänessään ystävälleen, joka vain kohautti olkiaan.

"Ja nyt ilmoitan teille, ketkä kuuluvat ryhmäänne", ilmoitti pomo ja alkoi luetella nimiä, ja sitä mukaa aina ihmiset menivät sen ohjaajan luokse, kenen ryhmään kuuluivat. "Logan Jenkins, sinä olet Cla-.... Jaahas, löysitkin jo hänet. Clara, olen pahoillani mutta saat vain yhden opiskelijan."
Voi miksi? Miksi juuri hän sai tuon komistuksen, Loganin, ja vieläpä ainoaksi opiskelijaksi alaisuuteensa? Miksi muut saivat kolme ja hän vain yhden? Tässä oli nyt jotain mätää. Aivan varmasti tässä oli jonkinlainen salaliitto koko asian takana, siitä hän oli varma!
"Selvä...." nainen tyytyi kohtaloonsa ja katse siirrettiin takaisin pitkään komistukseen, "Onko täällä näkynyt ketään hyvän näköistä miestä, joka miellyttää silmää?"
Niinpä niin. Tottahan se oli. Ei kukaan normaali mies lähtisi tällaiseen ammattiin. Tämä oli enemmänkin homojen ja naisten hommaa, ja varsinkin ihmisten, jotka edes jollain tavalla näyttivät sopivan tähän työhön. Logan näytti kaikkea muuta kuin siltä; täydellinen kroppa joka oli oletettavasti kovan treenauksen tulosta ja pituus oli aivan varmasti lähemmäs kaksi metriä, ehkä hieman alle, mutta vain hieman.

Molemmat neitokaiset kääntyivät Loganin huudon suunnalle ja ilmeistä päätellen hänen pituutensa oli yllättänyt kummankin. Kuten suurin osa Loganin tapaamista ihmisistä myös he joutuivat kallistamaan niskaansa, hänen kasvonsa nähdäkseen. Ruskeiden silmien ankara katse oli kohdistunut näihin naisiin, joista ei kumpainenkaan saanut tervehdystä aikaiseksi. Mitäs noin kummaa hänessä muka oli?
''Hienoa, ehdin jo epäillä, että olin erehtynyt kokonaan henkilöistä, mutta hyvä näin.'' tokaistiin rauhalliseen sävyyn ja oli varma, ettei hänen epäiltäisi valehtelevan. ''mukava tavata neiti Léfebvre.''

Logan kuuli kyllä selkeästi Heidin sekä Claran puheet, mutta koitti esittää, ettei olisi. Se esitys ei kyllä mennyt ihan läpi, koska hymy oli väkisinkin kivunnut hänen huulilleen.
''Ei tässä mitään, en minä mitään kuullut.'' ei kun siis hups. Hän ei lakannut hymyilemästä vielä hetkeen. Sitten paikalle saapui pomo mies, joka teki ryhmänohjaukset ja suoraan sanottuna Logania ei jaksanut kiinnostaa ollenkaan, muuta kuin se, että hän oli nyt Claran 'oppipoika' ja pääsi pitämään tätä silmällä. Niimpä häneltä jäi kuulematta ne kaikki perusjutut jotka pomo jakoi paikalla olijoille. Kyllä hän sitten pääsisi kärryille, kun olisi hetken ollut paikalla.
Hm? sanoiko se juuri, että hän oli neiti Léfebvren ainut niin kutsuttu opiskelija? Tämähän oli aivan loistavaa! Ei ollut muita riippakiviä häiritsemässä. Logan kävi delfinaariota läpi arvioivalla katseellaan ja hetken pälyilyn jälkeen totesi itselleen paikan näyttävän ihan normaalilta, eli tässä tapauksessa missään ei ollut asemiestä piilossa. Mutta se olisinkin ollut aika epätodennäköistä, tosin Logan oli tottunut myös epätodennäköisiin tilanteisiin, eikä halunnut nyt riskeerata mitään. Ja jos mieheltä kysyttiin niin tässä oli myös hänen maineensa kyseessä.

''Juu, kyllä.''

Anteeksi mitä?
''...siis...että kuinka?'' Logan käänsi nopeasti päänsä bruneten naishenkilön puoleen ja katsoi tätä kulmat kurtussa ja suu melkein pyöreänä. Päätä oltiin kallistettu hieman kenolleen. Olikohan hän mahtanut kuulla oikein? Siis mitä hittoa. Hänkö muka tiirailisi jotain miehiä? No ei todellakaan! ''näin selvennykseksi, minun silmiäni miellyttävät ihan naiset.'' päätä nyökyteltiin samalla. Vai silmää miellyttäviä miehiä, onneksi työkaverit eivät kuulleet tuota, mokomat olisivat varmasti revenneet nauramaan lattialle kippuraan.
Toisaalta kun sitä nyt ajatteli, niin kyllähän hän vaikutti aika homolta kun oli näinkin raavas mies ja tuli opiskelemaan delfiininkouluttajaksi.. Nyt piti keksiä nopeasti joku syy minkä takia hän haluaisi ryhtyä tälle alalle, eikä vaikka karate opettajaksi paikalliseen dojoon tai jotain.

Ilme Claran kasvoilla ei ollut kauhean vakuuttunut. Pitäisikö hänen nyt sitten alkaa vakuuttelemaan siitä, ettei hän ollut homo? Toivon mukaan ei, mutta hän pahoin pelkäsi niin.
''Kas niin, eiköhän aleta sitten hommiin, ettei tässä mene kokopäivää!'' kuului paikan päälikön huuto ja siitä sitten ihmiset alkoivat valua eri suuntiin, tekemään jotain. Mitä sitten ohjaajat aikoivatkaan opiskelijoidensa kanssa häärätä. Logan seisoi paikallaan, eikä oikein voinut muuta tehdäkkään, sillä häneltähän meni koko selostus ohi aikaisemmin.

"Niin varmaan", olisi Claran tehnyt mieli sanoa Loganille, mutta piti suunsa kiinni. Hän tosin sivusilmällään huomasi, että Heidi oli meinannut myös sanoa jotain vastaavaa, sillä tämän ilme kertoi enemmän kuin luulisi. Onneksi he kuitenkin olivat tajunneet pitää suunsa kiinni, eihän se heidän asiansa ollut, kiinnostiko komistusta miehet vai naiset. Se oli jokaisen oma asia, eikä muilla ollut siihen puuttumista.
Neiti Lefèbvre oli vain halunnut saada varmistuksen epäilyihinsä, jottei erehtyisi sen enempää kiinnostumaan oppilaastaan, koska hän tiesi pari naista, jotka olivat rakastuneet homoon ja tätä kautta saaneet näpeilleen. Se olisi jo ehkä hieman noloa, eikö?

Kun pomo sitten julisti pienen kokoontumisen loppuneeksi ja herra Jenkinsin seksuaalinen suuntautuminen jätettiin rauhaan, alkoivat kaikki hakeutua omiin askareisiinsa. Clara heilautti kättään Heidille, joka huikkasi lähtevänsä oppilaittensa kanssa siivoushommiin, sillä nämä olivat saaneet sen täksi päiväksi vastuulleen, joka tarkoitti sitä, että hän ja Logan olivat saaneet pääpalkinnon; viettää aikaa delfiinien kanssa. Itse koulutusta ei ehkä vielä tänään kannattanut aloittaa, olihan Loganin ensin tutustuttava koulutettaviinsa, koska ilman minkäänlaista oleilua delfiinien kanssa kouluttamisesta ei tulisi yhtään mitään.
Niinpä brunette viittoi lyhtypylvään pituista miestä seuraamaan häntä delfiinien altaalle, jossa he voisivat aloittaa pienen tutustumisen. Hänen olisi muistettava antaa herralle tämän työvaatteet, sillä farkuilla oleminen altaalla ei ollut kauhean kannattavaa. Delfiinit kun sattuivat olemaan oikeita veijareita ja varsinkin uusia kohtaan ne usein ampuvat vettä suustaan.

Päivä eteni ehkäpä liiankin nopeasti. Ensin Clara kävi läpi perusasiat, miten delfiinejä tulisi kohdella ja kuinka näiden kanssa pystyttiin tekemään yhteistyötä, sekä kuinka pääsisi näiden lauman yhdeksi jäseneksi. Kun se oli hoidettu, oli aika käydä tutustumassa itse delfiineihin, jotka hän kutsui luokseen pillin puhalluksella ja antoi palkkioksi kalaa ämpäristä, jonka oli käynyt hakemassa sillä välin, kun Logan joutui laittamaan kaikki turhat tamineet sivuun.
Delfiinit olivat aivan hänen odotuksiensa mukaisesti kiusanneet uutta kouluttajaopiskelijaa ruiskauttelemalla tuon tuosta tämän päälle vettä ja vielä nauraneet päälle paeten takaisin altaan syvyyksiin. Siinä vaiheessa Clarakaan ei voinut olla tirskahtelematta tuon tuosta, koska näky vain oli niin huvittava; ärsyyntyneen näköinen Logan läpimärkänä altaan reunalla, jota delfiinit vain jaksoivat kastella yhä uudelleen ja uudelleen.
Onneksi ne lopulta rauhoittuivat ja tuttavuutta voitiin alkaa tehdä. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty itse altaaseen, joten delfiinien silittely ja palkitseminen oli tämän kerran asia.

Kun työaika oli sitten päättynyt tuli aika hyvästellä delfiinit ja toivottaa hyvää illanjatkoa Loganille, jonka jälkeen Clara suuntasi pukuhuoneille vaihtamaan työvaatteet normaalivaatteisiin. Hänen onnekseen myös Heidi oli juuri lopettanut, joten he pääsivät lähtemään delfinaariolta samaa matkaa bussipysäkille, molemmat heistä kun kulkivat bussilla.
Aikansa he siinä jaksoivat jutustella, kunnes Heidin bussi tuli ja tämä nousi siihen. Niinpä neiti Lefèbvre jäi yksin odottelemaan bussiaan, jonka olisi määrä tulla parin minuutin päästä.
5.... 10.... 15... 20... KUINKA KAUAN BUSSILLA OIKEIN VOI KESTÄÄ?! Helvetti, hän haluaa kotiin istumaan pehmeälle sohvalle television ääreen kehräävä Lola sylissään! Hän ei enää jaksaisi odottaa. Jos hän vain olisi lähtenyt kävelemään heti kun pääsi, olisi hän jo luultavasti puolimatkassa. Ehkä hän voisi kävellä seuraavalle pysäkille?
Ja niin Clara nosti kantamuksensa bussipysäkin penkiltä ja lähti kävelemään katuvalojen valaisemalla kadulla kohti seuraavaa pysäkkiä, joka olisi parin minuutin kävelymatkan päässä.

Tällä hetkellä Loganin mielessä pyöri vaivaantunut tunne siitä, että hänen olisi pitänyt tehdä hieman enemmän taustatutkimusta noista kaloista ja mahdollisesti myös tutkia huolellisemmin mitä kaikkea kouluttajan toimiin kuului. Se, että hän oli jättänyt hommansa hieman puolitiehen, vaivasi Logania ja ne ihmiset jotka tunsivat hänet hyvin, huomaisivat sen. Tuntemattomat harvemmin pystyivät lukemaan Logania ja hänen ajatuksenkulkuaan. Sille ei kuitenkaan enää voinut mitään, ensivaikutelma piti luoda nyt näillä eväillä ja aloittaa neitokaiseen tutustuminen. Kyllä hän nyt pärjäisi, hieman enemmän itseluottamusta Logan. Olethan korkealle rankattu agentti.

Minä taistelen rikollisuutta vastaan, jos en pärjää parille kalalle niin sitten on jokin pielessä. Tämä ajatteli mielessään, samalla kun asteli Claran perässä altaille.

Logan olisi kuvitellut, että tämä päivä tulisi matelemaan, kuin kello olisi pysähtynyt. Asia oli kuitenkin aivan päinvastoin. Ensimmäinen 'harjoittelupäivä' oli liitänyt kuin siivillä. Hän totteli kuuliaisesti kaikessa mitä neiti Clara käski ja jossain vaiheessa Logan huomasi oikeasti kuuntelevansa tämän selityksiä, vaikkei se ollutkaan miehen alkuperäisissä suunnitelmissa. Hän kun oli aikonut keskittyä ennemmin kehittämään luottamusta Claran kanssa ja hiljalleen päästä osaksi tämän elämää, jotta voisi pitää vahtia tästä. Kuten johtaja oli määrännyt, eikä niinkään kuuntelemaan tuon naisen puheita defiineistä ja akvaariossa työskentelemisestä.
Kuten arvata saattaa, Loganilla meni totaalisesti hermot, kun delfiinit eivät suostuneet kuuntelemaan häntä ja kaiken lisäksi ruiskauttivat vielä vettä hänen päälleen! Sen seurauksena herra agentti suorastaan valui vettä. Hiukset lioittuivat niin, että niistä tippui vettä ja hänen vaatteensa liimautuivat ihoon kiinni, olo oli kovin nihkeä ja Logan heristikin kyseisille mereneläville nyrkkiään, manaten niitä päänsä sisällä maan rakoon. Ainakin Claralla näytti olevan hauskaa, häntä katsellessa.
Kunhan oltiin kuivateltu hieman ja ruutitynnyrin sytytyslanka oli sammutettu, he pystyivät jatkamaan koulutusta suunnitelmien mukaisesti. Tosin nyt se meni vähän paremmin ja Logan selvisi lähestulkoon kuivana.

Vaikka tänään kaikki oli rullannut suhteellisen hyvin ja tästä se sitten lähtisi kunnolla liikkeelle, niin jotenkin Loganilla oli väsähtänyt olotila. Häntä vaivasi tunne, ettei tämä tulisi käymään yhtään sen helpommaksi ja vaikka yleensä hänen aavistuksensa osuivatkin oikeaan, niin saisi nyt nähdä miten tässä kävi. Työlleen omistautuneena hän aikoi kuitenkin suoriutua kaikesta tulevasta kunnialla.

Clara toivotti hyvää päivänjatkoa hänelle ja lähti ilmeisesti vaihtamaan vaatteitaan, koska Logan oli niissä vaatteissa missä oli tullutkin, hän pääsi suoraan jatkamaan matkaansa kohti akvaarion parkkipaikkaa, jossa hänen armas moottoripyöränsä odotti omistajaansa.
Logan otti kypärän käteensä ja asetti sen päähänsä, eikä mennyt kuin pieni hetki ja sitä oltiin jo valmiina lähtöön. Alkuun reviteltiin hiukan, moottorin hurina kun oli musiikkia korville ja tämän jälkeen Logan kurvasi nopeasti pois parkista, tien päälle.

Ajaessaan tietä pisin hän tuli huomanneeksi Claran, joka käveli samaa tietä pisin, mutta vain paljon edempänä ja Loganin mieleen kumpusi oitis ajatus, että hän voisi pysähtyä tämän kohdalle ja tarjota kyytiä kotiin. Tätä kautta selviäisi, että he asuisivat 'sattumalta' ihan toistensa naapurissa. Nerokasta.

Sitten.. juuri kun Logan oli pääsemässä vain parin, ehkä kymmenen metrin päähän neiti Lefébvrestä, hän huomasi kun hopeinen toyota pysähtyi tämän kohdalle ja ennen kuin hän ehti tekemään mitään, niin sieltä ylös nousseet miehet kiskoivat väkivalloin Claran sisälle autoon, ellei hän pitäisi kiirettä tuo auto ehtisi katoamaan näkyviltä. Helvetti viekööt! Logan kiihdytti ja lähti oitis takaa-ajoon. Jonkin aikaa Jenkins pystyi pysymään camaron perässä ja hetken näytti jo siltä, että hän saisi sen kiinni, mutta valitettavasti hänet karistettiin kannoilta ja käsiin ei jäänyt mitään muuta kuin mieleen painettu auton rekisterinumero.
''Voi helvetin, helvetin helvetti..'' Logan manasi mielessään ajaessaan tien sivuun ja kiskaisi kypärän päästään. ''Kumpa vain Clara olisi kunnossa.'' taskusta kaivettiin kännykkä. Nyt piti soittaa asemalle, sillä vaikka hän kykenisikin selvittämään yksin, niin joukkojen kanssa kaikki käy nopeammin.

Logan etsisi vielä Claran, eikä antaisi periksi ennen kuin löytäisi hänet.


//joo, aika paskaa tekstii, mut njoo..varoitus, saattaa sisältää kirjoitusvirheitä