I love the way you fight

((Vary & Chris))

Eva oli harvinaisen ärsyyntynyt. Tai oikeastaan, kun ruvettiin tarkemmin ajattelemaan, hän oli raivoissaan! Fredrick oli palannut kotiin ja huomauttunut vaimolleen rannerenkaan, jonka tämä oli saanut mieheltään edellisenä syntymäpäivänään, puuttumisesta. Eva oli tietysti keksinyt - kuten tavallista - miehelleen pätevän selityksen; hän oli unohtanut sen Amylle. Fredrickin painuttua töihin, oli rouva etsinyt rannerengasta kissojen ja koirien kanssa ennen kuin oli hahmottanut todellisen tilanteen. Chris - se hemmetin mies! Ranskatar oli aivan varma, että mies oli kähveltänyt sen. Olisi kylpyhuoneesta löytynyt muutakin arvokasta, mutta että juuri sen, minkä perää herra Aviomies kyttäsi kuin haukka. Uskomaton sattuma.

Nyt Volvo sai osansa naisen kiukusta. Ärsyyntymiskertoimet olivat sitä luokkaa, ettei nainen edes huomannut ajavansa lievää ylinopeutta. 60 km/h alueella mittari näytti peräti 100 km/h. Ihastuttavia poliisimiehiä ei näkynyt mailla halmein, kun Eva oli päättänyt ryhtyä rallikuskiksi yökerhon omistajan sijasta. Yllättävä uravaihdos, mutta ei sillä niin väliä. Volvo pistettiin parkkiin heti ensimmäiseen parkkipaikaksi käyvään väliin. Evan onneksi hän oli saanut tietää missä mies asui. Olihan hän ollut kyydissä, kun mies oli ajanut itsensä kotiin sen erään illan jälkeisenä aamuna. Chrisin jäljittäminen (ja löylyttäminen) olisi varmasti ollut paljon hankalampaa, mikäli ei olisi ollut mitään havaintoa siitä, missä päin tämä piti majaa.

Valkoiseen toppiin, vyötärölle ulottuvaan hameeseen sekä korkokenkiin pukeutunut brunette marssi miehen asunnon ovelle. Korkojen kopinasta saattoi päätellä, että naisen mieliala oli pahasti pakkasen puolella, eikä sitä hevillä sieltä kiskottaisi takaisin siedettävämpiin lukemiin. Eva oikaisi harmaan takkinsa reunaa, kun hän koputti rystysillään oveen, jos se mies ei olisi kotona... no, Evalla ei ollut hajuakaan siitä, mitä hän silloin tekisi. Jäisi kaiketi kytikselle jonnekin lähistölle. Ajatus katkesi, kun ovi avautui ja näkökenttään ilmestyi tuttu pärstäkerroin.

"Sä senkin rotta!" Eva ärähti ensimmäiseksi. Kohtelias tervehdys nyt vain sattui unohtamaan, eikä hän oikein edes välittänyt kohteliaisuussäännöistä nyt. Kiukun avulla sai ihmeitä aikaan, sillä nainen työnsi miehen takaisin sisälle asuuntoon ja potkaisi oven takanaan kiinni. "Luuletko sä etten mä huomaisi mitään?" Kysyvä katse ja samaan aikaan tökkäistiin Chrisia rintaan etusormella. Tummien silmien katse oli kohdistettu tiukasti toisen silmiin. "Se rannerengas on yli 400 taalan arvoinen! Mitä sä olet sille tehnyt? Mä haluan ja tarvitsen sen takaisin nyt heti!"

// Tullaan :') //

Christopher Kewan

Chrisin päivä oli lähtenyt ihmeen hyvin käyntiin. Hän ei olisi osannut aavistaa mitään päivän ohjelmasta mittailessaan katseella miten paljon kaataisi viskiä lasinsa pohjalle, että siitä riittäisi vielä koko illaksi sen verran, ettei tarvitsisi heti olla ostamassa uutta.. Hän oli kumartunut silmät ihan lähelle keittiön tasoa, että lasi meni niin täyteen kuin olla ja voi, että pinta meni jo lasin reunan yläpuolelle. Aika hyvin, aika hyvin, mies ajatteli. Juuri kun hän oli laskemassa viski lasiasivuun, kuului ovelta koputus, joka sai Chrisin hätkähtämään ja sinne menivät juomat! Lasi kippautui kuin itsekseen pöydälle, mutta onneksi se ei ollut kooltaan suuri, että koko lattia lainehtisi. "Voi vittu.", Chris ärähti mutisten, viskaisten jonkun pyyhkeen tason reunalle ja lähtien sitten ovea kohti mitään kummempia miettimättä kuka sen takana oli. Tai kyllä epäilyt oikeastaan kävivät poliiseista eksyneisiin pizza kuriireihin..

Miehen vaatetus oli melkoisen sisällä olo painotteista. Valkoinen kauluspaita, jonka hihat oltiin kääritty ja puolet napeista jätetty auki, housuina vain harmaat housut, jotka olivat selvästi kovan käytön takana. Chris näytti harvinaisen tympääntyneeltä oven avatessaan, mutta ennenkuin hän ennätti edes tajuta mitään, mies sai uuden nimityksen rotaksi, päätyen samantien peruuttamaan muutaman askeleen naisen tyrkkimänä. Chris kurtisti kulmiaan tunnistaessaan Evan yllätysvierailijaksi. "Huomais mitä?", hän kysyi mielistelevään sävyyn, joka oli omalla tavallaan erittäin vittuileva. Hän kyllä aavisteli melkein heti mistä olisi kyse.. Chris katsahti sulkeutuvaa ovea ja nosti kätensä puuskaan rintakehälleen. Eipä ollut tuostakaan naisesta päässyt pitkäksi aikaa eroon..

"Mikä rannekoru?", Chrisin viattoman ilmeen pilasi omahyväinen virne, jota peittääkseen mies kääntyi astelemaan takaisin keittiöntason luo siihen mistä oli lähtenytkin. Hän pyyhki pöydälle levinneen viskin tyynesti pois, vaikka omalla tavallaan tajusikin olevansa pienessä liemessä..
"Pitäisit koruistas paremmin huolta. Älä multa kysy.", Chris kohautti olkaansa, sillä ei tietenkääna ajatellut Evan tarkistaneen tarpeeksi kaikkia tuttujaan.. Tämä tästä vielä puuttuikin. Miten nainen oli äkännyt juuri sen korun hävinneen? "Koska täällä se ei ainakaan ole. Häivy.", mies viskaisi pyyhkeen lavuaariin, kääntyen takaisin naista kohti nyt totisempi ilme kasvoillaan. "Mä en kutsunut sua tänne.", ei mitään myötätuntoa korun katoamiselle, hah.

Jos naisen mieliala oli ollut jo pahasti pakkasen puolella, kun hän oli lampsinut ne muutamat kerrokset ylös vain päästäkseen löylyttämään herra Pitkäkyntistä, niin nyt se oli pudonnut vähintäänkin jäätävään. Kehtasi vielä esittää viatonta. "Sellainen hopeinen, jossa on timantteja", Eva valotti asiaa ja antoi vielä kaupan päällisiksi herttaisen hymyn - teennäistä sorttia tietenkin. Kun Chris vielä vaivautui päästämään ilmoille korjaa tapasi -tyyppisen fraasin, menetti tummaverikkö itsehillintänsä totaallisesti. Tosin ihan niin kuin sen olemassaoloa olisi tähänkään mennessä kauheasti muisteltu. "Pitäisit koruistasi parempaa huolta!" Eva älähti toistaen miehen sanat. Pitäisi varmaan hankkiutua eroon toisen sanojen toistelusta. No, ehkä myöhemmin. Silmät pyörähtivät kierroksen osoittaakseen kuinka turhautunut nainen oli.

Nainen tapitti miestä varmasti yhtä totisesti kuin tämä häntä. Evan olemuksesta tuli aivan varmasti mieleen itsepäinen lapsi, joka ei ollut saanut tahtoaan läpi. Kädet nousivat vyötärölle korostaakseen vaikutelmaa, tahattomasti tosin. Ihme kun jalkaakin ei vielä poljettu lattiaan. "Mulle on aivan sama kutsuitko sä mua tänne vai et", Eva sihahti hampaidensa välistä, astellen samalla hitaasti lähemmäs Chrisia. Askeleet olivat uhkaavat, ja kielivät tulevasta ukkosmyrskystä, joka puhkeaisi pian. "Luuletko sä, että mä jotenkin ilosta hyppien tulen tänne -" Ranskatar katsahti ympärilleen merkitsevästi, mutta palautti katseensa sitten mieheen "- kaiken sisustuksen hautausmaan keskelle", paljon puhuva tuhahdus sanojen päätteeksi. Nainen seisahtui muutaman metrin päähän Chrisista.

Eva hieraisi kulmakarvojensa väliä ja henkäisi syvään. "Nyt kuuntele, sillä mä sanon tämän vain kerran. Mä haluan ja tarvitsen sen korun nyt heti! Tai viimeistään ennen kuin Fredrick palaa töistä kotiin. Se on tehty mittatilaustyönä, joten mä en todellakaan voi vain kävellä kauppaan ja pyytää samanlaista. Eli missä se koru on?" Nainen puhui kuin olisi selittänyt valojen sytyttämistä vajaavaiselle. Hän heitti mieheen kysyvän katseen ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle ikään kuin hoputtavana eleenä.

Eva huokaisi turhautuneesti. Hän tunsi kuinka koko kroppa tärisi kiukusta. Nainen ei oikeasti ymmärtänyt kuinka Chris oli katsonut oikeudekseen kähveltää jotain. Olisihan Eva saattanut heittää tälle avoimen sekin, jos mies olisi sitä vaatinut. Hän ei halunnut, että tieto syrjähypyistä kantautuisi Fredrickin korviin ja oli valmis hiljentämään toisen, vaikkapa sitten rahalla. Toisaalta, eikö rahan pyytäminen seksistä (tai lähinnä siitä, ettei puhunut harrastaneensa sitä tietyn henkilön kanssa) ollut sama kuin huoraaminen? Ainakin Eva näki yhteyden näiden asioiden välillä, mutta kyseessähän oli puhtaasti mielipideasia.

"Miten vain, Chris!" Nainen ärähti ja kääntyi kannoillaan. "Toimita se koru minulle iltapäivän aikana, tai muuten marssin poliisien puheille ja teen rikosilmoituksen", Eva uhkasi kävellessään kohti ovea. Poliisien puheille, hmm? Ei, ei todellakaan, mutta eihän sitä tarvinnut miehelle kertoa. Kaikki keinothan oli sallittu... Ehem, korujen takaisin saannissa ja syrjähyppyjen piilottelussa aviomieheltä.

Chris näytti vielä jopa miettivältä Evan kuvailessa rannekoruaan. Kyllä kuulosti tutulta.. "En oo nähny.", niinkuin kuulusteluissa jossa epäilty ei koskaan tiennyt mitään. Miten yksinkertaista tämä olikaan! Eikä hän nyt naiselle voisi mitään takaisin luovuttaa, vaikka jotain omistaisikin! Chrisiä kuitenkin ärsytti se, miten Eva yritti olla kuin mikäkin asunnon hallitsija ja samalla sisustussuunnitttelija! Mies katsahti ympärilleen aivan samalla tavalla kuin nainenkin, mutta oikeastaan Chrisille ei tullut tästä asunnosta kamalasti mitään negatiivista mieleen, vaikka se olikin montakertaa surkeammassa kunnossa kuin Yellow Avenuella olevat.. Pääasia, että oli makuuhuone, pesuhuone ja keittiö. Se ei silti tarkoittanut sitä, että Chris olisi sulattanut Evan sanat.. Varsinkaan sitä sävyä miten nainen luuli saavansa tulla tänne vain tyrkkimällä itsensä sisään!
"Mhmm, kiva kuulla.", äänestä tihkui lievästi sanottuna ärsyyntyminen, joka oli herkästi tarttuvaa.. Mies ei aikonut sultattaa sitäkään, miten Eva puhui hänelle kuin pikkulapselle. Kulmat menivät kurttuun ja hampaat naksahtivat yhteen. "Mä sanoin, että en tiedä. Ei mulla ole mitään koruja. Ihan sama oliko se tilaustyö vai ei, koska vastaus on aina sama!", ääntään korottaen Chris toi kasvojaan hetkellisesti lähemmäs Evan kasvoja, vaikka kuinka nainen yritti hoputtaa. Christopher ei aikonut myöntää osallisuuttaan tähän!

Yhtäkkiä Eva älähtäen kääntyi miehen edestä, ja Chris ennätti jo toivoa jotain naisen luovuttamisesta - silloin mies olisi voittanut nopeasti niinkuin pitikin, mutta ei.. Tummaverikkö meni liittämään poliisit juttuun! Christopherin piti ottaa kovemmat otteet käyttöön, mutta hän ei voinut palauttaa korua, sillä se ei sattumoisin ollut täällä. Miten hän muka hommaisi roskan iltapäivään mennessä? Ei tulisi kesää, eikä Chris totteleisi ketään! Poliisit eivät kuitenkaan kuulostaneet hyvältä asialta juuri nyt.
Mies kiersi nopeasti ulko-oven eteen estääkseen näin Evan pois pääsyn, tuima ilme kasvoillaan. "Uskallakkin liittää poliisit tähän juttuun niin kuohitsen sut omin käsin siihen paikkaan.", Chris ärähti matalasti, katsoen naista kulmiensa alta, eikä katseesta tai puheista muutenkaan enää hihkunut mikään leikkisyys. Voisihan siitäkin jo nostaa jonkun syytteen uhkailusta jos oikein haluaisi, mutta siitä Chris nyt välitti vähiten.
"Teidän rikkaiden pikku pentujen ongelma on se, että teillä on noussu vitun rikkaudet päähän.", Chrishän ei päästäisi Evaa ovesta ulos ennenkuin päästäisiin jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen asian kanssa, joka olisi vielä kaiken lisäksi miehen hyödyksi. "Mä sanon tän kans kerran. Sä et saa multa mitään korujas, koska niitä ei ole. Ja jos olisikin, niin sä et todellakaan saisi sitä ja arvaa miks? Siks koska mä en tee kauppoja tommosten naisten kanssa.", miehellähän lähti, mutta teki samalla selväksi sen, ettei todellakaan ollut halukas hoitamaan mitään asioita Evan kanssa. Ainakaan nyt.
"Mä en tarvitse mitään poliiseja tähän tilanteeseen ihan turhaan."

Eva hieman hämmästyi, kun mies oli yhtäkkiä hänen edessään. Tämän kasvoilla oli niin tuima ilme, että se sai Evan peruuttamaan pari askelta. Nainen räpytteli silmiään pöyristyneenä Chrisin käytöksestä. "Sopii yrittää, Chris", tummaverikkö murahti saatuaan itsensä taas kokoon. Hän keikautti päätään kuin ei olisi uskonut puoliakaan miehen sanoista. Todellisuudessa Eva ei ollut asiastakaan niin varma. Chrisista huokui jotain, mikä kertoi ettei tämä vitsaillut. Eva veti kasvoilleen mahdollisimman uhmakkaan ilmeen.

Nainen naurahti toisen sanoille halveksien. Vai rikkaiden pikkupentujen? Eva ei ollut lähelläkään rikasta pikkupentua, hän vain oli mennyt naimisiin sellaisen kanssa. Kaikki naisen tuntevat tiesivät, että hän oli tuittupäinen, komenteleva ja mahdoton luonne. Eva astui heitä erottavan välimatkan umpeen ja tönäisi Chrisia, saadakseen tämän liikahtamaan oven edestä. Yritys ei ollut kumminkaan kovinkaan suuri menestys, sillä fyysinen ylivoima oli miehellä, vaikka ehkä kiukkuisempi osapuoli heistä oli se kauniimman sukupuolen edustaja. Kiukku ei todellakaan voittanut massaetua Evan huonoksi onneksi. "Rehellisesti sanoen, mua ei kiinnosta pätkän vertaa kenen kanssa sä käyt kauppoja ja kenen kanssa et. Hommaa se koru takaisin iltapäivään mennessä tai mä ihan varmasti sekoitan poliisit tähän juttuun", tummaverikkö totesi tapittaen Chrisin silmiä. "Ymmärrätkö? Koru. Iltapäivään mennessä", ja taas äänensävy vaihtui siihen, jolla puhuteltiin pikkulapsia. Oman terveytensä kannalta olisi ehkä ollut viisaampaa vain yrittää käyttäytyä. No, kuppi oli mennyt kerran nurin, niin se oli siinä.

Eva huomasi olevansa turhankin lähellä miestä, mutta huomio haudattiin takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Nainen yritti työntää miehen käden pois oven kahvalta. "Ihan tosi, sä alat käymään mun hermoille. Mulla on kasapäin asioita hoidettavana vielä tänään, eikä mulla tosiaan olisi aikaa tälläiseen pelleilyyn. Nyt väisty!" Hän koitti saada äänensä kuulostamaan samalta kuin miehen ääni; ei vaihtoehtoja. Eva katsahti Chrisia silmiin. "Väisty", hän toisti itsepäisesti. Hengitys oli hieman kiihtyneempää, kiitos niiden ärsyyntymiskertoimien.

Haha, Chris kohotti vain kulmiaan Evan ollessa noinkin ärtynyt miehen puheista huolimatta. Hän oli silti tyytyväinen, että oli saanut naisen astumaan muutaman askeleen kauemmas.. Silti toinen puhui tuolla tavalla vain vittuilakseen. Christopher puhtaasti vihasi sitä, kun hänelle koetettiin puhua kuin ymmärtämättömälle. Eikö sana ei ollut nykyään tajuttavissa? Kaikki rikkaat olivat Chrisitä samanlaisia, eikä hän Evan taustaa tarkkaan tiennytkään, mutta se ei hänen mielestään ollut olennaista.
"En.", hän vastasi puhtaasti uudelleen Evan yhä syyllistäessä Chrisiä tästä ja pakottaessa taas hoitamaan helyn iltapäivään mennessä. Oli kyllä löytänyt oikean varkaan, vaikkei mies sitä myöntänyt, mutta väärän liikekumppanin. Chrishän ei suostunut yhteistyöhön ennenkuin itse hyötyisi. Sitäpaitsi hän oli itse varastanut korun, eikä todellakaan ollut jäämässä siitä niin puhtaasti kiinni, vaikka se taisi olla liian myöhäistä. Poliisit olisi kuitenkin pidettävänä tästä kaukana!

Chris oli vihainen, se nyt oli päivänselvää, mutta huvittunut siitä miten Eva koetti epätoivoisesti päästä miehen ohi. Hän piruuttaan nojautui vain paremmin oveen, vieden kättään sen kahvalle. Tästähän ei ohi mentäisi, eikä Chrisillä ollut mitään hyvää syytäkään päästää Evaa tuosta ulos. Sittenhän nainen olisi voittanut! Mies katsoi kättään Evan koettaessa repiä sitä pois tieltään kahvalta. Todella vakuuttavaa, kun Chris ei todellakaan hievahtanut suuntaan tai toiseen. "Jos sulla ei oo aikaa tällaseen pelleilyyn, niin ei olis kannattanut tulla.", mies totesi nyt taas tyyneen sävyyn, sillä tiesi johtavansa. Väistymisestäkin puheen ollen... Christopher huokaisi syvään.
"En.", montako kertaa se piti sanoa kun Eva oli täällä?

Chris pyyhkäisi leukaansa kuin olisi voinut seistä tässä vaikka koko päivän. Mies ei kuitenkaan ollut sitä sorttia, joka kestäisi loputtomiin vain seistä ja odottaa, että toinen luovuttaisi. Hän halusi sen käyvän nopeammin. Christopher katsoi ihan näin ohimennen tarkemmin mitä Eva oli päälleen pistänyt ja sitä rataa. Mitä muuta tässä voisikaan, kun nainen oli niin lähellä?
"Kiva takki.", mies väläyttikin virneen ja siityi paremmin nojaamaan oven kahvan eteen. Nytpä Eva ei saisi edes yritettyä vääntää Chrisin kättä.. Mies katsoi naista tuimasti, mutta samalla selvästi tutkaillen mitä-nainen-tekee-mun-asunnossa- ilmeellä. "En mä tiennytkään, että sä haluat tulla noin nopeasti uudestaan. Vaikka epäilit sitä, että nähtäisiinkö me enää..", Chrishän käänsi kulkujen suunnan aivan päinvastaiseksi! Hän tosiaan aikoi sivuttaa sen typerän rannekorun. "Tollen pukeutuneena tänne? Etkö sä osaa tehdä mitään muuta kun virheitä? Etsimään turhaan jotain korua ja tajuutkin, että sut on saarrettu johonkin asuntoon miehen kanssa, joka vietti sun kanssa yön.. Joku aika sitten.", mies ei päästänyt irti kahvasta, mutta toinen käsi meni sipaisemaan Evan kaulaa ja tökkäämään sanojen päätteeksi naisen leukaa. Aa, tästä Chris hyötyisi.

Sisäiset höyrykattilat kävivät jo sellaisella voimalla, että Evan olisi tehnyt mieli vedellä Chrisia ympäri korvia, mutta toistaiseksi hän onnistui hillitsemään mielitekonsa. Tyyneys ei kumminkaan lukeutunut niihin tunteisiin, jotka näkyivät naisen kasvoilta. Kasvoilla kareili vain puhdas viha, raivo ja itsepäisyys. Enää ei ollut niinkään kyse rannerenkaasta, vaan kaksikon käymästä tahtojen taistosta, jossa Eva oli jäämässä pahasti alakynteen. Hän puraisi huultaan. Kuinka kukaan osasi olla niin ärsyttävä kuin Chris oli? Samaa nainen oli kysellyt itseltään sinä eräänä yönä, mutta päätynyt silti makuuhuoneen puolelle tämän kanssa. "Chris, väisty!" Eva yritti käskyttää ja katsahti mieheen kuin tämän olisi pitänyt hetimmiten nöyrtyä rouvan tahtoon. "Voi herranen aika sentään, mies! Väisty nyt ennen kuin... tirvasen sua!" Tummaverikkö meinasi uhata ensin poliiseille soitolla, mutta muisti samassa, että nykyteknologian aikaansaannos, joka tunnettiin puhelimena, oli jäänyt autoon.

Eva katsahti Chrisia harvinaisen tympääntyneenä, kun tämä kehaisi naisen päällä olevaa takkia. Hän tönäisi miestä, tosin vähän aiempaa voimattomammin - uskoi kai itsekin lopulta, että itseään huomattavasti voimakkaampaa ei vain saisi pelkällä tönimisellä liikkumaan suuntaan tai toiseen. Nainen kiskaisi takkiaan parempaan kuosiin, ihan vain vartalonsa suojaksi. Eva hymähti liioitellun hyväntuulisesti ja katsoi Chrisia pistävästi. "Mä en tullut sun takia, vaan sen rannerenkaan", hän korjasi. Seuraava lause sai naisen katsahtamaan asukokonaisuuttaan. Hän ei löytänyt siitä mitään vikaa. Sehän oli tyylikäs ja asiallinen. Katse kipusi takaisin herran silmiin. "Mulla on tapaaminen kirjanpitäjän ja sijoittajan kanssa, kuhan vaan pääsen ensin susta eroon. Itse asiassa mulla alkaisi olemaan vähän kiire, joten voisitko nyt vaan väistyä, kiitos", Evan kasvoille nousi odottava katse.

Brunette läimäisi miestä näpeille, kun tämä uskaltautui tökkäisemään häntä leukaan. Hän mulkaisi edessään seisovaa murhaavasti ja henkäisi sitten syvään. Evan katse valahti kumminkin pian miehen huuliin ja sitten nousi taas tämän silmiin. Keskity, nainen! Hän komensi itseään. Huomaamattaan Eva suoristi ryhtinsä liioitellun suoraksi ja astui askeleen taaemmas, saadakseen turvallisen välimatkan Chrisiin. Ei typeriä tekoja.

"Oikeasti. Mä alan olemaan myöhässä mun tapaamisista ja lisäksi mä tarvitsen sen rannerenkaan tänään takaisin", Eva katsoi toista suoraan silmiin, hengitti yhä edelleen kiihtyneesti ja puristeli käsiään nyrkkiin, saadakseen ajatuksensa pois tietyiltä poluilta. "Chris, toimintaa! Mulla ei ole oikeasti aikaa sun pelleilyille, joita sä niin mielelläsi harrastat. Jos sä et nyt heti päästä mua, niin mä soitan poliiseille", pikkuisesta bluffauksesta ei varmaankaan ollut haittaa.

Chrisiä ei vakuuttanut vieläkään Evan tivaamiset väistymisestä. Eikö nainen ollut jo huomannut, että tuollaiset käskytykset menivät mieheltä vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Tai sitten kiusaantuminen oli jo sitä luokaa, että kaikkein vähiten ajateltaisiin mitä suustaan päästi. Edes uhkaus lyömisestä ei tehonnut.. Ei Chris uskonut lyönnin voimasta koskaan ennenkuin näki - tai tässä tapauksessa tunsi. Hän otti vain rennompaa asentoa ulko-ovea vasten. Oli kiva saada muut ahdinkoon ja katsoa sivusta, sekä kiusata vielä enemmän. Tottakai nainen oli tullut rannerenkaan perään, mutta Chris uskotteli muuta ja esitti itse ajattelevansa näin. Hyvä kun Evan korvista ei sentään näkynyt savun tuleminen. "Ootko ihan varma?", mies kyseenalaisti Evan syyn täällä olemisesta. Myöskään naisen syy pois lähtemiseen ei saanut Chrisiä vakuuttumaan. Ei häntä kiinnostanut tippaakaan minne tapaamiseen Evalla oli kiire. Voisihan se olla ihan hyvin tekosyykin, mutta mies ei päästäisi naista ulos jos toinen oli kerran halunnut tulla vierailullekkin.

"En voi väistyä, kiitos. Mitä useemmin sä jankutat, sitä kauempana sä oot määränpäästä.", mies totesi sormeaan pyöräyttäen, eikä saanut enää hipaistakkaan Evaan, naisen mennessä aavistuksen kauemmas itseään 'peittäessään'. Chris hymähti ja pyöräytti silmiään taas toisen kiireelliselle tapaamiselle. Chris astahti eteenpäin Evaa kohti, muttei ollut varma oliko se hyvä idea siirtyä oven edestä, mutta mies kyllä nappaisi Evan kiinni jos toinen yrittäisi rynnätä pois. Olihan naikkosella korkokengät jalassaan, joten niillä ei kovin nopeasti juostaisi..
"Sitten sun olis kannattanut varata enemmän aikaa. Luuletko sä tosiaan, että jos jotain varastetaan, niin sen saa heti takasin vaan pyytämällä ja esittämällä neiti kovanaamaa?", mies kohotti kulmiaan kysyvään sävyyn ja tuppasi Evaa hartioista aavistuksen kauemmas pois pääsystä, sekä näin syvemmälle suohon. "Mä en pysty hoitamaan sulle mitään koruja mihinkään mennessä, mut kiva kun tulit käymään.", Chris virnisti päätään kallistaessaan. Hän katsahti oikein selvästi naisen huulia.
"Sitäpaitsi sä halusit toimintaa? Mä pidän huolen, että ne poliisit pysyy tästä kaukana ja ethän sä halunnut, että sun mies tietäis mitä siellä makuuhuoneessa oikein tapahtu.. Mitä jos kertoisinkin?", Chris tarkoituksella aina sipaisi Evan kasvoja ja koskettipa etusormellaan naisen alahuultakin vihjaavaan sävyyn. Tästähän tuli oikea tahtojen taistelu, ja naisen perääntymisen, tai kiertämisen estämiseksi Chris tarttui toisen käsivarresta kiinni. Eikä mitenkään kevyesti pitänytkään, vaan se viestitti oikein selvästi, että mies ei halunnut Evan enää jankuttavan siitä hemmetin korusta!

Eva puuskahti raivostuneesti. "Satavarma kuule. Mun tulemiset tänne ei liity millään tavalla mihinkään yrityksiin päästä sun makuuhuoneeseen", nainen äyskähti kiukkuisemmin kuin oli ensin aikonut. Hän tarkasteli Chrisia katseellaan kuin punniten vaihtoehtojaan, joita oli nolla kappaletta. Evalla ei oikeastaan ollut loppujen lopuksi muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tyhjin käsin miehen luota. Hän ei varmasti saisi rannerengastaan takaisin. Täytyisi siis keksiä Fredrickille jokin maailmaa mullistava selitys, jotta tämä ei osaisi epäillä missä olosuhteissa rannekoru oli kadonnut. "Chris, tämä rupeaa olemaan jo vapauden riistoa, joten ellet sä halua kalliita lakimiehiä penaamaan kaiken mitä sä omistat, suosittelisin lämpimästi päästämään mut nyt heti tosta ovesta ulos", uhkailuhan oli tehokas keino? Ainut, että tämä tapaus ei kauheasti uhkailustakaan tuntunut välittävän.

"Luulen", Eva vastasi totuudenmukaisesti. Hän hieman säpsähti, kun tuli tuupatuksi taaemmaksi. "Jos ei muu auta, niin mä kutsun aivan varmasti ne poliisit paikalle. Älä koettele mun hermoja, Chris", nainen yritti yhä pitää kovis-asennettaan yllä. Katse, joka oli kohdistettu suoraan Chrisiin, oli täynnä uhmaa ja varoitti, että kohta saattaisi räjähtää. Järkytys kumminkin käväisi naisen vaaleilla kasvoilla, kun arvon herra uhkasi kertoa kaksikon viettämästä yöstä. "Et uskaltaisi!" Eva sihahti ja siristi silmiään vaarallisesti. Hän halusi uskoa, että mies yritti vain peloitella, mutta syvällä sisimmässä kyti epäilys asiasta. Nainen vilkaisi sivusilmällä käsivarttaan, Chrisin tarttuessa siitä kiinni. Nyt taisi olla leikki kaukana. "Päästä irti", hän lausui sanat hitaasti ja painokkaasti.

Eva ei enää pitänyt tilanteesta yhtään, sillä Chris oli päässyt niskan päälle ja aivan varmasti tiesi kyseisen asian. Nainen puraisi huultaan yrittäen keksiä jotain, minkä avulla olisi onnistunut pääsemään takaisin alas ja turvallisesti autoonsa. Oli ollut suuri virhe tulla toisen asunnolle. Olisi pitänyt vain soittaa ja karjua puhelimessa. Toisaalta, Evalla ei ollut Chrisin numeroa, joten sekin idea jouduttiin tunkemaan ö-mappiin. "Ymmärrätkö sä englantia vai pitääkö ruveta puhumaan ranskaa? Päästä irti ja anna mun mennä. Mä en luovu vaatimuksistani. Eikö sun äitisi opettanut, että varastelu ja valehtelu on rumaa?"

Vapauden riistoa? Sittenhän Chris teki sitä usein.. Hän vain kohautti kulmiaan asiaa pidemmälle ajattelematta, mutta kyllähän Chrisillä oli ässä hihassaan, kuten Evan miehelle kertominen.. Jotenkin. "Voi kyllä uskaltaisin.", Chris nyökäytti hitaasti päätään oikein tyytyväisenä. Sehän osui ja upposi oikein kunnolla. Mies voisi sillä painostaa Evaa ja samalla pitää varmasti ne poliisit pois pelistä. Hän ei tiennyt mitä sitten tapahtuisi jos Chris oikeasti vihjaisi naisen miehelle mitä vaimoke harrasteli tyypin seläntakana. Ehkä Eva heitettäisiin kadulle? Voi raukkaa.. Chris ei tiennyt, mutta lohduttautui sillä ajatuksella. Hän tarttui naisen kädestä kiinni ja kyllä huomasi, ettei nainen ollut tottunut tällaiseen kohteluun, mutta Chris mielestään sai kohdella ketä vaan juuri miten halusi. Varsinkin omassa asunnossaan. Hänen aluettaan, hänen sääntönsä.

Evan pois pääsy yritykset tiivistyivät vain sanoihin, eikä Chris löysännyt otettaan naisen kädestä tippaakaan. Miehen teki mieli hymyillä näylleen, mutta tyytyi vain katsahtamaan kättään. Olipa typerä vertaus johonkin äitiin.. "Ei opettanut.", Chris vastasi sivuuttaen asian samantien. Hän vihasi tuollaisia vertauksia.. "Mutta mitä väliä sillä nyt on?", Chris hymähti. "Sitäpaitsi yks rannekoru.. Tollasillahan on niitä vaikka mulle jakaa. Ihan sama oliko se mittaustyö vai ei. Ethän sä edes pidä siitä sun miehestäs.", mies käänsi juttua taas toiselle kantille. "Sä haluat vaan miellyttää muita?", hän halusi Evan selvästikkin ajattelemaan omaa osallisuuttaan miehensä silmissä, mutta samalla hyötyä asiasta itse. Chris suostui jopa hillitsemään äänentasoaan, melkein kuiskaukseksi.

Hän ei tiennyt oliko varsinaisesti turhautunut. Eniten turhautunut siihen miten Eva ei jaksanut lopettaa jankkaamista pois pääsystään tai korunsa takaisin saamisesta. Ehkäpä Chrisillä ei ollut enää mahdollisuutta peitellä osallisuuttaan asiaan, muttei koskaan sitä varsinaisesti myöntänytkään. Hän sattui löysäämään aavistuksen otettaan naisen käsivarresta ja suukottaamaankin toisen huulia vain pikaisesti, mukamas lohduttavaan sävyyn, vaikka mielessään Chris toivoi tämän vain toimivan: Esittää olevansa naisen puolella, ja esittää ymmärtävänsä mistä oli kyse..
"Ei sun kannata sen tahtoon alistua. Se on vaan.. Joku typerä rikas pohatta, joka haluaa vaan määräillä sun elämää etsimällä kaikki pikkuviat siitä.. Sä pelkäät sitä.", Chris jatkoi asettuen paremmin Evan eteen, esittäen taas tuntevansa jonkun läpikotaisin.. Paha tapa, mutta rannekorua ei tulisi. Turha luulo. Muuten miehellä menisi hermot lopullisesti. Hän pysyi sen verran lähellä Evaa, että pienen hiljaisuutensa kera pääsi tutkailemaan naista lähempää. Olipas ovelaa. Chris ei halunnutkaan naisen lähtevän.

"Pidänhän. Meidän suhde on hyvin monimutkainen. Sä et ymmärtäisi vaikka selittäisin", Eva totesi ja katsahti miehen ohitse. Kyllä hän tavallaan välitti Fredrickistä ja uskoi tämän välittävän vaimostaankin. He olivat kuin kämppikset, jotka jakoivat saman sängyn ja pitivät vihkisormuksia vasemmassa nimettömässään merkkinä... jostain. Heillä ei ehkä ollut sitä samaa intohimoa ja rakkautta kuin liiton alkuaikoina, mutta Eva sai kaiken tarvitsemansa tuen mieheltään, jos vain vaati sitä. Fredrick tuki häntä Eva'sin kanssa ja auttoi myös taloudellisesti, vaikka nainen yrittikin seistä omilla jaloillaan. "Sillä korulla on esimerkiksi paljon tunnearvoa, mikä on varmaan ihan tuntematon käsite sulle", nainen selitti vilkaisten Chrisin silmiä. Hänen hengityksensä oli hieman tasaantunut, mutta nyt se alkoi taas kiihtymään. "En tosiaan halua miellyttää yhtään ketään. Jos mä haluaisin miellyttää muita, mä olisin lähtenyt kauan aikaa sitten täältä. Koska ihmiset, jotka haluaa vain miellyttää, eivät tappele omaisuudestaan kynsin ja hampain."

Eva katsoi Chrisia kuin mies olisi menettänyt järkensä. Hän ravisti päätään ja vetäytyi etäämmälle miehestä sitä mukaa, kun tämä siirtyi lähemmäs naista. Mitä kauempana nainen oli toisesta, sitä paremmin ajatukset kulkivat. Eikä hän halunnut sortua typeriin tekoihin, vaikka tietty osa hänestä yllyttikin heittämään aivot narikkaan. "Sä olet ihan hakoteillä. Älä yritä päästä mun pään sisää, siellä ei ole mitään, mitä tarvitsisi pohtia sen syvällisemmin", Eva henkäisi ja katsoi Chrisia arvioiden. "Mä olen oikeasti tyytyväinen omaan elämääni. Hyvin tyytyväinen. En vaan halua, että tieto syrjähypyistä kulkeutuu Fredrickin korviin, koska ne loukkaisi sitä tosi pahasti", rehellisesti puhuen, rouva ei halunnut miehelleen mitään pahaa.

Eva huomasi tapittavansa Chrisin silmiä ja huulia vuorotellen. Yhtäkkiä nainen löysi itsensä painamassa suudelman tämän huulia vasten. Eva vetäytyi pian kumminkin hengitysraon päähän Chrisista ja kiskaisi itsensä sitten irti tämän höllenneestä otteesta. "Kato, nyt mitä sä saat aikaan, kun tunget melkein iholle. Mulla on oikeasti kiire jo niihin kahteen muuhun tapaamiseen", brunette tuhahti ja työntyi miehen ohitse ovea kohden.

Ääh, Chrisin mielestä Eva osasi olla hyvin hankala luonne. Mies ei onnistunutkaan pääsemään naisen mielen perukoille juuri niinkuin olisi halunnut ja sehän ärsytti enemmän kuin mikään muu. Hän vain oletti kaikkien päiden toimivan suhteellisen samalla tavalla, mutta ei.. Tässä se taas todistettiin. Mies ei jaksaisi enää edes puhua, kun Eva paasasi kuinka tyytyväinen oli elämäänsä. Olkoot sitten, mutta vaikka miten paljon rannekorulla olikin tunnearvoa, hintaa ja tyyliä, niin se ei imestyisi takaisin. Ensin Eva halusi sisään ja nyt ulos.. Naiset eivät sitten koskaan osanneet päättää mitä halusivat.. Christopher ei kuitenkaan luottanut tuohon neitiin, joten ei olisi hyvä idea päästää toista menemään ihan oman turvallisuudenkaan kannalta.
"Sä olet typerä. Ei sulla oo sitten mitään syytä olla sen kanssa, jos et halua loukata mutta loukkaat kuitenkin. Varsinkin sitten, kun se kuulee siitä..", mies käytti valttikorttiaan ja pikaisen suudelman kera hän tiesi mikä olisi seuraava suunta. Chris ei enää halunnut tapella mistään, sillä hän ei jaksanut keksiä enää mikä olisi hyvä tekniikka milloinkin. Evan pään sisäänkään pääseminen ei onnistunut..

Niinmpä Chris esti Evan matkan yrityksen jatkamisen siihen paikkaan, iskiessään kätensä samantien naisen eteen, että sai toisen melkeinpä kahmaistua syliinsä. Ei sentään ihan, vaan Chris painoi naisen selän seinää vasten napakoin ottein. Hyvä yritys.. Chris oli kyllä äsken huomannut Evan katseen suunnan, joten se ei ainakaan saanut miestä luovuttamaan! Se vain loi jotain toivoa.
"Ja Eva.. Sulla ei ole kiire mihinkään.", mies murahti päättäväisesti ja päätti typerän jankkaamisen loppuvan tähän. Ennenkuin Eva ennättäisi edes vastata mitään, Chris painoi huulensa nyt ihan kunnolla naisen huulia vasten, sen enempää antamatta toiselle mahdollisuutta perääntyä käsien ollessa seinää vasten Evan kummankin puolin. Ehkä se ei ollut viisas siirto, mutta jos pitäisi katua niin Chris tekisi sen vasta jälkeenpäin.. Edelleen naisen vika, että osasi olla vetävän näköinen suuttuessaan ja ehkäpä tämä kuului Chrisin suunnitelmaan, jota luotiin kokoajan lennosta. Chris pilaisi samalla ne tapaamisetkin, vain kostona tänne kohdistetusta yllätysvierailusta. Eli tiosin sanottuna kaikkien Evan suunnitelmien pilaamiseen hän teki kaikkensa.

//sori pikku hitti taas n__n'' //

((hittaile mun puolesta niin paljon kun näät tarpeelliseksi pelin edistämisen nimissä ^^ ))

Eva ei ollut ollenkaan varma, mihin ihmeen terapiaistuntoon hän nyt oli lusikkansa työntänyt, vai yrittikö mies vain päästä hänen päänsä sisään, jotta voisi käyttää sitä aseena häntä vastaan. Kummin vain. Eva tuhahti turhautuneesti. "Sulla ei ole hajuakaan mun elämästä, joten älä yritä ymmärtää sitä. Se on liian monimutkaista sun pikkuaivoille", erittäin herttainen hymy. No, joo monimutkaista se oli, mutta jos joku olisi istunut alas ja kuunnellut kunnolla olisi tämä ymmärtänyt naisen motiivit pysyä avioliitossaan. "Sitä paitsi, Fredrick ramppaa naisissa koko ajan. Eli se loukkaa mua ja mä loukkaan sitä", tästä seikasta vaan ei oltu ihan 100 prosenttisen varmoja. Eva epäili, että Fredrickilla oli toinen nainen, mutta mihinpä mies oikeasti ehtisi töiltään? Ellei tämä sitten kuksinut sihteeriään. Kliseistä.

Tummaverikkö ei pistänyt vastaan, kun hän päätyi miehen ja seinän väliin. Ei hän oikein tietänyt itsekään miksi, mutta niin vain kävi. Ainoa vastustuksen merkki oli murhaava katse, joka osoitti suoraan arvon herraa. "Aivan varmasti on. Tiedätkö sä kuinka vaikeata on saada sovittua yhteinen tapaaminen hemmetin kirjanpitäjien ja sijoittajien kanssa?" Eva kohotti kulmiaan kysyvästi, mutta unohti tapaamisensa tuntiessaan miehen huulet vasten omiaan.

"Chris", nainen yritti jarrutella lähinnä itseään, mutta päätyi heti seuraavassa hetkessä sujauttamaan kätensä miehen paidan helman alle ja napittamaan valkoisen kauluspaidan napit auki. Hän pukkasi Chrsia ikään kuin kehottavana eleenä. "Sulla on tosi huono vaikutus muhun", Eva nurisi lähinnä huvittuneena ja ponnautti itsensä sitten tämän syliin, kietoen jalkansa miehen selän taakse. Molemmat kädet vietiin Chrisin niskan taakse, kunnes toinen niistä karkasi tämän poskelle. "Mun pitäisi ihan oikeasti lähteä", vaan kun ei tehnyt mitään sen eteen, enemmänkin aikoi jäädä toisen luokse.

// jeis, sama juttu sitten täältäkin :'3 //

Miten tutun kuuloinen kuvio: kun toinen petti, niin petti toinenkin. Chris naurahti pakosti mielessään, sillä hänen omat suhteensa tuppasivat kaatumaan mm. juuri siihen. Mutta mitä sitten? Ei sillä ollut mitään väliä mitä Chris keksi Evalle sen eteen, että nainen pettäisi miestään uudelleen, kun ei sillä näyttänyt olevan paljoa merkitystä. Hän ei enää vastannut siihenkään mitä aikoisi seuraavaksi tehdä Evan pään menoksi, kun ei sen sisäänkään päässyt. Chris ei kuitenkaan lakkaisi 'ongelmana' olemistaan, vaan naisen todella näyttävä karkumatka päätyi seinää vasten ja suudelmaan.. Ainakaan siihen vastaamisessa ei näyttänyt olevan ongelmaa kuin vasta jälkeenpäin Evan pysäyttäessä miehen tämän nimen toistamisella. Ainakin yritti.. "Mm-m?", hän virnisti ja kohotti toista kulmaansa, kun eivät paidan napitkaan pysyneet kiinni. Se siitä pysäyttämisestä.

Chris tunsi niin voittaneensa jotain.. Ja osasihan nainen selvästikkin irtautua järkeilevistä ajatuksistaan, vaikka puheet kielivät jotain muuta, mutta nehän olivat vain puheita.. Chris naurahti kevyesti. "Ai suhunkin?", hän nojautui takaisin Evaa vasten, naisen yritettyä saada miestä huonoin tuloksin kauemmas. Chris ei halunnut mennä kauemmas!
Ajatustensa vahvistamiseksi hän kiersi kätensä vain paremmin naisen selälle ja ohimennen aukaisemaan takkia, mutta pian saikin Evan lähemmäs itseään, naisen ponnahdettua syliin miltei kirjailmellisesti. Chrisillä ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, vaan vei kätensä toisen pakaralle ja toisen reidelle. Eva sai näin itsensä entistä enemmän loukkuun, eivätkä puheet lähdöstä menneet läpi, vaan Chris täysin muinamiehinä näykkäisi Evan kaulaa. Nostettuaan päätään mies väläytti tyytyväisen hymyn ajatellessaan: tämähän oli paljon parempi vaihtoehto kuin riiteleminen.
"Lähde vaan, jos toi tarkottaa sun lähtemisestä. Muussa tapauksessa, turha luulo. Mua ei kiinnosta tippaakaan mitä asiaa sulla on sinne..", mies puhui hiljaa ja matalasti, pitäen huuliaan kutittavasti Evan leukaa vasten. Ei nyt nainenkaan oikein osannut osoittaa omaa lähtemisen halukkuuttaan..

Chris katsoi hetken Evan kasvoihin, kuin viestittäen katseellaan, ettei kukaan häipyisi ulko-ovesta ulos eikä sisään. Seuraava tehtävä oli kuitenkin se, että mies nosti Evan tiiviimmin itsensä ja seinän väliin, että sai kiertää kätensä vetämään naisen takkia auki.
"Meillä on kyllä kans tärkeitä asioita hoidettavana..", olipa hyvä perustelu. Takki katosi Evan päältä oikeastaan vain nopeasti repimällä ja pian kangas mytty oli löytänyt tiensä lattialle. "Ihan yhtä tärkeä, kun joku sijoittajan tapaaminen. Jopa tärkeempi. Sä voit kyllä sanoa niille sen..", vakuuttelelvaa äänensävyä ei ainakaan puuttunut ja seuraavaksi mies kiskoi oman kauluspaitansa pois päältään. Olihan Eva jo avannut napitkin. "Eli.. Sun lähtös ylettyy enintään makuuhuoneeseen.", Chris painoi huulensa uudelleen naisen huulia vasten ja kädet hakeutuivat takaisin ensimmäisille paikoilleen, että mies sai kepeästi kannettua Evan mukanaan makuuhuoneen ovesta sisään. Hän ei tietenkään viskannut naista sängylle, vaan päätti kaatua selälleen naisesta yhä kiinni pitäen. Ei tiedä olisiko tilanteen suunnan vaihtamiselle pitänyt nauraa, mutta vihaisuuden se oli ainakin saanut tiehensä.

Eva henkäisi syvään ja pyöräytti silmiään puoliksi umpeen painuneiden luomien alla, kun Chris näykkäisi hänen kaulaansa. Jännittävä, kiehtova ja vaarallinen tunne levisi hetkessä naisen kehoon, kuten jokaisella muullakin kerralla, kun hän oli päätynyt samanlaiseen tilanteeseen jonkun muun kuin miehensä kanssa. "Sua ei taida kiinnostaa mitkään muutkaan kuin omat haluamisesi, vai?" Kysyvä katse. Otan mitä haluan -asenne oli toisinaan varsin raivostuttava ominaisuus, mutta sitten taas joissakin tilanteissa se oli hyvin kiehtova piirre. Niin kiehtova, että Eva ei olisi enää käytännössä onnistunut estämään itseään. Puhella saattoi, mutta teot jäivät vain haaveiden tasolle. Voi, kun olisi omannut tarpeeksi tahdonvoimaa, että olisi voinut keinolla millä hyvänsä hankkiutua alhaalla odottavaan Volvoon, mutta ei.

Eva katsahti lattialle päätynyttä takkiaan ja sitten Chrisia. Toinen kulma kohosi aavistuksen epäilevästi, vaikka muuten huulilla keikkui huvittunut hymy. Tärkeitä asioita? Ah, niin joo. Aviomiehen pettäminen lukeutuikin niihin, kai. "Ai että olin pettämässä aviomiestäni, enkä siksi päässyt tapaamiseen?" Eva naurahti huvittuneena. Hengitys oli kiihtynyttä, mutta nyt aivan muista syistä kuin raivosta, vaikka tosin se ärsyyntyneisyys oli yhä taustalla. Paljon pienemmässä mittakaavassa kuin aiemmin, mutta kuitenkin olemassa. Tummaverikkö vastasi suudelmaan vähintäänkin yhtä intohimoisesti kuin aloittajakin. Matka vei seuraavaksi makuuhuoneeseen, eikä Eva oikeastaan edes tajunnut vastustella. Kun he sitten kaatuivat sängylle, irrottautui nainen suudelmasta ja siirsi huulensa miehen kaulalle, siitä ne liukuivat paljaille olkapäille ja rintakehälle, kunnes palattiin suunnilleen samaa reittiä takaisin.

Tuima ilme kasvoillaan Eva katsahti Chrisia silmiin. "Siitä aviomiehelle kertomisesta... Sun on parempi vain olla hiljaa, tai muuten mä kävelen nyt heti tosta ovesta ulos, ja jätän sut tänne hyvin turhautuneena", eikä kävelisi, mutta miehellehän sitä ei tarvinnut kertoa, koska a) tämä todennäköisesti tiesi sen, ja b) ei ollut kovinkaan tehokasta uhkailla, mutta kertoa samaan hengenvetoon, ettei kuitenkaan toteuttaisi uhkaustaan.

Ehkä tiivistettynä se meni niin, että Chris ajatteli vain itseään.. No, miehellä oli tapana käyttää kaikki mahdolliset ja vähän vähemmän mahdolliset mahdollisuuudet hyväkseen, ja nähtävästi tässä tilanteessa se voisi olla ihan toimivaa myös sen rannekorun 'hyvittämiseksi' - eli puheen siitä pois viemiseksi. Chrisin pää kun ei tuottanut mitään muita ideoita, mutta hän ei vastannut naisen kysymykseen kuin pitkällä hymähdyksellä Evan kaulaa vasten. Kai nainen tiesi vastauksen jo ennestään.. Christopher nimittäin ei ollut lopettamassa vain puheiden takia: Niillä kun ei ollut koskaan mitään merkitystä! Sen mies piti aina mielessään, ainakin koetti, mutta tässä vaiheessa se periaate piti paikkansa.

Chrisin tekemiset keskeytti naurahdus Evan syyn selitykselle miksi ei ollut päässyt tapaamiseen. Ehkei kuitenkaan noin suoraan.. "Sellanen salainen tapaaminen, joka oli kuitenkin pakollinen..Se on parempi.", mies tarkensi, vaikka sekin selitys mitä luutavimmin kärsisi epäilyksistä.. Aivan sama. Se ongelma olisi Evan, ei Chrisin ja mitäs nainen oli tänne tullutkin, niin sai kärsiä seuraukset ihan yhtälailla kuin Chris siitä hemmetin rannekorusta, joka tuntui tällä hetkellä vähän vainoavan jokaista asiaa. Hän kuitenkin onnistui jo jonkinverran sivuuttamaan sitä asiaa suunnatessaan makuuhuoneeseen. Ei sinänsä mikään yllätyksellinen määränpää..

Suudelma harmillisesti katkesi selän osuessa vuoteen pintaan, mutta Evan kevyt huulien kosketus valui pehmeänä kaulalla ja olkapäällä saaden Chrisin aavistuksen kallistamaan päätään, muttei irroittamaan otettaan, joka nosti naisen toppia hiljalleen ylemmäs. Kädet tosin pysähtyivät hetkeksi siihen paikkaan katseen kohdatessa Evan tummanruskeat silmät. Hän kohotti aavistuksen kulmiaan, vaikka kysyvä ilme ei ollutkaan kamalan onnistunut, mutta nainen vain tarkensi jotain asiaa miehestään.. Chris pyöräytti silmiään ja kohotti takaraivoaan patjasta lähemmäs naisen kasvoja omillakin kasvoillaan hetkellinen tuima ilme. "Miten vaan.", hän totesi katsahtaen makuuhuoneen ovelle Evan olan yli. ".. Mä hakisin sut samantien takasin.", Chris virnisti näykkäisten toisen korvanlehteä vielä sanojensa vakuudeksi. Mies nousikin istumaan, että nainen joutui kohottautumaan mukana ja ylös päästyään hän painoi nenänvartensa Evan kaulanjuureen, käsivarsien kietoutuessa kohtalaisen napakasti toisen ympärille. "Mut mä estän sen karkaamisen jo siihen paikkaan, jos epäiletkin.", Chris sanoi hiljempaa. Napakasta otteesta mies vei kätensä Evan topin alle koskettamaan ihoa ja kuljettamaan käsiään sen alla varomatta.
"Ja säkään et soita sitten mitään hemmetin poliiseja.. taii..", mies avasi silmänsä tajutessaan ettei voinutkaan uhkailla Evan miehen kautta. "...No, sä et edes halua tietää.", hän virnisti jättäen asian täysin auki, muttei nyt heti keksinyt mitään vastausta kun haistoi jo naisen tuoksun niin vahvasti. Liian sekoittavaa, joten parasta jättää järkevä keskustelu siihen. Chris kiskaisi sen topinkin Evan pään yli mitään kyselemättä.

Eva huomasi pian istuvansa kahareisin miehen sylissä. Katse oli tämän silmissä ja vaimea hymähdys karkasi huulien välistä. "Siinähän sopii yrittää. Mulla on yhä edelleen korkokengät jalassa, joten tekee varmasti kipeää, jos niillä polkaisee arvon herran jalkapöydälle", ellei tämä sitten ollut mikä lie supermies, jolle ei tehnyt kipeää mikään. Okei, olihan Evan iskuissa vähemmän voimaa kuin Chrisin kokoisen miehen, mutta joka tapauksessa korkokengän korolla survaiseminen sattui. Krhm. Kokemustahan siitä ei tietenkään ollut. Fredrickin ja hänen häissään nainen oli survaissut korolla miestään sen verran lujaa kakun leikkuun yhteydessä, että tämä ei ollut kävellyt kahteen päivään kunnolla. No, tahdin tietysti määräsi kotona nykyään Eva, kuten kakun leikkuu oli ennustanutkin.

"Chris, naama umpeen!" Tummaverikkö murahti ja vetäytyi sen verran, että pystyi katsahtamaan toista silmiin. "Mua ei kiinnosta. Sä pysyt kaukana Fredrickista ja mä pidättäydyn soittamasta poliiseille. Sujut?" Kysyvä katse, jonka jälkeen nainen suuteli Chrisia intohimoisesti, tarpeettoman voimakkaasti ja nälkäisesti. Kiltisti nainen auttoi paidan poistamisoperaatiossa, kohottamalla kätensä ylös. Ikäväkseen hän joutui toteamaan, ettei voinut hankkiutua itse miehen yläosasta eroon, koska tämä oli riisunut sen jo aiemmin. Niinpä Eva tyytyi hamuamaan huulillaan ja näykkimään kevyesti miehen kaualaa. Vasen käsi nousi Chrisin poskea sivelemään ennen kuin nainen kohottautui takaisin toisen kasvojen tasalla, ja suuteli miestä uudelleen.

Syystä tai toisesta Eva koki omantunnon tuskia. Oliko syynä Chrisin yritykset päästä naisen pään sisään vai jokin muu seikka, joka sai samu sirkan heräämään henkiin? Ei sillä varmaan edes ollut väliä, eikä rouva oikeastaan osoittanut perääntymisen merkkejä muuten kuin sanoin. "Meidän ei pitäisi... Ihan tosi, Chris... Ei me voida", jarruttelu tuntui olevan lempiharraste sinä päivänä.

Nainen senkun jaksoi uhkailla korkokengillään.. Onneksi Chris ei ollut vielä saanut niistä mitään jälkeä jalalleen tai mitään muitakaan lyöntejä, vaikka uskoikin pistävänsä ihan kunnolla takaisin. Hänen puheensa kuitenkin keskeytyivät Evan napakoihin sanoihin, jotka saivat Chrisin kohottamaan katsettaan ylemmäs, että näin katseet taas kohtasivat. Mitä nyt? Hän saikin itseasiassa koko asian tiivistettynä: mitä tehtiin ja mitä ei.. Mies näytti tympääntynyttä ilmettä Evalle ja hetken mietti miten tässä nyt oikein mentiin ja missä oli juoni, mutta ei.. Chris ei halunnut tyriä sitä nyt. "Okei sujut.", hän totesi, muttei todellakaan alistuneeseen äänensävyyn, ja onneksi sitä seurasi kunnon suudelma, joka ei jättänyt kylmäksi. Se myös unohdutti tuon äskeisen jaarittelun.. Chris ummisti silmänsä ja hetkessä hengittäminen kävi raskaammaksi, mutta sehän oli vain hyvä merkki, jonka aiheuttamasta tunteesta mies piti.

Evan toppi viskaistiin siinä sivussa menemään, mutta huulet eivät irtautuneet toisistaan hetkeksikään. Pian kaiken tekemisen lomasta alkoi kuitenkin kuulumaan naisen laarittelua miten tämä oli väärin.. Okei, mitä tummaverikkö nyt horisi? Chris ei silti lopettanut, vaan näykkäisi naisen kaulaa kokeillakseen auttaisiko se asiaan. Hän vei kätensä toisen pakaroille, mutta mokoma toisti sanojaan vieläkin.. Chrisin mielestä se oli tavallaan hyvin sytyttävääkin, mutta samalla kovin jarruttavaa. Se siis piti lopettaa ja tehdä selväksi, että ei tämä ollut, öh, väärin.

Hyvä kun Chris ei tukehduttanut Evaa seuraavaan suudelmaan, mutta se ainakin pisti hiljaiseksi. "Ihan tosi.. Kyllä voidaan.", mies toisti suudelman lomasta vetäessään hameen sivussa olevaa vetoketjua auki. Hän ei kuitenkaan vetänyt vaatekappaletta heti pois, vaan kohotti kätensä koskettamaan naisen vartaloa tuntuvin kosketuksin, avaten jo rintaliivitkin, nojautuen ylävartalollaan tiiviimmin toisen omaa vasten. "Se pettää sua kuitekin sun selän takana.", mies murahti keksien aina vain syitä tilanteiden mukaan, edellisiä syitä edes muistamatta. Hän ei kuitenkaan ollut lopettamassa noin vain, vaikka miten Eva 'valitti' pelkillä sanoillaan. Chris teki kosketuksillaan selväksi, että tästä olisi turha perääntyä. "Aukase vetoketju", hän hengähti naisen poskelle, kohottaen virneen kareen kasvoilleen, mutta eihän se ollut pakottamista. Tietysti mies tarkoitti omia farkkujaan.. Chris piti vain huolen, ettei Eva takertuisi johonkin typeriin ajatuksiinsa liikaa.

Hetken Eva jo luuli, että mies keksisi väittää vastaan tämän aviomiehelle kertomisen ja poliisille soittamisen -jutun kanssa. Naisen katse käväisi taas ärsyyntyneessä, mutta pehmeni, kun herra lopulta myöntyi. Eva olisi aivan varmasti kävellyt ovesta ulos, jos mies olisi vastannut sillä toisella tavalla. Hän olisi vaikka raahannut arvon herran perässään alhaalle saakka, jos ei olisi muuten päässyt miehen asunnosta ulos. Nainen hymähti hiljaa sisällään ajatuksilleen, mutta ravisteli sitten kuvan mielestään. Ajatukset piti keskittää nyt aivan toisaalle, eikä enemmän tai vähemmän huvittaviin mielikuviin.

Silmät pyörähti kierroksen ja huulet mutristuivat mietteliäästi. Totta, kai. Evalla ei ollut oikeasti tietoa siitä pettikö Fredrick häntä. Mies oli aina töissä, mutta toisaalta ehkä töillä vain peitettiin ne petkutukset ja tummaverikkö nieli ne hyväuskoisesti. Kaikki Chrisin kosketukset, suudelmat ja olemus kertoivat, ettei vastalauseita tässä vaiheessa enää hyväksyttäisi. Ei, ei se ahistanut naista, vaikka olisi ehkä pitänyt, sillä sehän oli epäsuoraa pakottamista. Tai ei oikeastaan. Se olisi ollut pakottamista, jos toinen osapuoli ei halunnut, mutta Eva halusi. Hänen sanansa kävivät ristiriidassa ajatusten kanssa, mutta Samu Sirkka saatiin hiljennettyä, kun yritettiin vielä jarrutella. Mutta oikeasti, komenteliko Chris häntä? Eva hymähti vaimeasti ja huokaisi sitten. Huulia kävi kohottamassa vino hymy, joka katosi kuitenkin omille teilleen naisen painaessa huulensa Chrisin omia vasten. Hän hyväili tämän huulia kiusoitellen, intohimoisesti ja itsevarmasti. Käsi vietiin toisen niskaan suudelmaa tukemaan. "Älä komentele mua. Sä et voi aina olla pomo kaikessa", nurinuri.

Eva liu'utti kättään miehen rintakehää pitkin vatsalihaksille ja siitä housujen reunalle. Hän kiskaisi, tai enemmänkin riuhtaisi vetoketjun auki ja painoi sitten omalla painollaan miehen makuulle. Pakka kierrätettiin ympäri niin, että Eva jäi patjan ja miehen väliin. Laiska oli alimmaisena. Korkokengät potkittiin samoihin aikoihin pois jaloista, joten niillä uhkailu oli siitä edespäin turhaa. Hengitys muistutti huohotusta ja huulilta karkaavat huokaukset tukahdutettiin intohimoisiin suudelmiin.

Chris olisi ollut lähellä pelihousujen jalasta repimistä jos Eva olisi jatkanut kieltämistään. Mikä naiseen sitten tehosi jos ei edes kilpailun halu miestään kohtaan? Christopher ei ole ollut sellaisissa suhteissa, joten hän ei voinut tietää, vaikka taas vaihteeksi luuli tietävänsä. Hän nyt kaikkein vähiten osasi arvioida vahvasiteisiä parisuhteita. Naimisiin menohan ei tulisi koskaan kysymykseenkään.. Eva kuitenkin näytti myöntävän asian sivuun jättämisen hymyn kareen ja suudelman perusteella, jonka tarkoituksena oli selvästikkin saada mies janoamaan lisää. Chris silmät ummessa hymähti epämääräisesti naisen koettaessa suoristaa mutkia siitä oliko mies pomo kaikessa vai ei.. Mies oli mielestään se pomo, mutta.. Menkööt sitten. "Komentelempas.", tottakai hän pisti asioihin vastaan, vaikka sängyssä.

Kyllähän se komentelu tehosi, kun vetoketju aukesi kunnon riuhtaisun kera, joka ei ainakaan jäänyt Chrisiltä huomaamatta. Mies piti siitä ja sen osoittaminen karkasi huulilta kevyenä henähdyksenä. Hän piti myös siitä miten Eva oli liuvuttanut kättään vartaloa pitkin alemmas. Mitään valittamatta Christopher painautui selälleen ja kierähti naisen yläpuolelle. Noniin, nyt ainakin alkoi tuntua siltä, ettei tarvitsisi enää valittaa mistään, kun hengitys ja ajatukset alkoivat mennä sellaista rataa, että suusta tuskin saisi järkevää puhetta aikaiseksi. Mies repi housut jalastaan ja seuraavaksi huomio kiinnittyi Evan hameen poistamiseen. Hengitys meni sitä mukaa mitä Chris tunsi naisen vartaloa omaasa vasten ja kaikki huohahdukset upposivat suudelmiin. Mies ei voinut enää vain hidastella tai kiusoitella hitailla kosketuksilla. Hän hyväili käsillään, vartalollaan ja huulillaan niin paljon kuin mahtoi ja jättämättä hädintuskin mitään olennaista kohtaa ilman kosketusta. Chrisin odottelut saisivat kyllä luvan loppua pian..

// tsium, heitämpä skipin tähän. Että juu tiedetään mitä tässä kohtaa tapahtuu. ::--'D //

Mies ei ollut nukahtanut, mutta ei jaksanut heti noustakkaan. Kukapa jaksaisi intohimoisen seksin jälkeen? Hän makoili vain selällään ja tyyny sen verran päänsä alla, että pää nojasi hieman sängyn päätynä toimivaan seinään. Miehellä ei ollut myöskään mitään hajua siitä miten paljon kello oli, mutta eihän hänellä ollut kiire minnekkään.. Evan tosin pitäisi ennättää vielä tämän päivän aikana kotiin? Olo kyllä osasi olla kevyt, eikä Chrisillä ollut mitään valittamista. Hän vain laski katseensa peiton kautta vieressä olevaan Evaan ja huulilla käväisi puolittainen hymy ennenkuin Chris kääntyi kyljelleen. Ainakin nainen oli menettänyt ne tärkeät tapaamisensä hevonkuuseen.. Christopher saattoi tuntea siitä jotain tyytyväsiyyttä , mutta vielä enemmän siitä, että Eva oli 'päättänyt' jäädä tänne.

"Mulla ei oo täällä sisäkköjä..", hän totesikin muistaessaan vielä sen edellisen kerran.. Muka sisäkön takia piti nousta nopeammin. Äh, sehän oli ihan tylsää. Chris laski kätensä Evan hiuksiin liuvuttaeen kämmentään naisen olkapäälle ja rinnalle asti, kunnes kohottaui nojaamaan toisen kyynärpäänsä vaaraan ja sormi teki iholle muutaman kahdeksikon muotoisen kuvion. "Kato näinhän kaikki sujui paljon paremmin, kun olis missään sijoittajan luona sujunu.", Chris hymähti, muttei mitenkään tympääntyneeseen sävyyn. Mies vain harvemmin oli seksin jälkeen.. tyytymätön. Ellei ollut surkea seuralainen tai ärsyttävä herätys..

Eva makasi raukeana miehen vieressä. Pää tosin oli painettu tyynylle ja hengitys oli yhä aavistuksen kiihtynyttä, ei kumminkaan merkittävästi, eikä sitä huomannut ellei tarkkaillut naisen rintakehän kohoilua tarkasti. Eva huokaisi ja sipaisi tumman hiussuortuvan kasvoiltaan. Kuten arvata saattaa aiemmin siististi olkapäille laskeutuvat hiukset olivat nyt pörrössä. Oikea after sex -kampaus, mutta miten vain. Eva ei oikeasti jaksanut välittää hiustensa kunnosta, eikä mistään muustakaan. Kosketus käsivarrella ja rinnalla, sai naisen hymähtämään tyytyväisesti ja kääntymään kyljelleen, kasvot miestä kohden.

Nainen katsahti Chrisia virnistäen. Pientä kettuilua, kenties? "Se on oikein hyvä", Eva totesi ja hymyili maireasti. Saisipa enemmän aikaa vain makoilla, vaikka kotia kohti täytyisi lähteä suuntaamaan ennen kuin aviomies ehtisi paikalle ja hälyttäisi viranomaiset etsimään vaimoaan. Eva hymähti, kun sijoittajat tulivat puheenaiheeksi. Sijoittaja ja kirjanpitäjä olisivat aivan varmasti todella kiukkuisia. Loppupäivä menisi varmasti selitystä pohtien, mutta vasta kun rouva pääsisi kotiin. Hän voisi linnottautua oleskeluhuoneeseen ja katsella tyytyväisenä elokuvia. "Ne on varmaan yrittänyt tavoittaa mua miljoonaan kertaan. Mun puhelin on alhaalla Volvossa", Eva huokaisi pyöräyttäen silmiään. "Mutta joo, oli ehdottomasti parempi ratkaisu jäädä", ilkikurinen virnistys. Chrisin seuralla oli selkeästikin huono vaikutus. Evalle ei olisi aiemmin tullut mieleenkään skippailla tapaamisiaan - ainakaan miehen, seksin tai minkään muunkaan takia. Nainen käännähti makaamaan vatsalleen ja haki katseellaan kelloa, mutta ei löytänyt sitä. Tuskinpa kello kumminkaan olisi vielä niin paljon, että Fredrick olisi ehtinyt kotiin. Toivottavasti. Koska se puhelin oli yhä edelleen autossa, ja nainen Chrisin asunnossa.

Eva huokaisi, painaen päänsä tyynyyn ja sulkien silmänsä. Ah, kuinka rupesi ramasemaan. Naisen oli pakko avata silmänsä ja nojata leukansa kämmeneensä, kun taas kyynerpää painui patjaa vasten. Eva siirtyi aavistuksen lähemmäksi Chrisia ja vei sormensa jonnekin tämän alavatsan seutuville. Sormiaan nainen lähti juoksuttamaan kohti miehen rintakehää, kun samalla näykki kiusoitellen tämän korvaa. "Kuinka sä päädyit tänne Jenkkilästä?" Eva kysyi, kierrähtäessään selälleen ja vetäessään peiton rintansa korkeudelle. Hän nosti kätensä päänsä päälle, jolloin peitto valahti aavistuksen alemmaksi. Mitään se ei kumminkaan paljastanut, mutta silti.

Chris piti vain Evan katsomisestakin ja katse näytti seuraavan hetken vartalolla seikkailevaa kättä. Juu, hyvä vain, että mies ei ollut mikään rikkaaseen kastiin kuuluva ja asunnossa vyöryisi ihmisiä palvelijoista kokkeihin. Kaikkien mieluiten hän asui juuri näin, kun sai tehdä kaikki miten halusi.. Vaikka tosiaan se raha olisi ollut ihan kiva juttu. Ei sitä aina voinut olla jäämättä kiinni, mutta Chris oli ihmeen kaupalla onnistunut elämään täällä ilman ongelmia poliiseista. Mies vei kämmenen leukansa alle ja naurahti naisen ollessa lievästi ongelmissa tapaamisien sivuttamisesta. Ja jos Chris olisi ollut Evan asemassa, olisi hän varmasti tehnyt samoin. Mies virnosti itsekkin toisen myöntäessä tänne jäämisen olleen parempi vaihtoehto. Tuo oli jo asiaa.. "Mm-m. Musta tuntuu, että oon samaamieltä"

Mies ei halunnut nukahtaa, mutta jostain kumman syystä ei Chrisiä myöskään väsyttänyt vaikka vartalosta tuntui, että ei viitsisi ruveta mitään urheilusuorituksia suorittamaan.. Hän ei liikahtanut mihinkään suuntaan, kun jäi tutkailemaan naisen pyörimistä, joka oli tavallaan huvittavaakin: Äsken toinen oli selällään, kyljellään, vatsallaan ja taas selällään ja niin edespäin.. Koetti kai tapella silmien kiinni menemistä vastaan? Mies vain hymyili itsekseen ja tyytyväväisenä tunsi Evan käden kosketuksen, joka sai aikaan mukavia väreitä sitämukaa mitä se kulki alavatsalta ylemmäs, korvan näkykkäisyistä puhumattakaan. Chris sipaisi puolestaan Evan lantiota ja kylkeä, sekä kosketti sängellään naisen leukaluuta ennenkuin toinen kävi takaisin selälleen. Ei näyttänyt sittenkään olevan kiire.. Hyvä.

Chrisin ilme kuitenkin kärsi aavituksen naisen kysyessä mitä mies oli juuri tänne tullut.. Christopher hymähti matalasti ja mietteliääseen sävyyn, katsahtaen säleiden välistä muodostuvia valoviiruja kohti. Mitä hän sanoisi?
"Karkasin.", Chris töksäytti, mutta olisihan hänen syynsä karkaamiselle voinut olla mikä tahansa.. Vaikka perheongelmat, työt tai mitä vain.. Mies katsoi Evan rentoa asentoa, yhä hieman mietteliään näköisenä.
"Oli vähän ongelmia ja mun oli pakko päästä pois.", Chris kierähti itsekkin selälleen, ihan naisen viereen, että oltiin ihan kylki kylkeä vasten ja toisen lämmön saattoi helposti tuntea omalla ihollaan. Mies laski kätensä rintakehälleen, katseen osoittaessa tällä kertaa kattoon.. "Se nyt oli vaan semmonen juttu.. Kattoo milloin meen takasin. Sitten kun mut suostutaan ottamaan vastaan.", varsinaista syytä Chris ei koskaan sanonut ja Eva vetäkööt omat johtopäätöksensä oliko kyse sukulaisista vai jostain muusta. "Kerro sä mielummin.. Mikä sä olit aikasemmin jos et rikas?", mies virnisti kääntäessään katseensa vieressä makaavaan ja asento muuttui takaisin kyljelleen löhöämiseksi. Parasta esittää enemmän kiinnostunutta Evan jutuista kun Eva hänen.

Kuulosti monimutkaiselta, vaikka mitään todellista syytä Eva ei saanutkaan miehen muuttoon Eurooppaan. Nainen kurtisti mietteliäästi kulmiaan ja pyöritteli saamaansa informaatiota päässään. Ehkä kyseessä oli joku perheriita, ne kai olivat aika tavanomaisia syitä muutolle. Mutta tarvitsiko sitä varten hommautua valtameren toiselle puolelle? Ellei sitten... Eva naurahti sisäisesti ja työnsi ajatuksen mielestään. Paatunut rikollinen mies tuskin olisi, vaikka tämä olikin röyhkeä, raivostuttava ja julmetun omahyväinen. Toisaalta, rannerenkaan varastelua ja kiristämistä? Ainut että rannerenkaan varastamista Chris ei ollut - suoraan ainakaan - myötänyt. Mitä tuli kiristämiseen, no, sen saattoi laskea hallitsemisyritykseksi. Olihan Chris aika... krhm, komenteleva. Huomaattekos kaikelle löytyy yleensä aina selitys, jos toinenkin.

Samassa tummaverikön pohdinta joutui keskeytymään. Hän hätkähti aavistuksen kuullessaan vastakysymyksen. Katse käännähti katosta mieheen ja tutkaili hetken tämän kasvoja. Eva hymähti lyhyesti ennen kuin sai aikaiseksi muodostaa jonkinlaisen vastauksen. "Se on sellainen kovan onnen tyttörukka päätyy naimisiin muutaman kuukauden tuntemansa miehen kanssa -tyyppinen tarina", enempää hän ei aluksi aikonut paljastaa, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin. Mitä harmia siitä muka saattoi olla? "Ennen Fredrickia ja kaikkea tätä täällä, mä olin oikeasti rakastunut ja kihloissa mennäkseni naimisiin. Me jouduttiin kumminkin heti yhteen muuttamisen jälkeen pahaan autokolariin ja Lucas menehtyi heti onnettomuuspaikalla", Eva rykäisi sanojensa päätteeksi. Ei, hän ei enää surrut Lucasia, koska vaikka miehen kuolema oli tullut totaalisena järkytyksenä, oli hän hyväksynyt sen jo aikaa sitten. "Ja sitten seuraavaksi mä tapasin Fredrickin. Neljä kuukautta ja naimisiin, typerää. Siitä on jo pitkä aika", nainen naurahti ja liikautti olkiaan tapaan, jonka olisi saattanut kuvitella vastaavan olkien kohautusta.

Eva nousi istumaan sängyn reunalle, pidellen peittoa rintaansa vasten. Hän ei ollut kumminkaan kiertänyt sitä ympärilleen, vaan selkä jäi täysin paljaaksi. Nainen vilkaisi ympärilleen hakien katseellaan kelloa, muttei taaskaan löytänyt sitä. "Mun pitäisi varmaan lähteä, ennen kuin Fredrick lähettää virkavallan mun perään ja ne paikantaa Volvon parkkeerattuna tuonne kadunreunaan", sanoistaan huolimatta tummaverikkö ei tehnyt elettäkään, jotta olisi ruvennut kiskomaan vaatteita päälleen. Hän katsahti Chrisia olkansa ylitse. "Onko sulla jossain täällä suihkua?" Suihku olisi kova sana, ennen kuin palaisi takaisin rakkaan aviomiehensä hoteisiin.

Onneksi Eva ei takertunut mihinkään pikkuasiaan, kuten kysyäkseen tarkemmin miksi Chris oli täällä. Naisella oli sentään toistaiseksi sen verran älliä, että tajusi tämän olevan henkilökohtaisempaa. Tai no, niin.. Salaista henkilökohtaista tietoa, krhm. Eihän mies tiennyt mitä Eva epäili, mutta ne jäisivät vain epäilyiksi, jota Chris tuskin vahvistaisi. Niinkuin ei sitä rannekoruakaan. Paras vain kiinnittää huomio takaisin naiseen.

Hän katsoi Evaa kysyvästi toisen selittäessä tyypillisen tarinansa alun. Vain muutaman kuukauden jälkeen? Okeei.. Chris hymähti jo siihen tyyliin, että halusi tietää lisää: mitä oli tapahtunut ennen niitä kuukausia, kun oli kerran kovanonnen tyttö? Se ajatuskin sai miehen virnistämään.. Ei ainakaan voinut kehua myötätunnon liiallisesta antamisesta, mutta hän nojautui paremmin käteensä Evan selittäessä siitä 'entisestä' elämästään, joka ei paljastunutkaan ihan niiin iloiseksi, kuten nainen oli varoittanut. Saipa Chris kuulla tuostakin, mutta eihän hän mitään täysin ajattelematonta leikkinyt, vaan laski toisen kätensä sivelemään Evan solisluuta, kuin lohduttavasti. Mies pystyi kyllä jotenkin samaistumaan Evan menneeseen tilanteeseen. Hän kyllä tiesi millaista oli menettää läheisiä ja ihan omaa vertakin olevia, muttei niin tarkkaan ollut jäänyt ajattelemaan asiaa, koska.. No, se ei vain ollut Chrisin tapaista. Hän hymähti Evan päätettyä lopettaa tarinointinsa. "Neljä kuukautta.. Se on kyl aika typerän lyhyt aika.", Chris totesi, sillä naimisiin meno asianakin kuulosti pelkältä itsensä kahlitsemiselta.. Eva vain ei näyttänyt kamalasti niistä välittävän. "Ehkä se oli vaan joku pako keino.", hän käännähti takaisin selälleen.

Pian nainen muistutti omasta lähtemisestään.. Joskus kello oli huono keksintö. "No hei, se sun autos on vaan siellä kadunreunassa. Voit sanoo et joku sieppas sut vähäks aikaa, kunhan et johdata tänne.", mies virnisti ilkikuriseen sävyyn. Ehkä se oli outoa myöntää asioita juuri nyt, mutta Chris piti naisen seurasta, vaikka tällä hetkellä se olikin tiivistynyt vain seksiin. Mies naurahti itsekseen ja laski kämmenensä seuraavaksi tekemään kuvioita Evan selälle toisen noustua ylös. Naisen kyseltyä suihkusta Chris suoristautui itsekkin, nojautuen ylävartalollaan osittain Evan selkää vasten ja painaen leukansa rennosti tämän olkapäälle. Onnistuipa pöllimään vähän enemmän peittoa jalkojensa päälle. "...Pesuhuoneessa", Hmm, kuulostiko tutulta? Hän suukotti naisen kaulaa ja näykkäisi vielä olkapäätä ennenkuin lopetti nojailunsa. "Ai pitääkö lähteä nyt heti? Ei sillä, et tarvitsisit jonkun avaamaan suihkun hanan..", Chris valui puhtaasti kyljelleen Evan selän taakse. Nähtävästi tuli tehtäväksi tehdä sen kanssa lähituttavuutta.
"Ainahan tänne voi tulla myöhemminkin tarkistamaan oonko mä varastanu jotain..", mies virnisti. Hän otti sen varastamis asian ihan vitsillä, kun eihän Chris ollut mitään koruja varastellut, köh. Evan olisi ehkä hyvä pitää nytkin huolta tavaroistaan, jos ajatteli mennä suihkuun niitä vahtimatta..

"No, kaksin on parempi kuin yksin", Eva tokaisi hymähtäen. Pakokeino se olikin ollut, kai. Tai sitten Eva oli nainut miehen vain rahasta. Kummin vain, oli se ollut typerää ja holtitonta. Olisi pitänyt miettiä mihin itsensä kahlitsee, mutta toisaalta kun rupesi ajattelemaan. Evan elämästä ei puuttunut mitään tällä hetkellä, paitsi ehkä rakkaus. Kukaan ei kumminkaan ollut kuollut rakkaudenpuutteeseen, joten ehkä nainenkin selviäisi elossa.

"Lisää erittäin uskottavia selityksiä, Chris?" Eva naurahti hyväntahtoisena naljaisuna. Hän kohotti kulmiaan kysyvästi ja hymyili miehelle vinottain. Katse seurasi Chrisin jokaista liikettä, kun tämä nojautui häntä vasten. Eva kallisti päätään, tehden tilaa miehelle, tämän suukottaessa hänen kaulaansa ja näykkäistessä vielä olkapäästä. Hymähdys. Eva oli myyty, vaikkei hän aikonut sitä myöntääkään. "Uskon selviytyväni niin vaativasta tehtävästä itsekin", hän naurahti. Kyllä hän olisi kelpuuttanut miehen mukaan suihkuun, mutta nainen tarvitsi hetken omaa aikaa, jotta sai ajatuksensa juoksemaan taas selvästi. Mikään muu ei siihen auttanut kuin vanha, kunnon kylmä suihku. Hän nousi ylös sängyltä ja keräsi vaatteensa lattialta. Chrisiin kertaakaan katsahtamatta, hän poistui makuuhuoneesta ja hakeutui kylpyhuoneeseen. Ovi napsautettiin lukkoon ja vaatteet laskettiin vessanpöntön kannen päälle. Lattialle niitä ei viitsinyt heittää, kastuisivat vielä ja sitten olisi kiva mennä kotiin märissä vaatteissa. 'Krhm, mutta kun ulkona satoi. Se oli jokin paikallinen kuuro!' Juu, ei varmasti menisi läpi.

Suihkuttelun ja vaatteiden pukemisen jälkeen Eva astui ulos kylpyhuoneesta. Hiukset sujuittiin siedettävään kuntoon. Niitä oli varottu kastelemasta tietyistä syistä. Olisi aika epäilyttävää ilmestyä kotiin kosteiden hiusten kanssa, kuten myös esimerkiksi niiden märkien vaatteiden kanssa. Hän palasi makuuhuoneeseen vielä sen verran, että haki kenkänsä ja kiskoi ne jalkaansa. Takki, takki, mihin se olikaan joutunut? Ai niin, ulko-oven luona. Eva ei kuitenkaan käynyt hakemassa takkiaan, vaan kääntyi Chrisin puoleen. "Mun pitäisi varmaan nyt oikeasti lähteä ja päästää sut touhuamaan... No, mitä nyt sitten touhusitkaan ennen mun tuloa."