It's divorce time, baby

//Tänne Varysein Chrisinsä kanssa >)) //

Angelicia Prihodko:

Angelicia käveli harkituin hitain askelin kerrostalon käytävää. Sydän hakkasi lujaa, vaikka Angelicia koetti rauhoittaa sen tahtia. Ulospäin Alicia näytti melko tyyneltä, korkeintaan mietteliäältä. Melko hyvin nainen siis piti ulkoisesti paniikin poissa, mutta tavallista viileää ilmettään hän ei saanut millään aikaan. Päässä vain liikkui liian paljon ja liian nopeasti ajatuksia. Keskittyminen oli eniten tietyssä käytävän ovessa ja siitä mitä sen takana oli. Angelicia tahtomattaankin hidasti vielä askeleitaan, mutta hänestä tuntui kuin korkokenkien ääni olisi paljastanut hänet kaikesta huolimatta... Alicialla olikin päällään musta pitkänmallinen takki, tummansiniset korkokenkänsä, kiiltävät legginsit sekä koristeellinen tummansininen tunika. Eli suoraan sanottuna samat vaatteet kuin eilen ja mistäköhän se johtui... Angelicia oli yöpynyt Amin luona. Eihän se ollut tarkoituksellista, ei tosiaan. Asia oli vain johtanut toiseen ja Angelicia huokaisikin syvään. Niin oli tosiaan käynyt, mutta tavallaan naista ei kaduttanut. Se oli jo tehty ja.. hän ei tajunnut miksi olisi katunut. Hänellä oli ollut mukavaa Amin kanssa. Niin, Ami... Miten täydellisesti kaikki olisikaan ollut, jos Angelicia ei olisi seurustellut toisen miehen kanssa. Chrisin, jolla ei ollut aavistustakaan Amista ja siitä missä Alicia oli ollut. Suoraan sanottuna kaaoksen ainekset.

Angelicia huokaisi syvään ja pysähtyi oikean oven luo. Avaimet... Alicia tunki kätensä takin taskuun ottaakseen avaimet, mutta katsos.. Ei avaimia. Alicia älähti hiljaisesti ja tarkisti toisen taskun. Ei vieläkään avaimia. Angelicia varmisti vielä varmuudeksi taskut, kunnes puuskahti hiukan hermostuneena. Tuli sitten unohdettua avaimet. Vai oliko Alicia jättänyt ne tietoisesti, koska oli ajatellut tulevansa pian kotiin? Nainen ei ollut varma, mutta nyt olisi enää yksi tapa päästä sisään... Mitään ääniä ei kuulunut juuri oikean oven takaa, mutta naapurista kuului vaimeaa puhetta. Alicia vain pyöräytti olkapäitään ja pakotti itsensä edes rauhallisen näköiseksi ennen kuin nostikin nyrkkiään. Hetken epäröintiä.. Pian Alicia kuitenkin koputti reippaasti oveen. Samantien nainen laski kätensä ja vei sen taskuunsa, että sai kuin salaa näprätä sormiaan. Nyt piti muistaa ottaa rauhassa. Aliciaa pelotti kyllä tässä pakosti se ettei hän yhtään tiennyt mitä Chris ajatteli tai ajattelisi.. Tästä ei tulisi helppoa.
Angelicia tajusi pian ettei ovea tultaisiin avaamaan. Hän ei kuullut tuttuja askelia oven takaa eikä oikeastaan mitään muutakaan ääntä. Oli täysin hiljaista. Angelicia puraisi alahuultaan ja koputti ovea uudelleen, mutta nyt vähän kovempaa. Kyllähän Chrisin pitäisi olla kotona? Tuo oli sanonut eilen ettei tuolla olisi mitään menoa. Ellei sitten.. Angelicia nielaisi hankalasti ja tuijotti jähmettyneenä ovea. Ei, Chris ei voinut tietää. Ami oli jättänyt naisen tavallista kauemmas rasheelle ettei Chris vahingossakaan voinut nähdä heitä. No olihan Alicia ollut yön poissa, mutta ei tuo voinut tietää. Nainen huokaisi syvään ja koputti vielä kerran oveen, mutta nyt hiukan epäröiden. Tämä meni vain liian sekavaksi ja Alicia koettikin taas rauhoitella itseään. Kyllä se tästä, kyllä se tästä...

// Tullaan >D //

Christopher Kewan

Chris ei ollut valmistautunut selityksin juuri mitenkään, vaikka oli ollut yön poissa kotoa. No hei! 'Mun elämä on vaan niin helvetin rankkaa.'.. Mies oli sitäpaitsi tyytyväisellä päällä tämän aamuisen ja viimeöisen jälkeen, joten ei jaksanut vaivata päätään turhilla paskan jauhomisilla. Kunhan näyttäisi vihaista ilmettä ja jatkaisi siitä mihin oli jäänytkin.. Paitsi kun ajatteli Angelician paapatuksia se sai päässä särkemään ja mielialan heilahtamaan toiseen päähän. Hän sytytti jo varmaan kolmannen tupakan matkallaan kotia kohti. Savu tuprusi huulten välistä ja siniset silmät löysivät jo oikealle kadulle. Chrishän oli oppinut jopa kulkemaan täällä! Mies viskaisi sätkän olkansa yli ennenkuin astui tyynesti rappukäytävään.

Okei nyt rupesi kuitenkin hieman epäilyttämään. Mitkäköhän huudot Angelicialta oikeasti tulisi, kun Chris saapuisi kotiin. Ei tainnut olla kovin vaikeaa arvata missä hän oli yönsä viettänyt. Jonkun toisen pedissä railakan baari-illan jälkeen. Eikä mies ollut edes kovin humalassa, joten sen piikkiin ei voitu pistää, mutta eihän kukaan estänyt häntä valehtelemasta. Hymähtäen Chris kaivoi avaimia taskustaan astellessaan portaita ylös. Mies tiesi voittavansa kuitenkin, joten eihän tässä mitään hätää. Ei Chris naista pelännyt, eikä ketään muutakaan.

Päästyään oikeaan kerrokseen hän huomasi jo portaista jonkun seisoskelevan ovensa edessä. Chris pysähtyi ja meinasi automaattisesti astua muutaman portaan alemmas. Ei sitä tiedä, vaikka olisikin poliisit ovella.. Ei niiden kyllä pitäisi tietää missä Chris oikeasti oli. Kulmat menivät kurttuun ja mies tunnisti ovella seisovan naisen selän vaikka silmät ummessa... Mitä helvettiä Angleicia teki oven ulkopuolella nyt? Mies muisti naisen lähteneen eilen illalla. Sitä myöten Christopherkin oli suunnannut tiensä baariin.
"Mitä helvettiä sä siinä teet?", mies tuli loputkin portaat ylös ja tökkäisi avaimen lukkopesään. Hän odotti jotain nuhteluja siitä, että oli ollut poissa, mutta kuitenkin... Jokin oli vialla. "Missä sä oot oikein ollu?", Chris kysäisi vähän ärähtäen katsoen Aliciaa päästä jalkoihin. Samat vaatteet... Paitsi, että oli miehellä itselläänkin. Nahkatakki, t-paita ja samat harmaathousut. Ei Chrisin vaatemäärät olleet mitkään suuret, mutta hän ei yleensäkkään käyttänyt samaa t-paitaa kahta päivää putkeen..

Angelicia seisoi oven takana ja huokaisten nosti kätensä puuskaan. Miksi hemmetissä Chris ei avannut ovea? Tuo ei yksinkertaisesti voinut tietää.. Alicia mutristi huuliaan ja kuuli taas jostain naapurista melua, mutta vieläkään tietyn oven takaa ei kuulunut mitään. Nukkuiko Chris vain erittäin sikeästi? Alicia mietti pitäisikö koputtaa vai.. oliko hänellä edes toista vaihtoehtoa?
Naapurista kuuluvan melun takia Angelicia ei kuullut askeleita portaista. Nainen vain pureskeli huuliaan ja katsoi vaikeana ovea. Mitä tässä sitten olisi pitänyt tehdä? Alicia huokaisi ja heilautti kätensä puuskasta. Nainen ajatteli juuri koputtavansa oikein lujaa, kun yhtäkkiä kuuluikin tuttu ääni.. muttei oven takaa.
"Mitä helvettiä sä siinä teet?"
Angelicia säikähti pakosti ja nainen katsoi heti hämmentyneenä ympärilleen. Sydänkin hakkasi jo valmiiksi lujaa ja nyt kuulikin äkisti Chrisin äänen.. Vai kuuliko nainen väärin? Angelicia älähti epämääräisesti, kun tosiaan näki Chrisin. Tuo tuli juuri portaita ylös ja oven luo, onneksi avaimen kanssa.
"Mä unohdin avaimen."
Angelicia vain älähti ja yritti saada ääntään tasaiseksi, mutta pakosti se oli hiukan hämmentynyt sekä epäröivä. Samassa nainen tajusi.. Miksi CHRIS tuossa oli?
"Missä sä oot oikein ollu?"
Chris ärähti ja Angelicia kurtisti automaattisesti kulmiaan miehen äänensävyn takia. Alicia avasikin suutaan miettien mitä vastata.. Mutta jotenkin Alicia meni lukkoon. Sen takia ettei hän ehkä ollut odottanut kysymyksen tulevan noin nopeasti ja joku tuntui vain häiritsevän. Alicia ei vain heti käsittänyt mikä se joku oli..
"Tartteeks sun aina vaan äristä?"
Angelicia tiuskaisi ja avasi oven Chrisin avattua sen lukosta. Nainen marssikin sisään ja heitti mustan takkinsa naulakkoon, vetäen syvään henkeä. Hyvä on, nyt rauhoittuminen ja selitys.. Nainen muisti sen kyllä ulkoa.

Angelicia käveli hiljalleen sisemmäs asuntoon ja kääntyi Chrisiin päin. Nainen oli juuri vastaamassa vihdoin Chrisin kysymykseen, kun Alicia jähmettyi... Nyt vuorostaan Angelicia tsekkasi päästä jalkoihin Chrisin. Sitten se loksahti. Angelicia siristi silmiään ja nosti kätensä lanteilleen uhkaavan näköisenä.
"Ja missä SÄ oot ollu?"
Angelicia ärähtikin ja nyt omat ongelmat unohtuivat, kun Angelician viha kasvoi vähitellen. Chrisillähän oli samat vaatteet kuin eilen ja tuo tuli aamusta kotiin... Sille oli vain yksi selitys ja Angelicia tiesi sen tasan tarkkaan.
"Vittu kenen huoran kanssa sä nyt oot ollu!"
Angelicia murahtikin ja katsoi raivoissaan Chrisiä. Nyt nainen näki sen vain paremmin ja asia oli selvä; Chris ei missään tapauksessa ollut viettänyt yötä kotona. Angelicia olisi ehkä voinut miettiä, että oliko hän.. Mutta nyt jotenkin Chrisin petos iski kovempaa.

Ai jaha, Angelicia oli kummasti unohtanut avaimen. Sai Chrisin epäilemään kahta enemmän. Eikä naisella ollut edes meikkiä.. Mies siristi epäileväisesti silmiään avatessaan ovea. Hän hymähtäen antoi Alician jopa mennä edeltä. Vielä hän pysyi hiljaa, mutta oli varma, että ärisemistä olisi tiedossa rutkasti lisää. Angleicia oli ollut jossain koko yön.. Ei mitään väliä missä Christopher oli ollut. Angeliciahan oli kaiken pahan alku ja juuri, ja Chrisin oli helppo syyttää naista kaikesta.. Hän vetäisi nahkatakkinsa päältään ja asetti sen naulaan, vetäen sitten oven perässään kiinni. Hiljaisuus kuulosti melkeimpä vaaralliselta. Selvästi kuin joku olisi levitellyt bensoja lattialle, mutta kukaan ei ollut vielä sytyttänyt tulitikkua..

Chris ei välittänyt niinkään Alician tutkailevasta katseesta, ja naisen kysymys sai miehen luomaan vain tylsistyneen katseensa toiseen. "Baarissa." Missäs muuallakaan? Mutta loppuja ei kerrottu, vaikka Angelicia näytti huomaavan Christopherinkin vaatetuksen. Mies kivettyi paikalleen ja katsoi naista selvästi kuin likaa kengän pohjassaan. "Samaa vois kysyä sulta. Et sitten ottanut meikkejä tai vaihtovaatteita mukaan kun lähdit?", hän ärähti ja käveli Angelician ohi, tyrkkäisten naista olkapäällään. "Sä haiset mieheltä kilometrien päähän. Huora.", vaikka Christopher ei oikeastaan haistanut paljon mitään. Kyllä hän arvasi! Mies kaipasi juotavaa, tällä kertaa pelkkä vesi auttoi.
"No vittu! Olisit vaan heti sanonut. Onnea vaan, että et jääny tällä kertaa rysänpäältä kiinni!", mies sai kuitenkin lasin vain käteensä, kun iski sen pohjan pöytään. Kolahdus sattui korviin, mutta se ei nyt ollut tässä se suurin ongelma. Suurin ongelma oli Angelicia!

"Ihan kiva kun sä vaan meet yöks panemaan! Saitko rahaakin?", hän virnisti omahyväisesti ja liuvutti lasin lopulta tiskialtaaseen. Ei Chris haluaisikaan juoda. Hän käännähti kannoillaan ja asteli ikkunalle, vilkaisten säleiden välistä ulos kuin tarkistaen. Silti mies tajusi itsekkin, että ei ollut itse yöllä kotona, mutta eihän hän siitä itseään syyttänyt. Chris ei nimittäin katunut tekoaan tippaakaan. Mitäs Angelicia oli lähtenyt... Kummasti mies vain väänsi säleitä väkisin, kunnes murhaava katse kääntyi takaisin Aliciaan.
"Sä lähdit ensin! Hei, eikö enää kelpaa täällä vai? Pitää mennä.. huoraamaan.", Chris huitaisi kättään. Niin! Angeliciahan oli lähtenyt ensin mukamas asioille! Nyt palasi samat vaatteet ja ilman meikkejä kotiin, että vielä avaimetkin olivat unohtuneet. Säälittävä esitys.

"Baarissa."
"No mikä yllätys, taas ryyppäämässä."
Angelicia murahti ja ei mennyt kauaakaan, kun Alicia todella tajusi missä Chris oli ollut baarin lisäksi. Jonkun huoran talossa ja sängyssä... Ja ajatus sai heti Angelician mielen kiehumaan.
"Samaa vois kysyä sulta. Et sitten ottanut meikkejä tai vaihtovaatteita mukaan kun lähdit?"
Angelicia älähti ja jätti suunsakin raolleen raivokas sekä häkeltynyt ilme kasvoillaan. Häkeltynyt oli sen takia ettei Angelicia ollut odottanut Chrisin tajuavan kaiken noin helposti, no tietenkin tajusi.. Ja sen lisäksi miehen tapa puhua naiselle. Chris vielä käveli Angelician ohi, tyrkkäisten matkallaan naista olkapäähän. Alicia horjahtikin, mutta samantien kääntyi ärähtäen Chrisiä kohti.
"Saatanan kusipää! Sullakin muka oikeus puhua mulle tollee vaik ite oot viettäny yön jonkun huoran sängyssä. Et sattunu ite ottaa vaihtovaatteita mukaan."
Angelicia ärisi takaisin ja äänensävy tihkui halveksuntaa. Chris kehtasi tosiaan olla kuin hän olisi täysin syytön ja sitten haukkua Aliciaa noin. Mutta tämähän oli vasta alkua..
"Sä haiset mieheltä kilometrien päähän. Huora."
Angelicia päästi raivoa tihkuvan äännähdyksen ja samantien Alician kädet puristuivat nyrkkiin, että kynnet upposivat kunnolla naisen kämmeniin. Chris sitten kutsui Angelicialla sitä vihoviimeisellä sanalla minkä nainen halusi kuulla. Ja vielä kehtasi näyttää vain selkäänsä Angelicialle! Nainen lievästi sanottuna tärisi raivosta, mutta yllättävää kyllä vielä pysyi aloillaan.
"En suosittelis toistamaan tota.. Ja luuleks ettet sä haise joltakin huoralta helvetin ääliö!"
Angelicia karjui Chrisille, koska eihän hän nyt hiljaa voinut jäädä. Varsinkaan, jos hänelle puhuttiin tuolla tavoin.
"No vittu! Olisit vaan heti sanonut. Onnea vaan, että et jääny tällä kertaa rysänpäältä kiinni!"
Angelicia veti syvään henkeä ja silmät sirrillään katsoi Chrisiä samalla, kun tunsi kivun kämmenissään. Kynnet taisivat jättää aikamoiset jäljet, mutta se oli sen hinta ettei samantien rynnännyt Chrisin kimppuun. Alicia olisi kyllä enemmänkin kuin mielellään upottanut kyntensä Chrisin kasvoihin ja iskenyt tuon silmät puhki, mutta vielä.. vielä Angelicia yritti. Hän jopa yritti rauhoittua, joka oli jo hyvin. Mutta tuskin tuokaan yritys yltäisi pitkälle.

"Ihan kiva kun sä vaan meet yöks panemaan! Saitko rahaakin?"
"OLE VITTU HILJAA! Mun mielestä voisit puhua nyt vaan ittelles!"
Angelicia puolittain karjui Chrisille takaisin ja astuikin jo lähemmäs tuota uhkaavasti. Nyrkkiin latautui jo valmiiksi voimaa, että Alicia saisi oikein kunnolla muistuttaa Chrisille kenelle oikein puhui ja vielä tuolla tavoin.
Chris asteli kuitenkin ikkunalle ja Angelicia mietti mitä tekisi ensin; repisi Chrisin pään irti, heittäisi jonkun läheisen esineen seinään tai sitten vain kiljuisi.. Miksei samantien kaikkea samaan aikaan.
"Sä olet ite yks saatanan pettäjä ja nyt sä vaan leikit et oot tosi syytön. Helvetti kattoisit peiliin joskus!"
Angelicia sähisi Chrisille ääni halveksuntaa ja vihaa täynnä. Nainen ei kyllä paljon säästellyt ainakaan puheissa. Mutta Chris oli itse aloittanut tuon haukkumisen ja ylittänyt kaikki mahdolliset rajat. Angeliciahan pistäisi takaisin. Hän ei vain tässä seisoisi ja kuuntelisi tuollaisi puheita...
"Sä lähdit ensin! Hei, eikö enää kelpaa täällä vai? Pitää mennä.. huoraamaan."
Angelicia nauroi pilkkaavaa naurua ja asteli lähemmäs Chrisiä.
"Voisiks hetken miettii mitä SÄ oot tehny. Mä lähden hetkeks ulos niin sä oot heti jonkun huoran perseessä kiinni."
Angelicia ärisi takaisin Chrisille ja tunsi käsiensä tärisevän. Hitto vie, miksi enää pidätellä. Alicia ei antanut yhtäkään varoitusta, kun heilauttikin ärähtäen nyrkkiään. Kunnon nyrkki-isku suoraan Chrisin naamaan.
"JA VITTU ÄLÄ KUTSU MUA HUORAKS!"
Angelicia kiljaisi heti perään, puraten kaiken raivon äänenä sisältään. Ilmoittipahan siinä samalla naapureillekkin, että kaksikko riiteli.. taas. Mutta tämä oli kyllä ihan uuden asteen riita. Angelicia tunsi sen, mutta ei osannut pelätä. Hän oli vain täynnä raivoa, jonka Chris oli aiheuttanut. Ja tuo saisi sitten kärsiäkkin siitä.

"Onks se yllätyskään et viihdyn jonkun toisen miehen kanssa kun sä oot tollanen hemmetin valehtelija, pettäjä ja sit et pysty edes myöntämään tekojas! Pakenet kaikkea kun joku saatanan pelkuri."
Angelicia ärähti Chrisille ja otti hitaasti askeleen kauemmas. Ehkä nainen tiedostamattaan osasi mennä kauemmas ettei Chris löisi, mutta Alicia ei olisi kyllä valittanut, jos olisi saanut läheltä jonkun esineen käteensä. Mieluiten jonkun todella terävän esineen...
"Ami sentään arvostaa mua ja välittää! Ihmeellistä et oon ollu sun kanssa vuosia yhdessä mut hemmetti aina sä vaan arvostelet, haukut etkä ikinä voi olla rehellinen mulle! Kohtelet kun jotain paskaa ja arvaa mitä mieltä oon siitä!"
Angelicia jatkoi Chrisille huutamista ja äänenkorkeus vain nousi samalla, kun Alicia välillä huiskautti käsiään vihaisesti. Varmisti vähän, että Chris osasi pysyä kauempana ettei samantien saisi uutta iskua naamaansa. Angelicialla kyllä riittäisi voimia vielä moneenkin lyöntiin.
"Ja tiedoks, se on ihan helvetin hyvä sängyssä! PAREMPI KUN SÄ!"
Angelicia karjaisi ja pakosti nainen virnisti tyytyväisenä perään. No siinä kunnon egokolaus Chrisille, josta tuo ei heti toipuisikaan. Oli tuokin sitten totta vai ei, mutta hyvä ase ainakin.

Chris oikein tahallaan huoritteli Angeliciaa, sillä tiesi vallanmainiosti, ettei nainen pitänyt siitä laisinkaan. Olihan se viimekerrallakin tapellessa käynyt ilmi oikein muutaman mustelman kera! Christopher oikein halusi saada naisen omassa päässä kiehumaan juuri samalla tavalla kuin itselläänkin. Angelicia oli kyllä ansainnut ne haukkumiset täysin! Mies ei silti virnistellyt Alician huutaessa, vaan suuttui vielä enemmän. Sehän oli ihan tunnettu ketjureaktio. Chrishän ei haissut millekkään huoralle! "Niin koska mä taisin hipasta suhun.", hän kohotti kätensä pyyhkäisemään olkapäätään, jolla oli naista hetki sitten tyrkkäissyt. Mieshän ei pysynyt hiljaa, vaan jatkaisi kahta pahemmin. Toistaiseksi Christopher onnistui sivuuttamaan Alician takaisin huutamiset. Eivät ne tuntuneet paljon missään, sillä Chris oli ensin itse huutanut jotain ja hänen mielestään Angelicia vain koetti kaataa miehen argumentit. Huonoin tuloksin vain.

Hän pysyi paikallaan ja katsoi Aliciaa inhoavasti. Mies onnistui huitaisemaan kättään salamannopeasti sivuun, ettei nyrkki tällä kertaa hänen kasvojaan tavoittanut. Jotenkin Chris vain osasi aistia lyönnin kohta tulevan.. Mies ei kuitenkaan ranteeseen sen enempää tarttunut. "Mähän sanon mitä tahansa mua huvittaa!", Chris ärähti murhaavasti, muttei liikahtanut. Hän ei edes kohottanut omaa kättään lyöntiin, vielä.

Angelician seuraavat sanat kuitenkin iskivät edes vähän. Valehtelija, pettäjä, mutta viimeinen sana.. Pelkuri. "Sitä mä en ole!", Chris ärähti suoristaen ryhtiään sekä leukaansa. Mies ajatteli pakenijan vain vankilan kautta, joten sen hän pystyi sulattamaan, mutta.. Pelkuri?! Ja mitä kaikkea muuta? Alicia onnekseen astui kauemmas.. Christopher nimittäin tunsi veren puhtaasti kiehuvan. Hän ei myöskään pitänyt siitä, kuinka Angelicia väitti pitävän siitä.. toisesta. Joka paljastui.. Amiksi. Chrisin korvassa sävähti, sillä hänelle ei tullut heti mieleen, mutta oli kuullut tuon nimen, tai paremminkin kutsumanimen. Mieheen kuitenkin iskeytyi myös sellaiset sanat, jotka olivat tiivistettynä totuus. Chris ei sitä silti ottanut totuutena, ainakin uskotteli itselleen niin, mutta silti ei nyt oikein tiennyt mitenpäin tässä pitäisi olla. Sekös sai hänet hermostumaan yhä enemmän..VARSINKIN Angeilician töksäyttäessä asioista sänkypuolella. Mies vihasi tuollaista! Hän ei ollut häviäjä, tai huonompi missään. Ei tosiaan. Chris oli vetämässä juuri napakasti henkeä saadakseen karjuttua jotain takaisin, mutta sitten iskikin mieleen.. Ami. "Ai sä sitä kultapoikaa vielä hässit?", mies loi piikikkään katseen, jonka tarkoituksena oli porata reikä Angelician päähän..
"Se, jonka asunnon mä pistin paskaks joku aika sitten. Niimpä tietysti! Sä luulet, että saat paremman elämän, kun se tarjoaa sulle rahaa ja kaikkea muuta rihkamaa! Kyllä mä ne elitisti pellet ja pennut tunnen.. Ja ne on surkeita sängyssä.", Chris huitaisi kättään vaakasuorassa, kuin vetäen viivan eteensä. Hän astahti uhkaavasti lähemmäs Angeliciaa, selvästi aikeissa kostaa naisen iskemät sanat jollain muulla kuin takaisin inttämällä.
"Mitä sä luulet, että ne tekee sulla? Ei ne tarvii ketään. Nehän on rikkaita ja voi ostaa kaiken ittelleen. Tollasia naisia ne käyttää vaan huorinaan samalla kun uskottelee niille kaikkea paskaa. Mut hei! Ehkä mä en välitäkkään!", Chris puhui äänensävy muuttui matalasta uhkaavampaan, koettaen selvästi tehdä Angelicialle selväksi, että nainen luulisi niiin väärin kuin olla ja voi! Rikkaat olivat vain rikkaita! Koskaan keitään muita ajatellutkaan, niin Chris ainakin luuli.
Sanojensa päätteeksi hän huitaisi kättään ilmassa, puolestaan Angelician kasvoja kohti. "Että kannattais pitää ite se turpa kiinni vaan!"

"Ai sä sitä kultapoikaa vielä hässit?"
Chris heitti polttavan katseen kera ja Angelicia vain irvisti miehelle. Miten tuo puhuikaan Amista.. Taisi eniten satuttaa Alician aikaisemmat sanat. Mutta niin, Chrishän taisi tajuta ketä oli kyseessä. Angelicia tajusikin nyt vasta kunnolla lipsauttaneensa Amin nimen..
"Se, jonka asunnon mä pistin paskaks joku aika sitten. Niimpä tietysti! Sä luulet, että saat paremman elämän, kun se tarjoaa sulle rahaa ja kaikkea muuta rihkamaa! Kyllä mä ne elitisti pellet ja pennut tunnen.. Ja ne on surkeita sängyssä."
Angelicia vain veti syvään henkeä ja katsoi raivoissaan Chrisiä. Käden huitaisu ei hirveästi pelottanut naista ja tuo astahtikin hiukan lähemmäs.
"Niin et sä taas tiedät kaiken, niinhän? Tiedoks, et tiedä! Ja ootko sit ollu jonkun rikkaan pellenkin kans sängys kun noin hyvin tiedät."
Angelicia heitti vittuilevasti takaisin ja huiskautti omaa kättään, mutta nyt enemmän sivulle päin. Vielä ainakaan Alicia ei aikonut iskeä uudelleen nyrkkiä Chrisin kasvoihin. Mutta se tulisi kyllä, kun viime isku meni ikävästi pieleen...

"Mitä sä luulet, että ne tekee sulla? Ei ne tarvii ketään. Nehän on rikkaita ja voi ostaa kaiken ittelleen. Tollasia naisia ne käyttää vaan huorinaan samalla kun uskottelee niille kaikkea paskaa. Mut hei! Ehkä mä en välitäkkään!"
Angelicia vain mulkoili Chrisiä uhmakkaasti takaisin eikä näyttänyt pienintäkään merkkiä epäröinnistä. Mies selvästi yritti horjuttaa Alician mielipidettä Amista, mutta se ei tulisi onnistumaan. Angelicia tunsi tarpeeksi hyvin Amin.. ja Chris oli väärässä.
"Sä olet niin vitun väärässä mut sitä se kai vaan on kun on vaikee myöntää jonkun olevan sua parempi, KAIKIN TAVOIN. Ami ei todellakaan uskottele mulle mitään ja se kohtelee mua paremmin kun sä koskaan."
Angelicia ärisi takaisin, mutta enempää hän ei ehtinytkään sanoa Chrisin heilauttaessa kättään Angelician kasvoja kohti. Alicia ehti vain nipin napin vetäistä kasvojaan kauemmas, mutta miehen käsi kyllä osui sen verran kasvoihin, että Alicia horjahti hiukan kauemmas. Angelician ilme muuttui nopeasti raivoisan synkäksi ja poskea hiukan kihelmöi, mutta nainen ei aikonut koskettaa sitä kohtaa. Se olisi varmasti ollut Chrisin silmissä heikkouden merkki ja sitä iloa Angelicia ei antaisi.
"Että kannattais pitää ite se turpa kiinni vaan!"
Angelicia oli kuin huutamassa jotain takaisin, mutta nainen päättikin ensin antaa hiukan takaisin. Nopeasti Alicia latasi nyrkkiinsä voimaa ja koetti luottaa siihen ettei Chris tällä kertaa ehtisi tehdä mitään. Angelicia heilauttikin nopeasti nyrkkiään taas Chrisin kasvoja kohti, toivoen että nyt Chris saisi todella maistaa tuota nyrkkiä..

"Sä esität kun tietäisit taas kaiken kaikesta ja varsinkin Amista. Sä et ymmärräkkään miten hyvä mies se on suhun verrattuna. Se on tuhat kertaa parempi kun sä!"
Angelicia huusi vihaisena ja nainen tiesi kyllä, että tämä satutti Chrisiä. Pelkuriksi voisi aina haukkua, sekin sattui. Aina tietyt sanat satuttivat, mutta Chrisin vertaaminen tuolla tavoin Amiin... Ja Angelicia tahallaan näytti miten välittikään Amista. Koska se todella varmasti iski Chrisiin.
"Itseasiassa mä en tiedä mitä hittoa enää teen täällä sun kanssas. Mä aion tosiaan palata takasin Amin luokse vielä ja vittu mua ei kiinnosta välitätkö sä vai et."
Angelicia ärähti ja nielaisi hankalasti, koska nyt häntä itseäänkin kirpaisi. Mutta onneksi viha oli vahvempi.
"Sä et oo koskaan välittäny ja nyt mä sen näen! Miten hemmetissä luulinkaan et sellanen mies kun sä kykenisit ikinä mihinkään hyvään.. Se Amissa on. Siinä tosiaan on se kaikki mitä nainen tarttee. Sä.. sä oot pelkkää roskaa."
Angelicia laski tarkoituksella ääntään ja siristi silmiään samalla, kun osoitti Chrisiä. Sanat osoitettu vain ja ainoastaan Chrisille. Niin viiltävää kuin mahdollista. Angelicia todella halusi sanojensa tuntuvan ja oli melko varma, että se onnistui.

"Mä kuule tiedän vaikka mitä..", Chris murahti.. Silti hänen mielessään kävi epäilys jos nainen tosiaan välitti siitä tyypistä? Eihän se niin voinut olla. Nainen koetti vain vääntää tästä haastetta Chrisille. Jos Angelicia halusi pelata niin pelataan sitten! Vaikka mies ei ollutkaan täysin varma kumpaa vastaan taisteli, sillä kummatkin olivat hänen vihollisiaan aivan yhtä paljon. Vankilassa Chrisin nenälle ei hypitty niin helposti, mutta ulkomaailmassa hän oli tosiaan joutunut koetukselle sen asian kanssa. Mies meni muutenkin sekaisin vain siitä, miten hänelle sanottiin asiat noin suoraan. Hän ei oikein keksinyt yhtä voimakasta vastaan sanottavaa. Se tuntui kummalliselta, sillä Chris tunsi silti olevansa oikeassa.

Chrisin lyönti oli osunut vain osittain, mutta Alician seuraava lyönti pamahti suoraan nenänvarteen. Mies älähtäen kumartui nopeasti, vieden kätensä nenälleen kuin odottaen, että se alkaisi vuotaa. Mitäs oli uppoutunut aatoksiinsa vähän liian pitkäksi aikaa, mutta kukakohan oli hänelle viimeksi noin asiat ilmaissut? Ei vain olisi hänen vanhempansa. Pelkkä sana 'vanhemmat' sai pahjoja puistatuksia aikaan. Miehelle ei ole tullut se asia mieleen niiiiin pitkään aikaan. Chrishän lyötiin maahan pelkin sanoin! Sitäpaitsi Angelician hän oli tuntenut niin pitkään.. Nyt nainen tilitti siitä, kuinka mies oli pelkkää pohjasakkaa.. Ollut muka koko ajan? Chris ei pitänyt tästä.
"No mene sitten sen luo, jos on niin ikävä!", hän ärähti, muttei epätoivoisesti, vaan käskevästi. Samalla Chris suoristi selkänsä, mutta ei pystynyt katsomaan Aliciaa suoraan silmiin, vaan mielummin jonnekkin sivulle tai vähän ohi.

Ei hän nyt voinut ruveta anomaan tai vannomaan, että oli oikeasti välittänytkin. Vain omalla tavallaan. Ei Chris sellaiseen voinut suutaan avata, eikä kyllä avaisikaan! Ehkä Angelicia halusi juuri sitä? Tai sitten nainen saisi luulla luulemisiaan. Mies ei antaisi sitä iloa, vaan koetti nyt jotenkuten saada edes omista ajatuksistaan selvää,. "Lähde sitten sen unelma miehes luo! Jolla on rahaa, kallis auto ja tavaroita jolla se voi sua lelliä!", Chris harppoi Alician luo, mutta lyömisen sijasta tyrkki naisen makuuhuoneeseen. "Ota tavaras ja häivy!", hän karjaisi ja painoi kädellään Angelician liskasta lähes rajusti. "Viettäkää onnellinen loppuelämä, hankkikaa kymmenen lasta ja kartano jostain meren rannalta. Vittu ei mua kiinnosta!", mies kiskaisi kaapin ovet auki ja riuhtaisi osan naisen vaatteista alas. Samalla Chris halusi Angelician mahdollisimman pois asunnostaan ennenkuin menisi liian uhkaavaksi miehen oman kestämisen kannalta. Eihän tällainen voinut olla mikään normaali tunne!

Angelicia ei olisi tosiaan koskaan uskonut, että olisi sanonut näitä asioita Chrisille. Mutta nyt vihan ja pettymyksen valtaamana ne tulivat tuosta vain naisen suusta eikä hän paljon niitä miettinyt. Esimerkiksi sitä luuliko Alicia tosiaan ettei Chris välittänyt... Mutta rehellisyys oli karannut näiden kahden luota jo kauan sitten. Ja tämä sitten oli lopputulos.
"No mene sitten sen luo, jos on niin ikävä!"
Angelicia tunsi raivonsa keskellä kirpaisun miten Chris tuon sanoi. Tuo tosiaan vain käski Alicia menemään toisen miehen luo, tuosta vain. No olihan Angelicia ensin puhunutkin Amille menosta.. Alicia vain tuhahtikin ja ylpeys ei antanut naisen luovuttaa. No hänhän menisi!
"Mä tosiaan menen! Mulla ei oo selvästi täällä enää mitään."
Alicia tiuskaisi ja katsoi vihaisena sekä katkerana Chrisiä. Tämä riita tuntui oikein kunnolla tekevän pistettä heille kahdelle. Mutta vielä Alicia ei sisäistänyt sitä vaan lähes halusikin lähteä asunnosta, Amin luo. Sitten kaikki paha olisi takana ja helpompi olla..

"Lähde sitten sen unelma miehes luo! Jolla on rahaa, kallis auto ja tavaroita jolla se voi sua lelliä!"
Angelicia vain tuhahti ja aikoi juuri sanoa, että luuliko Chris AINA tavaran merkitsevän Angelicialle. Jos olisi merkinnyt, nainen ei olisi ollut Chrisin kanssa. Niin raa'asti sanottuna. Mutta Alicia ei ehtinyt paljon tiuskia, kun Chris alkoi yhtäkkiä töniä häntä makuuhuonetta kohti.
"IRTI MUSTA!"
Angelicia kiljaisi ja töni Chrisiä takaisin, mutta samalla nainen horjahteli makuuhuonetta kohti. Yllätys, Chris oli heistä kahdesta tässä se vahvempi osapuoli.
"Ota tavaras ja häivy!"
Angelicia ärähti ja yritti saada Chrisin kauemmas, mutta samassa mies painoikin Aliciaa niskalta eikä kovin lempeästi. Angelicia sähähtikin kivusta ja raivosta, iskien kyntensä Chrisin ranteeseen.
"Mä kuule lähden mielelläni ja pakkaan ilman sun apuaskin! Sä et tiedäkkään kuinka innoissani oon täältä häipymässä!"
Angelicia ärisi ja huitoi Chrisiä kauemmas, mutta nyt nainen menikin kiireesti makuhuoneeseen. Samalla nainen kuitenkin töni Chrisiä kuin merkiksi, että kävelisi itse eikä sen takia, koska Chris töni ja käski. Nyt Alicia kyllä todella halusi lähteä. Chris todella oli täysi kusipää juuri nyt Alician silmissä. Parempi vain päästä miehestä eroon!

"Viettäkää onnellinen loppuelämä, hankkikaa kymmenen lasta ja kartano jostain meren rannalta. Vittu ei mua kiinnosta!"
Chris vain ärisi ja Angelicia katsahti tuohon vihaisesti. Mies vain heitteli Alician vaatteita kaapista ja Angelicia äristen haki laukkunsa. Teki mieli äristä ettei Chris heittelisi hänen tavaroitaan, mutta sehän vasta innostaisikin Chrisiä tekemään niin...
"Sä tosiaan luulet et takerrun noin paljon rahaan ja tavaroihin! Mä olisin Amin kanssa mieluummin vaik se olis täysin köyhä. Koska sillä on oikeenlaiset arvot ja se osaa sentään kohdella mua hyvin tavaroilla tai ilman."
Angelicia ärisi samalla, kun heitteli raivoisaan tahtiin vaatteitaan laukkuunsa. Muutama paita oli vielä kaapin luona ja Angelicia hätyyttelikin Chrisiä vihaisesti pois.
"Vittu mee nyt pois tieltä et saan pakattua! Mä halun vaan susta eroon ja piste."
Angelicia ärähti ja tönäisi Chrisiä kauemmas, vaikka ei tuo enää ollut kovinkaan paljon tiellä. Alicia nappasi kaikki mahdolliset vaatteensa ja asusteensa, heittäen ne sikin sokin laukkuunsa. Naista ärsytti, koska hän halusi vain lähteä Chrisin luota äkkiä, mutta hänellä oli sen verran tavaraa... Eihän mitään voinut jättää jälkeen. Alicia kävikin kaikki laatikot ja kaapit läpi missä luuli olevan hänen tavaroitaan. Alicia vetäisikin taas yhden pöytälaatikon auki ja penkoi sitä. Katsos, hänen rannekorunsa. Angelicia nappasi sen ja huomasi lisää koruja. Nainen ehti ottaa ne käteensä, kun tajusikin... Eiväthän ne olleet hänen. Angelician suun loksahti auki ja hän kuvitteli jo miten heittäisi korut päin Chrisin naamaa ja sanoisi, että palauttaisi ne huoralleen mutta.. Alicia tiesi koruja melko hyvin ja pienen tutkailun jälkeen hän tajusikin; nuo olivat miehen koruja.

Angelicia muisti kyllä mitä Ami oli juuri edellisenä päivänä sanonut.. Koruista, jotka Chris oli vienyt. Ja mitä Alicia oli luvannutkaan? Hän koettaisi etsiä niitä. Alicia vilkaisi makuuhuoneen ovelle ja Chrisiä ei näkynyt. Nopeasti nainen penkoi laatikon ja muutkin ottaen muutamia koruja, jotka löysi. Selvästi Amin. Ei pahemman näköisiä koruja.. Mutta tässä ei tainnut olla kaikkia. Angeliciaa kirpaisikin, kun hän mietti mitä Chris oli mennyt tekemäänkään niille. Raivo ei laskenutkaan yhtään, kun Alicia nappasi yhden käsilaukuistaan ja pisti sinne loput korunsa sekä kaikki Amin löydetyt korut.
"Älä huoli, mulla ei mee enää kauan!"
Angelicia karjaisi vihaisesti samalla, kun meni vielä hakemaan kylpyhuoneesta tavaroitaan. Hitto, että hänellä riittikään tavaraa ja ympäri asuntoa. Nainen kyllä teki kaiken mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti. Tuskin hän jätti mitään sen tärkeämpää. Jos jotain jäi jälkeen.. sitten jäi. Angelicia ostaisi sitten vain uuden.
Pian Angelicia raahasi tavaransa eteiseen ja Chrisiin katsomatta nainen puki takkinsa. Takin oltua päällä Alicia kuitenkin kääntyi katsomaan kunnolla Chrisiä, puhuen katkeraan ja halveksuvaan sävyyn;
"Onnee vaan niiden huorien kans. Nyt voit tuoda niit ihan asunnolle eikä tartten muiden nurkissa enää roikkua. Mut hei.."
Angelicia tuhahti ja mutisi viimeiset sanansa;
"..se oot vaan sä."
Alicia tuhahti ja nappasi laukkunsa mahdollisimman kevyesti, vaikka tavaraa riitti. Kyllä Angelicia kestäisi. Kunhan hän vain pääsisi nopeasti pois. Angelicia repäisikin oven auki eikä katsonut Chrisiin päinkään enää, kun marssi käytävään. Käytävässä kaikui kova paukaus, kun Angelicia paiskautti oven mahdollisimman kovaa kiinni ja lähti sitten itsekseen kiroillen kävelemään portaita hiukan vaivalloisesti tavaroidensa kanssa. Angelicia vain kirosi mielessään Chrisiä ja miten nainen oli mennyt ajattelemaan tuosta niin paljon... Tuohan oli pelkkä paskiainen. Alicia kyllä huomasi hämmästyksekseen, että hänen silmänsä tuntuivat polttelevan. Ihan kuin.. Häntä olisi itkettänyt? Ei, se ei vain voinut olla mahdollista. Angelicia purikin vain huultaan samalla, kun räpytti hiukan silmiään. Nyt hänen olisi pakko keskittyä erääseen asiaan... Mitä nyt?

//Näiin >D Kiitus aevan mahtavasta pelistä Varyseiin >3 //

Chris ei välittänyt halusiko Angleicia miehen koskevan naiseen vai ei. Ei tietenkään halunnut, mutta mitäs Chris nyt sellaista tottelisi? Hän kiskoi osan vaatteesta jo ystävällisenä avustuksena alas hyllyltä ja päätti jättää loput Alician huoleksi. Sitähän nainen halusi. "Vittujakaan mistään arvoista! Loppujen lopuks sä tuut kyllä huomaamaan..", mies ärähti kasvot lähellä Angelician kasvoja ennenkuin harppoi naisen ohi. Pärjätkööt itsekseen, kyllähän Chriskin pärjäsi! Oikein loistavasti juuri itsekseen. Hän ei kaivannut mitään naista tänne sekoittamaan kaikkea ja sanomaan mitä sattuu..

Hän nosti kätensä otsalleen ja huokaisi mahdollisimman syvään. Ei rauhallinen hengittäminen tosin auttanut tippaakaan, sillä koko ajan pakkaamisen kolina kaikui päässä ja se sai ärsyyntymään. "Joo älä vaan unohda rahojas!", mies käveli ikkunaan ja taas vaihteeksi rupesi pahoinpitelemään sen säleitä nähdäkseen kadulle. Valoisa päivä tulossa, muttei Chrisin kannalta. Miehestä tuntui niin oudolta, kuin hän olisi lamaantunu jotenkin. Hän vihasi Angeliciaa juuri nyt enemmän kuin mitään, mutta silti sanoi naisen lähteä noin vain? Hän katsahti keittiöön päin, kuin etsiäkseen jotain terävää, mutta silti Chris ei tehnyt sitä. Hän ei ollut mikään pelkuri tai häviäjä.. Mies puri hampaitaan yhteen luoden Angeliciaan heti murhaavan katseen naisen mennessä etsimään vielä tavaroitaan vessasta. Toinen keräsi siis oikeasti kaiken. No, Chris ei estäisi. Hän oikein halusi naisen lähtevän pois. Tällä kertaa. Pääasia, että kaikki tapahtui mahdollisimman nopeasti, sillä suoraan sanottuna Christopher ei halunnut Angelician enää avaavan suutaan hänelle..

Mies ei vastannut mitään naisen sanoihin, vaan odotti toisen pitävän kiirettä. Vasta kun Angelicia tuli tavaroidensa kanssa Chris loi toiseen taas tuiman katseen, joka hoputti vain ulos tästä talosta. Mies asteli lähemmäs Angeliciaa ja samalla ajatteli tosiaan tarvitsevan tupakan tai pari. Samantien koko askin. Chrisin ilme muuttui vain inhoavammaksi naisen astuessa lähemmäs. Mitä vittua toinen vielä halusi? Sanoa jotkut todella kuuluisat viime sanat. "Voi kyllä, nautin joka siemauksen.", Chris ärähti ja antoi naisen mennä menojaan ennenkuin itsekkin avusti kädellään oven kiinni pistämistä, että paukahti varmasti kaksikertaa lujempaa. Asuntoon tuli hiljaisuus, mutta Angelician kaikkoavat askeleet kaikuivat käytävässä.

Chris nojasi hetken kämmenellään oveen ja hieroi kasvojaan. Hänellä ei ainakaan ollut mitään sanottavaa.. Miten saattoi, että Angelicia lähti noin vain jonkun rikkaan perään? Ja väitti muka välittävänsä samalla tavalla kun se muka-täydellinen tyyppikin. Joka oli vielä parempi. Jos nyt myönnetään, että Chris oikeasti tunsi olevansa melkoista pohjasakkaa. Hän puri hampaitaan yhteen ja löi ovea kämmenellään ennekuin kääntyi harvinaisen tyhjältä tuntuvaan asuntoon.. Mitä väliä oliko se tyhjä vai täynnä. Chris lysähti lopulta istumaan makuuhuoneen sängylle ja sytyttipä ajankuluksi tupakan sisällä. Tällä kertaa ei ollut ketään, joka olisi siitä valittamassa. "Vitun outoo..", mies mutisi. Angelican sanat ainakin kaikuivat päässä.

// muahaa, thi endd >)) Kiitän peliztää Ellipelli! >3 //