Child Of Burning Time (s)

//Ansku ja Denise kiitos :3//

Ilta alkoi hämärtyä. Eräs Rasheen asukki oli eksynyt 'parempiensa' seuraan Devon Streetille. Tämä tumma hahmo kuului 23 vuotiaalle miehelle, Cadenille, joka oli lähtenyt päämäärättömästi harhailemaan jonnekkin.
Down Parkissakin oli pari juopunutta ikäihmisiä ja muutama nuorempikin, joista Caden tunsi vain yhden. Tämä äsken mainittu henkilökin huomasi Cadenin ja huusi perään jotain törkeää, jolle Cad ei korvaansa lotkauttanut. Tyyppi kerjäsi taas turpiinsa, kuten edellisellä kerralla, kun oli tullut syyttä jauhamaan miehelle paskaa gooteista ja hevareista.

Pari kunnollista kulkijaa kiersi Cadenin kaukaa. Ehkä mies sitten pimeässä näytti pelottavalta mustine kauluspaitoineen ja pillifarkkuineen. Cad oli vetänyt jalkaansa mustat maiharit ja kaulaansa pujottanut valkoisen kravatin, joka nyt oli päätynyt housujen taskuun.
Paita repsotti hieman auki, sillä ylimmäinen nappi oli irronnut tämänpäiväisessä tappelussa. Myös miehen huuli oli hieman turvonnut ja vuoti vähän vertakin. Kipeä se ei oikeastaan ollut, mutta tupakka, jota mies poltteli samalla kun haahuili eteenpäin, kirpaisi välillä, kun puhalsi savut ulos.
Cad käveli nurmikolle suurehkon puun luo ja istui sen juurelle runkoon nojaten.
Tylsää. Tappelun jälkeen mies ja se tappelupukari oli heitetty ulos baarista, eli sinne ei ollut menemistä.
Caden tumppasi tupakan ja tavoitteli taskustaan heti uutta.
"Perkele." Cad puhisi, kun tajusi että oli istuutunut takataskussa olevan askinsa päälle. Mies tarkisti tupakat ja totesi myhäillen, ettei yksikään ollut mennyt poikki.
Cad sulki silmänsä ja vaipui jonkinsortin horrokseen. Ulkoapäin voisi luulla tyypin nukkuvan, mutta käsi, joka ramppasi edestakaisin vieden tupakkaa suulle ja sitten taas takaisin polvelle, paljasti miehen olevan hereillä.

//Anteeksi kökkö aloitus :'P En oo kovin hyvä alottamaan mitään xD//

//hih. ;3 Ei se mitää, eikä tuo niin tönkköä ollu, itelle alotukset on uberhypertönkköjä ;'d

Denise oli juuri saanut päivävuoronsa baarissa päätökseen ja vaelsi nyt viilenevällä kadulla puistoa kohti. Hänellä oli usein - liiankin usein tapana hakeutua pitkän työpäivän päätteeksi puistoon istumaan ja katselemaan juovia ihmisiä. Ei hän toki itse juonut, liikaa muistoja, mutta hän vain tykkäsi istua viileällä penkillä ja muistella menneitä. Silloin tällöin hänen olisi tehnyt mieli itkeä niin paljon kuin sielu sietää ja kiljua tyhjyydelle, mutta aina viime hetkellä hän perui ajatuksensa ja päätti - jälleen kerran - olla itkemättä. Hän sai välillä pelätä henkensä edestä jotain humalaisia, mutta Denise sai pelosta vain ylimääräistä energiaa ja janoaa sitä koko ajan ympärilleen. Denisen kaulassa riippuvat kaulaketjut kilahtelivat välillä niiden osuessa yhteen ja korkeiden nahkasaapikkaiden korot napsahtelivat hiljaa asfalttia vasten. Denisellä oli yllään turhan avonainen musta toppi valkein kuvioin varustettuna, sen päälle hän tosin oli vetänyt kylmyyden suojaksi ohuen villapuseron. Jaloissaan hänellä oli juuri ja juuri takamuksen yli yltävä farkkuinen minihame, jonka vuoksi tämän sääret vissiin olivat värjäytyneet jo sinertäviksi kylmyydestä. Kasvonsa hän oli meikannut vahvasti, varsinkin vaalea iho korostui katulamppujen valossa tummia silmärajauksia vasten varsin hyvin.

Nuoren punapään ote tiukkeni vaistomaisesti laukun kantohihnasta, kun joukko humalaisia huoppui häntä vastaan. Denise oli saapunut jo puiston luo, siellä ei tosin näkynyt kovinkaan paljon ihmisiä. Hän istuutui ensimmäiselle puiselle penkille, joka tuli vastaan. Penkin kylmä pinta kosketti Denisen jalkoja saaden koko siron ruumiin värähtämään. Hän kietoi kätensä ympärilleen ja antoi katseensa vaeltaa puistossa. Hän näki pari juopottelevaa ihmisryhmää vähän matkan päässä. Hetken ympärilleen katseltuaan Denise kiinnitti katseensa mieheen, joka istui suuren puun varjoissa. Hän tutki hämärässä miestä katseellaan niin tarkasti kuin pystyi, mutta käänsi katseensa säpsähtäen pois, kun joku humalaisista huudahti jotain kovempaan ääneen. Denise kohotti kasvonsa ylös ja tuijotti hetken aikaa taivasta. Vain siellä täällä näkyi muutama tähti, jotka tosin peittyivät aika ajoin pilviin. Huokaisten hän laski katseensa taas alas ja vilkaisi vaivihkaa sivusilmällään tuota muuan mielenkiintoista, mustiin pukeutunutta miestä.

//aanteeks, tuli hirveen lyhyt mut on pakko lähtee suihkuu ku vielä 4 kirjaa kouluun päällystämättä ):

//Jos tuo oli lyhyt nii minä oon Kleopatra .__.//

Cad oli jo nukahtamisen rajamailla, kunne tiputti tupakkansa toisen kätensä päälle. Tupakka poltti tosin vain hetken, ennenkuin tippui maahan, mutta sai miehen silti kiroilemaan puoliääneen ja nousemaan hieman ryhdikkäämpään asentoon.
Tupakan palava osa oli lähtenyt irti ja savusi nyt nurmikolla. Caden tumppasi sen kengällään ja kaivoi taskustaan taas tupakka-askin ottaen sieltä tupakan ja sytyttäen sen. Cad katseli ympärilleen kun nousi seisomaan ja venytteli. Selka napsahti ilkeästi. Se olikin ollut vähän jumissa viime päiviä. Johtuen varmaan siitä, että Cadenin kämpässä ei ollut nukkumakelpoista patjaa. Vain vanha kova sohva, millä Cad ei nukkuisi vaikka maksettaisiin. Mies oli tyytynyt nukkumaan lattialla jonkin huovan päällä. Sen verran oli Cad siistinyt kämppäänsä että lattiat mies oli luutunnut ja muutenkin hieman sisustanut, jos sitä sisustamiseksi voisi kutsua. Huoneistossa oli sohva, yksi pöytä, kolmetuolia ja jonkinlainen sänky, ilman patjaa tosin. Ja taulu, jonka Cad oli saanut vankilassa olo aikanaan eräältä pitkä-aikais vangilta, jonka oli annettu maalata ajankulukseen.

Siinä venytellessä Cadin silmiin osui penkillä istuva nuori tyttö. Kukahan lie. Känniläiset tuntuivat olevan kiinnostuneita, ainakin erään porukan osoitteluista, supinoista ja kieroista hymyistä päätellen.
Cad huokasi. Joillakin ei sitten ollut muuta mielessä. Puistoon tuli yksikin vastakkaisen sukusuolen edustaja ja heti alettiin sihtailla sillä silmällä.
Ehkä pitäisi pelastaa tyttö, ennenkuin ryhmä pääsis vauhtiin, kun kerran jaloillaan oltiin. Mutta kuitenkin jollain kierolla tavalla Cadenia kiinnosti nähdä miten tyttö reagoisi jos joku jotain tulisi ehdottelemaan.
Ryhmä tosin näytti tekevän lähtöä toiseen suuntaan, joten puheet olivat olleet vain puheita. Cad puhalteli tupakan savua ulos keuhkoistaan ja tumppasi tupakan, vaikka siinä olisikin ollut jotain juotavaa. Cad vilkaisi vielä puun juurelle ja huomasi melkein unohtaneensa vanhan mustan laukkunsa nurmikolle. Cad nappasi sen olkapäälleen ja suuntasi askeleensa kohti penkkiä ja sillä istuvaa tyttöä.

"Mitäs sinä täällä yksinäsi?" Cad kysyi kun oli päässyt penkin taakse ja nojannut käsillään sen selkänojaan. Ei väliä oliko tyttö kuullut hänen tulonsa vai ei. Jos tämä säikähtäisi, voisihan sitä säikyttelyä aina pyytää anteeksi.

//harmi, nyt oot sit Kleopatra ): Ja anteeks, mutta sain kamalan naurukohtauksen ku luin ton 'sukusuolen'-sanan. ;'3

Denise oli kuulevinaan miehen suunnalta hiljaista mutinaa, mutta se tosin sekoittui tuulen huminaan. Siirtäessään katseensa tähän, hän näki miehen nousseen seisomaan ja venytellen parhaillaan. Denise huomasi miehen katselevan ympärilleen ja tämä siirsi vaivihkaa katseensa muualle, olisi noloa jäädä kiinni tuijottelusta.
Hän kohdisti katseensa vähän matkan päässä olevaan porukkaan ja huomasi näiden selvästi supisevan jotain Denisestä. Hän tuijotti hetken tätä pientä porukkaa arvioiden heidän määrää ja humalaisuutta, oli hän toki ennenkin itsepuolustuksella iskenyt murskaksi muutaman henkilön nenän, mutta siihen se jäikin. Tosin, tuskin kukaan täysijärkinen - ehkä humalassa haahuilevia ihmisiä ei luokitella täysijärkiseksi, mutta.. - alkaisi ketään puistossa ahdistella, varsinkin kun todistajia riitti jonkin verran. Lopulta Denise siirsi katseensa pois, naputelleen kynsillään penkin pintaa. Hän veti villapuseron tiukemmin ympärilleen hennon tuulen vireen tunkeutuessa tämän vaatetuksen läpi ja saaden Denisen ihokarvat nousemaan pystyyn. Joka päiväinen hyppely puistossa puoliksi alastomana kostautuisi vielä, hän saisi jonkin kamalan flunssan keuhkokuumeen kera tai jotain muuta yhtä kamalaa. Vaikka kai se flunssa olisi jo iskenyt, olihan tässä ainakin viikon päivät vierähtänyt, ellei kahden viikon.

Denise kuuli äkkiä takaansa äänen, hän ei ollut tosiaankaan kuullut kenenkään tulevan. Hän säpsähti hillitysti - ehkä sen voisi luokitella kylmyyden piikkiin. Hän vetäisi vaistomaisesti toppinsa helmaa alemmas, ennen kuin käänsi päätään taaksepäin. Huomatessaan jonkun tuntemattoman miehen seisovan penkkiin nojaillen, Denisen katse kääntyi vaistomaisesti vilkaisemaan puun juurelle. Huomatessaan kohdan, jossa joku mies oli juuri hetki sitten istunut, olevan tyhjä, Denise tajusi miehen olevan sama henkilö. Hän käänsi katseensa takaisin mieheen, tutkien tätä katseellaan kasvonsa varsin ilmeettöminä. Mies oli omalla tavallaan varsin kiinnostava ja persoonallinen, ei Denise ainakaan joka päivä nähnyt juuri tuollaista ilmestystä, yleensä sitä massaporukkaa vain. Neiti vilkaisi vielä nopeasti tämän miehen vaatetusta ja penkin selkänojaan nojaavia käsiä, ennen kuin keskitti katseensa tämän silmiin. Hän tuijotti hetken miestä varsin läpitunkevasti.
"Istuskelen täällä yksinäni." Hän lopulta vastasi, kallistaen päätään muutaman asteen.

//lyhyttälyhyttäanteekskamalasti.

//Oho x'D Kirjootusvirheitä tulleepi ku nopiaa kirjottaa.. Ei kannata välittää : P//

Cad virnisti kun tyttö vilkaisi puunjuurelle, missä mies oli aikaisemmin ollut. Ilmeisesti tyttö oli huomannut torkkuvan miekkosen.
Caden ei saanut selvää tytön ilmeestä, tämä tutkiskellessa katseellaan miestä. Cad oli aina pitänyt itseään hyvänä ihmistuntijana ja pystyi lukemaan ihmisten tunteita ja reaktioita helposti noiden naamalta ja kehon kielestä. Tässä tapauksessa Cadin täytyi myöntää että kehonkieli ei kertonut mitään, paitsi ehkä se, kun tyttö veti toppiaan alas, ennenkuin kääntyi katsomaan kuka kumma oli tullut häiritsemään.
"Sori jos pelästytin." Cad sanoi ja hymyili vinoa hymyään. Miehen perushymy oli aina ollut vino, jonka jotkut tulkitsivat sillointällöin väärin. Cad ei vain ollut tottunut hymyilemään koko naamallaan. Vankilassa hymypojat olivat yleensä saanet pahasti selkäänsä joko vartijoilta tai sellitovereiltaan. Eikä miehen elämässä ollutkaan mitään hymyilemisen aihetta ollut pitkään aikaan.

"Siinä tapauksessa voisin kai istua seuraksi?" Cad kysyi, mutta pysyi kuitenkin penkin toisella puolella, odottaen jonkinlaista hyväksyntää.
Cad alkoi vuorostaan tutkia tyttöä. Tämä oli melko lyhyt ja siro. Mutta jokin tytössä kieli päättäväisyydestä ja sisusta. Vaatetus oli mitä oli, lyhyt hame ja villatakki. Ehkä Cadinkin olisi pitänyt ottaa jonkinlainen takki, sillä ilma tosiaan oli viileä, eikä kylmähkö tuuli auttanut asiaa yhtään. Paksu ketjukin, joka roikkuin miehen kaulassa, tuntui kylmästä niskaa vasten.
Cad katseli puistoa. Se aikaisemmin supissut porukka oli hajonnut ja nuoriso oli jakautunut pienempiin ryhmiin. Lähtivät luultavasti kotia äidin helmoihin, sen verran nuorilta olivat näyttäneet.
Huulestakaan ei vuotanut enää verta, vaikka turvoksissa se olikin. Huomenna se olisi jo vähän parempi. Oli mieheltä ennenkin huuli haljennut, pahemminkin. Tappelu oli virkistänyt, jos niin voisi sanoa. Eka kärhämä kahteen viikkoon. Mutta vastustajakin oli ollut sellainen pentu, joka ei tiennyt omaa paikkaansa, joten Cad oli ilolla suostunut osoittamaan sen tälle vähäjärkiselle tyypille.

//Lyhyttä, mutta vihaan koulun koneita -__-' Ja kirjootusvirheitä löytyypi ku näppis on niin vanha paska : D//

// niin, kaikillehan niitä virheitä sattuu (':

Denise loihti kasvoilleen jonkun hymyn tapaisen, kun toinen pyyteli anteeksi pelästyttämistä. "Mitä sitä pienistä." Tämä sanoi, edelleen pieni hymy huulillaan. Hän katseli hetken tarkkaavaisesti miehen ilmettä, tämän haljennutta huulta ja vähän auki repsottavaa paitaa.
Kun mies pyysi lupaa istua hänen seuraansa, Denise päätti ainakin väliaikaisesti tältä iltaa haihduttaa pahat muistonsa. "Istu toki." Hän sanoi väläyttäen pienen hymyn ja siirtyi reunempaan istumaan, jotta myös miekkonen pääsisi istumaan. Denisen kohmettuneet sormet hakeutuivat hypistelemään kaulassa roikkuvia ketjuja, hänen antaessaan katseensa kiertää nopeasti puiston halki. Väki oli vähentynyt, ainakin jonkin verran.

Vieno tupakan haju leijaili Denisen sieraimiin, tuulen tuivertaessa miehen suunnalta. Hän käänsi kasvonsa miehen suuntaan, eikä voinut mitään pienelle nenän nyrpistykselle. Toki hän itsekin poltti, silloin tällöin kun oli aihetta. Työpaikallaankin hän joutui harva se päivä haistelemaan tupakan hajua, kun jotkut kapinallisemmat henkilöt päättivät uhmata baarin sääntöjä ja polttaa tiskillä. Nopeasti Denise kuitenkin veti ilmeensä peruslukemille ja vilkaisi vaivihkaa suuren puun suuntaan.
"Mitäs sinä tuolla yksinäni nuokuit?" Denise kysyi ikään kuin ohimennen, siirtäen katseensa takaisin mieheen ja väläyttäen pienen virneen.

// jep, kyllähän ne koulujen koneet tiedetään ;'d tai no, meiän koulussa on kyllä just parhaat koneet mutmut.. tästäkin tuli lyhyt mut aivot ei oikeen toimi nyt. ;3

Caden kiersi penkin toiselle puolella ja istui alas, nojaten käsillään jalkoihinsa.
Taas teki mieli tupakkaa, mutta mies päätti sinnitellä vielä hetken, sillä oli huomannut pienen nyrpistyksen tutkiessaan tytön kasvoja.
Tyttö kysyi mitä puolestaan Cad täällä nuokkui ja mies päätti vastata rehellisesti.
"Kunhan tulin. Tuli pientä kärhämää yhen jätkän kanssa baarissa ja meidät heitettiin ulos." Caden sanoi ja virnisti ehkä liiankin iloisesti. Tyttö luulisi että mies oli jokin kauhea riidankylväjä ja jonkinsortin sadisti, joka nautti muiden hakkaamisesta.
Tuuli puhalsi pitkät hiukset silmille ja Caden pyyhkäisi ne pois. Ehkä ne pitäisi joskus leikata, mutta mitä turhia. Miehen omasta mielestä pitkät hiukset sopivat tälle paremmin kuin lyhyet.

"Oon muuten Caden." Mies älysi esittäytyä ja hymyili tytölle.
"Saanen tiedustella neidin nimeä?" Cad lisäsi vielä ja virnisti ilkikurisesti. Välillä kyllä tuntui, kuin mies olisi jumahtanut sinne teiniasteelle, jolloin kaikki oli leikintekoa. Kyllä mies osasi syvällinen ja aikuismainenkin olla, mutta harvoin.
Tupakan himo otti miehen valtaansa ja tämä kaivoi taskustaan askin ja otti sieltä röökin.
"Poltatko sä?" Mies sanoi ja ojensi askia tytölle, samalla nousten seisomaan, ettei tuuli puhaltaisi savuja tytön päälle.
Toisella kädellä Caden yritti sytyttää tupakkaansa, joka ei oikein ottanut onnistuakseen, sillä tuuli oli juuri silloin päättänyt puhaltaa hieman navakammin. Viimein tupakka suostui syttymään ja Cad tunki sytkärin taskuunsa. Hiton tuuli. Muuten ei olisi niin kylmä.

//Ääh, lyhyttä täältäkin -__-//

Denise kohotti aavistuksen kulmiaan, kun mies kertoili jotain kärhämistä ja baarista ulos heittämisestä.
"Ahaa, syynä haljenneeseen huuleen?" Denise kysyi pienesti virnistäen, vilkaisten sivusilmällään tämän huulta. Toisaalta Denise pystyi melko hyvinkin kuvittelemaan Cadenin raivokkaaseen kapakkatappeluun, vaikka ei sitä tosin heti tullut ajatelleeksi.

Denise nyökkäsi miehen kertoessa nimensä, hymyillen pikaisesti.
"Toki saanet, oon Denise." Tämä virnisti, katsoen hetken Cadenia tarkasti. "Kiva tutustua, Caden." Tämä lisäsi perään, hymyillen jopa aidosti iloisesti.
"Sillon tällön poltan, mutta ei kiitos." Tämä sanoi, pienesti virnistäen. Toki tupakan haju häiritsi Deniseä, tai ehkä tämä pelkäsi keuhkojensa puolesta, mutta neitonen päätti kuitenkin kerrankin tukkia turpansa, vaikka mielipiteitä hänellä tupakoinnista riittikin. Mutta toisaalta, kyllähän Caden varsin huomaavaisesti jopa nousi ylös, ettei henkäilisi Denisen niskaan tupakan savuja.
Kylmä tuuli sai Denisen entisestään kohmettuneet jäsenet tärisemään kylmästä ja tämän hampaat kalahtelivat yhteen. Jos hän ei kohta pääsisi rasheelle vaihtamaan vaatteitaan, niin mitä ilmeisemmin häneltä pitäisi amputoida elottomat raajat. Vaikka ei Denisellä sinänsä kiire mihinkään ollut, vastahan hän oli Cadeninkin tavannut.

Cad virnisti tytölle taas.
"Joo. Hinteläksi jätkäksi se iski aika kovasti."
Cad kokeili huultaan. Hieman arka se oli, mutta ainakaan tupakan savu ei enää kirvellyt.
Mies laittoi askin takaisin taskuunsa tytön kieltäydyttyä tarjouksesta.

Mies huomasi että tytölläkin oli kylmä. Eikä ihme, olihan tällä minihame, toppi ja ohuehko villatakki. Olisi Cadillakin kylmä silloin.
Pari pummia kulki ohitse möllöttäen kaksikon suuntaan ja Cad sai osakseen vielä kummeksuvampia katseita. Mies tyytyi vain polttelemaan tupakkaansa, välittämättä noiden kahden tuijotuksesta.
"Oonko mä niin kauhee, että pitää tuijotella?" Cad mutisi ja virnisti. Ehkäpä oli.
Tyttö esitteli itsensä Deniseksi. Oikeastaan se nimi sopi sirolle tytölle hyvin. Cadenille oli monesti sanottu ettei nimi matsannut tämän luonteeseen ja ulkomuotoon. Caden kuullosti kuulemma hyvältä nimeltä haukalle tai jollekkin muulle ylpeälle eläimelle. Vanhemmat olivat olleet kieroja, kun olivat nimenneen pentunsa noin.
Vankilassa Cad oli esiintynyt muille vangeille vain sukunimellään, paitsi tietysti vanginvartijoille, jotka tiesivät miekkosen oikean nimen ja kutsuivat tätä piloillaan Caddyksi.
Hetkeksi Cad taas synkkeni. Muistelu ei ollut hyväksi, ainakaan muiden seurassa.
Cad havahtui ja virnisti. Jätetäänpä nyt menneet ja palataan nykyaikaan. Niin oli parempi.

Mies tumppasi tupakkansa, puhalsi viimeiset savut ulos ja istui takaisin penkille.

Denise hymähti pienesti virnistäen Cadenin lausahdukselle.
Hän kuuli miehen mutisevan kysymyksen, vaikkei tosin tiennyt, että tarkoittiko hän sitä Deniselle vai pummeille vai kenellekkään.
"Et sä kyllä mun mielestä ainakaan niin kauhee ole." Denise naurahti, tarkoittaen tietenkin joka sanaa.
Hän tarkkaili miettiväisesti Cadenin kasvoja, kun tämä äkkiä synkistyi. Ei tosin kulunut kauaakaan, kun hän palasi maan pinnalle - vieläpä virnistäen. Denise kohotti ajatuksissaan kulmiaan, hänen mielikuvituksensa kun väritteli Cadenille jo ties millaisia taustoja.

"Asutko sä muuten missä päin..?" Denise kysäisi, kierot taka-ajatukset mielessään. Jos Caden asuisi rasheella tai edes siellä päin, niin toki Deni voisi lähteä rauhassa käppäilemään kotiaan - ja vaatekaappia täynnä lämmintä vaatetta - kohti, eikä edes tarvitsisi välttämättä yksin käppäillä. Vaikka toki se riippui siitäkin, että missä Caden ylipäätään asui ja halusiko hän edes kävellä missään päin Denisen kanssa. Toisaalta Deni ei osannut kuvitella Cadenia Yellowille, mutta sinänsä hän liikuskeli nytkin Devonin alueella.

//lyhyyttää anteekss. ):

Caden ei tosiaan ollut kohdistanut kysymystään kenellekkään, mutta yllättyi, kun tämä äsken tavattu tyttönen vastasi siihen. Vieläpä olokohentavasti.
"Kiitos." Cad sanoi ja hymyili. Oli aina mukavaa kuulla ettei ollut ihan hirveä.
Yhtäkkiä Cad muisti että hänellä tosiaan oli ollut takki mukana, se vain oli jäänyt sinne baariin. Caden kirosi mielessään portsarin ja muun henkilökunnan. No, ehkä takin saisi takaisin vaikka huomenna, jos portsari vain antaisi miekkosen käydä sen hakemassa.
"Rasheella asustelen. Ei oo parempaan varaa." Mies sanoi ja virnisti.
"Missäs itse?" Cad kysyi. Hän ei oikein mieltänyt tyttöä Rasheen asukkaaksi, ja olettikin että tämä asuisi vähintään Devonilla.

Oilvet olivat vähän väistyneet ja tähdetkin olivat päässet oikeuksiinsa melkein mustalla taivaalla.
Voisihan tuota kotia lähteä, ellei tulisi mitään muuta tielle. Huomenna olisi mukavaa olla ihan nukkuneen näköinen vaihteeksi. Voisi tuo kajalikin onnistua joskus. Tänä aamuna Caden oli ollut laiska, eikä ollut jaksanut sitä pljoa laittaa. Sen varran vain että rajaus korosti muutenkin tummia silmiä.

//Lyhyttä .__. Anteeksi//

Denise havaitsi Cadenin kasvoilta pienoisen yllättyneen ilmeen, tämän vastatessa hänen hiljaiseen kysymykseen. Denise hymähti hymyillen hänen kiittäessä.
Hän ei itse asiassa yllättnyt, kun Caden sanoi asustavansa rasheella. Hän pystyi kuvittelemaan miehen sinne, mutta toisaalta hän pystyi kuvittelemaan Cadenin myös devonille, jopa yellowille. "Okei" Tämä sitten sanoi pienesti virnistäen.
"Mäkin asun rasheella, pienen ja rähjäisen kerrostalon yksiössä, ypö yksin. Kun ei mullakaan tota rahaa oo tuhlattavaks." Tämä vastasi sitten, pieni hymy huulillaan. Olihan Deni jo toki pidemmän aikaa suunnitellut koiraa, tämä kun piti eläimistä ja tylsiin koti-iltoihin se sopisi oikein hyvin. Mutta toisaalta koira joutuisi olemaan todella paljon yksin, Denisen työn vuoksi, eikä hänellä rahatkaan riittäisi kuin ehkä johonkin seropi pentuun.

Vasta tuulen vireen pörröttäessä Denisen hiuksia, saaden tämän kavahtamaan, neiti muisti taas miksi oli udellut Cadenin asuinpaikkaa.
"Kotiisko oot täältä menossa?" Tämä kysyi siirtäen katseensa Cadeniin, väläyttäen hymyn. Denise hieroi vaivihkaa kämmeniään yhteen, yrittäen saada ne lämpenemään. Jos Denisellä olisi yhtään enempää kolikoita, niin hän olisi mielellään huristellut bussilla tai metrolla rasheelle, mutta köyhälle ei sellaisia huvituksia suotu.

Taas yllätys, kun tyttö kertoi olevansa myös Rasheelta.
"Hmm, olisin sinut kyllä sijoittanut enemmän tänne Devonin puolelle, mutta ulkönäkö ei näköjään kerro kaikkea." Mies sanoi ja virnisti.
"Ja kotiahan tässä kai pitäisi suunnistaa jossain vauheessa." Caden sanoi ja hymyili vuorostaan. Alkoi olla jo melko myöhä.

Caden nousi taas ylös, kaivaessaan tupakka askia taskustaan. Sytytettyään ties monennen röökin tänään, Cad katsoi Deniseä.
"Huono tapa." Mies sanoi virnistäen, tarkoittaen ketjutupakointia. Ehkä tosiaan pitäisi vähentää, mutta vasta silloin, jos mies saisi vakituisen työpaikan. Pääsisiköhän mies saattelemaan Deniseä kotiin tai ainakin johonkin asti, ei tarvitsisi kulkea yksin tytönkään.
"Jos sä oot menossa kotiin nyt nii mehä voitais kulkee samaa matkaa. Ei olis niin tylsää." Mies sanoi ja hymyili. Ei Denisen tarvinnut suostua, jos ei Cadin seura huvittanut enää, mies oli saanut niin monet pakit, että oli jo tottunut niihin. Ja kyllähän hän ymmärsi, jos joku ei halunnut kulkea miehen kanssa mihinkään. Ei Cadenkaan haluaisi törmätä itseensä pimeällä kujalla.

//Voi kakka.. lyhyttä pukkaa, koita kestää :<//

Denise naurahti Cadenin toteamukselle, tuonhan voisi ottaa jopa kohteliaisuutena. "Ehkä ei niin." Tämä virnisti sitten.
Neidon silmissä välkähti pieni toivo ja hän näki jo edessään lämpimän villapaidan ja pitkät farkut, Cadenin puhuessa kotiin lähdöstä, ainakin jossain vaiheessa.

Denise naurahti Cadenin sanoille, tuijottaen tätä pienen hetken. Toki ketjutupakointi osasi ottaa päähänkin, mutta eihän Deniselle kuulunut lähes tuntemattoman miehen asiat. "Totta." Tämä hymähti sitten ja riisti katseensa irti Cadenin silmistä, tällä oli liian koukuttava katse.
Kuullessaan Cadenin ehdottavan samaa matkaa kotiin kulkemista, Denise loikkasi oitis pystyyn. "Lähetäänkö heti?" Tämä kysyi ehkä aavistuksen.. tai no, todella liian innokkaasti ja virnisti perään. Ehkä Denisen innostuneisuus johtui osalti jäätävästä kylmyydestä, mutta tietenkin osaksi myös Cadenin seura houkutteli. Ja parempi että Caden kysyi, Denise kun otti kieltävät vastaukset vähän liian henkilökohtaisesti, vaikka eihän hän sinänsä voinut tietää, mitä Caden olisi vastannut. Toisaalta ajatellen Denisen kysymys saattoi kuulostaa siltä, kun tämä haluaisi mahdollisimman pian Cadenista eroon ja se jos mikä ei pitänyt paikkaansa.

// no samoin! 8'3 laatu korvaa määrän ;') vaikka multa ei sitä laatuakaan löydy. :'D

Caden virnisti tytön innokkuudelle, tämä ponnahtaessa penkiltä kuin vieteriukko.
"Tokihan. Kylmäkin tulee kun paikallaan nököttää." Caden sanoi ja naurahti hieman.
Cad asettui sille puolelle, mistä tuuli ei viskonut tupakan savuja Denisen suuntaan. Täytyi sitä nyt ottaa toinenkin edelleen huomioon vaikka oltiinkin lähdössä. Vaikka tällainen käytös olikin epänormaalia Cadenille, ei se tuntunut ollenkaan luonteen vastaiselta tässä vaiheessa.
Cad tunki kädet taskuunsa, jättäen tupakan roikkumaan suupieleen. Sormet olivat jo jäässä, vaikka ei hirveän kylmä ollutkaan. Cad ei voinut edes kuvitella sitä miten kylmä miehen asunnossa olisi, tämä kun oli hajamielisyyksissään jättänyt ikkunan auki. Eikä vain vähän, vaan aivan kokonaan, niin että joku pääsisi -jos raaskisi kiivetä kolmanteen kerrokseen pystysuoraa seinää pitkin- melko helposti sisälle asuntoon.

Pummit ja juopuneet olivat hävinneet, joten puistossa oli yllättävän hiljaista. Jossain saattoi rasahtaa jonkin eläimen siellä kulkiessa, mutta muuten ei kuulunut kuin kaksikon askeleet.
Jos Caden olisi ollut hieman pelokkaampi, mies ei olisi pitänyt ollenkaan kävelystä pimeässä puistossa. Mutta jos oli kerran selvinnyt vankilan ulkoilutunnista ilman, että joutui pahoinpidellyksi jollaintapaa, ei pelännyt pimeitä puistoja tai katuja.
Caden tuijotti eteensä taas ajatuksiinsa syventyneenä. Pian kuitenkin mies muisti missä oli ja kenen seurassa.
"Minulla on monia huonoja tapoja. Kuten ajatuksiinsa syventyminen. Ei kannata siis välittää jos törmään puuhun tai lyhtypylvääseen." Cad sanoi ja virnisti. Muutaman kerran niinkin oli käynyt. Tupakkakin oli palanut melkein loppuun. Caden otti kätensä taskusta, imaisi viimeiset sauhut ja heitti tupakan maahan astuen sen päälle.

//Minullakin tuo laatu vähän hakusessa, pituuden kera tietysti.. 8D//

// mitäää, mulle piti tulla ilmotus mailiin uudesta viestistä mut nyt se tuli vartin myöhässä ;__; tooosi julmaa.

Denise virnisti Cadenin sanoille. "Nojoo, kylmä täällä on vähän muutenkin." Hän lausahti vaisusti virnistäen. Denisen jalkoja pisteli ja särki tämän kävellessä eteenpäin, ehkä ne olivat hiukan kohmettuneet. Hän risti kätensä rinnalleen ja toivoi hartaasti, että oli muistanut laittaa kämppäänsä lämmityksen päälle. Ei olisi kamalan kiva joutua ulkoa suoraan kylmään asuntoon, vaikka siellä odottelikin vaatekaappi täynnä lämpimiä - tai vähän vähemmän lämpimiä - vaatteita.

Hän virnisti Cadenille tämän puhuessa puihin ja lyhtypylväisiin törmäämisestä. "Paheensa kullakin." Hän sanoi pienesti hymyillen. Silloin tällöin Denisekin toki syventyi ajatuksiinsa, mutta kyllä hän silti joten kuten tajusi alitajunnassaan ympärillä tapahtuvat asiat.

Denise vilkaisi vaivihkaa Cadenia. Hänen päässään pyöri enemmän tai vähemmän monta kysymystä, mutta ei hän viitsinyt kamalaa kysymystulvaa ryöpsäyttää, ties vaikka mies pelästyisi.
"Hmm.. asutko sä yksin vai?" Tämä kysyi mietteliäästi vilkaisten jälleen Cadenin suuntaan. Tietenkin Denisen piti varmistaa sellainen asia, voisihan tämä pamauttaa vaikka asuvansa naisystävänsä kanssa? Denise murahti ajatuksissaan koko aatteelle.

Caden hymyili Deniselle. Paheensa kullakin, tosiaan. Ehkä vähän liikaakin. Pian mies alkoi käymään päässään läpi kaikkia niitä paheita, joita tällä oli. Ainakin tupakointi, juominen, ajatuksiinsa uppoaminen, väkivaltaisuus -varsinkin kännissä- jne. Listaa riitti.
Kaksikko käveli jonkun nurmikolle sammuneen, vanhahkon miehen ohi. Tämä kuorsasi kovaan ääneen ja sattuipa puhumaan unissaankin. Huvittavaa, mutta joskus Caden itsekkin oli ollut tuossa tilassa, vaikkei täällä Lontoossa, mutta kuitenkin.
Denisen kysyessä asuiko mies yksin tämä käänsi katseensä seuralaiseensa ja virnisti.
"Yksikseni asustelen, joo. Eipä kukaan oikeen innostu minun kanssa asustelusta, kun kämppäkin on mitä on"
Kunnon remontti ei tekisi pahaa asunnolle, missä mies asusteli. Yksi seinä oli aivan rapistunut, vaatekaapissa -jos sitä siksi voisi kutsua- oli vain yksi hylly. Vaikka miehellä ei paljoa vaatteita ollutkaan, niin yksi hylly oli sentään liian vähän.

Caden muisteli että tyttökin oli sanonut asuvansa yksin, eli tämä ei luultavasti seurustellut tai mitään.
Taas käsi eksyi röökiaskille ja veti esiin tupakan. Toinen käsi löysi housuntaskusta sytkärin. Caden siirsi hiuksiaan, jotka tunkivat silmille, jotta pystyisi sytyttämään tupakan ilman, että sytyttäisi hiuksiaan palamaan. Joskus pentuna mies oli polttanut kulmakarvansa leikkiessään hiuslakka pullolla ja tulitikuilla, eikä mies halunnut kokea sitä enää uudestaan.

//Plääh, nyt ei luista oikein : <//

Denise ei itse asiassa edes tiennyt muita paheitansa, kuin väkivaltaisuuden pelko. Hän muistaa liiankin hyvin jokaisen kerran kun baarissa on alettu tappelemaan, kun hänen koko vartalonsa tärisee ja Denisen tekee mieli juosta kiljuen karkuun. Jopa hänen pomonsa on antanut monia varoituksia sen vuoksi, että Denise juoksee tällöin joka kerta vessaan ja piiloutuu vessakoppiin jopa tunniksi, ennen kuin suostuu edes puhumaan kenellekkään. Ehkä se on osaksi syy siihen, että baarin omistaja hommasi vessakoppeihin avaimella avattavat lukot?

Hän naurahti vaisusti Cadenin vastaukselle. "No mutta se kämppähän on vain osasyy ja se kämppis se suurempi syy." Tämä sanoi virnistäen perään. Denise ei voinut olla tuntematta pienen pientä helpotusta tämän sanoessaan asuvansa yksin, vaikkeihan toki jokainen pariskunta yhdessä asunut. Denisen omassa kämpässä ei ollut valittamista, ellei kerrostalon ulkokuorta ja naapureita otettu huomioon. Ehkä hänen seuransa ei kelvannut kenellekkään ainakaan pidempi aikaisesti?
"Onko sulla tälle illalle vielä mitään jatkosuunnitelmia?" Denise kysäisi äkkiä ohimennen Cadenilta.

Cad nauroi tytön perusteluille siitä, mistä riippui se, ettei joku suostunut asumaan jonkun kanssa.
Ehkäpä siinä juuri oli syy, miksei Cad ollut löytänyt vapaaehtoisia kämppäkavereita. Vakilassa ei ollut oikein vaihtoehtoja, mutta onneksi miehelle oli sattunut toinenkin hiljaisempi ja rauhallisempi sellitoveri. Kukaan ei ollut koskaan kestänyt Cadenia viikoa enempää samassa asunnossa, vaikka niitäkin oli ollut jo pari. Kummatkin miehiä, tosin. Cad ei ollut koskaan seurustellut tosissaan. Ainoastaan harrastellut noita yhdenyönsuhteita, jotka päättyivät jo parin päivän jälkeen.

Cad vilkaisi Deniseä, tämän kysyessä jatkosuunnitelmista täksi illaksi.
"Ei oikeastaan. Luutavasti viettäisin koko illan kotona, lueskellen jotain roskalehteä ja kiusaamalla naapureita huudattamalla radiota." mies sanoi ja virnisti. Monet naapureista olivat usein valittaneet liian kovasta musiikista. Ja kun miehen musiikkimakukin oli mitä oli, naapureiden hermot olivat monesti koetuksella.

//Taas koulun koneella ja kiire tunnille .___. Lyhyttä siis, sorry//

Denise virnisti Cadenin vastaukselle, vilkaisten samalla tätä. Tuohan kuullosti jo melkein Deniseltä, joka soitti radiota yötä päivää saaden naapurit varsin nopeasti ovelle koputtelemaan. Vaikkei hän uskonut, että heillä olisi Cadenin kanssa samanlainen musamaku. Ihan vain tyylistäkin päätellen.
Denise ei kuitenkaan voinut olla hymyilemättä salaa itsekseen, Cadenin sanoessa ettei tällä ollut mitään varsinaisia suunnitelmia täksi illaksi.

Hän katseli ympärilleen, kun puiston portit näkyivät jo kauempana. Pari nuorta seisoskelivat portin edustalla, mutta muita Denise ei löytänyt näköpiiriinsä. Kylmä tuuli tosin oli pahentunut entisestään ja se ei Deniseä pahemmin ilahduttanut. Hän siirsi katseensa Cadeniin ja tutki katseellaan hetken tämän kasvoja, ennen kuin avasi suunsa.
"Millasessa talossa asut?" Hän kysyi, Denise kun muisteli Cadenin puhuneen jotain kämpästään ei-niin-positiiviseen-sävyyn.

// lyhyytt, taas. >_<

//Anteeksi kun kesti .__. ja teksti on kuraa ja järkyttävän lyhyttäkin vielä..//

Caden kulki kädet edelleen taskuissa ja tupakka suupielessä roikkuen. Hiukset tunkivat eteen ja mies siirsi ne korvien taakse, ainakin osaksi, sillä paksut ja takkuisetkin hiukset eivät suostuneet pysymään mitenkään yhtään missään, muualla kuin silmissä. Ehkä pitäisi etsiä jostain jokin kuminauha, jolla hiukset saisi kuriin. Mies veti käden taskustaa, tarttui tupakkaan ja viskasi sen maahan. Nyt saisi olla pieni tauko tupakoimisesta. Mies oli harrastanut itsensä hitaasti tappamista jo neljätoistavuotiaasta, vaikka eihän se ollut tekosyy tuolle akuhealle ketjupolttamiselle.

Denise kysyi millaisessa kämpässä Caden asui. Cad hymyili taas.
"Se on semmonen melko ränsistynyt tönö. Rappaus lohkeilee ja muutenkii on vähän niin ja näin pysyykö se pystyssä. Mun kämpässä on patja ja joku räsä hökkyrä, joka kai ennen oli sohva. Pöytäkin löytyy, samoin kuin kirjahylly. Ei oo tota rahaa kauheesti tuhlattavaks asti, joten joudun tulemaan toimeen minimaalisessa määrällä tavaraa." Cad selitti yhteen hengenvetoon.
"Entä sä?" Mies kysyi vedettyään ensin henkeä.
Caden alkoi pitää tytöstä. Harvinaista oli löytää puistosta tylsyyksissään ihan järkevääkin juttuseuraa. Yleensä kun sitä tuppasi joutua tappeluun tai muutenvain niin kummalliseen seuraan, ettei jutunjuurta tullut muuten kuin riitelemällä.

Denisen kasvoille levisi pieni virne Cadenin kertoessa kämpästään jotain. Ei Deni ihan sellaiseksi hänen asuntoaan ollut kuvitellut, mutta melko mielenkiintoiselta se kyllä kuulosti. Olisi jännää nähdä Cadenin kuvailema kämppä ihan livenä, sellaisia mahdollisuuksia Deniselle kun ei usein suotu. Tuota ajatustaan hän ei tosin kehdannut kertoa ääneen, ties vaikka mies loukkaantuisi. Se melkein voisi kuulostaa arvostelulta tai jotain.

"Noh", tämä aloitti, miettien mitä voisi edes kertoa asunnostaan. Tavallinen tylsä kerrostalo asunto? Tai no, olihan hänellä varsin värikäs ja sotkuinen, kotoisa ja pelottavan korkealla sijaitseva koti. "se nyt on sellanen ihan tavallinen neljännessä kerroksessa sijaitseva talo. Sinänsä huono juttu, mulla kun on ihan järjetön korkeenpaikankammo niin pitää verhotkin pitää visusti ikkunoiden eessä, huimaa pelkästään ikkunasta alas katsominen. Mutta on se sinänsä ihan kiva, ellei mölyäviä naapureita lasketa mukaan. Värikäs, sotkuinen, kotoisa ja sen sellasta, just mun tyylinen." Tämä selitti, ajatuksien karatessa lähes koko ajan omiin aatteisiinsa.

// njah, lyhyttä täältäkin 3':

Caden hymyili tytön virnistykselle. Kämppä oli tosiaan näkemisen arvoinen, sellaisia kun ei vastaan tullut ihan joka päivä.
Tuuli innostui puhaltamaan vielä kovemmin ja kylmemmin. Cad irvisti. Mies ei todellakaan ollut mikään kylmän ystävä. Lämmintä sen olla piti. Jo pienestä Caden oli inhonnut talvea ja syksyä ja oli ollut suuri työ saada Cad ulos lumihankeen. Vieläkin mies vierasti lunta ja kylmää, mutta kykeni kuitenkin kävelemään ulkona vaikka olikin viileää.

Caden kuunteli, kun Denise kuvaili asuntoaan. Kämppä kuullosti hienolta ja Cad oli melkein kateellinen. Jos miehellä olisi vain enemmän rahaa, niin kämpän saisi sisutettua hieman paremmin. Kaikki rahat menivät kuitenkin alkoholiin ja tupakkaan, mies kun joi melkeinpä jokapäivä ja poltti askin päivässä. Kaikki olivat peheksuneet sitä tupakan määrää, jonka mies kulutti päivässä, mutta Cad ei korvaansa lotkauttanut niille puheille. Oli miehen oma asia, halusiko hän tappaa itsensä hitaasti ja riskeerata sen verran että joskus saattaisi tulla jonkinsortin syöpä.

Cad hymyili tytölle, tämän kertoessa korkeanpaikan kammostaan. Mies oli itse päässyt siitä eroon jo vuosia sitten.
Eikä Cadenilla kyllä edes ollut kunnon verhoja, jotka voisi vetää ikkunan eteen. Vain risat sälekaihtimet. Vankilassakin oli ollut parempi sisustus.

//Pittäiskö siirtyä tonne Rasheen puolelle? : D//

Denisen hampaat kalahtivat pari kertaa yhteen, kun tuuli vain pahentui. Tämä kietoi kätensä ympärilleen ja yritti ajatella jotain lämmintä. Kuten villapuseroa tai kuumaa kesäpäivää ja rannalla löhöämistä, mutta tuosta jälkimmäisestäkin tuli mieleen vain bikinit ja se jos mikä sai Denin ajatuksenkin jäätymään. Hän olisi pitänyt tästäkin illasta, hämäryydestä ja etenkin seurastaan, mutta pureva kylmyys pilasi kaiken. Ehkä hän tästä lähtien kävisi kotonaan, ennen kuin lähtisi puistoon töiden jälkeen. Tai ainakin voisi käydä, ellei matkaa tulisi ihan liian paljon, Down Park kun oli varmaan ainut kunnollinen puisto, joka oli tarpeeksi lähellä.

Hänen ajatukset siirtyivät taas hänen asuntoonsa, unohtaen kylmyyden ainakin toistaiseksi. Denisellä oli muistilistassa pari kohtaa, jotka pitäisi vielä hankkia. Kuten pölynimuri, jonka puuttumisesta kieli villakoiria pursuavat sängyn ja sohvan aluset ja pesukone. Denise kun oli laiska käsin pyykkejä pesemään ja sen takia likaisten vaatteiden kasa pursusi usein pyykkikorista reilusti yli. Mutta ei se mitään, likaisuushan on kotoisaa? Tai ainakin sotkuisuus, ei Deni ainakaan sietäisi asua isossa talossa jossa lattiat kiiltäisi ja kaikki tavarat olisi täysin tip top kunnossa, omilla paikoillaan.

// Kyllä vissiin jooo :'3 Haluatko sä tehä sinne jatkotopan vaii? :--')

//Jatkoo Rasheella : D Tönkköä tekstiä.. Plääh//