Free time with some alcohol (s)

Ilta alkoi hämärtyä Devon Streetillä, kun nuori nainen käveli katua kohti pubia. Musta nahkatakki oli vedetty valkoisen, melko avonaisen t-paidan päälle, mutta viileyttä se ei pitänyt poissa. Musta minihame ei auttanut asiaa yhtään.
Nainen lähestyi pubia ja pysähtyi hetkeksi sen ulkopuolelle polttamaan tupakkansa loppuun.
Liberty viskasi tumpin maahan ja astui sen päälle mustilla nahkaisilla saappaillaan.

Pubissa ei ollut paljoa väkeä, joten paljon pöytiä oli vapaana. Enimmäkseen sisällä istui vanhempaa porukkaa, mutta myös muutama nuorempi henkilö oli vaivautunut paikalle.
Libby käveli tiskille ja tilasi itselleen kaljan. Nainen siirtyi erääseen pöytään, josta oli hyvät näkymät jokapuolelle. Ei sitä koskaan tietäisi jos silmään sattuisi joku mielenkiintoisen näköinen henkilö, mieluiten vielä miespuolinen.

Joku vanhempi mies, arviolta neljänkympin kieppeillä, tuijotti viereisestä pöydästä Libertyä. Libby hymyili miehelle ja tämä ottikin neuvosta vaarin ja siirtyi baaritiskille tilamaan kahta olutta ja lähestyi Libertyn pöytää ne kädessään.
Mies istui naista vastapäätä ja kysyi tämän nimeä.
"Lana." Liberty vastasi lyhyesti hymyillen.
Mies esitteli itsensä joksikin insinööriksi Devonilta.
Liberty ja mies höpöttelivät siinä hetken, kunnes miehen kaverit saapuivat ja raahasivat miekkosen ulos. Liberty nauroi hiljaa miehen epätoivoiselle katseelle, kun kaverit taluttivat häntä ulos pubista.
Taas tuli tylsää. Oluttakaan ei ollut enää paljoa jäljellä, joten Liberty käveli tiskille tilaamaan uutta, jääden sinne sitten istumaan. Ei enää jaksanut raahautua pöytään istumaan.

//Sekavaa.. Sorry :<//

Will oli ollut matkalla kotiin ystävänsä luota, kun oli alkanut sataa. Hän oli paennut sadekuuroa irlantilaiseen pubiin, joka on muutaman korttelin päässä hänen asunnostaan. Lontoon äkilliset sadekuurot saivat Willin kuitenkin aina yllätettyä, eikä kastuminen ollut ikinä mukavaa. Will oli mennyt sisään pubiin, tilannut tuopin Guinnessia, josta ei edes pitänyt, ja istahtanut pöydän ääreen odottelemaan sateen loppumista. Vihreäksi sisustettu pubi oli melko tyhjä, siellä täällä oli muutama vanhempi mies. Monesta pienestä porukasta pystyi erottamaan vahvan irlantilaisaksentin, joka sai pienen hymyn Willin kasvoille. Synnynnäiset lontoolaiset puhuivat niin tylsästi, että muiden aksenttien kuunteleminen oli välillä hauskaa.

Ilta alkoi hämärtyä ja pubiin tuli yhä enemmän ihmisiä. Vihreiden paksujen verhojen takaa Will oli huomannut, että sade oli jo loppunut, mutta hän ei vielä jaksanut lähteä. Tunnelma oli mukava, eikä hänestä tuntunut yhtään kiusalliselta istua yksin pöydässään. Lisäksi olutta oli vielä puoli tuopillista jäljellä, eikä Will viitsinyt jättää sitä juomatta maksettuaan siitä jo. Will oli alkanut seurailla muita ihmisiä ympärillään. Hän oli jo hetken kuunnellut viereisen pöyän kiivasta keskustelua jalkapallosta. Will ei ollut kiinnostunut jalkapallosta, koska ei ymmärtänyt siitä mitään, joten yritti etsi jotain muuta tarkkailtavaa. Hetki sitten sisään tullut nainen oli saanut huomiota itseään huomattavasti vanhemmalta mieheltä. Nainen ei kyllä tuntunut piittaavan ikäerosta, mutta mies lähti kuitenkin hetken kuluttua kavereidensa matkaan. Nainen siirtyi tiskille ja jäi sinne ja Will päätti ettei hänessä ollut enää mitään seurattavaa. Hän siirsi katseensa edessä nököttävään tuoppiin, joka ei vieläkään ollut tyhjä. Will huokaisi ja pyyhkäisi jo valmiiksi sotkuisia hiuksiaan vielä sotkuisemmiksi. Mokomat olivat aina silmillä.

Libertyn siirryttyä tiskille, oli nainen piankin kääntynyt baariin päin tutkailemaan oliko baariin kenties eksynyt ketään, josta saisi seuraa hetkeksi, ja miksei vaikka koko illaksikin.
Naisen ruskeat silmät hyppivät hekilöstä toiseen, jolloin ne pysähtyivät katsomaan erääseen pöytään, jossa istui hieman nuorempi mies. Liberty tutki miestä hetken katseellaan, vilkaisi muihin pöytii ja koska ei löytänyt ketään muuta mielenkiintoista, päätti siirtyä miehen pöytään.
Liberty joi vain ensin oluensa, piipahti naistenhuoneessa ja palasi hetkeksi takaisin tiskille tilaamaan itselleen uuden oluen.
Liberty sai oluensa ja kääntyi kohti miehen pöytää.

Päästyään miehen luo, Liberty päätti kuitenkin kerrankin olla kohtelias ja kysyä, ennen kuin istui.
"Voiko tähän istua vai ootatko jotakuta?" Liberty kysyi hymyillen. ja jäi odottamaan vastausta samalla tutkien miestä, joka istui tuijotellen lasiinsa.

//Lyhyttä, todella lyhyttä.. T^T Toivottavasti saat jotain irti..//

Will hätkähti kuultuaan yhtäkkiä äänen vierestään. Hän nosti katseensa tuopistaan hitaasti, ja huomasi että puhuja oli sama nainen jota hän oli äskettäin katsonut. Lähempää katsoen Will huomasi, että nainen oli melko pitkä. Lähes samanpituinen kuin hän itse. Nainen oli ihan nätti, mutta Will huomasi heti tupakan hajun, jonka hän oli tuonut mukanaan. Will vilkaisi nopeasti ympärilleen, ja huomasi että pubissa alkoi olla jo melko täyttä. Siksi olisi ehkä reilua antaa naisen istua samaan pöytään, kuitenkin joku jossain vaiheessa tulisi siihen. "Istu vaan, en odota ketään." Will vastasi kysymykseen kohteliaasti.

Will ei oikein tiennyt, pitäisikö hänen aloittaa keskustelu vai ei. Hän ei ollut kovin hyvä small talkissa, joten pienen mietinnän jälkeen päätti olla hiljaa. Jos nainen halusi jutustella, hän kyllä aloittaisi keskustelun. Niinpä Will tyytyi vain suoristamaan ryppyä harmaan hupparinsa hihassa ja sen jälkeen hörppäämään kulauksen lasistaan. Pienen irvistyksen kera.

(Samoin, toivottavasti tästä nyt saa jotain irti...)

Liberty hymyili ja istui miestä vastapäätä.
Toisen ollessa hiljaa ja tuijottaessa lasiinsa ja oikoessaan hihaansa, nainen sai aikaa tutkailla miestä, jonka seuraan oli tuppautunut, vähän paremmin.
Ihan hyvännäköinen toinen oli, vaikka ei ehkä ihan Libbyn tyyppiä, muta sai kelvata seuraksi.
Hiljaisuus ei ollut vaivaantunutta, ainakaan naisen mielestä, mutta päätti silti avata suunsa.
"Mitäs sä täällä yksinään?" Liberty sanoi, tietäen, että se kuullosti huonolta iskurepliikiltä. Naisella ei ollut varastossa mitään sen kummempia lausahduksi, joita voisi käytellä, ainoastaan niitä, jotka joku humalassa oleva mies joskus oli naiselle sanonut.

Liberty katseli pubia ja sen asiakkaita. Kaksi nuorta miestä istui nurkassa toisella puolella baaria. Muutama iäkkäämpi herrasmies istui tiskillä ryystäen joitain drinkkejä raskaan työpäivän jälkeen ja yksi pukumies murjotti eräässä pöydässä katse liimattuna lasiin, jossa oli jotain vaaleaa juomaa. Siellä täällä istui näitä persoonattomia kanta-asiakkaita, joihin Liberty ei kiinnittänyt sen vertaa huomiota, että olisi alkanut keksiä näille henkilöllisyyksiä. Kyllä, naisen tylsistyessä, tämä alkoi keksiä ihmisille nimiä ja elämäntarinoita.

Katse siirtyi takaisin mieheen joka istui naista vastapäätä. Liberty yritti keksiä jotain nimeä itselleen, jolla voisi esittäytyä ja päätyi siihen tavalliseen, jota käytti yleensä. Lanaan.
"Mä oon muuten Lana. Entä sinä?" Liberty sanoi ja hymyili toiselle. Ehkä mieskin alkaisi jutella, ettei Libertyn tarvinnut väkisin repiä juttua irti. Se olisi aika tylsää.

//Anteeksi kesto ja tekstin taso T^T//

Will oli jo osannut odottaa jonkinlaista keskustelunavausta, mutta hämmentyi silti vähän seuraavasta kysymyksestä. "Tulin sadetta pakoon vähän aikaa sitten." Will vastasi ja mietti hetken jatkaisiko selitystään jotenkin. Hän päätti kuitenkin olla hiljaa, koska ei keksinyt mitään järkevää jatkoa. Niinpä hän tyytyi vain pieneen hymyyn ja vilkaisuun ulos verhojen raosta. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen nainen alkoi taas puhua, tällä kertaa esittäytyen. "Will. Hauska tutustua." hän sanoi ja pohti, että nainen ei näyttänyt yhtään Lanalta. Mutta kai siihen piti uskoa.

Willin ajatukset lähtivät taas lentämään hänen suljettuaan suunsa, tällä kertaa hän mietti kuinka hassua on sanoa että on tutustunut johonkin ihmiseen kun saa tietää vain hänen nimensä. "Eikö olekin hassua, miten sanotaan 'hauska tutustua', vaikka toisesta ihmisestä ei oikeastaan edes tiedetä muuta kuin nimi?" Will ajatteli ääneen. Hän toivoi, että hänen keskustelukumppanistaan olisi tosiaan keskustelemaan, sillä vaivaantuneet hiljaisuudet eivät olleet mukavia. Oikeastaan Will jo kaipasi vähän juttuseuraa, ennen kuin lähtisi kotiin. Siellä häntä odottaisi kuitenkin liikaa tekemättömiä töitä ja tiskivuori. Mitä kauemmin keskustelu kestäisi, sitä kauemmin Will saisi vielä vältellä tiskaamista.

(Anteeksi taas kerran kun on kestänyt. Netti ei ole oikein toiminut ja nyt vasta sain aikaan vastata. Tuli lyhytkin vielä... Koitan skarpata.)