Don't you worry, I won't bite (k-18)

(( Sikko feat. Rain tännepäin! <: Paikkana on siis Taemin Choin asunto ja sen takapihalla sijaitseva pieni huvila ;D ))

Choi huokaisi kärsimättömästi, kun toinen hyväksyi hänen tarjouksensa lähteä pojan kotiin. Ja nimenomaan sen takapihalla sijaitsevaan huvilaa, jonka poika oli melkein itsekkäästi ominut itselleen lähes kokonaan. Itsekästä, mutta siellä Choi saattoi olla kaikessa rauhassa muulta perheeltä ja esimerkiksi katsoa elokuva, kuunnella musiikkia tai lukea kirjaa. Niin, tai sitten ihan vain olla.
"Hienoa. Mä en nimittäin malta pitää näppejäni erossa susta enää kauaa", Choi voihkaisi ja värähti sitten, kun toinen puraisi häntä korvalehdestä. Tämä kuitenkin nousi, ojensi kätensä ja ilkikurisesti, lähtien sitten johdattamaan toista ihmispaljouden lävitse kohti yökerhon ovea.

* * *

Choin perheen talon takapiha oli ihan suhteellisen laaja ja siellä täällä oli joitain hänen äitinsä laittamia kukkaistutuksia. Eivät ne tosin näkyneet tässä yön hämäryydessä, mutta tuskinpa ne Rainia kamalasti kiinnostaisivatkaan. Choin äiti oli kyllä kummallinen Yellowlla asuva nainen. Yleensähän naiset täällä tilasivat puutarhurin hoitamaan lukuisia kukkaistutuksia, mutta ei Kathleen. Tämä suorastaan rakasti puutarhassa oleskelua ja ennen kaikkea kauniiden kukkien kanssa oleskelua. Ei häntä haitannut, vaikka vaatteet sotkeutuisivat multaan tai kynnet menisivät piloille.
Talon takapihalla oli myös hieno terassi, jossa pystyi viettää kesällä aikaa sekä suuri uima-allas, jonka veden sai loistamaan kirkkaana yössä altaan pohjassa olevat lamput.
Choin kävelystä huomasi varsin hyvin sen, että hän oli tämän illan aikana nauttinut enemmän kuin yhden drinkin. Ehkä se viimeisin tequila oli ollut vähän liikaa, sillä Choi pelkein jo kompastui erään kukkapenkin päälle. Sinnikkäästi nuorukainen kuitenkin pysyi pystyssä ja jatkoi matkaansa määrätietoisesti kohti vaaleaksi maalattua huvilaa. Se jo häämöttikin edessäpäin, eikä Choi melkein enää malttanut odottaa, että pääsisi kellahtamaan siellä sijaitevalle, leveälle sängylle Rainin kanssa.
"Se on tuolla", Choi ilmoitti, vilkaisi taakseen ja naurahti hivenen. Käsi kaivautui vaaleiden farkkujen taskuun ja tunnusteli siellä olevaa avainnippua, jota ilman he tuskin pääsisivät sisälle. No, kaiketi jossain terassin kolossa olisi ollut vara-avain, mutta tuskinpa Choi nyt tässä olotilassa niitä alkaisi metsästää. Eihän täällä pimeydessä edes näkynyt mitään ja humala oli sen verran kova, että hyvä jos löytäisi ovesta reiän, mihin avaimen voisi työntää.

Hitaasti poika käveli terassille johtavat pari porrasta ylös ja käveli sitten ovelle. Avaimet kaivettiin taskusta ja sitten alkoikin se vaikein vaihe - nimittäin sen oikean avaimen löytäminen. Ei avaimia varsinaisesti paljon ollut, mutta humalassa se tuntui silti vaikealta.
Ei siihen mennyt onneksi kovinkaan kauaa ja Choi sai kun saikin oven auki, astuen sisälle. Tila näytti täysin samanlaiselta, kuin viimeksikin. Ensimmäisenä silmiin osui suhteellisen iso, litteä televisio, jonka ympärillä oli muutamia kirjahyllyjä sekä kajareita. Sitä vastapäätä oli leveä pylvässänky, joka oli pedattu vaaleilla lakanoilla. Huoneen nurkassa oli ruskea nojatuoli ja huonen toisessa päässä oli pieni keittiö, jonka ympärillä meni rivistö vaaleasta kivestä tehtyjä tasoja. Hivenen kauempana oli portaat yläkertaan, jossa ei nyt oikeastaan ollut mitään katsomisenarvoista.
Choi hymähti, vilkaisi nopeasti Rainia ja käveli sitten peremmälle. Kengät potkaistiin pois jaloista ja sängyn vieressä olevan, puisen yöpöydän päällä oleva lamppu sytytettiin. Huone oli kyllä hämärä, mutta ei kuitenkaan ihan pimeä. Se toi kivasti tunnelmaa. Choi virnisti ja käveli sitten sängylle istumaan. Tummanruskeat silmät seilasivat ovella seisovaan poikaan ja alahuultan lipaistiin viettelevästi.

(( Eipä mitään. Poikaani saa kyllä hittailla <: ))

Choi kyllä kuuli, miten toinen ihasteli tätä perheen huvilaa, mutta siihen vastaaminen venyi hivenen. Johtuiko se sitten siitä, että hän oli liian keskittynyt katselemaan toista tai sitten alkoholi oli hidastanut reaktiokykyä hivenen. No, oli miten oli, sillä ainakin toinen piti tätä pientä kävelymatkaa kaiken sen arvoisena. Eikä tuo kyllä ollut ensimmäinen ihminen, joka sanoi huvilan olevan iso ja korea - todella moni oli tehnyt niin. Ainakin ne, ketkä oli päästetty tänne. Choihan piti huvilan avainta tiukasti hallussaan, eikä todellakaan näyttäisi omaa pientä majaansa ihan kenelle tahansa.
"Niih.. Sellasta se vähän tuppaa olemaan täällä hienostoalueella", Choi virnisti hivenen ja antoi katseensa syödä Rainin kroppaa ihan sentti sentiltä. Niin hyvältä tuo nimittäin näytti, että oli jo ihme, että Choi oli pystynyt hillitsemään itsensä jopa tähän saakka. Ehkä se sitten johtui siitä, ettei hän ollut nähnyt Rainia kunnollisessa valossa ulkona, saatika sitten siellä yökerhossa. Vaikka, olihan täälläkin valaistus hivenen hämärä, mutta kyllä hän toisen silti näki melko hyvin. Hämärä valaistus toi vain mukavasti tunnelmaa, vaikka tuskinpa heitä kumpaakaan se tässä vaiheessa enää kiinnosti. Choille oli lähes ihan sama, vaikka koko huone olisi ollut pimeänä. Silloin vain hän ei ehkä olisi voinut ihailla Rainin komeutta, mutta muuten kyllä.

Choi puraisi nopeasti alahuultaan, kun Rain heitti kenkänsä pois jaloistaan sekä laittoi hatun näiden vierelle. Poika katsoi tuota tämän ruskeisiin nappisilmiin ja henkäisi ihan ääneen, kun tämä vei kätensä paidanhelmalle. Silmät söivät paidan alta paljastuvaa, treenattua kroppaa ja ne jämähtivät melkein heti treenaun vatsan kohdalle. Choilla kyllä oli yksi aivan ylitsepääsemätön heikkous, ja se oli treenatut - lähinnä miesten - vatsat. Toki hän lihaksista muissakin paikoissa piti, mutta vatsa oli jotain sellaista, mikä sai Choin melkein menettämään järkensä.
Rain käveli ihan liian hitaasti hänen eteensä, kyykistyi ja painoi huulensa hänen omilleen. Choi vastasi suudelmaan innokkaasti ja tunsi sitten, miten hänen selkänsä lopulta kosketti sängyn pehmeää pintaa.
"Samaa voin sanoo susta", Choi huokaisi ja antoi sormiensa seikkailla Rainin paljaalla selällä. "Varsinkin nyt ilman tota paitaa", hän vielä virnisti ja vastasi toisen intohimoiseen suudelmaan. Hän tunsi toisen käden paitansa alla ja päätti sitten avata kauluspaitansa napit, jotka onneksi olivat vain vähän alle puoleenväliin. Helpommin hän sai ne avattua, koska pää oli hivenen sumea alkoholin takia.
Napit kuitenkin saatiin auki ja sinertävä vaatekappale liukui pois hänen yläkroppaansa verhoamasta, pudoten lattialle. Jäljelle jäi tosin vielä musta, hihaton t-paita, joka sekin luultavasti lähtisi piakkoin pois päältä. Choi henkäisi ja painoi pieniä suudelmiä Rainin leualle ja veti tätä paremmin päälleen.

(( Noh, nyt on kyllä venynyt tää vastaaminen ihan liian pitkäksi aikaa. Pahoittelen! D: ))

Choin huokailut kävivät entistä tiheämmiksi ja äänivoluumikin nousi vähitellen ihan kiitettävästi. Silmät painuivat kiinni ja toinen käsi vaelteli lähes levottomasti päällä makaavan komistuksen selällä. Voi, miten jonkun kosketukset pystyivät tuntumaankaan näin hyvältä? Tuntui, kuin Choi ei olisi koskaan aiemmin kokenut samanlaista, hienovaraista kohtelua kuin nyt. No, eipä hänellä ollut oikeastaan kokemusta juuri mistään. Ei niin naisen kuin miehenkään kanssa. Toki oli se ensimmäinen kerta sen erään pojan kanssa, mutta se oli ollut yhtä sähläystä ja homma hoidettiin erittäin hätäisesti loppuun asti. Eihän se ehtinyt tuntua oikein miltään, mutta ei sillä varmaankaan ollut mitään väliä siinä tilanteessa. Sillä Choi sekä tämä toinen poika olivat silloin ihan kiitettävässä humalatilassa, joten eivätpä he muistaneet juuri paljoakaan edellisestä illasta. Oli vain järin kiusallista herätä kaverinsa kanssa samasta sängystä, vailla minkäänlaisia vaatteita. Pahinta siitä teki sen, että pojat ihan oikeasti liikkuivat samoissa kaveripiireissä, joten yhteentörmäyksiltä ei todellakaan voinut välttyä. Asian annettiin olla, eikä siitä puhuttu kenellekään, vaikka se takaraivossa kolkutti edelleen.

Rain kuitenkin tuntui osaavan hommansa, joten tuskinpa tämä kerta menisi pieleen liiallisen sähellyksen takia. Niin, ellei Choi itse alkaisi jännittää ja töppäisi kokonaan. Se kyllä oli melko mahdotonta, sillä alkoholista johtuen pojan ajatuskyky oli sumentunut melkein kokonaan ja hän käytännössä antautui viettiensä vieväksi. Ihan hyvä vain, ettei huomenna sitten tarvinnut hävetä yhtään mitään.
Choi huokaisi, kun toinen kumartui kontilleen hänen ylleen, veti paitaa ylöspäin sentti sentiltä ja painoi sen alta paljastuvalle iholle suudelmia. Iho nousi kananlihalle sen myötä, mitä paita nousi, vaikkei täällä huvilassa edes ollut kylmä. Lähes päinvastoin. Tai sitten se ihon nouseminen kananlihalle johtui Rainin pehmeistä huulista, jotka juuri nyt seikkailivat hänen rintakehällään.

Rain tokaisi jotain hänen mustasta paidastaan, joka sai Choin hymähtämään hivenen ja veti toisen uuteen, kiihkeään suudelmaan itsensä kanssa. Choin tuntiessa toisen huulet kaulallaan ja käden hyväilevän hänen miehuutta melko voimakkain liikkein, aasialaisnuorukainen inahti erittäin kuuluvasti, nostaen sitten lantiotaan hivenen toisen kättä kohti.
"Mulla ei ole mitään sitä vastaan", Choi henkäisi takaisin. Oikeastaan, hän olisi ihan mieluusti voinut hankkiutua kiristävistä farkuistaan eroon...

Choi oikeastaan oli yllättynyt siitä, miten nopeasti ja helposti hän lähti tähän leikkiin mukaan. Yleensä hän halusi tutustua ihmiseen ennen, kuin tekisi yhtään mitään hätiköityä. Kyllä, Choi halusi edetä mahdollisimman rauhallisesti, eikä siis todellakaan harrastanut melkein koskaan näitä yhden illan juttuja. Ei siis ikinä, vaikka satunnaisia lipsahduksia oli muutaman kerran käynyt. Ja niitä poika katui todella paljon, sillä nämä yhden illan hairahdukset olivat tapahtuneet muutaman hänen ystävänsä kanssa. He liikkuivat jopa samassa porukassa, joka tietenkin teki asiasta entistä kiusallisempaa. Nyt asiat olivat tosiaan paremmin, etteivät he kaksi tunteneet toisiaan ennestään ja Choi muistelisi tuon asuneen Devonilla... Ainakin niin hän muisteli tuon kertoneen jossakin välissä iltaa, mutta ei mennyt takuuseen. Aivot kävivät muutenkin nyt erittäin hitaasti, jonka aiheuttajaa oli edes turha arvailla. Huomenna pojan muisti olisi luultavasti mennyt ihan kokonaan, sillä kyllä hän oli illan mittaan niitä drinkkejä kumonnut kurkkuunsa ihan kunnolla. Olo olisi luultavasti ihan kaamea, mutta ei sillä nyt niin kauheasti väliä.

"Kyllä. Paljon parempi", Choi huokaisi, kun toinen oli viskaissut hänen vaaleat farkkunsa jonnekin päin lattiaa, tehden samoin omille housuilleen ja antoi sitten käsiensä vaeltaa hänen yläkroppaansa pitkin niskan taakse. Hänen oli hyvin vaikea pidätellä huokauksiaan tai pysyä paikoillaan tuon kosketuksien alla. Ilmeisesti alkoholi heikensi itsehillintääkin sen verran, että Choin oli mahdotonta pysyä hiljaa. Hän ei edes halunnut ajatella sitä, kuinka kovaa hän äänelisi, kun he pääsisivät tässä hommassa eteenpäin. Ihan siihen loppuvaiheeseen. Onneksi tämä kuitenkin oli hivenen kauempana muusta talosta, mutta ei hän taanut tämän huvilan äänieristystä. Ei poika ole näet ikinä testannut. No, ehkäpä hänen huutonsa ei ihan päärakennukseen kuuluisi ja hälyttäisi sitten vanhempia paikalle. Se vasta tässä olisikin kauheaa ja noloa. Saisivat sitten äiti ja isäkin sitten todistuksen siitä, ettei heidän poikansa ollut ihan täysi hetero.

Choi huokaisi erittäin voimakkaasti, kun Rain antoi kätensä pujahtaa hänen bokseriensa sisäpuolelle. Pojan kroppa värähti kuin salamaniskun saaneena ja silmät painautuivat nautinnollisesti kiinni. Jos kerta ne aiemmat kosketukset tuntuivat niin hyviltä ja tämä vielä paremmalta, niin entäs sitten kun päästiin eteenpäin? Choi varmaan ratkeaisi liitoksistaan tai jotain.
Hengitys oli kiivastunut ihan huomaamatta ja pojalla oli ihan järjettömän kuuma, vaikka yleensä täällä oli ihan mukavan viileä. Vaikkakin, kyllä täällä oli lämpötila noussut huomaamatta ja jos sisään astuisi joku uusi ihminen, niin tämä huomaisi kuumuuden aivan varmasti. Choi puristi allaan olevaa lakanaa rystysissään ja huokaili nautinnollisesti. Lantio nyki toisen käden tahdissa ja pojasta tuntui, että hän menettäisi pian järkensä.
"Nyt. Ota mut. Tai mä menetän oikeesti järkeni", Choi ähkäisi, kun toinen oli selviytynyt hänen boksereistaan eroon. Vaikka, vielä oli jäljellä tuon omat bokserit, joista oli päästävä eroon mahdollisimman nopeasti!

(( Diibadaaba. Vedämpä Choin pois pelistä, kun muutenkin poistan herran täältä kokonaan. Pahoittelen, kun jouduit odottamaan näin kauan D: ))