I want you..r money

// Isa kera Evan tänneh :-----) //

Christopher Kewan

Miten sen nyt sanoisi suoraan.. Chris tarvitsi rahaa. Eikä tällä kertaa hänellä ollut edes penniä taskunpohjalla, eikä kovin mahdollisuutta mennä baariinkaan! Miehen oli pakko saada enemmänkin, että voisi perässä olevan vuokranantajan tukehduttaa maksamattomiin maksuihin. Tämä huonopuoli oli ulkomaailmassa: Hän ei voinut käydä missään kunnollisissa töissäkään ilman epäilyksiä, eikä saada rahaa kuin kieroin menetelmin. Tällä kertaa Christopher oli saanut mielestään mahtavan idean! (Tai oli tiedostanut sen oikeastaan jo paljon aikaisemminkin) Hän tiesi varsin hyvin millainen Evan rahatilanne oli.. Ja hän tiesi myös missä tämä nainen asui ja kenen kanssa. Tavallaan Chris toivoi, että Eva olisi yksin, mutta ei sitä koskaan tiennyt. Hän ei silti perääntyisi, sillä Christopher harvemmin poikkesi jostain mitä oli päättänyt. Sitäpaitsi mies kyllä tietäisi millä uhkailisi jos Eva ei suostuisi..

Chrisin päädyttyä Yellow avenuelle, mies tunnisti tutun näköisen ylevän asunnon, joka sai hänet nyrpistämään nenäänsä taas kerran. Kuitenkin paremmin katsottuaan Chris kohotti kulmiaan tajutessaan, että talon lähellähän oli enemmänkin autoja ja portit olivat sen takia auki.. Pakko sanoa, että miehellä kävi tänään tavallaan aikamoinen tuuri. Hänen 'juhla asunsa' ei vain ollut mitään kovin ylevää laatua. Vaihteeksi nahkatakki, harmaat farkkujentapaiset kuluneet housut ja nahkatakin alla valkoinen pitkähihainen. Eei todellakaan mitään Yellow avenuelaisen pukeutumistyyliä. Miehen olemuskin oltiin ihan jostain muualta repäisty kun rikkaiden seasta..

Hän kuitenkin täääysin muinamiehinä asteli porteista sisään tietäen suuntansa ja henkilön kenet oli määrä tavoittaa. "Oon Evan ystävä.", Christopher sanoi jollekkin, joka selvästi kyseli miehen tänne tulemista.. Selvästi koetti itse opastaa Chrisin naisen luo, mutta mieshän lähti ihan omia teitään. Hän ei kaivannut ylimääräisten apua. Chrisiä kieltämättä saatettiin katsoa kummasti, kun mies selvästi etsi jotain, eikä kauaa kestänyt kun hän huomasi Evan! Ja oikeastaan naisen vieressä olevan miehen, joka öh.. Taisi olla se Evan mies? Chris pyöräytti silmiään eikä uskonut naisen vielä tunnistaneen häntä, kunnes mies tunkeutui tämän lähellä olevan porukan sekaan.
"Evaaa. Pitkästä aikaa!", Chris virnisti laskiessaan kätensä Evan olalle kuin yllätyksenä tulemisestaan. Sehän se juuri olikin.

Eva seisoi hymyillen miehensä vieressä ja rupatteli vieraiden kanssa asiaan kuuluvasti. Nainen oli pukeutunut vaaleaan mekkoon ja säärien jatkeena toimivat kutakuinkin samaa sävyä olevat korkokengät. Tummat hiukset oli kietaistu löyhälle nutturalle. Fredrick oli vaatimalla vaatinut, että hänen syntymäpäiviensä kunniaksi pidettäisiin juhlat joihin kutsuttaisiin vain noin 100 lähintä ystävää ja sukulaista. Mikä lie huomionkaipuu. Eva ei ollut voinut vastustaa aviomiehensä tahtoa, niinpä hän oli pitänyt huolen juhlien järjestämisestä, koska hänellä ei ollut muutakaan tekemistä aviomiehensä mukaan. Juu ei. Se yökerho pyöri ihan itsestään.

Naisen järkytystä ei voinut varmasti sanoin kuvailla, kun hän tunsi käden hartioillaan ja kuuli tutun äänen. Voi hitto! Tummaverikkö meinasi tukehtua sampanjaansa, mutta naamioi yskimisen hymähdykseksi. Hän käänsi katseensa mieheen hitaasti, ravistaen samalla käden harteiltaan. "Kukas tämä nyt sitten on?" Fredrick ennätti kysyä ennen kuin Eva ehti suutaan avata. "Thomas. Hän on... on tuota... hän on Eva'sin uusi DJ. Thomas on vanha ystäväni. Kyllähän kerroin tässä, rakkaani" Eva mulkaisi Chrisia myrkyllisesti, mutta loihti kasvoilleen sitten heti herttaisen hymyn, jottei kukaan tajuaisi kaksikon todellisia välejä. Fredrick katsahti Thomasiksi esiteltyä miestä kummastuneesti ja oli juuri ojentamassa kätensä tätä kohden, kun Eva tyrkkäsi Chrisiä pois päin porukasta. "Meillä on keskusteltavaa sopimuksesta. Tulemme ihan kohta takaisin", nainen tarttui Chrisia ranteesta, lähtien päättäväisesti kiskomaan tätä mukanaan kirjastoon.

Ovi auki, mies sisään, Eva perässä ovi kiinni ja lukkoon. Suurin piirtein tätä kaavaa noudatettiin, kun päästiin peremmälle kirjastoon. "Mitä helvettiä sä täällä teet?" Ranskatar sähähti vihaisesti. "Sulla ei ole mitään oikeutta tulla tänne, Chris!"

Chrisin silmissä nämä pippalot eivät olleet mitkään pikku juhlat. Kuka nyt haluaisi asuntoonsa näin montaa ihmistä kerralla? Mies onnekseen löysi sen emännänkin suhteellisen nopeasti. Naisen reaktio tulemiseen oli kuitenkin kumman hillitty. No, ei mikään ihme kun aviomies seisoi vieressä. Chris väläytti leveämpää hymyä tunkiessaan seisomaan ihan Evan viereen, ja Fredrick kyseli heti mitä oli tekeillä. "To..", Christopher ei ennättänyt edes suutaan tyypille avata, kun nainen puhui miehen päälle... Nähtävästi nimeten Chrisin uudelleen. Mies kurtisti kulmiaan ja katsahti Evaa. DJ? ... DJ? Eikö parempaa keksinyt! Chris oli melkein pärskähtää ääneen. "Just se.", hän toisti ja oli ojentamassa omaa kättään kättelyyn, kun Eva päätti, että olisi parasta raahata Chris pois paikalta sotkemasta asioita sen enempää. Nytkö jo?

Chris päätyi vain heilauttamaan kättään Evan miehelle ja pysymään naisen kiskovassa otteessa tietämättä sen enempää määränpästä. Joka olikin joku suuri huone.. Mies naurahtaen suostui menemään sisään ja katsomaan, kun Eva tuli selvästi tympääntyneenä perässä. Naisesta oikein huokui pahantuulisuus, mutte Chrisin mielestä se oli lähinnä hauskaa. Christopher katsoi toista pirteästi hymyilen, kun kirjaston ovi kiskaistiin kiinni ja Eva sai ensimmäiset kysymyksensä ja älähdyksensä sanottua. "DJ, Thomas? Se oli jo aika hyvin, mut seuraavalla kerralla keksi edes vähän jotain miehisempää.", mies ei vielä alentunut vastaamaan kysymyksiin, kun sipaisi Evan poskea mukamas rauhoittavasti. Tällä hetkellä sillä tosin taisi olla kaikkea muuta kuin rauhoittava seuraus. Olihan Frederick melkein oven toisella puolella.

"Mm-m. Mulla oli vaan asiaa, mutta sä et nähtävästi haluakkaan kuulla sitä..", mies sanoi liioitellusti huokaisten ja kääntyi kannoillaan ympäri katsomaan kirjastoa hieman tarkemmin, vaikka tämä olisi varmasti pitänyt Evan mielestä hoitaa nopeammin.. Chris ei silti suostuisi lähtemään ennenkuin olisi saanut asiansa hoidettua, tuskin sen jälkeenkään. Hän vetäisi jotain kirjaa kirjahyllystä ja työnsi sen takaisin. "Hei muuten, meillä on sopimus, että mä en kerro sun miehelles sun pikku seikkailuista.. Mut me ei päätetty minkä rajan jälkeen mä voin täysin pitää suuni kiinni..", siinä Evalle pientä muistin virkistystä, mutta mies puhui silti sellaisella äänellä, kun tässä ei olisi mitään kiirettä koskaan ollutkaan. Miettikööt nainen rauhassa mitä halusi tehdä.
"Mitä te täällä juhlitte?", Chris vaihtoikin puheenaihetta hetkeksi ihan kiusallaan kääntyessään takaisin kasvot Evaa päin. Mies tutkaili laittautunutta naista yhä hymyilen ja nosti kätensä puuskaan rintakehälleen. "Ei mitkään pikku mehukestit."

Eva käänsi päätään pois Chrisin kosketuksen alta. Ei koskettelua, ainakaan tälläisissä tilanteissa. Kukaan tuskin tulisi kirjastoon. Olihan ovi lukossa ja nainen vielä nojasi oveen, joten ihan äkkiä kirjastoon ei ketään rynnisi. Nainen tapitti Chrisia vihaisesti silmiin. Oliko sen ollut pakko änkeä tänne juuri tänään? Kesken Fredrickin syntymäpäiväjuhlien. Jumakauta, koska tahansa muulloin, mutta ei tänään. No, ilmeisesti mies ei ollut aivan äkkiä lähdössä. Eikä Eva uskaltanut pyytää Fredrickia heittämään kutsumatonta herrasmiestä uloskaan, koska pelkäsi laulavan heidän makuuhuone-episodeista kuin pikkulintu. "Ihan oikeassa olet. Mua ei kiinnosta pätkääkään, mitä asiaa sulla on", kiukkuinen mulkaisu lähetettiin Chrisin suuntaan. "Etkö sä voisi vain häipyä sinne mistä tulitkin?" Nainen ehdotti herttaisen hymyn kera.

Mitä ihmettä? Yrittikö Chris kiristää häntä? Ranskatar kurtisti kulmiaan tyytymättömästi, jääden kuitenkin selkeästi pohtimaan miehen sanoja. Mitä hän tekisi? Kehottaisi miestä pitämään suunsa kiinni tai ehkä sujauttaisi rahanipun miehen käteen? Kumpikin ajatus sai tummaverikön hymähtämään mielessään. "Fredrickin syntymäpäiviä. Vaikka se ei kyllä oikeastaan sulle kuulukaan, muru", viimeinen sana tuli niin piikikkäästi ulos, että herkempi varmasti siitä olisi menettänyt hermonsa. "Chris, miljoonannen kerran; häivy helvettiin täällä! Sulla ei ole mitään oikeutta tulla tänne ja ruveta oma-aloitteisesti esittäytymään mun aviomiehelle", nainen seurasi tarkasti katseellaan miehen jokaista liikettä, jottei Chris pääsisi yllättämään millään tavalla.

Eva asteli lähemmäksi miestä ja katsoi tätä myrkyllisesti. "Häivy!" Samaan aikaan nainen jäätyi hetkellisesti tapittamaan Chrisin alahuulia. Ajatukset lähtivät varsin soveliattomille teille, mutta nainen kiskoi ne ja katseensa takaisin turvallisemmalle alueelle. "Mitä ihmettä sä tarkoitat rajoilla ja suun kiinni pitämisellä?" Nainen murahti, kohottaen vaativasti kulmaansa. "Mehän sovittiin, että sä pysyt hiljaa, jos mä en soita poliiseille. Enkä mä ole soittanut poliiseille, enkä soitakaan. Sulla ei todellakaan ole mitään asiaa tänne, etenkään jos sä alat uhkailemaan mua. Nyt, voisitko raahat sen ahterisi takaisin sinne Rasheelle, koska täällä sua ei kaivata ollenkaan. Ymmärrätkö?"

Eva tarttui tiukasti miehen paidan rintamuksesta kiinni. "Älä ikinä tule uhkailemaan mua mun omaan kotiin", niiden sanojen jälkeen rouva käännähti koroillaan, suunnaten askeleensa kohti ovea.

Hmh, kyllähän Evaa piti tämä asia kiinnostaa! Chris ei ollut odottanut kieltävää vastausta, mutta kertoisi silti, sillä mies ei suostunut lähtemään muuten. Hän oli onnistunut valitsemaan oikean päivän ja oli siitä oikein tyytyväinen, mutta naisen käyttäytyminen ei ollut niin tyytyväisyyttä ylläpitävää.. Mies pläräsi parhaillaan kirjaa Evan yrittäessä saada Chrisiä häipymään pelkin sanoin. Hän ei kuitenkaan ollut kuulevinaan mitään, vaan jatkoi siitä mihin oli itse jäänyt, eli mitä asiaa hänellä oikeasti oli. Vaikka tekikin sen pidemmän kautta, saaden Evan hermostumaan tilanteeseen entistä enemmän. Christopher oli sattumoisin päättänyt, että vihasi naisen aviomiestäkin.. Sehän ei parantanut juttua ollenkaan.

Ai, täällä oikein juhlittiin sen Fredrickin syntymäpäiviä. "Söpöä.", mies virnisti, vaikka kyseinen sana ei todellakaan tainnut kuulua hänen sanavarastoonsa.. Mies rennosti tutkaili Evaa päästä jalkoihin ja naurahti muruttelulle. Kyllähän tuollainen käyttäytyminen ottaisi pidemmän päälle.. Eikä Chrisin mielestä tässä tapahtunut mitään menestystä. Evan käyttäytymisen kannalta päivä oli raha-asioiden käsittelylle huono ja se nyt oli kaikkein olennaisinta. Christopher oli kuitenkin varautunut siihen, että rahan saaminen ei olisi helppoa. Ja siitä puheenollen hän sai vain lisää Evan ärähtelyjä osakseen, mutta mies tyynesti vaihtoi painoa jalalta toiselle. "Miten niin? Mun tietääkseni ihmiset saa ihan hyvin tutustua keneen tahtoo.."

Nainen näytti hyvältä vihaisena, mutta sormi olisi palanut jos olisi hipaissut, mutta eihän se Chrisiä estänyt mitään tekemästä. Mies kohotti kulmiaan pienelle hiljaisuudelle, huomaten kyllä Evan katseen suunnan näin lähellä seistessään. Häivy-sanat olivat menettäneet hohtonsa jo ajat sitten.. Naisen paasaaminen ei kuitenkaan loppunut. "Ei kaikki oo niin yksinkertasta nykyään, Eva, muru.", mies virnisti. Tottakai hän pelasi taas omaa peliään, jonka sääntöjen mukaan myös Evan piti pelata. Olihan se hyvä kuulla, että poliiseille ei soitettaisi. Nainen ei vain suostunut vieläkään hoitamaan mitään yhteistyötä, edes tartuttuaan Chrisin paidasta kiinni.. Mies ei vastannut enää mitään, vaan jäi paikalleen.

Ennenkuin nainen olisi edes ennättänyt ovesta ulos, tai edes hipaisemaan sitä, Christopher kurotti nappaamaan Evan käsivarresta kiinni pysäyttäen matkan siihen. Hän jopa vetäisi naista lähemmäs itseään. Nyt menivät hermot..
"Mähän tulen minne haluan, milloin haluan. Sä annat mulle rahaa tai sun miehes kuulee oikeesti mitä sä oot tehny näinä viimepäivinä. Sitten sä pääset elämään takasin sitä sun onnetonta pikkutytön elämää..", mies ärähti matalasti, pakottaen Evan tuijottamaan miestä suoraan silmiin. Lopulta hän löysäsi otettaan naisen käsivarresta ja hymähti.
"Koska mä en oo muuten häipymässä täältä.". Chris itse käveli naisen ohi aukaisten kirjaston oven lukostaan pienen riuhtomisen jälkeen. Ei mies tiennyt miten ne hemmetin lukot aukesivat, mutta ollessaan itsekkin ärtyneemmällä tuulella mikään ei onnistunut.. Hän vetäisi oven auki ja katsahti muiden sekaan.
"No? Ootko sä mukana vai et.", se ei oikeastaan enää ollut edes kysymys..

Eva katsoi Chrisia järkyttyneenä. Mies oli aiemminkin vaikuttanut ärtyneeltä, mutta tämä oli ihan jotain muuta. "Päästä irti. Sä satut mua", Eva mutisi ja yritti riuhtaista kättään Chrisin otteesta, kuitenkaan onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Nyt ei taidettu leikkiä, mutta nainenhan ei taipuisi herra raivostuttavan tahtoon. Etenkään nyt. Heti miehen höllätessä otettaan, kavahti Eva taakse päin. Hän ei halunnut sillä hetkellä olla lähelläkään miestä, sillä tämä pelotti häntä totta vieköön niin paljon. Tummaverikkö kääntyi ympäri ja seurasi katseellaan Chrisin ovien riuhtomista.

Eva katsahti salissa olevia ihmisiä ja sitten ovella seisovaa miestä. Hän hieraisi käsivarttaan, puraisten samalla huultaan. "No, en todellakaan", nainen murahti, astellen Chrisin luokse. Hän painoi oven päättäväisesti kiinni - onneksi toisessa huoneessa musiikki soi niin lujalla ja rupattelu kävi niin kiivaana, että kukaan tuskin huomasi kirjaston oven paukahtavan kiinni. "Sä et todellakaan voi tulla tänne kiristämään, et tosiaan voi. Tuskin Fredrick edes uskoo sua. Se on sun sanasi, mun sanaa vastaan", Eva naurahti sanojensa päätteeksi kuivasti ja pyöräytti silmiään, mutta kohdisti sitten kiukkuisen katseensa Chrisiin. Hän pukkasi miestä kauemmaksi ovesta ja asettautui oven kahvan eteen, vaikka mies kevyesti kyllä työntäisi hänet sivuun, jos niikseen tuli.

Ranskatar tarkasteli toista arvioiden. Tämä kyllä varmasti toteuttaisi uhkauksensa, jos Eva ei suostuisi tämän ehtoihin. "Mitä sä haluat, tai lähinnä paljon?" Tummaverikkö huokaisi lopulta alistuneesti. Hän kohautti olkiaan ja loi harvinaisen tympääntyneen, mutta kysyvän katseen mieheen. Ilme vaihtui kuitenkin terävämpään ja päättäväisempään. "Mutta tästä lähtien, sä et kiristä mua. Koita painaa se siihen luiseen kalloosi", jos katse olisi voinut tapaa... No, kyllä te tiedätte loput.

"Etkä sä enää ikinä tule tänne. Onko ymmärretty? Jos sä kiristät mua, se tehään varmasti mun ehdoilla. Tai sitä rahaa ei tipu ollenkaan. Ja koska sulla ei ole minkään näköisiä todisteita siitä, että mä olisin maannut sun kanssa, niin ei kannata myöskään olettaa, että Fredrick uskoisi sua", Eva sihahti vielä lopuksi. "No niin, paljonko?"

Chris tiesi harvinaisen hyvin satuttavansa, muttei paljoa, eikä Evan valitukset saaneet miestä irroittamaan otettaan kun vasta omien sanojen jälkeen. Hän uskoi saaneen asiansa perille, mutta sehän piti vielä varmistaa melkein kirjastosta lähemisellä. Mies olisi ajatellut tämän menevän suoraan nappiin: hän olisi saanut rahaa ja se siitä. Pois lähtemisestä se ei kuitenkaan taannut. Hän olisi varmasti paaaljon, paaljon tyytyväisemmällä tuulella heti kun Eva edes sanoisi myöntyvänsä. Vielä enemmän sitten kun Chris saisi rahaa käteensä. Mies oli niin ongelmissa ilman sitä ja ihan kun ei olisi ollut ongelmissa muutenkin. Aina koko elämisen piti olla rahasta kiinni ja Chris halusi sitä ihan muuhunkin käyttöön kuin vain syömiseen ja vuokraisännän kukkaroon. Se oli epäreilua. Miksei joku olisi vain voinut hoitaa niitä asioita Chrisin puolesta? Tällä kertaa Eva sai luvan olla portti siihen.

Mies sai kysymykseensä kuitenkin taas kieltävän vastauksen ja se sai hänet murahtamaan ärtyisästi. Samassa ovikin sulkeutui nenän edestä, että Chris joutui ottamaan puolikkaan asekeleen taaksepäin. Miten nainen kehtasikin tehdä ja sanoa noin? Katse kääntyi Evaan, eikä mies peruuttanut sen kauemmas, vaikka toinen päättäväisesti menikin seisomaan ovenkahvan eteen. "Sehän nähdään." Chris ei todellakaan ottanut Evan sanaa ongelmakseen, koska se ei vain voinut mennä niin. "Mulla on kyllä omat keinoni saada semmoset taliaivot uskomaan.", hän ärähti uudelleen, mutta jäi silti paikalleen. Niin mitä Chrisin pitikään tehdä? Mies tuijotti mahdolisimman kylmästi Evan kasvoja, mutta yhtäkkiä nainen kysyikin jo tarvittavan rahan määrästä.. Chrisin ilme muuttui hetkessä hymynkareeseen, ihan tuosta vain. Olemuskin muuttui kevyemmäksi. Evan loput käskynsanat menivät sitä rataa, kuin puhuisi pikkulapselle. Tästä lähtien ei.. Chris tuskin muistaisi asiaa enää huomenna.

"Okei, okei", Christopher hymähti naisen jaaritteluille mitä ei enää saanut tapahtua ja kuinka tänne ei enää saanut tulla. Mies kohautti kulmiaan harvinaisen epäuskoisesti ja kun palattiin siihen rahasummaan.. Nyt myös Chris pisti jalkansa oven eteen, estääkseen näin Evan mahdollisen pakoyrityksen. Huvittavaa kun kummatkin yrittivät estää toistensa pois pääsyn. "Tonni... Kaks.", Chris sanoi suoraan. Se ei tuntunut dollareissa niin suurelta, mutta punnissa mies kyllä tiesi sillä saavan vielä enemmän ja tottakai hän puhui punnista kun Englannissa oltiin.. Chris kuitenkin vähätvälitti siitä asiasta. Ah, tervetuloa raha.
"Mitä nopeammin sä annat, sitä nopeammin sä pääset musta eroon", hän sanoi ennenkuin Eva ennätti edes älähtää mitään. Mies väläytti virneen, mutta ajatteli ettei ollut vielä lähdössä sen jälkeen. Voisihan sitä ihan kiusallaan mennä juoruamaan johonkin satunnaiseen pöytään tai jotain.. Chrisillä ei nimittäin ollut tänäänkään mitään erityisempää tekemistä.
"Eiks se niin menny?", hän nojautui tahallaan aavistuksen lähemmäs katsahtamaan naisen huulia ja silmiä muutamaan kertaan vuoronperään.

Eva meinasi pudottaa leukansa polviinsa saakkaa. Tonni tai kaksi. Kuvitteliko mies hänen olevan joku pankki, joka myönsi nelinumeroisia lainoja ihan tuosta noin vain? Okei, nyt ei puhuttu lainasta. Eva joutuisi antamaan miehelle rahaa siitä, ettei tämä kertoisi mitään kaksikon lähemmästä tuttavuudesta. Oli sillä pokkaa. Tummaverikkö tapitti Chrisia. "Kaksi tonnia? Et ole tosissasi", Eva tuhahti. Ehkä tästä pystyttäisiin vielä neuvottelemaan, vaikka nainen tiesi kyllä, että kirjaston työpöydän alla olevassa kassakaapissa oli varmasti ainakin kolminkertainen määrä rahaa, mitä Chris pyysi. "Eikö joku pari sataa olisi realistisempi summa", nainen nurisi tarjoten omaa mieltään miellyttävämmän vaihtoehdon rahamäärästä miehelle. "Kaksi tonnia on kumminkin... kaksi tonnia", pikkurahoja ne olivat herra kiinteistönvälittäjän vaimolle.

Samassa nainen sai loistavan tilaisuuden vielä viivytellä rahan vaihtamista siihen lupaukseen, että toinen pitäisi salaisuuden tosiaan heidän välisenä. Mitä Eva teki pelkällä lupauksella? Se oli tyhjää täynnä. "Annan mitä?" Eva kysyi maireasti hymyillen ja vei huulensa kiusoittelevan lähelle Chrisin omia. Katse oli viettelevä ja huulet aavistuksen raollaan kuin odottaen, että mies nojautuisi viimeiset sentit. Ennen sitä nainen kuitenkin polkaisi korollaan Chrisin jalkapöydälle. Ei varpaat-murskaksi-voimalla vaan enemmänkin hähää-mustelmia-voimalla. You know? Sitten rouva astui miehen ohitse ja asteli hitaasti työpöydän luokse. Hän työnsi nahkaisen työtuolin sivuun ja kyykistyi alas kassakaapin eteen. Numeroyhdistelmän muistaminen ei ollut hankalaa, kun kyseisen kaapin ovea oli tultu availtua vähän enemmänkin shoppailurahaa haettaessa.

Nainen nappasi käteensä nipun seteleitä, laski rahasumman ja asteli takaisin Chrisin luokse. "Siinä on kaksi tonnia. Vähän päälle. Yritä olla tuhlaamatta niitä heti", piikikäs lisäys vielä loppuun. "Nyt sun olisi parempi häipyä täältä ennen kuin Fredrick alkaa epäillä DJ-tarinaa", Eva katsoi miestä jäätävästi. Hän halusi tämän ulos talostaan heti, eikä kohta. "Sä et sano sanaakaan Fredrickille meidän todellisista väleistä, tai mä oikeasti nirhaan sut omin käsin. Voit olla ihan varma siitä. Ei kannattaisi koetella mun kärsivällisyyden kestävyyttä, sillä sä olet jo niillä rajoilla, että alat käymään tosi pahasti hermoille."

Eip. Chris ei todellakaan vitsaillut. Se mihin hän rahansa, siis Evan rahat käyttäisi olisi asia erikseen. Vapaana pysyminen vaati hintansa ja Chris oli suostuvainen maksamaan sen hinnan. "Näytänkö mä siltä, että mä vitsailen?", mies kohotti kulmiaan. Eihän hän nyt mitään pikkuhiluja kuin paria sataa pyytänyt. Se tuntuisi jo kuin pentu pyytäisi viikkorahaa. "Mitä sä selität? Sä halusit musta eroon ja toi on siitä hinta.", mies virnisti ja oli aivan varma, että se rahasumma tuskin näiden pohattojen lompakossa näkyisi.. Olihan pihalla kaksi kallista autoa, talosta puhumattakaan. Jos Eva aikoisi nurista hinnasta vielä lisää niin Chris kyllä näyttäisi naiselle mitä mieltä oli hinnasta ja nostaisi sitä tonnilla samantien ylöspäin! Hän kurtisti jo aavistuksen kulmiaan, joka viestitti varoituksensa siitä, ettei kannattaisi pistää mitään vastaan.

Eva kuitenkin pelasi vielä toisin, mutta naisen huomiointiin Chris ei tajunnut pysyä tuimana. Ehkä se johtui toisen katseesta, joka sai miehen ilmeen vähän liiankin helposti sulamaan. Kai tämä oli jokin typerä vitsi? Christopher kyllä muisti mitä halusi.. "Mitäköhän..", hän nojautui silti ovelammin hymyilen aavistuksen eteenpäin, saaden samantien pistävän, kuin kovan tippuvan esineen jalkapöydälleen. Matala ärähdys karkasi kurkusta Chrisin kumartuessa aavistuksen Evan edestä. Mies katsahti nopeasti jalkaansa ja samantien kuuluikin korkojen kaikkoava kopina, muttei suinkaan kirjastosta ulos. Niinpä tietenkin! Eva käytti korkojaan aseena.. "Helvetti..", hän mutisi lähes äänettömästi, muttei voinut päästää naista näkökentästään jos toinen yrittäisi kadota jotain salakautta. Chris kumartui hieraisemaan kenkänsä pintaa, vaikka se ei juurikaan sen sisällä olevaan kipuun auttanut. Onneksi pahin meni nopeasti ohi ja Chris, ylpeytensä säilyttääkseen, suoristi selkänsä.

Nainen taas oli kumartuneena eikä kauankaan kun Chris sai mukavan rahasumman käteensä. "Kyllähän mä nyt osaan rahaa käsitellä.", hän vastasi hymähtäen ja katsahtaen naista silmiin, leveä hymy kasvoillaan, äskeisestä pienestä tallaamisesta huolimatta. Mies pläräsi rahoja kerran kädessään, kunnes piilotti nipun nahkatakin sisällä olevaan povitaskuun. Christopher tuntisi sen koko ajan, eikä ollut huolta siitä, että joku yrittäisi tulla hänet ryöstämään. "Älä nyt.. Hikeenny. Mä lähden.", hän virnisti hyvinkin uskottavasti ja suukotti Evaa poskelle ennenkuin kääntyi ympäri. Hän taputti vielä nahkatakkia setelien kohdalta, kun aukaisi oven tällä kertaa paljon onnistuneemmin. Muutaman askeleen ajan jalalla tuntui yhä sille tallaaminen, mutta mies ei antanut sen näkyä kävelyssään. Jos hän ei olisi saanut rahoja, oltaisiin tuo temppu varmasti kostettu.. Ehkä Chris kostikin sen, mutta sitä ennen katsahti vielä kerran olkansa yli Evaan.

Olihan Chris käväissyt ulkona, mutta missä hän nyt oli? Hän käveli nappaamaan toisen huoneen pöydästä muutaman yhden käden palan. Jotain cocktailtikkuja ja pian Chrisillä oli niitä kädessä kuin kortteja. Muutama vilkaisi miestä kuin vaivihkaa: mitä tuollainen renttu teki täällä? Hän oli yksin, eikä muutenkaan näyttänyt välittävän tai tunnistavan muita vieraita. Pian Christopher sai napattua itselleen shampanjalasinkin. Hän hörppi juotavaa "Mä lähden.. Mukamas.", hän mutisi katsahtaen vieressä seisovaa puvullista herraa, joka oli huomannut Chrisin yksin puhelemisen. "Kiva kravaatti..", mies hymähti jatkaen matkaansa shampanjaa juoden ja pientä naposteltavaa syöden. Lopulta Chris täysin kylmästi ja mitään sanomatta tuppautui jonkun pöytäseurueen sekaan. No hei, nythän Chris sai leikkiä rikasta kun hänellä oli oikeasti rahaa taskussaan.
"Miten menee?", mies virnisti ja onnistui, ihmekyllä, keskustella lähes normaaliin sävyyn. Chris ei tosin ikinä puhuisi niin kenenkään kanssa ihan muuten vain. Mies vain väitti olevansa Evan vanha ystävä, mutta asunut Yhdysvalloissa, joten ei ole nähnyt tätä ystäväänsä kuin vasta nyt muutettuaan Lontooseen.. Mikä yhteensattuma. Chris sai ilmaista ruokaa, juomaa ja kaksitonnia taskuun.. Mitä hän nyt voisi enempää haluta? Tarinointiahan keksi vaikka minkälaista. Yhdysvallat olivat monen mielestä kiinnostava juttu ja joku selitti kuinka oli käynyt jossain New Yorkissa. Mukamas pienessä säälittävässä luksushotellissa.. Tuollainen puhuminen ärsytti Chrisiä suunnattomasti, mutta tällä kertaa hän onnistui peittämään sen. Jopa.

Välillä oli tosin pakko vilkaista, missä Eva kuljeskeli, vai kuljeskeliko ollenkaan.. Hän ei ollut tarkouituksella jäämässä kiinni kuokkavierailusta, mutta piruuttaan puhui myös niin pirteästi, ettei nainen voinut tulla heti vain marmattamaankaan.

Eva oli vahingoniloinen. Hyvinkin vahingoniloinen, saatuaan miehen menemään lankaan. Hän vilkaisi Chrisin jalkaa, jolle oli hetkeä aiemmin tallannut, kun tämä poistui kirjastosta rahat mukanaan. Hymähdys karkasi ilmoille ja sitten itse hommauduttiin rakkaan aviomiehen luokse. Eva hakeutui Fredrickin kainaloon ja suukotti huojentuneena tämän huulia. "Mitä nyt?" Mies kysyi katsoen vaimoaan kuin tämä olisi tehnyt jotain kummalisempaakin. "Ei mitään. Olen vain niin tyytyväinen, että olet siinä", tummaverikkö vastasi hymyillen. Hymy kuitenkin haihtui naisen kasvoilta, kun Fredrick taas kiinnitti huomionsa keskustelukumppaniinsa ja Eva sai aikaa pohdiskella. Ajattelusta pitäisi varmasti hankkiutua eroon.

Juhlat olivat jatkuneet mallikkaasti sen jälkeen, kun Eva oli päässyt aviomiehensä vierelle seisomaan. Rupattelua taloudesta, juuri ostetusta huvijahdista ja luonnonkatastrofeista, kuten Haitin maanjäristyksestä. Nainen pyöräytti silmiään, tullen samalla ajatelleeksi, että Chrisin seura oli harvinaisen piristävää, vaikka mies ajoikin hänet hermoromahduksen partaalle olemalla oma raivostuttava itsensä. Tai sellaiseksi Eva mielsi miehen perusluonteeltaan. Saattoi olla, että hän erehtyikin. Ehkä Chris vain sai jotain kieroa nautintoa naisen ärsyttämisestä. Yhtä kaikki, Chrisin seura oli paljon erilaisempaa kuin se mihin hän oli tottunut. Puhetta tuskattuvasti aiheista, kuten osakkeista ja kursseista, ei käyty. Tahtojen taistelu oli sen sijaan hyvinkin huvittuvaa ja viihdyttävää, vaikka se yltyikin toisinaan lapsellisiin mittoihin, kuten kirjastossa. Eva hymähti vaimeasti, mutta samassa Fredrick keskeytti naisen muistelot.

"Eva!" Fredrick tokaisi terävästi. "Hm'mh, mitä?" Eva hätkähti ja ravisteli itseään takaisin nykyhetkeen. Fredrick nyökkäsi heistä viistosti vasempaan. "Se ystäväsi on tuolla. Viihdyttää vieraitamme ja näyttää syövän koko buffetin tyhjäksi", Tummaverikkö käännähti salamana katsomaan miehensä nyökkäämään suuntaan. Voihan kevät! "Niin näkyy", hän jupisi, saaden Fredrickin kohottamaan kulmiaan uteliaasti. Eva kyllä huomasi sen. "Äh, vain pieniä erimielisyyksiä... hmm, palkkiosta", täytyi hetken aikaa muistella, mitä aviomiehelle olikaan valehdeltu. "Jatka keskusteluasi, käyn häätämässä tuon ongelman"

Eva lampsi kyllästyneenä Chrisin luokse. "Hei", hän aloitti ylitsevuotavan kohteliaasti ja tuppautui seurueeseen. Hymy oli liioitellun leveä. Aivan varmasti ei jäänyt epäselväksi, että nainen halusi eroon muista, jotta voisi vaihtaa pari sanaa kahden kesken miehen kanssa. "Fredrick leikkaa kohta kakkua, joten kannattaa kerääntyä tuonne pöydän ääreen", liian innostunut äänensävy, mutta Eva ei vaivautunut korjaamaan sitä. Porukka valui hiljalleen omille teilleen ja Eva käännähti katsomaan Chrisia. Ystävällinen hymy vaihtui pirulliseen virneeseen. "Menit niin lankaan toimistossa, Chris. Luuletko, että olisin ruvennut sellaisiin aktiviteetteihin, kun aviomieheni on viereisessä huoneessa. Kannattaisi varmaan hankkia nopeammat hoksottimet", äänentaso oli niin hiljainen, että vain vastapäätä seisova mies saattoi sen kuulla. Ilme naisen kasvoilla vaihtui kylmäkiskoiseksi. Ei enää hymyistä tai virneistä tietoakaan.

"Mitä teet täällä? Emmekö me sopinut, että häivyt talostani saatuasi rahat?" Se oli ollut diili Evan muistin mukaan, mutta ilmeisesti heillä oli eri käsitys asiasta. "Mitä haluat vielä kahden tonnin lisäksi?"

Chrisin oli nähtävästi pakko päästä täyttämään tyhjää vatsaansa ja näin varmistaakseen vielä salaisesti Evan ongelmana pysymisen. Miestä kieltämättä kiinnosti miten paljon nainen saattoi menettää hermojaan, mutta Evan itsensä kannalta se ei tainnut olla hyvä idea juuri tänään? Ennätettiinhän tässä jo aika pitkälle puhumisessa päästä, kun yhtäkkiä kaiken keskeytti hyvinkin tutuksi tullut ääni.. Chris kääntyi aavistuksen pyöritellessä hammastikkua hampaidensa välissä. Niin tuota.. Hän väläytti vain tervehtivän hymyn. Kappas vain, siinähän se vanha ystävä jo olikin. Keskustelua ei myöskään enää jatkettu ja Chris hymähtäen katsoi muualle valuvia ihmisiä. Lahjottiin kakulla.. Miten yksinkertaista. "Kato nyt mitä teit. Pelastit mut tylsästä seurasta", hän totesi kääntyessään taas kerran Evaa kohti, jonka kasvoja koristi pirullinen hymy. Miehen omahyväinen hymy kärsi aavistuksen. Vai niin, Chris oli kyllä tullut hakemaan vain rahaa, vaikka hän muistikin varsin hyvin ikkupikkuisen huomion retkahtamisen. "..Säkin menit täysin lankaan kun luulit pääseväs musta niin helpolla eroon. Ehkä en oo ainoa jonka pitäis hankkia paremmat hoksottimet.", mies pisti samalla mitalla takaisin laskiessaan hammastikun lähellä olevan pöydän reunalle. Eihän hän voinut antaa Evan hyppiä nenälle.

"Ai mitä teen? Syön.", hän pyöräytti ilmassa vielä viimeistä tällä hetkellä kädessä olevaa cocktai tikkua. "Haluutko tomaatin.", mies virnisti Evan kylmälle ilmeelle osoittaessaan tomaattia tikun päässä. Nähtävästi vitsailu ei kuitenkaan ollut se keino. Chris nappasi tomaatin muutenkin itse, kuten juustopalankin, laskien tämänkin tikun muiden pinoon ja hörppien shampanjan loppuja.
"Älä nyt hikkeenny koko ajan. Me ei koskaan puhuttu tarkkaan milloin mun pitää lähteä.. Eikä sun miehes vielä näytä epäilevän sitä DJ-juttua.", juu DJltä Chris näyttikin.. Ihme kun osasi käyttää tietokonetta. Hän tutkiskeli Evaa ja hymähti. "Sä näytät kyllästyneeltä näihin juhliin. Ja siitä mitä mä haluan... Vaikka mitä.", hän käveli naisen ohi ihan vain ärsyttääkseen ja keräämään buffet pöydästä lisää syötävää sekä toisen shampanja lasin. Miten joku edes viitsi jakaa tällaista ilmaiseksi?
"No okei, kunhan vaan kokeilin.. Sä oot, hmm, vetävä kun oot ärsyyntyny.", mies virnisti oliivi hetken hampaidensa välissä. Tuota ei varmaan ollut kaikkein paras sanoa juuri nyt, kun Eva tyyliin näki oman aviomiehensä ja toisinpäin, mutta Chris ei välittänyt. Hän sentään sanoi sen niin, että vain Eva oli se joka sanat kuuli.. Tosin saihan sen ottaa miten halusi, yrittikö mies vain ärsyttää lisää vai saada naisen hermostuneeksi aviomiehensä katseen alla?

"Näköjään", Eva mutisi ja pyöräytti silmiään, vetäen kädet puuskaan. Ajatukset pyörivät lähinnä miehestä eroon pääsemisessä. "En tosiaan", hän kieltäytyi miehen tarjoamasta tomaatista ja seurasi katseellaan, kun tämä noukki sen ja juustopalan suuhunsa. Vai piti vielä ajankohtakin määrittää tarkalleen, jotta arvon herrasta pääsisi eroon. "No, helvetti vieköön! Jos se on siitä kiinni, niin me sovitaan nyt, että mä haluan sut heti ulos talostani, kiitos!" Odottavaa katsetta heitettiin mieheen. Eva piti äänensävynsä kuitenkin neutraalina. Ikään kuin hän olisi puhunut vaikkapa säästä tai kuulumisista miehen kanssa. Ei ollut syytä herättää lähettyvillä olevien ihmisten epäluuloa.

"Älä aloita täällä, Chris", Eva tuhahti ja kääntyi ympäri, seuraten miehen tekosia katseellaan. Kuinka tuosta nyt oikeasti pääsisi eroon? "Mä en halua, että joku kuulee mun uskottomuudesta. Fredrick ei saa tietää", samassa naisen selän takaata kuului vaativainen rykäisy. Eva käännähti katsomaan olkansa ylitse, kohdatakseen vain Fredrickin kysyvän katseen. "Mitä en saisi tietää?" Mies kysyi katsoen pelkästään vaimoaan. Eva naurahti, yrittäen kuulostaa huolettomalta, mutta onnistui kuulostamaan vain väkinäiseltä. "Ei mitään. Tai no, sitä kuinka paljon mä Chri...Thomasille maksoin", totta, ei saisikaan tietää. Fredrick vain tosin oletti, että kyse oli jostain vaivaisesta DJ:n palkasta, eikä salaisuuksien säilyttämisestä. Eva asettautui miehensä viereen ja kietaisi toisen kätensä tämän selän taakse. Fredrick hymähti kuin iso nallekarhu; pehmeästi ja möreästi. "Vai sellaista", mies mutisi, kohdistaen katseensa Chrisiin (jota siis luuli Thomasiksi) "Joten, Thomas, kuinka oikein tunnet Evan? Eva ei koskaan ole puhunut susta?" Fredrick kysyi juuri sen kysymyksen, jota tummaverikkö oli pelännyt. Hän katsahti Chrisia paljon puhuvasti ja toivoi, että mies keksisi paremman selityksen kuin ne aiemmat. Joku kidnappasi ja tärkeitä, salaisia tapaamisia, ei mitenkään epäilyttävää.

Saatuaan vastauksen vaimonsa ja tuntemattoman miehen tutustumiselle, Fredrick kääntyi Evan puoleen. "Pakko käydä töissä. Ne on taas hukannut jonkun kauppakirjan ja siellä on kohta helvetti irti, jos sitä ei löydy", mies selitti ja suuteli vaimoaan sitten hellästi, mutta vähän turhan lyhyesti. Eva ynähti suudelman päätteeksi ikään kuin protestiksi ja katsahti sitten miehensä perään. "Sä sietäisit tulla heitetyksi pellolle kyllä näillä sekunneilla. Oletko sä jo saanut tarpeeksi kurkun kostuketta ja mahan täytettä, jotta voisit häipyä?"

Chris taas vain jatkoi syömistään Evan yrittäessä saada miestä vain epätoivoisemmin pois asunnostaan. "Ei se nyt enää tehoa.", mies totesi tyynesti ja päätti jatkaa muulta kantilta, mutta se ei saanut naista unohtamaan Chrisin olemassa oloa talossaan. Hän tosin huomasi naisen aviomiehen talsivan toisen seläntakaa. Mies kröhäisi muutamaankin kerran siihen malliin, että Evan kannattaisi tukita turpansa, ellei halunnut itse paljastaa itseään.. Nainen ei kuitenkaan paljoa hätkähtänyt. Chris hörppäisi shampanjaa verraten heti Evaa ja rouvan miestä, joka näytti melkoisen paljon vanhemmalta Evaan verrattuna. Ei ihme jos suhteesta puuttui kaikki olennainen. Christopherilta meni täysin ohi se mitä nainen Fredrickille jutusteli kaksikkoa katsellessaan, mutta toisen miehen kohdistaessa kysymyksensä Chrisille, mies kohotti tyynesti kulmiaan.

Ah? Nyt siis Chrisin vuoro taas selittää mitä sattuu. "Ei se tietenkään ole puhunut musta. Tuskin edes muisti ennenkun törmättiin kaupungilla. Muutin vähän aikaa sitten USAsta .. Joskus törmättiin Miamissa ja näytin vähän.. paikkoja ja nyt täällä taas nähtiin.. Maailma on pieni.", hän pyöräytti silmiään vielä sanojensa päätteeksi, kun niillä olemattomilla tapahtumilla ei olisi ollut mitään merkitystä enää. Miami? Mies muisti kyllä mikä riidan aihe siitä oli tullut yökerhossa, joten ihan kiusallaan oli pakko sanoa. Hän pyöräytti juomaansa ja taas selvästi tutkaili noiden kahden välejä.. Fredrick näytti nielevän jutun, sillä ei jäänyt kyselemään, vaan puhui Evalle lähdöstään. Jahas, ihan omilta syntymäpäiviltään.. Keskenkaiken?

Chrisin mielestä tuo suudelma oli laimein ikinä. Hän laski lasin viereensä pöydälle ja kohotti kulmiaan Fredrickin häipyessä. Vasta kun miestä ei näkynyt maillahalmeilla Christopher naurahti ääneen Evan yrittäessä taas saada miestä ulos. "Sun taustatukes lähti pettämään. Kuka on muka töissä tähän aikaan? Mukamas paperi hävinny eikä sitten kukaan muu voi sitä etsiä omilla kätösillään..", mies ihan tahallaan sanoi tuon selvästi Evan kuullen, yrittäen vain lietsoa tuon kaksikon välille jotain sotaa.. Se olisi ollut hauskaa. "Se suudelmakin oli ihan.. Sanonko mistä. Ja minkä ikänen toi olikaan?", mies arvioi.. Alkoi kyllä jo kuulostaa puhtaasti mustasukkaiselta, vaikka eihän Eva edes millään tavalla 'kuulunut' Chrisille.. Ja jos jonkun olisi tässä pitänyt olla mustasukkainen niin Fredrickin.. Mies ei silti näyttänyt mitään lähdön merkkejä, vaan nojautui pöydän reunaa vasten, lähemmäs naista. Ehkä ulkopuolisten mielestä liiankin lähelle. "Täällähän on vielä bileet menossa, eikä sun aviomiehes tuijota enää niskaan...En mä ketään täällä häiritse. Paitsi ehkä sua", taputettuaan setelitaskuaan, mies kumartui leveämmin hymyilen lähemmäs Evan korvaa, ja samantien joku puoliksi naisen selän takana oleva käänsi katseensa selvästi tänne päin. Chris nojautui hetkessä kauemmas ja hymähti. "Nyt se tomaatti?", hän kohotti uutta cocktailtikkua kädessään.

Miamissa. Katin kontit. Eva pyöräytti vaivihkaa silmiään. "En tiennytkään, että olet käynyt Miamissa?" Fredrick hymähti yllättyneenä ja katsoi vaimoaan kysyvästi. "Hmm, Fredrick, on paljon sellaista, mitä et tiedä", krhm. Kuten vaikka sen, että Eva ei oikeasti tuntenut Chrisia, kuhan oli päätynyt tämän seuraan tietyissä merkeissä pariin otteeseen. "No, mutta mukavaa, että vanhat tuttavat tapasi taas toisensa pitkästä aikaa", Fredrick naurahti hyväntuulisesti ja katsahti vaimonsa ystävää arvioiden.

"Fredrick", Eva vastasi lyhyesti Chrisin kysymykseen. Silmät siristyivät kiukkuisesti. "Ei se petä. Ota huomioon, että mä olen se, ketä on hairahtanut syrjähyppyjä harrastamaan", näin Eva uskotteli itselleen. Ikäkysymys ohitettiin tyylikkäästi. Siitä ei ollut tarpeellista puhua tämän herrasmiehen kanssa. Vaistomaisesti rouva nojautui hieman kauemmaksi, kun Chris taas puolestaan nojautui lähemmäksi. Taas sama kissa ja hiiri -leikki käynnissä kuin kahdella aikaisemmallakin tapaamisella, kai. Naisen helpotukseksi mies kavahti pian taakse. "Yh, sä olet tosi ärsyttävä. Kuinka sä kestät itseäsi, mies?" Eva tuhahti ja keikautti päätään.

"Pidä tomaattisi", hän hymähti kuivasti. Mies sietäisi kyllä ihan tosi potkia pellolle juhlista, mutta Eva jätti sen tekemättä. Sitä pikkulinnun laulantaa, kun ei haluttu todistaa - tänään nyt varsinkaan. Ja kaikkien ihmisten edessä. Ehkä Fredrickin mielipidettä pettämiseen olisi syytä selvittää. Sitähän saattaisi yllättyä iloisesti. Tosin... tuskinpa vain. Fredrick oli sen verran vanhoillinen, että vaimon uskottomuus saattaisi tietää eroa. "Ilmeisestikään sä et ole lähdössä, joten tee olosi mukavaksi. Kuhan pidät kielesi kurissa. Mä vetäydyn keittiöön hengähtämään", hengähdystaukoa tarvittiin siitä kaikesta teennäisestä rupattelusta. Eva lähti korot kopisten suuntaamaan keittiön suuntaan, jossa ei ollut ketään. Jes, oma rauha! Ei ärsyttäviä aviopuolisoita, jotka tuppasivat tulemaan paikalle juuri väärään aikaan, eikä varsinkaan raivostuttavia Chriseja, jotka pitivät huolen siitä höyrykattiloiden toiminnasta.

Eva murahti epämääräisesti miehistä, napatessaan viinipullon ja lasin. Sitten nojauduttiin toisella kädellä keittiötasoa vasten, selkä ovelle päin suunnattuna. Lasi täytettiin ja käytettiin huulilla. Ah, hiljaisuus. Saattoiko muuta enää toivoa? Evan onnistui kohottaa hymy huulilleen, kun hän tutkaili lasissaan olevaa tummanpunaista nestettä. Mitään mielenkiintoista siitä ei löytynyt, mutta keittiötasojen naarmujen tutkiminen ei ollut yhtään sen houkuttelevampi vaihtoehto.

Mies virnisti Evalle Fredrickin kysellessä naiselta Miamista. Oli Eva sitten aika kieroilija jos osasi muistaa kaikki aviomiehelle metkuttamat valheensa. Christopher taas kerran kiitti sitä, ettei omistanut kaikkia valheitaan yhdelle ihmiselle.. Aina pääsi karkuun jos lipsahti jotain väärää tietoa, tai menisi niin ristiriitaiseksi, ettei kukaan saisi enää mistään mitään selvää. Olihan Chrisille niinkin käynyt.. Nyt miehen mielestä tuo Fredrick vaikutti selvältä epäluotettavalta osanottajalta, mutta tällä kertaa Eva kiisti asian, johtuiko se ukon syntymäpäivistä vai? Kuitenkin mies vain hymähti. No, varmasti kaikki harrastivat syrjähyppyjä – Chrisin mukaan. "Pakko kestää.", hän naurahti naisen kysymykselle.

Tomaattikaan ei kelvannut.. Chris katsahti tomaattia ja ojennettua tikkua. "Niin pidänkin.", ja tomaatti katosi taas kerran miehen omaan suuhun. Hän ei kauaa ennättänyt tästä niinsanotusta rauhallisuudesta nauttia kun Eva päättikin mennä keittiöön sen enempää Chrisiä häätämättä. Mies kurtisti kulmiaan ja jäikin paikalleen. Ai ihan noin vain? "Miten vaan..", hän käännähti katsomaan Evan loittonevaa selkää. Tai sitten tuo oli vain se vihoviimeinen yritys saada Chris häipymään? Se nyt ei ainakaan tehonnut, vaikka mies ei ollutkaan pää kolmantena jalkana juoksemassa Evan perään. Ei mies nyt naisten perään juossut.. Varmisti heille vain, että oli yhä olemassa.

Christopher antoi Evan kuitenkin hetken päästää höyryjä ulos viinilasinsa ääressä. Sen aikaa mies täysin tyynesti jatkoi buffettipöydän tutkailua ja välillä vaihtoi jokusen tylsän sanasen päästääkseen ohittamaan jonossa jonkun leipäpalan luo tai jotain vastaavaa. Lopulta hänen silmäänsä pisti vapaa tie keittiöön.. Mies hymähtäen katsahti muihin vieraisiin päin, joista ei tosiaan ketään ollut Chrisin mieleen. Hän laski tyhjän shampanjalasin taas kerran jonkun pöydän reunalle suunnaten askeleensa vaivihkaa asteli keittiön ovensuuhun, ei kuitenkaan pajastuakseen heti. Mies huomasi Evan selän ja hymähti vain mielessään. Siinähän mökötti kuin mikäkin pikkutyttö.. Vaikkakin se näky sai Chrisin vain hymyilemään itsekseen.

Hän mahdollisimman hiljaa käveli toisen taakse, toivoen naisen olevan senverran ajatuksissan, ettei tajuaisi kiinnittää huomiotaan tarkemmin ympärillä kuuluviin ääniin. Kuuluihan niitä suhteellisesti ihan juhlahuoneen puoleltakin.. Yllätyksenä Christopher laski kätensä Evan alaselälle, kuljettaen kämmentään ylemmäs naisen selkärangan linjaa pitkin. Lopulta käden pysähdyttyä kevyesti toisen niskalle, Chris nojautui kyynärpäällään viereiseen pöytätasoon. "Meinasitko sä jäädä tänne koko illaks lipittelemään viiniä?", hän kohotti kulmiaan ja katsahti pulloa, jonka Eva oli kätköistään kaivanut. Mies ei tosin siitä ollut sen enempää kiinnostunut..
"Mm. Ootko sä iiihan täysin varma siitä, että et halua nähdä enää?", Christopher kysyi huvittuneesti, naurahtaen perään. Ei kai Evan olisi sille mitään kunnon perusteluja tarvinnut keksiä, mutta Chrisin oma uskominen olikin asia erikseen. "Eihän minkään estä meitä tapaamasta niinkun.. Myöhemmin?", tottakai mies puhui monta astetta hiljempaa, ettei varmasti kukaan ollut tullut kuuntelemaan. Sen äänensävyn oli myös tarkoitus saada Evaa edes jonkinverran ylipuhuttua. Edes pehmennettyä.

Eva pyöritteli lasia mietteliäästi kädessään, käyttäen sitä aina välillä huulillaan. Ajatuksiin oli uppouduttu sen verran, että ympäristön äänet olivat täysin merkityksettömiä. Nainen ei oikeastaan edes kuullut niitä, vaan sulki ne mielestään. Ehkä juuri sen takia hän säpsähtikin, tuntiessaan kosketuksen alaselällään. Se tuli täytenä yllätyksenä. Tai sitten vain itse kosketuksessa oli jotain, mikä sai Evan säpsähtämään. Eihän sillä ollut väliä, ellei sitten elämäntarkoituksena ollut pohtia syitä jokaiselle säpsyilylle. Eikä Evalla ollut. Katse käännähti mieheen, kun tummaverikkö kuuli tämän äänen vierestään. "Hyvin ne vieraat näyttäisivät viihdyttävän itseään ilman muakin ja herra syntymäpäiväsankaria", nainen hymähti kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys, vieden sitten lasin taas kerran huulilleen ja siemaisten viiniä hiukan. Samaan aikaan hän tarkkaili Chrisia.

Eva ravisteli kevyesti päätään ja siirsi katseensa suoraan eteenpäin. "Mä en tietääkseni ole sanonut, etten halua nähdä sua", muttei ollut sanonut, että haluaisi. "Vissiin olen vaan käskenyt sua häipymään hittoihin mun kodista", Eva kohdisti katseensa takaisin mieheen.

"Eikä mikään tosiaan estä meitä tapaamasta myöhemmin", nainen huokaisi sanojensa päätteeksi ja kääntyi ympäri, nojautuen selällään keittiötason reunaa vasten. Hän katsahti keittiön ovelle, ihan vain varmistaakseen, ettei kukaan seissyt oven suussa. Olisi ikävää käydä tälläistä keskustelua, jos oli kolmansia osapuolia kuuntelemassa sitä. "Sä et vaan ikinä saa tulla tänne - ainakaan soittamatta. Eli ennemminkin mä tulen sun luokse", vaikka Volvo kyllä varmasti herättäisi mielenkiintoa Rasheella vielä jonain päivänä, mutta, no, olihan siinä varas hälyttimet, eikä se lähtenyt käyntiin ilman oikeaa avainta.

"Mitä meidän... ehem, tapaamiset pitäisi sitten sisällään?" Eva virnisti aavistuksen ilkikurisesta ja katsoi Chrisia silmiin.

Mies loihti hetkeksi virneen kasvoilleen Evan säpsähtäessä kosketusta. Onneksi eivät viinit sentään lentäneet, varsinkaan naisen olan yli, mutta piankos toinen oli taas tyynen kylmänä itseään. Hyvä vain jos vierailijat pärjäsivät hyvin itsekseen.. Varmasti joku tapa rikkailla järjestää vain juhlia, vaikkei itse juhlittavaa näkynyt. Chris ei ole ollut varmaan koskaan tällaisissa juhlissa? Eipä ollut, eikä häntä oltu nytkään kutsuttu, mutta nyt olikin ollut hätätilanne. Chris kohotti vähän kulmaansa Evan jopa tarkentaesa talosta häätämisen ja jälleen näkemisen haluttomuuden välillä olevan eron. Se nyt oli suuri edistys.. "Niimpä, niimpä.", Chris toisti itsekseen oikeastaan tajuttuaan tuon eron vasta Evan siitä sanottua.

Hän suoristi taas kerran tyytyväisempänä selkäänsä Evan myöntäessä, että uudelleen tapaamista ei ollut aina estettävissä.. Varsinkin jos Chrisitä olisi kyse. Naisen omasta halukkuudesta pitää avioliittoaan pystyssä pakotti vähän käyttämään taivuttelu keinoja, mutta kyllähän muutama punaviinilasillinen tuotti tulosta. "No okei, mut sä oot siinätapauksessa mulle velkaa sun numeron.", Chris suostui oikein siihen järjestelyyn. Hah, puhelinnumerohan oli oikea lottovoitto! Mies näin hetken leikki myötäilevää, sillä asioiden sujuvuus ja jatkuva myöntyvyys saattoi saada aikaan mitä vain helpotuksia ja näin edistää asioita Chrisin kannalta.

Nythän mies naurahti Evan kysymykselle ja noteerasi varsin nopeasti naisen virneenkareen. Tuosta Evasta Chris piti. Mies napautti etusormeaan pöydän tasoa vasten ja liioitellun pitkästi hymähtäen. "Ihan mitä sä haluut.. ", hän sanoi juuri sellaisella matalan viekottelevalla äänellä. "Ei ainakaan juttelua mistään pörssikursseista..", se nyt oli päivänselvää, mutta Eva taisi arvata loput itsekkin. "..Paaitsi jos sä haluat jotain muutakin keksiä. Kun sitä rahaakin on.", Chris ei tiennyt oliko se hänen kannaltaan hyvä idea tarjota, mutta miten vain. Sai nähdä miten ovelaksi nainen osasi mennä. Christopher tosin mielellään näki Evasta juuri sitä puolta. Hän kurotti suukottamaan naisen huulia selvästi vain pitääkseen tilanteen juuri näillä malleilla. Christopher ei vain voinut pitkään toista suukottaa mahdollisien keittiööön tuppautujien takia. "Mm-m. Kaikkea semmosta mistä sä sun miehes kanssa jäät paitsi."

"Eli anna sun numeros.", mies vetäisikin jonkun pienen paperilapun jonkun lehden kulmasta. "Ja jos se ei oo oikee niin vannon, että tuun varottamatta noista porteista sisään uudelleen.."

"Mä en ole mitään velkaa sulle", Eva huomautti. "En edes sitä puhelinnumeroa", nainen katsahti merkitsevästi mieheen, mutta kasvoja koristi siitä huolimatta hieman huvittunut hymy. Kyseessä oli siis enemmän naljailua kuin esimerkiksi Chrisin torjuminen. Eva pyöräytti niskojaan. Mikä siinä oli, että isot juhlat kävivät henkisten ja fyysisten voimien päälle? Oliko sosiaaliset tilanteet muka niin rankkoja? Ilmeisesti.

Tummaverikkö hymähti. Hän halusi paljonkin. Itse asiassa Chrisin raahaminen suureen ostoskeskukseen olisi hyvä tapa vähän kiusata miestä. Tästä omituisesta sopimuksesta tapaamisien jatkumisesta huolimatta Eva kyllä aikoi jatkossakin käydä miehen hermoille. Eikä siitä ollut epäilystäkään, etteikö arvon herra itsekin olisi niin tehnyt. No, olihan siitä melkein tullut jo velvoite, joten miksi leikki olisi jätetty nyt kesken? Eva ei nähnyt sille kerta kaikkiaan mitään syytä. Nainen katsahti miehen silmiin ennen kuin tunsi tämän huulien käväisevän omillaan. Damn, huumaava tunne levisi silmänräpäyksessä koko kehoon, eikä Evalla ollut aavistustakaan siitä, miksi näin kävi. Hän ei tiennyt oliko kyse tällä kertaa siitä, että joku saattaisi kävellä keittiön ovesta sisään juuri sopivalla hetkellä, vai oliko se jokin sittenkin itse Chrisista johtuvaa. Joka tapauksessa selvää oli, että siitä pitäisi hankkiutua eroon. Se ei voinut olla terveellistä noin pidemmän päälle.

Nainen siemaisi viinistää, ennen kuin laski sen pöydälle ja haki katseellaan kynää. Yksi kyseinen bongattiin pyörimästä vähän matkan päässä. "Miksi tekisin niin, antaisin väärän numeron?" Evan kulmat kohosivat lähestulkoon hiusrajaan saakka. Hän pudisti päätään hymähtäen, mutta raapusti sitten numeronsa Chrisin repäisemälle paperilapulle. Sen jälkeen nainen antoi kynän pudota kädestään takaisin pöydälle ja katse käväisi ovella. "Nyt sä voitkin häipyä", brunette tokaisi siirrettyään katseensa Chrisiin. "Sä tiedät, missä ulko-ovi on, joten mun ei varmasti tarvitse tulla katsomaan, että aikuinen mies selviytyy niin haastavasta tehtävästä. Soittele myöhemmin", Eva virnisti ilkikurisesti, mutta asteli sitten miehen ohitse ja suoriutui takaisin juhlaväen keskelle.

Chris katsoi Evaa mukamas tympääntyneesti. Kyllä vain nainen oli miehelle puhelinnumeronsa velkaa, tavallaan. Hän vain ajatteli sen siltä kantilta, ettei ollut lipsauttanut Fredrickille mitään, vaikka olikin seissyt ihan kyseisen miehen edessä.. Mutta olihan Eva antanut Chrisille juuri kaksitonnia ja vähän päälle, että mies pitäisi turpansa kiinni! Nähtävästi pelkkä raha ei sittenkään kelvannut. "Voi kyllä olet.", mies sanoi vain pirteästi, tökätessään paperilappua oikein viittovasti. Kyllähän Chriskin halusi säästellä itseään ja olla tulematta tänne joka kerta, kun pystyi soittamaankin! Ei hän tiennyt milloin täällä olivat pippalot ja milloin ei. Ehkä kevyt suudelma auttoi jotain asiaan?

Pian Eva jopa raapusteli numeron paperille ja Chris katsoi tarkkaan kynän jättämää jälkeä, hetken miettien vastausta kysymykseen.. Vasta kun mies sai paperilapun käteensä, hän katsoi vielä kerran numeron läpi, piilottaen sen samaan taskuun rahojen kanssa. Kyllä se ihan aidolta näytti. "Ei teistä naisista koskaan tiedä.", siinä tarpeeksi hyvä vastaus. Kyllä Christopher oli huomannut millaisia kieroilijoita nuo osasivat olla, mutta pyrki aina voittamaan kaikki. Nytkin mies väläytti vain leveämmän tyytyväisen hymyn saatuaan aikamoisen potin tältä kertaa..

"Rauhotu. Mä kyllä pääsen sinne ovelle ihan yksin.", hän sipaisi kädellään Evan hiuksia ja tällä kertaa kääntyi lähteäkseen ihan oikeasti. "Nauti pippaloistas ja nähdään", Chris iski silmäänsä olkansa yli, ennenkuin katosi keittiöstä ja sitämyöten koko talosta. Tottakai piti muutamaankin kertaan tarkistaa, että rahat, sekä kullan arvoinen numero olivat tallella. Chris ei niitä turhaan pyydellyt..

// Tsiuum ja näin Chris lähti >) Kiitän pelistä! :-----D //