|
|
| If I ever leave this world alive | |
| | Kirjoittaja | Viesti |
---|
Vieraili Vierailija
| Aihe: If I ever leave this world alive Pe Huhti 16, 2010 4:26 am | |
| [Yeah, Eli Suntsu Tristianillaan tännepäin. : )]
"Helvetin helvetti." Tenareiden kärjet pysähtyivät kadunkulmaan ja hullunlailla tärisevät kädet yrittivät saada tupakkaa käärittyä. Smokey oli käärinyt röökin ennätysvauhtia pahempienkin niksojen yllättäessä ilman yhtään minkäänlaisia ongelmia, mutta nyt ei millään meinannut onnistua. Umh, näitä päiviä. Irokeesipää puraisi huultaan ja saatuaan savukkeen kokoon tunki vispaavin käsin syöpäkääryleen huultensa väliin. Nopeasti rööki oli saatu sytytettyä ja kohta Smokey jo kiskoihin myrkkyä keuhkoihinsa. Helpottavaa, todella. Eikä viimeisimmästä röökistä ihan totta ollut kuin hetki. Kundi hymähti. Matka saattoi kuitenkin jatkua.
Sinisen keesinsä kohti pilvistä taivasta nostanut nuori mies oli päättänyt lähteä taas vaihteeksi lätkimään koulusta kesken päivän ja nyt Smokey käveli, jos sitä laiskaa lapsimista kävelemiseksi voi kutsua, eteenpän sitä suhteellisen rauhallista katua. Ei kundin epämääräisellä laahustelulla mitään varsinaista päämäärää ollut, mutta lopulta Smokey päätti suunnata Devon Streetille. Kadulla sijaitsevassa levyliikkeessä hän ei ollut jostain syystä turhan usein käynyt, vaikka kaikki muut Lontoon levykaupat oli tullut kierrettyä useaan otteeseen läpi. Tälläkertaa keesipään taskusta jopa löytyi muutama hassu kolikko. Kundi hymähti. Levykaupoissa teki hyvin usein vaikka mitä löytöjä. Smokey oli elämänsä aikana näpistänyt itselleen tupakkaa, bisseä, vähän lisää tupakkaa ja kaikkea muuta pientä ties kuinka monesti, mutta levyistä hän maksoi aina. Se oli sellainen juttu, josta jätkä piti kiinni.
Käännyttyään oikealle kadulle poltettu savuke lensi katuun ja nyrkit tungettiin housujen taskuihin. Olo tuntui paljon rennommalta kuin hetki sitten. Smokey loikkasi vesilätäkön yli, vaikkei sillä sinällään olisi ollut merkitystä, tennarit olivat muutenkin märät. Britannian säätilat ja sateet olivat vittumaisia, vaikka niihin oli toki tottunut. Aurinko ei kuitenkaan nyt olisi lainkaan pahitteeksi. Smokey vilkaisi kahta saksaa hössöttävää karttaa tutkivaa turistia kadunlaidalla. Raukat näyttivät olevan eksyksissä, mutta vilkuilivat Smokeyta varsin epämääräisesti ja ihan siihen malliin, etteivät häneltä ainakaan olleet neuvoa tulossa kysymään. Kundi kohotti vähän kulmiaan ja hymyili sitten jotenkin ironisen huvittuneena. "Cause this Irish fools got a great big heart..." hän hyräili, sylkäisi katukiveykseen ja lampsi sitten levyliikkeen ovelle. Nopein liikkein Smokey vetäisi oven auki ja asteli sisälle. "...But the thoughts and prayers of a million strong might keep this boy from dying.." jätkä lopetti hoilailunsa, raapaisi niskaansa ja lampsi melko suurieleisesti peremmälle liikkeeseen. Yeah, ja sitten vaan katselemaan. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ma Huhti 19, 2010 10:31 pm | |
| (( Täältä tulemme. Sori kesto. )) Se päivä ei poikennut muista kuluneen viikon päivistä juuri ollenkaan. Säpsähdettiin yhdeksältä hereille herätyskellon koriva raastavaan pirinään, huomattiin ulkona satavan ja olevan muutenkin todella synkkä ilma, raahauduttiin keittiöön keittämään kahvia, syötiin mahdollisesti jotain, käytiin suihkussa, laittauduttiin ja raahauduttiin töihin yhdeksitoista. Tätä samaa kaavaa olivat noudattaneet kaikki Tristianin päivät ja se alkoi hiljalleen kyllästyttää. No, eipä hänen tarvinnut koulussa homehtua kuin joidenkin muiden ja olihan työpaikka levykaupassa ihan kiva, mutta silti. Ei poika täällä tehnyt oikein mitään, sillä joskus tuntui, etteivät edes asiakkaat vierailleet täällä. Tai no. Vierailivat tietenkin, mutta eivät välttämättä ostaisi mitään. Mikäli tätä sitten jatkuisi vielä pidempään, niin se alkaisi näkyä myös Tristianin palkassa ja lopulta koko paikka menisi konkurssiin. Mitä poika sitten tekisi? Vetelehtisi kotona? Täällä työ oli kuitenkin suhteellisen vapaata ja Tristian sai yhdistettyä kaksi rakastamaansa asiaa; puhumisen sekä musiikin. Tristian huokaisi hivenen ja vaihtoi hivenen parempaan asentoon tuolillaan, kääntäen sivua pöydällä olevasta musiikilehdestä. Poika oli tänään vetänyt ylleen tummansiniset pillifarkut, mustan t-paidan, jossa oli kylläkin sinistiä ja valkoista tekstiä sekä muutamia kuvioita, ja vielä tämän päälle yksinkertaisen valkoisen hupparin. Hiustyyliään hän oli jälleen kerran muuttanut ja tuloksena oli noin olkapäille asti ulottuva musta kuontalo, jonka alta oli hivenen värjätty vaaleaksi. Tristian oli saanut inspiraation kyseiseen kuontaloon eräästä musiikkilehden kannesta ja oli päättänyt soveltaa sitä hivenen. Vaaleanruskeita silmiä reunusti vahvasti musta kajaali. Toinen hyvä puoli tässä työpaikassa oli ehdottomasti se, että Tristian sai näyttää kuinka erikoiselta tahansa ilman, että kukaan katsoisi kieroon. Tristian vihelteli itsekseen ja vaihtoi sitten uuden kappaleen vieressään olevasta cd-soittimesta. Ei ollut mitenkään erityistä, että tämäkin päivä oli ollut suhteellisen hiljainen. Asiakkaita ei ollut juuri näkynyt, mikäli sitten paria teinityttöä ei laskettu, joille Tristian etsi näiden kysymää Britney Sperarsia - kuitenkin jokseenkin virnistellen. No, asiakas oli aina asiakas ja Tristian pyrki olemaan ystävällinen ihan kaikille. Etsivät nämä sitten raskaampaa punkkia tai sitten jotain pehmo-poppia. Äkkiä Tristian kuitenkin havahtui siihen, että levyliikkeen ovi aukaistiin ja sisälle astui joku poika, jolla oli upea sininen irokeesi. Pojan suupielille kohosi todella ystävällinen hymy ja nyökkäsi asiakkaalle tervehdykseksi. Tuo näytti Tristianilta juuri sellaiselta tyypiltä, joka voisi kuluttaa levykaupassa pienoisen tovin tekemässä suuria tai pieniä löytöjä. Ei hän tiennyt mistä moinen mielikuva hänen päähänsä iskeytyi, luultavasti se johtui tämän sisään kävelleen nuorukaisen ulkonäöstä. "Moikka! Etsitkö sä kenties jotain erityistä?" Tristian kysäisi aurinkoisesti hymyillen ja vilautti jopa hivenen valkoista hammasrivistöään toiselle. (( Ja heebon vaatteista enemmän tästä; KLIK )) | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ti Huhti 20, 2010 11:57 pm | |
| Smokey otti kädet taskuistaan ja hieraisi silmiään. Pieni haukotus karkasi jätkän huulilta. Tummat silmänaluset kertoivat tarpeeksi yöunien vähäisydestä. Minkä sille mahtoi kun ei ikinä meinannut nukuttaa silloin kuin pitäisi? Smokey hymähti itsekseen. Kahvi ei olisi yhtään pahitteeksi. Kundi ei kuitenkaan suuremmin rakastanut kahviloita, jotenkin niissä ei ollut viihtyisää istua, ei edes hyvässä seurassa. Pubit olivat helvetin paljon miellyttävimpiä. Keesipää laittoi nyrkit takaisin polvista revittyjen farkkujensa taskuihinsa ja tarkensi hieman uneliaan katseensa levyhyllyihin. Yhdessä reunassa majaileva Rolling Stonesin levy toi mielen faijan. Äijä oli kuunnellut rollareita ja muuta paskaa heidän asuessaan Irlannissa. Smokey muisti asian hyvin selvästi, vaikka olikin ollut silloin alle kuuden vanha. Jätkä hymähti jälleen ja raapaisi niskaansa hieman hajamielisesti.
Nuori mies havahtui mietteistään kuullessaan puhetta vierestään. Katse kääntyi luokse kävelleeseen myyjään ja Smokey kohotti kevyesti kulmiaan. Meni hetki ennenkuin pörrötukkaisen kundin sanat lävistivät keesipään tajunnan. Hitto hän oli tänään jäässä. "Tsau", Smokey virnisti hieman huvittuneena omasta hitaudestaan, "sitä mä en tiedä, pitää vähän katella ja kelailla", poika jatkoi rennosti ja katsahti levyhyllyä ja sitten pörröpäätä. Hänelle tuli mieleen joitain levyjä, jotka saattaisivat näyttää mukavalta levyhyllyssä, mutta joita hänellä ei vielä ollut. "Tai hei sattusko teillä olemaan esimerkiks Black Flagin Damagedia tai NOFX:in Ribbediä?" Smokey siristi silmiään mietteliäänä ja kääntyi sitten katsomaan kajaalilla silmänsä reunustanutta jätkää vähän tarkemmin. Ainakaan tuo ei ollut sellainen perinteinen työhönsä kyllästyneennäköinen asiakkaille murahteleva myyjä, joita näki vähän jokaisessa kaupassa minne päin sitten menikään. Persoonallisuus kunniaan ja silleen. Smokey hymähti, hymyili pikaisesti itsekseen ja katsoi toista mietteliäänä. Hemmetti, näyttipä tuo tutulta. Jätkä ei saanut millään päähänsä mistä tuon toisen tiesi ja Smokey kirosi mielessään. Hänellä oli surkea kasvomuisti tai oikeastaan hän ei millään osannut yhdistää tutunnäköisiä kasvoja yhteyteen josta ihmisen tunsi. Turhauttavaa, Smokey uskalsi väittää.
[tökstöks.] |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ke Huhti 21, 2010 1:51 am | |
| Tristian oli useimmiten iloinen siitä, että edes joku oli päättänyt tulla poikkeamaan täällä levykaupassa. Tämä kun sijaitsi hivenen syrjemmällä muista Devonin kaupoista, jossa oli sekä hyvät että myös huonot puolensa. Hyviin puoliin lukeutui tietenkin se, ettei täällä kulkenut kauhean kova liikenne, jonka äänestä ei sitten tarvinnut häiriintyä. Huonoja puolia sitten oli tietenkin se, että ihmiset eivät aina edes muistaneet liikkeen olemassaoloa ja se tietenkin vaikutti kaupankäyntiin hivenen. Onneksi täällä kuitenkin kävi ne vakioasiakkaat, joiden avulla tämä kauppa pysyi pystyssä. Lisäksi täällä kävi niitä, jotka olivat löytäneet kaupan ihan sattumalta, kun olivat matkalla läheiseen irlantilaiseen pubiin. Tristian hiljensi hivenen radion ääntä, jotta kuulisi toisen mahdollisen puheen. Poika katseli tätä keesipäätä päästä varpaisiin ja mutristi hivenen huuliaan. Hänellä oli näet todella hämärä muistikuva siitä, että olisi nähnyt tämän jossakin. Mutta missä, se ei oikein tullut Tristianin mieleen juuri nyt. No, hänellä nyt sattui muutenkin olemaan melko huono muisti ihmisten suhteen, varsinkin ulkonäön perusteella. Kyllä hän jotkut tietyt naamat muisti, mutta tämä levykauppaan pamahtaneen henkilöllisyys ei muistunut mieleen. Tristian kuitenkin tyytyi kohauttamaan olkiaan. Ehkäpä toinen muistuisi mieleen ennemmin tai myöhemmin.
Äkkiä Tristian kuitenkin kuuli toisen kysymyksen ja se sai hänet mutristamaan jälleen mietteliäästi huuliaan. "Hmm... Voin mä tsekata", Tristian sanoi ja meni sitten erään hyllyn luokse, jonka levyt hän oli muutama päivä sitten järjestänyt uudelleen. Ne olivat nimittäin melko sekaisin, sillä täällä vieraili ihan kiitettävästi niitä ihmisiä, jotka pitivät erityisesti punk-musiikista. Ja toisinaan nämä ottivat levyjä paikoiltaan, aikeinaan ostaa se, mutta jostakin syystä tyrkkäsivät sen takaisin johonkin rakoon. Sinänsä melko turhauttavaa, mutta olipa Tristianilla sitten edes jotain tekemistä kun päivä oli hivenen hiljaisempi. Tristian käveli ensimmäiseksi B-kirjaimen kohdalle hyllyn luona ja selasi levyjä läpi. "Mulla on kyllä sellainen mielikuva, että olisin nähnyt sen Black Flagin levyn täällä jossakin", hän puheli ehkä enemmän itsekseen ja vaihtoi sitten painoaan aina vuorotellen kantapäille sekä päkiälle. Hiukset valuivat hivenen silmille, jotka Tristian siirsi nopealla liikkeellä pois ja vilkuili sitten aina vähän väliä toista. "Sä muuten näytät muuten tosi tutulta. Ootko käynyt täällä joskus aiemminkin?" Tristian sitten kysäisi ja vilkaisi toista hymyillen. Oli kysymys sitten kuinka epäkohtelias tai ei, mutta toisen henkilöllisyys kiinnosti häntä. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ke Huhti 21, 2010 4:38 am | |
| Smokey vilkaisi pikaisesti ulos ikkunasta ambulanssin kaahtessa pillit vinkuen liikkeen ohi. Joskus penskana kundi oli halunnut ambulanssimieheksi, ei sinällään siksi että olisi voinut auttaa ihmisiä, vaan lähinnä siksi, että se tuntui silloin skidina niin hemmetin siistiltä. Ironista sinällään, mutta Liam sen sijaan oli kakarana halunnut poliisiksi, mutta se sijaan broidi tuntui nykyään olevan lähinnä lain toisella puolella. Smokey hymähti. Ihan normaalia kai lapsena haluta poliisiiksi tai ambulanssimieheksi tai palomieheksi tai vastaavaksi, kukapa jätkä ei kuusivuotiaana skidinä haluaisi? Irokeesipää rypisti otsaansa mietteliäänä ja katsahti sitten ympärilleen.
Katse kiinnittyi uudestaan toiseen jätkään kun tämä vastasi. "Alright." Smokey lampsi pari askelta pojan perässä ja jäi sitten nojaamaan seinään. Olisihan hän tietysti voinut itsekin yrittää sitä levyä etsiä, mutta koska tuo pörröpäinen jätkä halusi jeesata, niin eihän Smokey sitä toki pahakseen pistänyt. Levykaupassa työskentely voisi olla ihan jees duuni, tai ainakin sellainen jossa Smokey voisi viihtyäkin. Jätkällä ei ollut mitään hajua mitä hän tekisi tulevaisuudellaan, ei hän ollut edes yhtään varma pääsisisikö hän koulua läpi, niin monesti hänet oltiin sieltä erotettu lyhyiksi ajoiksi. Kundi hymähti vähän, mutta ei jaksanut alkaa ajatella asiaa sen enempää. Smokey risti kädet hetkeksi rintansa päälle, mutta asento tuntui epämukavalta, joten kohta hän tunki nyrkit takaisin taskuihinsa. Kundi nojautui vähän paremmin seinää vasten ja katsoi sitten levyjä tutkivaa poikaa. Smokeytä turhautti, ettei hän saanut päähän tuon toisen henkilöllisyyttä tai lähinnä sitä mistä tuon toisen tiesi. Vähän aikaa hän ehti kundia tapittaa ja miettiä yhdistäviä tekijöitä, kunnes pörrötukka näytti lukevan hänen ajatuksensa. Smokey kohotti jätkän sanoille kevyesti toista kulmaansa. Joku sanoi kerran, että hän näytti ihan Roger Moorelta tehdesään niin, ja Smokey oli ollut silloin tukehtua juomaansa. Naurettava vertaus, vaikka ehkä siitä pitäisi olla imarreltu. Tosin Smokey vihasi James Bondia, joten sinällään hän ei ollut asiasta niin ihastunut. Samapa se, Smokey teki sitä kuitenkin yllättävän usein, kohotteli toista kulmaansa, toisinaan tajuamatta asiaa varsinaisesti itsekään. "Luitsä mun ajatukset?" keesipää katsoi toista, "mä kelailin just, että mistä mä tiedän sut." Smokey puraisi huultaan ja hymähti vähän. "Mä en oo käyny täällä aikoihin, ja jos olisin niin kyllä mä sut muistaisin", hän sanoi. Smokey ei tarkoittanut sanojaan mitenkään negatiivisena, päin vastoin, "mulla on tosi paska kasvomuisti, turhauttavaa kun mä en saa päähäni mistä mä tiedän sut." Kundi hymähti, otti sytkän taskustaan ja pyöritteli sitä kädessään vähän, kääntäen sitten katseensa takaisin tuohon toiseen. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive To Huhti 22, 2010 2:09 am | |
| Tristian myös vilkaisi kadulle, kun kuuli ambulanssin kiitävän kaupan ohi, mutta laski katseensa nopeasti takaisin levyihin. Noihin oli ehditty tottua, sillä sitähän tapahtui melkein joka päivä. No, ei nyt melkein joka päivä, mutta todella usein levykaupan ohi kiisi hälytysajossa oleva ambulanssi tai poliisi. Kukahan oli taas kännipäissään kuvitellut osaavansa lentää ja hypännyt sen seurauksena katolta? Vai olikohan läheisessä pubissa käynnissä taas tappelu, jossa joku oli saanut pullosta päähänsä ja siihen tarvittiin ambulanssia? Tristian hymähti itsekseen ja pyöritteli virnuillen päätään. Että ihmiset sitten osasivat joskus olla tyhmiä. Tristian hyräili hetken itsekseen radiosta soivan biisin tahdissa, kunnes löysi viimein etsimänsä. Levy oli kuin olikin täällä - niin kuin Tristian oli muistanutkin. Hän oli jo hetken ehtinyt ajatella, että se eräs paljon levyjä ostanut asiakas oli ostanut sen, mutta ei onneksi. "Tässäpä tämä", poika hymähti ja ojensi levyn toiselle. Oli ehkä hivenen epätavallista, että myyjä etsi asiakkaalle levyjä monien joukosta, mutta niin Tristian oli aina tehnyt. Hänestä oli mukavaa saada jotain järkevää tekemistä näiden muutamien hukkatuntien jälkeen, kun kauppa oli ollut hiljainen.
Tummatukkainen kuitenkin siirtyi takanaan olevan hyllykön puoleen ja alkoi selailla sieltä sitä toista levyä, jota tämä keesipää oli kysellyt. Kyseinen bändi oli Tristianillekin tuttu ja hänen omassa levyhyllyssään oli muutama sen albumi. Tätä hänellä ei tosin ollut, mutta... Ehkäpä poika olisi tällä kertaa ystävällinen ja luovuttaisi sen suosiolla toiselle. Tristianilla oli näet tapana aina välillä selailla hyllyjä ihan huvikseen, sillä silloin teki ne parhaimmat löydöt. Tietenkin hän maksoi niistä sen kannessa olevan hinnan, sillä toihan se sitten tuloja liikkeellekin. Tristian kuitenkin keskeytti hetkeksi levyjen selaamisen ja käänsi katseensa toiseen. Tuo kertoi ajatelleensa samaa asiaa ihan äskettäin ja se sai tummatukkaisen kavoille nousemaan mietteliään ilmeen. Mistähän hän sitten voisi tuon tuntea, mikäli tuokin väitti tietävänsä Tristianin jostakin? "Niin. Kummallista", Tristian tokaisi ja katseli sitten keesipäätä mietteliäänä päästä varpaisiin. "Mä en ole tosin työskennellyt täällä kuin jotain... vuoden. Oli kato pakko saada jotain tekemistä päivisin, kun mut potkaistiin ulos koulusta. En kuulemma osannut käyttäytyä ja olin kaikkien oppilaidenkin mielestä joku helvetin friikki", Tristian jatkoi ja aloitti sitten selailla levyjä. Olisikohan asia sitten niin, että he olisivat käyneet samaa koulua? "Mitä koulua sä käyt? Tai kävit?" Tristian sitten kysäisi ja siirsi vaaleanruskeat silmänsä tähän keesipäiseen nuorukaiseen. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive To Huhti 22, 2010 8:23 pm | |
| Smokey leikki punaisella sytkällään mietteläänä. Sillä sytyttimellä oli oikeasti tunnearvoa, kuulosti se sitten miten hassulta tahansa, mutta Smokey oli saanut sen edesmenneeltä kaveriltaan, tai oikeastaan se oli jäänyt hänelle jätkän kuoltua, joten hän piti sitä sytkäriä sillätavalla arvossa. Oli ehkä vähän hassua, että sytkällä oli tunnearvoa, mutta esinehän se sekin oli, ja Smokeyn persoonaa ajatellen oli melkein ironista se oli juuri se punainen sytkäri, joka hänelle oli kaveristaan muistoksi jäänyt. Kundi hymähti vähän ajatuksilleen ja vilkaisi sitten ympärilleen liikkeessä. Rauhallista. Hän ei todellakaan ollut käynyt täällä varmaan vuoteen, vaikka kuitenkin Devon Streetillä jonkin verran liikuskeli. Paikallinen irkkupubi toi mieleen lapsuuden sieltä kuuluvalla musiikillaan, vaikkei Smokey siellä juuri koskan vieraillut. Proud to be irish, hah, todella.
Irokeesipää nappasi levyn toisen ojennetusta kädestä ja tyytyi sitten katselemaan sen kantta. Levyjen ostaminen oli aina hauskaa, tai varsinkin se kun niitä pääsi kuuntelemaan. Viimeisten vuosien aikana Smokey oli laittanut rahaa musiikkiin huimia summia ottaen huomioon taloudellisen tilanteensa, mutta jätkä ei tapansa mukaan suuremmin jaksanut miettiä asiaa. Levyt olivat keikkojen jälkeen heti toiseksi paras juttu liittyen musiikkiin. Lontoon punkskene oli edelleen ihan voimissaan jos vertasi moneen muuhun paikkaan vaikka vuodet ja uudet genret olivat himmentäneet sitä aika paljon. Smokey hymähti jälleen itsekseen ja katsoi sitten kuinka toinen alkoi etsiä NOFX:ia takana olevasta hyllystä. Smokey laittoi vapaan käden taskuunsa ja pyöritteli sen pohjalla olevia kolikoita sormissaan. I don't have much money, but I do have the time, to spend with you baby, 'til the day that I die... Smokey raapaisi vähän niskaansa ja nosti sitten katseensa takaisiin myyjään kun tämä avasi suunsa. Ah, koulu, tosiaan, siinähän se yhdistävä tekijä olikin. Samassa Smokeyn hieman hidastuneessa tajunnassa välähti sen verran, että hän osasi hyvinkin yhdistää tuon toiseen Ainsworthiin. Jätkä ei varsinaisesti hirveästi muistanut kyseisen koulun oppilaita koska hän lintsasi niin paljon, mutta nyt kun toinen asiasta erikseen mainitsi, niin Smokey alkoi tosiaan muistaa. "Hah, jeah, nyt mä tajusinkin, sä kävit Ainsworthia", keesipää totesi hieman huvittuneena ja kallisti vähän päätään, "en mä ymmärrän miten mä en heti tajunnu, mulla sytyttää helvetin hitaasti tänään", jätkä jatkoi kohauttaen vähän olkiaan. "Mä käyn Ainsworthia. Ainakin toistaiseksi", Smokey sanoi sitten. Toistaikseksi tosiaan, luokalleenjääminen ja tarkkailuluokalle siirtäminen olivat toistaiseksi hänen ainoat saavutuksensa kyseisessä koulussa, ja nekin olivat negatiivia. Loistavaa. Keesipää vilkaisi vähän ympärilleen ja käänsi sitten hivenen nauravaiset silmänsä tuohon toiseen jätkään. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Pe Huhti 23, 2010 1:24 am | |
| Tristian vihelteli hetken aikaa itsekseen ja selaili levyjä näppärin sormin. Niiden selaaminen oli tullut hänelle jo todella tutuksi ja se sujui ihan suhteellisen nopeasti. Eihän asiakasta saanut jättää odottamaan, eikö niin? Jotkut näet olivat aivan äärimmäisen kärsimättömiä, eivätkä voineet odottaa edes puolta minuuttia. Eivät nämä kaikki tajunneet, että monien levyjen koluaminen kesti vähän aikaa. Onneksi Tristian oli sosiaalinen, joten hän keksi aina juttua asiakkaan kanssa, ettei tämä ihan pitkästyisi. Tosin, joisain Tristianin äkkinäinen höpöttäminen saattoivat olla ahdistavaa ja sen takia lähteä kaupasta mahdollisimman nopeasti, mutta minkäs poika sille mahtoi. Ei ollut hänen vikansa, mikäli ihmiset eivät pitäneet yli-höpöttävistä myyjistä.
Tummatukkainen mutristeli hivenen huuliaan, kun ei sitä hänen etsimäänsä levyä alkanut löytyä. Olikohan sitä täällä edes? Pakko olla, sillä poika oli muistaakseen nähnyt sen joskus... Ainakin luultavasti. Olisikohan joku ostanut sen, mutta Tristian ei vain muistaisi sitä? "Hassua", poika puheli itsekseen ja kohotteli hivenen kulmiaan. Hänhän ei luovuttaisi, ennen kuin löytäisi sen tai toteaisi jonkun vieneen levyn mukanaan. Tristian puraisi huultaan ja vilkaisi sitten lähellään seisovaa jätkää. Tuskinpa tuo nyt kovin kauheasti pettyisi, mikäli levyä ei sattuisi löytymään? Tristian puraisi jo kertaallen huultaan ja jätti levyjen selaamisen sikseen. "Ei se nyt oikein suostu löytymään, mutta... Mä katon, jos se olisi tuolla", Tristian kohautteli olkiaan ja käveli sitten taas tiskin luokse. Hänellä oli joskus tapana laittaa levyjä jemmaan - ihan vain itseään varten. Epäreiluahan se oli, mutta kuitenkin. Pomo ei ollut tästä asiasta tietoinen, eikä Tristianin puolesta saisi tietääkään koko jutusta mitään. Tristian oli kyykistynyt tiskin taakse ja vilkuili sen takana olevia hyllyjä, joissa oli muutamia levyjä.
Poika kuitenkin havahtui toisen tokaisuun Ainsworthista ja nousi jälleen seisomaan. Tuo sitten kävi tätä koulua, jota Tristian oli käynyt muutama vuosi sitten. Mielenkiintoista. "No, kävin ja kävin. Eipä mua siellä nyt kauhean usein näkynyt ja tolleen. Ei oikein inspannu, joten sen takia olinkin tarkkiksella aika kauan", Tristian höpötti ja hymähteli aina välillä. "Tiiät varmaan tarkkiksen? Siellä, missä kaikki huligaanit ja friikit on. Mä taidan olla sitä kumpaakin kastia, mutta noh.." poika hymähteli ja päätyi sitten nojaamaan kyynärpäidensä vasten tiskille. Jos nyt asiaa mietti tarkemmin, niin oli Tristian saattanut nähdä tuon keesipään jossain käytävällä. Ihan vain muutamia kertoja vilahdukselta tai jotain. "Ootko sä sitten myös joku lakia uhmaava anarkisti, kun sanoit, että käyt vielä Ainsworthia? Friikiksi mä en sua uskalla edes epäillä", Tristian naureksi ja vilkuili tuota toista lievästi kiinnostuneena. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Pe Huhti 23, 2010 10:31 pm | |
| Smokey katseli hieman hajamielisesti levyhyllyköitä ja puraisi sitten vähän huultaan. Eräs Lontoon keskustassa oleva pieni levykauppa oli jäänyt kundin mieleen tosi selvästi, koska siellä oltiin myyty pelkästään vinyylilevyjä. Smokeysta se oli ollut vähintäänkin hienoa. Heidän vanha vinyylisoittimensa oli enemmän tai vähemmän rikki, joten käytännössä katsoen Smokey ei vinyylejään sillä voinut kuunnella, mutta jos hän jostain joskus uuden soittimen ostaisi, niin olisipahan ainakin kasa levyjä valmiina soitettavaksi. Kyseinen kauppa ei kuitenkaan tainnut enää olla olemassa, tai sitten se oli vain vaihtanut osoitetta, keesipää ei ollut varma, koska viimeisen puolen vuoden ajan kaupan tilat olivat olleet tyhjillään. Olisi siistiä myydä vanhoja kunnon vinyylejä omassa kotoisassa kaupassa ja jauhaa päivät pitkät paskaa asiakkaiden kanssa. Smokey hymähti ja katsahti levyjä selaavaa jätkää. Toisella oli aikalailla jees työ, vaikkei asiakkaita näyttänytkään niin tungoksittain olevan. Tai mistäs Smokey tiesi oliko levykaupan myyjänä oleminen nautinnollista vai tylsää, vai molempia, eipä hän suuremmin työkokemusta omistanut.
Toisen lopettaessa etsintänsä ja avatessa suunsa, Smokey kohautti vähän olkiaan. "Ei sillä oo niin väliä jos sitä ei löydy", hän totesi rennosti hymähtäen. Olihan hänellä se Black Flag siinä käsissään jo, eikä hän nyt niin kovin suuresti sen Ribbedin perään itkenyt, kyseinen levy vain oli sattunut pälkähtämään ensimmäisenä hänen mieleensä. Keesipää nojautui vähän enemmän seinää vasten ja katsoi kuinka toinen käveli tiskille. Smokey oli sanomassa jotain, mutta sitten tuo toinen jo nousikin takaisin ylös ja puhui, eikä kundi sen jälkeen enää muistanut mitä oli sanomassa. Hänellä oli surkea muisti, ei pelkästään kasvojen osalta, vaan muutenkin. Varsinkin lähimuisti, tuntui, että se pätki vähän väliä. Smokey hymyili kevyesti, hän oli muistanut siis oikein, toinen oli Ainsworthin entinen oppilas. Ei hän tuota toista ihan täydellisesti muistanut, niin kuin ei oikein ketään muutakaan koulun entistä oppilasta, mutta osasi kuitenkin selkeästi yhdistää pörröpään Ainsworthiin. "Yeah", Smokey totesi, "tarkkiksella mäkin oon viimeset pari vuotta ollu", jätkä kohautti olkiaan. Eipä asia mikään ylpeilyn aihe ollut, muttei Smokey sitä häpeillytkään, ihan helvetin sama se hänelle oli millä luokalla hän tai joku muu olisi, oli se sitten tarkkisluokka tai ihan normaali. Samaa paskaa ne molemmissa tyrkyttivät. Keesipää raapaisi vähän niskaansa ja kohotti kohta katseensa takaisin tuohon toiseen. Rento virne nousi Smokeyn kasvoille. "Laki uhmaava anarkisti", hän mietti, "aika suorasti ilmaistu", kundi hymyili sitä vinoa leikkisää hymyään. "Sanotaan nyt niin, että mä oon niin monesta asiasta eri mieltä, että oon ottanu vähän omia vapauksia", Smokey sanoi ja kohotti kevyesti kulmiaan, "koko koulu on niin täynnä noita vitun lampaita, että munlainen jätkä, joka ei sinällään nyt ees ole kovin hankala tyyppi, erottuu heti joukosta. Jos ei käyttäydy niin kuin sanotaan, niin pistetään tarkkikselle, vaikka sama kai se mulle on, mutta onhan se aika perseestä", Smokey kohautti jälleen olkiaan. No, jokainen sai ollaan omaa mieltään herran hankaluudesta, mutta itse Smokey ei kokenut olevansa mikään häirikkö, hän vain oli vähän erimieltä. Jätkä rypisti vähän otsaansa ja katsahti tiskin takana olevaa kundia. "Olitsä sit minkäikäinen kun lensit pihalle sieltä?" Smokey kysyi katse toisessa. Nyt kun tarkemmin mietti, niin ei hän edes tiennyt jätkän nimeä. Tai ehkä tiesikin, muttei millään onnistunut muistamaan. Hassua miten asiat pyyhkiytyvät niin helposti pois päästä. Ainakin hänellä, muista Smokey ei tiennyt. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Su Huhti 25, 2010 5:27 pm | |
| Tristian naputteli kynsillään tiskin mustaa pintaa ja nyökkäili aina vähän väliä toisen sanoille. Kyllä kyllä, nuo kaikki mitä toinen sanoi, oli totta. Ja myös Tristian pystyi kuittaamaan kaikki omalla kohdallaan. No, ei hän nyt itseään miksikään anarkistiksi tuntenut tai edes häiriköksi, mutta... Hän vain sattui pitämään puhumisesta ja paikallaan oleminen oli silkkaa tuskaa hänelle, joten siitä sai jo hyvät mausteet tarkkailuluokalle. Ja olihan Tristian tietenkin useista asioista erimieltä kuin esimerkiksi opettajat, mutta tuskin häntä nyt pelkästään sen takia tarkkikselle pistettiin. Eiväthän nämä tykänneet siitä, että väitettiin vastaan, mutta kuka muka sitten oikeasti haluaisi alistua vietäväksi kuin pässi narussa? Ei ainakaan Tristian alistunut, joten ei muuta kuin tarkkikselle vain. Ja näin mitä luultavimmin tapahtui myös tällekin tyypille tässä. "Niinpä tietenkin", Tistian hymähti ja katseli toista hymyilevin silmin. "Se on oikeasti tosi perseestä, kun ei saa omia mielipiteitään ilmaista vapaasti. Minkäs ne maikat sille voi, ettei kaikkia kiinnosta moinen lässytys ja haluavat ilmaista tämän kannan suoraan", poika jatkoi ja kohautteli olkiaan. Typerää, ettei koulussa tuntunut olevan sananvapautta. Taino, olihan siellä, mutta vääristä mielipiteistä tunnuttiin aina rangaistavan.
Tristian antoi katseensa hetken aikaa vaellella levyhyllyissä ja mietti edelleen kuumeisesti, oliko se toisen aiemmin kysymä levy vielä kaupassa. No, tästä huomasi myös sen, ettei poika tietyissä asioissa luovuttanut kovinkaan helpoisti. Koulu ei kuitenkaan kuulunut tähän sarjaan, joka ei kylläkään ollut ihme. Tuskinpa Tristian edes tässä paikassa seisoisi, mikäli olisi jaksanut olla luovuttamatta koulun suhteen. Mitähän kaikkea hänestä olisi tullut? Poika pudisteli itsekseen päätään ja siirsi sitten katseensa takaisin tähän keesipäähän. Pieni naurahdus karkasi hänen suupieliltä, koska toisen esittämä kysymys koski sitä, minkälainen Tristian oli ollut kun hän sai potkut koulusta. "No, ehkä suurin syy mun erottamiselle oli se, että mulla oli liian paljon luvattomia poissaoloja enkä ollut sen takia suorittanut kursseja tarpeeksi. Sitten mä muka tuhosin koulun omaisuutta ja taisin mä muutaman kerran jäädä kiinni ruohon polttelustakin koulualueella. Ihmettelen suuresti, miten ne jaksoi katsella mua niinkin kauan", Tristian kertoi virnuillen ja jätti ihan tarkoituksella sen laitoksessa olemisen pois. Ehkei sen kertominen ollut ihan fiksua, sillä toinenhan pitäisi häntä entistä enemmän sekopäänä. "Voin sitten kertoa, ettei maikat tykkää, että oppilaat kävelee katolla. Siitä napsahtaa ihan kiva jälki-istunto", Tristian vielä varoitti ja iski toiselle silmää. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ma Huhti 26, 2010 5:41 am | |
| [Hih, se kysy et minkäikänen Tristian oli ku lens ulos sieltä, mut sovitaan nyt leikisti et se kysy että minkälainen : >]
Irokeesipää antoi katseensa vaellella jotenkin päämärättömästi ympäri seiniä. Kaikesta räväkkyydestään huolimatta Smokeyllä oli toisinaan omituinen tapa vajota pitkiksi ajoiksi ajatuksiinsa. Sitä vaan alkoi pohtia jotain omituista ja tuijotella jonnekin ilman mitään sen fiksumpaa suuntaa. Toisen sanat kuitenkin palauttivat Smokeyn takaisin nykyhetkeen. "Jeah, niinhän se on", jätkä kommentoi ja katsahti tummatukkaa. Liian vähän oli niitä, jotka eivät halunneet kulkea talutushihnassa. Mielummin Smokey kuitenkin oli se koulunsa sekopää kuin se, joka teki kaiken ja otti kaiken vastaan ilman pinentäkään ajatusta siitä oliko se kannattavaa oman itsensä kannalta. Systeemi kusi monesta kohtaa, sen Smokey oli huomannut, ja sitä suuremmalla syyllä hän sitä vastaan kapinoi.
Smokey pyöritteli levyä vähän hajamielisesti käsissään. Meinasi vähän väsyttää. Paljonkohan kellokin mahtoi olla? Koulupäivä oli vielä reilusti kesken, muttei keesipää tämän reissunsa jälkeen sinne ollut tänään enää menossa. Eikä ehkä huomennakaan, tai koko viikkona, kuka tietää. Se riippui ihan siitä huvittiko herraa itseään. Kundi haukotteli vähän ja raapaisi sitten niskaansa. Oli melkein sellainen fiilis, että voisi lähteä juomaan. Joidenkin mielestä Smokey joi liikaa, mutta kundi itse ei pitänyt omaa juomistaan mitenkään liiallisena. Siitä hän kuitenkin oli yhtä mieltä, että tupakkaa meni ihan liikaa. Oli vaan helvetin vaikea yrittää vähentää. Smokey tunsi jo nyt tarvetta päästä sauhuttelemaan, vaikkei viimeisimmästä röökistä ollut kuin hetki. Katse nousi takaisin mustatukkaa tämän vastatessa. "Joo, kuulostaa tutulta", keesipää nyökytteli ja hymyili kevyesti. Hän oli, kuten monet muutkin tarkkislaiset, aiheuttanut hankaluuksia useamman kerran, mutta minkäs mahtoi, pakkohan siellä oli jotain keksiä. Sitäpaitsi Smokeylle oli ihan sama, vaikka jengi piti häntä ja muutamia muita ihan sekopäinä, se oli niiden ongelma. Smokeyta ei pahemmin jaksanut hetkauttaa se mitä muut ajattelivat. Parempi olla vain omaitsensä. "Yeah, sitäkin on tullut kokeiltua", kundi vastasi kevyt virne suupielessään tummatukan puhuessa katolla kiipeilystä, "eikä ne tykkää siitäkään, että menee keskusradioon vetämään omaa showta tai piirtelemään ympäri koulua omia nimikirjaimia", sinitukka jatkoi hieman huvittuneena, miettien kaikkia niitä juttuja, joita he olivat näiden vuosien aikana koulussa tehneet. Jos ei muuta, niin ainakin niitä oli helvetin hauskaa muistella jälkeenpäin. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ti Huhti 27, 2010 1:42 am | |
| (( Ai perkele. Ja mähän osaan lukea, että joo :'DD ))
Tristian kallisteli hetken päätään ja virnuili hetken. Oli lähes pelottavaa, miten samankaltaisia ihmisiä he olivat. Varsinkin sen suhteen, etteivät he kumpikaan viihtyneet koulussa ja suorastaan inhosivat sen laitoksen metodeja kouluttaa lapsista ihan mukiinmeneviä kansalaisia. Tristianista kukaan ei oppinut pakottamalla ja sitähän juuri se hänen koulunkäyntinsä oli ollut; opettajat yrittivät pakottaa häntä lukemaan ja opiskelemaan, vaikka hyvin tiesivät ettei poikaa kiinnostanut. Eikä aikaakaan siitä, kun Tristian erotettiin, joka oli hänen kannaltaan ihan hyvä ratkaisu. Jos häntä ei olisi erotettu, poika oli luultavasti lopettanut koulun kesken ja siitäkös ihmiset kauhistuivat enemmän kuin erottamisesta. Tai ainakin hänen isoveljensä, sillä hengissä olevia sukulaisiahan Tristianilla ei enää ollut. Poika katseli hetken arvioiden keesipäistä poikaa. Tuon kohtalosta hän ei voinut olla varma. Nimittäin ei hän todellakaan tiennyt, millainen tuo todellisuudessa oli. Okei, oli Tristian saanut selville tämän olevan tarkkiksella ja rikkovan sääntöjä yhtenään, mutta silti.
"Niinpä. Koulun katto onkin ehkä ainoa paikka, missä saa olla edes hetken rauhassa", Tristian nyökytteli mietteliäästi ja vilkaisi sitten nopeasti seinällä olevaa kelloa. Hänen työpäivänsä loppuisi vasta parin tunnin päästä, mutta asiakkaita ei ole näkynyt melkeen koko päivään kuin muutama. Poika mutristeli huuliaan ja siirsi katseensa kellosta takaisin tähän keesipäiseen nuorukaiseen. Pieni naurahdus karkasi hänen huuliltaan, kun toinen kertoi omista seikkailuistaan koulun keskusradiossa ja jotain seiniin kirjoittelusta. "Mitäs te sitten kuulutitte? Että maailmanloppu tulee sittenkin?" Tristian kysyi virnistellen. Hänellä ei tosiaan ollut ikinä tullut mieleen, että voisi kavereidensa kanssa lähteä pitämään omaa aamunavaustaan koulun keskusradioon. Se olisi voinut olla ihan hauskaakin, vaikka tietenkin siitä olisi napsahtanut ihan mukava jälki-istunto ja mahdollisesti lappu kotiin vietäväksi. "Huvittaisiko sun kenties lähtee mun kanssa pyörimään jonnekin? Vaikka kiipeilemään katoille tai jotain muuta hauskaa? Tää päivä on muutenkin ollut ihan helvetin hiljainen, että pomo tuskin suuttuu, vaikka pidän loppupäivän vapaata", Tristian vielä kysäisi ja kallisti päätään. "Kun ei sitä levyäkään näytä löytyvän", hän vielä virnisti loppuun ja katsoi keesipäätä odottavasti. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ke Huhti 28, 2010 10:23 pm | |
| [hih :>]
Smokey hymyili hieman toisen sanoille koulun katosta. Niinhän se meni. Maikat saivat järkyttävän kohtauksen sellaisesta. Ei Smokey nähnyt katolle kiipeämisessä mitään pahaa. Toisaalta se oli osittain juuri siksi niin hauskaa, että opettajat reagoivat siihen niin radikaalisti. Kundi raapi vähän käsivarttaan ja nosti kohta katseensa taas tummatukkaan. Kevyt naurahdus pääsi Smokeyn huulilta pörröpään mainitessa maailmanlopusta. "Suunnilleen", hän virnisti, "ei kyllä vakuuttanu kovin montaa oppilasta." Keesipää kallisti vähän päätään ja pyöritteli levyä kädessään, antaen sitten katseensa kuljeskella ympäri kauppaa. Mukannäköinen paikka ja sillätavalla ihan sopivan kokoinenkin. Smokey hymähti vähän huvittuneena. Miettikö hän tosiaan kaupan ulkomuotoa? Jätkä rypisti vähän otsaansa. Ajatukset lentelivät taas ihan omia teitään.
Katse pysähtyi tummatukkaan tämän puhuessa jälleen. Smokeyn kasvoille nousi kevyt leikkisä hymy. Totta kai hänelle seura kelpasi, olihan se yksinään haahuilun sijaan aina kivempi jossain pyöriä jonkun toisen kanssa. Vaikka tietysti kaikki tarvitsivat joskus omaa aikaa, mutta Smokeyllä oli juuri nyt sellainen fiilis, ettei seura ollut yhtään huonompi vaihtoehto. Eikä nuori mies sinne kouluun ollut enää tänään todellakaan menossa. Sitäpaitsi tuo toinen vaikutti ihan hyvältä tyypiltä, ainakin sellaisen ensivaikutelman Smokey oli saanut. "Ei yhtään huonompi ajatus", keesipää totesi kepeästi ja katsoi toista kevyt hymy huulillaan, vilkaisten sitten käsissään olevaa levyä, "jos mä ostan sit tän levyn." Smokey lopetti sen seinään nojailun ja lampsi kassoille päin. "Saaks sun nimeä muuten kysyä?" hän kysyi kohta kun muisti taas, ettei tummatukan nimikään ollut ihan varmassa tiedossa, "oon mä sen varmaan kuullu, mutta en nyt muista." Smokey katsahti ympärilleen, laski levyn siihen kassapöydälle ja käänsi sitten harmaiden silmiensä katseen tuohon toisen nuorukaiseen. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive To Huhti 29, 2010 1:41 am | |
| Tristianin suu venyi entistä leveämpään hymyyn, kun hän kuunteli toista. "Harmi. Mä olisin kyllä halunut olla kuulemassa. Olisi varmaan mennyt muhun ihan täydestä tai silleen.. Ehkei nyt ihan, mutta melkein", Tristian naureskeli ja katseli hymyilevin silmin toista. Oli todellakin käynyt hyvä tuuri sen suhteen, että juuri sinä tylsinpänä sekä hiljaisimpana päivänä juuri tämä keesipää oli kävellyt levykaupan ovesta sisälle ja näin piristänyt Tristianin päivää roimasti. Näin ei nimittäin käynyt kovinkaan usein, joka oli hivenen sääli. Ei tietenkään sillä, etteikö Tristian pitäisi työstään, mutta jotkut päivät vain sattuivat olemaan ihan äärettömän tylsiä, eikä pieni seura ollut pahitteeksi. "Hei, upeeta. Pakko sanoa, että pelastit mut tappavan tylsältä työpäivältä", Tristian virnisti ja suoristi sitten selkänsä, naputtaen muutamia kertoja tiskin pintaa kynsillään. Olihan se nyt tuplasti mukavampaa roikkua kaupungilla tai jossakin jonkun uuden tuttavan kanssa kuin kuolla tylsyyteen täällä. No, levykauppiaan homma oli sinällään ihan mukavaa, mutta joskus niitä hiljaisempiakin päiviä tuli ja olo oli toimeeton. Ja olihan tämä keesipää kieltämättä melko mielenkiintoinen persoona, että ihan mielellään Tristian tämän kanssa viettäisi muutaman tunnin. Tai sitten koko loppupäivän. Ei sitä ikinä tiennyt, kuinka hyvin he tulisivat juttuun, kerta tämä alkukin oli ollut hyvä.
Tristian kohotti mustalla rajatut silmänsä toiseen ja hymähti tämän kysymykselle. Aivan kuin se olisi esitetty jollekin vastikään tavatulle kauniille tytölle, johon haluttiin tutustua hienovaraisesti paljon enemmän. Muutamia naurahduksia tämän ajatuksen johdosta purkautui pojan huulten välistä. No, ehkei kysymys ollut ihan sellaisesta, mutta ajatus siitäkin oli jo niin naurettava. Tristianista kun ei saisi kaunista tyttöä tekemälläkään (vaikka jotkut olivatkin joskus sanoneet hänen näyttävän hivenen tällaiselta hameväkeen kuuluvalta yksilöltä), eivätkä ihmiset yleensä puhuneet hänelle hienotunteisesti. Johtunee varmaankin siitä, ettei Tristian puhunut näille siihen sävyyn, mutta se nyt oli sivuseikka. "No tietty saa, mut se on sitten täysin eriasia, että vastaanko mä siihen", poika sanoi hymyillen, otti tiskillä makaavan levyn kouraansa ja napsautti siitä viivakoodin pois. "Mut mä oon Tristian", hän jatkoi virnistellen ja naputteli muutaman luvun kassakoneeseen. "Eli se tekee tasan 6 puntaa", poika ilmoitti hymyillen ja asetti sitten levyn takaisin tiskille. "Teit muuten melkoisen löydön, koska tää levy on ihan oikeasti hyvä. Taino.. Mähän sen tuolta kaivoin, mutta kuitenkin", Tristian höpötti ja antoi suunsa vääntyä vinoon hymyyn. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Pe Huhti 30, 2010 7:40 pm | |
| Smokeyn huulilla leikki kevyt hymy toisen puhuessa aamunavauksen vakuuttavuudesta. "Lohduttavaa", hän mietti huvittuneena ja katsoi tummatukkaista. Oli melko positiivinen juttu, että hän oli päättänyt poiketa juuri tässä levykaupassa, koska muutoin hän olisi luultavimmin viettänyt päivänsä haahuillen siellä täällä enemmän tai vähemmän pääräättömästi, eikä siinäkään loppujenlopuksi ollut mitään järkeä. Niin, no missä oli? Smokey hymähti vähän ajatuksilleen ja katsahti ympärilleen, kunnes katse kääntyi takaisin tummatukkaan tämän puhuessa. Rento hymy löysi taas tiensä keesipään kasvoille. "Vau, mä en oo ikinä pelastanu ketään", hän mietti, "mutta kerta se on ensimmäinenkin." Smokey katsoi toista pieni huvittunut pilke silmäkulmassaan. Ehkei tämä pävä sittenkään ollut niin puuduttavan harmaa kun hän oli ajatellut. Ei saisi olla niin pessimistinen, eihän sitä ikinä tiennyt mitä sitä päivän aikana vastaan tulisi. Joka päivä on uusi seikkailu, vai miten sen meni. Smokey pyöritti huvittuneena päätään ajatuksilleen, jotka leijailivat taas ihan omissa maailmoissaan. Minkäs teki.
Keesipää katsoi toista hieman huvittuneena kun tuo naurahti hänen kysymyksensä jälkeen. "Oliko siinä jotain nauramista?" hän kysyi ja kohotti kulmiaan huvittunut ilme kasvoillaan. Smokey mietti oliko häneltä mennyt jotain ohi. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta. Toisinaan hän oli helvetin hidas, sille ei mahtanut mitään. Ja varsinkin vähäiset yöunet oikein korostivat hänen satunnaista hitauttaan. Smkokey kaivoi rahat taskustaan ja katsahti sitten tummatukkaa kun tämän puhui. "Mä voisin pitää sitä aika loukkaavana jos sä jättäisit vastaamatta", hän mietti ja hymyili vähän. Toisen kertoessa nimensä Smokey nyökkäsi kevyesti ja laski sitten kolikoistaan kuusi puntaa. Hän ojensi tasarahan Tristianiksi esittäytyneelle ja hymyili sitä rentoa hymyään kun toinen puhui levystä. "Toivottavasti, tää on niitä levyjä joita mun on pitäny hommata jo aikoja sitten", hän vastasi ja katseli levyn pintaa, "jeah, palvelu pelaa", keesipää jatkoi kun toinen mainitsi siitä, että oli hänelle sen levyn etsinyt. Smokey katsahti vähän ympärilleen ja käänsi sitten katseensa takaisin Tristianiin pienen hymyn leikkiessä huulilla. |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ti Toukokuu 04, 2010 1:17 am | |
| Vaaleanruskea katse pysyi edelleen toisessa ja suupielillä komeili edelleen pienehkö hymy. Helvetti, tätä menoa hän hymyilisi poskilihaksensa kipeiksi ja se oli sitten vähän huonompi juttu. Nimittäin silloin oli todella hankalaa - tai pikemminkin epämiellyttävää - puhua, jota Tristian taasen rakasti. Ja sitähän ei kukaan tiennyt, eihän? Pojasta olisi kauheaa olla mykkä, sillä silloin ei voisi kommunikoida muille ihmisille muuten kuin kehonkielillä, joka ei nyt sinänsä tuottanut ongelmia hänelle. Mutta muuten. Puhuminen oli kivaa, joten parempi vain näin. Kaikki pystyivät kuvittelemaan, millaista kärsimystä Tristianille oli se, kun hänen kurkkunsa oli kipeä ja puhuminen tuotti tuskaa. Hänellä oli kerran ollut keuhkoputkentulehdus ja puhuminen oli sattunut todella paljon, joka oli taas sitten todella turhauttavaa. Tummatukkainen hymyili hetken itsekseen, kunnes tajusi toisen ojentavan hänelle tasan kuusi puntaa. Hymyillen hän otti ne vastaan ja muutamalla napin painalluksella kassakoneen luukku avautui, ja kolikot kilahtivat sinne. Voi, että Tristian sitten rakasti tuota ääntä. "No jaa. Ei se toisten pelastaminen loppujen lopuksi niin ihmeellistä ole. Tai silleen. En mä tiedä", Tristian naureksi, kunnes tajusi selittävänsä jälleen ihan puuta heinää, joka ei ollut hänelle mitenkään epätavallista. Oli joskus vaikeaa selittää jotain asiaa järkevin lausein, että toinen osapuoli ymmärtäisi siitä jotain. No, ehkei toista luultavasti kauhean paljon häirinnyt, vaikka Tristian selittäisi jotain ihan typerää tai jotain todella monimutkaisesti.
Tristian naurahti uudestaan, kun kuuli toisen kysymyksen. Ilmeisesti tuo ei tajunnut yhtään, mille hän oli aiemmin naureskellut. Eli joko hidasälyinen, eikä osannut yhdistää asioita tai sitten Tristian itse oli liian sekava tai outo, etteivät ihmiset tajunneet, mille hän taas naureksi. "Ei mitään. Toi sun kysymys vain oli hassu", Tristian tokaisi ja iski sitten kassakoneen kiinni. No niin. Nyt olisi sitten tämäkin päivä pulkassa ja poika olisi valmis lähtemään. Hän todellakin luotti siihen, ettei hänen pomonsa kauheasti raivostuisi, vaikka poika lähtisi täältä tänään aiemmin. Tristian oli nimittäin tehnyt useina päivinä pitempään, joten olisihan tämä ihan oikeutettua. "Sunkin nimee sit vissiin viitsii udella?" Tristian kysäisi ohimennen, kun järjesteli samalla tiskin alla olevalla hyllyllä sijaitsevia levyjä parempaan kuntoon. Ne olivat hivenen levinneet, kun hän oli aiemmin etsinyt tämän toisen pojan pyytämää levyä.
"Eiks sulla muuten pitäis olla koulua nyt?" poika kysyi ja käveli sitten tiskin takaa kohti takahuonetta. Hän nouti sieltä mustan nahkatakkinsa sekä olkalaukkunsa, jonka hän tosin joutui kaivamaan kahden päälekkäin olevan pahvilaatikon takaa. Mitenhän se sinne oli edes joutunut? Tristian kohautteli olkiaan, veti takin päällensä ja käveli sitten olkalaukku olallaan roikkuen takaisin kaupan puolelle. "Noniin. Nyt voidaan lähtee", hän tokaisi ja käveli sitten lähemmäs toista. "Mihin mennään?" poika kysäisi ja tapitti ruskeilla silmillään toista. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Ma Toukokuu 10, 2010 3:19 am | |
| Smokey katseli mietteliäänä kuinka Tristian laittoi kolikot kassakoneeseen. Tuli mieleen kuinka joskus penskana Irlannissa naapurissa oli asunut pari pikkutyttöä, jotka olivat aina leikkineet kauppaa viereisessä leikkipuistossa. Nuo olivat pakottaneet hänet ja hänen kaverinsa leikkimään kanssaan, vaikka he olisivat halunneet leikkiä autoilla. Smokey hymähti vähän huvittuneena. Tytöt olivat olleet kovin päättäväisiä ja he taas ihan tossun alla, joten oli kai sitä sitten ollut pakko leikkiä noiden kanssa vähän aikaa. Kundin katse nousi tummatukkaan kun tämä puhui pelastamisesta. Smokey virnisti vähän. "En mäkään - tiedä siis", hän totesi olkiaan kohauttaen ja hymyili rennosti. Fiilis oli parantunut aika huimasti sitten aamun. Smokeytä ei haitannut yhtään, että hän oli päättänyt poiketa juuri tässä levykaupassa, päin vastoin. Seuraa oli aina kiva saada, tai ei nyt aina, mutta hyvin usein, ainakin nyt. Keesipää raapi vähän niskaansa ja käänsi sitten katseensa takaisin Tristianiin.
Smokey kohotti kevyesti kulmiaan toisen seuraaville sanoille. Oliko hänen kysymyksensä ollut hassu? Sinitukkainen mietti hetken. No okei, ehkä se oli vähän hassusti muotoiltu jos otti huomioon kenelle hän sen osoitti, mutta hei, ainakin hän ollut hienotunteinen. Smokeyta huvitti vähän oma ajatuksenkulkunsa. "Oisko mun pitäny vaan käydä kurkkuun kiinni ja uhata ryöstöllä jos et kertois heti nimeäs?" kundi kysyi ja pieni hymy leikki kasvoilla. Keesipää katseli vähän ympärilleen, mutta pian harmaiden silmien katse pysähtyi takaisin Tristianiin. Smokey kallisti vähän päätään ja laittoi nyrkit taskuihinsa. "Yeah", hän sanoi, "Smokeyksi ne haukkuu". Kundi hymyili hieman ja pyöritteli levyä käsissään. Levykaupoissa shopailu kuului hänen suosikkijuttuihinsa, oikeasti.
Smokey haukotteli vähän ja keskittyi sitten katselemaan kenkiään. Skeittarit olivat aika kärsineennäköiset, mutta eivät sentään niin hajalla kuin jätkän kotona majailevat tennarit. Keesipää hymähti vähän ja nosti sitten katseensa Tristianiin kun tuo kyseli koulusta. "Joo, pitäis, otin vaihteeks vähän omaa lomaa", Smokey sanoi olkiaan kohauttaen. Noh, Tristian varmaan ymmärsi häntä kun ei itsekään näyttänyt olleen mikään erityisen kunnollinen oppilas. Smokey katsoi kuinka toinen palasi takahuoneesta ja otti sitten kädet taskuistaan. Oikeastaan jätkällä ei ollut mitään hajua minne he menisivät, hänen oma haahuilunsa kun oli aina niin päämäärätöntä. "Kerro sinä", Smokey sanoi kun toinen kysyi heidän suunnitelmastaan. Keesipäinen katsoi toista pieni hymy huulillaan, "onko mitään suurempia suunnitelmia?" |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive La Toukokuu 15, 2010 4:56 pm | |
| (( Sori pikkunen kesto! ))
Tristian virnisteli hetken itsekseen, kun toinen puhui jotain kaupan ryöstämisestä, mikäli hän ei olisi kertonut nimeään. Noh, kyllä Tristian tajusi tuon pelkäksi vitsiksi, mutta olisi se silti ollut siistiä. Vaikka eipä hän pystynyt mitenkään kuvittelemaa toisen käyvän kenenkään kurkkuun kiinni ja uhkaavan ryöstöllä, mutta mistäpä Tristian voisi tietää. Jotkut näet saattoivat peittää oikean luonteensa melkeinpä täydellisesti ja antaa muille sellaisen kuvan, että olisi oikeasti ihan hyväkäytöksinen tyyppi. Tristian katseli toista arvioivasti, mutta ei mitenkään osaisi ajatella tuota esimerkiksi ryöstämässä kauppaa tai jotain. No, pystyikö kukaan ikinä arvaamaan, että Tristian sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Ei. Häntä pidettiin vain persoonallisena tyyppinä, jolla meni joskus vähän liian lujaa ja oli mitä erikoisempia juttuja. Niistä masennuskausista ei puhuttu, joten ei kukaan niistä tiennyt. Paitsi tietenkin läheiset ihmiset, mutta esimerkiksi koulussa siitä ei luultavasti tiennyt kukaan. "Se oisi kyllä siistiä nähdä. Sillä eihän susta tietenkään olisi mulle mitään vastusta", friikkipoika virnisti pirullisesti ja kävi sitten vielä sammuttamassa takahuoneesta valot ja kiersi tiskin taakse lukitsemaan kassakoneen. Mitähän vielä? Pojan itsensä mielestä he olisivat ihan valmiita lähtemään, mutta silti... Hän ei todellakaan halunnut unohtaa mitään, sillä muuten kauppaan ihan varmasti murtauduttaisiin ja se sitten tietäisi Tristianille potkuja. Ja olihan työ levykaupassa sen verran mukavaa, että olisi todellinen sääli saada potkut. Eikä poikaa kiinnostanut nykyään melkeinpä mikään muu, joten ihan hänen mielenterveytensä kannalta työpaikan säilyttäminen oli tärkeää. Ei nimittäin tarvinnut kauhean paljon vastoinkäymisiä, että hän masentuisi ihan totaalisesti.
"Ai niin, se varashälyytin", Tristian sitten tokaisi itselleen ja käveli sitten ulko-oven viereisen, pienen laitteen luokse ja muutamalla napin painalluksella hän kytki hälyttimen päälle. Nyt he olisivat sitten valmiita lähtemään. Mutta minne? Tristian kääntyi jälleen toista kohti ja katseli tätä mietteliäänä. Tuo kertoi ottaneensa vaihteeksi taas omaa lomaansa koulusta, johon tummatukkainen nyökkäsi hyväksyvästi. Kyllä hänkin aina välillä koulussa ollessaan otti omaa lomaa, mutta se sitten kostautui jälkeenpäin. Yleensä jälki-istunnolla ja lappu kotiin vietäväksi. Tietenkin hänen isoveljensä suuttui jonkin verran, mutta ei sillä ollut vaikutusta Tristianiin ja lopulta tuo päätti luovuttaa hänen suhteensa. Ja kerta koulusta tuli jo potkut, niin mitä sillä enää oli väliä. Pääasia oli kuitenkin se, että Tristianilla oli töitä ja hän sai rahaa auttaakseen veljeään maksamaan vuokraa.
"No niin. Nyt oltais valmiita", Tristian sanoi tälle Smokeyksi esittäytyneelle pojalle ja päätti sitten vielä tarkistaa, että kaikki tarvittava oli mukana laukussa. Rahat, avaimet, tupakat... Kyllä, kaikki oli mukana. Ja nyt pitäisi vielä keksiä, mihin he lähtisivät. Mutristaen mietteliäänä huuliaan Tristian katseli toista ja mietti, mihin he voisivat mennä. "Mä en ole kuule tänään syönyt mitään, että voitaisko me poiketa tos läheises kaupassa ja lähtee jonnekki. Tiiän nimittäin yhen katon, jossa saataisiin olla rauhassa edes jonkin aikaa", Tristian sitten ehdotti ja kallisti hivenen päätään. Tosiaan. Tämä kyseinen katto oli sen kerrostalon katto, jossa Tristian asui. Eikä se loppujen lopuksi edes ollut kaukana ja siellä he saisivat olla rauhassa. Ainakin jonkin aikaa, kunnes talonmies keksisi tulla katolta hakemaan joitain pihanlaikaisu tarvikkeita. Tämä oli näet yllättänyt Tristianin katolta muutaman kerran, joka ei tietenkään ollut mikään nautittava kokemus, mutta ei se silti saanut poikaa pysymään poissa katolta.
(( Heitämmekö nämä häiskät suoraan sinne katolle ja oletettaisiin, että nämä olisi käyneet kaupassa ennen sitä? :3 )) | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive Pe Toukokuu 21, 2010 4:33 am | |
| [Pientä kestoa tältäkin suunnalta]
Smokey laittoi levyn koululaukkuunsa, joka oli suunnilleen tyhjä, ja tunki sitten nyrkit takaisin taskuihinsa. Harmaiden silmien katse kuljeskeli ympäriinsä ja pysähtyi sitten takaisin Tristianiin. Suu kaartui rentoon vinoon hymyyn toisen puhuessa ryöstöstä. "Ai ei ois vastusta? Et tiedäkää millaset lihakset mulla on", keesipää virnisti ja tönäisi toista toverillisesti kylkeen. Sitten Smokey käänsi katseensa ulos ja haukotteli vähän. Kahvi tekisi terää, vaikkei nuori mies nykyisin ihan niin toivoton kofeiiniaddikti ollut kuin pari vuotta sitten. Vielä kun tupakointia saisi vähennettyä niin voisi olla jopa vähän ylpeä itsestään. Kundi hymähti. Tällä röökimäärällä hän todella tupakoisi itsensä hengiltä. Toisaalta Smokey oli niin hetkessä eläjä, ettei hän jaksanut pohtia tulevaa. Ei hän erityisen suuresti odottanut mitään erityisen pitkää elämää, aikuisuutta ja muuta, riitti kun koki kaiken tarpeellisen, sen jälkeen voisi vaikka kuolla. Keesipää kohotti hieman huvittuneena kulmiaan ajatuksilleen.
Smokey havahtui ajatuksistaan kun tummatukka ilmoitti, että he olisivat valmiita vaikka lähtemään. "Alright." Ilma ulkona näytti lupaavalta ja yölliset sateet näyttivät siirtyneen muualle. Parempi vaan. Oikeastaan Smokey tykkäsi auringonpaisteesta, kunhan ilma ei mennyt liian kuumaksi. Kundi puraisi vähän huultaan. Liam rakasti ukkosta - se oli tavallaan tosi hassua, broidi oli vain katsellut pihalle kun oli ukkostanut. Isoveljen miettiminen sai muutaman rypyn nousemaan Smokeyn otsalle. Liamilla ei mennyt edelleenkään hyvin, vaikka linnatuomio olikin ohi. Tietynlainen rikos - ja huumekierre näytti kuitenkin jatkuvan. Siitä ringistä oli vaikea päästä ulos, sen Smokey oli huomannut Liamin sekoilua katsottuaan. Totta kai hän oli huolissaan broidista, mutta oli vaikea auttaa kun jäbä itse ei antanut siihen mahdollisuutta.
Smokeyn katse siirtyi taas Tristianiin tämän tehdessä ehdotuksen suunnitelmasta. "Ei huonompi ajatus", hän totesi ja tajusi vasta nyt itsekin miten nälkäinen oikeastaan oli, "hitto mä tajusin, että mulla on oikeesti itelläniki ihan vitun kova nälkä", Smokey jatkoi hieman huvittuneena ja katsahti ulos. Ruokaa ja tupakkaa, kaksi asiaa joita Smokeyn juuri nyt teki aika merkittävän paljon mieli. Keesipää siristi vähän silmiään ja vilkaisi sitten Tristianiin, "Jos mennään sit."
[Joo, heitellään sinne vaa : D] |
| | | Suntsu Vasen käsi
Viestien lukumäärä : 753 Join date : 03.11.2009 Ikä : 30
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive La Toukokuu 22, 2010 7:58 pm | |
| (( Eipä tuo mitään ^ ^ )) Tristian naureskeli toiselle, kun tämä uhitteli siitä, etteikö tästä muka olisi vastusta tummatukkaiselle. No, sitä poika ei nyt epäillyt, sillä ei hän todellakaan mitään parhaiten treenattu ollut. "Niin varmaan. Se vain, etten mä usko mitään, ennen kuin näen ihan omin silmin. Ja enkä usko, että alat mulle tässä mitään strippiesitystä vetää, joten..." Tristian virnisti ja sai toverillisen tönäyksen kylkeensä. Ei tietenkään sillä, etteikö Tristian olisi uskonut toista - ties mitä kivaa tuo paitansa alla piilotteli. Hän vain oli... Noh, Tristian. Eikä hän väittänyt sitäkään, etteikö häntä ihan pelkän uteliaisuuden takia häntä kiinnostaisi kurkistaa toisen paidan alle, mutta... No niin. "Joo, eiköhän lähdetä menee", Tristian viimein tokaisi, heilautti sitten olkalaukkuaan paremmin olalleen ja lähti sitten liikkeen ovelle, napsauttaen vielä viimeisimmätkin valot pois. Ovea hän piti auki Smokeylle ja kaiveli samalla liikkeen avaimia taskustaan. Tietenkin ovi oli laitettava lukkoon, vaikka varashälyytin olikin päällä. "Noh, ei kannata lähteä koulusta omia aikojaan, kerta on nälkä. Siellä oisit saanut syödä", Tristian puheli naureskellen ja laittoi sitten oven kiinni, työntäen avaimen avaimenreikään. "Vaikkakin... Koulun ruoka on tunnetusti ihan paskaa, mutta silti..." hän vielä sanoi ja kokeili, että ovi oli varmasti lukossa. "Onneksi tosta läheisestä kaupasta saa kuitenkin melko halvalla ruokaa, että ei sen puoleen. Sopii opiskelijankin kukkarolle", poika virnisti ja lähti sitten kävelemään erästä katua pitkin, josta pääsisi nopeiten kaupalle. (( Joo, se oli lyhyt, mutta otin vapaudet ja aloitin uuden pelin tänne :> )) | |
| | | Sponsored content
| Aihe: Vs: If I ever leave this world alive | |
| |
| | | | If I ever leave this world alive | |
|
Similar topics | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |
|