It's midnight and it is colder (k-18)

((Vary med Christopher))

Naurua, tequilaa ja kaupungin kuumin yökerho täynnä silmänruokaa. Mitä muuta kuuden naisen seurue voisi toivoa? "Okei, okei! Nyt riittää!" Eva naurahti, yrittäen hillitä ystäviensä juomistahtia. Naisen vieressä seisova vaaleaverikkö, Amy nimeltään, heitti kätensä Evan hartioiden ylitse ja kikatti humaltuneesti. "Eva, mehän vaan pidetään hauskaa!" Eva pyöräytti silmiään ja tuhahti huvittuneesti, pudistellen samalla päätään. Niinhän sitä oli tarkoitus.

Kuinka ihmeessä rouva Beaumont-Fassbander oli päätynyt kikattavan naislauman kuudenneksi jäseneksi? Amy oli soittanut sattumalta Evalle, joka oli pahasti laiminlyönyt ystäviään viime aikoina, ja kysellyt kuulumisia. Jossain vaiheessa puhelua nainen sai huomata, että puheluun olivat liittyneet myös Cameron, Allison, Annie ja Theodora - kaikki uusia niitä uusia tuttavuuksia, joihin Eva oli tutustunut mentyään naimisiin Fredrickin kanssa. Fredrickin firman toinen osakas Scott Harley oli Amyn aviomies, ja rouva kiinteistönvälittäjänvaimo tunsi paljon muitakin vaimokkeita, jotka olivat löytäneet sen oman kiinteistönvälittäjänsä. Tietysti tämä tarkoitti sitä, että lähdettiin naisporukalla yökerhoon aina, kun aviomiehet olivat poissa vahtimassa. Fredrick tosin ei vahtinut Evan menojen perään nimeksikään, joten baanalle saattoi lähteä vaikka arvon herra olisi kotona ollutkin. Tosin sinä iltana Fredrick-rakas oli Itävallassa. Kuulema jotain yllätystä hakemassa. Rouva Beaumont-Fassbander tosin tiesi aviomiehensä aikeista ostaa hiihtomökki heille. Hän oli sattumalta nähnyt paperit miehensä työpöydällä ja kuullut tämän puhuvan puhelimesta asiasta. Täytyisi vain esittää sitten yllättynyttä, kun mies palaisi kotiin ja esittelisi uutta hankintaansa. Teeskentelyä. Niin ei se kovin vaikeaa tulisi olemaan. Vaikeampaa oli teeskennellä rakkautta, kuten Eva oli viimeiset kolme vuotta tehnyt.

Ryhmäpuhelu oli joka tapauksessa päättynyt siihen, että tummaverikkö katsoi suotavaksi kiskoa päälleen mustan tunikan ja vetää jalkaansa piikkikorkoiset avokkaat. Puuteri, huulikiilto, luottokortti ja avaimet oli pakattu iltalaukkuun, johon mahtuivat vain välttämättömin kalusto eikä yhtään enempää. Ruskeat kiharat oli jätetty valumaan olkapäille ja meikin suhteen oli tyydytty hyvin vaatimattomaan sorttiin. Silmiä oli korostettu mustalla eye-linerilla, mutta siihen se oli sitten jätetty. Ei sumusilmiä tai vaaleanpunaista glitterluomiväriä.

Eva huomasi pian seisoskelevansa White Noise -nimisen yökerhon ylätasanteella ja nojailevansa 'seisomapöytää' vasten kyynerpäillään. Hän kippasi viimeisimmätkin tipat Tequila Slammeristaan ja luoden seuraansa sitten kysyvän katseen. "Uusinta kierros, mä tarjoon!" Yksitellen tytöt esittivät juomatilauksensa ja Eva lähti naureskellen alakertaan baaritiskiä kohden.

Vaikka baaritiskillä oli tungosta sai Eva hyvin pian palvelualttiin nappisilmän seurakseen. "Yhdeksän Tequila Slammeria", Eva totesi tälle ja pyöräytti silmiään, mutta vilkaisi sitten yläkertaan kaiteen vieressä olevan pöydän ympärillä notkuviin ystäviinsä. Baarimikko vinkkasi silmää ja totesi naurahtaen palaavansa pian. Ehkei illasta ollut tulossakaan hullumpi. Kunnon juhlimista tässä oli kaivattukin.

// Täältä tullaan //

Christopher Kewan

Chris oli päättänyt väkisin pitää kunnon juomis illan, vaikkakin yksikseen. Ei hän mitään ystäviä siihen tarvinnut (eikä niitä ollutkaan), kun uskoi turhankin itsevarmasti saavansa seuraa yökerhostakin. Christopher oli kuitenkin läpäissyt ensimmäisen esteen päättämällä olla kuin mitään ei olisi koskaan hänen elämässään tapahtunutkaan. Hänellä ei ollut paljoa rahaa, mutta senverran, että sillä sai tarpeeksi juotavaa, vaikka olisi ollut suotavaa säästää raha muuhun elämiseen. Eihän Christopher sellaisesta välittänyt. Ehkä jatkuviin ongelmiin tottui?

Mies oli juuri päässyt White Noise yökerhon ovista sisään ja totesi paikan mielessään ihan hienoksi. Ehkä turhankin hienoksi Chrisin makuun, sillä hänen olemuksensa ei sopinut mihinkään näin huoliteltuun. Christopherilla oli päällään vain tummat farkkunsa, joita piti musta nahkavyö. Paitana valkoinen kireä pitkähihainen, jonka päällä musta nahkatakki aukinaisena. Ei mitenkään poikkeavaa, mutta Chris ei silti miltään rentulta näyttänyt. Kyllä hän osasi pitää huolen siitä miten nahkatakin kauluksen lauttoi ja miten sänkensä huolitteli. Hiuksissa ei nyt ollut järinpaljon tekemistä muutakuin lyhentämisessä, mutta sänki piti hoitaa suurinpiirtein jokapäivä, että se näyttäisi siistiltä. Angelician lähdön jälkeen oli kai pakko myöntää, että kaikki viilailu oli jäänyt puhtaasti sikseen, mutta tänäänpä ei. Chris vähät välitti naisista.. Tai kenestäkään muustakaan. Ei niistä ollut muutakuin harmia!

Chris näytti harvinaisen tympääntyneeltä, vaikka hän ei juurikaan ollut sen tympääntyneempi katsellessaan ympärilleen ja haahuillessaan kohti tiskiä. Osan perään hän katsoi pitempään arvioiden vartaloita ja vaatteita.. Voi kyllä voisi hyvin napata muutamankin mukaan, mutta ensin se tiski.. Christopher suoristi ryhtiään ja paransi olemustaan mitä lähemmäs pääsi voittoaan kuin kangastusta Saharassa. Juotavaa! Ennen tiskiin nojautumista hän kuitenkin näki varsin hyvännäköisen leidin olevan juuri siinä kohtaa mihin Chris halusi mennä.. Hmh. Mies kohautti kulmiaan itsekseen ja sen enempää miettimättä suuntasi askeleensa ihan tummatukkaisen naisen viereen kuullen sattumalta suuren tilauksenkin..
"Katos vaan.", mies virnisti olemuksen muuttuessa täysin verrattuna siitä minkä näköinen Christopher oli ovista sisään tullessaan. Nyt se huokui juuri sitä mitä miehen olemus oli hyvännäköisen naisen nähdessään. "Noin hintelä nainen ja noin monta lasia juotavaa?", tottakai mies arvasi tummaverikön olevan jossain seurueessa, mutta kuitenkin. Kyllähän keskustelu piti avata kun Chris päätti sen avata..
"..Tänne tulis Dry manhattan", heti väliin hän pysäytti juuri jonkun baarimikon, lähes röyhkeästi ojentamalla kättään tiskin yli pysäyttääkseen toisen. Helposti sai kaiken heti, mutta naisesta ei voinut olla varma..

Eva kuuli yllättäen äänen vierestään. Olihan hän toki rekisteröinyt, että aivan viereen oli asettautunut joku kookkaampi kaveri, mutta koska sen illan oli tarkoitus pidättäytyä puhtaasti hauskanpidossa, ei neiti viitsinyt vilkaista viereensä ajautunutta. Ja muuten ei, siihen hauskanpitoon ei sisältynyt millään tavalla miehiä. Mutta se oli ennen kuin Eva kuuli vieressä seisovan puhuttelevan häntä. Katse kääntyi hitaasti puhujan puoleen ja toinen kulma nousi aavistuksen ylös. "Mielenkiintoinen iskulause. Toimiiko se useastikin? Hintelä ei saa ainakaan minua tuntemaan itseäni imarrelluksi", Eva hymähti puoliksi huvittuneena, ehkä hieman kujeillen virnistäen ja kallisti päätään, katsastaen miehen päästä varpaisiin. Ei paha, ei lainkaan. Itse asiassa Eva olisi saattanut jopa luokitella kyseisen tapauksen jalat alta vievien -kategoriaan. Pitkä, miehekäs ja lihaksikas. Ne ainakin upposivat tummaverikköön.

"Jos kerta sinua huolettaa juomien määrä, ainahan voit auttaa niiden juomisessa", Eva totesi, eikä peitellyt ranskalaista korostustaan. Hän oli ylpeä ranskalaisista juuristaan, kuten ranskalaiset yleensä tapasivat olla. Naisen huulilla karehti ilkikurinen hymy, mutta kun baarimikko laski tarjottimen - yhdeksällä Tequila Slammerilla lastattuna - vaihtui hymy vakavaan ja tylyyn ilmeeseen. "Illan jatkoja", nainen toivotti kylmästi miehelle ja lähti sitten tarjottimen kanssa sipsuttamaan ystäviensä seuraan.

Eva tuskin kerkesi pöytään, kun joutui jo utelujen kohteeksi. Kysymykset olivat kutakuinkin 'Kuka tuo oli?', 'Mistä tunnet sen?' -tyyppisiä. Tummaverikkö kuittasi kysymykset pelkillä naurahduksilla ja pään puisteluilla vaihtaen sitten puheenaihetta Annien ja tämän perheen ostamaan huvilaan Ranskan Saint Tropezilta. "Se on varmasti kaunis", Eva huokaisi kaihoisasti ja nojasi kyynerpäänsä pöytää vasten, laskien sitten leukansa nyrkkiensä varaan. Ei hänellä sinäänsä ollut mitään itävaltalaista hiihtomökkiä vastaan, mutta Eva ei koskaan ollut erityisemmin niitä laskettelusta tai talviurheilusta ylipäätään innostuneita. Hän nautti enemmän rannalla lököttelystä. Lämmintä ja kuivaa, kyllä kiitos. Kosteata ja kylmää, ehdottomasti ei!

Hyvä on, nainen ei juurikaan ollut sitä helppoa laatua, mutta eihän Chris semmoista odottanutkaan. Hän oli tarkkaillut jo vähän ympärilleen, mutta juuri tämä nainen oli pistänyt silmään. Kai se johtui vain siitä, että mies halusi juuri tuohon paikkaan missä toinen oli nyt, oli se iskulause mikä tahansa. "Ehkäpä.", mies vastasi yhä virnuillen. Ei häntä kiinnostanut miksi naiset tunsivat itsensä, silllä miehen mielestä pääasia oli miten Chris tunsi itsensä. Tietenkin. Ja juuri nyt mies tunsi olevansa vireessä, vaikkei ollut vielä edes juonut mitään. Hän kaipasi tekemistä, eikä sitä oikein ole ollut varmaan viikkoon? Hän ei halunnut enää jäädä miettimään mitään, joten muiden mielipiteitä ei kysytty. Tosin apu juomien juomisesta kuulosti jo liian hyvältä ollakseen totta, joten mies katsoi tarjotinta samalla miettiessään naisen aksenttia, josta Chris ei ollut aluksi saada selvää. Huu, seksikästä. Miehen omastakin puheesta kuuli varmasti kuurokin, että hän oli kotoisin Amerikasta.

Chris oli arvannut jopa oikein, kun nainen lähti raahaamaan juomia pois toivottaen illan jatkot, jotka olivat selvästi tarkoittavinaan toivottavasti-ei-nähdä-enää.. Niin Christopher sen tulkitsi, mutta aikoiko hän alistua jonkun tuollaisen tahtoon? "Jatkoja vaan.", mies hihkaisi naisen perään seuraten toisen kaikkoavia askeleita. Siinäpä pakkaus.. Yhtäkkiä dry manhattan kolahti pöytään cocktail-lasissa ja Chris iski rahan, siirtyen aavistuksen vasemmalle: täsmälleen siihen kohtaan mihin oli tähdännytkin. Mies siemaili drinkkiään kuunnellessaan vaivihkaa ympärillä olevien ääniä. Tai oikeastaan sitä suuntaa mihin tuo äskeinen tummaverikkö oli kadonnut.. Tästähän tulisi vielä hauskaa, ellei Chris menettäisi hermojaan, joka oli hyvin mahdollista... Hän tässä antoi naiselle sellaisen kuvan, että tuo olisi päässyt Christopherista eroon noin vain, kuin kenestä tahansa isku-yrittäjästä yökerhossa, jotka dumpattiin samantien. Chris oltiin dumpattu jo kerran, eikä aikonut epäonnostua enää uudelleen, sillä epäonnistuminen ei ollut normaalia millään tasolla..

Mies seisoskeli tiskin ääressä vielä jonkin aikaa, tajuten naisjengin puhuvan jostain huviloista.. Lopulta hän väläytti hymyn baarikaapille, lähtien sitä tiettyä pöytää kohti dry manhattan otteessaan.
"Hmm-m. Ette arvaakkaan millasia huviloita Miami beachilla on..", mies virnisti keskeyttäessään ja tuppautuessaan äsken tapaaman naikkosen ryhmän seuraan, josta kyllä tsekkasi katseellaan jokaisen. Uuu, keidas, hän ajatteli tyytyväisenä pyöritellessään oliivitikkua manhattanissaan. "Kenens viereen mä voin istuah?", Chris otti oliivin viehkosti hampaidensa väliin, vetäessään viereisestä pöydästä jonkun tuolin, muttei valitettavasti onnistunut vetäisemään sitä tähtäimessä olleen tummaverikön viereen.
"Tässä on mun silmiin juuust hyvännäkönen porukka.", Chris pyöritteli seuraavaksi hammastikkua hampaidensa välissä, mutta sinisten silmien katse oltiin suunnattu melkoisen selvästi siihen drinkkejä lahdanneeseen naiseen. Seuraavaksi voisi kai istuututakkin? Christopher kun jäi vielä hetkeksi nojaamaan kämmenillään tuolin selkänojaan kuin varmistaakseen asian istumapaikastaan.

Eva kuunteli hymyssä suin vaalean ystävänsä pälpätystä kahdeksan huoneisesta huvilasta. Yhtäkkiä naisseurueen keskusteluun tuppautui vieras ääni. Eva kohotti katseensa äänen omistajaan ja yllätyksekseen sai huomata baaritiskin miehen lyöttyneen heidän seuraansa. Muut naiset olivat jäätyneet ainoan tummatukkaisen jäsenen tavoin tapittamaan miestä, mutta sitten Amy tajusi korjata tilanteen. "Miami Beachilla? Oih, olen aina halunnut käydä siellä", nainen kihersi kuin teinityttö. Eva katsahti ystäväänsä huvittuneesti, selkeästikin joku oli nauttinut jo tarpeeksi tequilaa. Katse siirtyi tuoliin nojailevaan mieheen. "Ranska on tyylikkäämpää aluetta kuin Miami, tai Yhdysvallat ylipäätään", Eva hymähti raivostuttavan itsevarmasti - puoliksi tahattomasti. Tummaverikön kasvot olivat täysin ilmeettömät, niistä ei pystynyt päättelemään juuri mitään. Ajatukset kävivät kumminkin yhtenä suhinana naisen pään sisällä. Hän tapitti miehen kasvoja hetken aikaa, mutta tuhahti sitten ja katsahti olkansa ylitse, kohdistamatta katsettaan oikein mihinkään.

"Istu. Istu nyt hyvä mies!" Eva kuuli Amyn kehottavan vaativaan sävyyn. "Onkohan se nyt hyvä idea?" Nainen puuttui peliin, muttei katsahtanut komistusta, vaan ystäväänsä. "Eva", Amy mumisi luoden merkittävän katseen tummaverikköön, saaden tämän vain hymähtämään värittömästi ja puistelemaan laimeasti päätään. Vastaan jänkkäämisestä ei tainnut kauheasti olla hyötyä. Etenkään sellaisen ihmisen seurassa kuin Amy, joka oli tottunut saamaan kaiken nyt ja heti. Oli Evakin voimakastahtoinen luonteeltaan, mutta sinä iltana dramaattisen riitelyn järjestäminen yhden ystävän kanssa ei kiinnostunut niissä määrin, että nainen olisi vaivautunut. "Istu", Amy käskytti miestä, mutta kääntyi sitten ystäviensä puoleen maireasti hymyillen. "Tässä on Cameron, Allison, Annie ja Theodora. Tuo ilonpilaaja on Eva", oman esittelynsä kohdalla rouva Beaumont-Fassbander tunsi koron iskeytyvän kipeästi sääreensä, mikä oli merkki siitä, että pitäisi todennäköisesti pakottaa hymy kasvoille. Niinpä mökötys vaihtui väkinäiseen hymyyn ja tummien silmien katse kävi miehessä.

Eva seurasi keskustelua sivusta. Hänen edessään oli yhä koskematon shotti, kun taas muut olivat kipanneet jo aikoja sitten omansa kurkustaan alas. Amy oli pyytänyt miestä kertomaan Miami Beachin huviloista. Vaikka Eva yritti pysytellä viileän etäisenä, ei hän onnistunut estämään katseensa hakeutumista mieheen tuon tuostakin. "Tökeröt iskulauseet varmasti korvaa se, kun kerrot hameväelle Miami Beachin huviloista. Vai?" Bruneten äänensävy oli peittelemättömän piikikäs. Sanojen päätteeksi tehtiin selvää pöydällä omaa vuoroaan odottaneesta shotista ja heitettiin sitten miehen suuntaan kysyvä katse. Toista suupieltä kohotti toispuoleinen hymy, kun samalla kädet vedettiin puuhkaan rinnan korkeudelle. Eva nojautui taaemmas penkkinsä selkänojaa vasten, katse tiukasti mieheen kohdistettuna.

Kaikki näyttivät tuijottavan seuraan tuppautunutta miestä oudosti, mutta Chris ei antanut sen häiritä. Kunhan odotti puheisiinsa vastusta, kunnes yksi naisista tajusi avata suunsa. Ainoastaan tuo tummaverikkö yritti olla kuin mikäkin jääkalikka, mutta se sai Christopherin vain virnistämään. "No lähe käymään Miami beachilla.. Hieno paikka", mies iski silmäänsä, vaikka voisi vain räkättää mielessään. Oli Chris käynyt Miamissa, ja Miami beachillakin, mutta ei hän tippaakaan sen huviloista tiennyt! Chris kun ei ollut mikään rikas pohatta.. Tummaverikkökin kumosi puheet Yhdysvalloista vertaamalla jotain Ranskaa Miamiin. "Älä selitä nainen. Ne on niin kaukana toisistaan, sitäpaitsi Miamista sä voit löytää kaikki jutut, mitä nykyaikana tarvitaan. Ihan niistä hienoista huviloista lähtien.", Chris selitti kättään huitoen, sillä halusi kumota naisen puheet siihen paikkaan. Toinen selvästi yritti miehen arvomaailmassa korkeammalle sarakkeelle pistämällä vastaan, mutta Christopher oli päättänyt ettei siihen olisi kellään mahdollisuutta.

"Mähän istun.", hän toisti istuutuessaan kiltisti tuolille jo melkein ensimmäisen 'käskytyksen' jälkeen, vaikka taas tuo brunette koetti puuttua peliin. Chris tajuamattaankin loi vastakkaiseen naiseen tuimemman katseen, mutta olemus muuttui heti paljon flirttailevammaksi miehen päästyä istumaan ja luotuaan katseensa Amyyn, sekä järjestyksessä kaikkiin muihin nimien käydessä ilmi. Oikeastaan mies ei muistanut sekuntin jälkeen ketään muita kuin Amyn ja Evan.. Mies virnisti Evalle ja nyökäytti hitaasti päätään oikein piruuttaan. Nainen ei selvästikkään ollut tyytyväinen siihen, että Christopher oli tuppautunut seuraan.

"Siellähän on vaikka mitä! Sä pääset suoraan rannalle sun pihalta ja vielä baaritkin vieressä. Paljon silmänruokaa ja hei sen parempaa meininkiä sä et löydä muualta. Et samanlaista mistään Ranskasta.", Chris oli selvästi nojautunut enemmän vaaleatukkaiseen naiseen päin, vaikka salaa piti silmällä kiinnostavammalta vaikuttavaa Evaa. Välillä mies hörppäisi drinkkiään tyynesti ja lopulta katse kääntyi häpeilemättä brunetteen kuullessaan toisen kysymyksen, joka taas vaihteeksi viittoi Chrisin iskuyrityksiin. Mies pysyi hetken hiljaa, cocktail-lasi kädessään Evan vetäistessä shottinsa. Siinäpä piikikäs nainen.
"Hmm..", hän lopulta myhähti pitkästi, nojautuen kyynärpäillään pöydän reunaa vasten tuijottaessaan naista ärtyneen ja houkuttelevan katseen välimaastosta. Suoraansanottuna Chris vihasi tuollaista päälle puhumista jota Eva tässä ihan mukavasti näytti harrastavan.. Piti pistää jotenkin takaisin.
"Älä nyt Eva.. Muisteletko sä sitä yhtä yötä vieläkin noin pahalla?", Christopher heittikin, virnistäen vain mielessään oikein pahaenteisesti. Tuostahan saisi ihan mukavan väärinkäsityksen aikaan! Nainen vaikutti siltä kuin olisi ollut jostain mustasukkainen, sen lisäksi ettei pitänyt Chrisitä, joka pyöritti drinkkiä lasinsa pohjalla. Lasi pysyi osittain kasvojen edessä , eikä katse vieläkään siirtynyt houkuttelevan näköisestä brunetesta minnekkään. Voi kun oli hauskaa. "Nyt vasta nimenkin kerroit. Hmh. Tai siis.. Aam.. Amy kerto.", mies taputti Amyn olkapäätä ja tajusi lasinsa tyhjentyneen.
"Voin mä hei sunkin viereen istua, jos on niin hankalaa nyt.", ei mitään piilovittuilua, mutta kaikella oli aina oma tarkoituksensa.

Eva nyrpisti nenäänsä hyvin, hyvin tyytymättömästi. "Epäilemättä samat mukavuudet löytyvät Ranskasta, siinä missä ne löytyvät Miamistakin", nainen tuhahti ja huitaisi vähätellen kädellään ilmaa.

Tummakutrisen rouvan ilme ei värähtänytkään, kun mies lausui jotain, mitä Eva ei todellakaan ollut osannut odottaa. Hekö? Ajatus oli naurettava, vaikka ei miehessä ulkonäöllisesti ollut mitään vikaa, mutta että nainen erehtyisi niin koppavan ja niin... niin raivostuttavan kanssa johonkin lähempään tuttavuuteen - johon herra ystävällisesti viittasi -, se oli aivan mahdoton ajatus. Jos he eivät olisi olleet julkisella paikalla, olisi Eva antanut miehen kuulla kunniansa. Nainen oli avaamassa juuri suutaan, lataakseen takaisin jotain nasevaa, mutta siveyden sipulinakin tunnettu Theodora kääntyi Evan puoleen kauhistunut ilme kasvoillaan. "Sähän olet naimisissa!" Nainen kivahti vähän turhan lujaa, sillä lähistöllä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan seuruetta kummastuneena. Tummaverikkö käänsi päätään ystävänsä suuntaan, vaikka katse ei karannut sen ärsyttävän miespuolisen olennon kasvoista mihinkään. Ei ennen kuin Eva kiskoi katseensa väkisin Theodoraan. "Mä en ole tehnyt mitään sellaista. En ole edes koskaan aikaisemmin tavannut tätä... tätä... mikä sun nimi nyt olikaan?" Katse käännähti nopeasti mieheen. Herttainen hymy, mikäs sen ärsyttävämpää.

"Parempi kun pysyt siellä vaan, jos et välttämättä halua saada korkokengän korkoa jalkapöydällesi", Eva heitti täysin neutraalilla äänensävyllä, mutta ei antanut huulillaan keikkuvan hymyn haihtua mihinkään. Hän kohotti lasiaan ohi kulkevalle tarjoilijalle sen merkiksi, että täydennystä kaivattaisiin. Amy katseli ystäväänsä järkyttyneen oloisena, mutta tajusi kerätä itsensä pian kasaan. "Eva on onnellisesti naimisissa kiinteistövälittäjän kanssa. Niillä on ihan täydellinen talo. Sellainen valkonen pilareilla ja suihkulähteillä varustettu - jokaisen naisen unelma", vaaleaverikkö selitti vieressään istuvalle herrasmiehelle. Eva tuhahti Amyn sanoille huvittuneena ja keskeytti tyhjän lasinsa tutkimisen. Se oli tyhjä lasi, ei mitään mielenkiintoista. "Olin onnellisesti. Nykyään vain olen naimisissa", hän korjasi, katsahtaen miestä suoraan silmiin ja hymyili vinottain.

Eva näytti olevan aika elitistinen luonteeltaan toisen vertaillessa Ranskaa ja Miamia. Chris hymähti ja tasoissa oleminen kelpasi hänelle tämän kerran, mutta mies kirisi myöhemmin edelle.. Tottakai hän kilpaili. Niinkuin niillä puheilla yhdenyön jutusta, jota ei koskaan ole ollutkaan. Mies oli tyrskähtää ja sylkäistä juomat lasiinsa yhden naisen hihkaistessa naimisissa olemisesta! Ahhah, päivän naurut tulivat tässä, mutta Chris nojautui mitäänsanomattomasti pöydän reunaan peitellen huvittuneisuuttaan tyhjentyneeseen lasiin. Voi eeei.. Että oli Eva ihan varattukkin, mutta mitä väliä sillä nyt oli? Ei Christopher siitä ongelmiin joutuisi.
"Miten vaan.. Ja se nimi on Chris.", hän vastasi naisen selitellessä syyttämättömyyttään lähes epätoivoisesti jos sitä Chrisin näkökulmasta asiaa katsoi. Menisi sitten läpi tai ei, mutta nyt mies uskoi olevansa senverran johdossa, että sai rauhassa jatkaa asioitaan eteenpäin. Hän vastasi Evan hymyyn vittuilevalla hymyllä takaisin.

"Haluat kuitenkin.", Chris puhui siitä viereen istumisesta, jonka voisi ihan mielellään toteuttaa, vaikka Eva ei sitäkään halunnut. Hän laski tyhjän lasin pöydän pintaan harmistuneena siitä, ettei yksi lasillinen tuntunut näin isolla miehellä missään.. Pitäisi koko omaisuus kuluttaa ja se oli suoraansanottuna perseestä. Hän kuunteli lähes tylsältä kuulostavaa puhetta Evan onnellisesta elämästä.. Ainoa asia mikä Chrisiä havahdutti olivat nuo suuret asiat, joka tarkoitti, että ei nainen mikään köyhä ollut. Mies hymyili itseseen, saaden sen vaikuttamaan siltä kuin hän olisi onnellinen Evan puolesta. Tosiasiassa Chris oli vain kiinnostunut rahasta..
"Ahaaa..", hän vetäisi nahkatakin päältään. Tässähän alkoi olla jo kuuma naisia katsellessa.. Chris risti kätensä pöydän pintaan ja yhtäkkiä Eva itse myönsi millainen suhde tällähetkellä oli.
"Hyvä.", mies vain vastasi suoraan. Todella kannustavaa. Ei hän mihinkään onnellisiin suhteisiin uskonutkaan.. Mies ei tiennyt miten Evan hymy pitäisi tulkita. Ehkä rahaa oli, mutta kaikki muu olikin sitten päin seinää.. Onnekasta Christopherin kannalta. Chrisillä ei ollut edes rahaa kovin paljoa. Ihan hyvinhän hänellä näytti menevän jos otetaan huomioon, että hänetkin oltiin juuri jätetty.. Tai siis Chris oli häätänyt Angelician asunnostaan ja nainen ei ollut pistänyt mitään siihen vastaan. Karatkoon vain rikkaamman matkaan.

"Mun sormet on tyhjät.", ja tulee aina olemaan, Chris virnistäen heilautti vasenta kättään. Hän ei todellakaan mihinkään 'onnellisesti naimisissa'- juttuun uppoaisi. "Jos se sun suhde onnellinen nii mitä se sitten on? Perseestä?", hän tökkäsi tyhjää lasia keskemmälle pöytää, tajuten tässä puhuvan melkein vain ja ainoastaan Evalle. Ei nuo toiset Chrisiä kiinnostaneet tippaakaan, joten ei hän jäänyt sen kummemmin puheenaiheitakaan miettimään. Mies siristi silmiään todistaessaan, että kyllähän se flirttailu ilman sanojakin onnistui. Ihan sama siitä oliko naimissa vai ei - edelleen.
"Aa, tää on taas näitä juttuja. 'Oo kiva tai et istu mun vieressä'.", Chris heilautti kättään ilmassa samalla hetkellä tarjoilijan ilmestyessä juoman kanssa pöytään "..Kaada vähän tännekkin.", hän vei lasiaan kohti tarjoilijaa. Siihen sai kaataa ihan mitä vain. Kunhan se olisi alkoholipitoista.
"Kyllä mä tiedän. Jos nainen tekee just tolleen, se oottaa, että mä teen jotain. Mm-m.", mies arvioi ääneen saatuaan lisää juotavaa lasiinsa. "Joten ehkä kuitenkin istunkin sun viereen.", Chris virnisti kiskaisten tuolin toiseen väliin, suoraan Evan viereen. Siitä koron varomisesta huolimatta. Heti parempi.

Eva kohotti toista kulmaansa, kun mies ilmoitti sormusten puutteen, ja puraisi huultaan. Mitään vahinkoa hampaat eivät kumminkaan onnistuneet aiheuttamaan. Samassa joku pitkä herrasmies tuli hakemaan Cameronia tanssilattialle. Ilmeisesti Cameron oli saanut Evan ja Chrisin välisestä piikittelystä sekä kisailusta tarpeekseen, sillä tämä lähti miehen matkaan enemmän kuin mielellään. Eva seurasi katseellaan ystävänsä matkaa tanssilattialle, mutta katsahti sitten miestä, tämän avatessa sanaisen arkkunsa taas. "Sitäkin", nainen myönsi hetkeäkään miettimättä. Hän piti kasvonsa peruslukemilla ja äänensä neutraalina. "Kuivaa, pitkästyttävää ja intohimotonta noin tiivistettynä", tummaverikkö liikautti toista hartiaansa tapaan, joka muistutti olan kohautusta.

Naisen katse oli varmasti sieltä epäuskoisimmasta päästä, kun Chris lykkäsi itsensä istumaan hänen viereensä. Eva räpäytti ripsiään hämmästyneenä ja yritti sulatella tapahtunutta. Saada jotain selkoa siihen. Se kuinka hön onnistui... no, jääköön se salaisuudeksi. Vihjattakoon, ettei kauheasti edistystä tapahtunut. "Oletko sä jotenkin itsetuhoinen?" Rouva hymähti. Tällä kertaa huvittuneena, ei tylysti. Hän risti säärensä naisellisesti, muttei irrottanut katsettaan miehestä. Samassa korviin kantautui pieni yskäisy ja sitten Eva hahmotti ystäviensä nousevan pöydästä. "Me tästä... mennään. Pitäisi varmaan olla huomenna ajoissa töissäkin. Eva, etkö sä tarvinnut kyytiä?" Amy kysyi, saaden naisen säpsähtämään ja kääntämään katseensa Chrisista. "Mä otan taksin. Ajattelin muutenkin varmaan mennä käymään yhden ystävän luona, kun teistä eroon pääsen", hän naurahti, onnistuen kuulostamaan täysin viattomalta. Mitään ystävää ei oltu menossa tapaamaan, vaan Eva halusi ottaa selvää vieressään istuvasta miehestä, joka vaikutti aivan liian koppavalta ja itsevarmalta ollakseen naisen makuun. Jokin siinä kumminkin koukutti ja pahasti. "Ahaa. No, nähdään sitten taas", Amy totesi aavistuksen epäluuloisen kuuloisena, mutta lähti sitten johdattamaan seurueen kahta muuta jäsentä ulko-ovea kohden ja sitä kautta parkkipaikalle.

Eva kääntyi Chrisin puoleen siten, että hänen ylävartalonsa ja kasvonsa osoittivat miestä. Katse oli piikikäs, mutta siitä saattoi huolettomallakin tarkastelulla erottaa uteliaan sävyn. "Oletko nyt tyytyväinen? Häädit ystäväni ja sait minut jäämään, jotta voin survaista korkoni suoraan jalkapöydällesi", Eva hipaisi tarkoituksellisesti miehen jalkapöytää avokkaidensa korolla ja kohotti sitten kulmiaan kysyvästi.

Tässä se taas nähtiin, että elitisti leidit olivat paljon heikompia. Chris hymähtäen vilkaisi vain jonkun tanssitettavan naisen perään kiinnostumatta tuosta sivuseikasta sen enempää.. Sentään yksi este vähemmän tuolin siirtämiselle, mutta sitä ennen Chris sai itselleen kannustettavaa Evan selittäessä harvinaisen tylsältä kuulostavalta suhteestaan. Eeerittäin tylsä siis, joten mies tiesi itsevarmuutensa kasvavan vain entisestään. "Tyhmää edes pysyy sellasessa.", Chris töksäytti suoraan, kuin esittäen ymmärtävän asian. Keskustelu sinänsä oli vain kahdenvälistä ja varmasti muut Evan ystävät tuijottivat vuorotellen puolelta toiselle, sillä se normaali puheensorina oli jotenkin haihtunut. Miehen tie kulki vain suoraan eteenpäin ja niinhän se myös tekikin.

Ilman sen suurempia ongelmia Chris onnistui siirtymään naisen viereenkin, vetäen lasin luokseen. "Itsetuhonen? Päättele ite.", mies virnisti. Hänen mielestään se oli aina toisinpäin. Christopherhan näytti vain niille, jotka olivat hänen esteenään, tai niille joista ei ollut mitään hyötyä. Toisaalta miehen lukuisista elämän jättämistä jäljistä saattoi päätellä hänen olevan melkoisen itsetuhoinen kaikkiin tilanteisiin ajautuessaan. Mies kun ajatteli tekemisiään vasta jälkeenpäin. Oliko se sitten hyvä vai huono? Aivan sama, Chris oli vielä elossa, ja vapaana. Kaksi pääasiaa.
Hän äkkäsi vilkaista muihin pöydästä nouseviin Evan itsekkin kohottaessa noihin katseensa. Chris vain hymyili omahyväisesti naikkosten ollessa jo lähdössä.. Vau. Kai sitä piti olla ylpeä itsestään? Vaikuttiko Christopher jotenkin pelottavalta, vai halusivatko Evan ystävät vain pelastaa ystävättärensä tuntemattoman kynsistä? Epäonnistunutta toimintaa näytti olevan. Eva muka menossa vielä kaverinsa luona käymään.. Hyvästi vain Evan naisystäville. Chris tyytyi nyökäyttämään vain päätään. Sitä Evan häipymistä toisen kaverinsa luo voisi katsoa myöhemmin..

Heti tuli paljon vapaampi olo, kun ympärillä ei ollut ketään muita häsläämässä tai pilaamassa Chrisin 'keskittymistä'. Mies vei toisen kätensä tuolin selkänojalle, kääntyen itsekkin Evaan päin toinen kulma aavistuksen koholla. "Tiedätkös, tyytyväisempi kun koskaan.", hän virnisti katseen käydessä tutkailemassa naista kasvoja alempaa. Hmm, juu, tyytyväinen Chris olikin. Miehen oli paljon helpompi keksiä kaikkea kun oli rutkasti lähempänä sitä mitä tähtäsi. Hän tunsi koron painavan kenkäänsä, mutta Christopher ei siirtänyt jalkaansa pois. Kenkinä hänellä oli sentään ihan siistit nahkakengät, jotka soveltuivat kävelemiseen. Pieni likatahra ei siinä haittaisi, kunhan Chris ei antaisi egonsa kolahtaa vetämällä jalkaa pelkurimaisesti kauemmas. Mies vain katsahti aavistuksen pöydän reunan alapuolelle, selvästi arvioiden näkyään.
"Tosi vakuuttavaa.", Chris totesi huvittuneesti nostaen Evan jalan sillä jalallaan kauemmas. Näin se tehtiin siististi ja voittoisasti. Nyt sai taas keskittyä siihen olennaiseen. Hän otti taas huikan uudesta drinkistään, katseen siirtyessä takaisin tutkailemaan Evan kasvojenpiirteitä, jotka näki tästä läheltä paljon selvemmin.
"Mm-m. Ihan kiva, että kerrot just mulle sun suhtees olevan intohimoton.. Kuiva ja mikälie se kolmas oli. Sinänsä kans hyvin, että et juossutkaan karkuun. Niinkun sun heikot kaveris näytti tekevän. Sun kaveritkin tylsiä kenties?", mies sipaisi drinkkiä pitävän käden sormellaan Evan hiussuortuvaa vähän sivuun, joka oli hänen mielestään tiellä. No, Chris ei ainakaan jättänyt flirttailuaan turhan arvailun varaan. Kuinkakohan paljon sillä on nyt lompakossa mukana? , mies mietti etisessään hetken katseellaan Evan iltalaukkua.

"Ei, vaan turvallista. Kuka haluaa päätyä kadulle rahattomana?" Rakkaus oli muutenkin yliarvostettua. Parhainta oli turvata elämänsä rikkaalla aviomiehellä ja hakea sitä rakkautta sekä jännitystä avioliiton ulkopuolelta. Jos aviomies vielä antoi rajattoman käyttöoikeuden tileihinsä ja luottokortteihin, niin aina vaan parani. Eva ei varmaan olisi enää osannut elää ilman rahan suomia etuoikeuksia. Raha se maailmaa pyörittää.

Hymähdys. Vai suotiin päätäntä valta hänelle? Mikäs siinä, mutta vastausta oli turha olettaa saavansa. Kukaan täysijärkinen ei ottanut sitä riskiä, että saattaisi poistua yökerhosta murtuneiden varpaiden kanssa. Miehessä täytyi siis olla jokin itsetuhoinen puoli. Eva ei kumminkaan nyt alkanut analysoimaan jonkin tuntemattoman herran sielun elämää.

Eva henkäisi syvään, kun mies siirsi hiussuortuvan naisen kasvoilta. "Riippuu siitä millaiseen seuraan on tottunut. Amy ja Annie on naimisissa, joten niiden osalta ei tipu ymmärrystä aviomiehen pettämiselle. Theodora tunnetusti säästää itseään avioliittoon saaka, joten siltä on aivan turha odottaa minkäänlaista hyväksyntää millekään siveettömälle toiminnalle. Cameron ja Allison... no, ne on ihan siedettäviä", tummaverikkö selvitti Chrisille tilannetta ystävistään. Eva nojautui lähemmäs miestä. Huulet olivat niin lähellä Chrisin omia, että tämä saattoi melkein koskettaa niitä. Kiusoittelevaa. Evan kasvoilla vallitsi kumminkin vakava ilme. Tummien silmien katse seilasi miehen sinisten silmien ja huulien väliä. "Ja miksihän se on ihan kiva, että mä kerroin sulle mun avioliiton tilanteesta? Ajattelitko sä jotenkin hyötyväsi siitä?" Kysyvä katse, mutta sitten nainen nojautui taas kauemmaksi, vähän vähemmän säädyttömän välimatkan päähän. Kasvot kääntyivät pois miehestä ja käteen otettiin eteen jo aikoja sitten putkahtanut lasi.

"Löysitkö mitään mielenkiintoista?" Eva kysyi ja siemaisi drinkistään hieman. Kyllä kai nyt sokeakin olisi huomannut Chrisin katseen käyneen naisen kasvoja alempanakin. Okei, Eva harkitsi vakavasti miehelle lämpeämistä, mutta kiusoiteltiin nyt vielä, kun voitiin.

Tuosta rahattomuudesta saattoi olla montaa mieltä. Hyvä kysymys. Kukapa haluaisi päätyä kadulle rahattomana? Ei varmasti kukaan! Ei Chriskään olisi halunnut, mutta hänen mielestään sellainen oli paljon parempi kuin päätyä loppuelämäksi muurien sisään, ja vielä seuraavienkin muurien sisään ja sielläkin telkien taakse. Eei, Christopher ei jaksaisi sellaista enää, ja jos oli tarpeeksi päättäväisyyttä kyllä sellaisesta pääsi pois. Hyvän ajan tullessa, vaikka sitä joutuikin odottamaan melkoisen määrän.. Chris ei siitä asiasta kuitenkaan mitään sanonut. "Nii-in. Kukapa haluis." Onneksi elämä täällä Lontoossa oli aavistuksen tasaisempaa (toistaiseksi) kuin elämä Yhdysvalloissa.

Toisekseen Evan ystävät kuulostivat liian harkitsevalta porukalta. Ei sillä etteikö Eva sitten harkitsisi, mutta naisen olemus ei silti ollut niin, noh, luotaan poistyöntävä, vaikka toinen olisi koettanut olla sellainen. Chrisiin se ei purrut. Mies luuli näkevänsä kenet tahansa kuin lasin läpi ja lukea ketä vaan kuin kirjaa omien johtopäätöksiensä perusteella.. Naisen nojautuessa lähemmäs Christopher ei siirtynyt suuntaan tai toiseen. Hän piti siitä miten sai jonkun tulemaan lähemmäs ihan ilman käskyjä. Tällä kertaa tuskin mitään tappelua kehkeytyisi. Ei miestä ainakaan näyttänyt havahduttavan Evan totinen ilme, ja naisen kysymykselle Chris olisi voinut nauraa ääneen.
"Miks mä en haluais hyötyä? Elii.. Ehkäpä." Sääli vain, että nainen nojautui taas kauemmas. Mies laski lasin takaisin pöydän reunalle hymähtäen vähän tympääntyneesti. Niin, eihän toisten mielipidettä kyseltäisi jos se olisi kielteinen.

Chrisin mielestä Evan kysymys oli oikeastaan aika sopiva tähän tilanteeseen. Niin mitä löytyi? Mies kohotti katsettaan ihan varmuudeksi taas ylemmäs. "Eihän pelkästään kattomalla löydä paljon mitään.", niinkin yksinkertaisesti kun sen pystyi sanomaan. Hah, parhaassa tapauksessahan Chris olisi huumannut naisen mukaansa, vaikkei miehellä tällä kertaa tainnut edes huumausaineita olla mukana! "Noista sun äskeisistä Ranska puheista ja tosta sun aksentistas päätellen sä oot ranskalainen?", mies tulkitsi Evaa hieman päätään nyökytellen. "Kyllä löytyy paljon katottavaakin, jos se jäi vaivaamaan.", Chris virnisti. Kyllähän hän osasi ihan tavallista leikkiä, vaikkei ikuisuuksia. Eivätkä hänen suorat puheensa tainneet olla mitään tavallista, näinkin nopean tapaamisen jälkeen? Ei mies ollut perehtynyt. Kunhan puhui ja nojautui aavistuksen etukenoon lähemmäs Evaa.
"Ja jos ei haluis nauttia muiden miehien katseista nii tuskin pistäis tollasia vaatteita päälle.. Eli. Hävisit." Chris aina niin tyytyväisenä sanoi tuon viimeisimmän sanansa. Hän vilautti kieltään hampaidensa välistä ja pyöritti taas lasinsa loppuja. Hemmetti se loppui nopeasti.
"Voin ottaa sulta huikan.", varsin ystävällinen tarjous, mutta Chris halusi huikankin.

"Oui", Eva vastasi ranskalaisittain kysymykseen kansallisuudestaan. "Et je suis fier de l'être!*", nainen lisäsi hymähtäen. Hävisit. Yh, rouva inhosi koko sanaa. Se oli niin... niin lannistava. Hän siristi silmiään ja kallisti päätään. Hengitystä pidätettiin hetken verran. "Onko kukaan koskaan kertonut, että olet varmaan raivostuttavin mies maan päällä?" Eva tiedusteli viattoman herttaisesti. "Ihan vapaasti voit juoda loput", nainen totesi ja pukkasi drinkkiään lähemmäs kohti miestä. Oli kaiketi suotavaa pysyä suhteellisen selvänä.

Eva oli huomaamattaan nojautunut lähemmäs Chrisia. Ei siinä tilanteessa ja mielentilassa enää jaksanut ajatella välimatkaa tai sen puutetta. "Tiedäthän sä, etten mä ole sitä sorttia, joka lankeaa sun kaulaan, kun vähän puhelet nätisti ja väläyttelet valkoista hammasrivistöä?" Eva silmäili miestä tarkkaavaisena ja odotteli tämän seuraavaa siirtoa vähintäänkin mielenkiinnolla. Vaistomaisesti nainen hieraisi vasenta nimetöntään, jossa sormus yleensä tapasi olla. Tänään se ei ollut siinä. Nainen ei ollut aivan varma oliko tahallaan jättänyt sen laittamatta, vai oliko se oikeasti vain unohtunut makuuhuoneen korulippaaseen. Katse ei ollut siirtynyt miehen kasvoista mihinkään, vaan se pysytteli tässä hyvin intensiivisesti. "Oletko varma, ettet haluaisi sittenkin tyytyä parin pöydän päässä olevaan hupakkoon", Eva nyökkäsi vähän matkan päässä olevan tytön suuntaan, joka siemaili drinkkiään ja puheli puhelimeen tapittaen toisiaan lähemmäs nojautunutta kaksikkoa. "Se varmasti puhelee tyttökavereidensa kanssa puhelimessa ja kertoo siitä hyvännäköisestä miehestä, joka on ihan väärän naisen seurassa", nainen hymähti soinnittomasti, mutta silmissä tuikki jokin kujeileva pilke.

"Kannattaisi varmasti hankkiutua sen tytön seuraan. Muista olla kohtelias ja hymyillä, niin saat sen mukaasi viidessä minuutissa", tummaverikkö nousi hitaasti ylös tuoliltaan. Kiertäessään miehen tuolin takaa, tuli Eva sipaisseeksi tämän selkää muka vahingossa. Askeleet lähtivät viemään naista kauemmaksi pöydästä. Ulko-oville hän ei suunannut, vaan pysähtyi lopulta ja jäi nojaamaan kaidetta vasten, katsellen alakerran loosseissa ja tanssilattialla enemmän tai vähemmän riehakkaasti juhlivaa väkijoukkoa. Naurahdus karkasi naisen huulien väliltä. Mikä mies. Oli ollut työn ja tuskan takana, että Eva oli saanut itsensä liikkeelle pöydästä, sillä mieli olisi halunnut jäädä Chrisiksi esittäytyneen herran seuraan kilpapiikittelemään.

(( * Et je suis fier de l'être = Ja olen ylpeä siitä ))

Tässäpä Chris sai sitten tuntemusta ranskalaisista.. Ja hänen mielipiteensä heistä? Miten se nyt ottaa. Hankalia tavoitettavia, mutta silmänruokaa ihan riittämiin. Mies ei tajunnut sanaakaan mitä Eva sanoi, mutta ei jäänyt kyselemäänkään. Hänen ei kuulunut kysellä mitä-jokin-tarkoitti. Tosin naisen kysymykseen Chris saattoi vastata ihan hyvin, mutta kuinka moni häntä ärsyttäväksi oli kuvaillut.. Niitä ei voinut laskea edes kahden käden sormilla. "Ehkä muutama.", Christopher virnisti napaten samantien Evan lasin. Ilmainen juomakin, jes.

Hän tosin jätti lasin sikseen Evan nojauduttua taas lähemmäs miestä. Chris luuli jo voittaneensa vielä enemmän, mutta nainen pamauttikin muka totuutensa päin miehen kasvoja. "Heei, sehän oli vasta ensiaskel.", mies puhui osittain Evan sanojen päälle. Damn. Joskus hankalat naiset olivat rasittavia, mutta Chrisillä ei ollut tapana luovuttaa. Ei koskaan. Hän hymyili vain maireasti näyttämättä ajatuksiaan sen enempää. Sitäpaitsi ei se hupakko miestä saanut luokseen tulemaan. Ensinnäkään nainen ei juuri nyt ollut Chrisin mieleen. Mies halusi mielestään sen parhaimman.. "Ja puhukoot vaan siihen puhelimeensa."

Nähtävästi Christopherin pitäisi siirtyä tekemisestä seuraavaan, muttei kohteesta. "No mä harkitsen sitä toista.", mies valehteli tässä ihan suoraan, kuin olisi ollut luovuttamassa. Yhtäkkiä hän äkkäsi Evan nousseen tuoliltaan, mutta Chris ei jäänyt kiskomaan naista takaisin. Hän vain hymyili itsekseen antaen toisen mennä menojaan, mutta piti katseellaan huolen siitä, ettei Eva lähtenyt pois koko rakennuksesta. Vaikka ensimmäinen ajatus olikin voi vittu. Chris nojautui kyynärpäillään pöytään tuntien yhä hipaisun selässään. Sekään ei ollut toiminut miehelle millään tavalla karkoittavana. "Heippa vaan..", hän mutisi lähes äänettömästi katseen arvioidessa puhelimeen pulputtavaa naista. Ei kiinnostanut, vaikka Christopher iskikin kyseiselle neidille silmäänsä.

Mies nousi tuolilta, muttei mennytkään (suoraan) Evan perään. Hän nappasi lasin.. Tai siis Evan entisen lasin, lähtien takaisin tiskille napattuaan nahkatakkinsa mukaan, mutta hänen paikkansa oltiin viety.. Chris jo mietti mikä hemmetti tuollaiseen naiseen tehosi, mutta jos kerran raha oli valtaa.. Mutta eihän miehellä ollut rahaa ja lahjominen olisi typerää. Hän laski jo matkalla tyhjenneen lasin tiskille, tilaten jo seuraavan. Chris tyrkkäisi hänen paikallaan ollutta kauemmas ollen heti tyytyväisempi. Katse valui Evaan, jonka näki tästä ihan hyvin... Toinen oli silti yksin ja selvästi jokunen muu ohikulkeva katsahti naista juuri sellaisella katseella, että olisi voinut itse tuppautua seuraan. Chris iski rahat pöytään juoden shottinsa ja lähtien Evaa kohti. Mies ei halunnut antaa muille mahdollisuuksia.

Chris jäi nojailemaan samaiseen kaiteeseen alaselällään ja vähän matkan päässä naisesta. Hän laski nahkatakin viereensä ja nosti kätensä puuskaan rintakehälleen. "Kai sun olis pitäny arvata, ettei tylsät naiset kiinnosta mua.", hän virnisti ja viittoi selvästi siihen puhelimeen pulputtavaan. Chris kääntyi nojaamaan kaiteeseen kyynärpäillään, liukuen kummasti lähemmäs Evaa, itseasiassa hyyvin lähelle.
"Tiiätsä millaiset mua kiinnostaa?", hän sanoi hiljempaa koskettaessaan olkapäällään jo naisen olkapäätä ja kyljellään lähes naisen kylkeä. Tylsää niitä liian pitkiä välejäkään pitää. "No joo, ei mun sitä tarvii kertoo kun sä arvaat jo.", Christopher virnisti vain leveämmin muistaessaan, että Evan piti mennä katsomaan sitä ystäväänsä. Olipas huono juju. "Älä nyt viitti leikkiä niin estynyttä. Sokeekin huomaa ettei sulla oo edes sormusta sormessa.", yhtäkkiä mies tarttui Evan ranteesta nostaen kättä kasvojensa eteen. Eip, ei sormusta, eikä Chris muuten päästänyt kädestä irtikään.

// Sori pienoinen hitti tuossa lopussa n__n' //

"Ja mitään et ole ottanut opiksesi, jos muutama muukin on jo huomauttanut ärsyttävyydestäsi?" Eva hymyili omahyväisesti. Hän kallisti päätään, luoden kysyvän katseen herra Raivostuttavaan.

Eva oli tyytyväinen saadessaan vihdoinkin olla yksin. Hän hengähti syvään ja pudisti päätään naurahtaen. Omaa rauhaa ei suotu rouva Beaumont-Fassbanderille kovinkaan pitkäksi ajaksi, kun vierestä kuului jo tuttuksi käynyt ääni. Ne silmät. Niissä oli jotain lumoavaa. Eva ei oikeastaan yllättynyt, siitä että mies oli parkkeeranut itsensä taas hänen viereensä. Itse asiassa jokin pieni osa naisesta ilahtui tästä. Hän ei vastannut Chrisin puheisiin millään tavalla, vaan kuunteli niitä huvittunut hymy huulillaan keikkuen. Vasta kun Chris hiljeni, Eva rykäisi ja liikahti hieman. Nainen kääntyi kylki vasten kaidetta ja olematon välimatka kurottiin umpeen painautumalla lähemmäs vieressä seisovaa. Kasvot pysyivät siitä huolimatta suhteellisen säädyllisen välimatkan päässä. "Se unohtui", Eva totesi tuskin kuiskausta kovemmalla äänenvoimakkuudella. Hän viittasi tietysti sormukseen, jonka puuttumisesta mies oli huomauttanut sekä vielä varmistanut tarttumalla naisen ranteeseen, ja kohottamalla vasemman käden omien kasvojensa korkeudelle.

Tummaverikkö puntaroi omia vaihtoehtojaan hetken ajan, ennen kuin avasi taas suunsa. Jos ei ollut mitään menetettävää - Evallahan ei ollut -, ei myöskään ollut tarpeellista vaivata päätään mikä oli järkevää ja mikä ei. Musiikin pauhe oli sen verran kova, että nainen katsoi paremmaksi nojautua miehen korvan juureen, jottei hänen tarvinnut huutaa ääntään käheäksi. "Siitä hyötymisestä... Mitä sulla oli mielessä?" Eva vetäytyi hieman kauemmaksi, vain sen verran, että saattoi nähdä Chrisin kasvot.

Kysymykseen opiksi ottamisesta tuskin tarvitsi edes vastata. Chris oli tehnyt samat virheet moneen kertaan, mutta melkein jokakerta sai mielessään käännettyä sen omaksi hyödykseen tai haukkumalla vastapuolen sen verran maan alle, ettei asiaa tarvitsisi enää muistella. Oli miten oli, Christopher tuppautui takaisin Evan seuraan. Seuraavasta vittuilusta mies varmasti pistäisi jotain vastaan vähän ärhäkämmin. Hänen hermonsa eivät kuitenkaan ikuisuuksia kestäneet edes esittämällä. Tällä kertaa hän kuitenkin tunsi onnistuvansa paremmin päästyään lähemmäs. Chris ainakin oli tyytyväinen ja onnistui vain lukemaan Evan huulilta jotkut sanat sormuksesta. Mies taisi ymmärtää väärin unohtamisesta.. Jotenkin hän yhdisti sen eroamiseen, josta nainen ei ollut puhunutkaan. No jaa, yhteenveto asiasta kuitenkin oli se, ettei Eva välittänyt miehestään pätkänvertaa. Kunhan sai rahaa, joka oli tosin Chrisilläkin osittain tähtäimessä.

"Mielessä mulla onn.. Sinä.", hän virnisti pitäessään tästä asetelmasta. Toivottavasti eivät aikoisi hiljentäntää musiikin volyymia.. Chris ei aikonut rikkoa heidän välimatkaansa kuin lähempään suuntaan ja kohottikin sormensa sipaisemaan Evan kaulaa sen juuresta ylöspäin. Pienet kosketukset yleensäkkin olivat helppoja tehdä ja saattoivat herättää vaikka mitä mielipiteitä.. "Vai onko se sulle jotenkin epäselvää mitä mulla on mielessä?", hän päästi otteensa irti Evan ranteesta, mutta käsi siirtyi kaiteen reunalle suoraan Evan viereen, valmiina nappaamaan naisen takaisin lähelleen, jos toinen koettaisi yhtäkkiä livistää. Christopherin äänensävystäkään ei tainnut jäädä mitään arvailun varaan.

Tässähän pääsi tutkailemaan toisen kasvoja taas vielä lähempää, ja Chris senkun toi kasvojaan entistäkin lähemmäs. "Sun miestä ei näytä kiinnostavan minne vaimoke lähtee tolla tavalla pukeutuneena ja ilman sormusta.", hänen itsevarma hymynsä ei katkennut hetkeksikään ja mies tyytyi kasvojen lähellä ollessa vain hieraisemaan kevyesti sängellään Evan leukaa. Nytkö vasta hän oli onnistunut pääsemään näin eteen? Chris hymähti huvittuneesti."Koska, grauh, sä et pääse karkuun oli sulla miestä tai ei.", mies joutui itsekkin puhumaan vieläkin lähempänä musiikin pauhatessa taustalla. Tai sitten sitä oli hyvä pitää helppona tekosyynä.. Hänhän aikoi onnistua. "Eikun joo, ihan pelkän tanssittamisen takia mä tässä seisonkin ihan sun edessä, välillä vilkuilen huulia ja vähän kaikkee muutakin", mies nyökäytti päätään ensin naisen huulia kohti ja sitä myöten alemmas.

Eva käänsi kasvonsa puolittain pois miehestä ja hymähti. "Ei, tarkistin vain, että mun aavistukset pitää paikkansa", nainen totesi ja vilkaisi miestä sivusilmällä, vaikka tarkkailikin pääasiassa alakertaa. Oli harvinaisen selvää millä asialla Chris oli liikenteessä. Ei sillä, että Evalla olisi ollut jotain sitä vastaan.

Tummaverikkö antoi katseensa taas palata mieheen. Hän tutki tämän kasvonpiirteitä mielenkiinnolla, vaikka katse jumittuikin useimmiten herran silmiin. Ne vetivät Evaa puoleensa. Siniset silmät olivat auttamaton pakkomielle naiselle. Olisi varmaan pitänyt hankkiutua eroon siitä. "No, se on Itävallassa ja muutenkin suurimmaksi osaksi matkoilla, joten ei se kauheasti ehdi mielipidettään asiasta esittää", eikä Eva olisi kysellytkään, vaikka herra Fassbander olisikin ollut kotona. Nainen pidätti henkeään taas vaihteeksi hetkisen verran, kun kylmät väreet juoksivat pitkin hänen selkäänsä. Karhea kosketus leuan seutuvilla sai sen aikaan.

"Sä et taida kauheasti kysellä muiden mielipiteitä?" Ei miehen varmaan edes tarvinnut. Tämä varmasti sai seuraa, jos Eva olisi hylännyt miehen ja lähtenyt yksin taksitolpalle. Huvittunut hymähdys. Nainen kurottautui koskettamaan huulillaan Chrisin huulia. "Mä en tanssi, eli saisit pakit, jos olisit vaan pelkän tanssittamisen takia siinä."

(( Yh, kökköä ja lyhyttä ))

// eeipa mitään :'D //

Vai ei ollut edes miestä kotona? Siinä taisi olla selitys pois lähtemiselle jonka Chris otti sen pienenä voittona mielessään, eikä peittänyt tyytyväisyyttään asian suhteen. Hän kyllä huomasi miten Eva vilkuili miestä silmiin, ja sattumoisin Chris välillä katsoi takaisin, vaikkei yleensäkkään pitänyt liian tunkeilevasta katsekontaktista. Tällä kertaa sen sävy oli kuitenkin ihan erilainen ja mies päätti nyt vähän kiusoitella lisää. "Mä en kysele paljoa, koska mä teen.", hän sanoi tyynesti. Ei Chris koskaan kysellyt 'tulisiks mun mukaan' tai mitään vastaavaa. Mies vain.. meni. Ja hei, kyllähän se nytkin tuotti tulosta, kun huulet hipaisivat toisiaan. Christopher väkisinkin tunsi pienen kihelmöinnin huulillaan, vaikka se ei sen suurempi kosketus ollutkaan. Hän vain kohotti aavistuksen leukaansa.. Tuon Eva teki tahallaan, kuin jättääkseen haluamaan lisää.
"En mäkään tanssi, ellei pakoteta.", eli Chris ei ollut saanut pakkeja. Lohduttavaa. Tai sitten hänelle oltiin yritetty jo antaa ne..

Hän vetäisi nahkatakkia lähemmäs kaiteella ja nojautui sitä vasten taas kyynärpäällään. "Eli kaikesta päätellen sä tuskin pahastut kun mä oon tässä." Mies lipaisi kielellä alahuultaan, jolla kihelmöi sattumoisin vieläkin. Hänen mielestään Eva oli jollain tavalla outo, mutta liikaa puoleensavetävä, ettei Chris voinut päästää naista noin vain karkuun. Sitäpaitsi Chrishän piti oudommista, ja jotenkin salamyhkäisemmistä. "Ja jos sä jotenkin koetat peitellä sitä, että haluaisit musta varmasti eroon niin epäonnistut. Siinäkin."
Chris oikeastaan kiersi Evan eteen, nojaamatta enää kaiteeseen. Nän Chris varmisti ettei saanut ketään kilpailijoita, vaikka hän mulkaisikin murhaavaan sävyyn jotain kauempana kaiteeseen nojaavaa herraa, joka oli vain kerran vilkaissut tänne päin..

"Etkö sä halua minnekkään muualle juomaan drinkkejä, hm?", mies sulki Evan pakotiet nyt kummallakin kädellään, viemällä kämmenet kummankinpuolin kaiteen reunalle. Kyllä nainen siitä pääsisi jos oikein tyrkkäisisi, tai päättäisi huutaa.. Mies koetti kuitenkin jonkinverran varoa itseään mahdollisilta potkuilta, mutta olihan nainen huulillaankin hipaissut Chrisin huulia! Tarpeeksi hyvä selitys. "Vähän paremman seuran kanssa kato.", kyllä, Chris piti itseään rutkasti parempana seurana kuin niitä elitisti naisia ja hänhän meni suoraan asiaan. Hän mulkaisi taas tuota herraa, joka vilkuili tilannetta selvästi sivumpaa. Chrisiä se häiritsi, ja sen takia hän taisi kysymyksensä jo nyt heittääkkin. Seuraavasta hän ärähtäisi sivulliselle..

Eva naurahti kääntyen selin kaidetta vasten. Hän veti kädet puuhkaan rintansa korkeudelle ja tarkasteli miestä katseellaan. Miten hänestä tuntui, että mies piti itseään voittajana oli kyse mistä tahansa? Se oli raivostuttavaa. Niin raivostuttavaa, että olisi tehnyt mieli vedellä miestä ympäri korvia ja palauttaa tämä takaisin maan pinnalle kovan käden kautta. Eva ei harrastanut kumminkaan sellaista, ellei toinen osapuoli alkanut ensin hyppimään nenille ihan kunnolla.

Chrisin ehdotus sai kulmat nousemaan kysyvästi, mutta silmissä piili jokin utelias pilke. "Ou, tarkoitatko sä jotain yksityisiä jatkoja?" Ilkikurinen virne kiiri naisen vaaleille kasvoille. Tätähän tässä oltiin vähän odoteltu. Eva raoitti huuliaan aikeissa avata taas sanaisen arkkunsa, mutta sitten hetken mielijohteesta hän painoi huulensa Chrisin huulia vasten, kokeilevaan suudelmaan. Nainen ei päästänyt suudelmaa venymään liian pitkäksi, vaan veti kasvonsa pian muutaman sentin päähän miehen omista. "Oliko tarpeeksi selvä vastaus, vai vieläkö sä haluat tarkennusta?" Mahdollisimman herttainen hymy. "Aletaanhan sitten mennä", Eva pukkasi miestä vaativasti ja loi tähän odottavan katseen, jos herra vaikka vaivautuisi nojautumaan aavistuksen kauemmaksi.

Kaksikko oli lopulta päätynyt taksiin ja Eva oli ohjeistanut kuskin ajamaan The Yellow Avenuelle. Miehen mielipiteitä ei asiasta oltu kyselty, eikä kyseltäisiinkään. Fassbandereilla ei ollut sitä paitsi ketään kotona, ellei sisäkköä laskettu. Taksi kaarsi pian suuren valkoisen talon etuoven eteen. Taksikuski vaati maksua, joten Eva heitti tälle muutaman setelin, jotka lompakostaan löysi. "Pidä loput", nainen totesi ja toivotti sitten hyvät illan jatkot. Autosta noustuaan hän johdatti Chrisin kuistille ja avasi oven. Hulppeaan eteiseen jäi naisen pitkä, musta takki, joka oli saanut osansa tihutuksesta, jota oli jatkunut koko illan. Korkojen kopinan kera askeleet veivät oleskeluhuoneeseen, jossa sijaitsi myös talon isännän vaatima baari. Huone oli selkeästi sisustettu miehesille maulla. Se sisälsi paljon metallia ja mustaa kiiltonahkaa. Eva oikeastaan vältti kyseissa huoneessa käymistä, mutta sillä hetkellä se tuntui sopivimmalta. Makuuhuoneeseen raahaaminen olisi ollut ehkä vähän turhan suoraviivaista. Tyydyttiin siis vielä kiusoitteluun. "Ota mitä haluat, jos haluat", Eva totesi perässään seuraavalle Chrisille ja viittasi kädellään baarin suuntaan.

Nainen itse palasi eteiseen johtavan oven luokse ja nojautui karmia vasten, vedettyään ensin verhot ikkunan eteen, jotka sisäkkö oli unohtanut. Niinhän sitä sanottiin, että hyvää palvelusväkeä oli vaikea löytää. Eva katseli miestä yhä uteliaana, tietämättä oikein mitä olisi tehnyt.

(( pahoittelut autohittailusta, muokkailen kyllä jos haittaa ^^ ))

// Ei haittaa yhtään! ::---)) //

Hänen ehdotuksensa osui juuri naulan kantaan Evan tarkentaessa asian 'yksityis tilaisuudeksi'. "Just sitä.", mies virinisti madaltaessa ääntään ja tuodessa kasvojaan vain lähemmäs. Naisenkin kasvoilta löytyi virne ja sehän vasta oli asiaa! Nyyyt mentiin siihen suuntaan mihin Chris oli tähdännytkin. Hän oletti saavansa jotain tarkempaa vastausta, mutta se olikin jotain parempaa kuin pelkkä sana. Yhtäkkiä huulet painautuivat toisiaan vasten, eikä Christopher jäänyt ihmettelemään mistä oli kyse, vaan vastasi siihen oikein ilomielin ja häpeilemättä. Vaikka nainen pitikin huolen, ettei se jäänyt liian pitkäksi. Okei, okei. Chris hymyili leveästi ja henkäisi suudelman jälkeen ollen oikein tyytyväinen löytämäänsä. Ei hän tosin ollut epäillyt hetkeäkään, etteikö tuollainen nainen kuin Eva osaisi suudella. "Se riitti ihan hyvin. Lisä varmuuksia mä voin periä vielä myöhemmin..", mies naurahti ja sen enempää vastaan pistämättä nojautui pois naisen edestä. Lähtö oli harvinaisen onnistunut lähtö.

Christopher oli napannut nahkatakkinsa ja pisti sen päälleen, vetämättä vetoketjua kiinni. Ei kestänyt pitkääkään kun päästiin taksiin. Koko taksimatkan mies seurasi vain naista katseellaan, ehkä välillä katsahtaen tiehen. Vasta kun siirryttiin sille hienommalle alueelle Chris kiinnitti huomionsa hetkessä hienoihin taloihin, joista yhden pihaan taksikin pysähtyi. Miehelle tuollaisesta unelmoiminen jäi ihan suosiolla taka-alalle. Sehän olisi aivan liian huomiota herättävä! Mutta pakko myöntää, että tuollainen olisi kiva. Varsinkin kun päästiin sisään ja Chris näki kaiken arvokkaan, jotka olisi vain yrittämällä saanut taskuun mukaan.. Hän peitti kaikki ylistyksen sanansa kuten 'vau' mielestään ja katseestaan. Mies katsoi taloa aivan kuten mitätahansa muutakin taloa.. Yritti ainakin.

Askeleet veivät huoneeseen, jossa oli joku baari sisältöineen. TUO olisi kelvannut Chrisillekkin.. Mies kohotti kulmiaan, mutta käännähti ympäri nähdäkseen Evan, joka kieltämättä näytti soveltuvan juuri tällaiseen paikkaan.. Chris vain virnisti ja tyytyväisenä katsahti naista, joka veteli verhoja kiinni. "Mielellään otan..", hän hieraisi kämmeniään yhteen ja vetäisi nahkatakin päältään, jättäen sen baaritiskin reunalle. Hänhän osasi selvästi talon tavat.. Christopher kaivoi tietty jotkut hienoimmat konjakit kaapista (lempi juomansa) ja seuraavaksi lasin, johon pisti konjakkia ihan kunnon kädellä, äkäten samalla Evan jääneen paikalleen. "Tuu nyt tännemmäs.", mies naurahti lasin kanssa ja kiersi lähemmäs Evaa. Ihan hyvä veto viedä ensin tällaiseen huoneeseen..
Mies ojensi konjakkilasia eteenpäin, että toinenkin saisi otettua siitä hörpyn, jos mieli teki. Chris ei kuitenkaan päästäisi lasista täysin irti. Hän huomasi lasin reunan ulkopuolella valuvan tipan, hipaisi sen sormenpäähänsä ja sipaisi tipan hitaasti ja kiusoittelevasti Evan alahuuleen.
"Nooin. Mähän sanoin, että tää on hyvä idea.", ei oikeastaan ollut sanonut. Ajatellut vain. Mies piti näystään. Siis enemmän Evasta kuin koko rakennuksesta, vaikka se olikin arvotavaroita pullollaan. Ihan vuosikerta juomia myöten.

Chris kumartui vielä hipaisemaan huulillaan naisen alahuulta. "Sulla oli konjakkia siinä.", hän kuiskaisi, hörppäisten omasta lasistaan ja peruuttaen tahallaan pois Evan edestä. "Onks tässä talossa muita?", vähän äänekkäämpi äänenpaino valtasi huoneen. Tottakai mies kysyi tuon asian katsoessaan hetken ovensuuhun. Eihän sitä koskaan tiennyt.

Miehen kehotuksen johdosta Eva asteli hitain, harkituin askelin lähemmäs tätä. Hän antoi lantionsa keinahtaa puolelta toiselle vähän turhankin kiusoittelevasti. Hän tuki toisella kädellään lasia, ottaessaan siemaisun konjakista, jota Chris oli löytänyt kaappien kätköistä. Miksi ihmeessä niin moni mies piti konjakista? Ei Evakaan sitä inhonnut, mutta hän oli enemmän viini-ihmisiä. Hymähdys. Mies ei todellakaan ollut mikään keltanokka, mitä tuli naisten viettelyyn. Nainen nuolaisi sitä kohtaa alahuulestaan, johon Chris oli hetkeä aiemmin pyyhkäissyt konjakkitipan sormestaan. "Mikä niin?" Oho, ääni oli astettu käheämpi kuin oli tarkoitus. Tummaverikkö siristi silmiään ja kallisti päätään tuskin huomattavasti.

Eva ei voinut itselleen mitään. Hän henkäisi taas syvään, kun Chrisin huulet koskettivat hänen huuliaan. Kutkuttava jännitys levisi räjähdysmäisesti naisen kehoon. Niin oli käynyt aiemminkin, kun Eva oli eksynyt väärän miehen (eli ei siis aviomiehensä) kanssa lähempään tuttavuuteen. Pakittaa ei enää voinut, tai voisi, mutta Eva ei halunnut. Asiat olivat jo edenneet siihen pisteeseen, että olisi aikamoisen työn ja tuskan takana saada ne aivan toiselle mallille.

Nainen pudisti päätään miehen kysymykselle, mutta vastasi sitten siihen sanallisestikin: "Ei ole. En kai mä sua muuten olisi tänne raahannut?" Vastaus oli suurimmaksi osaksi totuudenmukainen. Sisäkkökin nukkui pool housessa, joten ei ollut ketään, joka olisi voinut keskeyttää heidän... eh, kyseenalaiset toimet. Paitsi Poppy, mutta se tyttö ei varmasti olisi tulossa kotiin ennen huomista aamupäivää.

Eva astui hänen ja Chrisin välimatkat umpeen, riistäen sitten lasin miehen kädestä tyynen itsevarmasti. Hän otti pienen huikan ennen kuin hylkäsi lasin mahonkiselle baaritiskille. Ilkikurinen ja pirullinen hymy heitettiin kehiin. Nainen suukotti viettelevästi miehen huulia ja peruutti hitaasti niin kauan, kunnes seinä tuli vastaan. Chrisia hän veti mukanaan tämän paidan rintamuksesta kiinni pidellen. "Se konjakki ei katoa sieltä mihinkään, mutta mä saatan", ranskatar hymähti, katse Chrisin silmiin kiinnittyneenä.

Chris halusi juuri sitä mitä Eva ei edes tajunnut koko ajan tekevänsä. Kaikki nuo pienet eleet, kuten alahuulen lipaisu Christopherin sipaistua siihen konjakkitipan, toivat miehelle aikamoisen vallan tunteen. Niinkin ilkeästi kun sen saattoi sanoa. Hän piti siitä, että sai vietellä jotakuta niin paljon kuin sielu sieti. "Tää..", hän vastasi viitoten koko tilanteeseen ihan kokonaisuutena. Juuri se kaikki oli aivan loistava idea. Chris tiesi ettei tulisi katumaan. Olihan Evan aviomies siellä Itävallassa, mutta ei näin isosta talosta koskaan tiennyt! Mies kun asutti yksin, öh, tuskin edes tämän oleskeluhuoneen kokoista asuntoa. Antaa olla.. Evan kaikki eleilyt vain houkuttelivat Christopheria luokseen, eikä mies ollut lähdössä karkuun, vaikka kysyikin oliko talossa muita olijoita, johon sai onnekseen kieltävän vastauksen.

"Ei sitä koskaan tiiä.", hän totesi kulmiaan kohauttaen. Sittenhän saisi vielä vapaammat kädet, mutta mies myös sai hyvää aikaa katsoa löytäisikö mitään taskuun pistettävää, jonka voisi myydä kalliimmalla pois. Siitä saisi taas kahden illan juomarahat.. Nyt hän kuitenkin sai silmänruokaa katsoessaan Evan välien kirimistä juuri tuolla äärettömän seksikkäällä tyylillään, josta mies ei jättänyt mitään kohtaa rekisteröimättä. Hänen huulilleen kohosi väkisin taas se tuttu mairea hymy ja hampaat koskettivat alahuulta, jota pian hipaisi kielikin.. Tosin konjakkilasi katosi kädestä nopeasti niin ettei Christopher ennättänyt edes siitä viimeistä huikkaa ottaa. Hän katsahti Evan naisellisen kapeaa kättä ja sitten konjakkilasia, joka löysi tiensä naisen huulille. Hemmetti hän katsoi tarkkaan.. Olipas hirveä varas, mutta Chris ei ollut kinuamassa lasia takaisin, vaan nojautui melkeinpä kokonaan Evaa vasten. Nyt näytti mitta tulleen täyteen.

Nainen itsekkin tarttui Chrisin paidan kankaasta ja mies seurasi oikein tunnollisesti Evan mukana. Huulet oikein kiusoittelivat toisiaan ja välissä mies ennätti näykkäistäkkin keyvesti Evan alahuulta. Lopulta matkan pysäytti seinä. Eva jäi siis Chrisin ja seinän väliin, joten mies pääsi taas nojautumaan paremmin naista vasten, ilman sitä ajatusta, että toinen onnistuisi jotenkin karttamaan väliä. "Sitten mun varmaan pitää keskittyä vaan ja ainoastaan suhun..", Christopher myhäili tyytyväisen matalalla äänensävyllä. Konjakin joutaisi kyllä siemailla myöhemminkin, se oli tainnut oikeastaan unohtuakkin tässä sivussa.. Chris oli liian pitkään ollut vain asunnossaan ja kironnut koko maailman naisia, mutta juu.. Ei tänään.

Hän kiersi kätensä Evan alaselälle, liuvuttaen ne siitä tuntuvasti alemmas naisen pakaroille. "Ettet varmasti katoa minnekkään.", mies kuiskaisi miltei käheästi ennenkuin painoi huulensa tälläkertaa oikein kunnon suudelmaan. Ei mihinkään pikku suukotukseen, kuten äskeiset huulten kosketukset olivat olleet. Hän ummisti silmänsä ja antoi vartaloiden koskettaa tosiiaan niin tiiviisti, että vastakkaisen hengityskin tuntui omalla rintakehällä. Vielä pieni konjakin vivahde mukaan ja Chris oltiin myyty.. Ja vaikka pakaroilla olevat kädet nostivatkin aavistuksen Evan tunikaa, eivät ne sitä kokonaan pois vetäneet. Ei nyt vielä! Christpopher vain halusi nauttia oikein siitä kunnon suudelmasta, joka oli yökerhossakin tuntunut jäävän kesken. Tässä oli vain vielä enemmän tunnetta ja potkua, joka ei varmasti jättänyt toista kylmäksi.
Mies tosin lähti hieman haparoimaan kädellä sitä suuntaa makuuhuoneeseen.. Missä ikinä se olikaan. Toivottavasti ei tätä menoa päätyisikin johonkin siivous komeroon, sillä Chris ei sen tarkemmin huomioinut meno suuntaa.

Eva virnisti, kuten oli jo aiemminkin useampaan otteeseen tehnyt sen illan aikana. "Se olisi suotavaa", konjakkilasille häviäminen olisi vasta ottanut itsetunnon päälle. Jopa Evan terveellä pohjalla oleva itsetunto olisi romahtanut kuin lehmän häntä, jos mies olisi hylännyt hänet vain konjakin takia. Draamaa ei tarvinnut ruveta järjestämään, sillä ilmeisestikään Chris ei ollut tekemässä jotain niin pöyristyttävää temppua.

Tummaverikkö hymähti toisen sanoille, joilla tämä yritti perustella käsien eksymistä naisen pakaroille. Vastaaminen unohtui heti, kun hän mies hukutti hänet hengästyttävään suudelmaan. Vau, se osasi kaiken muun lisäksi vielä suudella. Siis eikö tässä miehessä ollut mitään vikaa? Ai niin, olihan se liian itsevarma ja julmetun raivostuttava, mutta nekin vai lisäsivät tämän vetovoimaa. Sitä halusi häipyä, mutta silti jäädä miehen seuraan. Käsittämätön yhdistelmä. Viettely- ja suutelutaidot olivat ainakin kohillaan, eikä enempää sillä hetkellä voitu vaatia. Eva vastasi suudelmaan intohimoisesti ja vaativaisesti. I want it all and I need it all. Here and now!

Makuuhuoneeseen hakeutumista. Eikä aikaakaan, kun kaksikko oli perillä yläkerrassa sijaitsevassa makuuhuoneessa. Portaikossa oli ehkä vähän kompasteltu, koska keskittymien oli ollut aivan jossain muualla kuin omissa jaloissa, mutta pääasiassa matkasta oltiin selvitty ehjin nahjoin. Oleskeluhuoneeseen verrattuna makuuhuone oli sisustettu paljon naisellisemmin. Valkoista ja ruskean eri sävyjä sekoitettuna. Vankkarakenteinen, musta, valurautainen sänky odotti nurkassa petaamattomana. Aivan vuoteen vieressä oli tyylikäs divaani, jolle oli kasattu naistenlehtiä sekä muutama hömppäromantiikkaa sisältävä romaani. Jätetään kumminkin sisustuksen tarkastelu toiseen kertaan, sillä sehän ei ollut taas pääasia ollenkaan. Oli jotain paljon mielenkiintoisempaa, kuten esimerkiksi... Öhöm, Chrisin paidasta eroon hankkiutuminen. Eva kirjaimellisesti repi sen miehen päältä. Niihin aikoihin nainen myös otti - ainakin hetkellisesti - ohjat omiin kätösiinsä. Mies tyytyköön osaansa tai tehköön jotain muuttaakseen asiaa. Paita putosi lattialle, jolle varmasti seuraa tekisivät jossain vaiheessa myös muut vaatekappaleet, mutta eivät aivan vielä.

Eva työnsi Chrisin sängylle selälleen ja kipusi itse perässä tämän päälle. Hengitys oli ehtinyt saavuttaa jo sellaiset mittakaavat, että se alkoi ajoittain olemaan jo hyvinkin lähellä huohotusta. Mahdollisten vastalauseiden, jotka saattaisivat purkautua herran huulien välistä, varalle päädyttiin tukkimaan miehen suu suutelemalla tätä uudestaan. Epävarma ja hellä olivat aivan vääriä sanoja käytettäviksi tässä yhteydessä. Kevyt näykkäisy Chrisin alahuulesta ennen kuin siirryttiin leukaperiä pitkin korvan seutuvilla ja siitä lähdettiin valumaan alaspäin.

Ei Chris sentään niin ilkeä ollut ettei olisi voinut yhtä konjakkilasia jättää rauhaan. Vaikkakin se oli ihan naisen omaa ansiota, mutta sitä mies ei tajunnut ajatella.. Muutenhan hän olisi ihan takajaloillaan ja ajatellut olevansa jonkun toisen käskytyksen alaisena. Nyt hän ei kuitenkaan jäänyt pistämään vastaan, sillä omat halut näyttivät vievän voiton huulten painautuessa kunnon suudelmaan. Vaikka suunta makuuhuoneeseen näyttäisi ulkopuolisen silmissä huvittavalta Christopher koetti antaa portaiden olla häiritsemättä menomatkaa yläkertaan. Se osoittautuikin hankalammaksi kun hän oli olettanut..

Makuuhuoneestakin Chris paikansi toistaiseksi vain sängyn paikan ja heidän etäisyytensä siitä. Mies tajusi hengittävänsä kiivaammin ja auttoi nopeasti paidan pois päältään vetämistä. Evan otteista päätellen nainen halusi pitää kiirettä sen kanssa, ja halusi kyllä Chriskin. Paita lensi jonnekkin ties minne, mutta mies piti huolen, että Eva tuli koko ajan perässä. Vaikka Christopher olikin ensin se, jonka selkä osui sängyn pintaa vasten. Hän jopa antoi naisen tehdä niin, mutta tässä tilanteessa mies ei voinut olla vastustamatta sitä. Sitäpaitsi huulethan kirivät nopeasti takaisin toisiaan vasten ja Chris löysi Evan sopivasti yläpuoleltaan. Tässähän tulisi vielä hulluksi.. Naisen huulien karatessa miehen huulilta, hän sai hyvää aikaa keskittyä käsiinsä (tai ainakin yrittää) jotka nousivat Evan vartaloa pitkin vetämään tunikaa hiljalleen pois päältä. Ei kuitenkaan riuhtoen, vaikka se olikin lähellä niin pitkään kunnes Christopher hidasti käsiään Evan yläselällä. Siinä välissä hän onnistui kiusaamaan toista huulillaan poskelle ja ohimolle, eikä pystynyt olemaan ihan paikallaan Evan alapuolella.

Chris oli sentään onnistunut potkaisemaan kengät jalastaan ja parhaillaan kiersi toista jalkaansa Evan jalan yli saadakseen naisen melko napakkaan otteeseensa ja kierähtämään naisen yläpuolelle. Hah! Todellinen valtataistelu. Christopher naurahti hengästyneemmin katseen suuntauduttua hetkeksi toisen kasvoihin. Nyt oli pakko saada tuo hemmetin tunika kokonaan pois päältä! Näin se hänen mielestään onnistui helpommin.. Chris joutui kannattelemaan itseään hieman polviensa varassa, mutta ei se häntä haitannut. Katse päätyi hetkessä alemmas ja mies kumartui perässä näykkimään ja suukottelemaan Evan kaulaa, kun kädet kiertyivät naisen selän ja sängyn pinnan väliin. Hyväilevät lämpimät kämmenet tuntuivat niin paljon intensiivisemmiltä vartaloiden saadessa olla kaikenlisäksi vielä tiiviimmin toisiaan vasten. Mitään tuntoaistia ei ainakaan oltu menetetty ja sutjakasti tunikakin oli jossain lattialla. Chrishän halusi mennä etsimään jo ne rintsikoiden hakaset käsien laskiessa uudelleen Evan selälle, mutta tällä kertaa kulkivat ympäriinsä paljon laahemmin. Niskan, kylkien ja pakaroidenkin seuduilla. Tuskin suusta nyt mitään järkevää sanaa saisi aikaan, vaikka olisi tehnytkin mieli todeta jotain hyvän tuntuisesta vartalosta.

Eva ynähti muka hyvinkin tyytymättömästi, joutuessaan Chrisin ja sängyn väliin. Nainen olisi mieluusti pitänyt ohjat vielä hetken itsellään, mutta kaipa tähänkin asetelmaan saattoi tyytyä. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki vastalauseet, jotka myllersivät mielessä, katosivat, kun mies kumartui näykkimään ja suukottelemaan tummaverikön kaulaa. Eva henkäisi syvään ja pyöräytti mielihyvästä silmiään. Kuinka kauan edellisestä kerrasta mahtoi olla? Äkkiseltään kun laskeskeli niin... no, kauan. Evan kädet seikkailivat miehen selällä. Toisinaan kynnet painuivat kevyesti ihoa vasten. Jossain välissä kädet kumminkin eksyivät myös Chrisin lyhyiden hiusten sekaan, liukuen siitä sitten rintamapuolelle, pikkuhiljaa ne taas seikkailivat kylkien kautta takaisin selän puolelle.

Samassa ihastuttava ystävämme, nykyteknologianakin tunnettu, muistutti olemassa olostaan. Häiritsevä pirinä kantautui yöpöydältä. Nopealla vilkaisulla lankapuhelimen numeronäyttöön selvisi se, että rakas aviomies yritti tavoittaa vaimoaan. Tummaverikkö tuhahti alistuneesti. Olipa sattunut juuri sopivaan aikaan. "Odota", Eva henkäisi ja painoi etu- sekä keskisormensa Chrisin huulille. Nainen kurottautui yöpöytää kohden, pysyen silti miehen alla. Hän tarttui lankapuhelimeen ja vei sen korvalleen, painautuen takaisin selälleen makaamaan. "Fredrick", Eva hymähti puhelimeen kiivaasti hengittäen, josta myös soittaja tajusi huomauttaa. "Johtunee varmaan siitä, että harrastan juuri parhaillaan liikuntaa. Niin, keskellä yötä. Minulla olisi vähän kiire. Oliko sinulla ihan jotain asiaakin?" Nainen kuunteli miehen selityksiä ikävästä ja sun muusta, mutta huokaisi lopulta helpotuksesta, kun tämä toivotti hyvät yöt ja katkaisi puhelun. Eva antoi kuulokkeen tipahtaa ja kurottautui kiskomaan puhelimen töpselin irti seinästä. "Siinä meni viimeinenkin häiriötekijä."

Brunette kohottautui hieman ylemmäksi. Ilkikurinen virnistys leikitteli hänen kasvoillaan, kun hän suukotti Chrisia kiusoittelevasti suupieleen. "Mihin me jäimmekään?" Eva liu'utti samaan aikaan toisen mustien rintaliiviensä olkaimesta olaltaan ja loi mieheen odottavan katseen. Hän painoi suudelman tämän huulille, potkaisten samalla korkokengät pois jaloistaan ja nosti jalkansa miehen polven tienoille, antaen sen valua miehen säärtä pitkin hyvin vihjailevasti.