Time is running.. //sov

// Radical & Alessio :--) //

Christopher Kewan

Christopher käveli tottuneesti paikallisen baarin ovista sisään, vaikka ei ollut vielä kyseisessä 'räkälässä' käynytkään. Nyt siihen oli oikeita syitäkin: ensinnäkin hänellä oli sovittu tapaaminen erään huumediilerin kanssa. Ja toiseksi oli hyvä tietää mitä tämäkin paikka sisälsi. Ensivaikutelma ei antanut mitään erityisen vahvaa kuvaa, mutta hyvä paikka tällaiselle tapaamiselle.. Pääasia kuitenkin, että täältä sai niitä alkoholijuomia, joten Christopher löytäisi itsensä tiskin reunalta useamminkin? Tosin hän oli bongannut kävelymatkallaan strippiklubinkin ja ei voinut kieltää, etteikö se olisi herättänyt huomiota.. Okei eka se huumediileri, Chris muistutteli itselleen samalla katsellessaan ympärilleen. Silti mies pysyi enemmän siinä toivossa, että diilaaja löytäisi hänet eikä toisinpäin.

Chris päätti ensin tilata yhden lasillisen jotain vettä väkevämpää ennenkuin raahautui tyhjään pöytään. Olisi kyllä kannattanut pysyä täysin selvinpäin tällaisia asioita hoitaessaan, mutta eihän pari kulausta tuntuisi vielä missään, tuskin edes lasillinen. Ei hän ollut tilatessaan varma oliko odottanut henkilö seisonut ihan vieressäkin? Kuitenkin, tarkoituksella mies siirtyi vähän sivumpaan.. Hän heitti nahkatakkinsa pöydän päälle ennenkuin istahti rennosti itse tuoliin. Christopher oli pukeutunut taas vaivattomasti tummiin, mutta kuluneen oloisiin farkkuihin, sekä valkoiseen hihattomaan paitaan.
Mies nojautui parhaillaan kyynärpäällään pöydän reunaan jalkojen ojentuessa kulkukäytävälle päin. Ohikulkijat tuskin siitä pitivät, mutta Chrisiä se ei liikuttanut tippaakaan. Siniset silmät tarkkailivat ympärilleen kulmat aavistuksen kurtussa, kuin olisi sovittua tappelua tullut odottamaan. Tosiasiassa hän kiinnittäisi huomionsa vain pitemmäksi aikaa siihen, joka voisi vaikuttaa mahdolliselta odotetulta tyypiltä. Katsekontakti yleensä sen kertoo?
Välillä läpinäkyvä lasi käväisi huulilla kulauttaen väkevää konjakkia alas. Vaikka rahatilanne ei ollutkaan sen kummemmin parantunut, oli ihan pakko saada jotain rentouttavaa.. Amfetamiini olisi tehnyt ihmeitä. Nyt kun ei ollut vartijoitakaan vahtimassa.
"En kyllä vittu odota ikuisuutta tässä.", Chris murahti itsekseen kyllästyen jo alle minuutinkin jälkeen. Hän halusi kaiken nyt ja heti..

/ Hier vii aar : >/

Alessio toimi hyvin harvoin niinkään virallisesti, että sopi jonkinlaisesta tapaamisesta. Hän oli puhdas katudiileri, mikään asteen 'ammattimaisempi' tai hienostuneempi ei käynyt. Paikalliset tunsivat rokkarin nimeltä ja ulkonäöltä ja osasivat kyllä ottaa yhteyttä, suurin osa kuitenkin tuli vain nykimään hihasta baarissa, tai missä vaan, vaikka lähikaupassa. Alessio oli kuitenkin luistanut periaatteistaan tässä tapauksessa helpon rahan toivossa, puhetyylistä päätellen kyseessä ei selvästikkään ollut paikallinen.
Italiaano näytti pitkälti itseltään kävellessään jonon ohi kiilaten sisään paikalliseen räkälään. Jalkoja verhosivat mustat nahkaiset ihonmyötäiset housut joiden lahkeet katosivat hopeamustien korollisten cowboybuutsien sisään, tämän lisäksi päälle oli löytänyt tiensä tavallinen musta hihaton paita, nahkarotsi ja kaulaan kasa koruja ja niskan takaa kulkeva huivi. Mustia hiuksia oli tupeerattu kohtuudella eikä meikkiä kasvoista löytynyt, ympärillä leijui marin tuoksu ja käsivarressa roikkui blondi, joka tosin löysi tiensä baaritiskille heti kun sai jalat kunnolla alleen.

Rokkari huomasi hyvin pian mikä oli jutun huono puoli, hänellä ei ollut hajuakaan kuka tämä asiakas olisi. Baari oli melko täynnä, ihmisiä oli laidasta laitaan eikä kukaan puhunut niin selvästi, että aksentista olisi saanut jotain selkoa.
"Vitut" mies ärähti itsekseen ja harppoi baaritiskille. Ehkä se toinen löytäisi hänet, ei Ale ainakaan haluaisi leikkiä mitään kuurupiiloa, se nyt ei tosiaankan kuulunut työnkuvaan millään muotoa.
Alessio istui baarijakkaralle ja hörppikin pian kirkasta ruskeaa juomaa lasista kuunnellen vieressä istuvan siilihiuksisen miehen yksinpuhelua.
"Ei kannata", Ale ei voinut hillitä kieltään vaan hänen oli aivan pakko vastata toiselle jotain. Ihan pakko.

/tulipa taas tönkköä tekstiä .. ; o /

// Eipäs tuo mitään tönkköä minen silmään ollut :''D //

Chris ei näyttänyt tyytyväiseltä, sillä kukaan ei vaikuttanut olevan se ketä mies odotti. Hän pyöritteli konjakkitilkkaa lasinsa pohjalla miettien milloin jaksaisi seuraavan hörpyn ottaa. Sitten saisi riittää tämä hemmetin odottelu ja Chris jatkaisi matkaansa jättäen diilerin omaan arvoonsa. Mies ei kuitenkaan tajunnut kiinnittää vieressä istuvaan huomiota kirotessa tilannettaan.. Chris ei tiennyt mitään paikallisesta meiningistä tai sen ihmisistä sen enempää, joten ei hänellä ollut minkäänlaisia oletuksiakaan kuka olisi ja ketä.

"Just sitähän mä sanoin..", Chris murahti kuin olisi polttanut ja juonut koko elämänsä. Sattui sillä hetkellä vain kurkkua kuivaa, joten konjakin loppu katosi lasista yhtänopeasti kuin oli sinne ilmestynytkin. Nyt vasta mies käänsi arostelevan katseensa viereen istuutuneeseen rokkaariin samalla kääntyessään itse baaritiskin puoleen. Kurtistaessaan kulmiaan entisestään Chris iski tyhjän lasinsa pöytään kolahduksen kera. Mies tajusi toisen näyttävän jotenkin tutulta.. Chris miettikin jo, että oliko tyyppi ollut joskus miehen hakkauslistalla tai jotain? Hassua.
"Voi helvetin vittu.", mies kirosikin yhtäkkiä, vaikkei ollut tarkoitus sitä noin näkyvästi tehdä.
Hänhän oli ollut vieressä istujan kanssa samassa vankilassa vieläpä samaan aikaan, vai kuvitteliko vain..? Toivottavasti. Chris hieraisi ohimoaan ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ilmeen muuttuessa mitäänsanomattomaksi. Christopher ei halunnut riskeerata sitä, että joku uivelo onnistuisi pilaamaan hänen suunnitelmansa vapaana pysymisestä ja Chris joutaisi takaisin vankilaan saaden vielä kuolemantuomion tai jotain vastaavaa. Vaikka toisaalta rokkari ei varsinaiselta vasikoijalta näyttänytkään, eikä ollut tunnistanutkaan Chrisiä. Tai ainakin siltä vaikutti. Joten vielä oli aikaa häipyä, eikä jättää arvailun varaan oliko hän erehtynyt vai ei. ..mutta eihän Christopher nyt sellaiseen alistuisi. Mies itse koetti vain näyttää paikalliselta tallaajalta, vaikka väkisinkin kuulosti tulevansa muualta.

Christopher laski kätensä rennosti takaisin pöydän pintaan viittoen baarimikon luokseen. Ei mitään kiirettä..
"Toinen samanlainen."
Nähtävästi ne loputkin rahan rippeet kuluisivat alkoholiin. Eikä mies enää näyttänyt etsivän sitä diileriäkään.
".. Että onpas harvinaisen kiva meininki. Mä mitään tapaamisia kaipaa.", Chris mutisi sarkastisesti saadessaan täydennetyn lasin eteensä. Katse ei todellakaan enää haronut vieressä istujaa.

Alella ei kestänyt kovinkaan kauan tajuta, ettei hän varmasti ollut tekemisissä paikallisen kanssa. Mies paljasti itsensä puhumalla, aksentti oli outo ja niin oli puhetyyli muutenkin. Ei sillä, että Alessio itse puhuisi jotenkin hyvin vahvalla brittiaksentilla, ei suinkaan, hän sönkötti hyvin leveää ja slangmaista englantiaan italialaisella korostuksella sekoittaen nätisti ripauksen ranskaakin mukaan.
Rokkari otti pienen kulauksen lasistaan ja nosti sitten huulilleen sätkän jonka pian sytytti, baarissa ei oltu turhan tarkkoja siitä mitä kukakin poltti vai polttiko ollenkaan joten Alessiokaan ei viitsinyt turhaan lähteä ulos polttamaan. Parin henkäyksen jälkeen hän osasi jopa yhdistää vieressään istuvan muukalaisen aksentin aikaisempaan puheluun.
"Jos sä tosissas jotai haluat, ni älä ny ihmeessä kaikkia rahojas käytä", italiaano puhalsi savut töykeästi siilitukan kasvoille tiedostaen, että oli tekemisissä paljon itseään vahvemman oloisen ihmisen kanssa, ja tuon lihaksista olisi melko varmasti muuhunkin kun naisten katseiden keräämiseen, tai vaikka ei olisikaan niin sen varaan ei kannattanut laskea vaan mielummin siistiä käytöstapansa ennen kun vahinko pääsisi käymään. Ale oli kummasti oppinut kantapään kautta välttelemään turpaansaamista, hän pitäisi mielellään luunsa ehjänä vielä tovin jos toisenkin.

Alessio itse ei tunnistanut tätä miestä laisinkaan, hänellä oli surkea nimi- ja kasvomuisti, hyvä jos veljensä tunnistaisi jos kadulla kävelisi vastaan. Jotain tuttua ihmisessä kuitenkin oli, ja tietysti italiaano piti tätä itsestäänselvyytenä jos hän kerran oli miehen kanssa puhelimessa puhunut, kyllä hän nyt kykeni pari tuntia jonkun aksentin muistamaan. Toivon mukaan. Mies veti savukkeestaan pitkät henkoset ennen puhumisen jatkamista, hän oli yllättävän sosiaalisella tuulella siitäkin huolimatta, että siilitukka tähyili nyt jonnekkin aivan muualle.
"No, mitä sais olla?", rokkari tiedusteli. Todennäköisesti toinen ottaisi jotain tylsää ja tavallista, maria tai koksua, kukaan ei koskaan halunnut kokeilla mitään uutta vaan sama vanha meni aina käsistä hetkessä ja uusi jäi jäljelle eikä kelvannut kellekkään. Kaavoihin kangistunutta porukkaa, Ale ainakin oli ekana kokeilemassa kaikkea.

Ei Chriskään täysin tajunnut mitä paikalliset sönköttivät. Englantia kyllä, mutta joitakin sanoja mies ei vain tiennyt. Tuskinpa hän ohittaisi mitään kovin tärkeää muutaman pikku sanan takia, jos tajusi muuten koko lauseen..Tietysti Christopher piti omaa amerikkalais aksenttiaan 'normaalina' ja kaikkea muuta epämääräisenä. Vieressä istuvan puhe kyllä kuulosti vielä edellistäkin enemmän joltain sekoitukselta.. Ja noiden sanojen saattelemana Chris sai röökinsavua kasvoilleen. Mies vihasi tuota elettä aivan tajuttomasti, sillä taas joku toinen yritti olla tilanteen kulusta päättäjä. Joku muu kuin Chris itse. Mies silti koetti välttää baaritappeluita tällä kertaa.
Hän oli kuin ei olisi välittänytkään savusta ja katsoi kylmästi eteenpäin, vaikka hälvenevä harmaa verho tuntuikin kuivattavan silmiä. Ihan kuin sitä ei olisi ollut baarin tunkkaisessa ilmassa jo muutenkin.

Christopher jäi kuitenkin ajattelemaan noita sanoja. Oliko tämä joku vitsi, että Alessio olisikin se jota Chris oli aluperin tullut tietämättään etsimään. Hän hörppäisi lasistaan miettien haluaisiko tehdä kaupat kyseisen henkilön kanssa.. Tässä oltiin silti tasoissa. Chris punnitsi tietojaan: Tämä rokkari möi huumeita, joten Christopherilla olisi itselläänkin niinsanottu valttikortti taskussaan jos asiat kääntyisivät enemmän virkavaltaan ja lakiin päin. Hän mietti samalla eikö toinen tosiaan tunnistanut kun kerran samassa vankilassa oltiin oltu? Tai sitten Chris tosiaan erehtyi henkilöstä.
"Piriä.", mies totesi lasi melkein suun edessä. Lyhyesti ja selvästi, että meni varmasti perille. Hän haistoi konjakin väkevää tuoksua ennenkuin kääntyi paremmin Alessioon päin.
"Tiiätkös.. Sä näytät tutulta.", Chris aloitti pienellä uhkapelillä itseään vastaan. Tavallaan riski, mutta mitäpä tuosta sillä mies halusi varmistaa asian. Sitäpaitsi voisihan rokkari luulla Christopherin olevan pienessä hirpakassa ja muutenvain yrittävän iskeä. Miehen katse nimittäin parhaillaan lävisti vieressä istuvaa. Tosiasiassa mies sai vain varmuutta siihen, että kyseinen tyyppi oli se joka oli ollut samassa vankilassa..

Alessio oli pitkälti oikeassa, piriä tällekkin. Joka ikiselle. Ihmiset olivat tosiaankin tylsiä, niin tylsiä, että huumediilauksesta oli aikoja sitten mennyt hehku. Enään ei päässyt ammuskelemaan joka toista joka yritti hyökätä päälle, ei ollenkaan, nyt se oli vain.. Bisnestä. Ja bisnes oli työtä, ja työ oli tylsää, joka siis johti siihen, että huumediilauskin oli tylsää, ja jos huumediilaus oli tylsää oli koko elämä selvästikkin alkanut olla tasapaksua puurtamista. Ja se oli selvästi täysin negatiivinen juttu, kuten tylsyys yleensäkkin.
"Köyhien koka. Paljon?", rokkari upotti puheeseensa nätisti loukkauksen pitäen äänensävynsä jokseenkin kohteliaana, aivan kun puhe olisi jostain hyvin tavallisesta, kuten.. Vaikka, no.. Siitä oliko presidentti virkansa arvoinen ja kuinka suuri osa Amerikkalaisista oli ylipainoisia. Tiedä sitten olivatko ne normaaleja aiheita, eivät näes italiaanolle ainakaan. Alessiolla oli arvatenkin mukanaan nimenomaan kokaa ja piriä, jotain khatia olisi voinut joutua metsästämään tovin jos toisenkin.
"Neulaa?" Ale kysyi vielä ja katsahti miestä tajuten tuon jokseenkin lävistävän ja vaivaannuttavan katseen. Siilitukka selitti sen toteamalla Alen näyttävän tutulta.

Rokkari katsoi toista ehkä hivenen tarkemmin tuon sanojen jälkeen. Miten hän voisi tuntea amerikkalaisen? Alessiolla kesti pitkä tovi muistaa, että hänhän oli vieraillut häkissä Amerikassakin, paikat olivat autuaasti sekaisin, kuten oli mielikin ollut niihen aikoihin. Huumeiden käyttö oli ainakin hänen osaltaan vähän laantunut, silloin hän ei tosiaankaan ollut tiennyt mikä maa oli kyseessä joten todennäköisesti hän ei muistaisi sieltä ketään. Siitä heräsikin toinen asia, Ale oli ollut nimenomaan vankilassa, ja jos toinen oli nähnyt hänet, se tarkoitti, että tuokin oli ollut vankilassa.. Rattaat raksuttivat ja pikkuhiljaa asiat alkoivat loksahdella paikalleen vaikkei mies edelleenkään ihmistä tunnistanut.
"Viittitkö tarkentaa?", Alessio ehdotti. Okei, ehkä hän tunsi toisen jostain, tai sitten miehen lausahdus oli ollut vain surkea känninen iskurepla. Jotenkin siilipää kuitenkin vaikutti siltä, ettei lasillisen jälkeen vielä laukoisi perättömyyksiä.
Savuke nousi taas huulille viinahörpyn jälkeen.

Chris ei välittänyt mitä rokkari olisi varastoistaan halunnut myydä ja mitä ei. Miehellä ei ollut varaa mihinkään ihmeellisempään, ainakaan tällä hetkellä, joten hän pysyi niissä jotka muutenkin menivät eniten. Chris tukahdutti murahduksensa hörppäisyyn Alession puhuessa köyhien kokasta. Tietysti laskien Chrisin niihin köyhiin mukaan.. Juuri sellaista yleistämistä jota mies vihasi. Hän koetti pysyä rauhallisena ja joutuisi varmasti ottamaan vielä muutaman lasillisen näidenkin lasien jälkeen ennekuin rupeaisi edes jossain tuntumaan.. Isoon mieheen kun sai tankata jonkinverran ennen sitä pistettä.
"Joo. Ja yks...", Chris hiljenikin. Ei hän tajunnut kuinka paljon yksi satsi oikeasti maksaisi. Hän otti puntanipun taskustaan katsahten alemmas, että Alessio selvästi tajusi mitä mies tarkoitti. Hän levitti seteleitä enemmän näkyville antaen toisen miehen laskea setelit omin avuin. Helvetti oikeasti hänen olisi pakko tajuta näiden seteleiden merkitys mahdollisimman nopeasti tai muuten ei mistään tulisi mitään. Yksi dollari oli kyllä punnissa vähemmän, muttah.. Ei sillä pitkälle päässyt.
"Miten paljon tällä saakaan.", mies piilotti nipun takaisin taskuunsa. Ensin Chris haluaisi nähdä sen määrän mitä tuolla rahalla oikeasti sai. Eihän hän halunnut joutua huijatuksi.. Vielä ei kuitenkaan näyttänyt kiirettä pitävän.

Chris jopa yllättyi, että toinen ei siltikään näyttänyt tunnistavan miestä ja kysyipä vielä lisävinkkejäkin. Mies ei rupeaisi mitään leikkejä tässä leikkimään vaan hän kohautti kulmiaan kuin ei olisi tiennyt enempää.. Silti hän virnisti hörppäistessään lasistaan. Christopher sai aikamoisen varmuuden, että ei ollut missään pulassakaan, koska tuskin Alessio osaisi päätellä miehen olevan karannut. Muutenvain tullut tänne.. Lontooseen. Voisikin ottaa aikamoisen paljon rennommin. Kerrankin tuuria jossain.
"Jaa-a. Jos me ensin hoidetaan ne kaupat.", Chris joi toisenkin lasinsa tyhjäksi ja iski sen pöytään.
"Mä en nimittäin tullu tänne mitään rupattelua ittelleni järjestämään.", hän katsoi bootseihin pukeutunutta miestä kehottavasti. Ei ystävällisellä tavalla kehottavasti, vaan olisi voinut raahata tyypin hiuksista kulmantaakse ja litistää pään pannukakuksi maata vasten. Chris hymyilikin hetkessä varsin pirteään sävyyn ottaen rahanipun.
"Saat nää vasta ku mä oon nähny aineet.", hän pyöräytti nippua sormiensa välissä. Chris rupesi liiankin helposti pitämään itseään pomona tässä tilanteessa, mutta se hän halusikin olla.

Alessio laski setelit katseellaan tottuneesti ja nopeasti, oli ihan mukavaa huomata että toisella oikeasti oli ihan oikeaa rahaa. Ei nyt mitenkään erityisen paljon, mutta tarpeeksi. Samalla tuli ilmi myös, ettei miehellä tainnut olla mitään tietoa paikallisista hinnoista, todennäköisesti jonkinlainen käsitys kuitenkin niin ettei Ale pääsisi viemään ihan kuusi nolla. Hän ei päättänyt myöskään kokeilla onneaan kusetuksen suhteen.
Italiaano veti jälleen henkoset samalla kun tavoitteli esille pienen neulapaketin ja pussin. Pakko myöntää, että omatkin himot nousivat siinä vaiheessa päälle, ja todennäköisesti rokkari parin tunnin päästä olisi itsekkin samojen asioiden parissa nuppi sekaisin ja neula kyynärvarressa.
"80 puntaa, reilu puoltoista grammaa", Alessio tarjosi avokätisesti. Hinta olisi ehkä kannattanut pyöristää sataan joka meni kahdesta grammasta, mutta anti mennä nyt, ei se niin iso ero ollut.
"Pienesti jatkettua, puhtaampaa kun mitä kadulta saat", italiaano mainosti pienimuotoisesti. Aine tosiaankin oli puhtaampaa kun mitä muualta saisi, ja oikeastaan pitkälti halvempaakin, tosin sitähän toinen ei tiennyt.

Alession aivot toimivat selvästi jonkinlaisella viivellä sillä hän tunnisti miehen yllättäen tässä vaiheesa. Kyseessä tosiaankin oli ennenkin tavattu, ja nimenomaan siinä vankilassa. Chris, Craig, Gene.. Joku vastaava, Ale oli vain aina luullut, että tuolla oli elinkautinen kun niin kaikki olivat selitelleet. Selvästikkään elinkautista ei kuitenkaan ollut, tai sitten mies oli vain ottanut jalat alleen ja häipynyt kun vielä pystyi.
"Miks mä kuvittelin, että sul oli elinkautinen?", rokkari ihmetteli kun ohimennen valaisten miestä siitä, että hän oli kokenut yllättävän valaistumisen.
Alessiota ärsytti ehkä hivenen toisen pomotus, mutta hän päätti olla nostamatta metakkaa pystyyn. Olihan pistooli mukana, ihan sen varalta ettei rahoja kuuluisi. Ale laski toisen kädelle avaamattoman neulapaketin ja sen pienen pussin ottaen sitten rahat omatoimisesti toisen sormista.
"Tarvitko pistokamoja?", Ale vielä varmisti.

Chris oletti siis Alession jo laskeneen rahat. Mitään valituksia setelien määrästä ei tullut, joten mies oli varma, että sillä saisi riittävästi. Christopherin ajatus senkuin vahvistui entisestään rokkarin ottaessa pussin sekä neulapaketin esiin. Mies väläytti omahyväisen hymyn, mutta vain itselleen ja omalle mahtavalle päättelykyvylleen rahojen riittävyydestä. Samalla hän kuunteli vieressä istuvan puheita. Sanat kuulostivat hyviltä Chrisin korvaan. Ei se 80 puntaa pahalta kuulostanut. Mies koetti jotenkin päätellä kuinka paljon se olisi dollareissa, ja siinä hän tavallaan meni lankaakin. Helposti sitä ajatteli satsin olevan halvempi mitä Chris Yhdysvalloissa oli ostanut. Vaikka se saattoi hyvin olla juuri päinvastoin.
"Kelpaa.", Chris vastasi, muttei vielä ojentanut rahojaan.

Chrisin pomotteleva ilme katsesi sekunnin murto-osaksi rokkarin todetessa ääneen elinkautisesta. Tyyppi oli siis tajunnut ja muistanutkin.. Krhm. Chris naurahti ja pudisti päätään 'mitä sä oikein kuvittelit'- ilmeellä ja hyvin 'ihmeissään'. Kun kerran oltiin pärjätty tähän asti niin pärjättäisiin loppuunkin. Hän katsoi Alessiota kuin hullua.
"Mulla elinkautinen? Sulle on kyllä vuodatettu ihan väärää tietoo tai muistat väärin.. Hah, vitut.", mies sanoi kuin vettä vain. Samalla Chris kirosi mielessään sitä, että oli tökännyt heikkoa jäätä vähän liian lujaa. Ei hän tietenkään aikoisi paljastaa itseään, vaikka ei Alessiokaan lain hyvällä puolella elänyt. Christopher kohautti kulmiaan epämääräisesti. Tuskin hän esitti liikaa?

Chris palasi samantien takaisin tähän hetkeen rokkarin iskiessä kamat miehen käteen. Nappasipa vielä rahasummankin. Ottakoot sitten noin, mutta seuraavalla kerralla Christopher haluaisi itse päättää milloin päästäisi seteleistään irti. Hän katsahti rahojensa perään miettien samalla milllä maksaisi viimeisen lasillisensa..
"Mähän sanoin, että joo. Eli.. Varmaan meen kohta.", hän totesi etsien katseellaan hetken baarimikkoa paljastaen pelkällä ilmeellään olevansa rahojensa kanssa miltei miinuksen puolella. Jos ei muutamaa kolikkoa olisi taskun pohjalla joutuisi Chris jäädä tiskaamaan yhden vaivaisen konjakkilasillisen takia. Mutta ainahan saattoi karata, jonka mies näytti taitavan tarpeeksi hyvin muutenkin. Silti Chris ei paljastanut kiirettään vaan rauhallisin elein piilotti aineet sekä neulapaketin nahkatakin taskuunsa.
"Vai tuppaaks täältä saamaan helposti seuraa?", hän virnisti puolella suulla taputtaen nahkatakkinsa taskua ennenkuin veti rotsin alas pöydältä.

Alessio ei enään mennyt lankaan vaikka toinen kuinka yrittikin kieltää koko homman, kyllä hän nyt tuon tunnisti selvästi vaikka hetki sitten olikin kuvitellut istuvansa tuntemattoman muukalaisen vieressä. Toki toinen sitä oli edelleenkin, muttei enään niin pahasti.
"Miten vaan, Chris", rokkari totesi päättäen umpimähkään nimen jota käytti toivoen, että se osuisi oikeaan. Ceellä se nyt kuitenkin oli alkanut, tai koolla. Tai geellä nyt ainakin. Italiaanolla ei ollut mitään erityistä tarvetta verestää muistoja vanhoihin tuttuihin, hän viihtyi nykyisissä piireissä paljon paremmin kun jonkun vankilan 'sisäpiireissä', Chris saisi siis vapaasti mennä nyt kun Ale oli jo rahatkin saanut.
"Et sanonu, mä kysyin tarvitko sä neulan, pistokamoista ei sanottu mitään", Alessio vittuili tarkoituksellisesti, tietenkin pikkuasioihin piti tarttua. Mies kuitenkin ojenteli toiselle vielä kiristyssiteen, sytkärin ja lusikankin, ne peruskamat joista maksaisi kaupassa pari puntaa mutta jotka nyt sai oikeastaan kaupan päälle.

Rokkari päätti itsekseen, että pysyisi erossa aineista ainakin pari tuntia. Jotain itsehillintää piti olla, eikä pariin tuntiin kuollut vaikka kuinka aineita tekisikin mieli, korkeintaan pieni päänsärky tulisi kun edelliskerrasta nyt oli jo ehtinyt vierähtää tovi.
"Rahalla huorat, statuksella parempi seura", Alessio valisti ja jätti Chrisin sitten pitkälti omaan arvoonsa. Lähtekööt sitten, ei rokkari ainakaan seuraa kaivannut.
"Sun kannattaa suunnata rahojes kanssa paikalliseen huorakämppään." Hyvällä statuksella pärjäsi näillä kulmin paremmin kun sorkkaraudalla ja rahalla, jos halusi kukkaronsa sisällä pysyä hengissä kannatti käppäillä Yellow Avenuen puolelle.

Chrisin ilme käväisi murhaavanakin Alession muistaessa hänen nimensä. Ei siinä mitään pahaa, eikä ilme ei tullut nimen takia, vaan rokkari vaikutti kuin olisi tietänyt Christopherin valehtelevan. Nähnyt 'läpi', vai tiesi oikeasti vastauksen? Häiristevää, mutta mies ei kommentoinut asiasta, vaikka mieli tekikin. Chris ei lopettanut sekunniksikaan Alession vaivihkaa tuijottamista kuin koettaen saada kaiken tiedon imettyä pelkällä katseellaan. Silti se ei auttanut. Chris ei muistaakseen ole ollut tekemisissä tuon tyypin kanssa vankilassa ollessaan, joten ei hän rokkarista tiennyt paljoa. Eikä Alessio Chrisistäkään. Olihan se 'hauskaa' nähdä niitä 'tuttuja' betonikasan ulkopuolellakin, mutta silti jotain rajaa.
"Älä alota ja vittu ihan sama.", mies ärähti Alession vittuiluille. Eikä se nyt oikeasti ollut ihan sama.. Rokkari saisi kuitenkin lopettaa tuon pilkunviilaamisen tai Chris viilaisi nyrkkiään. Hän ärtyneen näköisenä piilotti loputkin saamansa tarvittavat tavarat taskuihinsa. Chris ei vaivautunut edes kysymään sisältyivätkö nämä hintaan, kun Alessio oli ne kerran omatoimisesti antanutkin sen jälkeen kun oli ottanut rahasummansa. Ei mies enää jälkeenpäin rupeaisi maksamaan. Christopher oli harvinaisen tyytyväinen näihin kauppoihin näiden pienten vastoinkäymisten jälkeenkin.

Chris ei ollut yllättynyt Alession vastauksesta. Hm..
"No kiitti tieodsta.", mies vastasi tympääntyneesti, sillä nuo vastaukset eivät auttaneet häntä tähän tilanteeseen juuri laisinkaan. Se siinä olikin, että Christopherilla ei ollut kumpaakaan: varsinkaan rahaa ja uutena ei mitään arvoasemaakaan. Mitä nyt jos jonkun satunnaisen tyypin iskee, sekään ei olisi mahdoton homma. Tietysti hän haluaisi viettää iltansa jonkun muun kuin itsensä seurassa. Chris kyllä uskoi itseensä senverran, vaikka olisikin ollut mukavampi hoitaa se homma vähän helpomman kautta. Niimpä varoittamatta hän ehdottiki:
"Kuule, mä tarvitsisin sitä nopeeta rahaa ja jos sulla on vinkkejä nii mä otan niitä vastaan.", Christopher nojautuikin baaritiskin reunaa vasten ja vähän lähemmäs vieressä istujaa. Hyvä on, aika epätoivoinen teko, mutta rahattomana ei pitkälle pötkittäisi. Pitäisihän Chrisin syödäkkin ja maksaa asunnostaan vuokraa kaiken muun huvittelun oheella.. Silti mitään niistä ei voinut karsia. Hän halusi niitä vinkkejä heti ja katse kyllä kertoi sen.
"Ihan mitä vaan.", Christopher lisäsi.

Alessio ignoorasi Chrisin katseet täysin vaikka tiedostikin tuon tuijotuksen turhankin hyvin, hän ei kuitenkaan millään tavoin osoittanut sen häiritsevän. Siinäpä tuijotti, itsensä tuo siinä nolasi.
Mies ei turhaan pistokamojen perään kainaillut, niitä sai ilmaiseksi lähimmästä sairaalasta kun esitti (tai ei Alen ainakaan tarvinnut esittää, ihmiset arvasivat jo ensinäkemällä) narkomaania, ne tyrkyttivät heti puhtaat kamat käsiin ja höpöttelivät hivistä ja aidsista ja tappavista yliannostuksista ja blaablaablaa.. Ja kyllä italiaanokin mielummin pisti puhtaalla neulalla kun jollain kymmeneen kertaan käytetyllä ojasta löytyneellä romulla josta oli pää katki, sellaisia oli aina niin ilo tunkea väkisin suoneen refloissa jotka sumensivat näkökentän ja saivat olon niin surkeaksi, että käsi tärisi jo ilman neulan painoakin. Narkkarin elämä oli oikeastaan hyvin surkeaa jos sitä kerta piristi puhdas neula, eivätpä tarpeet korkealla olleet.
"En tietenkään", rokkari lupasi ja virnisti nostaen jälleen huulilleen vuoroin lyhenevän makean hajuisen sätkän ja lasin jonka neste edelleen poltteli kurkussa.

Ale vilkaisi miestä hämmentyynenä tuon kysymyksen myötä. Ihan oikeastikko, ihan aikuisten oikeastikko, tuo kysyi häneltä neuvoa?
"Nai rikas tyyppi ja muuta yellowlle, mee paskaduuniin raksalle devonille tai jää jengiin rasheelle", italiaano kohautti harteitaan ja kertoi ne ainoat rahanhankintakeinot jotka nyt tulivat mieleen,
"ei tääl oikeen muuta voi. Nopeeta rahaa tietty huoraamalla, diilaamalla tai kylmäämällä pari pyynnöstä. Ett valitse siitä." Alessio ei edes ivannut toista, hän ihan vilpittömästi neuvoi edes yrittämättä mitenkään kusettaa. Olo rentoutui henkosten myötä, ja kun voi itse paremmin ei tee yhtään niin paljon mieli kusta muita silmään.
Ale oli aina ollut surkea suunnittelemaan tulevaisuutta millään tavoin, hän oli vuosia sitten kokenut ainoaksi mahdollisuudekseen selvitä jengit kun ei koulutustakaan ollut, ei hän silloin ollut nähnyt mitään muita vaihtoehtoja. Ja koska jengi oli pelastanut hänen nahkansa, pelastaisi se varmaan muitakin epätoivoisia. Tai sitten tarjoaisi niille ohituskaistan helvettiin, miten vaan.
"Ja joo, mä voin hankkia sulle jotain mistä sä saat rahaa", rokkari huomautti ehkä hivenen kiusaavalla äänellä,
"mut miksi vitussa mä tekisin sen?"

Chris huomasi kyllä Alession jokseenkin yllättyneen olemuksen juuri tuohon äskeiseen säälittävään pyyntöön liittyen. Mies meinasi ruveta jo katumaan sanojaan, kun rokkari rupesi pulputtamaan jotain päivänselviä vaihtoehtoja. No hemmetti, eikö sieltä löytynyt mitään.. helpompaa? Chris nyt kenenkään kanssa naimisiin menisi, ei todellakaan. Paskaduunikaan ei innostanut, mutta tuo jengi juttu.. Äh, miehen oli hankala olla jonkun muun pompotettavana. Jokaisessa hommassa oli kyllä pakko aloittaa alhaalta.. Chris hieraisikin turhautuneena toista poskeaan pudistellen samalla päätään.

Alessio jatkoi ehdotuksien jakamisia ja Christopher kuunteli niitä harkiten. Mies vain keksi kaikkia mahdollisia vastaväitteitä niihin, kuten huoraamiseenkin: Chris nautti kyllä seksistä, mutta mielummin itse valitsi seuralaisensa kuin toisinpäin. Diilaamista hän oli harrastanut ennenkin, myös vankilassa. Se voisikin olla tavallaan ihan mahdollinen vaihtoehto? Vai olisiko se ollut muutenvain liian yksitoikkoista Chrstopherin makuun? Palkkamurhaaminen olisi taas johtanut liian nopeasti poliisien tielle.
"Voi vittu.", Chris mutisi itsekseen. Mies aloitti asioiden miettimisen huonolla tavalla, mutta ehkäpä siitä kehkeytyisi lopulta jotain järkevää? Tai sitten joutuisi vielä pahempaan umpikujaan. Miksei hän vain voinut olla se miljonääri joka eli huvilassa saaden kaikki mitä tahtoi naisista autoihin.
Samalla tuo varsin ärsyttäväksi osoittautunut rokkari jatkoi noiden tosiasioiden latelemisia. Tosiaan oli vähän hakala keksiä tarpeeksi hyvää syytä miksi Alession olisi pitänyt auttaa Chrisiä.
"Kerro sä mulle.", mies hymähti virneen puolikas kasvoillaan. Hän nojautui kyynärpäällään baaritiskiin ja katsahti missä baarimikko tallusteli parhaillaan. Ei tässä ainakaan.
"No okei.. Vittu mä tarviin rahaa niinku kaikki muutki. En vaan aineisiin tai mihinkään tommoseen. Rahaa, et mä voin pysyy täällä saatanan Lontoossa. Laitonta tai laillista, ihansama.", Chris ärähti tukahdetusti. Mitään laillista rahaa ei olisi helppo saada, sillä eipä hälläkään ollut koulutuksia. "..Sä nyt vaan satut oleen tän arvonnan 'voittanut', eli ensimmäinen johon mä kunnolla täällä puhun, joten.. Onnee vaan ihan helvetisti. Mitä niistä jengeistä?"
Chris oli jo haparoida kädellään riuhtaisemaan Alessiota paidankauluksesta. Saisi nyt luvan kertoa jos tiesi. Samalla paljasti sen ääneenkin, että oli uusi koko paikassa.
"Missä sellaset täällä majailee?", hän tykitti kysymyksiään kiihtyneesti ja hypähti alas baarijakkaralta näyttäen, että olisi voinut aloittaa tappelun vain siitä jos rokkari ei suostuisi sanomaan mitään. Nyt Christopher koetti tarrata Alession käsivarresta edes. Ei Chrisille riittänyt aineet ja pistokamat vielä kaupanpäälle. Hän koetti tiristää Alessiosta viimeisenkin tarvittavan tiedonjyväsen. SITTEN vasta hän lähtisi.

Tilanne muuttui kerralla melkein uhkaavaksi, Chris yritti selvästikkin tehdä selväksi kuka oli pomo.
"Mikä kunnia", Alessio kommentoi väliin hyvin ivallisesti pitäen äänensä täydellisesti hallinnassa, ainoastakaan eleestä ei nähnyt, että tämä olisi millään tavoin kiinnittänyt huomiota roolien vaihtumiseen. Pikkulapsiperiaatteella, mitään ei tapahtunut jos piti silmät tiukasti kiinni, kukaan ei nähnyt jos ei itsekkään nähnyt.. Typerää mutta oikeastaan melko totta, jos itse kielsi asian tarpeeksi kauan ja tarpeeksi sinnikkäästi muutkin alkoivat pian uskoa sitä vakaampaa osapuolta. Ei tällä tekniikalla tietysti saanut henkeä säästettyä, egon se kuitenkin piti melko hyvin pystyssä.

"Hold your horses, man, yritetään ny rauhottua. Ei kukaan suo salakuuntele, ketään ei vois vittuakaan kiinnostaa", italiaano ei tosiaankaan ottanut tilannetta turhan vakavasti vaan istui rauhallisena paikallaan hörppien juomaansa samalla kun kookkaampi mies räyhäsi seisten sen näköisenä, että niittaisi Alen hyvin nopeasti lähimpään seinään. Chrisistä jotenkin huomasi, että tuo oli vaihtanut kuvioita täysin, mies tähyili hermostuneena ympärilleen ja yritti puhua aina kun baarimikko ei ollut lähellä. Eipä tuo tainnut tietää, että Rasheen kaltaisessa räkälässä ketään ei oikeasti kiinnostanut, ihmiset tiesivät jo kaiken, huumekaupat saattoi suorittaa ongelmitta vaikka keskellä kirkasta päivää puistossa poliisien edessä, eikä kukaan välittänyt.
"Koko rashee on jengialuetta, ja sä oot just keskellä tätä kaikkea. Arvaukselta heitän, että joka kolmas tässä baarissa on jengissä, loput on jonkinnäkösiä rikollisia ja pari loppua porvareita jotka on lähteny kokeilemaan onneaan", rokkari vilkaisi muita ihmisiä baarissa. Tatuoinneista ja tutuista kasvoista päätellen arvaus oli mennyt aika lailla oikein.
"18th street, ja 1st corpse. Sä oot varmaan ainakin 18 kuullu, right? Alue on jakautunu aikalailla kahtia. Jos haluaa rahaa, menee 1st corpseen ja pääsee hengestään hyvin nopeasti, 18'seen menee ne jotka haluu jotain enemmän. Ei siitä mitenkään kauheest rahaa saa, mut ylimääräsiä huumekeikkoja ni kyllä sil hengissä pysyy", Ale kertoili oikeastaan hyvin laajasti jengitoiminnasta miehelle edes tajuamatta miksi. Ehkä hän oli omaksunut jonkinlaisen turistioppaan roolin? Rokkarin ääni oli niin hiljainen, etteivät ulkopuoliset voineet sitä tarkoituksetta kuulla, mutta niin luja, ettei Chris voinut saada ainuttakaan epäilystä siitä, että hän yritti peitellä sanojaan joltain.
"Jotain muuta?", Alessio kohotti toista kulmaansa ja hyläsi sätkänsä tuhkakuppiin.

Chrisiä ei kiinnostanut kuunteliko kukaan ympärillä oleva vai ei. Mies oli muutenvain vainoharhainen ja ihme kyllä pysyi varuillaan, vaikkei koskaan muurien sisäpuolella tehnyt niin.. Noh, nähtävästi hän tajusi jonkinmoisen eron tosimaailman ja vankilan välillä. Ehkä Chris oppisi tästä paikasta jotain täällä olonsa aikana, kuten sen ettei tarvinnut olla vainoharhainen. Christopher oli vielä siinä ns. siirtymis vaiheessa asian kanssa. Ei miehellä ollut mitään hajua miten kieroja ihmiset täällä Euroopassa olivat, tai paremminkin Lontoossa.. Vaikka samoja ihmisiähän tässä oltii, mutta ei Chris niin laajasti ajatellut.

Chris hymähti Alession pidemmille vastauksille. Ne sentään antoivat laajempaakin tietoa, mutta koko tämä Rashee oli sitten jotain jengialuetta? Vai niin.. Mies pyöräytti silmiään ja katsahti itsekkin laajemmin baarin muihin ihmisiin. Ehkä piti siinä asiassa myöntyä, sillä moni tyyppi näytti selvsästi kuuluvan johonkin ryhmäänsä. Christopher ei vain ollut taaskaan tajunnut katsoa omaa lasiaan pitemmälle.
Mies nojautui enemmän tiskin reunaan painaen jokaisen sanan mieleensä paljon paremmin kuin hetkeä aikaisemmin. Nythän alkoi rokkarista tippua enemmän olennaista tekstiä. Christopher oli tyytyväinen, sillä ajatteli itse saaneensa vieressä istuvan puhumaan kuin papupata.
Hm. Kuitenkin noita vaihtoehtoja jengeistä näytti olevan kaksi. Ei mies mitään kuoleman 'rangaistusta' pelännyt.. Silti Chris oli aikeissa pysyä vapaana sekä elossa. Eihän vapaudesta muuten mitään iloa olisi. Sai nähdä, mutta mies tarvitsi sitä rahaa.. Pääasia.
"Okei.", hän hymähti katsahtaen vielä kerran enemmän baarin puoleen. "Ja ei oo.", Chris lisäsi. Mistään kiittämisistä tarvinnut unelmoidakkaan, vaikka Alessio olikin ollut avuksi. Christopher tuskin enää alentuisi enää kyselemään mitään. Hän selvittäisi loput itse.

Chris suoristi selkänsä ja kastoi rokkaria lievästi nenänvarttaan pitkin. Ehkä tyyppi vaikutti miehen silmissä jopa siedettävämmältä, vaikka Chris ei sitä näyttänytkään. Christopher ei kuitenkaan tullut tänne kaveeraamaan, vaan toivoi saavansa mahdollista rahantuloa mahdollisimman nopeasti, mutta nähtävästi se sai jäädä seuraavaan päivään.. Kaikenlaisia suhteita oli parempi ruveta solmimaan vasta sitten, kun tiesi tästä paikasta vähän enemmän. Tämä päivä olikin juuri sopiva sille.
"Mä taisin kyllä saada susta ihan tarpeekseni.", Chris totesi lopulta ja veti nahkatakkinsa vetoketjun puoliksi kiinni. Nyt hän selvästi viestittikin, että olisi jatkamassa matkaansa. Luutavasti takaisin asunnolleen, sillä muuhun ei ollut varaa, valitettavasti. Tai sitten mies tyytyisi menemään sinne strippiklubiin seuraamaan meininkiä lähempää. Hyvä idea oikeastaan..
"Naiset kutsuu..", mies virnisti omahyväiseti kohautaen kulmiaan. "Eli näkyillään jos näkyillään", Christopher mutisi lähtien kävelemään ulospäin baarista sen enempää hyvästejäkään heittelemättä. Mies oli saanut miltei kaiken mitä nyt oli kaivannutkin.

// tittidii, Chris poistui :'') Kiitän pelistä n__n //