someday we gonna dance with those lions

( fiia tänne ukkonsa kanssa )

Neiti Davies oli juuri saapunut iltavuoroonsa, joka oli tänään poikkeuksellisesti vain 4 tuntia baarimikkona toimimisena. Pomonsa oli soittanut että työt olivat pikku hiljaa vähentymässä ja että hänellä ei ollut antaa kuin silloin tällöin duunia. Oli sekin mysteeri että miten Dee tulisi maksamaan tämän kuukauden laskut jos ei ollut töitä kuin pari kertaa viikossa. Ehkä hänen kannattaisi pikku hiljaa alkaa etsimään jotain toista duunia, miten olisi vaikka siivooja ? niille sentään saattaisi ollakkin kysyntää mutta nykyäänhän siihenkin tarvittiin koulutus. Destiny avasi kaapin oven ja vaihtoi todella hitaasti työ vaatteet päälleen. Kiinnostus oli tällä hetkellä nollassa, perjantai ilta jolloin hän itse olisi voinut olla ehkä kuppilassa juhlimassa - ainiin eihän hänellä olisi ollut edes juoda baarissa koko iltaa ehkä hän pari drinkkiä olisi saanut sillä tili näytti aika tyhjää tällä hetkellä. Onneksi palkka tulisi kahden päivän päästä ja sitten ehkä hän saisi jotain kunnon ruokaakin tehtyä. Dee sulki kaapin oven ja suuntasi peilin edelle, hän lukitsi naamalla häiritsevät hiukset taakse jättäen muut hiukset vapaaksi.

Erityisen kiirettä ei baarissa näyttänyt olevan, perus kantaasiakkaat nauteskelivat taas oluistaan. Pari tilausta Destiny kerkesi antaa kunnes lähti pyyhkimään baaripöytiä. Pitihän asiakkailla mukavat oltavat olla ja pomo oli erittäin tarkka siitä että baaripöydät käytiin parin tunnin välein pyyhkimässä. Paikka ei ollut koskaan viehättänyt naista erityisemmin, hän ei varmasti ikinä tulisi tälläiseen paikkaan juhlimaan ehkä parille drinkille mutta ei sen enempää. Muutenkin koko sisustus oli vanhanaikainen ja ruman värinen. Paikka kyllä oli hiljainen mutta tänään näytti olevan normaalia enemmän väkeä. Vanhat ukot naureskelivat ja puhuivat paskaa keskenään, yksi nuori parikin oli eksynyt ja nyt he näyttivät tappelevan jostakin. Dee huokaisi ja juuri kun hän oli poistumassa tiskin taakse hän tunsi puristuksen takapuolellaan ja kyllä, näin oli käynyt ennenkin ja siitä ei hyvää seurannu ja tyyppi oli tuttukin. "Dylan!" Destiny huudahti ja veti kunnon litsarin miehen naamalle. "Ole nyt hyvä ja poistu.." tummaverikkö oli erittäin tiukka ja samantie kun mies alkoi inittää vastaan dee avasi suunsa. "Poistu ja heti!" nainen totesi tiukasti ja vilkutti Chadille joka toimi portsarina tämä juoksi heti paikalle ja otti miehen haltuunsa. "Chad.. Tällä miehellä ei ole mitään tulemista tänne baariin ainakaan pariin kuukauteen.. muista se ja Dylan, anna olla viimenen kerta kun teet noin" Neiti Davies vaati ja lähti paikan päältä. Hän vihasi todella, todella paljon ihmisiä jotka kävivät hänen takalistoonsa kiinni. Vaikka miehiä himottaisikin soma pieni peppu niin ei niillä ollut mitään asiaa käydä siihen kiinni.

Destinyn naama oli erittäin tiukka eikä ostavat asiakkaatkaan viitsinyt edes kysyä häneltä mitään. Hän kuitenkin piti säännöistä kiinni eikä ollut alkanut lätkimään miestä turpaa sillä asiakkaille piti aina olla ystävällinen. "Dee, kyllä mä näin ton äskesen tilanteen mut älä viitsi näyttää noin vittuuntuneelta" Dominick totesi joka oli siis naisen työkaveri. Tummaverikkö siirsi katseensa mieheen ja katsoi toista erittäin vihasesti. "Rauhotu nyt" mies totesi ja lähti baaritiskin toiseen päähän. Häntä ei missään nimessä huvittanut jutella kenenkään kanssa, ja mitä sitten vaikka hän näyttikin vittuuntuneelta - miksi hänen pitäisi peitellä tuota tunnetilaa ja olla tekopyhä. Destiny pyöräytti silmiään ja siirsi katseensa takaisin hommiinsa. Mitä hittoa tuokin puuttui hänen asioihinsa, äh.. kuinka naista ärsyttikään nyt enemmän Dominick kuin kukaan muu. Tilauksia tuli koko ajan eikä hän hetkeekään saanut olla rauhassa. Toisin hyvä vain sillä, pikku hiljaa naama alkoi näyttämään paremmalta vaikka erittäin tiukan näköiseltä neidiltä se näyttikin.

Tummaverikkö peräytyi hetkeksi tauolle, hän tarvitsi tosissaan raitista ilmaa hetkeksi. Hän istahti portaille ja päästi syvän huokauksen huuliensa välistä. Tässäkö oli hänen mahtava elämänsä, olla melkein tyhjätasku ja tehdä töitä jossa ei ollut kunnollista palkkaakaan. Hän tarvitsisi nyt rikkaan miehen rinnalleen niin ehkä elämä helpottuisi, mutta kun Deetä ei vaan sattunut kiinnostamaan mikään hemmetin seurustelu. Onneksi hän valmistuisi kesällä juristiksi sillä nainen tiesi että siitä sai hyvää palkkaa ja hän jos joku tykkäsi väittelemisestä sun muusta työhön liittyvistä asioista. Koulutus oli pirun kallis mutta minkäs sille teet, hän oikeasti halusi tehdä tuota työkseen ja asianajaja linjan hän oli valinnut. Hetken kulutta kuitenkin Neiti Davies palasi baaritiskin luokse mutta naisen naama oli tällä kertaa aivan ilmeetön.

Mustat nauhakengät kopisivat kaikessa illan hiljaisuudessa asfalttikatua vasten. Vaaleatukkainen mies kulki yksin pimeää katua pitkin Devon Streetin sydämessä, jos sitä sellaiseksi voisi nyt kutsua. Tiettyjen välimatkojen välillä pimeyttä valaisi kellertävä katuvalot, mutta muuten alue oli täysin pimeyden peittoamana. Desmond Monceaux ei kuitenkaan pimeydestä valittanut, päin vastoin. Hän nautti pimeydestä. Pimeydessä oli aina niin rauhallista ja hiljaista, sillä siihen aikaan kun pimeyttä ilmeni, niin suurin osa ihmisistä oli vetäytynyt sisätiloihin omiin oloihinsa. Ja silloin Desmond viitsi raahautua sitten omasta puolestaan ulos tuulettumaan, vaikka harvemmin sitäkään vaivautui tekemään. Mutta tänään mies oli sitten päättänyt ottaa itseänsä vihdoinkin niskasta kiinni ja pakottaa itsensä edes pistäytymään jossakin, missä muutkin ihmiset viettivät iltaansa. Hän oli kyllästynyt tuijottamaan yksin asuntonsa seiniä illat pitkät, kyllästynyt välttelemään kaikkea mikä saattaisi edistää tämän olematonta sosiaalista elämää. Sitä hän ei halunnut enää tehdä. Ajanmyötä ihminen kuitenkin sekosi ilman ystäviä tai muita ihmisiä ja Desmond ymmärsi sen varsin hyvin. Hän tiesi ettei voisi enään kauaa jatkaa tällä tavalla.. Sellainen se ihmisluonto vain oli valitettavasti. Mies sattui vieläpä olemaan sellainen persoona, joka ei pahemmin moisista asioista kuin ”ystävyys” tai ”sosiaalinen elämä” paljoakaan välittänyt..

Desmond pysähtyi erään oven eteen, jonka yllä roikkui pieni puinen kyltti, The Irish Pub. Miksikö Yellow Avenuella asustava mies oli päätynyt johonkin näinkin "keskiluokkalaiseen" kapakkaan, kun hän olisi voinut pistäytyä jossakin huomattavasti tasokkaammassa paikassa? Desmond ei tarkalleen itsekään sitä tiennyt. Mutta mitä nyt muutaman kerran aikaisemmin hän oli täällä ehtinyt käydä, niin mies oli pitänyt paikkaa omaan silmäänsä miellyttävänä. Juuri sopivan rauhaisa. Ja jos nyt välttämättä Desmondin teki mieli keskustella kevyesti jonkun kanssa, niin järkevän oloista juttuseuraa löytyi aina. Plus porukka tajusi yleensä olla utelematta liikoja miehen elämästä ja kovin harva muisti nähneensä hänet pubissa joskus aikaisemmin, sen verran harvoin Desmond kun siellä vieraili. Hän asteli kadun pimeydestä sisälle pubin lämpöisyyteen ja pienoinen puheensorina kantautui oitis hänen korviinsa. Muutama ihminen pöydistä kääntyi katsomaan ovesta ilmestynyttä herraa, mutta palautti sitten keskittymisensä takaisin seurueihinsa ja jatkoi keskenjäänyttä keskustelua.

Mies asteli suoraan baaritiskin luokse, jäämättä ihmettelemään ketään sen enempää. Hän pysähtyi sitten tiskin äärelle ja oli aikeissaan tilata itsellensä jotakin kurkunkostuketta. Juuri kun mies oli avaamassa suutaan, näkökenttään osui nyt vasta kunnolla tiskin toisella puolella seisoskeleva nainen. Eikä ihan mikä tahansa nainen, vaan se samainen brunetti, joka oli ruvennut pätemään hänelle siellä kadulla vesisateessa! Uskomatonta. Siitä ei ollut edes ehtinyt kulua kovinkaan montaa päivää, joten oli ihan ymmärrettävää miksi Desmond piti tätä nyt perin kummallisena sattumana. "Gin tonic", hän lopulta totesi naiselle, olettaen että tämä työskenteli pubissa. Eihän hän olisi varmaankaan muuten nyt baaritiskin toisella puolella seisoskellut?

Dee vilkaisi kelloaan vähän väliä, onneksi hän pääsisi täältä pian pois enään vain pitäisi jaksaa neljäkymmentä minuuttia ilman mutinoita. Porukka ei näyttänyt vaihtuvan miksikään, aikaisemmin tappeleva pariskunta oli sopineet riidat ja nyt kuhertelivat lempeästi. Yäk. Tummaverikkö mietti mielessään, hän ei oikein tykännyt mistään lemmiskelystä tai hänen mielestään se oli liian yliarvostettua niin kuin suhteetkin. Ei hän pahemmin perustanut suhteista mitään, jotain satunnaisia miehiä saattoi olla mutta niille tehtiin sitten mahdollimman paskat temput. Kyllä hän ehkä salaa mielessään toivoo miehen rinnalleen mutta ei sen enempää. Avioliittoon hän tuskin haluaisin, sillä hän oli todennut ettei yksikään mies pystyisi olemaan yhden naisen kanssa. Ihan varmasti mies tulisi pettämään, ihan vaan katsomalla – kukaan ei pystyisi elämään katselematta muita naisia ja jotkut jopa tekivät enemmänkin kuin katsoivat, pettivät kumppaneitaan.

Aika tuntui kuluavan erittäin hitaasti, vielä puolisen tuntia niin hän pääsisi kipittää nopeasti kotiin. Hän voisi ehkäpä viettää rauhallisen koti-illan katsellen telvisiosta jotakin mitä eteen sattuu ja ehkä pari viinilasia maistella. Destiny ei oikein kaljasta välittänyt mutta saattoi silloin tällöin viiniä juoda ja muita drinkkejä. Hyvin monta kertaa nainen on jounut lasillisen viiniä vaan rentotuakseen raskaan työvuoron jälkeen. Pitkästä aikaa naisen mieleen tuli myös hänen isänsä, mitäköhän tämä mahtoi puuhailla nykyään tai siis pitemminkin missä maanosassa se piileskeli. Onneksi hän oli tajunnut lähteä niistä kuvioista pois mutta kyllä hän kaipasi isäänsäkkin olihan siitä jo seitsämän vuotta kun tämä oli viimeksi tavannut isänsä.

Neiti Davies havautui ajatuksistaan kuullessaan tilauksen hän ei edes vilkaissut tilaajaa päin vaan alkoi automaattisesti tekemään tilausta. Kun nainen laski juoman miehen eteen hänellä meni pieni hetki sanoa juoman summa. Ainiin tuohan oli se kiittämätön automies, niin niin.. Kun mies oli maksanut juomansa tämä kääntyi uudelleen miehen puoleen, ”joko olet oppinut pitämään avaimista huolen?” nainen kohotti kulmiaan hiukan ja katsoi toista epäilevästi. ”Ei siis sillä ettenkö epäilisi mitään mutta te miehet nyt olettekin tuollaisia.. ajattelemattomia paskiaisia” Dee totesi ja antoi myös pienen hymyn tulla naamalle. Hän alkoi jo pikku hiljaa unohtaa aijemman välikohtauksen. Neiti Davies tykkäsi yleistää asioita varsinkin jos oli kyseessä nuo vastakkaiset sukupuolet.

Mitä ilmeisemmin kyseinen nainen ei ollut ehkä itse tajunnut Desmondin läsnäoloa – tai sitten hän vain esitti ettei olisi koskaan aikaisemmin nähnytkään miestä. Hänen oli toki myönnettävä, että oli hienoisesti yllättynyt bruneten käytöksestä, mutta ei antanut sen vaivata ajatuksiansa enempää. Desmond kaivoi lompakkonsa takin taskusta, iski rahat tiskiin ja nappasi juomansa sen tasolta aikeissaan sitten kääntyä pois jatkaakseen matkaa jonkin pöydän ääreen. Mutta sitten, taas uudeksi yllätyksekseen, Desmond tajusi naisen puhuttelevan häntä. Mies pysähtyi niille sijoilleen ja aikeet lähteä keskeytyivät. Ainakin toistaiseksi.

”Oman käsityksen mukaan olen.” Hän vastasi brunetelle terävästi. Toinen jaksoi vieläkin piilovittuilla asiasta Desmondille.. Uskomatonta. Mutta ei siinä mitään, kyllähän mies tämänkin asian taitoi. Ja edellä mainitusta syystä hyvin harva ihminen hänelle uskalsi naljailla tai muuten vain ärsyttää.
”Entä sinä? Ootko jo oppinut pitämään huolen omista asioistasi?”
Mies ei itse edes tajunnut sitä, että miksi oli lähtenyt tähän mukaan. Hän olisi voinut vain kylmästi kääntää selän naikkoselle ja hakeutua rauhassa omiin oloihinsa, antamatta toisten häiritä häntä. Mutta silti hänen oli vain ollut pakko avata suunsa ja vastata naisen esittämään kyseenalaiseen kysymykseen.

Hänen kasvoillensa oli kohonnut pieni hymynpoikanen, mutta hymyssä ei ollut tippaakaan ystävällisyyttä tai lämpöä. Sen olisi voinut jopa tulkita virneeksi. Desmond otti ison kulauksen drinkkilasistansa ja antoi alkoholin aiheuttaman lämpöisyyden tunteen levitä kurkkuunsa. Ainakin tämän gin tonicin maku oli aivan kohdillansa, joten kaipa brunetti osasi hommansa kunnolla sentään baarimikkona.

Neiti Daviesin naamlle kohosi epäilevä ilme, ja hän avasi suunsa "mukamas.." sanan jälkeen nainen pyöräytti silmiään. Tummaverikkö ei todellakaan tykännyt että hänen osaamistaan kyseenalaistettiin. "Sinulla ei ole mitään varaa esitellä minulle kysymyksiä. Minä teen tässä maailmassa juuri niin kuin minä tahdon" nainen tiuskasi toiselle ja otti sitten tilauksen vastaan. Tämän jälkeen nainen kääntyi taas miehen puoleen ja nieli ylpeytensä, "okei myönnän että oli tökeröä tulla auttamaan sinua, anteeksi aivan kamalasti" hivenen sarkastisen kuuloinen lause jonka jälkeen Dee laski kätensä tiskille ja katsoi miestä tarkasti. Kymmenen minuuttia ja vuoro loppuisi, hän olisi nyt drinkin tarpeessa.

"Mutta mites sinun hyvitykset.. etkö tosiaan pystynyt parempaa kun tarjoamaan kyytiä" nainen kohotti kulmiaan ja korjasi asentoaan. "On aika harmillista että olet pilannut itsesi.. Olen varma että saisit tältä elämältä enemmän jos vaan yrittäisit" tummaverikön naamalle kapusi pieni hymy. "Voin auttaa sinut sen alkuun.. joten miten olisi jos vuoroni päätyttyä tarjoisit minulle drinkin tai parin?" Destiny katsoi miestä kysyvästi ja hän oli tosissaan. Harvoin hän halusi kuitenkaan drinkille tuntemattoman miehen kanssa mutta jokin tuossa miehessä pienesti kiehtoi häntä.

Ovesta tuli porukkaa pikku hiljaa lisää porukkaa, joten ihan hyvä vain että vuoro päättyisi kohta. Eipä tarvitsisi enempää katsella humalaisia ihmisiä sillä hän vihasi niitä kaikista eniten varsinkin kun itse oli selvin. Se oli tässä ammatissa todella huono puoli ettei itse vetää kännejä ja samalla toimia baarimikkona. Minuutit tuntuivat kuluvan erittäin hitaasti. Huokaus.

Desmond kohotti vain kulmiaan, kun nainen vain tiuskaisi vastaukseksi ettei miehellä ollut mitään varaa esittää toiselle kysymyksiä. Mistä lähtien vastakysymyksien esittäminen oli ollut jollakin tapaa kiellettyä? Mies kallisti huvittuneen oloisena päätänsä ja joi taas drinkkilasista kulauksen. Eniten Desmondia kuitenkin tässä nauratti hänen oma käytöksensä. Miehellä olisi ollut monta tilaisuutta jättää nainen ”omine tahtoineen” siihen yksin pätemään tiskin toiselle puolelle, mutta silti hän oli jäänyt tähän. Olihan siitä jonkin aikaa ehtinyt kulua, kun Desmond oli viimeksi jäänyt edes vapaaehtoisesti rupattelemaan jonkun kanssa niitä näitä – jos sitä nyt rupatteluksi voisi kutsua. Mies nosti katseensa takaisin drinkkilasista brunettiin, kun kuuli toisen esittävän jokseenkin sarkasmia läpi puskevan ”anteeksipyytönsä” aiemmasta. Desmond vain hymähti ja pudisteli päätänsä.

Olihan miehen mielessä käväissyt drinkkien tarjoaminen, mutta jostain syystä ei ollut päätynytkään siihen vaihtoehtoon. Mutta mitä väliä sillä edes oli? Jos Desmond olisi käyttäytynyt niin kuin yleensä teki, niin ensinnäkään hän ei olisi edes jäänyt esittämään tälle kiltisti mitään hyvitysehdotusta ja tarjonnut kyytiä. Ehei, hän olisi tilaisuuden tullen ajanut kaasu pohjassa vain pois paikalta ja jättänyt brunetin siihen tien poskeen seisoskelemaan.
Häntä huvitti naisen analysointi siitä, että toinen päätteli Desmondin pilanneen itsensä. Noh – osittainhan se piti paikkansa, mutta tuntemattoman naisen oli vähän heikkoa tulla sanomaan mitään miehen elämästä, kun ei siitä kuitenkaan mitään tiennyt. Desmond ei kuitenkaan vaivautunut vastaamaan siihen mitään eikä osoittanut eleelläkään sitä, että naisen sanoissa olisi ollut jotakin korjattavaa. Hyvä vain ettei hän tiennytkään Desmondin elämästä mitään.

”Haluat että tarjoan sulla drinkin?” Mies vielä toisti epäuskoisena kuulemansa ja kurtisti kulmiaan. ”Siitä ei kovinkaa kauaa aikaa ole, kun olisin voinut vaikka vannoa, että ennemmin lähtisit koiran kanssa drinkeille kun mun.” Desmond hymähti taas. Joko hän ei osannut lukea sitten lainkaan naisten ajatuksia, tai sitten niitä oli yksinkertaisesti mahdotonta lukea. Jos siitä kohdasta lähettiin, kun nainen oli raivonnut miehelle siellä kadun varrella, niin Desmond olisi mitä luultavammin vain saanut vielä kovemmat huudot niskaansa jos olisi edes vihjannut jotakin drinkkeihin suuntaavaa. Eikä äskenkään brunette ollut kovinkaan ystävälliseen sävyyn Desmondia puhutellut. Jaa, miten niin muka naisten mielialat ailahtelivat minne sattuu? ”Kai se mulle sopii”, Desmond lopulta vastasi omaksikin yllätyksekseen myöntävästi kysymykseen. ”Omistatko sä muuten nimeä?”

Destiny katsoi toista hieman epäilevästi ja vaihtoi painonsa toiselle jalalle. ”Voi kulta, sinä et tiedä minusta pätkääkään joten älä ala vannomaan” naisen naamalle leveni lempeä hymy joka pyyhkiytyi kuitenkin nopeasti alkaessa taas tekemään drinkkiä asiakkaalle. ”Mutta oikeasti.. Taidan vaan vähän aliarvioida sinua, mutta olisi silti kohteliasta tarjota naiselle drinkki avunantoa vastaan” nainen antoi paukun asiakkaalle ja siirsi katseensa kokonaan tuohon tuntemattomaan mieheen. ”Kai se mulle sopii..” nainen imitoi toista ja jatkoi : ”sun pitäis olla innoissasi kun kerrankin saat tämän arvoista seuraa” nainen mulkaisi toista. Ei Dee oikeasti pitänyt itseään mitenkään ylempiarvoisena mutta hän halusi vaan uskotella niin toiselle. ”Nimen kyllä omistan mutten tiedä teetkö sinä sillä mitään, käyn vaihtamassa vaatteet niin nähdään pian” tummaverikkö totesi ja siirtyi takahuoneen puolelle.

Tummaverikön naamalta pääsi huokaisu päästessä takahuoneen puolelle, hän tosiaan oli drinkin tarpeessa ja jos mies olisi nyt hävinnyt niin voi olla varma että seuraavan kerran kun Dee näkisi miehen niin siitä ei hyvää seuraisi. Destiny riisui työvaatteensa ja päälleen hän laittoi samat vaatteet joilla oli tullutkin töihin eli mustan mekkonsa. Hiukset hän päästi vapaaksi ja katsahti sitten itseään pelistä. Hän taisi näyttää turhankin hyvältä vaikka kyseessä oli vain oma työpaikka mutta minkäs sille voi että hän oli ollut tapaamisessa ennen töiden alkua ja sitten sieltä hän oli suoraan tullut tänne. Noh, hän ainakin piti itse näkemästään.. köhköh – itserakasta?

Neiti Davies palasi baarin puolelle ja yritti katsahtaa missä se tuntematon kaveri oli ja hän jo hetken luuli että toinen oli nostanut kytkintä ja lähtenyt lipettiin. Mutta pian nainen löysikin miehen katseellaan ja käveli tämän luokse, ”Destiny Davies..” nainen totesi ja jatkoi samantien sitten ”se on siis nimeni”. Nainen kallisti hieman päätään ja astui askeleen lähemmäksi miestä. ”Tehdään nyt näin, minä istahdan tuonne pöytään ja herra hakee minulle Blood Mary’n – miltä tällainen suunnitelma kuulostaa?” nainen katsahti miestä hivenen vaativasti ja astui taas kauemmaksi toisesta. Samassa hetkessä pieni porukka lähti läheisestä pöydästä johon Destiny kävi sitten istumaan.