I'm only gonna die

(( Rame och Ives tänne päin! : > Otsikko on tosi älyvapaa. Älä välitä XDD ))

Se oli taas niitä päiviä, jolloin kaikki meni heti aamusta alkaen ihan perseelleen. Aamulla joku molopää soittaa ovikelloa kello yhdeksän aikaan, eikä todellakaan lopeta ennen kuin raahaudut avaamaan oven puolipukeissa. Ja kukas siellä oven takana seisoikaan... Kerrostalon ainoa jeesushihhuli, joka oli ottanut sinut silmätikukseen parin muka saatanallisen lausahduksen takia ja tuo haluaa nyt puhdistaa sinut pahasta. Ei siinä auttanut oikein muu kuin kuunnella, mitä hihhulilla oli sanottavanaan ja paiskata sitten viiden minuutin saarnan jälkeen ovi tuon nenän edestä kiinni. Yhdeltätoista heräät uudestaan, kun postiluukusta päivän posti tippuu eteisen matolle - myöhässä tänäänkin. Laskuja laskujen perään sekä mainoksia. Aamulehdessäkään ei ollut oikein mitään hehkeää luettavaa, joten heität sen muiden turhien lehtien joukkoon. Vapaapäivä ei voinutkaan alkaa yhtään tämän paremmin.

Jamie tuhahteli itsekseen ja käveli pitkin Rasheen onnettomia katuja, vailla minkäänlaista määränpäätä. Hän oli hetki sitten käynyt juomassa yhden kahvin Devonilla, mutta palasi takaisin kotikulmilleen, koska Devon nyt tunnetusti oli erittäin tylsää seutua. Tai ainakin Jamien mielestä, sillä ei hän siellä aikaansa viettänyt muuten kuin työpaikallaan kaupassa. Tummatukkaisella oli tänään yllään musta, löysähkö hihaton t-paita, jonka päällä oli vielä musta nahkatakki. Jaloissaan hänellä oli tummansiniset pillifarkut, joita korosti vielä musta niittivyö ja kenkinä toimivat mustat lenkkarit. Mustan hiuspehkon sekaan oli isketty punainen huivi, jossa oli valkoista kuviointia ja tummanvihreitä silmiä reunusti haalea kerros mustaa kajaalia.

Mies kulki kädet nahkatakkinsa taskuissa juuri New Tattoo -nimisen lävistys- sekä tatuointiliikkeen vierustaa ja kirosi mielessään tätä helvetin tylsää sekä paskaa päivää, kunnes hänet ihan yhtäkkiä kolkattiin maahan. Mies kaatui vatsalleen paskaiselle asfaltille ja tunsi kuinka keuhkoista lähti ilmat pihalle kaatumisen johdosta. Mitä helvettiä? Se oli ainoa kysymys, joka pyöri Jamien mielessä, kunnes hänet kiskottiin suorastaan väkivalloin jaloilleen. Jamie sai vastauksen kysymykseensä melko nopeasti, kun hän näki edessään harmillisen tutut kasvot. Ja vieläpä sen lisäksi kolme muuta kaapin kokoista järkälettä, jotka kantoivat jotain nahkavöiden tapaisia lenkkejä käsissään. Adrenaliini alkoi oitis virrata tummatukan suonissa ja hän yritti riuhtoa itseään tuon kaljuksi kynityn ja nahkatakkiin sonnustautuneen järkäleen otteesta - tuloksetta. Jamie oli melkoinen nukkavieru tuohon verrattuna, joten mies ei todellakaan liikkuisi siitä mihinkään.
"Mekin ajateltiin, että sä ilahtuisit meidän näkemisestä, Jamie", tuo järkäle murahti erittäin pilkallisella äänellä ja painoi Jamien vasten lävistysliikkeen seinää. "Oot varmaan unohtanut, että olet meille ihan vitusti velkaa", tuo jatkoi ja kieltämättä Jamien sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Tosiaankin. Hän oli saanut tuolta pari grammaa kokaiinia muutamaan otteeseen, vakuuttaen maksavansa myöhemmin takaisin. Ja olipa tuo vielä sanonut, että Jamie voisi ihan rauhassa kerätä rahaa takaisinmaksuun, mutta ilmeisesti tuo oli sitten kyllästynyt odottamiseen. Ja olihan siitä lupauksen tekemisestäkin jotain... Kolme viikkoa aikaa? Mutta Jamiella ei vieläkään ollut niitä rahoja kasassa...
"Vittu joo... Miten voisinkaan unohtaa..." Jamie ähisi ja tunsi tuon kaapin painavan häntä yhä tiukemmin seinää vasten.
"No hyvä poika. Anna rahat nyt, niin meidän ei tarvitse satuttaa sua yhtään enempää", tuo vaati ja katsoi tummatukkaiste eittäin tiukasti silmiin. Kuin arvaten, että Jamiella ei vieläkään ollut mitään millä maksaa...

"Ei mulla oo... Venatkaa vielä pari viikkoa, niin saatte ne..." Jamie yritti, mutta tiesi, ettei tuo tällä kertaa menisi läpi.
"Jamie, etkö sä tajua? Sä olet mulle auki satasen! Vittu satasen, ja mä olen odottanut sitä tässä noin kolme viikkoa ja vielä haluat lisäaikaa?" tuo mies korotti ääntään ja Jamiesta alkoi hiljalleen tuntua, että hän tuhkehtuisi siihen paikkaan. Niin kovaa tuo häntä seinää vasten puristi.
"No kun mulla ei ole rahaa. Hyvä, että saan itteni edes elätettyä ja maksettua vuokrat", Jamie voihkaisi, vaikka tiesi olevansa ihan kusessa juuri nyt.
"Olisit ajatellut sitä ennemmin kuin otit multa mitään", tuo mies ärähti ja täräytti nyrkkinsä suoraan hänen naamaansa. Nenästä alkoi vuotaa suorastaan tulvimalla ja Jamie vaipui kontilleen maahan. Ja hän kun oli uskonut, että tämä tapaaminen oli ollut tässä, mutta ehei. Seuraavaksi ne sivulla seisoneet miehet alkoivat piestä häntä niillä nahkavöillä, sekä vielä terästivät iskuja potkuilla. Jamie älähteli kivusta ja tunsi kuinka hänen kroppansa alkoi tuhoutua ihan pala palalta. Ehkä nuo tappaisivat hänet tähän, joten eipä enää tarvitsisi huolehtia mistään hemmetin veloista. Tästähän tuli aivan järjettömän hyvä päivä...

//Vastaus voi olla vähä outo. Porukat töllää telkkuu ja siellä on sellane huuto että keskittymine on perkeleen vaikeeta x)//

Ivesin päivä oli kenties alkanut hieman paremmin, mutta kuka Rashee Roadilla nyt oikeasti saattaisi sanoa päivänsä alkaneen mahtavasti tai suorastaan iloisesti?
Punapää oli herännyt siihen joka aamu yhtä raivostuttavaan piipitykseen, joka oli peräisin hänen lähes antiikkisesta herätyskellostaan. Vaikkei New Tattoota juurikaan arvostettu Rashee Roadin alhaisten lierojen lisäksi muiden keskuudessa, sen pitäminen edes nykyisellään tiesi runsaasti hommia. Ives tiesi kuinka paljon rahoja joku hiemankaan rikkaampi saattaisi kääriä siitä, mikäli työvälineet eivät olisi oikealla tavoin puhdistettuja laillisessa tatuointiliikkeessä ja toisaalta myöskään sisätilat eivät saaneet olla pölypallojen peitossa.
Näin ollen Ives heräsi joka helvetin aamukahdeksalta, vaikka liike avattiin hädin tuskin yhdentoista aikoihin eikä hän juurikaan arvostanut kuulemiaan paskapuheita liikkeensä hygienisesta kunnosta.

Punapää oli luutunnut liikkeen lattiat ja huokaisi yllättävän raskaan työn jälkeen. Kenties työn raskaus johtui ainoastaan hänen rapakunnostaan ja sitä edistäneestä alkoholin käytöstään ja tupakan poltostaan. Ives irrotti hiusnauhan hiuksistaan ja pörrötti punaisia, luonnostaan varsin kiharaisia hiuksiaan ja veti hiuksensa uudelleen tiukalle poninhännälle takaraivolleen. Hän jätti etuhiuksiensa virkaa toimittavat suortuvat pois poninhännältä ja suuntasi takahuoneeseen hakemaan itselleen kahvikupillista. Nyt jos koskaan hän katsoi sen olevan ansaittua.

Palatessaan suurta kahvimukia käsissään pidellen Ives sai todeta isojen köriläiden aloittaneen rähinöinnin juurikin hänen liikkeensä edessä. Se alkoi olla kohta jo aivan liian tuttua ja jo pelkkä metelikin liikkeen ulkopuolella kertoi hänelle kyllä kaiken tarvittavan. Tuo seinä ei todellakaan ollut niin paksu kuin mitä olisi saanut ja koko perkeleen ovi oli vittu tehty lasista!
Hän oli tämän seudun ainoita lävistäjiä ja tatuoijia ja taatusti tehnyt jotain näidenkin miesten hyväksi ja tehnyt kyllä jokaiselle jengille selväksi, että alennuksia ei herunut niin kauan kuin hänen liikkeensä edessä harrastettiin jengitappeluja. Itse asiassa ne tappelut olivat kuin ihmeen kaupalla loppuneet siihen - tai siis pikemminkin ainoastaan siirtyneet toisaalle.

Ives sipaisi käsiään ylisuurten, mustien kangashousujensa reisiin. Itse asiassa punapään edustama musiikkityyli taisi tulla aikaselvästi esille, vaikka housunsa löysät olivatkin sille niiden lahkeet oli sullottu mustien säärystimien sisään ja jalkansa hän oli työntänyt mustien, lähestulkoon skeittareita vastaavien, matalapohjaisten kenkien sisään. Ja jos siinä ei ollut tummaa kangasta tarpeeksi, oli hänellä vielä ylävartaloaan peittämässä hihaton musta, tummanpunaisin ja harmain tribaalikuvioin koristettu paita.
Mutta toisaalta noihin köriläisiin tuskin ulkonäkö riittäisi. Pitäisiköhän hänen hankkia sellainen nimilappu, joka tekisi selväksi sen, kuka hän oli ja missä hän oli töissä.

Punapää huokaisi, siemaisi aimokulauksen kahvikupistaan ja marssi sitten liikkeensä ovelle.
"Hei, no niin, ny te painutte helvettiin hakkaan sen-!" Ives aloitti, mutta lopetti lauseensa kesken, kun hänen ilmestymisellään oviaukkoon tuntui olevan jonkinlaista vaikutusta köriläisiin. Nämä tuijottivat häntä aikansa, kunnes kaiketi tulivat siihen tulokseen, että tahtoivat saada tatuointeja vielä tästä liikkeestä mikäli tarve sitä vaatisi ja häipyivät, mutta se, mikä sai Ivesin jättämään lauseensa kesken oli se seikka, että nämä jättivät raukkamaisen pojan hänen kynnykselleen.
Ives laski katseensa hakattuun poikaan ja kurtisti kevyesti kulmiaan.
"Öhm", tatuoija ynähti ja laskeutui muutaman porrasaskelman alas polvistuen toisen eteen, "Hei, heebo...Kuule, siin ei ny kannata-"
Punapää tökkäsi toista etusormellaan ja tavoittaessaan toisen veriset kasvot hän kurtisti kevyesti kulmiaan. Toinen näytti jossain määrin äärimmäisen tutulta. Ehkä tämä kaiken tuon veren alla olikin joku hänelle tuttu, mutta sekin selviäisi ainoastaan tuon verentulon tyrehdyttämällä ja toisaalta, ei hän nyt äijää tuohonkaan voinut jättää.
"Kuules-", Ives hymähti ja heilutteli kättään tämän kasvojen edessä. Ei kai hänellä ollut lihaksia nuorukaisen raahaamiseenkaan.
Toivottavasti tämä nyt olisi edes hieman tajuissaan...

(( Äh, mitään kummallista tuo ollu : D ))

Mikäli Jamie olisi uskonut Jumalaan tai edes johonkin yliluonnolliseen, niin hän olisi luultavasti toivonut, että olisi pyytänyt siltä aamuiselta hihhulilta siunausta ja pääsyä taivaaseen. Tarinoiden mukaan Helvetti ei todellakaan kuulostanut järin mukavalta paikalta, saatka sitten se hemmetin vihtahousu... Jamie nyt kuitenkin oli ihan pesunkestävä ateisti, joten hän saattoi tässä tilanteessa vain odottaa kuolemaa ja toivoa, että joku järjettömän mukava ihminen heivaisi hänen ruumiinsa mätänemään jonnekin roskalaatikkoon. Sinne tällainen paskiainen kuuluisikin. Ja pahako sai aina palkkansa? Ainakin tässä tapauksessa, vaikka Jamie on ollut koko elämänsä sitä mieltä, että hän ei ollut tehnyt yhtään mitään väärin. Hän oli vain elänyt omia polkujaan, jotka nyt vain olivat sattuneet olleen melko kuoppaisia ja mäkisiä, mutta pitihän elämässä olla haastettakin. Ei Jamiella todellakaan helppoa ole ollut, mutta kenelläkö Rasheella asuneella ihmisellä se olisikaan ollut?

Jamie ulvahteli hiljaa, säestäen näin jokaista iskua sekä potkua, jotka nuo gorillat hänen kroppaansa kohdistivat. Tummatukkainen yritti parhaansa mukaan suojata päätään käsillään, jotta nuo eivät ainakaan saisi iskettyä hänestä tajua kankaalle, mutta äärettömän hankalaa se oli tässä hakattavana. Oli Jamie monia kertoja aiemminkin hakattu ihan sairaalakuntoon, mutta ne aiemmat olivat tyytyneet pelkästään omiin nyrkkeihinsä. Näillä molopäillä oli jotain kättä pidempää, joten Jamiesta mitä luultavimmin jäisi pelkästään märkä läntti tämän tapahtuman jälkeen.

Sitten kuitenkin tapahtui jotain todella odottamatonta, jota Jamie eivätkä nämä kaapin kokoiset miehet olleet osanneet odottaa. Tummatukkainen ei erottanut sanoja, mutta hän kuitenkin sumeilla aivoillaan päätteli, että joku - ehkäpä tatuointiliikkeen työntekijä - oli tullut keskeyttämään tapahtuman. Jamie olisi voinut siinä tilanteessa laulaa Hoosiannaa, mutta paskasta kunnostaan johtuen se oli täysin mahdotonta. Lähinnä hän vain keskittyi rauhalliseen hengittämiseen, sillä rintakehään sattui nyt ihan kunnolla ja mies olisi jopa yllättynyt, jos hänen sisäelimensä tai luunsa olivat jääneet ilman minkäänlaisia vaurioita.
Hakkaaminen oli kuitenkin loppunut kuin seinään ja kolmikko poistui paikalta. Jamiesta jotenkin tuntui, että hän tulisi vielä törmäämään noihin joku päivä ja silloin pääsisi aivan varmasti hengestään. Tässä tapauksessa hän oli onnekas, koska tämä joku oli tullut keskeyttämään ja tietenkin köriläät olivat ajatelleet omaa nahkaansa, joten paenneet. Kuka muka haluaisi joutua vastuuseen siitä, että hakkasi viatonta kansalaista keskellä kirkasta päivää? Tai no, ehkei nyt ihan viatonta ja mahtoivatkohan Rasheelaiset edes olla niin kunniallista porukkaa, että ilmottaisivat poliisille hakkaamistapauksista. Niitähän täällä tapahtui ihan suhteellisen usein, joten ihmiset eivät jaksaneet välittää.

Jamie yritti liikutella jäseniään, mutta totesi sen tekevän liian kipeää, hän vain tyytyi makaamaan paikoillaan ja toivomaan, että joku auttaisi hänet tästä ylös. Kukahan edes häntä oli viitsinyt tulla auttamaan siten, että oli häätänyt ne kaapit matkoihinsa? No, oli kuka tahansa, Jamie oli tuolle erittäin kiitollinen. Niin, mikäli ei sitten ollut mikään kyttä, sillä niiden kanssa Jamiella meni aina sukset ristiin pahemman kerran.
Hän kyllä kuuli etäisesti mieshenkilön äänen, mutta ei osannut yhdistää ääntä kehenkään tiettyyn henkilöön. Hän erotti hyvin sanan 'heebo', joka sai Jamien irvistämään. Vittujen kevät, että osasikin sattua...
"Vittu... Soita r-ruumishuoneelle... Si-sieltä on karannu... Ruumis..." Jamie voihki erittäin sekavasti ja puristi silmiään kiinni. Kunhan ei nyt yhtään kylkiluuta ole murtunut tai mitään...

Mikäli toinen nyt kuolisi johonkin sisäiseen verenvuotoon punapää olisi varsin neuvoton. Toinen kuitenkin makasi tatuointiliikkeen edessä ja vaikkei hänellä ollutkaan mitään tekemistä asian kanssa, häntä pidettäisiin ykkösepäiltynä, mikäli toisen ruumis tuosta löydettäisiin.
Nykyajan poliisivoimat tuntuivat yksinkertaisesti ajattelevan kaiken niin kuin se helpoiten luonnistui, eli toisin sanoen; se joka oli lähimpänä oli varmasti syyllinen. Ja kuka nyt ylipäänsä jaksaisi alkaa selvittämään kaikkia Rashee Roadilla tapahtuvia kuolemantuottamuksia?
Täältä oli vaikea selvitä hengissä, jos ei tiennyt kuinka elää. Täällä täytyi olla varovainen ja katsoa minkälaiseen soppaan sen lusikkansa survaisi.

Ives oli aina ollut varovainen sen suhteen eikä ollut osallistunut näihin jengijakoihin millään tavalla. Hän ei nähnyt tappelemisessa mitään intoa, etenkään kun se tapahtui jengien välillä ja sellaisia tappeluita täällä tuntui olevan yhtenään, samoin kuin velkojen vuoksi syntyneitä erimielisyyksiä ja koska toinen ei välttämättä jengiläiseltäkään vaikuttanut ja oli silti saanut niskaansa kolme äärettömän suurta körilästä, hän oletti tämän liittyvän jollain tapaa liian huolettomasti otettuihin velkoihin.

Punapää naurahti väkinäisesti.
"Kuoleki siihen niin mä hakkaan sut", Ives vastasi huvittuneena toisen vaikerteluihin ruumishuoneesta. Tämä oli kyllä aika huonossa kunnossa eikä hän ollut varma siitä löytyisikö liikkeestä sidetarpeita, mutta ainahan sitä saattaisi toivoa? Ives kietoi kätensä miehen kainaloiden alitse ja toivoi toisen jalkojen kestävän edes hieman. Hän ei ollut niitä, jotka menestyivät lihasvoimiensa turvin. Hän koetti ennemminkin aina järkeään ja oveluuttaan käyttäen luikerrella pois ikävistä tilanteista. Huokaisten Ives suurimmaksi osin raahasi toisen sen lyhyen matkan liikkeensä ovelle, ovesta vaivalloisesti sisään ja pisti toisen istumaan penkille, vaikka epäilikin toisen ennemmin tai myöhemmin valahtavan makuulleen.
Penkki oli onneksi mustaa materiaalia, joten mahdollisesti siihen sotkeutuva verikään ei erottuisi niin selkeästi. Itse asiassa koko liike suorastaan huusi mustuuttaan. Seinistä ainoastaan yksi tavoitteli jotain karseaa tummanpunaista sävyä ja loput oli maalattu mustiksi.
Ne olivat täynnä julisteita ja toinen toistaan ihmeellisempiä kuvia, joiden alkuperästä Iveskaan ei ollut aivan varma.

Ives lompsi takahuoneeseen ja mikäli oli edes sen verran tajuissaan, saattoi toinen kuulla ryminää takahuoneen suunnalta kun punapää koetti etsiä sidetarpeita ja paperia. Hän otti kertakäyttöiseen kahvimukiin lämmintä vettä ja palasi takaisin liikkeen puolelle.
"Oot jäbä tainnu saaja ittes aika kusiseen tilanteeseen noitten kans", punapää tuumi yhä hieman huvittuneena, vaikkei tilanteessa olisi pitänyt olla mitään huvittavaa, mutta mikäli toinen olisi kyennyt hieman tarkastelemaan punapään ulkomuotoa, ei tämä välttämättä olisi ollut lainkaan ihmeissään.
Ives oli itse asiassa vain tyytyväinen kun sai päiväänsä jotain perusarkipäivästä poikkeavaa toimintaa. Jos tätä nyt saattoi edes toiminnaksikaan sanoa...

Ives uitti talouspaperin palaa vedellä täytetyssä kahvimukissa. Hän harvemmin joutui puhdistamaan kenenkään pärstävärkkiä verestä, mutta kaiketi kerta se oli ensimmäinenkin? Joskaan ei tämä aivan ensimmäinen kerta sentään ollut. Punapää pyyhki varovasti verta toisen kasvoilta ja tiedostikin pian mistä kaikki tuo jo kuivuva veri oli peräisin. Huokaisten hän muotoili talouspaperista tupon ja irvistäen tukki sillä toisen sen sieraimen josta verta tuntui yhä valuvan.
Hän ei tiennyt millaisia vaurioita toisen vartalo oli saanut, mutta toisaalta hänestä tuskin olisi niitä hoitamaan, muttei hänellä sen paremmin ollut aikaa lähteä kuskaamaan toista terveyskeskukseen.

(( Sori, vastaaminen vähän on kestänyt kouluhommien takia <: ))

Jamie ei todellakaan ollut järin vastuullinen ihminen, sillä hänhän joutui ihan suhteellisen usein tämäntapaisiin kahakoihin. Tai ainakin peruskansalaista useammin, jonka syystä hän ei ollut oikein varma. Ehkäpä hän omisti liian suuren suun, joka kieltämättä oli erittäin huono piirre ihmisessä, varsinkin tällä kadulla. Muutama väärä sana väärälle tyypille, niin pääset hengestäsi. Noin pitäisi lukea jossain Rashee Roadin opastuksissa tai joissain. Jamie kyllä on sisäistänyt tuon asian melko hyvin niiden vuosien aikana, jolloin hän on täällä asunut. Mutta edelleenkin se unohtuu ja sitten Jamie melkein pääsee hengestään. Olihan häntä puukotettu vain sen liian suuren suun sekä valtavan tempperamentin takia, joten tällainen oli ihan pientä. Oli vain ajankysymys, että milloin nuo kaapit etsisivät hänet uudestaan käsiinsä ja hakkaisivat ihan tohjoksi. Jumalauta. Jamien olisi parasta keksiä joku varasuunnitela niiden rahojen hankkimiseksi, sillä hän ei todellakaan halunnut menettää yhtään raajaansa tai valua kuiviin jossain onnettomalla kujalla.

Jamie olisi mitä luultavimmin naurahtanut ivallisesti tuon punatukkaisen leikkimieliselle uhkaukselle, mutta nyt häneltä oli voimat yksinkertaisesti niin loppu, että hän ei jaksanut edes avata suutaan. Tummatukkaisen suusta kuitenkin karkasi pieni älähdys, kun toinen kiersi kätensä hänen kainaloiden alitse ja mies joutui puremaan huultaan, jotta olisi pysynyt kasassa. Kylläpä ne ilopillerit olivat saaneet hänet huonoon kuntoon. Ties millä nahkavöillä hakanneet tai jotain... Ja ensi kerralla Jamie tulisi pääsemään hengestään, joten tummatukkaisen oli vain parempi toivoa, että se tapahtuisi erittäin kivuttomasti.
Tatuointiliikkeen työntekijä kirjaimellisesti raahasi hänet sisälle liikkeeseen, sillä Jamien jalat olivat aivan tunnottomat ja koko kroppaa kolotti. Ei tummatukkainen edes jaksanut ajatella, että olisi tuon raahattavaksi liian painava. Vaikka tuo ei edes näyttänytkään miltään kehonrakentajalta. Oikeastaan aika samankokoiselta Jamien kanssa, joten harmi tuon kannalta. Onneksi Jamie tunsi nopeasti päässeen jonkinmoisen penkin päälle istumaan, valahtaen kuitenkin siihen makuulleen heti kun tuki oli lähtenyt. Hän tujotteli vihreillä silmillään liikkeen kattoa ja puri huultaan. Kyllä Jamie muisti, että oli pari kertaa aiemminkin istunut tällä samaisella penkillä, mutta ei sillä ollut väliä. Ei Jamie oikeastaan jaksanut edes muistaa, sillä nyt hän halusi jonkun ihanan ihmisen iskevän hänen kouraansa nyrkillisen särkylääkkeitä, kiitos.

Jamie kuunteli puolella korvalla toisen rymyämistä takahuoneessa, mutta ei jaksanut edes ajatella sitä, mitä tuo sieltä edes haki. Punatukkainen ilmestyi jälleen siihen hänen viereensä ja naurahti. Jamie irvisti hivenen tuon lauseelle ja käänsi katseensa tuohon.
"Äh. Eikait toi nyt mitään ollu. Kyllä mä olen pahempaankin tilanteeseen itteni joskus hommannut", Jamie tokaisi hiljaa ja tunsi miten tuo sitten alkoi pyyhkiä kostutetulla paperilla hänen naamaansa. Mies irvisti jo toistamiseen ja nielaisi. Kylläpä se nyt tämäkin oli... Tulla nyt jonkun ystävällisen tatuointiliikkeen pitäjän hoivaamaksi. No, onneksi tuo oli hänet sieltä kadulta pois noukkinut ennen kuin joku muu ehti ensin. Kuten esimerkiksi ajelulla oleva poliisi tai joku muu.

Ives joutui jälleen pienen hetken ajan pohtimaan sitä, olisiko salilla käynti todellakin liian kallista puuhaa hänen tuloillaan, mutta unohti mokoman aiheen pian. Hänellä oli kyllä työ ja tuska raahata toinen sisälle, vaikkei tämä paljoa edes painanut, mutta että hänkö todella jaksaisi nähdä vaivaa lihastensa harjoittamiseen?
Ives tiesi olevansa laiska ja oli ennemmin ylpeä siitä kuin että olisi katunut kyseistä piirrettään.

Särkylääkkeiden etsintä olisikin sitten projekti aivan erikseen. Ivesilla ei ollut intoa lähteä etsimään niitä asunnoltaan eikä sillä hetkellä varaa niitä tuntemattoman pojannulikan vuoksi ostaakaan. Jos niitä ei jostain liikkeen tiloista löytyisi, toinen saisi pärjätä toistaiseksi ilman niitä. Kunnes olisi tarpeeksi hyvässä kunnossa ostaakseen mokomat särkylääkkeet itse itselleen.
Ives ei hankkiutunut ongelmiin. Tietysti hänelläkin oli tänne saapuessaan omansa ollut, mutta sittemmin hän oli onnistunut asettumaan aloilleen ja työpaikkansa myötä saanut asiansa selvitettyä eri jengien jäsenten kanssa, joten häntä ei hakattu eikä häiritty.
Se vain, että hänellä selvästikin oli vielä aivan liian suuri lohko omatuntoaan ja empatiaansa jäljellä. Eikä se lohko loppujen lopuksi edes ollut suuri, mutta kaikesta tästä päätellen tarpeeksi suuri toisen pelastamiseen ja hoivaamiseen. Toisaalta Ives ei kieltänyt sitä, etteikö suurimmilta osin olisi ajatellut itseään ja liikettään, jonka eteen toinen oli hakattuna jätetty. Ei hän suinkaan väittänyt välittävänsä toisesta sen enempää kuin ne, jotka tämän olivat hakanneetkaan. Hän ei vain tuntenut tarvetta kostaa toiselle mitään, siinä kaikki.

Ives pyyhki veren osittain pois, joskin toisen kasvot jäivät paikoin hailakan punan peittoon, mutta hän ei jaksanut välittää siitä. Hän kostutti toisen talouspaperin palan ja asetti sen toisen otsalle, ajatellen sen jossain määrin ainakin helpottavan, vaikka mitenkäs hän olisi mistään mitään tiennyt.
Ainakin toinen voisi puhdistaa sillä arempien alueidensa saamia ruhjeita, mikäli tällä niitä oli ja Ives kyllä epäili olevan. Punapää pyyhälsi maiharit lonksuen takaisin takahuoneeseen ja palasi useamman minuutin kuluttua toisen vedellä täytetyn pahvimukin ja puolikkaan särkylääkkeen kanssa.
"Saat tyytyy nelisatasen puolikkaaseen, enempää ei oo", Ives hymähti, laski särkylääkkeen ja mukin tiskille ja sai ensiksi pakottaa toisen istumaan ennen kuin ojensi tälle särkylääkkeen puolikkaan ja mukin, "Tää ku ei oo mikään sairastupa, tiiätsä."
Ives lysähti penkin toiseen laitaan ja nojasi takaraivonsa seinää vasten. Kahvinsa oli jo osittain jäähtynyt, muttei se niin tarkkaa ollut, juomakelpoista se kahvi oli kylmänäkin ja poistaisi osaltaan hänen kofeiiniriippuvuudesta aiheutuvaa päänsärkyään.

(( No kesti tää vastaaminen. Pahoitteluni! :> ))

Jamie ei todellakaan tykännyt joutua kenenkään ihmisen pelastamaksi yhtään mistään - vaikka sitten kyse olisikin ollut tämän tapaisesta velkojan ja veloissa olevan kohtaamisesta. Ei siis ikinä. Hänen ylpeytensä ei antanut moista anteeksi ja mieluimmin nuorukainen hommaisi itsensä kotiin ihan omin voimin. Mutta nyt kun tapaus oli käynyt tämän tatuointiliikkeen edustalla, niin totta helvetissä sen pitäjän oli pitänyt tulla keskeyttämään rähinä. Ihan vain sen takia, että se antaisi mahdollisesti asiakkaille huonon vaikutelman liikkeestä. Vaikka tämähän muutenkin sijaitsi Rasheella, joten mitä sillä oli väliä? No, tuskin kauhean moni halusi muutamaa miestä mellakoimaan liikkeensä rappusille.

Punatukkainen tapaus hävisi takahuoneeseen ja ennen sitä oli jättänyt Jamien otsalle kostutetun talouspaperin. Mies voihkaisi hivenen ja siirsi paperin otsaltaan tuolille. Ai helvetti, että osasikin sattua. Jamie ei edes halunnut tietää millaisessa kunnossa hänen kroppansa mahtoi olla, sillä olivathan ne kaapit nyt kuitenkin hakanneet häntä joillain nahkavöillä. Ja kyllä se sattui ihan siihen malliin, että varmasti kroppa oli kivasti ruhjeilla. Tämä ei todellakaan ollut hänen päivänsä...

Askelet kaikuivat liikkeen seinillä ja piankos Jamiekin oli päässyt istuma-asentoon tässä penkillä - hivenen apuja käyttäen. Tummanvihreät silmät siirtyivät katomaan toista ja tämän ojentamaa mukia sekä puolikasta päänsärkypilleriä. Vain puolikas? No, eiköhän Jamie kotiin päästyään saisi enemmän lääkkeitä tai jotain tasoittavaakin, joten ei kannattanut valittaa. Ja kuten tuo punatukkainen oli sanonut; tämä ei ollut sairastupa.
"Kiitti", Jamie sanoi, otti mukin ja pillerin kouraansa, heittäen sen suuhunsa. Vettä siemaistiin ihan kunnolla, jotta hän saisi lääkkeen paremmin nielaistua. Katse kiersi hetken aikaa liikettä, kunnes pysähtyi omiin polviin. Olipa hän sitten jälleen kerran saanut hommattua itsensä melkoiseen kuseen. Mitenhän hän mahtaisi selvitä kotiinsa ihan yhtenä kappaleena? Ties vaikka ne köriläät partioisivat Jamien kerrostalon edustalla ja odottaisivat milloin hän laahustaisi sinne. Ja sen jälkeen hän tulisi olemaan kahtena kappaleena. Mitä helvettiä hän tekisi, sillä rahaa ei todellakaan ollut?

"Voi vittu..." Jamie voihkaisi ja hieraisi kädellään kasvojaan. Okei, ehkä hän sinnittelisi. Kuten oli tähänkin asti sinnitellyt. Nyt hän vain tulisi tarvitsemaan aika helvetin paremman suunnitelman. Katse kääntyi takaisin toiseen ja vesimuki hörpättiin tyhjäksi. ”Nii mikä sun nimi olikaan?” Ei tuo sitä ollut sanonut, mutta kaiketi Jamie yritti jotain small talkia tai jotain.
”Oon mä täs tuolil tosin ennenki istunu, mutta sun nimi on jääny vähä hämärän peittoon”, hän jatkoi, tarttui penkillä olevaan kostutettuun paperiin ja pyyhkäisi sillä kasvojaan. Mielessä käväisi, että voisihan sitä paidan alle kurkistaa ja katsoa millaista jälkeä sinne oli syntynyt, mutta ehtihän tuon.

// Ja mulla vielä kauemmin x'DD

Ives ei tiennyt miksi oli ryhtynyt toisen hoitsuksi, muttei se kovin hyvältä olisi bisneksen kannalta vaikuttanut, mikäli toinen olisi kuollut oven suuhun. Hän siinä olisi syyt niskoilleen saanut vaikkei mitenkään ollut tappeluun osallinen ollutkaan.
Huokaisten Ives istui alas. Ainakin toinen oli toistaiseksi hengissä ja se riittäisi, kunhan hän vain saisi heivattua toisen ajoissa pois liikkeensä tiloista, mutta antaisi tuon nyt sitten hetken rauhoittua.
Loppuviimein Ives oli kuitenkin yhtä paskapäinen kuin kaikki muutkin täällä päin kaupunkia, ja ajatteli ainoastaan itseään ja omaa mainettaan, tulevaisuuttaan.

"Voitsä siin vähä aikaa levähtää kuha et kuole siihen", Ives päätti huomauttaa toisellekin. Ei ollut hyväksi hoputtaa puolikuollutta nuorta miestä uloskaan - jälleen kaiketi hakattavaksi -, muttei hän kauaa huonoa omaa tuntoa potisi mikäli toinen kuolisi tänään saamiinsa vammoihin. Kunhan hän ei siitä vastuuseen joutuisi.
Punapää istui baarijakkaran tyyppisellä hieman kauempana sohvasta ja tajusi juuri uppoutuneensa pohtimaan, kuinka mahdolliset verijäljet saattaisivat näkyä karseasta keinonahkasohvasta, jolle hän olisi toisen roijannut. Kaikesta päätellen ei hyvin kävisi. Tosin tämä paikka oli sellainen läävä muutenkin, että tuskin kukaan sen suurempaa huomiota yhteen sohvaan kiinnittäisi.
"Ivvie", Ives esitteli itsensä laiskasti toisen hänen nimeään tiedustellessa ja kohotti sitten kysyvästi kulmaansa ikään kuin eleenä esittää vastaava kysymys toisellekin. Se vain, ettei hän tiennyt oliko toinen siinä kunnossa, että osasi kiinnittää huomiota pieniin eleisiin. Noh, Ives aukaisisi suunsa mikäli katsoisi sen tarpeelliseksi.

"Etkä taatusti oo eka joka on saanu turpiinsa tosa ja on istunu siinä", Ives hymähti naurahtaen kevyesti. Mitä sitä suotta sanojaan sen suuremmin selittelemään. Hän olisi ryhtynyt mielestään aivan liian puheliaaksi mikäli olisi ilmoittanut, 'ettei toinen hänen mielestään ollut ensimmäinen, joka oli kohdannut fyysistä väkivaltaa lävistys- ja tatuointiliikkeen edessä ja ottanut siellä joskus aiemmin itselleen tatuoinnin, lävistyksen tai jopa molemmat'.
Hän oli kuitenkin loppujen lopuksi suhteellisen yksinkertainen mies, helvetti sentään!