Keep quiet no longer /Sov.

/ joo ei mtn käsitystä minkä tason koulu tää on, mut menköön: D
Paprika siis tänne /

Kukaan tuskin hyppi innosta raahustaessaan kylmässä ja pimeässä aamussa kohti urheiluhallia jonka pelkkä katsominen sai ihmiset väsymään, leuat vääntymään haukotukseen ja silmät valumaan kiinni vaikka niitä sitkeästi yritti pitää auki, osa oppilaista vakuutti, että lihakset olivat kipeänä jo etukäteen. Liikunta lukeutui harvojen mieliaineisiin, aamujen ensimmäisinä tunteina sitä ei jaksanut kukaan, eivät edes ne jotka urheilivat yleensä vapaa-ajallaankin niin paljon kun vain millään ehtivät. Ei, kukaan ei ollut innoissaan, suurin osa ihmisistä oli kuitenkin paikalla enemmän tai vähemmän hengissä.
Myös Theodore oli raahautunut takaisin koululle kahden viikon oman vapaan jälkeen, poika vaan ei ollut vielä päättänyt jaksaisiko saapua tunnille asti. Tämä ei ollut koskaan turhaan stressannut arvosanoista, ja sen myös huomasi vilkaistessaan sitä ikävää paperia jonka jokaisen vuoden päätteeksi kouraansa sai, niimpä Theo nytkin harkitsi tunnille saapumista vain ohimennen katsellessaan ivallisesti hallille päin valuvia apaattisen surkeita oppilaita jotka kiroilivat hiljaa itsekseen.

Theo istui punapäisen Janicen kanssa koulun ja liikuntahallin välillä olevalla penkillä, molempien sormissa oli arvatenkin tupakka. Kumpikaan ei näyttänyt siltä, että olisi valmis reippailemaan liikuntatunnilla, kertoihan syöpäkäärylekkin jo siitä kuinka paljon nämä välittivät omasta terveydestään ja kunnostaan. Kello oli pari minuuttia yli kahdeksan, viimeiset oppilaat kiirehtivät hallille ja todennäköisesti opettajakin raahautuisi pian samaa reittiä piristääkseen päiväänsä muiden kidutuksella heti aamusta. Sadisti mikä sadisti.
"Kylmä", punapää ilmoitti hytisten hampaat kalisten ohuen nahkatakkinsa sisässä, minihame ei tosiaankaan tainnut olla paras mahdollinen vaatevalinta. Theo oli sentään osannut pukeutua vähän enemmän sään mukaan, päällä oli tummansävyiset kivipestyt farkut, rento valkoinen t-paita ja sen päälle vedetty musta huppari.

/ joo sori, pikatönkkö DD : /

Nick oli heränny jo kuudelta, mutta oli toiminut aamulla vain puoliteholla. Ei ollut edes jaksanut raahautua lenkille, vaan mies oli viettänyt tunnin vain istuen kuuman teekupin äärellä lukemassa jotain ikivanhaa sanomalehteä.
Kun viimein oli aika lähteä, Nick huuhtoi kasvonsa ja veti päälleen mustat gollege-housut ja harmaan t-paidan. Ulko-oven avattuaan Nick nappasi mukaansa vielä nahkatakin, sillä kylmä ilma tunkeutui t-paidan läpi liiankin helposti.

Kävellessään koululle Nick mietiskeli, mitä voisi teettää oppilailla tänään. Aikataulun mukaan vuorossa olisi jonkinmoista voimaharjoittelua, mutta varhain aamulla ei kukaan niitä jaksaisi. Mies taspainoili sulkapallon ja koripallon välillä ja päätyi viimein sulkapalloon, joka oli hieman kevyempää. Porukan voisi jakaa neljän ryhmiin.
Koulun pihalle saavuttuaan, mies päätti mennä suoraan hallille ja poiketa vasta sen jälkeen opettajien taukotilassa. Kellokin oli jo kahdeksan.
Mahtava haukotus purkautui miehen suusta pienen äännähdyksen kera. Hiisi kun väsytti.

Penkillä koulun läheisyydessä istui jotain nuorisoa joka poltteli tupakkaa. Mies käveli heistä välittämättä hallille ja suoraan siitä sitten liikuntasaliin. Innokkaimmat olivat jo kokoontuneet liikuntahallin sisäseinustalle juttelemaan. Nick neuvoi heidät välinevarastoon hakemaan mailoja.
Loppu porukkakin alkoi valua paikalle suurten haukotusten ja kirosanojen saattelemana.
Nick esittäytyi vielä tuntemattomille oppilaille ja alkoi selittää mitä tehtäisiin.
Mies jakoi ryhmät ja vetäytyi sivummalle katselemaan lämmittelyä.
Joku poika tuli Nickin luokse esittämään lappusta, jonka avulla saisi ottaa vähän rennommin. Nick hyväksyi lapun ja poika palasi kaveriporukkaansa.

//Lyhyttä .__.//

/ kuten myös : s /

Theo päätyi Janicen kanssa vartin mietinnän jälkeen jopa lähtemään tunnille, he voisivat kuitenkin istua vain sivussa jos siltä tuntuisi, ehkä kopitella palloa tai jotain mikä ei vaatinut kovinkaan paljon aivojen tai lihasten käyttöä. Vaativa työskentely ei missään muotoa sopinut aamuihin, iltapäivisin kunnon treeniä saattoi jopa harkita. Ainakin ohimennen, toteuttamaan lähteminen oli sitten asia erikseen.
Theodore pudotti tupakan maahan, polkaisi sen sammuksiin tennarin kärjellä ja lähti kädet hupparin lämpimiin taskuihin tunkien laahustamaan hallia kohti. Punapää hyppeli pian perässä kiharat hiukset olkapäillä pompahdellen ja nilkat koroilla kituen, jotain biisiä itsekseen hymisten.

Pari tyssäsi hallin oville jotka osoittautuivat lukituiksi, se olisi ollut hyvä syy skipata tunnit mutta koska Janicen sormet olivat kuulemma jäässä ja tupakat loppu piti tuon välttämättä päästä sisälle. Theo koputti lasioveen kuuluvasti ja katsahti sisälle, aulan päädyssä itse liikuntasaliin vievä ovi oli auki ja siitä näkyi kuinka oppilaat ravasivat puuskuttaen ympäriinsä. Eipä tullut kade.
Janice pomppi paikallaan jokseenkin ylienergisen oloisena, Theodore sen sijaan näytti vähemmän innostuneelta miettiessään miksi ihmeessä taas oli raahautunut paikalle. Nykyisen opettajan tunneilla Theo ei ollut ollut oikeastaan kertaakaan, tainnut käydä joskus kääntymässä paikalla. Laiska mikä laiska. Tietysti ainakin pari ensimmäistä poissaoloa oli selittynyt sillä vieroitushoidossa ololle, muut olivatkin sitten olleet täysin turhia. Melko varmasti myös opettajalle oltiin selvitetty syy, kuten jokaisen muunkin aineen opettajalle, rehtori kun oli ollut niin ylpeä siitä kuinka oppilaat nykyään osasivat ottaa vastuuta teoistaan ja hoitaa asiansa itse kuntoon ja pyytää apua kun sitä tarvitsi.

Numeroilla sinänsä ei ollut väliä, eikä liikuntatunnillakaan, poikaa ei vain tosiaan huvittanut jäädä yksin ulos tyhjentämään tupakka-askia kun kaikki muut olivat muualla. Theo oli aivan liian seuranhimoinen, jatkuvassa sosiaalisessa puutteessa.

Nick oli juuri tarkistamassa nimilistaa, kun kuulu koputuksen ovelta.
Mies käski lopettaa lämmittelyn ja jakautua neljän ryhmiksi, ennenkuin meni avaamaan.
Oven takana seisoivat samaiset tyypit, jotka olivat olleet tupakalla penkillä. Nick avasi oven ja katsahti kumpaakin. Molemmat olivat miehelle tuntemattomia ja Nick vilkaisi nimilistaa. Ainoastaan nuo kaksi näyttivät olevan poissa.
Nick esitteli itsensä ja ohjasi nuoret pukuhuoneiden kautta pelikentälle.
"Sulkapalloa olis luvassa." Nick vielä jatkoi ja virnisti. Tuskin noita kahta innosti, vaikka tyttö näyttikin ylienergiseltä, toisin kuin poika.
Janice ja Theodore, nimilistan mukaan ainakin, ellei sitten toinen ollut poksahtanut paikalle ilman ilmoittautumista, mikä oli kylläkin harvinaista, mutta silti sitä sattui kerran pari vuodessa.

Nick palasi muiden oppilaiden seuraan ja neuvoi joillekkin miten sulkapalloa pelattiin. Uskomatonta että maailmaan mahtui niinkin tietämättömiä ihmisiä.
Osa oli jumiutunut kahden porukkoihin, mutta tuskinpa tuo haittaisi, kunhan vain mailoja ja palloja riitäisi.

//Lyhyttä ;_;//