The quiet scares me cause it screams the truth

(( Repa & Liam ;> Ja typerä otsikko... ))

Iltapäivä oli jokseenkin harmaa sekä sateinen, vaikka yhtäkään pisaraa ei ollut tippunut taivaalta. Olihan se hivenen masentavaa, että mukava kesä oli jäämässä taakse, mutta Luka oli onneksi tottunut talveen. Jotka taas ovat Venäjällä toisinaan aika roimasti kylmempiä, joten Britannian talvi oli ihan lastenleikkiä hänelle.

Luka oli lähtenyt ulos asunnostaan, sillä pyykkiä oli pestävä. Toki hänellä pyykkikone oli kotona, mutta se oli mystisesti hajonnut, joten miehen olisi pakko käyttää väliaikaisesti läheisen pesulan pyykkikoneita. Onneksi korjaaja tulisi parin päivän päästä ja pesula oli suhteellisen halpa. Miehellä oli yllään vaaleansiniset löysähköt pillifarkut, ruskea kangastakki, jonka hupussa oli ruskeaa karvaa ja sen alla vielä musta hihaton t-paita sekä kenkinä olivat valkoiset skeittikengät. Hiukset olivat muuten ruskeat, mutta edestä viininpunaiset. Niitä oli pöyhitty hivenen pystympään, mutta muuten Luka ei ollut jaksanut nähdä vaivaa kuontalonsa eteen. Miehellä oli toisella olallaan ruskea nahkareppu ja toisessa kädessä hän taas piti hopeista puhelinta, johon selitti jotain nopealla venäjällä.

Äkkiä mies kuitenkin tunsi törmäävänsä johonkuhun - ihan kirjaimellisesti. Älähdys karkasi hänen suupieltensä välistä ja sinisenvihreät silmät nostettiin johonkuhun häntä pidempään äijään. Ei helvetti… Isohan tuo oli - ainakin massakkaampi kuin Luka.
”No ohhoh. Neiti on hyvä ja katsoo seuraavalla kerralla paremmin eteensä. Muuten voivat isot pojat tulla ja leipoa tota sun naamaas vähemmän nätimmäksi”, tuo mies jylisi kahden muun naureskellessa vieressä.

”Sori. En mä nähny”, Luka sanoi arasti venäläisen aksenttinsa hyppiessä melkeinpä silmille hänen puhuessaan.
”Mitä sä oikein sönkötät siinä? Ootko sä joku saatan ryssä?” tuo miehen äänensävy muuttui pelottavammaksi ja Luka katsoi parhaakseen vain lähteä pois paikalta. Ei kauheasti innostanut jäädä hieromaan tuttavuutta noiden kolmen järkäleen kanssa, jotka vaikuttivat hivenen rasistisiltakin. Eli siis Luka jatkoi matkaansa ja toivotti ystävälleen venäjäksi hyvät päivän jatkot, kunnes sulki puhelimen. Se löysi paikkansa farkkujen taskusta ja pian hän huomasi pesulan jo häämöttävän jonkin matkan päässä.

”Hei vitun homo! Etkö sä ymmärrä, että mä puhuin sulle? Osaatko sä ees sanaakaan englantia vai ootko sä joku vitun venäläinen pakolainen, joka on karannu tänne paremman elämän toivossa?” Se sama ikävystyttävä ääni huuteli hänen perässään ja Luka katsahti taakseen. Kyllä vain. Ne kolme samaista miestä kävelivät jonkin matkan päässä hänestä, polttelivat ja syljeskelivät hänen peräänsä. Eivätpä tainneet miesparat tietää, ettei Britanniaan ihan oin vain ”karata”. Tai jos karattiin, niin se oli aika helvetin haastavaa ja lähes mahdotonta.

”Painu takasin sinne muiden ryssien luokse hiirien ja rottien syömäksi! Sinne sä kuulutkin! Tai ehkäpä ne armahtaa sut siltä kohtalolta ja tappaa sut muuten vaan, kun olet tollainen säälittävä hintti. Niin. Siitä sä tykkäisitkin enemmän!” Että tuo jaksoi… Luka kuitenkin katsoi parhaakseen olla sanomatta mitään, tihensi vähän askeliaan ja kiiruhti pesulan ovesta sisään. Siellä ei ollut ketään muita kuin joku pesukoneen kanssa tappeleva mies, joka ei ollut tuttu kasvo. Harmi vain, että Lukan lisäksi pesulaan saapuivat ne ihanat miehet, jotka hänen peräänsä olivat äsken huudelleet. Miten hemmetissä mies aikoisi saada nuo pois kimpustaan?

Luka maksoi ja alkoi lapata likaisia vaatteita pesukoneeseen sellaisella vauhdilla, että muka pääsisi täältä sen nopeammin pois. Nopeasti kuitenkin yksi niistä miehistä meni ja pamautti pyykkikoneen oven kiinni sellaisella voimalla, että Luka hyppäsi melkein puoli metriä ilmaan. Jokseenkin kauhistuneet silmät siirrettiin tähän kaljuun tapaukseen, vaikka muuten Luka yritti olemuksensa puolesta näyttää rohkealta.
”Ootko sä vitun kuuro vai onko tässä joku kielimuuri vai? Aijjaijjai. Ei oo tainnu poikarukka ymmärtää, että jos ei osaa kieltä, niin ei osaa tehdä töitäkään täällä. Ja millä sä sitten elät? Haet valtiolta tukea, että saat maksettua asuntos, vetes, sähkös ja ruokas”, tuo mies jatkoi ja tämä alkoi olla jo aika pelottavan lähellä. Kohta varmaan Luka saisi turpaansa.
”Niin ja meinasinkin unohtaa. Niillä rahoilla sä ostat tällaisia kalliita merkkivaatteita ja huvittelet, kun me muut, kunnon kansalaiset, paiskitaan duunia ihan niska limassa. Onko se sitten reilua, mhh?” Lukan hengitys oli tihentynyt ihan huomaamatta ja huulta purtiin melko ahkerasti. Jos hän tästä selviäisi hengissä, hän olisi aika helvetin hyvä…

(( venähti... ))

[huu maratonviesti : D]

Liam tappeli pesukoneen kanssa ja raapi päätänsä. Kyllähän hän oli pyykkiä pessyt lukuisat kerrat aikasemminkin, mutta ei tällaisella koneella, joka monimutkaisuudessaan tarvitsisi vähintäänkin insinöörin käyttämään sitä. Hänen oma pesukoneensa oli sanoutunut irti jo kuukausia sitten ja jossain vaiheessa oli tapahtunut väistämätön; puhtaat vaatteet olivat loppuneet kesken. Hän oli pitkittänyt pesulaan tuloa turhan pitkään vedoten aina työkiireisiin tai muuhun vastaavaan, mutta nyt ollessaan lomalla oli pakko vihdoin raahata pyykkivuori pesulaan, jotta saisi puhtaat vaatteet niskaansa. Ei niitä uusia boksereitakaan loputtomiin voinut ostella likaisten tilalle..

Nuorukainen alkoi juuri päästä jyvälle pesukoneen saloihin, kun pesulan ovi kävi ja sisään astui joku hyvännäköinen mies, jota Liam ei muistanut aiemmin nähneensä (mikä ei näin isossa kaupungissa ollut sinänsä mikään ihmekään). Hän ei aluksi kiinnittänyt tuohon kuitenkaan sen enempää huomiota vaan väänsi erästä pesukoneen nappulaa ja oli juuri kokeilemassa onneaan toisen nappulan kanssa nähdäkseen, lähtisikö kirottu kone siitä pyörimään, kun sisään paukkasi kolme muutakin henkilöä. Sivusilmällään Liam huomasi, että nuo kolme menivät häiritsemään tuota ruskeatakkista ja kuuli vielä noiden meuhkaamisensakin selvästi omalle koneelleen. Hänelle alkoi tulla mitta täyteen. Hän vihasi rasisteja ja jos hän oli oikein päätellyt, kolmikko kuului juuri siihen ihmisryhmään. Hän puri hammasta ja mietti sekunnin murto-osan, kunnes nousi ylös ja käveli miesten luo.

"Ja mikä vittu teidän ongelma on? Tarvitteko te aina kolme yhtä vastaan vai onko teillä tänään vain vajausta miehityksestä?" hän kysyi ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi. Hän tiesi olevansa nuhjuinen näky tänään, sillä hän oli kiskonut päällensä varahupparinsa, jonka hihat olivat rispaantuneet ja joka oli hieman tomuinenkin pyörittyään ties missä sohvan alla monta kuukautta käyttämättömänä ja hylättynä. Takkina toimi maastonvihreä kangastakki ja kenkinä mustat skeittikengät. Farkuissa oli kaljatahroja, mutta ne eivät onneksi näkyneet kovin pitkälle. Eikä hän sentään haissut, sillä suihkussa hän oli käynyt viimeksi aamulla, joten hiuksetkin olivat puhtaat (vaikkei niitä kyennytkään näkemään, sillä ne olivat hupun alla piilossa). Kyllä hän silti hieman sossupummilta näytti itsekin, mutta sitä hän ei tullut sillä hetkellä ajatelleeksi, sillä hän oli raivoissaan kolmikon raukkamaisuudesta.

Lukaa pelotti juuri nyt, joka kyllä kieltämättä alkoi hiljalleen näkyä hänen kasvoiltaan. Mies oli oppinut, ettei tällaisissa tilanteissa saanut näyttää pelkioaan, sillä tuollaiset ihmiset purkivat vain omaa huonouttaan sekä erilaisten asioiden pelkoa häneen. Yleensä ne jopa menivät ohi, kun ei vain välittänyt vaan jatkoi rauhassa matkaansa. Luka tiesi, että Britanniaan muutettuaan hän aivan varmasti tulisi törmäämään tämäntapaisiin rasisteihin ja saisi kuulla venäläisestä aksentistaan ja mistä lie muusta. Oli Lontoo kuitenkin erittäin iso kaupunki ja täällä suvaittiin erilaisuus paremmin kuin jossain pienemmässä kaupungissa, mutta ilmeisesti miehellä oli ollut vain huono tuuri kun törmäsi näihin miehiin. Ehkä se sitten johtui tästä hänen ympäristöstään, sillä kyllähän Devonillakin ties minkälaista kulkijaa oli. Piti vain totuttautua tähän...

Nyt kuitenkin tilanne alkoi näyttä uhkaavalta. Aiemmat rasistit olivat vain huudelleet jotain typerää perään, mutta jatkaneet sitten matkaansa. Tai ainakin jättäneet Lukan rauhaan eivätkä lähteneet seuraamaan. Nämä kolme tapausta olivat sen sijaan lähteneet ja se hämmensi aavistuksen. Näitä ilmeisesti otti päähän, että Luka pysyi vaiti ja vain yritti kiemurrella tilanteesta pois - kuka tahansa selväjärkinen ihminen olisi tehnyt niin! Vaikutti sitten siitä toisesta osapuolesta pelkurilta, mutta mielummin näin kuin Luka heittäytyisi väkivaltaiseksi. Eihän siitä seuraisi mitään muuta kuin lisää väkivaltaa ja veri virtaisi. Eikä mies ollut niin typerä, että alkaisi kilpailla tällaisten kaappien kanssa. Ei hänkään nyt niin treenattu ollut, että voisi pärjätä...

"Ootko sä vittu kuuro?! Pitääkö meidän vetää sua pataan, hä?!" tuo raivosi päin Lukan kasvoja, joka sai hänet peruuttamaan ihan kiinni pyykkikoneeseen. Ja varmaan tuo olisi lyönytkin venäläissyntyisen nuorukaisen nenän pois paikoiltaan, jos joku ei olisi tullut keskeyttämään. Luka katsahti ympärilleen ja huomasi juuri sen äskeisen koneen kanssa tapelleen miehen kävelleen siihen heidän luokseen. Luka veti terävästi henkeä ja vilkuili aina vuorotellen tätä kolmenkoplaa sekä tätä paikalle tullutta miestä. Se mies, joka oli Lukalle tässä huutanut, aukoi hetken ääneti suutaan ja vaikutti erittäin hämmentyneeltä.

"Siis... Mikä vitun tyyppi sä oot?" tuo sitten puuskahti äkkiä ja nauroi kummallisesti. Ei tuo ilmeisesti ollut odottanut, että joku tulisi tähän väliin... Eikä kyllä Lukakaan.
"Äh... Ihan sama kuka oot, mutta painu vittuun siitä. Ei tää homma kuulu sulle yhtään!" mies ärjyi ja katsoi nyt erittäin uhkaavasti tätä väliin tullutta henkilöä. Voi helvetti, jos nuo kävisivät nyt tämänkin kimppuun... Sen siitä sai kun yritti olla kunnollinen kansalainen ja yrittää kitkeä vääryyttä pois kaupungista...

Liamin silmät salamoivat, kun yksi miehistä ärjyi tuota hieman pystytukkaista kohti ja uhkasi vetää pataankin. Miten raukkamaista! Kolme vastaan yksi! Ei sellaista voinut sivusta katsoa, ei sitten millään. Nuorukainen oli itsekin ollut usein tukalissa tilanteissa ja oli monet kerrat toivonut, että joku olisi hänet tullut pelastamaan. Koskaan kukaan ei ollut tullut, mutta se ei saanut häntä olemaan välinpitämätön vääryyksiä kohtaan. Hän ei tiennyt, mitä nelikon välillä oli tapahtunut, mutta hänen mielestään tappeluiden piti olla reiluja. Ja kolme vastaan yksi ei todellakaan ollut reilua. Varsinkin kun näytti siltä, ettei tämä viininpunaiseksi hiuksensa värjännyt mies ollut edes halukas tappelemaan.

Huomio kiinnittyi Liamiin tuon kommentin seurauksena. Hetken aikaa kaapin kokoinen mies näytti erittäin hämmentyneeltä. Pian tuo kuitenkin sai itsensä koottua ja kysyi, että kuka hän oli.
"Mä oon se tyyppi, joka tuli heittämään teidät ulos täältä. Onko teillä pyykkiä? Ei? Noniin, mitä vittua te sitten teette pyykkituvassa? Jos te ootte eksyny niin mä voin kyllä neuvoa teille tien ulos", hän vastasi. Kaappi sanoi, ettei homma kuulunut hänelle yhtään.

"Ehkä, mutta luuletsä et mä katon vierestä ku kolme kaappia hakkaa yhden miehen? Kolme vastaan yks, mitä vittua? Eikö teillä oo munaa tapella yks vastaan yks? Pelkäättekö te et saatte ite pataan jos tappelette reilusti vai ettekö te muuten vaan uskalla vittuilla kenellekään yksinollessanne?" hän laukoi halveksivasti. Hän inhosi noita kaappeja heti ensivaikutelman perusteella ja vaikka hän ehkä oli tyhmänrohkea aukoessaan päätään noille, ei hän tajunnut edes pelätä, sillä niin raivoissaan hän oli.

Luka nieleskeli ja haroi hivenen tukkaansa. Jotenkin tässä alkoi näyttää nyt siltä, että aivan kohta myös tämä toinen jätkä tulisi saamaan turpaansa. Harvoin nämä kaapinkokoiset rasistit tykkäsivät, että joku tuli puolustamaan sitä näiden valitsemaa uhria. Luka ihan oikeasti arvosti sitä, että toinen oli tullut tähän väliin, vaikka tilanne alkoi näyttää molempien kohdalla melko toivottomalta. Mies tuskin osaisi antaa itselleen anteeksi, jos tämä puolustamaan tullut mies saisi hänen takiaan turpaansa. Että oli tullut puolustamaan häntä näiltä korstoilta... No mutta minkäs hän sille mahtoi? Ei Luka ollut toista pyytänyt puolustamaan, joten tämä oli tuon ihan oma valinta... Tai ehkäpä Luka oli näyttänyt muutenkin niin säälittävältä, että olihan häntä nyt pakko tulla puolustamaan.

Korsto räjähti kovaääniseen nauruun kun tämä huppupäinen tapaus ilmoitti heittävänsä nuo ulos. Luka jotenkin jaksoi epäillä moista. Ei toinenkaan miltään bodarilta näyttänyt ja näitä miehiä nyt kuitenkin oli kolme kappaletta, joitka kaikki olivat kooltaan sellaisia kaappeja. Miehellä ei todellakaan ollut tapana heittäytyä pessimistiksi, mutta nyt hän heittäytyi. Tai ehkäpä hän oli pikemminkin realisti. He tulisivat saamaan turpaansa. Tai ainakin Luka, mikäli tällä toisella olisi senkään vertaa älliä päässä, että lähtisi pois tästä tilanteesta vielä kun oli mahdollista.

"Älä jätkä jaksa inistä siinä. Miksi sä edes vittu välität tästä saatanan venäläisestä katurotasta? Luulis nyt suakin ottavan päähän, että toi elää täällä meidän verorahoilla", tuo isompi jätkä melskasi ja sai Lukan nielaisemaan uudestaan. Veti tietenkin omia johtopäätöksiään. Luka oli venäläinen katurotta, joka oli muuttanut Britanniaan pakoon huonompaa elämäänsä Venäjällä ja eli sitten noiden verorahoilla? Ei kuule todellakaan mennyt niin. Lukalla oli työpaikka, asunto, hän maksoi veroja saman verran kuin muutkin, hänellä oli kaksi lemmikkiä ja ties mitä. Ei hän rikas tietenkään ollut - ei hänen perheensä Venäjälläkään ollut mikään rikas -, mutta ei todellakaan mikään köyhä kadulla asuva rotta. Ai että hän inhosi rasisteja, jotka leimasivat ihan kaikki tiettyyn "ryhmään" kuuluvat samankaltaisiksi.

Luka myös tajusi sen, ettei ollut koko tämän tapauksen aikana avannut suutaan kertakaan. Raukkamaista? Ei. Hän ei vain keksinyt mitään mitä voisi sanoa...
Äkkiä kuitenkin tuo rasisti kohotti nyrkkinsä ja mäjäytti sen suoraan päin Lukan naamavärkkiä. Se tapahtui niin äkkiä, ettei Luka edes ehtinyt ennakoida sitä. Mies horjahti aavistuksen, mutta onneksi sai tukea takana olevasta pyykkikoneesta. Nenästä alkoi vuotaa tulvimalla verta ja sitä ehti jopa tippua miehen paidalle sekä takille. Voi helvetin helvetti.

"No ehkä sä tosta sitten ymmärrät, että ei sunlaisia kaivata täällä meidän maassa. Painu takasi sinne Venäjälle, jos henkes on sulle kallis..." tuo sitten tuhahti, kunnes mulkaisi viela kerran tätä Lukan vieressä seisovaa miestä ja läksi kavereidensa kanssa tiehensä. Tilaan lankesi syvä hiljaisuus. Luka hengitti jokseenkin raskaasti sekä hivenen katkonaisestikin. Erittäin kiva... Ensimmäinen tappouhkaus...

Tilanne alkoi kieltämättä näyttämään pahalta heidän molempien kannalta. Jopa Liam raivoltaan alkoi pikkuhiljaa tajuamaan, että hänkin tulisi luultavasti saamaan turpaansa. Tosi kiva, aivan kuin hän ei olisi elämänsä aikana ollut saanut jo riittävän usein turpaansa ihan jo vain siitä syystä, että sattui olemaan homo. Nuorukainen nielaisi yhden korstoista räjähtäessä nauruun. No, ehkä oli hieman liioittelua väittää, ettäkö hän muka heittäisi nuo kolme ulos: ei hänen lihaksillaan moisia ihmeitä tehty vaikka hän olikin raksalla töissä ja kantoi siellä painaviakin asioita. Kaappi jatkoi melskaustaan saaden Liamin näyttämään hetken ajan jo tylsistyneeltä.

"Joo joo niin just. Kaikki ulkomaalaset on saastaa ja britit on maapallon kermaa vai miten se nyt menikään? Te ette ehkä oo kuullu sanasta lähimmäisenrakkaus, mut mä en jaksa kattoa vierestä ku jotku aivottomat lihaskimput uhkaa hakata jonkun", hän vastasi vaikka alkoi kieltämättä itsekin olla hieman kauhuissaan tilanteesta. Enää ei kuitenkaan voinut perääntyä, tuli turpaan tai ei eli kyllä. Mihin hän olikaan taas sotkeutunut? Miksei hän voinut tulla pesemään pyykkiä joku toinen päivä? Tyypillistä hänen tuuriaan, että oli pakko osua paikalle juuri keskelle tällaista tilannetta, jollaiseen ei voinut olla puuttumatta.

Yllättäen kaappi kohotti nyrkkinsää ja posautti sen suoraan tuon ilmeisesti venäläisen naamaan. Toisen nenä alkoi vuotaa tulvimalla verta, mutta Liam oletti, että tilanne näytti pahemmalta kuin mitä todellisuudessa oli -ainakin toivottavasti. Vaikka ei hän kyllä yhtään epäilisi vaikka toiselta olisi murtunutkin jotain. Liam odotti, että miehet lähtivät muualle ja vastasi yhden mulkaisuun samalla mitalla, kunnes asteli huolestuneena venäläisen luo.

"Kävikö kuin pahasti? Ootas.. " hän sanoi ja kaiveli taskuaan. Tietenkään hänellä ei ollut mitään, millä nenää olisi voinut painaa. "Murtuks se? Äh.. oota hetki", hän sanoi ja käveli nopeasti pesulan vessaan hakemaan kasan paperia. Pian hän palasi toisen luo ja ojensi paperitukkoa tuota kohti.
"Tossa.. ei helvetti mä vihaan tollasia rasisteja.. oon itekin joutunu tollasten ahdasmielisten idioottien kohteeks monta kertaa.. " hän höpötti samalla kun katseli toista huolissaan.

Luka kirosi omaa paskaa tuuriaan, että onnistui saamaan kimppuunsa kaapinkokoisia rasisteja ja turpaansa juuri tänään. Aiemminkin hän oli saanut kuulla tämänlaisilta rasisteilta vähän kaikkea, mutta ei nuo koskaan ollut käyneet häneen käsiksi. Mutta nytpä oli. Ja vertakin valui nenästä ihan kiitettävästi, mutta tuskinpa se murtunut oli tai mitään. Toivottavasti ei, sillä Lukaa ei oikein innostaisi lähteä sairaalaan paikattavaksi. Joutuisi kuitenkin kertomaan, että mitä oli tehnyt kun nenä oli mennyt paskaksi. Saattoihan sitä aina tosin valehdella, mutta kuitenkin.

Venäläissyntyinen mies ei edes hetkeen muistanut tätä toista tapausta, joka oli häntä tullut puolustamaan. Ei niin kauaa kun tuo kiiruhti hänen luokseen ja kyseli vointia. Luka siirsi jo luonnostaan hivenen hämmästyneen näköiset silmät tähän huppupäiseen mieheen ja ähkäisi. Hän suojasi nenäänsä hihallaan eikä itse edes osannut liikahtaa yhtään mihinkään suuntaan, sillä mies oli edelleen erittäin järkyttynyt tästä äskeisestä tapahtumasta.
"Umm..." hän vain sai päästettyä suustaan kun toinen jo kiiruhti hakemaan jostain paperia ja ojensi sen Lukalle. Viimein mies sai liikuntakykynsä takaisin ja tarttui paperituppoon, painaen sen vuotavaa nenäänsä vasten. Ai, että se sattuikin. Toivottavasti ei mikään ollut murtunut, vaikka Luka jaksoi vahvasti epäillä. Kaiketi siihen sattuisi vielä paljon enemmän, joten tuskin tässä sairaalareissua tarvitsisi. Turvota se saattoi ja oli kipeä jonkin aikaa, mutta onneksi ei mitään pahempaa.

Luka henkäisi hivenen ja käveli hapuilevin askelin eräälle läheiselle pitkälle penkille istumaan. Hän pisti merkille, että verta oli tippunut hivenen lattialle, ihan siihen kohtaan missä hän oli seissyt. Verta ei kuitenkaan tullut nenästä niin paljon kuin olisi voinut luulla, sillä se sen miehen nyrkinisku oli ollut aika helvetin kova. Luka nosti katseensa takaisin tuohon mieheen, joka kertoi törmänneensä tuollaisiin rasisteihin aiemminkin, joka sai hänet hymyilemään joskeenkin vaisusti.
"Nii. Kyllä mäkin olen niihin törmännyt, mutta tää oli eka kerta kun joku käy päälle", Luka sanoi hämmentyneenä ja raapaisi päätään. "Mut kiitti. Ihan vaan sen takia, että tulit ees väliin. Kauhean moni ei täällä päin edes jaksa välittää", Luka jatkoi venäläisellä aksentillaan ja hymyili.
"Mä oon Luka", hän sitten päätti esittäytyä.

(( Kökköä tekstiä, joten koeta kestää. ))

Liam seurasi venäläisen perässä penkeille ja istahti tuon viereen laittaen vaistonvaraisesti kätensä toisen olalle, kuten olisi tehnyt silloin, jos kyseessä olisi ollut joku hänen ystävistään. Toinen painoi nenäänsä paperilla ja sanoi, että oli törmännyt itsekin rasisteihin aikaisemmin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun nuo olivat käyneet päälle.
"Jotku niistä tuntuu palvovan väkivaltaa", hän tuhahti vastaukseksi ja vilkaisi ovelle, josta kaapit olivat hetki sitten poistuneet.

Toinen kiitteli, että hän oli tullut väliin ja sanoi täysin totuudenmukaisesti, että kovin moni täällä päin ei jaksanut välittää. Valitettavaa kyllä, toinen osui täysin oikeaan. Suurin osa ihmisistä tässä suurkaupungissa oli välinpitämättömiä eivätkä olisi mistään hinnasta tulleet väliin, sillä olisivat pelänneet itse joutuvansa ongelmiin. Liam oli ollut niin vihainen tilanteesta, että oli tullut ajatelleeksi asiaa vasta siinä vaiheessa, kun tilanne oli alkanut näyttää hänenkin kannaltaan uhkaavalta.

"Ei mitään.. mä en vaan voi sietää tollasta. Ja oon itekin ollu samassa tilanteessa ja toivonu et joku olis tullu väliin", hän sanoi ja hymyili hieman surumielisesti. Kerran hänet oli hakattu sairaalaan asti. Hänen silloinen poikaystävänsä oli päässyt pakoon, mutta hän ei ja viisi jätkää oli piessyt hänet aivan tohjoksi. Eikä kukaan tietenkään ollut tullut väliin -sellainen olisi ollut toiveajattelua.

"Liam", mies vastasi toisen esittäytymiseen kertomalla oman nimensä.