Lika a star

Kiusallaan Beniamin nojautui vielä eteenpäin kirjoittamaan nimensä perään '..se cowboy', hän virnisti ja kohautti kulmiaan. Siinähän oli! "Ihan varmuudeks vielä, ettet varmasti mee sekasin kenenkään muun kanssa", hän virnisti tökäten entisen kuitin Nicolen hyppysiin saadessaan oman kännykkänsä takaisin. Olipas reilu vaihtokauppa. Mies katsoi vielä uuden numeron kohdan ja nyökytteli päätään. "Hyvä, kiitti.", Ami ennätti melkein harkita jo lähtemistä ennenkuin Nicole menettäisi häneen hermonsa. Beniaminin yllättynyt ilme kohtasi naisen katseen toisen ehdottaessa oman mallikansionsa näyttämistä.. Sekä jonkun tuttunsa. Tietysti Ami kiinnostui niistä Nicolen omista kuvista. "Siis joo! Tottakai mä haluan nähdä. Ei mulla oo kiirettä, vaikka huomenna onkin vähän tekemistä.", hän naurahti olkiaan kohauttaen. "Treenit..", ei varmaan mitenkään yllättävää. Emily tiivisti harjoituksia ennen kilpailuja. "Ja taas joku naperoiden opettaminen.", hän pöyräytti rannettaan ja nousi sohvalta, katsoen kirjahyllyä.

"Haluan nähdä kummankin mallikansiot. Niistähän voi saada jotain ideaa.", Ami naurahti ja iski silmäänsä olkansa yli. "Missäs ne on?", Ami peruutti kirjahyllyn luota, sillä tottakai oletti niiden olevan siellä. Hän painotti vielä sitä, että halusi nähdä kummankin kansiot. Nicolen kiinnosti enemmän, jos ihan suoraan sanottiin. "Jos pääsisin vielä joskus ittekkin samalle tasolle.", hän naurahti. "Vielä eilen en olis uskonu, että yhtäkkiä keksii tällasen asian. Ehkä mun pitäis oikeesti kiittää sua jotenkin, mut mehän käytiin jo syömässä.", Ami istahti takaisin sohvalle, odottaen Nicolen löytävän ne mitä oltiin etsimässäkin. Mies nosti jalkansa toisen päälle ja hieraisi rutkasti kaakaosta lämmenneitä käsiään.

Beniamin uskoi tämän onnistuvan, sillä jos hän innostui jostain, hän myös innostui. Vähän samalla tavalla kuin tanssi silloin joskus kauan sitten. Ami syventyi siihen asiaan josta eniten piti. Mies salaa ihaili kaikkea, muttei koskaan oikein ollut valmis omatoimisesti hyppäämään asian kimppuun. Tanssissa vanhemmat ja tässä asiassa Nicole. Sitten kun hän asiaan pääsi sisään, niin sittenhän mentiin eikä meinattu. Beniamin tarvitsi vain pienen saattajan..
"Haluan nähdä sun kansion ensin."

Tyhmätyhmätyhmä, Nicole hoki päässään. Hän ja hänen iso suunsa ja auttamisen halunsa, helvettiin ne kaikki. Miksi hän edes halusi auttaa tuota miestä, jonka oli tavannut vajaat puolipäivää sitten? Hän oli taas päässyt tähän hyväntekijä vireeseensä, noh ei auttanut itkeä enää.
”Se mun on siellä kirjahyllyssä ja toinen on mun työhuoneessa. Mun tasolleni pääsee äkkiä. Mä olen kaikissa kuvissa melkein poikkeuksetta pakotettuna. Että mä vihaan toisinaan kolleekoitani”, Nicole totesi ja nöyränä meni hakemaan toisen mallin kansion työhuoneestaan ja palasi nopeasti se kädessään takaisin.

Hetken aikaa Nicole kuljetti silmiään pitkin tiettyä riviä, joka oli muutenkin täynnä valokuvia sisältäviä kansioita ja kirjoja, löytäen oikean. Hän tarttui mustaan nahkaan sormillaan ja veti sen esiin. Siitä olikin hetki, kun hän viimeksi oli kansiotaan vilkaissut kunnolla. Hän oli vain päivittänyt sen hiljattain, ei muuta.

”Vai että mun eka, eikö herkkuja pitäisi odottaa, vai alotatko sä ruokas aina herkuilla? Sitten kun sä oot kuuluisa ja kaikkea, niin mä voin tulla kimittämään siitä, että olin sun löytäjäs”, Nic jutteli istuessaan ja veti jalat alleen lämpimään. Hänen pitäisi kaivaa huopa esiin ja kääriytyä siihen. Hän tuntui aina vain jäätyvän luitaan ja ytimiään myöten.

Nainen ojensi oman kansionsa miehelle. Ensimmäinen kuva oli vanhimpia, joissa näkyi tietty kurittomuus. Se oli otettu keskikesällä muinaisen sillan päällä. Alla kuohui koski ja Nicole näytti siltä kuin olisi hyppäämässä. Hänen ylleen oli tungettu vihreä luomus, joka näytti Nicin päällä keijun puvulta. Hänen hiuksiinsa oli laitettu lehtiä ja oksia, saaden ne näyttämään hengelle kuuluvaksi. Henkilökohtaisesti Nicole ei pitänyt kuvasta, sillä tuuli joka riepotteli kuvan helmoja ja hiuksia, oli ollut jäätävä ja kuvaaja kamala. Sillin Nicole ei ollut edes ymmärtänyt kunnolla ranskaa.

Seuraavassa kuvassa Nicole oli istumassa kahvilassa ja kirjoitti innokkaasti jotain suloiseen pieneen kirjaan. Edessään pieniä leivoksia ja kaikki oli erittäin boheemia, kuin luotu kehystämään Niciä. Kuva oli yksi Nicin suosikeista, koska se sopi häneen. Hän oli kokonaan hetkessä mukana. Kuvaajakin oli ollut mukava.

Kummassakin ensimmäisessä Nicole näytti omissa silmissään vielä hieman katutytöltä ja häneltä puuttui tietty elämänilo. Silmistä puuttui kirkkaus, jonka hän oli huomannut niihin palanneen. Hänen hymynsäkkin toisessa kuvassa oli niin kovin epävarma, anteeksi pyytävä. Aivan kuin Nicole ei olisi saanut olla onnellinen.

Ami siis etsi Nicolen viittoman kansion ja pienen selailun jälkeen se osuikin käteen. Beniamin kiinnostuneena jo vilkaisi sinne, muttei ruvennut vielä varsinaisesti selaamaan. Hän istahti sohvalle ja odotti Nicolen tulevan. Mies halusi aloittaa siitä itse valokuvaajan kansiosta. Juuri sen takia, että Beniamin Nicolesta edes jotain tiesi. "Kuitenkin oot ollu joku huippu malli..", hän naurahti katsahtaen olkansa yli naisen tullessa vihdoin. "Tottakai mä aloitan herkuilla! Kannattaa kokeilla.", mies virnisti ja huomioi hetkessä Nicolen istuma tyylin. Hän katsahti naista päästä jalkoihin, kunnes nappasi mallikansion. "Onks sulla kylmä?", mies paransi ryhtiään sohvaa vasten, kuin olisi ruvennut lukemaan tarinaa. "Mulla ainakin on ihan lämmin sen kaakaon jälkeen.", Ami avasi kannet ja heti näytti heti pitävän siitä mitä katsoi.

Beniamin tuijotti kuvia vähän pitempään ja tulkitsi hetkessä, että Nicole näytti niissä ihan erilaiselta mitä nyt. Jotenkin paljon kokeneelta, ei ehkä kuvien kanssa, mutta muuten elämän kannalta. Tai ehkä se oli vain kuvan asetelman syytä? "Ainakin soluttaudut sinne.", mies totesi ja katsoi jo seuraavaa kuvaa. "Tää kahvila kuva on enemmän mun makuun.", Ami kallisti päätään ja perässä malli kansiota tajuamatta edes mikä idea sillä oli. Tosiaan, kahvilakuva sopi enemmän Nicolen tyyliin.
"Sä näytät näissä erilaiselta kun nyt..", hän töksäytti, kohottaen kansiota ylemmäs, että sai vertailtua kuvissa olevia kasvoja ja Nicolen kasvoja oikeasti. "Muutenkin, että oot vanhempi.", mies naurahti, muttei takertunut asiaan sen enempää.. Ei hän osannut edes arvata mitä kaikkea nainen oli kokenut elämänsä aikana.

Sivuja mentiin vielä eteenpäin, mutta kuten Nicole oli sanonut, mallikansio ei ollut mikään romaani. Ami kuitenkin kiinnitti huomionsa selkä puolelta otettuun kuvaan. "Hahaa! Tatuointi.", mies virnisti. "Hassua että näänkin sen tän kuvan kautta.", Ami totesi ja jäi katsomaan kuvaa vähän pitemmäksi aikaa. Ehkä tarkemmin katsoessaan Beniamin taas vähän vertaili kuvaa aidon Nicolen kanssa. "Okei kyllä mä tykkään enemmän katsoa aidompaa versiota. Mut nää kuvat.. Kyllä sä näissäkin näytät hyvältä.", Ami esti naurahduksensa, sillä tajusi, ettei oikein hallinnut tätä kuvien arviointia. "Sori, mä en oo kauheesti kuvia arvioinu. Mä tykkään vaan kattoo näitä ja koettaa oppia niistä jotain."

Toisella oli tarkat silmät tämän arvatessa oikein istuma-asennosta.
”Varpaat vaan. Kaakao ei ole ehtinyt sinne asti”, nainen totesi ja seuraili Amin ilmeitä tämän katsoessa kuvia. Nicole katsoi huvittuneena toisen kallistumista ja suoristautumista takaisin. Hän ihmetteli oliko hän niin selvästi erilainen ennen, kuin nyt. Pieni helpotus hyökyi naisen ylitse, kun Ami ei takertunut asiaan sen kummemmin, totesi vain. Analysointi olisi ollut tuskallista.

Kun mies totesi, ettei olisi uskonut näkevänsä Nicolen tatuointia kuvassa, Nic räjähti nauruun.
”Vai että yllättynyt”, hän sanoi naurun lomasta. Hänen tatuointiaan oli ennen arvailtu hennaksi, muta aitoa kipua sen kanssa oli käyty läpi. Yleensä viimeistään Nicin näyttäessä tatuointinsa, kaikki uskoivat.

Kehut lämmittivät sisäistä naista ja Nic virnisti.
”4D kuvat on aina paljon hauskempia”, hän totesi ja otti toisen kansion käteensä. Se oli erään muuntautumiskykyisen naisen kansio ja siellä oli muotikuvia edestä ja takaa, muutamia catwalkiltakin. Niin paljon parempia ja luontevampia kuin Nicin, joten herkut olivat kuitenkin jääneet pohjalle. Kansiossa oli myös hienostunut alastonkuva, jota kauempana porno ei olisi voinut olla.

”Caroline on tehnyt mallin töitä pienestä pitäen ja osallistunut kauneuskilpailuihin. Hän on oikea hai näissä piireissä. Hän on päättänyt elättää itsensä mallin töillä ja onnistuu siinä varmasti. Hän on ihanteellisen pitkä ja juuri niin laiha, että suunnittelijat voivat tunkea hänet mihin vain”, Nicole selitti ja muisteli, kuinka hänen lyhyytensä oli ollut ongelma. Monesti hänelle oli asiasta sadateltukin, mutta se oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ami itse istuskeli yhtä rennosti kuin äsken. Eihän hänellä ollut kiire, joten mallikansioiden selaaminenkin sai luvan sujua rauhalliseen tahtiin. Beniamin katsoi jotain yksityiskohtia pitempään, kuten Nicolen selässä olevaa tatuointia ja muitakin jälkiä. Kuitenkaan kyselemättä. Hän kohotti katseensa naiseen alta aikayksikön toisen puhjetessa nauruun. Hetken Ami joutu kelaamaan taaksepäin ja miettimään mitä hän oli sanonut. "No kun! Ei sitä koskaan tiedä.", hän virnisti.”Mä en usko ennenkun mä nään.”, mies tarkensi vielä laskiessaan katseensa takaisin kuvaan. Mielessä kävi mitenköhän kiusallista kuvaajalla oli ollut.. Beniaminista ei koskaaan tulisi kuvaajaa. Hän vain jäisi tuijottamaan sen laukaisimen painamisen sijasta.. Omat silmät olivat parhain ikuistamis väline.

Lopulta Beniamin sulki kansion Nicolen huomioidessa 4D kuvatkin. "Mut aitona vielä vielä paljon hauskempia.", mies ojensi naisen kansion takaisin ja otti toisen käteensä. Hän aukaisi sen ja heti yllättynyt hymähdys karkasi kurkusta. Hyvä ettei naama liimautunut kuvaan kiinni.. Ami kuunteli sivussa mitä Nicole kyseisestä mallista kertoi. Vai ihan kunnon ammattilainen, siltä se näyttikin. Hän nyökytteli kuuliaisesti päätään ja välillä katsoi kasvojen piirteitä sunmuita yksityiskohtia pitempään, erityisesti asentoja. Jos oikein ammattilais ammattilainen niin sittenhän kannattaisi pistää mieleen. "Mä huomaan.", Beniamin mutisi ja sivun kääntyessä hienostuneeseen alastonkuvaan hän ei voinut muutakuin hymyillä leveämmin. "Tää on makee..", mies naurahti pyöräyttäessään sormeaan kuvan yläpuolella. "Olis sustakin pitäny olla.", Beniamin kallisti päätään ja mielessä kävikin pitäisiköhän hänestäkin olla?

"Hmm.. Mimmosta on kuvaajalle kuvata alastonkuvaa?", mies kysäisi, sillä asia tässä kuvaa katsellessa rupesi kummasti kaihertamaan mieltä. "Koska kato nyt.. Mä en ainakaan sais silmiä irti.", hän suostui vihdoin kääntämään sivua. Kansiossa oleva malli tosiaan oli päätynyt oikealle alalle. "Toi sivun kääntäminenkin vaati ponnisteluja. Mä pysyn mielummin mallina kun valokuvaajana"

Huvittuneisuus jäi Nicolen mieleen ja hän totesi Amin olevan tulenkestävä playboy. Viimeistään miehen päästessä alaston kuvaan, Nicin oli hillittävä itseään nauramasta uudelleen.
”Ne ovat hauskoja. Ihmiset jännittävät niitä normaalia enemmän niin niissä on haastetta. Toiset ujostelee, toiset on katsonut liikaa pornoa ja toiset ovat liian epävarmoja”, Nicole sanoi ja kohautti olkiaan. Hänelle alastonkuvien kuvaaminen oli osa työtä ja kyllähän hyviä vartaloita katseli mielellään, mutta ei hän niitä tuijottanut. Siinä taisi olla Amin ja Nicin ero suurimmillaan.

Sivun kääntäminen oli selvästi vaikeaa, mutta kuvat loppuivat parin sivun kuluttua.
”Mä laitan listalleni sen alaston kuvan”, Nic vitsaili ja vei omansa kirjahyllyyn. Hän ei ollut sinut arpiensa kanssa, mutta muuten kyllä. Väkivalta oli tehnyt hänestä epävarman, mutta kuvattavana oleminen oli auttanut siinäkin hieman ja kun shopparilla muokkaaja oli poistanut pari arpea, Nic oli unohtanut niiden olemassa olon.

”Otithan sitten opiksesi ja niin edelleen”, Nicole kysyi ja istuutui sohvan käsinojalle, aivan Amin viereen. Hän hymyili vekkulimaisesti ja nautti sohvatyynyn lämmöstä kylmiä varpaita vasten.
”Sulta ei kyllä välttis mitään alasvon kuvaa oteta, koska niitä löytyy vain harvoilta, joten pysy vain housuissasi”, Nicole kiusasi miestä ja näytti kieltään silmät tuikkien naurusta, jota toinen oli herättänyt.

Siinä istuessaan Nicole tuli pohtineeksi syntyjä syviä, miksi edes koskaan oli napannut Amin. Mies oli komea, sitä ei voinut sokeakaan kieltää. Toisessa oli lisäksi tiettyä eloisuutta ja sellaista… ei sitä voinut kuvailla. Nic oli saanut sen vangittua kuvaan, mutta hän ei osannut nimetä sitä. Vetovoima olisi kai melko sopiva kuvaamaan sitä, mutta ei aivan. Syvällisten pohdintojen lisäksi Nicole mietti, miten saisi varpaansa lämpeämään tehokkaimmin.

Vaikka Nicole taisi vain vitsailla siitä alastonkuvasta, Ami ei sitä ehkä täysin tajunnut vaan jäi myhäilemään lähes tyytyväisenä. Olisihan se mielenkiintoista päästä sellaiseen, mutta Beniamin ei nyt tiennyt laskisiko itseään mihinkään nosita naisen luettelemista kategorioista. Hän ei vartaloaan hävennyt, muttei myöskään mitään pornoa katsellut.. Pitäisi kuitenkin yrittää olla haalimatta liikaa kerralla heti alkuun, niinkuin Beniamin tuppasi tekemään. Hän halusi huomiota ja rahaa.. Mallin ja tanssijan urat olivat aika lähellä sellaista. "Otin opikseni.", Ami totesi ja nainen samantien palautti Beniaminia maanpinnalle siitä alastonkuvasta. Hän katsahti viereensä huomaten Nicolen varpaat, siitä mies kuitenkin kohotti katseensa vilkaisemaan naisen kasvoja. Vai siihen päätti istuutua. "Voi harmi, mä en sulata tätä tietoa. Ehkä joskus.", Ami hölötti taas liioitellun loukkaantuneesti sulkiessaan lopulta Carolinen mallikansion. "Hyviä kuvia", hän aukaisi kansion kuitenkin jostain satunnaisesta kohtaa ja katsahti vielä kuvassa olevaa naista, kuin pistäen kasvot paremmin mieleen.
"Pyydän nimmarin jos näen.", Ami virnisti ja tuuppi kansion melkeinpä väkisi Nicolen syliin.

Mies piti tässä olemisesta ja olisi voinut jäädä tähän lämpimän sohvan uumeniin istuskelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.. Ami kuitenkin kaivoi kännykkäänsä taskustaan katsoakseen paljonko kello on. "Oho, meillähän on menny aikaa, mutta enpä peruis mitään. Paitsi ehkä sen säikäytyksen.", mies huvittuneesti kohautti lävistettyä kulmaansa ja tunki kännykän takaisin taskuunsa. "Harvemmin kiskon ketään mun mukaan tai toisinpäin.", mies samalla eleili käsillän, jotka näyttivät menevän melkeinpä solmuun keskenään. Olipas hyvä selitys, mutta alkoi vähän vaikuttaa siltä että olisi lähdön aika? "Mun pitää varmaan kohta ruveta lähtemään, vaikka tässä onkin mukavaa. Ehkä en hermostuta sua lopullisesti, että kestät mua vielä myöhemminkin. Ja että uskallan vielä ajaa kotiin, kun siellä on niin pimeetä.", mies kohotti katseensa Nicoleen ja nousi sohvalta läpsäytettyään kämmenillä polviaan.

"Lämmitin sulle sopivasti paikankin.", Beniamin totesi ja tarttuikin kevyesti lämpimillä käsillään Nicolen säärestä ja toisella kädellään olkapäästä, että sai tökättyä naisen kunnolla sohvalle, juuri siihen kohtaan mistä Ami oli äsken noussut. Siinä tosiaan oli lämmin kohta. "Nooin. Ehkä se kaakao nyt rupeis vaikuttamaan nopeemmin.", hän suoristi selkänsä päästäen irti Nicolesta. Mies nosti kummatkin kätensä kuin muodostaen kameran kuvion kasvojensa eteen. Hän napautti ilmaa ilmakamerallaan ottaessaan Nicolesta 'kuvan'.
"Jos olisin valokuvaaja niin sä olisit jo tallennettuna muistikortilla.", muistikortin paikan sijaan Ami taputti ohimoaan. Ei koskenut hiuksiin.

Siinä keikkuessaan, suunnilleen tippumispisteessä, Nicole katsoi tyynesti miten Ami alkoi tehdä lähtöä. He olivat tosiaan viettäneet hyvän aikaa yhdessä. Nyt hän ainakin saattoi sanoa tuntevansa Amin, yhden päivän perusteella. Hänestä oli ollut mielenkiintoista seurata toista ja miten tämä oli suojellut leijonan tavoin autoaan kaikelta. Ehkä toinen oli niitä autoseksuaaleja, jotka menivät naimisiinkin autonsa kanssa!

”Ehkä on ihan hyvä idea pitää pieni tauko niin sä jaksat pitää mua vielä mukavana”, Nic totesi ja ennen kuin hän ehti mitään tehdä hänet oli kiskaistu sohvalle. Nainen kirkaisi yllättyneenä ja tuijotti hölmistyneenä Beniamia. Mitä ihmettä? Miksi hän oli lävähtänyt siihen? Tosin paikka oli lämmin ja Nicole veti polvet rintaansa vasten ja katsoi Amia suloisesti toisen ottaessa kuvaa. Hyvän kuvan toinen saikin ’muistikortilleen’.

Ami ei ollut autoseksuaali, vaan hiusseksuaali selvästikkin. Eihän tämä mutuen niin suurella rakkaudella hiuksiaan varjelisi ja varoisi.
”Toivottavasti tuli hyvä kuva”, nainen totesi hymyillen ja näytti kevyesti kieltään.
”Pitääkö sinut saattaa ovelle ja antaa hyvän yön suukkokin?” kuvaaja tiedusteli hurmaavasti hymyillen ja koitti vajota sohvan uumeniin ja lämpöön.

Mikään maailman mahti ei saisi häntä juuri nyt liikkumaan. Hänen pitäisi todellakin saada itsensä tuottamaan enemmän lämpöä, koska hän jäätyi jo näillä säillä. Mikäköhän eläin teki samoin? Jokin matelia varmaankin. Hurmaava, Nicole oli matelija.

Ami piti Nicolea mukavana. Harvinaisen mukava nainen, joka oli jopa urheasti kestänyt Beniaminin hölötykset sun muut pienet kiusaamiset. Onneksi huumorintaju meni suunnilleen samaa rataa, eikä Ami ollut tuntenut itseään kiusaantuneeksi kovin missään vaiheessa! Beniamin luotti siihen, että Nicolellakin oli ollut mukavaa. "Kyllä mä sua pidän mukavana ensi kerrallakin.", hän virnisti ennenkuin vetäisi naisen siihen sohvan lämpimään kohtaan. Pientä naista oli helppo riepotella. Paitsi ei Ami naisia riepotellut, se ei kuulunut hänen periaatteisiinsa. Tämä oli vain tämmöinen kiltisti hoidettu paikan vaihtaminen.

"Täydellinen kuva.", mies hymyili, sillä piti näystään. Nicolen kysymys saattamisesta ja iltasuukosta sai Amin nauramaan. Taisi pieni väsymys mieltä painaa, mutta se ei nyt estänyt autolla ajamista. "Ei, ei sun tarvii.", Ami pyyhkäisi poskeaan huvittuneesti ja haroi hiuksiaan sitä myöten mukamas vaivihkaa niskastaan. Beniamin olisi voinut vain lähteä, mutta yhtäkkiä kumartui kuitenkin antamaan suukon Nicolen poskelle. "No hyvää yötä.", hän naurahti kepeästi. Siinä se hyvänyön suukko.

Hän suoristi selkänsä ja nappasi kenkänsä lattialta ennenkuin suuntasi tiensä eteiseen. Vau, mies oli tänään onnistunut ohittamaan vaikka mitä kiusauksia. Suukotuskin oli mennyt vain poskelle. Hän huvittuneen hymyn kera pisti kengät jalkaansa, sekä takin päälleen, mutta myös tarkisti peilistä miltä näytti. "Kiitti illasta ja heippa!", Ami hihkaisi vielä ja avasi ulko-oven, auton avaimet kädessään, iskien sen perässään kiinni. Mies hymyili ja huomasi sen naapurin kyylämummon ikkunassa taas verhon heilahtavan. Ami pudisti vain huvittuneesti päätän ja auton valot välähtivät hämärässä pihassa. Olivat ne Nicolen naapurin pikkupojatkin lähteneet jo sisään. Taisi olla kohta nukkumaanmeno aika.

Ami istahti autoon ja syvään, mutta tyytyväisenä huokaisten käynnisti moottorin katsahtaessaan vielä viimeisen kerran Nicolen asunnon ovea. Siinähän jökötti, Beniamin ei unohtaisi paikkaa. Seuraavaksi oli kuitenkin tehtävänä suunnata kotiin..

// Nääin Ami lähti. Kiitän toooosi kivasta pelistä kaida! :''3 //