Feeling Good k18

Ei vienyt kauaa aikaa, kun molemmat jo tulivat ensimmäistä kertaa, Alec hetki Lilyn jälkeen. Hommat eivät kuitenkaan siihen jääneet, ehei, molemmista tuntui löytyvän kokoajan vain uskomattoman paljon lisää puhtia eikä kumpikaan malttanut pitää näppejä erossa toisistaan.. tuntui siltä, kuin he olisivat tyydyttäneet tarpeitaan pidemmänkin ajan edestä ja kyllähän siitä aikaa olikin jo ehtinyt kulua, kun Alec viimeksi oli jonkun kanssa puuhaillut ennen Lilyn astumista elämäänsä. Mikään aikaisempi kokemus ei kylläkään edes kelvannut edes verrattavaksi sen hetkiselle tilanteelle.. aivan kuin Alecin ja Lilyn kehot olisivat aina kuuluneetkin yhteen ja nyt vihdoinkin löydettyään toisensa ne paloivat halusta saada vastinetta odotuksilleen. Kului minuutti ja kymmenen, puolisen tuntia.. tunti.. ja ylikin, kun Alec viimein vetäytyi ulos veltostuneena Lilystä. Uupuneemman oloinen, nyt hieman hellempi suudelma painettiin toisen huulille kun mies oli äskeisestä saanut hengityksensä jonkinlaisesti tasaantumaan. Hän hymyili Lilyn huulia vasten hetken, hyväillen naisen poskea peukalollaan ja otti sitten askeleen taaksepäin naisesta. Voi kuinka raukeaksi hänen olonsa tunsikaan.. ei sinänsä mikään ihmekkään, sillä äskeinen suoritus oli todellakin vaatinut paljon energiaa, mutta se oli ollut kokonaan sen arvoista. Alec sulki suihkun, jonka vesi oli ruvennut uhkaavasti jo ensimmäisen puolen tunnin aikana kylmenemään ja nyt se olikin täysin kylmää. Mutta vähät mies välitti siitä, että saisiko aamulla lämmintä vettä suihkusta ollenkaan.. olihan hänellä Lily.

Mies nappasi kaksi pyyhettä kylpyhuoneensa kaapista ja ojensi toisen neidolle, suukottaen samalla tätä vielä suupielelle.. vaikka olo olikin hyvin väsynyt ja uupunut, niin ajatus äskeisestä sai Alecin sydämen pamppailemaan rinnassa villisti ja hän tunsi olonsa tyytyväiseksi. "Minä rakastan sinua", Alec kuiskasi yllättäen ajatuksensa ääneen, katse tiiviisti Lilyn kasvoissa ja väsynyt, mutta aito hymy huulilla. Mutta ei hänellä mitään ongelmaa ollut sanoa sitä ääneenkään, joten miksi olisi pitänyt pitää se tieto omassa päässään hiljaa? Pyyhe kiedottiin alastomalle vyötärölle ja Alec teki tietään kohti kylpyhuoneen ovea napattuaan lattialta samalla siinä lojuvia vaatteita.

Pian pari oli sitten päässyt ulos kylpyhuoneesta, ja rojahtanut makuuhuoneen sängylle, tällä kertaa tosin ihan vaan lepäämisen aikeissa. Alec oli kietonut kätensä taas turvallisesti Lilyn ympärille. "Varokkin lähtemästä minnekkään siitä tämän illan aikana", hän loi huulilleen leikkisän virneen ja sipaisi kädellään hellästi Lilyn olkapäätä, kuin varmistaakseen ettei tarkoittanut mitään vakavissaan äskeisellä heitolla.

... Vau.
Lily ei ollut ikinä harrastanut seksiä näin pitkään kuin nyt Alecinn kanssa. Hän oli kuvitellut ettei jaksaisi, mutta kappas vain. Siinä sitä nyt oltiin, tunti touhuttu Alecin kanssa viilentyneessä suihkussa ja nyt he molemmat olivat huomattavasti hyvin uupuneita. Neito tosin värisi edelleen ja tulisi värisemään varmasti vielä kauan tämän jälkeen. Lily vastasi miehen suudelmaan oikein hitaasti, mutta välittävästi. Olo oli todella raukea, mutta hyvin tyytyväinen. Vartalo oli saanut haluamansa, eikä se enää kinunut lisää huomiota. Onneksi, sillä Lily ei olisi enää jaksanut. Hän oli oikeasti aivan poikki. Aamulla olisi varmasti vielä kivempi olo, kun joka paikkaan saattaisi hieman... No, sattua. Ainakin niska tulisi olemaan aivan jumissa ja alapää huutaisi varmasti hallelujaa.
Mutta Lily oli onnellisempi kuin koskaan.

Alec ojensi märälle Lilylle pyyhkeen ja neito otti sen vastaan. Hän nautti täysin jokaisesta Alecin antamasta kosketuksesta ja huomionosoituksesta niin paljon, että olisi voinut kuolla onnellisuuteen juuri siinä. Mitä hän muka enää tulisi koskaan tarvitsemaan, kun hänellä oli Alec? Alecissa kaikki tuntui olevan täydellistä, mies oli kuin Lilyä varten luotu. Hellä, välittävä, ystävällinen, huomoiva, puhui tunteistaan... Listaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan.
Vaaleaverikkö painoi huulensa Alecin huulille, joilta oli hetki sitten päässyt se ihana lause, joka sai Lilyn sydämen lepattamaan rakastuneena. "... Minäkin rakastan sinua.." neito myönsi kunnolla ensimmäistä kertaa, painoi jälleen lyhyen suukon miehen huulille, kunnes erkani Alecista hieman. Lilyn kasvoille syntyi mitä sydäntä lämmittävin ja rakastunut hymy, kun hän katsoi miestä edessään.
Tässä he olivat. Vain he kaksi. Eikä kukaan ollut heitä häiritsemässä. Täydellistä, ihanaa. Mikään ei tuntunut olevan huonosti nyt, kun Lily oli oikeasti päästänyt Alecin sydämeensä.

Vaaleaverikkö oli saanut itseään hieman kuivaksi ja oli käynyt Alecin kanssa sitten makaamaan tämän sängylle. Heidän alastomat vartalot kohtasivat jälleen, kun mies kietoi kätensä Lilyn ympärille. Kun Alec sitten mainitsi viime kertaisen lähtemisreissun, kostuivat Lilyn silmät ennätysnopeasti. Neito laski katseensa häveten alas miehen silmistä ja oli vähällä, ettei hän purskahtanut itkuun. "O-olen niin pahoillani... En osannut silloin tajuta mistään mitään ja... Ja minä hätäännyin siitä, että sinä.. Että sinä olit niin.." Lily sopersi hyvin pahoittelevalla äänellä ja hänen äänensä oli hyvin heikko. "Olit niin rakastettava, että minä pelästyin.." neito päätti sitten lauseensa ja nielaisi. Hänellä oli ollut jo monen päivän ajan kauheat omantunnontuskat lähtemisestään, että jos Alec vain tietäisi Lilyn tuskan suuruuden, mies ei välttämättä olisi ottanut asiaa enää puheeksi.
"Anteeksi.." Lily pahoitteli jälleen ja nosti taas katseensa Alecin merensinisiin silmiin. Lily otti Alecin kädestä kiinni ja risti heidän kätensä. "Jos minä olen aamulla poissa, niin... Niin unohda minut... En ole silloin sinun arvoisesi.." vaaleaverikkö kuiskasi ja toi heidän ristittyjä käsiään lähemmäs heidän kasvoja painaen sitten Alecin sormille pitkän suukon.

Lily ei aikoisi lähteä, ei tänä yönä. Hän aikoisi jäädä Alecin vierelle, hän aikoisi herätä aamulla Alecin lämpöisestä sylistä.

Alec katsoi hämillään Lilyyn, joka oli laskenut katseensa alas ja rupesi sopertamaan heikolla äänellä pahoitteluaan siitä, mitä oli muutama viikko sitten tapahtunut. Ei mies ollut halunnut pahoittaa naisen mieltä, ei todellakaan! Alec rupesi tuntemaan katumusta mauttomasta heitostaan, mutta helpotuksekseen toinen taas kohotti katseensa miehen silmiin. "Shhh.. ei se mitään Lily", Alec hieraisi peukaloaan vasten toisen kämmenselkää, kun hän oli ristinyt kätensä miehen oman kanssa. "Ei muistella sitä, pääasia on, että olet nyt siinä.." Mies kuiskasi rauhoittelevaan sävyyn naisen korvaan ja painoi samalla hellän suudelman naisen huulille. Alec asettui käpertyen sitten jääden edelleenkin lähelle naista, niin että nenänpäät miltei koskettivat toisiaan.

Tuntui uskomattomalta ajatella, että mitä kaikkea olikaan ehtinyt tapahtua yhden kuukauden sisällä.. Alec oli tutustunut Lilyyn, ihastunut, rakastunut, käväissyt mielentilansa pohjamudissa astikin kovan kaipauksen vuoksi, lupanut antaa Lilylle aikaa asioiden miettimiseen, vaikka itse olikin ollut hyvin kärsimätön.. mutta nyt se kaikki koettu oltiin palkittu. Ja Alecilla oli jotenkin sellainen tunne nyt sydämessään, että Lilyyn tutustuminen olisi vaikuttanut hänen loppuelämäänsä, eikä juttu tulisi olemaan mikään muutaman kuukauden kestoinen pikaromanssi.

"Hyvää yötä", hän kuiskasi sitten hiljaa ja katsoi naista hetken vielä silmiin, ennen kuin sulki omansa. Miehellä ei ollut aikoihin ollut yhtä tyytyväinen olo, hän tunsi ansaitsevansa nyt kunnon yöunet uupumuksen seurauksena ja kaiken lisäksi Alec sai vielä nukkua nainen kainalossaan, jota mies rakasti ja jumaloi sydämensä pohjasta. Hän saisi nukahtaa levolliseen uneen kuullen vain toisen tasaisen hengityksen ja sydämen sykkeen lähellään.. mitä muuta sitten siihen onnellisuuden tunteeseen vielä muka tarvittaisiin?

Alec vakuutteli, ettei Lilyn lähtemisellä ollut enää mitään merkitystä ja sitten mies sanoi, etteivät he muistelisi sitä. Siniharmaat silmät nostettiin merensinisiin silmiin ja neito katsoi Alecia yhä suru silmissään. Mies painoi jälleen hetkeksi huulensa naisen huulia vasten ja sai Lilyn hivenen rauhoittumaan. Vaaleaverikkö nyökkäsi sitten vaisusti ja pysytteli aivan liikkumattoma siinä Alecin vierellä ollessaan tuijottaen miestä suoraan silmiin. Lily pystyisi laskemaan siltä etäisyydeltä jopa Alecin jokaisen viiksikarvan. Oli niin huumaavaa olla näin lähellä jotakuta tärkeää.

"Hyvää yötä.." vaaleaverikkö vastasi hiljaa Alecille ja katseli miestä hetken aikaa, kunnes sulki toisen kanssa samoihin aikoihin silmänsä. Lily painautui yhä vain lähemmäs miestä ja tämän lämpöistä vartaloa, mutta sitten hän muisti Alecin saamat palovammat. Hän yritti olla painautumatta niitä vasten, jottei aiheuttaisi turhaa kipua miehelle.
Lilyn pää painautui Alecin kaulaa vasten ja neito huokaisi hiljaa levollisena. Milloin hän olikaan viimeksi nukkunut jonkun vieressä? Tässä tuntui olevan jotain taikuutta, koska olo tuntui mitä paremmalta. Kuin vieressä oleva henkilö lähettäisi jotain outoa aaltoa ja saisi toisen olon tuntumaan paremmalta. Lilylle tämä tuntui olevan kuin täydellistä unta, joka tosin oli totta. Onneksi.
Ja niin neito nukahti Alecin viereen. Pieni hymynkare kaunisteli hetken aikaa huulilla, kunnes huulet sitten rentoutuivat ja avautuivat hieman. Lily hengitti hitaasti ja hiljaa sekä näki pitkästä aikaa ihanaa unta. Eikä hänen mielessään käynyt kertaakaan lähteminen. Alec olisi tästä lähtien hänen turvasatamansa, piti toinen siitä tai ei.

---

Aurinko alkoi pilkottaa verhojen välistä Alecin makuuhuoneeseen valaisten sen. Lily oli yön aikana painautunut yhä tiiviimmin kiinni mieheen ja hänen toinen kätensä oli ujuttautunut Alecin päällimmäisen käden alta pitäen näin miestä lähellä itseään. Kello oli vasta kahdeksan, mutta yleensä Lily alkoi heräillä näihin aikoihin. Mutta nyt hän voisi varmasti nukkua vaikka kuinka pitkään, olihan Alecin ja hänen viime iltainen ollut melko toiminnantäyteistä.

Alecin silmät rupesivat pikkuhiljaa raottelemaan auki miehen herätessä. Heti ensimmäinen asia, minkä mies näki oli kainalossaan rauhallista unta nukkuva Lily. Alec tunsi leveän hymyn kohoavan kasvoilleen vaistomaisesti ja sydämen vallannut lämpö rupesi levittämään sitä taivaallista tunnetta ympäri miehen kehoa. Eilinen.. se oli ollut jotain uskomattoman upeata ja ihanaa. Luulisi Alecin olleen nyt vielä rättiväsynyt kun otti sen huomioon, mutta jostain syystä hän ei tuntenut enään pienintäkään väsymyksen tunnetta itsessään. Kellokin oli vasta vähän yli kahdeksan ja yleensä miehen piti vaivalloisesti niihin aikoihin raahautua ylös sängystä ja olla puoliksi jo matkalla toimistolle. Mutta nyt - yllätys yllätys, kun Alecilla oli vapaapäivä niin hän tunsi olevansa pirteänä kuin peipponen, vaikkei mies ollut vielä aamukahviakaan saanut juotua. Siitä huolimatta Alec ei raaskinut Lilyä herättää, niin hyvin toinen vielä nukkui.. eikä mies sitä pahakseen pistänyt, hänestä oli ihanaa seurata toisen nukkumista. Alecista Lily muistutti prinsessaa nukkuessaan. Verhojen läpi tunkeilleet aamuauringon säteet osuivat heiveröisesti naisen kasvoja valaisemaan, korostaen kauniisti toisen kasvonpiirteitä ja kasvoja reunusti vielä vaaleat, aaltoilevat hiussuortuvat, jotka olivat laskeutuneet kehystämään niitä. Alec unohtui tuijottamaan niitä kasvoja lumoutuneena hetkeksi aikaa, kunnes sitten varovaisella liikkeellä siirsi naisen kädet pois ympärillään.. hän ei missään nimessä halunnut herättää neitoa.

Hellävaroen mies painoi vielä pienen suukon Lilyn otsalle, ennen kuin keplotteli itsensä mahdollisimman hiljaisesti pois sängystä. Alec nosti samalla hieman alas valahtanutta peittoa enemmän Lilyn ylle, sillä.. no hehän olivat edelleenkin alasti eilisen jäljiltä. Eihän Alecin asunnossa sillä hetkellä tosiaankaan ollut ketään muita kuin he kaksi, mutta silti peiton ylös nostaminen oli jotenkin vain tapahtunut vaistomaisesti. Suojelunhaluksi sitä kai voisi kutsua.. Mies nappasi itselleen mustat, puhtaat bokserit ja puki ne nopeasti päälleen. Katse oli osunut vatsalle, jolla näkyi selvät jäljet muistuttamasta siitä kiehuvasta vedestä, jonka Alec oli onnistunut kippaamaan syliinsä. Eivät ne niin pahoilta loppujen lopuksi näyttäneet, punoittivat vain kovasti ja olivat tummuneet joiltain paikoin enemmän. Puhdas, valkea t-paita vielä kiskaistiin päälle sitä peittämään, ennen kuin Alec poistui makuuhuoneesta, jättäen oven kuitenkin avonaiseksi.

Nyt mies oli keittiössään, naksauttamassa juuri kahvinkeitintä päälle, kun oli siihen ehtinyt purut ja vedet laittaa. Alec kurkisti oven suulta varovaisesti takaisin makuuhuoneen suuntaan, johon hänellä nyt oli suora näköyhteys keittiöstä. Hän ei halunnut, että Lily herättyään luulisi miehen jättäneen tämän yksin.. joten näköyhteys makuuhuoneeseen loi hänelle turvallisemman tunteen asiasta. Jos suunnitelmien mukaan edettäisiin, niin Alec saisi aamiaisen kiikutettua Lilylle suoraan sänkyyn, mutta ei mies siitä loukkaantuisi vaikka neito ehtisikin herätä ennen sitä. Aamiaisesta puheenollen, mitä hän tarjoaisi Lilylle? Hän oli vegetaristi, sen Alec oli oppinut kyllä, mutta yleensä miehen aamiainen oli koostunut tyyliin munakkaasta ja paistetusta pekonista, jolla sitten pärjättiin lounaaseen asti brittiläiseen tapaan.. hedelmiä, marjoja ja mysliä keittiöstä tosin löytyi, joten niitä Alec voisi tarjotakkin Lilylle.

Lily oli hieman havahtunut siihen, kun hän ei enää nukkunutkaan mitään lämpöistä vasten. Silti neito piti silmiään vielä kiinni ja käpertyi pienelle sykkyrälle sängyllä. Hänen huuliensa välistä karkaili uneliasta ja tyytyväistä muminaa, kun hän veti ylle ilmestynyttä peittoa paremmin päälleensä.
Mutta ei kulunut kuin viitisen minuuttia, kun siniharmaita silmiä alettiin ummistella. Lily availi silmiään hitaasti ja joutui hetken aikaa totuttelemaan huoneessa olevaan valoon. Saadessaan silmänsä jotenkin auki Lily kohotti päätään tyynyltä ja katseli hivenen hölmistyneenä ympärilleen. Silloin hän tosin tunsi niskansa olevan jumissa ja neito käänteli hieman päätään edestakaisin. Hänen mieleensä alkoi palautua eilisilta ja... No, se eräs tapahtuma Alecin suihkussa.
Ai niin, hän ei ollutkaan omassa sängyssään, vaan Alecin sängyssä.

Neito tajusi olevansa sängyssä yksin ja yllättäen hänet valtasi orpo olo. Alecista oli varmasti tuntunut juuri tältä, ellei jopa pahemmaltakin, kun mies oli herännyt silloin eräänä lauantaiaamuna yksin sängystään ilman Lilyä.
Mutta sitten Lily alkoi tajuta asioita enemmän. Tämähän oli Alecin asunto, eikä Alec olisi voinut jättää Lilyä yksin omaan asuntoonsa. Ei mies voinut olla paennut.
Vaaleaverikkö kohottautui sitten istumaan sängylle ja veti peittoa mukanaan. Hän piti peittoa vartalonsa suojana, kun antoi katseensa harhailla ympäriinsä. Hän käänteli yhä päätäänsä edestakaisin ja hieraisi kädellään kipeää niskaansa.
Vaikka olo tuntui melko kipeältä, Lily oli hyvin onnellinen eilisillan takia. Alec oli kaiken järjen mukaan varmasti vain herännyt ennen Lilyä ja oli jossain muualla talossa.

Lilyn hiukset olivat sekaisin ja sojottivat minne kukin. Olihan neito mennyt märillä hiuksilla nukkumaan ja tässä nyt oli tulos. Hänen kasvoillaan oli yhä se sama hento puna, joka oli kohonnut hänen poskilleen jo eilen. Silmät olivat kirkkammat kuin aikoihin ja katseessa näkyi pelkkää onnellisuutta.
Nainen nousi ylös sängyltä ja piteli peittoa yhä ympärillään. Hän suuntasi hiljaisin askelin huoneen ovelle, jonka lähelle astuttuaan hänen ei tarvinnut ottaa enää yhtäkään askelta.
Lily näki Alecin keittiössä. Neito ei mahtanut mitään sille lämpöiselle hymylle, joka oli kohonnut hänen poskilleen melkein heti, kun hän oli vain nähnyt Alecin. Hän jäi seisomaan makuuhuoneen ovensuulle ja katsoi miehen touhuamista vaitonaisena.

Kahvinkeitin rupesi pitämään tuttua porinaa, kun mustan juoman tippuminen pannuun oli loppunut ja ilmassa leijaili tuoreen kahvin tuoksu. Alec olikin juuri saanut pöydälle koottua kaiken tarpeellisen; astiat, myslit, kulhollisen mansikoita, leipää ja leivänpäälliset, hedelmiä, tölkki maitoa ja jogurttia, appelsiinimehua.. mitä muuta vielä? Pöydälle kasattu aamiainen ei ensisilmäyksellä todellakaan vaikuttanut ihan kahdelle ihmiselle tarkoitetulta, mutta Alec ainakin oli erittäin nälkäinen eilisen jäljiltä ja mahakin oli purnannut muutamaan otteeseen siihen malliin. Juuri kun hän oli ottamassa vastavalmistunutta kahvia pois pannulta, mies vilkaisi vaistomaisesti makuuhuoneen suuntaan. Oli taas vähällä ettei herra onnistunut kaataa jotain tulikuumaa nestettä syliinsä (uhkaavasti kahvi läikkyi vain muutaman sentin päähän Alecin paljaista varpaista), mutta äkkiä mies tajusi kallistaa kahvia kädessään olevaan mukiin eikä varpailleen. Herännyt Lily seisoi nyt oviaukolla, peittoon käpertyneenä.

"Huomenta", Alec hymyili katse edelleenkin vaaleaverikössä sydän läpättäen rinnassaan tuhatta ja sataa. Täytetyt kahvimukit oli laskettu pöydälle ja mies teki tietään kohti makuuhuoneen oviaukolla seisovaa naista. Hän veti Lilyn hellään syleilyyn ja painoi pitkän suukon toisen huulille. "Aamiainen on valmista.. olisin muuten tuonut sen sänkyyn, mutta eräs näyttikin jo heränneen. Nukuitko hyvin?"

Alec ei aivan heti Lilyä huomannut ja hyvä niin. Lilystä oli ollut mukava katsella, kun mies touhusi siihen malliin keittiössä. Siniharmaat silmät kääntyivät hetkeksi aikaa pois Alecista ja ne huomasivat nyt keittiönpöydällä olevat syömiset. Lily ei osannut muuta kuin häkeltyä siitä, mitä Alec oli pöydälle kasannut. Eikä Lily ensiksikään tahtonut uskoa, että mies oli tehnyt tämän myös naista varten. Ehkä Alec oli noin nälkäinen ja söisi itse kaiken?
Enempää Lily ei ehtinyt epäillä tai ajatella, kun hän parahiksi kohtasi Alecin katseen, joka oli kääntynyt katsomaan häntä päin. Neito oli sanomassa jotain varovaisuudesta, mutta onneksi Alec tajusi itse olevansa nyt varuillaan. Eikä Lily tahtonut, että mies enää itseään hänen takiaan satuttaisi.

Lily katsoi miestä tiiviisti, kun tämä asteli hänen lähelleen. Neito piti peittoa yhä käsillään ympärillään ja vastasi antaumuksella Alecin pitkään suudelmaan. Suudelman jälkeen Lily lipaisi kielellään huuliaan ja heilautti hieman hiuksiaan pois silmiensä edestä. Hän painoi itsensä vasten Alecia ja hymähti hyväntuulisena miehen kysymykselle.
"... Paremmin kuin aikoihin", Lily vastasi hetken viiveellä ja painoi hitaan suukon miehen leualle. "Kiitos siitä kuuluu sinulle", neito kuiskasi lähellä Alecin korvaa ja hän painoi sitte kasvonsa ujona piiloon miehen kaulaa vasten. Alec pystyi varmasti tuntemaan kaulallaan Lilyn huulien kaareutuvan hymyyn.

Neidon katse hakeutui sitten takaisin pöydillä oleviin syömisiin ja hän pudistikin epäuskoisesti päätään näylle. "Olet aivan uskomaton.." Lily henkäisi ja naurahti hiljaa. "Ruokaa riittäisi varmaan kymmenelle hengelle", nainen hieman nauroi ja siirsi katseensa huvittuneena Aleciin.
Jep, tässä se taas tuli. Raju muutos. Lily vitsaili ja nauroi ja hymyili. Hänen sydämensä lauloi onnellisena rinnassa ja ajatukset olivat kerrankin vain positiivisia.

"Hei, minulla on kamala nälkä", Alec puolustautui nopeasti naisen huomautettua ruoan määrästä. Olihan sitä ruokaa todellakin pöydässä ehkäpä turhankin paljon, mutta parempi sekin kuin vähän. Ja kuten Alec oli jo maininnut, hän oli hyvin nälkäinen. "Ja sinunkin täytyy syödä kunnolla. Minä vaikka vahdin, että syöt.. niin kiltisti katoin pöydänkin", mies virnisti pienesti ja päästi naisen otteestaan vasta nyt, painettuaan ensin nopean suudelman vielä toisen huulille. Hänestä oli niin ihanaa kuulla taas Lilyn iloinen nauru ja nähdä neidon huvittunut hymykin.. mutta kurnaava ääni vatsanpohjassa muistutti, että energiavarasto läheni uhkaavaa tyhjyyttä.

"Ja nyt syömään.." Mies naurahti vatsasta päässeelle äänelleen ja valui takaisin kohti pöytää saadakseen helpotusta nälkäänsä..

Lily hykersi huvittuneena vasten miehen kaulaa, kun mies puolusteli olevansa nälkäinen. Päätä kallistettiin sitten hieman taaemmas ja nyt siniharmaat silmät katselivat merensinisiä silmiä hitusen empaattisina. "No, sitten sinun täytyy syödä", neito totesi pehmeästi ja hymyili.
Vasta nyt vaaleaverikkökin tajusi oman vatsansa tyhjyyden, kun Alec oli sanonut vahtivansa naisen syömistä. Niin, olihan siitä tosiaan jonkin verran aikaa, kun neiti oli viimeksi jotain syönyt. Lily hymyili iloisena, kun katsoi Alecin kattamaa pöytää. Hän oli niin onnekas, että Alecin kaltainen herrasmies oli valinnut hänet rakastetukseen. Lily ei olisi koskaan uskonut minkään tällaisen toteutuvan omalta osaltaan. Tämä oli liian hyvää ollakseen totta.
"Onneksi minulla onkin hieman nälkä, niin et valitettavasti saa syödä tuota kaikkea yksin", neito totesi hymynkare huulillaan ja sydän läähätti onnellisena, kun Alec painoi jälleen uuden suukon naisen huulille.

Vaaleaverikkö piteli peittoa suojanaan, kun hän itsekin asteli kohti pöytää. Lily istuutui tuolille Alecin vierelle ja katseli pöydän antimia häkeltyneenä. Okei, ei tässä periaatteessa ollut mitään ihmeellistä, koska Lilyllä oli tapana luoda aina hänelle ja Chlóelle samankaltainen aamiainen. Ilman mansikoita tosin. Mutta nyt, kun joku muu oli tehnyt aamiaisen hänelle, Lily tunsi olevansa niin otettu ja... Arvokas.
"Kaikki näyttää niin hyvältä", Lily totesi ajatuksissaan ja pudisteli epäuskoisesti päätään. Hänen olisi niin mieli tehnyt hyökätä Alecin kimppuun ja osoittaa tälle kaikenmaailman hellyydenosoituksia, mutta Lily sai onneksi pidettyä itsensä kurissa. Oli ihanaa olla jälleen rakastunut ja onnellinen.
Neiti otti lautaselleen kaikkea mitä pöydässä oli. Hän alkoi sitten hiljalleen täyttää tyhjää vatsalla ensiksi leivällä, johon oli pistänyt kaikenlaisia päällisiä. Lilyn ja Alecin välinen ilmapiiri tuntui olevan kaikkea muuta kuin jännittynyt ja epävarma; Lily ainakin tunsi olevansa kuin kotonaan siinä Alecin vierellä. Hän tunsi kuuluvansa tähän, paremmin kuin minnekään koskaan aikaisemmin. Se tunne hieman pelotti, mutta sai sydämen silti huokailemaan onnesta.

"Onko sinulla tänään töitä?" Lily kysyi sitten jonkin ajan kuluttua, kun oli hieman saanut vatsaansa täytettyä. Katse hakeutui Alecin kasvoille ja Lily hymyili hieman.

Kun sitten kaksikko oli saanut jo vatsoilleen saanut täytettä, niin Alec kohotti katseensa taas Lilyyn kuultuaan toisen kysymyksen. "Ei ole", mies pudisteli päätään hymyssä suin. Heillä ei olisi siis mitään kiirettä, kun Alecillakaan ei ollut töitä sinä päivänä.. koko päivä Lilyn kanssa ei kuulostanut hassummalta. Niin, ellei sitten hänellä ollut jotain muuta suunniteltuna. "Entä onko sinulla jotain menoa tänään?" Mies kysyi vuorostaan hörpäten samalla viimeisiä tippoja kahvimukistaan, laskien sen sitten pöydälle tyhjäksi syödyn lautasen päälle.

Hassua.. Alecista rupesi todenteolla nyt tuntumaan siltä kuin hän ja Lily olisivat aina tunteneetkin toisensa ja nyt he sitten istuivat aamiaispöydän ääressä yhdessä. Tuntui aivan siltä kuin tämä olisi tapahtunut ennenkin. Mutta ei siinä mitään pahaa ollut, se tuntui niin.. turvalliselta. Rakastuneena kaikki mihin liittyi se toinen osapuoli tuntui turvalliselta. Koskaan ei tosin saanut olla liian sokeana rakkaudesta muille asioille, jotka voisivat vaarantaa sitä, mutta Alecista tuntui ettei moisesta ollut pelkoa. Hän luotti Lilyyn.

Vaaleaverikkö pudisteli pari kertaa päätään, kun Alec oli kysynyt neidon suunnitelmista. Lily sipaisi hiuksiaan korviensa taakse ja valloittava hymy valtasi hänen vaaleanpunaiset huulensa. "Ei ole", Lilykin vastasi ja katseli Alecia ihastuneena. Neitokin sai pian lopettua omat syömisensä ja viimeiseksi hän vielä joi kahvinsa loppuun. Sen jälkeen hän siisti oman alueensa leivänmurut sun muut lautaselle ja asetti ne sitten siististi päällekäin. Lily piti siisteydestä ja järjestelmällisyydestä ja.. No, nämä ominaisuudet olivat välillä ehkä jopa pakkomielteisiä, mutta siisteyshän oli aina vain hyvä juttu.

Lily tarttui sitten pienen hetken epäröityään Alecin lähimmäiseen käteen ja siveli pehmeillä sormillaan miehen kättä. Katsekin oli kiinnitettynä nyt heidän käsiinsä. Lily oli ensiksi epäröinyt koskettaa Alecia, koska hän oli ehtinyt pelätä olevansa liian läheisyydenhaluinen. Mutta neito ei vain tuntunut voivan mitään sille vetovoimalle, millä Alec häntä veti mukanaan. Ne kaksi viimeiset vuotta ilman tällaistä läheisyyttä olivat tulossa nyt takaisin ja tuplasti voimakkaampina tuntemuksina. Lily oli niin kaivannut toisen ihmisen lämpöä ja huolta.

Yllättäen Lilyn mieleen tuli eräs asia, josta hän ei ollut vieressä olevalle miehelle vielä mitään sanonut. Siniharmaat silmät nostettiin heidän käsistä hitusen vaivaantuneina Alecin silmiin, joita Lily tuijotti hetken aikaa oikeita sanoja hakiessaan. Käden ote tiukkeni hieman.
"Minun menneisyyteeni kuuluu muuten vielä muutakin kuin... Kuin se eräs tapahtuma.." Lily kuiskasi sitten vaikeasti ja silmät hakeutuivat hetkeksi etsimään turvaa jostain muualta, mutta katse palasi kuitenkin nopeasti takaisin Aleciin. Alec oli hänen turvansa.
"Olen ollut naimisissa."
Hmm, jotenkin ääneen lausuttuna nuo sanat tuntuivat kuin piikeiltä, jotka ainakin piikittivät Lilyä joka puolelta. Alec varmasti ajattelisi Lilyn olleen nuorempana typerä ja vastuuntunnoton, koska hänen sanoistaan pystyi selvästi huomaamaan sen, että se 'avioliitto' ei ollut kestänyt. Olihan Lily nyt tässä ja naimaton.
Lily laski päätään hieman alemmas ja hänen vaaleat hiuksensa liukuivat verhoiksi silmien eteen. Hän häpesi menneisyyttään ja olisi halunnut salata sen niin monelta kuin oli vain mahdollista, mutta Alecin kanssa... Alecin kanssa hänen oli pakko olla rehellinen.

Alec hymähti itsekseen seuratessaan Lilyn leivänmurujen siistimistä, selvästi huomasi että nainen ei pitänyt liasta ja sotkusta. Olihan neito silloin treffeillä maininnutkin pitävänsä siivoamisesta. Mies katsoi Lilyyn hivenen kysyvällä katseella, kun toinen oli tarttunut Alecin käteen ja pienen hetken päästä nostanut katseensa miehen silmiin hiljaa niitä tuijottaen. Ennen kuin hän oli ehtinyt edes sanoa mitään, niin nainen jo avasi suunsa kertoakseen mieltään painavan asian. "Ai.." mies punnitsi asiaa hetken sitten mielessään, sillä hän ei todellakaan tiennyt mitä muutakaan sanoa sillä hetkellä.. Lily oli ollut naimisissa? Mutta neidon olemuksesta pystyi helposti huomaamaan, ettei liitto ilmeisesti ollutkaan sujunut odotetusti ja se päättynyt huonosti. Sinänsä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, olihan naimisiinmeno ihan normaali asia.. mutta Lilylle se oli näköjään ollut isokin virhe, jota nainen katui.

Mies nosti vapaana olevan kätensä naisen leuan alle ja varovaisesti hän sormenpäillään kohotti neidon alas laskenutta päätä taas ylöspäin. "Minäkin olen ollut kihloissa.. mutta se siitä sitten." Niin, Aleckin oli ollut niin lähellä avioliittoa, pari oli ehtinyt olla jo vuoden kihloissa.. ja sitten häät oltiin peruttu. Ehkä se oli parempi niin, mies ei osannut yhtään kuvitella minkälaisessa tilanteessa olisi nyt jos häitä ei oltaisiinkaan peruttu. Jos Eveliina olisi vain pysynyt uskollisena Alecille ja rakastanut tätä vielä.. ehkäpä mies ei sillä hetkellä asuisi Lontoossa, ehkä hän olisi jo perustanut perheen.. mutta Eveliina ei pysynyt uskollisena eikä hän ollut enää rakastanut."Oliko.. se vaikeakin liitto?" Alec esitti kysymyksensä varovaisesti, sivellen hellästi peukalollaan Lilyn leukaa.

Alec ei tainnut aivan odottaa tuollaista paljastusta, koska mies oli saanut suustaan vain yhden sanan. Lily oli aivan hiljaa pää yhä painuksissa, mutta sitten sormet ilmestyivät hänen leuan alle ja nostivat naisen päätä ylemmäs. Neidon silmät kohtasivat jälleen Alecin silmät, joita Lily katsoi edelleen häveten itseään.
Mies sanoi olleensa kihloissa ja Lilyn olemus sai hieman enemmän ryhtiä. Alec oli siis myös kokenut jotain sellaista, mikä ei ollutkaan kaikkien toivoiden mukaan kestänyt. Nainen katseli Alecia nyt pahoittelevammin ja toivoi, että hänen pelkkä katseensa voisi kertoa miehelle sen, miten pahoillaan hän oli miehen puolesta. Alecin rakkauselämä ei ollut siis sujunut sen paremmin kuin Lilynkään.

Lily puraisi hitusen alahuultaan ja pudisti viimein päätään Alecin kysymyksellle liiton vaikeudesta. Ei se sinänsä ollut vaikea, vaan pikemminkin kuin tavallinen epäonnistunut seurustelusuhde. "Olin silloin 19-vuotias, kun päätimme nykyisen poikaystäväni kanssa mennä naimisiin... Olin typerä ja naiivi, uskoin että tulisin olemaan hänen kanssaan koko loppuelämäni. En... En voi edes kutsua yhdessäoloamme edes avioliitoksi, koska se ei ollut sitä. Oikean avioliiton pitäisi pystyä tuntemaan. Olin kuitenkin sokea rakkaudesta, mutta.. Ei se kai ollut edes rakkautta.." Lily kuiskasi sanoja suustaan ja oli koko ajan katsonut Alecia silmiin. Seuraavaksi neidon huulille kohosi surkea hymy. "Meidän 'liittomme' kesti vain vuoden. Willin, se oli hänen nimensä, kiinnostus minua kohtaan oli kuollut ja me tuskin puhuimme toisilleen. Eräänä iltana hän vain sanoi, ettei tästä tule mitään ja jätti minut. Hän ei edes yrittänyt parantaa suhdettamme.." vaaleaverikkö jatkoi vaikeasti ja käänteli hieman päätään sivulta sivulle.
"Sitten me erosimme. Kuin tavallinen nuoripari tavallisesta seurustelusuhteesta. Avioliittomme oli ollut vain leikkiä", nainen lopetti sitten ja huokaisi syvään sulkien sitten silmänsä. Tätä asiaa oli ollut helpompi kertoa kuin sitä onnettomuutta, mikä oli heidän perhettään kohdannut. Eikä Lily ollut kovinkaan surullinen enää, koska Willin ja hänen suhteensa oli jo menneen talven lumia. Lily ei ollut kaivannut Willin perään enää vuosiin.

Neito toi tuoliaan hieman lähemmäs Alecin tuolia ja antoi itselleen luvan painaa kasvonsa miehen olkaa vasten. Alecin kättä pidellyt käsi kohosi nyt pitämään kiinni miehen toisesta olkapäästä. Toisella kädellä Lily piteli yhä peittoa vartalonsa suojana.
"... Miksi sinun suhteesi ei toiminut..?" Lily kuiskasi aivan hiljaa hivenen murheellisesti. Nämä aiheet olivat kelle tahansa vaikeita, sen Lily tiesi. Hän ei painostaisi miestä kertomaan, jos tämä ei haluaisi.

Mies kuunteli tarkkaavaisesti Lilyn sanoja menneisyydestään ja pisti jokaisen niistä tiukasti mieleensä.. se Will oli varmasti pahimman luokan kusipää. Tai no, eihän Alec miestä tuntenut henkilökohtaisesti, mutta mitä nyt Lilyn kertomasta pystyi päätellä niin onneksi nainen ei enään häneen aikaansa ollut tuhlannut. Olihan se tietysti surullista, kun Lily oltiin jätetty moisella tavalla, mutta jos näin ei olisi käynyt niin Alec ei välttämättä olisi siinä neidon vierellä nyt ja keskustelisi näistä asioista. "Olen pahoillani.. et olisi ansainnut sellaista kohtelua", mies totesi pahoittelevaan sävyyn ja käsi nousi silittämään Lilyn vaaleita hiuksia toisen painaessa päätään Alecin olkapäätä vasten.

Sitten Lily kysyi, että miksei Alecin suhde ollut toiminut. Mies jätti kysymyksen leijailemaan hetkeksi ilmaan ja huokaisi sitten syvään. "No.. minä luulin, että se toimi ja meni hyvin. Häätkin olisivat olleet vain parin kuukauden päässä.. mutta yllätin hänet eräänä iltana töistä tullessani sängystä.." Alec piti pienoisen tauon ja nielaisi. "..toisen miehen kanssa. Eikä se ollut ensimmäinen kerta kun hän oli pettänyt.. minä tiesin sen, mutta ajattelin että hän tulisi järkiin ja pystyisimme jatkamaan suhdetta.. ei se sitten käynytkään enää hänelle. Muutin sitten takaisin Lontooseen.. niin ja asuin niihin aikoihin Suomessa, muutin sinne hänen perässään", miehen katse poukkoili sinne tänne hänen kertoessa päättyneestä suhteestaan.

Oli Alec oppinut jo kauan sitten elämään sen asian kanssa eikä tuntenut enää minkäänlaisia tunteita Eveliinaa kohtaan, eiväthän he olleet pitäneet mitenkään yhteyttä edes toisiinsa Alecin muuton jälkeen. Silti asiasta puhuminen kirpaisi jonkin verran vieläkin sydämessä, mutta mies halusi olla rehellinen Lilylle, kuten tämäkin oli ollut Alecille ja puhua suunsa puhtaaksi. Nyt olo oli oikeastaan.. vapautuneempi. Ei tarvinnut pitää minkäänlaisia salaisuuksia enään sisällään.

Lily hämmästeli sitä, kun Alec kertoi suhteestaan tähän toiseen naiseen. Miten he olivatkin molemmat olleet samanlaisessa tilassa, molemmat uskoivat suhteen toimivan, mutta yhtäkkiä totuus pamahtikin päin naamaa. Neidon ote miehestä tiukentui hieman ja Lily painoi hennon suukon Alecin kaulaan. "Sinä et sentään ehtinyt naimisiin asti.." Lily mutisi surullisena ja antoi päänsä jälleen levätä Alecin olkaa vasten. Neiti muisti liiankin hyvin sen vaikean eroprosessin ja virallisesti he erosivat vasta kuukausien jälkeen erostaan. Lilyn vanhemmatkin olivat eronneet juuri ennen heitä. Silloin kaikki alkoi mennä huonosti ja Lily alkoi menettää otetta itsestään.

"En voisi ikinä.. Ikinä.. Ikinä satuttaa sinua niin.." vaaleaverikkö kuiskasi sitten melkeinpä äänettä ja sulki silmänsä. "Miten se voisi olla rakkautta, jos pettää toisen sellaisella tavalla.." Lily sopersi hiljaa ihmeissään. Hänelle rakkaus oli sitä, kun maailmassa ei ollut kuin yksi ihminen, joka oli kaikista muista se tärkein. Lily ei pystyisi tekemään mitään sellaista mitä hän oli Alecin kanssa tehnyt toisen miehen kanssa. Hänen sydämeensä mahtui vain yksi mies kerrallaan. Eikä näitä miehiä tulisi olemaan hänen sydämessään Lilyn elämän aikana kuin pari. Ja tällä hetkellä Alec tuntui olevan hänen viimeiseksi jäävä rakkaus. Lilyn sydän ei yksinkertaisesti kestäisi enää surullista eroa, eikä hänen sydämensä olisi luultavasti enää valmis rakastumaan kolmannen kerran. Mutta kuten Lily jo aikaisemmin totesi, hänen ja Willin suhde ei tainnut perustua rakkaudelle, vaan sille nuoruuden kiihkolle. Oli se kuitenkin ollut ehkä jonkinlaista rakkautta, mutta ei vain niin suurta rakkautta, jota Lily Alecia kohtaan tunsi.

Tuntui jotenkin ihmeelliseltä ajatella Alecin ja hänen ensimmäistä tapaamista. Miten kiitollinen Lily Alecille olikaan, kun tämä oli ottanut riskin särkyneen ja hauraan neidon kanssa. Monella ei olisi riittänyt tarpeeksi voimia olla Lilyn kanssa ja yrittää löytää hänestä sitä oikeaa itseään.
"Minä rakastan sinua, enkä halua aiheuttaa sinulle mitään pahaa.." Lily kuiskasi sitten hetken hiljaisuuden kuluttua ja nosti kasvonsa taas esille Alecin olalta. "Vain sinä omistat minut", hän vielä kuiskasi katsoessaan miestä nyt suoraan silmiin.

Katseet kohtasivat taas toisensa, kun Lily nosti kasvonsa taas Alecia kohti. Miehen sydän muistutti taas olemassaolostaan rinnassa läpättäen onnesta. Hän oli otettu naisen äsken lausumista sanoista, kukaan ei varmastikaan aikasemmin ollut miehelle sanonut mitään niin.. kaunista. Ja Lilyn suusta ne kaikki sanat kuulostivat niin rehellisiltä. Miehen mieleen palaili kysymys siitä, että miten onnekas olikaan ollut tavattuaan Lilyn? Olihan se ottanut aikansa, että Alec oli saanut hyvin särkyneen kuoren takana olevaa aitoa Lilyä.. mutta se ei haitannut häntä yhtään, se kaikki oli ollut sen arvoista. Lilyn kaltaista naista ei varmastikaan maailmasta löytyisi kovinkaan montaa. Ja miten joku mies saattoi olla niin tyhmä, että oli luopunut Lilystä, noin vaan? Jos neitoa saisi vain yhdellä adjektiivilla kuvata, niin Alec tietäisi oivan vastauksen. Täydellinen.

"Minä tiedän ettet ikinä tekisi mitään sellaista.." Miehen kasvot hymyilivät taas vienosti ja merensinisissä silmissä loisti onnellinen tuike, kun hän katsoi vaaleaverikköön. "..ja se onkin yksi tuhansista - ei, lukemattomista syistä miksi rakastan sinua", Alec kehysti käsillään hellävaroen naisen kasvot ja painoi pitkän suudelman tämän huulille. Jos joku ulkopuolinen olisi seurannut tilannetta sivusta, olisi tämä viimeistään varmaan tässä vaiheessa oksentanut siitä tilanteen siirappisuudesta, mutta Alec ei todellakaan tuntenut voivansa pahoin niistä kaikista hellyydenosoituksista, mitä pari toisilleen jakoi. Päinvastoin. Mies oli onnensa kukkuloilla! Ja hänellä oli jotenkin sellainen tunne, että Lilyn kanssa se onni tulisi jatkumaan vielä pitkäänkin..

Moni joka tunsi Lilyn Fairbanksissa tiesi, että Lilyn kanssa ollessa sai kuulla pelkästään rehellisiä ja kannustavia ajatuksia. Hänet tunnettiinkin Fairbanksissa juuri rehellisyydestään, avuliaisuudestaan ja naiivisuudestaan. Sen takia naisella olikin ollut monia ystäviä ja hän melkeinpä oli tuntenut kaikki Fairbanksin asukkaat. Kunnes heidän nimensä pilattiin ja Lily vajosi sen mukana pohjalle. Se särki Lilyn silloista vahvaa kuorta. Hän ei pitänyt siitä, kun ihmiset arvotelivat nenä pystyssä hänen tekemisiään ja puhuivat sellaisia, mitkä eivät pitäneet paikkansa. Kukaan ei tullut Lilyltä itseltään kysymään totuutta, vaan muut puhuivat mielellään hänen selkänsä takana.
Mutta Lontooseen muuttaessa hän ei tuntenut ketään muuta kuin siskonsa. Täällä hän oli turvassa ihmisten arvioimisilta ja juoruilta, tai ainakin pyrki olemaan turvassa. Sen takia hän ei ollutkaan muodostanut juuri yhtään ihmissuhdetta kenenkään kanssa. Alec ja Chlóe olivat sillä hetkellä ainoat, joiden kanssa Lily pystyi puhumaan kauemmin kuin pelkästään pari minuuttia.

Lily hymyili onnellisesti, kun Alec uskoi häntä ja kertoi juuri sen olevan yksi niistä syistä miksi naista rakasti. Neidon käsi asettautui Alecin hiusten sekaan ja painoi miestä lähemmin itseään vasten, kun Alec oli painanut jälleen nuo huumaavat huulensa Lilyn huulile. Vaaleaverikkö antoi suudelman jatkua niin pitkään, kunnes he erottautuivat toisistaan hapen puutteen vuoksi. Lily piti otsansa kiinni Alecin otsassa ja antoi heidän nenänsä koskettaa toisiaan.
"Tuntuu, etten ansaitsisi sinua.." Lily kuiskasi Alecin kasvojen lähellä ja sipaisi miehen poskea kämmenellään välittävästi. "Mutta siinä sinä kuitenkin olet..." hän jatkoi ja hymyili rakastuneesti. Hetken aikaa hänen kätensä siveli miehen poskea, kunnes Lily vetäytyi hivenen taaemmas. Hänen silmänsä tuikkivat onnea.

"Minun pitäisi varmaan pukea jotain ylleni", Lily totesi sitten astetta verran huvittuneemmin, kun oli nostanut peittoa ylemmäs yllään. Ai niin, hänellä tosiaan ei ollut mitään vaatetta peiton alla. Hänen omat vaatteensa olivat varmasti yön aikana kuivuneet Alecin kylpyhuoneessa. "Tulen pian takaisin", neito sanoi, suukotti miestä vielä nopeasti otsalle ja nousi ylös tuoliltaan Alecin peiton kanssa.

Alecin suupielet nykivät onnesta taas pitkän suudelman jälkeen. Hän nautti jokaisesta läheisestä hetkestään Lilyn kanssa niin suunnattoman paljon, ettei tiennyt miten tulisi selviytymään järjissä vaikkapa kokonaisesta työpäivästä ilman neitoa. No, ainahan hän voisi ajatuksiensa voimalla jaksaa. Mies pyöräytti silmiänsä naisen kuiskatessa, että hänestä tuntui siltä kuin ei ansaitsisi Alecia. Hän ei sanonut siihen mitään, mutta ilme varmastikin kertoi kaiken tarpeellisen siitä, että kuinka Alecin mielestä Lily oli väärässä asian suhteen. Nainen itse ansaitsisi jotain paljon parempaa kuin Alec, mutta mies yritti tehdä parhaansa ja oli iloinen siitä, että se riitti tekemään Lilyn onnelliseksi. Mikään ei nimittäin voittaisi ikinä sitä tunnetta, kun Alec näki naisen hymyilemässä valloittavaa hymyään. Niin, siihen oli tultu siitä arasta naisesta, joka kammosi tuntemattomia ihmisiä ja joutumista ison ihmismassan keskelle, oli vieläpä paniikkikohtauksen partaalla jouduttuaan Alecin kanssa samaan tilaan ihan kahdestaan.

"Mmmh.. ehkä sinun pitäisikin joo", mies virnisti leikkisästi neidon huomautettua siitä, että hänen pitäisi pukeutua. Lily oli nimittäin vieläkin kokonaan alasti, ympärille käärittyä peittoaan lukuunottamatta. Ei Alec sitä pahakseen pistänyt sillä.. olihan alastomuus täysin luonnollinen asia, he olivat nähneet toisensa alasti ennenkin ja kaiken lisäksi Lily ei pahalta näyttänyt, ehei todellakaan. "Joo, ihan rauhassa vaan." Alec hymähti hyväntuulisena tuntiessaan nopean suukon otsallaan ja sitten nainen olikin jo noussut peittoineen ylös tuolilta. Alec katsoi vielä omalta tuoliltaan hymyssä Lilyä ja nousi sitten vasta ylös, kun nainen oli poistunut keittiöstä. Mies keräsi astioita pöydältä ja asetti ne tiskikoneeseen, käyden sitten jääkaappiin kuuluvien elintarvikkeiden kimppuun ja vei ne paikoilleen..

Mies suuntasi sitten nopeasti vielä makuuhuoneeseensa, sillä tuskin Alec tulisi koko loppupäivää hillumaan pelkissä boksereissaan ja nopeasti kaapista kaivamalla t-paidallaan. Lopulta Alec oli saanut päällensä mustavalkoisen puuvillaneuleen sekä vaaleat, suoralahkeiset farkut. Ikkunasta kurkistamalla saattoi nähdä auringon, mutta ei sitä ikinä Lontoon säästä voisi olla varma..

Lily pääsi sitten kylpyhuoneeseen asti ja sulki oven perässään. Hän riisui ympärillä olevan peittonsa ja asetti sen eräälle siellä olevalle tasolle, koska ei halunnut pistää Alecin peittoa lattialle. Neito pukeutui eilisiin vaatteisiinsa, eli alusvaatteisiinas, valkoiseen t-paitaan, tummansiniseen pitkähihaiseen, joka oli avonaisena hänen päällään ja lopulta jalkoihin pistettiin vaaleansiniset farkkushortsit. Lily kääntyi läheisen peilin suuntaan ja hämmästeli peilikuvaansa. Oli ihmeellistä nähdä itsensä niin... Niin onnellisena. Lilyn kasvot olivat saaneet väriä ja silmät tuikkivat kirkkautaan. Sekä huulilla koreili tuo pieni ihastunut hymy.
Vaaleaverikkö hymyili entistä enemmän iloiselle peilikuvalleen ja ryhtyi selvittämään vaaleaa hiuspehkoaan. Johan hiukset sörröttivät ties minne.

Neito löysi Alecin tämän makuuhuoneesta ikkunaa tuijottamassa ja Lily hiipi miehen selän taakse hiljaa. Hän kietoi kätensä Alecin ympärille samalla tavalla kuin eilen suihkussa ja painoi leukansa Alecin olalle katsoen myös itsekin ulos ikkunasta.
"Kaunis ilma.." neiti kuiskasi Alecin korvan vieressä ja painoi pikaisen suukon miehen korvan alapuolelle. "Lähdettäisiinkö ulos kävelylle?" Lily ehdotti laulavaisella äänellä ja siirtyi nyt Alecin eteen. Hänen kätensä nousivat ja asettuivat Alecin hiusten sekaan, joita Lily hieman pisti ojennukseen ja samalla silitteli miehen päätä.

Vaaleaverikkö oli viimein tiedostanut sen, että hänen elämänsä tulisi nyt muuttumaan. Nyt hän ei enää olisi yksin, vaan hänellä olisi Alec rinnallaan. Se tulisi olemaan suuri muutos neidon elämässä, mutta Lily ei todellakaan katunut valintojaan. Jos hän halusi jonkun rinnalla elää, niin se olisi varmasti mies hänen edessään.

Alec ei edes huomannut unohtuneensa tuijottamaan ikkunasta ulos, niin kovasti tuo oli uppoutunut ajatustensa vilkkaaseen maailmaan. Palautuksen maan pinnalle sitten aiheutti se, kun mies tunsi tuttujen käsien kietoutuvan ympärilleen. Alec havahtui ajatuksistaan nopeasti ja käänsi katsetta olalleen nähdäkseen Lilyn. Hän sulki silmänsä onnellinen hymy kasvoillaan tuntiessaan Lilyn huulet korvansa alapuolella ja avasi ne sitten vasta kun neito oli siirtynyt miehen eteen. "Veit sanat suustani.. lähdetään vain", Alec hymähti hyväntuuliseen sävyyn ja sipaisi naisen sileää poskea kädellään hellästi.

Jonkin ajan kuluttua parivaljakko oli astunut ulos Alecin asunnosta rappukäytävään ja suuntasi nyt portaita pitkin alas, käsi kädessä. Portaikossa vastaan tullut vanha naapurin rouva hymyili lämpimästi näille kahdelle ja Alecia jäi hivenen mietityttämään, että mitä rouva oli oikein tarkoittanut näyttämällä selvästi voitokkaaseen sävyyn peukaloaan Lilylle.. no, siitä välittämättä sen enempää he jatkoivat matkaansa kävellen pitkin Devon Streetin katuja, eikä sateesta näyttänyt olevan tietoakaan pilveettömällä taivaalla. Alecin ja Lilyn istuessa Down Parkin penkillä muutamaa tuntia myöhemmin tosin Lontoon yllättävät säänmuutokset näyttivät taas taikansa ja vettä rupesi satamaan kaatamalla.. loppujen lopuksi kaksikko päätyi siis takaisin Alecin asunnolle sateensuojaan, mutta eivät he äkillisestä sateesta olleet lannistuneet. Olihan heillä toisensa.

//loppuuu 8)