|
|
| Hello kitty. | |
| | |
Kirjoittaja | Viesti |
---|
Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Hello kitty. Ke Syys 08, 2010 5:01 am | |
| Mies päätteli sohvalla tapahtuvasta liikahduksesta Winterin kääntävän kylkeään ja ei mennyt, kuin vain pienen pieni hetki, kun Darcy tunsi toisen kietovan kätensä hänen ympärilleen, tunsi naisen pään painautuvan hänen vatsaansa vasten. Darcy laski katsettaan alemmas siirtäen toisen kätensä Winterin hiuksille, silitellen kevyen huomaamattomasti. ''Voi pieni.'' Mies totesi sen lähestulkoon itsekseen, niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli, mutta hyvällä tuurilla Winterin oli kuitenkin mahdollista kuulla nuo sanat. Darcy hymähti puoliääneen, silitteli edelleen hiljalleen Winteriä hiuksilta samalla, kun liuta ajatuksia pyöri miehen mielessä. Kuitenkin nopeasti turhat pohdinnut päästään pyyhkien Darcy käänsi katseensa takaisin Winteriä kohden, pienen hymynkareen kohotessa viimein huulille niin, että se oli tullut jäädäkseen siihen pidemmäksikin ajaksi, kuin vain pariksi sekunniksi.
Helvetti, että hän välittikään tuosta naisesta niin paljon. Siinäkin sen jo huomasi. Niin kovin Winterin reaktio oli saanut hänen sydämensä ottamaan muutamia ylimääräisiä lyöntejä häkellyksestä, sillä tietysti Darcyn ensimmäinen ajatus oli ollut se, että naisella todella oli jokin oikeasti pahasti hätänä. Mutta, jos niin olisi, ehkä Winter olisi jo maininnut siitä ääneen. Nyt nainen vaikutti jo rauhoittuneen, itku meni jo menojansa - ainakin siltä se näytti, mutta Darcy yhä piteli Winteriä siinä vierellänsä, siveli sormenpäillään hiuksia pitkin sormenpäiden koskettaessa kevyesti poskea ja siitä kaulan ihoa, matkaten takaisin hiusten lomaan. |
| | | Kizzy ...Silti onnellinen
Viestien lukumäärä : 120 Join date : 29.05.2010 Ikä : 35 Paikkakunta : Kuopio/Joensuu
| Aihe: Vs: Hello kitty. Su Syys 12, 2010 2:16 am | |
| Winter rauhottui vähitellen siinä Darcyn lähellä ollessaan. Kyyneleet hiipuivat vähitellen, hengitys rauhottui, mutta käsien ote pysyi silti tiukasti toisen ympärillä ja kasvot kätkettyinä miehen t-paidan helmaan. Tuntui niin äärettömän typerältä alkaa nyt itkeä ihan ihme asiasta, etenkin kun se oli tapahtunut Darcyn edessä. Ei siinä toisaalta muuten mitään, mutta Winter tiesi miten herkästi hän saattoi saada Darcyn huolestumaan asioista, eikä hän oikeastikaan halunnut huolestuttaa toista. Etenkään mistään turhista asioista, kuten nyt oli käynyt.
"Darcy, vous savez que Je t'aime, non?" Winter sanoi hiljaisesti silmät yhä suljettuina ja kasvot jossakin Darcyn paidan syövereissä. Puheääni ei ollut mikään kovin voimakas, mutta varmasti Darcy kuitenkin kuuli sanat. Jostain syystä Winterin oli niin paljon helpompi sanoa vähänkin syvällisempiä asioita ranskaksi, kuin sanoisi ne englanniksi. Tiedä johtuiko se vain siitä, että ranska oli paljon sointuvampi kieli, ja se kuulosti hiljaisenakin sopivan pehmeältä ja kauniilta. Vaikka kielellisesti kumpi tahansa noista kahdesta kielestä oli helppoa Winterille, ranska oli kuitenkin jostain syystä aavistuksen läheisempi kieli. Ranskaksi saattoi oikeasti sanoa melkeinpä mitä vaan, ja kovinkaan moni ei edes ymmärtäisi mitä nainen sanoi. Mutta Darcy oli urheasti opiskellut ranskaa ja yleensä ymmärsi varsin nopeasti mitä Winter toiselle sanoi, joka toisaalta helpotti huomattavasti Winterin elämää. Vaikkakin nykyään hän ei pystynyt enää salaa sanomaan yhtään mitään, kun Darcy ymmärtäisi kuitenkin. Toisaalta ei hänellä ollut kyllä oikeastaan edes tarvetta sanoa mitään sellaista, jota toinen ei saisi kuulla jo muutenkin. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Hello kitty. Ke Syys 15, 2010 10:33 pm | |
| (Yhyy unohdin sen mun alkuperäisen idean tähän postaukseen. Nyt tuli suru.)
Darcy kumartui aavistuksen painamaan suukon Winterin päälaelle ja hymähti myöntyvään sävyyn vastaukseksi naiselle tuon esittämään kysymykseen. ''Tiedän.'' Mies lopulta totesi, eikä mennyt kovin pitkää tovia, kun Darcy ennätti keksimään jotakin taas vähän turhankin darcymaista. Tuo siirtyi aavistuksen, nosti kevyesti Winteriä ja nousi varoen ylös sohvalta. ''Mä tuun pian takaisin.'' Tuo paijasi vielä nopeasti sanojensa aikana Winteriä hiuksilta, käännähti kannoillaan ja puolittain juoksi yläkertaan, haki tavallisen valkoisen kopiopaperin ja suuntasi askeleensa keittiöön. Sakset kouraan ja Darcy ryhtyi todella pikaisiin askartelutouhuihin. Mies käänteli ja väänteli paperia ja saksia käsissään, koppasi pari värikynää ja väritti paperille vähän keltaista ja vihreää ja voi että, kun siitä tulikin hieno. Ja jottei Winter hermostuisi turhasta sotkemisesta Darcy raivasi tavarat pois keittiönpöydältä, heitti roskat roskikseen ja suuntasi takaisin olohuoneen puolelle, jossa kissat olivat jo nostaneet päätään moisen remuamisen vuoksi. Eikä ihmekään. Olihan Darcy vähän iso kaveri hillumaan sisätiloissa.
Ei tarvinnut olla älykkö tajutakseen, että Darcy oli keksinyt jotakin omasta mielestään kovin nerokasta, josta saattoi itse olla ylpeä, kun huulille oli kohonnut niin valloittavan onnellinen ja hölmö hymy miehen käydessä taas istumaan sohvan vierelle lattiatasolle. Tuo laski sohvanreunalle kyhäämänsä kovin .. huteran paperikukkasen, jonka oli ajatellut piristävän Winteriä. Ei miehellä aina tuntunut järki pelaavan ihan normaaliin tapaan, mutta ehkä se ei ollut toisinaan huono asia. Mutta yksinkertaisesti kyse oli vain siitä, että hän rakasti Winteriä niin suunnattoman paljon, että tekisi mitä vain saadakseen naisen onnelliseksi; vaikka sitten vähän ontuvia huteria paperikukkia. |
| | | Kizzy ...Silti onnellinen
Viestien lukumäärä : 120 Join date : 29.05.2010 Ikä : 35 Paikkakunta : Kuopio/Joensuu
| Aihe: Vs: Hello kitty. Ma Syys 20, 2010 9:52 pm | |
| Winter myhähti hiljaa kuulemisen merkiksi, mutta ynähti sitten jokseenkin vastahakoisesti Darcyn päättäessä karata omille teilleen. Ei toinen olisi saanut mennä, ei vielä, ei nyt. Mutta silti mies lähti vauhdilla jonnekin. Winter huokaisi hiljaa, siirsi toisen kätensä päänsä alle koukkuun ja ojensi toista kättään kissojen suuntaan silittäen vuorotellen kumpaakin natiaista. Ilmeisesti molemmille oli iskenyt väsymys päivän riehumisesta, sillä siinä ne nyt nätisti olivat lähekkäin ja kehräsivät hiljaisesti. Pieni hymy kohosi Winterin kasvoille, sormenpäät käväisivät pyyhkimässä kosteita silmänalusia ja käsi palasi takaisin silittämään kissoja. Ehkä hän tosiaan oli vain jotenkin väsynyt ja ehkä aavistuksen stressaantunut niin oli tullut tuollainen mystinen tunnepuuska. Ja noh, todennäköisesti se liittyi osittain ovella kolkuttaviin rättipäiviin. Tai liekö enemmänkin kuin vain osittain. Mutta parempi nyt oli, että Winter oli herkällä tuulella, eikä niin päin kuin toisinaan, että hän vain tiuski ja raivosi Darcylle ihan ihmeellisistä asioista. Oli niin varsin hupaisaa olla nainen..
Siinä Darcya odotellessaan ja kissoja rapsutellessaan Winteriä alkoi vain nukuttaa aivan käsittämättömästi. Silmäluomet painuivat väkisinkin kiinni vähän väliä ja ennen kuin Darcy ehti edes tulla takaisin, oli Winter vaipunut jo jonkinlaiseen horrokseen. Hän kuitenkin heräsi siitä kun jokin aisteista, tai osittain kaikki niistä, havaitsivat Darcyn tulleen takaisin. Winter makasi hetken aloillaan, kohotti sitten ylävartaloaan aavistuksen ylemmäs nojaten kyynärvarteensa ja katsoi sitten sohvaan nojaavan kätensä olkapään ylitse mitä Darcy puuhasi. Katse osui ensimmäisenä paperikukkaan, kohosi siitä Darcyyn ja laskeutui takaisin kukkaan. Se näytti niin hauraalta, ettei Winter uskaltanut aluksi edes koskea siihen, mutta pakkohan hänen tietenkin oli, koska Darcy oli tehnyt sen hänelle. Nainen kääntyi aluksi selälleen, ja nousi sitten istumaan laskien jalkansa Darcyn syliin ottaen kukan käteensä varovasti. Katse tarkkaili hetken kukkaa, kunnes jalat siirtyivät Darcyn sylistä tuon jalkojen molemmin puolin ja Winter laskeutui istumaan miehen syliin taittaen jalkansa toisen selän taakse ristien vielä nilkansakin, jolloin toinen ei varmastikaan pääsisi karkaamaan mihinkään. Ruskeiden silmien katse tutkaili kukkaa kunnes katse viimein kohosi Darcyn silmiin ja pieni hymy kohosi Winterin huulille. "Kiitos." Hän sanoi antaen kevyen suudelman toisen huulille ja nojasi sitten ohimonsa vasten Darcyn vasenta hartiaa pyöritellen vasemmassa kädessään paperikukkaa katsellen sen pyörimistä toisen leuan alta. Vaikka kukka ei ollut kovn kummoisen näköinen, näytti lähinnä joltakin viisi vuotiaan huteralta tekeleeltä, arvosti Winter silti sen saamista enemmän kuin hän antoi edes näyttää. Kukka oli tehty juuri hänelle, juuri hänen vuokseen. Aivan sama olisiko se kestävä tai kaunis, se oli silti tehty vain hänelle. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Hello kitty. To Syys 30, 2010 12:10 pm | |
| Mies silmäili Winteriä kohden hymynsä kera ja huomatessaan naisen nousevan istumaan, Darcy kohotti kämmenensä ja tuki Winteriä kevyesti, jotta istumaan nouseminen olisi helpompaa. Ei sillä, ettäkö Darcy olisi epäillyt Winteriä mitenkään. Hän vain halusi pitää huolen tästä. Kaikinpuolin. Mies ojensi kättään aavistuksen, kuin antaakseen tukensa, nähdessään Winterin laskevan jalkansa hänen syliinsä. Mutta eihän Winter tukea tarvinnut. Katse tutki syliin istunutta Winteriä ja vino hymy kohosi miehen huulille hänen nähdessään sen sen kaivatun hymyn naisen kasvoilla. Darcy antoi käsiensä kietoutua Winterin ympärille, siveli kevyesti toisen käden sormenpäillä naisen selkää pitkin ja vastasi tuohon pieneen suudelmaan hellään sävyyn, lempeästi. Winterin vain nojatessa hänen hartiaansa vasten Darcyn mieleen palasi se hetki sitten käyty puhelinkeskustelu pomonsa kanssa. Hän tosiaan oli juuri salakavalasti huijannut työnantajaansa, jotta saisi olla Winterin kanssa vielä seuraavankin päivän. Siitä tuli jotenkin lämmin tunne, jonka seurauksena mies vain painoi Winterin kehoa miltei huomaamattomasti lähemmäs itseään, kuin pitääkseen tuon aina ja ikuisesti siinä. Darcy tiesi, että tekisi aina mitä vain Winterin vuoksi. Rakastaisi myötä ja vastoinkäymisissä.
Hymy kohosi väkisinkin jälleen miehen huulille tuon nostaessa toisen kätensä Winterin niskaan, sivellen kevyesti sormenpäillään niskan ihoa ja painoi kevyen suukon naisen päälaelle. ''Haluutko sä mennä nukkumaan? Sä vaikutit äsken väsähtäneeltä.'' Darcy puhui normaalia hiljaisemmin, rauhalliseen sävyyn. Ei ollut mitään syytä puhua sen lujemmin, joten se oli vain hyvä olla mukavan hiljaa. Tuntui hyvältä ja turvalliselta, kotoisalta. Niskaa pitkin kulkeneet sormet siirtyivät Winterin poskelle ja mies siveli kevyesti peukalollaan poskipäätä pitkin aina leuan alle saakka, siitä alahuulta pitkin takaisin poskipäälle, jääden sivelemään ihoa hellästi. ''Ei päiväunet pahaakaan tekis.'' |
| | | Kizzy ...Silti onnellinen
Viestien lukumäärä : 120 Join date : 29.05.2010 Ikä : 35 Paikkakunta : Kuopio/Joensuu
| Aihe: Vs: Hello kitty. Ti Loka 05, 2010 10:27 pm | |
| Winter painautui aavistuksen enemmän Darcyn lämmintä vartaloa vasten, pyöritteli kukkaa kädessään ja katseli sen pyörähtelyä. Kukka kuitenkin näytti sen verran heiveröiseltä, ettei se välttämättä kovin kauaa tuota pyöritystä kestäisi. Mutta siitä huolimatta Winter jatkoi sen kevyttä pyöritystä tarkkaillen kukan väritystä. Ei Darcy ollut kyllä tainnut kamalasti kiinnittää huomiota miten sen oli värittänyt, koska valkea paperi paistoi läpi useammastakin kohdasta. Mutta ei tuo kukka olisi niin sympaattinen, jos se olisi täydellisen tasainen väritykseltään. Se oli paljon darcymaisempi noin.
"Mä haluan olla tässä." Nainen vastasi hiljaisesti laskien kätensä syliinsä ja kukan polvelleen. Tuntiessaan miehen kosketuksen huulillaan, silmät painuivat hetkeksi kiinni avautuen jälleen kosketuksen siirtyessä takaisin poskelle. Sillä hetkellä Winteristä tuntui kuin hän voisi jäädä oleilemaan siihen Darcyn lähelle, Darcyn syliin, tuon kosketuksen alle, iäisyydeksi. Vaikka se kuulosti pitkältä ajalta, sillä hetkellä se silti kuitenkin kuulosti älyttömän mukavalta ja ihanalta. Saisi olla rakastettavana, rakastetun ihmisen syleilyssä.
[[Hyi kun tuli lyhyt.]] | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Hello kitty. Ti Tammi 11, 2011 1:24 am | |
| Winterin sanat saivat lämpimän aallon kulkemaan miehen lävitse ja Darcyn hymähtämään kevyesti, painamaan huulensa käymään naisen poskipäällä ja silmät painuivat hetkeksi kiinni hänen vain pysytellessä siinä - lähellä ihmistä, jolle hän voisi suoda koko loppuelämänsä ajan niin suunnattoman paljon rakkautta, kuin vain suinkin saattaisi sydämestään antaa. Syvällä sisimmässään Darcy tiesi, ettei tulisi olemaan ketään muuta, jolle hän lausuisi sanat rakastan sinua. Ei ketään muuta, kuin Winter. Tuo nainen, jolle hän oli koko sydämestään lupautunut. Vielä nuorempana pojankloppina Darcy ei olisi voinut uskoa päätyvänsä tähän tilanteeseen, että todella ojentaisi sydämensä jonkun kämmenelle. Irrottaisi ja liittäisi itsestään osan johonkuhun toiseen. Mutta nyt, kun hän ajatteli tilannetta, se kaikki tuntui vain niin hyvältä, ettei Darcy kyennyt kuvailemaan sitä tunnetta edes sanoin. Elämä oli vienyt heidät kaksi yhtenäiselle tielle, eikä Darcy katunut sitä hetkeäkään - eikä varmasti tulisi katumaankaan.
''Ollaan tässä.'' Darcy lopulta totesi hiljaa, painaessaan otsansa kevyesti Winterin olkapäätä vasten ja kietoessaan vaistomaisesti käsivarsiaan melko huomaamattomasti tiukemmin naisen ympärille. Voisiko mikään olla enää paremmin? Todennäköisesti ei. Tai siltä se ainakin juuri sillä hetkellä tuntui.
( Kiitos Kissi pelistä ja anteeksi nyt vielä tämä kamala kestäminen tässä. <3 ) |
| | | Sponsored content
| Aihe: Vs: Hello kitty. | |
| |
| | | | Hello kitty. | |
|
Similar topics | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |
|