Going insane while waiting and each day feels like a year

Akitaka ja Haru-murupallura! + Rainin rääsyt.

Mc Donaldsin edusta oli tavalliseen tapaansa hyvin ihmisiä puoleensa vetävä. Eritoten tuollaiset lauantai-illat olivat kyseisen pikaruokaketjun kulta-aikaa. Nuoret notkuivat pihalla, joskin löytyipä sieltä vanhempaakin väkeä. Ilta oli vielä kovin nuori - eihän kellon viisari ollut ylittänyt vielä edes puoltayötä, joskin sitä se pikkuhiljaa alkoi lähestyä. Suurin osa täysi-ikäisestä nuorisosta oli jo juhlimassa baareissa, mutta pienenpieni osa ei ollut vielä sinne asti päässyt. Yksi tähän pienenpieneen osaan kuuluva nuorukainen oli Rain, joka tallusteli parasta aikaa pikaruokalan pihalla tuttujaan välillä moikaten. Ei tummaverikkö kaikkien kasvoja edes tunnistanut, mutta hyvätapaisena nuorena miehenä hän tietysti tervehti takaisin. Pitkä, jokseenkin hyvin lihaksikas sekä kerrassaan hurmaavat kasvot omaava Rain sai paljon huomiota nuorelta naisväeltä, mikä huvitti häntä kovin. Teini-ikäiset tytöt huokailivat ihastuneena nuorukaisen kävellessä ohi ja siinä vaiheessa kun tuo komistus soi tytönhempukoille ystävällisen hymyn, lakosivat he miltei polvilleen maahan. Rain pyöräytti päätään naurahtaen ja astui sisälle määränpäähänsä. Hänen oli määrä tavata ystävänsä puljun sisällä, mutta tummat silmät eivät löytäneet yhtään tuttua, mikä oli saavutus sinänsä; Rain tunsi niin paljon ihmisiä, että hän tuskin muisti edes neljäsosan nimiä.

Rain istahti ainoaan vapaaseen nurkkapöytään ja alkoi tähyillä ulos odottavaisena. Ei mennyt aikaakaan kun hän huomasi hyvin sievän vaaleaverikön istahtavan vastapäätä.
"Oho hei Amy, mä taisin olla vähän omissa maailmoissani taas", Rain siirsi pitkään ulkona viipyneen katseensa ystäväänsä ja hymyili tälle suorastaan herttaisesti.
"No joo ilmeisesti, mä kuljin melkein ihan sun takana, mut jäin jutteleen yhelle frendille tonne pihalle. Tais noi teinit vähän innostua, kun prinssi käveli sisään?" tyttö heitti tarkoittaen prinssillä tietysti Rainia. Miehenpuolikas naurahti huvittuneesti ja huitaisi kädellään tyhjää ilmaa.
"Joka tapauksessa mä meen nyt hakemaan sitä safkaa, katotaan sit mitä tehdään okei?" Rain ei ehtinyt vastata Amylle mitään, kun tämä oli lauseensa sanottuaan jo noussut penkistään ja kipittänyt kassajonoon, jonka jonottajat näyttivät erittäin kyllästyneiltä odottamiseen. Yhä pöydässä istuva miehenpuolikas nosti vasemman kätensä pöydälle ja nojasi päänsä sen varaan.

Rain suorastaan hätkähti, kun illan päävieras salli saapua paikalle. Hän oli ollut täysin omissa maailmoissaan ja pohtinut jopa sitä vaihtoehtoa, ettei toinen tulisikaan. Haikean suloinen hymy kiri miehenpuolikkaan huulille prinssin pahoitellessa myöhästymistä. Eipä tummaverikkö ollut edes juurikaan myöhästynyt: he olivat vain sopineet tapaavansa suunnilleen siihen aikaan tuossa kyseisessä pikaruokapaikassa. Joka tapauksessa prinssin mahdollisella myöhästymisellä ei ollut mitään väliä enää, kun tuo oli saapunut paikalle. Lämpöinen, vienosti kehräävä tunne nosti päätään Rainin sisällä.
"Sua kelpaa kyllä odotella. Istu alas vaan." Rain naurahti ja nyökkäsi tuoliin, joka näytti suorastaan huutavan tyhjyyttä hänen vierellään. Miehenpuolikas halusi mahdollisimman nopeasti lähemmäs aasialaispiirteistä nuorukaista. Sen lisäksi, että Rainin prinssiksi nimittämä tummaverikkö oli syötävän hyvännäköinen, osasi tämä myös asiansa. Haru oli miltei vienyt häneltä järjen heidän ensimmäisellä tapaamiskerrallaan kylpylässä. Nuorukaisen kosketus oli tuntunut aivan liian täydelliseltä miehenalun iholla, aivan kuin toisen käden pehmeän kosketuksen olisi tarkoitettu tekemään hänelle mielihyvää. Vaikka Rain nautti lakanoiden laulattamisesta melkein minkälaisen partnerin kanssa tahansa, oli Haruo ihan omaa luokkaansa - eivätkä he olleet edes päässeet pientä viatonta koskettelua pitemmälle. Ehkä tämä vain lisäsi hänen sisässään kuplivaa halua, joka tuntui kovin vaikeasti hallittavalta. Harvoin Rain tunsi näin vahvaa suoranaista halua ketään kohtaan.

"Mitäs me meinataan tänään? Ei kai me jäädä tänne koko ajaksi hengaamaan? Amy on jonottamassa safkaa." Rain vinkkasi päällään vaaleaverikköön, joka oli vielä hyvän matkan päässä päämäärästään. Hän joutuisi jonottamaan tovin jos toisenkin, sillä pelkkä raha mielessään työskentelevät opiskelijanuoret eivät olleet kovin nopeita valmistamaan aterioita. Olipa siellä sattunut muutama inhimillinen virhe kassankin kanssa - valitettavasti huutavassa nälässä jonottavat asiakkaat, eivät kokeneet noita virheitä lainkaan inhimillisiksi.