It's been a long time but it feels so little

Ma pyydan anteeksi. Se venähti. Oon väsyny ei oo kovin loistavaa tekstiä sorry sorry.

Nuorella Huddersfieldillä - tai niin kuin mallimaailma häntä kutsui - Honeylla oli ollut varsin rankka työrupeama. Hän oli kuitenkin hyvin tyytyväinen itseensä, olihan näytös ollut sentään Voguen. Eliah oli jännittänyt castingissa pääsisikö tuohon kuuluisaan talvimalliston näytökseen monien muiden mallien tavoin, ja häntä oli onnistanut. Voguen muotinäytös oli suuri harppaus mallille, joka ei ollut vielä koskaan työskennellyt niin ison firman leivissä. Eliah oli hehkuttanut paikastaan näytöksessä muiden kuuluisien ja vähemmän kuuluisien mallien joukossa Theodorelle, mutta ei vaaleaverikkö ollut oikein ymmärtänyt. Nuorukainen teki muutenkin kaikkensa ollakseen se tärkeämpi Theolle - niin, ei hän ollut vieläkään päättänyt valitsisiko Eliahin vai Sarahin.

Eliah oli väsynyt mutta iloinen, niin iloinen kun hänen tilanteessaan pystyi vain olemaan. Nuorukainen ei ollut joutunut kantamaan päällään mitään erityisen erikoista vaatetta, joita hänen yleensä tuli raahata päällään. Honeyn kasvot ja vartalo olivat omiaan editorial-kuvauksiin ja yleensä sellaisissa kuvauksissa joutui pukemaan päälleen kaikenmaailman ihmeellisyyksiä. Voguen talvimalliston näytöksessä Eliah oli kuitenkin saanut esitellä muutamaa eriä talvitakkimallia, jotka olivat yksinkertaisen tyylikkäitä.

Näytöstäkin enemmän Eliah oli odottanut jatkoja, jotka pidettiin The Elegance&Preciousin VIP-tiloissa. Poika oli viettänyt ennenkin aikaansa siellä, olihan hän kuuluisa seurapiiriprinssi. Tai ainakin oli ollut. Mallimaailman pariin sysäytyminen auttoi Eliahia etsimään vähän erilaisia suhteita. Enää hänen ei tarvinnut mielistellä rikkaita pörssimeklareita, vaan riitti että hän näytti hyvältä.

Eliah oli mallannut päälleen kauan muutamia eri asuvaihtoehtoja ja kysynyt alinomaa Henryltä ja Annilta apua vaateongelmaansa. Kummastakaan ei ollut ainakaan nuorukaisen omasta mielestä ollut mitään apua. Honey oli kuitenkin päätynyt vetämään jalkoihinsa kivipestyt pillifarkut ja mustat tennarit. Hieman koreutta asukokonaisuuteen toi musta puvuntakki, joka oli jätetty rennosti auki. Bleiserin alta pilkotti valkoinen kauluspaita ja päähänsä poika oli laittanut herrasmiesmäisen mustan hatun, joka oli tarkoituksella aseteltu hieman vinoon.

VIP-tilat kuhisivat malleja ja suunnittelijoita, jotka olivat toinen toistaan kuuluisempia. Eliah puikkelehti innostuneena jutellen välillä mallitovereilleen välillä eri suunnittelijoille. Muutama oli heti tarjonnut pojalle töitä, joista osasta hän oli joutunut jopa kieltäytymään. Rupatellessaan juhlaväen kanssa Eliah oli juonut jokseenkin aika paljon. Miehenalku oli kuitenkin oppinut entisen seurapiirielämänsä ansiosta ottamaan alkoholia kohtuudella.

Vaaleanjään vivahteiset silmät etsivät tuttuja vieraiden kasvojen joukosta. Eliah käyskenteli erääseen VIP-huoneeseen, josta hän oitis bongasi tutut kasvot. Pieni hymy kiri pojan kasvoille - Nikki,
“Varotko vähän. Kiitos.” Eliah pyysi kohteliaasti tummaverisen neitokaisen oikealla puolella istuvalta mallipojalta ja istahti siihen kohtalaisen pieneen rakoon, joka tuon mallipojan siirtyessä oli Nikkin viereen jäänyt.
“Pitkästä aikaa! Mitäs neiti?” vaaleaverikkö kysyi oitis hymyillen.