Another wave of tension // sov.

Tuuli oli kova, mutta lämmin. Mustatukkainen mies, nimeltään Bryant käveli rannalla. Päivä oli painumassa iltaa kohti, mutta aurinko oli vielä näkyvillä. Ilta-aurinko värjäsi veden oranssiksi, eikä kukaan voinut väittää, etteikö se näyttäisi kauniilta. Sinisilmäinen katsoi aurinkoa hetken, hieman siristäen sitten silmiään, ja kävellen veden tuntumaan, kutenkin varoen aaltoja. Aallot löivät rantahiekkaan, mutta Bryant pysyi siitä ihan tarpeeksi kaukana.

Bryant istahti hiekalle, ja katsahti ympärilleen. Koko hiekkaranta oli täysin tyhjä, joka oli ihme. Mies ei kuitenkaan kiinnittänyt rannan tyhjyyteen sen ennepää huomiota, kun siirsi katseensa jälleen aurinkoa kohti. Tuo leikitteli huulikorullaan hetken, kunnes joutui siirtää mustia hiuksian pois silmänsä edestä.
Tuo otti taskustaan tupakkiaskin, ja otti sieltä röökin, sytyttäen sen sitten ja laittaen rääkiaskin takaisin mustien pillifarkkujensa taskuun. Tummaverikkö veti nikotiinia keuhkoihinsa, ja puhalsi sitten vähän ajan päästä kaiken tuon sauhun tuulen kuljetettavaksi.

// Eli Citykid tänne! //

Auringon viimeiset säteet osuivat hetkittäin Emin silmiin, samaan aikaan kun lämmin tuulenvire tappeli mustia hiuksia vastaan. Tyttö siirsi otsahiuksensa pois silmien edestä, mutta ne tulivat kuitenkin pian takaisin saaden oikean silmän käyttökelvottomaksi.
Ikivanhat valkomustat Converset olivat kastuneet aalloissa jo ajat sitten, vaikkei Emily ollut tallustellut rannan tuntumassa kuin pari minuuttia. Aallot löivät joka viides sekunti tytön kenkiä vasten, ja pian Em päättikin ottaa tennarinsa pois naruista kannettavakseen.

Huomasi pian parinkymmenen metrin päässä tummahiuksisen pojan, savuke kädessään. Tyttö tunnisti toisen heti emoksi, ja hymähti. ‘Ei täällä hirveän usein olla muita emoja nähtykään..’ ajatteli ja asteli eteenpäin rantaviivalla.

Bryant istuskeli hiekalla ja katseli laskevaa aurinkoa. Ei hän sitten ollut parempaa tekemistäkään keksinyt. Kaikki kaverit olivat jossain, eikä tuo jaksanut pahemmin ottaa edes noihin yhteyttä.
Sinisilmä karisti tuhkat röökin päästä ja kuuli sitten, että paikalle oli tulossa joku, sillä hiekka kahisi siihen malliin. Mustatukkainen siirsi katsensa hiekan ja veden rajaan hieman kauemmas, kun huomasi mustahiuksisen nuoren tytön kävelevän kohti.

Bryant jäi katsomaan toista, mutta ajatellessa että tuijottaminen olisi jotenkin epäkohteliasta, niin käänsi hän katseensa takaisin veteen vetäen jälleen sauhut tupakasta, kunnes totesi, että rööki oli jo liian palanut. Hän heitti tumpin hiekalle ja jättisen siihen sauhuamaan.
Tuon oli silti vielä ainakin kerran katsahdettava toista. Toisen katse kiinnittyi heti ensiksi toisen kasvoihin, josta katse lipui sitten tarkastelemaan toisen vartaloa ja lopulta sinisilmän katse kiinnittyi mustavalkoisiin kenkiin, joita toinen roikotti nauhoista.

Em siirtyi kauemmas aalloista, ja heilutteli tennareitaan tekemisen puutteessa. Katsahti nopeasti aurinkoon, joka oli juuri laskeutumassa taivaanrannan taakse. Tuulenpuuskakin alkoi olla loppumaisillaan kun tyttö katsahti rannalla istuvaan poikaan uudelleen. Yllätyksekseen poika katsoi silloin juuri Emilyn suuntaan, ja mutta käänsi kuitenkin päänsä nopeasti rantaan päin.
Piti tennareiden nauhoista tiukasti kiinni ettei vahingossakaan pudottaisi niitä, ja käveli toisen luo.

“Saaks tähän istua?” kysyi toiselta, jos poika ei haluaisi puhua Emille tai edes olla tytön läheisyydessä, niin eihän tämä pakolla viereen istuisi. Vastausta odotellessaan kiinnostunut katse hakeutui pojan suloisiin, vaaleansinisiin silmiin ja bändipaitaan.

Bryantin nähdessä, että tyttö katsoi häneen, siirsi toinen katseensa jälleen kohti aurinkoa. Toisen kuulessa tytön kysymyksen, niin tämä katsoi toista ja hymyili. "Joo, saa siihe.", Bryant sanoi ja nojautui hieman taakseppäin, siirtäen jalkansa ristiin nilkkojen kohdalta, ja nojautuen käsiinsä. Mies vilkaisi kenkiään ja katsahti sitten jälleen tuota tummatukkaista tyttöä.

Bryant katsoi toista hetken, ja siirsi sitten katseensa jälleen tytön tennareihin, jotka näyttivät märiltä. "Kastuks noi pahastikki?", nuorukainen kysäisi ja katsoi tyttöä, luoden toiselle jälleen jonkinmoisen hymyn. Sitten tämä heilautti päätään sen verran, että hiukset taas pysyisivät poissa silmien päältä. Kutienkin huonoksi onneksi hiukset vain valuivat silmille enemmän, mutta Bryant antoi niiden tälläkertaa vain olla.

"Mikä sun nimes on?", mustatukkainen kysyi toiselta, ja katsoi tuota sitten pitkään. Tämä tiesi, että jos joku ei pitänyt siitä että häntä tuijotetaan, niin ei kannattanut hakeutua nuorukaisen seuraan, sillä tämä katsoisi toista useasti, ja vieläpä suoraa silmiin.

Em hymähti toiselle pikaisesti kun kuuli saavansa istua pojan viereen. Lasku converset hiekalle ja istui tummahiuksisen pojan viereen. Katsoi hetken auringonlaskua kunnes ei pystynyt enää olemaan vilkaisematta toiseen. Suoristi jalkansa niin että ne osuivat juuri rantaan tulleeseen aaltoon, ja antoi uusienkin aaltojen kostuttaa jalkateränsä.

Pojan kysymyksen jälkeen Emily katsahti nopeasti märkiin tennareihin. “No ei varmaankaan paljoo, mut entiset nää on ollu jo pitkään..” sanoi ja virnisti. Katsoi toista ajatuksiinsa uppoutuneena, mutta heräsi niistä tavallista nopeammin.

“Emily, mutta voit sanoo vain Em. Sun nimes?” sanoi pojalle ja hymyili toiselle suloisesti. Siirsi otsahiuksiaan pois kasvoiltaan samalla kun katsoi taas kerran ilta-aurinkoon ja siristi silmiään pienen valonsäteen häikäistessä tytön silmiä.

Bryant vilkaisi tyttöä, kun tuo istui hänen viereensä hiekalle ja laski conversensa maahan. Mustatukkainen nuorukainen katsoi hietken aurinkoa ja vilkaisi tyttöä sitten jälleen, katsoen tuon siroja jalkoja, jotka tuo oli ojentanut niin, että aallot osuivat niihin.

Bryantin kuullessa, että tytön tennarit olisivat olleet jo kauan entiset, niin tämä naurahti ja nyökkäsi. "Okei.", hän sanoi ja hymyili mustatukkaiselle tytölle.
Tyttö oli hetken hiljaa, kunnes vastasi toisen esittämään kysymykseen.

Mustatukkainen sai tietää kauniskasvoisen tytön nimeksi Emily. "Sehä on nätti nimi.", Braynt vastasi, mutta ei ehtinyt kääntää katsettaan enää veteen, kunens katsoi tyttöä jo uudelleen kuullessaan toisen kysymyksen. "Mä oon Bryant.", mies vastasi ja hymyili toiselle. Juuri näin, uusia mukavia tuttavuuksia.
"Missä asut?", Bryant kysyi tytöltä ja katso ituota silmiin, jälleen. Nuoren oli vaikeampaa katsoa tyttöä jonnekkin muualle kuin silmiin, mutta eikai tyttö siitä pahastuisi. Mustatukkainen paransi asentoaan hieman siinä hiekalla istuessaan, mutta ei päästänyt katsettaan irti tytöstä.

Em katseli auringon valaisemaa vettä kunnes kuuli pojan sanat. Katsahti toiseen pieni hymy huulillaan.
“Äh, en kuvailisi nimeäni nätiksi.” tyttö sanoi ja virnisti lyhyesti. Katsoi toista hetken suoraan silmiin, kunnes joutui taas siirtämään otsiksensa pois silmien edestä.
Hymyili toiselle sievästi kun kuuli tummahiuksisen pojan nimen Bryantiksi. Emily ei paljoa kerinnyt katsella kauniita iltamaisemia, ennen kuin poika kysyi uuden kysymyksen.

“Devon Streetillä, miks kysyit?” Em vastasi toiselle, vaikkei enää suuremmin hymyillytkään. Varmaankin johtui siitä että tyttö ei ollut hymyillyt, saatikka nauranut pitkään aikaan. Katsoi poikaa ja huomasi vasta nyt että toinen katsoi tätä koko ajan silmiin. Eihän se sinänsä haitannut, Emily oli itsekin katsellut Bryantin sinisiin silmiin useammin kuin kerran.

(arghöö miks mult tulee tämmösseit lyhyit koko aja...)

Bryantin katse kuitenkin kiinnittyi sitten veden päällä lentäviä lintuja kohti. Hän ei enää katsonut tyttöä, mutta kuuli toisen vastausken ja pieni hymy nousi tuon kasvoille. "Miks et?", Bryant kysyi ja sitten hänen oli jälleen pakko katsoa tyttöä.
Bryant huomasi tytön sievän hymyn, ja piti kokoajan kasvoillaan sen saman hymyn, joka oli lipunut tuon kasvoille, kun kuuli tytön vastausken nimestään.

"Okei.", Bryant sanoi Emille ja siirsi sitten katseensa vettä kohti. "Enkä tiä miks kysyin.", tuo naurahti ja vilkaisi tyttö sitten jälleen. Kuitenkin Bryantin oli aivan pakko siirtää hiukset pois silmiensä edestä, koska se oli myönnettäväsrti melko rasittavaa kun ei nähnyt kunnolla mitään.

Hän otti taskustaan uuden röökin, laittoi sen huuliensa väliin, ja sytytti sen. Mies ei kuitenkaan unohtanut toisen läsnäoloa, ja päätti tarjota askia toiselle. "Otaksä?", tuo kysyi pieni hymy huulillaan, ja veti nikotiinia keuhkoihinsa.
Bryant puhalsi savun ilmaan hetken päästä, ja katsahti sitten taas iltamaisemaa.

//Ei multakaa mtn. pitkää tuu..//

Em kerkesi katselemaan taivaanrantaa taas hetken, ennen kuin taas kääntyi Bryantiin päin ja nosti jalkansa pois vedestä. Uuden kysymyksen kuultuaan katsoi toista samalla vastaustaan hetken miettien.
“No.. en oikeastaan tiedä. Se ei vain taida olla kovin mieleinen..” tyttö sanoi ja katsoi hetken vaaleaa hiekkaa johon piirsi aikansa kuluksi pienen rastin.

Hymähti hiukan kun kuuli ettei poika tiennyt kysymyksensä syytä. Kuuli pian vastauksen jälkeen toisen naurun, ja tulikin heti miettineeksi, ettei ollut kuullut naurua pitkiin aikoihin.
Em huomasi pojan ottavan taskustaan tupakan, toinen tarjosi sitä tytöllekin, mutta jostain syystä Emilyn ei tehnyt mieli.
“Sori, oisin muuten ottanut, muttei nyt vaan tee mieli röökiä.” sanoi toiselle hiukan pahoittelevalla äänensävyllä, eikä oikein vieläkään tajunnut, miksei yleensä niin houkutteleva asia yhtäkkiä maistunutkaan.

Bryant katsoi maisemaa edelleen kun tyttö kertoi miksi ei oikein tykännyt nimestään. "Oke.", sinisilmä sanoi ja jatkoi maiseman tuijottamista, kunnes katsahti jälleen tyttöä, joka oli piirtänyt hiekkaan rastin. Bryant ei edes itseasiassa teinnyt miksi oli rannalla ilman ystäviään. Mutta ei kai niitä voi jaksaa 24/7, joten mikäs siinä, että tulee hillumaan rannalle yksin.

"Selvä, en pakota.", mies sanoi ja laittoi sitten tupakka-askin takaisin taskuunsa siirtäen katseensa hitaasti tielle, joka kulki vähän matkan päässä. Kuitenkaan siellä ei ollut mitään katsottavaa, joten tämä siirsi katseensa takaisin maisemaan. Samassa tämän puhelin piippasi melko kuuluvasti, ja Bryant otti sen pois taskustaan katsoen viestin. Tämä näpytteli vastauksen, ja laittoi puhelimen takaisin taskuun. Frendit kyselivät, mutta Braynt ei nyt millään jaksaisi mennä hillumaan kenenkään kämpille.
"Mikä sai sut tuleen tänne?", Bryant kysyi Emilyltä, mutta ei kerrankaan katsonut tuota kysyessään kysymyksen.
Tämä tajusi jos toinen hermostuisi hänen kyselyihinsä, sillä Bryant tosiaan on kova kyselemään ihmisiltä kaikkea.

Em alkoi miettimään kotiseutuaan, ja sitä pystyisikö menemään yöksi isänsä piinattavaksi. Katsoi erikoisen väristä vettä, ja hymähti kun pieni tuulenvire osui kasvoille. Pian jostain kuului äänekäs piippaus, jolloin Emin oli pakko katsoa mistä se oli tullut. Toisen kännykkään oli selvästikin tullut viesti.
Ei viitsinyt kysyä mitä viestissä luki, vaikka olikin enemmän kuin kiinnostunut.

Emily katsoi jälleen aurinkoa kohti, muttei kauaa kun poika jo kysyi uuden kysymyksen. Tytöstä kuitenkin huomasi, ettei olisi halunnut vastata kysymykseen, sillä perheen väliset asiat olivat Emille arka paikka. Oikeastaan ainoa asia mitä tämä häpesi kaikilla mahdollisilla tavoilla.
“Se on pitkä juttu, enkä haluis puhua siitä.” sanoi toiselle silmiin katsoen, mutta katse vajosi maahan nopeasti.

Bryant katsoi maisemaa ja vetäisi sitten taas sauhut röökistä. Tämä kuuli, että kännykkä soi taas. Sinisilmä pystyi vain huokaista, kun nyt kaverit pommittivat oikein olan takaa viesteillä. Bryant otti känykkänsä taas taskustaan ja vastasi viestiin, laittaen sitten kännykkänsä viereensä hiekalle.
Puhalsi röökin savun taas ilmaan, ja katsahti jalkoihinsa.

Bryant katsoi Emiä, kun oli kulunut vähän aikaa kysymyksestä. Tytön ilme oli sellainen ja tuo olemuksestakin jo huomasi ettei toinen olisi halunnut vastata kysymykseen.
Toisen huomatessa tytön apean ilmeen ja kuullessaan ettei toinen tahtoisi puhua siitä, niin Bryant katso itoista silmiin, kuten tyttökin katsoi häntä, mutta tytön katse vajosi maahan nopeasti.
"Ai, sori. Kyselen aina vähä liikaa.. Ei ollu tarkotus.", mustatukkainen sanoi toiselle ja katsahti sitten jälleen värjääntynyttä vettä.

Ja kännykkä soi taas.. Bryant huokaisi ärsyyntyneesti ja näpytteli aika piktänkin viestin, laittaen sitten kännykkänsä takaisin maahan. 'Ärsyttäviä noi kaverit joskus... ei hetkenkää rauhaa.', tämä ajatteli ja vilkaisi sitten Emiä. Tytöllä oli omat murheensa, eivätkä ne toiselle kuuluneet, joten Bryant päätti olla hiljaa, jottei kysyisi lisää typeriä kysymyksiä.

Maahan pienen tovin katsottuaan, nosti katseensa muttei katsonut Bryantiin päin. Kohdisti hymyttömän katseensa veden pintaan, ja katseli kun pienet aallot lainehtivat rantaa kohti. Kun poika vastasi, Em kääntyi nopeasti toista kohti.

“Ei se sun vika ollut, ja hyvä vaan kun puhut.” sanoi vaisusti hymähtäen. Toisen kännykkä soi yhä uudelleen, kun Emily kääntyi kyljelleen ja piti päätään toisen kätensä varassa. Katsoi Bryantia hetken ajatuksissaan, kunnes uskalsi kertoa ajatuksensa toiselle.

“Ei pahalla, mutta etkö mieluummin pyöris kaupungilla kavereittes seurassa?” Em kysyi varoen, sillä ei halunnut pahoittaa toisen mieltä. Yleensä tytön tapaamat pojat lähtivät heti Emilyn näköisen tytön lähestyessä, sillä eivät selvästikään olleet tottuneet tämänlaisiin.

Toinen katsoi vettä vielä, kunnes tyttö hymähti ja sanoi, ettei se ollut toisen vika. Bryant tyytyi vain nyökkäämään, ja liikuttamaan jalkojaan hieman.
"Välil puhun liikaaki.", Bryant sanoi ja virnisti toiselle pienesti. Samassa tyttö katsoi toista hetken, kysyen sitten kysymyksen, jonka jälkeen sinisilmä käänsi katseensa toiseen.
"Ei mitää. Oon tääl sun seuras mielummi ku sekoomas kaupungil. Ei niit jaksa kokoaja ku ne vaa riehuu ja tollai, you know.", tämä sanoi Emilylle ja hymyili toiselle pienesti.

Tyttö oli mukava, ja kerrankni hieman esilaista seuraa. Kun yleensä tämä vietti seuraansa scenejen ja emojen kanssa.. Bryantiin suurin osa haluaa tutustua vain tuon ulkonäön ja tyylin vuoksi, joka rasittaa poikaa suuresti.
"Sano heti jos menee liia yksityiseks, mut miks sä oot täällä, vaikka säki voisit olla su kavereitte kanssa kaupungil?", Bryant kysyi todella, todella varovasti, sillä ei haluaisi nähdä taas tytön apeaa ilmettä. Sillä jos asia jotenkin liittyi siihen aiheeseen mistä tyttö ei halunnut puhua, olisi Bryan todella pahoillaan, jälleen.

Em katsoi tummahiuksista poikaa hetken ilme peruslukemilla, kunnes joutui taas hymyilemään toisen sanoille. Toinen tosiaan puhui ja kyseli paljon, mutta tyttö ei paljoa siitä välittänyt. Kyllähän Emily oli itsekin välillä aikamoinen lörpöttäjä, ja tiesi ettei puhumiselle voinut mitään. Bryantin seuraava lause sai Emin hymyilemään entistä enemmän.

Ei kuitenkaan vastannut mitään toisen lauseeseen, vaan katsoi kännykkäänsä, joka kertoi paljon valoisuutta selkeämmin että oli myöhäinen ilta, ja tytön pitäisi pian etsiä itselleen yöpymissija. Jos ei uskaltaisi livahtaa omaan huoneeseensa, ja saada hirveitä pultteja heti aamusta.
Toinen kysyi uuden kysymyksen, ja jo äänensävystä huomasi että toinen ei halunnut saada Emiä taas apeaksi. Tyttö kuitenkin vastasi kysymykseen, niin tavalliseen tyyliin kuin pystyi.

“Niin sanotut kaverit eivät enää pyöri tytön kanssa, jonka isä juopottelee ja pahoinpitelee perhettään.” päätti kertoa toiselle totuuden, sillä uskoi Bryantin olevan sellainen jolle pystyi kertomaan vähän suurempiakin salaisuuksia. Vaikka Em yritti katsoa toista, ei pystynyt. Tyttö ei ollut moniin vuosiin näyttänyt heikkouksiaan kenellekään, ja se oli nyt yleistä vaikeampaa.

Bryant katsoi Emiä, mutta hiukset tulivat taas silmien eteen.. kiitos lämpimän tuulenvireen. Bryant siirsi hiuksensa pois silmiltään ja katsahti jälleen tyttöä.
Kuullessaan syyn miksi tyttö ei ollut kavereidensa kanssa, niin Bryant katsoi toista ilmeettä, kunnes näytti siltä, että olisi halunnut sanoa jotain. Hän kuitenkin vaikeni, mutta sanoi sitten.

"Ihme ettei sunlaisellas tytöllä oo paljo kavereita.", Bryant sanoi, mutta nojautui sitten hieman lähemmäs toista katsoen tuota silmiin, vaikka Em ei pystynyt katsoa toista. Mustatukkainen ojensi kätensä kohti tytön kasvoja ja katsoi tuota, koittaen saada toisen katsomaan häneen.
"Mut mulle sä voit kertoo aina jos sua huolettaa joku, meinaa muhu voi luottaa. Mä lupaan sen.", Bryant sanoi ja silitti kannustavasti toisen olkapäätä nojautuen sitten takaisin istumaan äskeiselle paikalleen.

Em katsoi hiekkaa kuin se olisi ainoa asia johon pystyisi katsomaan. Tytöllä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Bryant sanoisi tai tekisi seuraavaksi, Emily tiesi vain sen että oli ehkä tehnyt virheen kertoessaan ongelmistaan. Kun kuuli toisen sanat, ei tiennyt pitäisikö hymyillä tai yleensäkään tehdä mitään.
Toisen ojentaessa kättään lähemmäs Emilyä, tyttö päätti nostaa katseensa takaisin Bryantiin.
Onnistui saamaan kasvoilleen sekunnin murto-osaksi jonkinlaisen hymyn, kun poika kertoi että olisi varmasti luottamuksen arvoinen. Tunsi samalla toisen käden olkapäällään, ja tunsi jostain syystä olonsa hiukan turvallisemmaksi.
“En tiiä mitä mun pitäis sanoo mut.. kiitti.” Em sanoi pojalle ja katsoi toista hetken suoraan silmiin.

Bryant katsoi Emilyä ja yritti saada tuon mielen edes jotenki korkeammalle sillä ei pitänyt siitä, että joutuisi katsoa tyttöä, joka oli maassa. Bryant halusi auttaa, mutta vaikka ei itse ollut koskaan samanlaisessa tilanteessa niin hän ei voinut tietää miltä sellainen tuntui.
Bryantin kuullessa mitä tyttö sanoi, niin mustatukkainen hymyili toiselle. "Ei sun pidä sanoo mitää. Ja oo hyvä vaa", tuo vastasi ja hymyil itytölle edelleen. Hän piti näkemästään kun Em sai kasvoilleen edes jonkinlaisen hymyn.

"Mite must tuntuu et joudun hillua täällä koko loppu yön", Bryant sanoi ja katsahti taas vettä kohti.
Poika ei keksinyt mitään tekemistä kotonaan, eikä ystävien seuraan jaksanut mennä. Bryant viihtyi ihan hyvin rannalla Emin kanssa.

Em katsoi toista hiukan onnettomana, vaikka Bryantin sanat olivatkin hiukan piristäneet. Tyttö oli heti ensisilmäyksellä arvannut, että poika oli erilainen kuin muut. Ainakin jossain asiassa Emily olisi oikeassa. Toisen seuraavat sanat kuullessaan tunsi jonkinlaista helpotusta mielessään, muttei hymyillyt sen enempää kuin viimeksikään.
Katsoi hetken taivaalle hiljattain ilmestyvää kuuta, kun Bryant sanoi jotain. Katsahti toiseen uusi hymynpilke kasvoillaan ja yritti kohentaa omaa mieltään.

“Taisit varastaa mun ajatukset.” sanoi toiselle lyhyesti virnistäen ja nousi istumaan. Käänsi samalla katseensa takaisin kuuhun, pohtien mitä voisi tehdä elämälleen, saadakseen siitä jotenkin paremman.. Tai elämisen arvoisen.

Bryant katsoi Emiä hetken, ja toivoi että tyttö tokenisi... Noh, toisaalta pakkohan tuon olisi. Kuitenkin kaikki vaati aikansa.
Bryant siirsi katseensa kuuhun, joka oli ilmestynyt veden ylle. Vaikka lähimmät katuvalot olivat hieman kauempana tiellä, niin kuu valaisi rannan mukavasti ja loi hyvin satumaisen tunnelman.
Mustatukkainen tiesi, ettei voinut tehdä mitään tytön hyväksi, vaikak itse oli aloittanut tämän ikävän keskustelun. Kuitenkin, kyllä tyttö tokenisi.

Sinisilmä siirsi katseensa hiekalla olevaan kännykkäänsä, kun sen ruutu taas välähti valoon. Bryant antoi sen vain olla, kunnes se alkoi välkkyä ärsyttävästi. Tuo nappasi kännykän maasta ja kirjoitti taas jotain, heittäen sitten kännykän viereensä.
"Ai jaa", Bryant naurahti, kun Em kommentoi toisen aiempaan sanomiseen. "Vois toisaalta mennä johonki.. jos jaksais", tuo sanoi tylsistyneesti ja vilkaisi tyttöä. "Tai sit pitää vaa koittaa viettää aikaa tääl", tuo pohti ääneen ja huokaisi pienesti katsoen sitten kenkiään.

Em katsoi poikaa hetken kunnes siirsi katseensa toisen kännykkään. Se välkkyi ärsyttävästi mutta tyttö ei viitsinyt sanoa siitä mitään. Emily siirsi katseensa nopeasti takaisin kauniiseen kuumaisemaan. Sellaista hän ei ollut nähnyt moniin viikkoihin, tai ei vain ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Veden kiiltely kuun valossa oli kuitenkin parin sekunnin jälkeen riittävä Emille, joten kääntyi toiseen päin, sinisiin silmiin katsoen.
Bryantin naurahdus sai tytönkin hymyilemään, mutta sekään hymy ei kestänyt kauaa kun kuuli pojan sanat. Huomasi toisen tylsistyneen ilmeen, ja alkoi miettimään haluaisiko hän edes viettää aikaansa Emin seurassa, vaikka niin oli väittänytkin. Pienen mietinnän jälkeen rohkaistui kertomaan toiselle mietteensä.

“Ei sun oo pakko olla mun seurassa jos et halua.. Jos sul on tylsää niin kyl mä voin lähtee, sanot vaan.” Emily sanoi toiselle kasvoillaan ilme, joka ei kertonut mitään tytön olotilasta. Ei se olisikaan voinut kertoa mitään, kun ei tyttö itsekään tiennyt pitäisikö masentua vai olla ok. Yleensä tiesi tahtoivatko muut olla Emin seurassa, mutta nyt mustahiuksisella tytöllä ei ollut aavistustakaan..

/onpas tässäki ropessa tapahtunu paljo ku 2 sivuu jo menny.. 8D

Sinisilmä paransi asentoaan jo ties kuinka monennetta kertaa ja katsoi sitten kengistään veteen. Kuun valo oli hyvin nätti, eikä kukaan olisi voinut sanoa vastaan.
Bryant ei jaksaisi nyt todellakaan lähteä edes kotia kohti kävelemään, saati sittne kohti kaupungin keskustaa jonnekkin kaverin bileisiin yms. kun ei juominen ollutkaan tapana yleensä.
Kun Em sanoi ,ettei toisen olisi pakko olla hänen seurassaan niin Bryant katsahti toista nopeasti. Hän katsoi kenkiinsä jälleen ja vilkaisi sitten tyttöä.. Hän todellakaan ei osannut selittää mitään.

"Kyl sun seuras kelpaa, hyvinki. Parhainta seuraa pitkää aikaa.", Bryant sanoi ja hymyili toiselle. "Et pääse musta eroon vähää aikaa ellet sitte itte lähe ennemmi.", Bryant sanoi ja katsoi Emilyä vielä hetken kunnes vilkaiis olkansa yli tielle, josta kuulu iautojen hurinaa.
Sitten mustatukka hälleen siirsi hiuksiaan hieman sivummalle.


//Niinpä. :--D Ja tyypit on vain istunu paikoillaan koko ajan. :>//

Em katsoi toista hetken miettien sekalaisia asioita. Tyttö ei ollut parhaimmasta päästä kun kyse oli uusille tuttaville puhumisesta, mutta ainakin hän yritti keksiä jotain sanottavaa. Toinen oli selvästikin hiukan hämillään Emilyn sanoista, mutta sai silti sanotuksi jonkinlaisen vastalauseen. Tyttö sai pienen hymyn taas taiottua kasvoilleen kun kuuli että oli pojalle parhainta seuraa pitkään aikaan.

“Kiva et joku on tota mieltä.” sanoi toiselle pieni hymy kasvoillaan, muttei voinut miettiä asiaa sen enempää kun poika jo jatkoi. Em ei kuulemma pääsisi toisesta pitkään aikaan eroon.
“En taida lähtee tästä ennen kun keksin jotain tekemistä, tai faija tulee hakee mut juovuksissaan himaan.” Emily virnisti ja katsoi poikaan hieman paremmalla tuulella. Kun tyttö oli puhunut perheestään tarpeeksi, masennus ei enää tuntunut.

/joo sais kyl jotai actionii tähän keksii../

Bryant katsoi Emiä, joka katso itakasiin ja pitkään. Toisella ei ollut ripettäkään teitoa, että mitä tekisi tämän kaiken jälkeen... mutta sitä ei kuulunut miettiä nyt. Tummaverikkö katsahti taas vettä, kunnes kuuli Emilyn sanovan että onneksi joku oli edes tuota mieltä. Bryant loi tytölle pienen hymyn.

"No se on hyvä. Saa kerranki tutstuu johonkuhu rauhassa, ilman et on kiire.", naurahti Bryant tytölle ja katsoi sitten taas kenkiään. Kuitenkin huomatessaan että Emily virnisti iloisammin, katsoi Bryant toista pitkään.
Bryant siirsi katseensa jälleen olkansa yli jääden sitten katsomaan tyttöä.
"Yleensä tutustun ihmisii jossai bileis ja kavereiden kautta, mut sä ootki hieman erikoisempi tapaus.", hymyili Bryant tytölle ja katsoi tuota edelleen.

//Jjeps. 8) Mut nyt mä en ainakaa ehi.. pitää mennä.//