Love the way you lie

Niin tosiaan.. vuosi. Alec ei ollut itsekään sitä asiaa kunnolla osannut sisäistää paitsi nyt kun hän sitä tarkemmin mietti. Hän muisti vielä senkin päivän, kun he olivat ehtineet tuntea pelkästään jo vaivaisia viikkoja, mutta silti mies oli tuntenut niin voimakkaita tunteita Lilyä kohtaan ja rakastunut tähän nopeasti. Eikä hänen tunteensa olleet lakanneet olemasta hetkeksikään koko tämän vuoden aikana. Eivätkä tulisi lakkaamaankaan enää ikinä, mikäli se Alecista olisi kiinni. Tai no hänen sydämensähän sen päätti, mutta Lily olikin onnistunut valloittamaan miekkosen sydämen itselleen jo aikoja sitten.. eikä herralla ollut mitään sitä vastaan. Hän nimittäin jumaloi Lilyä jos se jollekulle oli vielä epäselvää. Yhteinen tulevaisuus ja loppuelämä kyseisen naisen kanssa oli jo pitkän aikaa ollut Alecin mielessä täysin itsestäänselvä asia.
Joillekkin ihmisille se kyllä vaikutti vielä epäselvältä.. niin, mukaanlukien Will. Mutta lopulta tämäkin oli tajunnut jättää parin ja ennen kaikkea Lilyn rauhaan ja häipyi kuvioista, niin kuin Alec oli häntä kehoittanutkin. Mutta nyt ongelmia parin arkeen oli taas vaihteeksi tuonut joku ulkopuolinen henkilö.. Gertrude. Vielä hankalamman tästä asiasta teki vielä se, että hän oli Alecin pomo. Sanat piti siis valita tarkasti miettien ja kieltäytyä kohteliaasti, ettei mitään ajattelematonta tehtäisi ja Alec saisi potkuja. Niin vaikealta kun se tuntuikin.. Gertruden ahdistelut olivat ruvenneet ottamaan viime aikoina miestä entistäkin pahemmin päähän, mutta täytyi vain jaksaa.

Alec nosti katseensa Daisystä taas Lilyyn ja antoi leveän hymyn kohota kasvoillensa, kun hän kuuli naisen sanat. Lily ei olisi voinut paremmin kuvailla myöskin niitä tunteita, mitä Alec tunsi naista kohtaan. Olla luotu toiselle. Alec oli luotu vain Lilyä varten ja Lily Alecia.. he kuuluivat toisillensa. Mies otti askeleita lähemmäs neitoa ja nosti käsiänsä kehystämään naisen kasvoja, joiden poskia koristi pieni puna. "Tunne on siis molemminpuolinen", hän sanoi hiljaisesti se sama hymy huulillansa edelleenkin, ennen kuin suuteli Lilyä hellästi suulle. Ruoanlaitosta ei näyttänyt tulevan mitään, kun mies ei vain yksinkertaisesti pystynyt pitämään käsiänsä naisesta erossa kuin pieneksi hetkeksi.

Lily huomasi sivusilmällään Alecin tulevan lähemmäs ja pian hän jo tunsikin miehen kädet kasvoillaan. Siniharmaat silmät nostettiin ujosti katsomaan niitä merensisiniä silmiä, jotka kuuluivat maailman täydellisimmälle miehelle. Neidon punaisille huulille ehti kivuta onnellinen hymy, kunnes Alec jo painoikin huulensa Lilyn huulia vasten niitä peittämään. Vaaleaverikkö antoi käsiensä vaistomaisesti kietoutua miehen niskan taakse ja hyväili Alecin niskaa pehmeillä sormillaan hellästi. Täydellinen hetki täydellisen miehen kanssa.
"Anteeksi vielä se salailu..." Lily kuiskasi aivan Alecin kasvojen lähellä ja henkäisi hiljaa. Hänen katseensa vaelsi hetken aikaa miehen rintakehän alueilla, kunnes se kohtasi jälleen miehen katseen. "Ajattelin, että sinun ei tarvitsisi tietää, koska olisin tuonut sinulle vain mielipahaa, mutta olin väärässä... Minun olisi pitänyt kertoa sinulle, koska vain sinä saat minut tuntemaan itseni kokonaiseksi ja tärkeäksi..." neito puhui hennolla ja pehmeällä äänellään katsoen Alecia suoraan silmiin hivenen surumielisesti. "Anteeksi, että olin palannut takaisin siihen samaan tilanteeseen, jossa olin vielä vuosi sitten. Mutta lupaan ja vannon, että yritän muuttua. Yritän muuttua sinun takiasi paremmaksi ihmiseksi, ilman masennuslääkkeitä."

Tuntui huojentavalta saada kertoa mieltä painaneet asiat Alecille. Lilyn huulille kipusi pieni hymy, kun hän yhä ihasteli Alecin silmiä ja painoi miehen huulille sitten omat täyteläiset huulensa välittävästi. Yhtäkkiä Lily alkoi nauraa kesken suudelman ja pudisteli päätään sitten huvittuneena perääntyen Alecin huulilta. "Mieleeni muistui juuri ensimmäiset 'treffimme'. Minulla ei tosiaankaan ollut tapana päätyä ensimmäisillä treffeillä sänkyyn vieraan ihmisen kanssa. Sinussa oli vain... Jotain outoa vetovoimaa", Lily paljasti naurunsa syyn ja hymyili Alecille oikein valloittavasti painautuen aivan kiinni mieheen.
"Minulla on sinun kanssani niin paljon hyviä muistoja ja haluan niitä lisää kanssasi.."

Alec antoi käsiensä jäädä Lilyn kasvoille vielä suudelman päätyttyäkin ja hän katsoi suoraan naisen kauniisiin, siniharmaisiin silmiin kun toinen puhui taas. "Ei se mitään, ihan oikeasti.. Pääasia on nyt vain se, että meillä on toisemme emmekä enää salaa asioita", hän vakuutteli naisille, kun hän oli saanut asiansa kerrottua loppuun. "Minulle olet aina se rakas Lily, tapahtui mitä tahansa.." Mies kuiskasi vielä naisen korvaan lempeästi, kun heidän huulensa kohtasivat jälleen. Suudelma tosin jäi lyhyemmän puoleisemmaksi Lilyn ruvetessa nauramaan yhtäkkisesti ja mies irrottautui huulilta vastahakoisena, luoden naiseen hyvin kysyvän ilmeen. Totta puhuen Alecin ilme ei olisi voinut enää hämmentyneemmäksi siitä muuttua, sillä Lilyn nauraminen oli tullut täysin puun takaa eikä hän osannut yhtään kuvitella mikä sen syynä oli. Pian kuitenkin sen syy selvisi ja mies nauroi jo huvittuneeseen sävyyn sille.

"Hei, ei se minunkaan tapoihini pahemmin ole kuulunut.. mutta toisaalta en sitä kadukkaan edes, että päädyin makaamaan illan päätteeksi kanssasi", Alec hykerteli vielä leveästi hymyillen ja antoi käsiensä valua Lilyn selälle. "Tunnen olevani vieläkin häpeissäni siitä erehdyksestä, kun en vielä tiennyt sinun olevan kasvissyöjä.." Hän nauroi taas äärimmäisen huvittuneena muistolle. Niin, Alec oli erehdyksissään mennyt valmistamaan lihaa heille illalliseksi ja lopulta hän oli päätynyt tilaamaan kiinalaista. No, ne treffit olivat ainakin olleet ikimuistoiset.

Lopulta Alecin nauru oli jo ehtinyt hivenen laantua ja rauhoittua, kun hän löysi itsensä taas tuijottamasta Lilyä silmiin ja hymyillen lämpimästi naiselle. "..Rakastan sinua niin paljon", hän henkäisi ja toi päätään lähemmäksi vaaleaverikön kasvoja niin, että heidän nenänpäänsä koskettivat taas hellästi toisiansa.
Daisy oli jo ehtinyt lopettaa aterioinninsa kaiken sen keskellä ja nyt se katseli hetken aikaa hölmistyneenä omistajiansa, jotka olivat vielä äskettäin vaikuttaneet täysin pimahtaneilta nauraessaan (Alec varsinkin), mutta nyt sitten syleilivät toisiansa kaikessa rauhassa. Koira heilautti häntäänsä ja tassutteli sitten pois paikalta takaisin omiin touhuihinsa.

Lily nauroi jälleen huvittuneisuudesta, kun Alec kertoi myös, ettei miehen tapoihin kuulunut hypätä sänkyyn kenenkään kanssa ensimmäisillä treffeillä. "En minäkään kadu sitä... Mutta kadun sitä, että lähdin silloin luotasi. Olin niin typerä ja ajattelematon, enkä tahdonut tiedostaa sitä, että olin jo menettänyt sydämeni sinulle..."
Vaaleaverikkö nauroi taas, kun Alec muistutti siitä ruokafiaskosta. Se oli ollut melko kiusallinen molemmille, sillä eihän Lily ollut kertonut Alecilleen ruokavaliostaan, eikä Alec ollut siitä kysellyt. "Uskon kuitenkin vahvasti, että tekemäsi ruoka oli varmasti herkullista", Lily päätyi sanomaan nauraessaan ja jäi tuijottamaan taas vaihteeksi miehen sinisiä silmiä. Juuri tällaistä Lilyn elämä olisi tarvinnut ennen Alecin astumista kuvioihin: läheisyyttä, rakastamista ja hyvien muistojen muistelemista. Pääasia oli kuitenkin se, että nyt Lilykin oli saanut nämä kaikki asiat itselleen. Hän pystyi hakeutumaan aina tarpeen tullen Alecin syliin, kuiskailla miehen korvaan kuinka paljon hän toista rakastikaan ja kuulla se sama Alecin suusta ja he pystyivät yhdessä muistelemaan niitä hyviä muistoja, joita he olivat toistensa kanssa ehtineet vuoden aikana kokea. Willin kanssa toiseksi ja viimeiseksi mainittu oli melko harvinaista. Läheisyyttä (lue= seksi) Lily sai aina silloin, kun Will oli sillä tuulella. Rakkaudentunnustukset jäivät aina vaisuiksi ja tunteettomiksi, eikä Will oikein koskaan ollut juttutuulella, että olisi jaksanut puhua Lilyn kanssa tuntikausia. Mutta Alecin kanssa kaikki oli toisin ja hyvä niin. Alec teki hyvää Lilylle ja täytti kaiken sen, mitä Lily tarvitsi elämässään.

Neito hymyili lämpimästi Alecille, kun tämä toi kasvojaan lähemmäs Lilyn kasvoja ja sanoi rakastavansa Lilyä. Heidän nenänpäänsä koskettivat silloin ja nyt Lilyn silmät tuikkivat onnesta ja rakkaudesta. Hän antoi toisen kätensä nousta ja sivellä pehmeästi sormenpäällään Alecin kasvoja.
"... Uskotko siihen, että jos tunnustaa rakkautensa moneen kertaan rakastamalleen ihmiselle, niin sen voima heikkenee kerta kerralta ja lopulta siitä tulee vain toteamus, joka tulee automaattisesti ilman tunnetta..?" Lily esitti hiljaisesti aran kysymyksensä, mutta sitten hänen hymynsä kuitenkin paljasti sen, ettei kysymys loppujen lopuksi ollutkaan niin arka ja vakava. "Sillä minä en. Rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan sinua... Pystyn sanomaan sen vaikka kuinka monta kertaa ja joka kerralla tarkoitan sitä."
Lily naurahti hiljaa ja kallisti hitusen päätään pitäen kuitenkin oman nenänsä koskettamassa yhä Alecin nenää.

"Ja taas me eksyimme polulta", Lily totesi huvittuneesti ja vilkaisi merkitsevästi hellan suuntaan. "Meidän piti tehdä ruokaa.." neito mumisi muka pettyneenä, mutta sokeakin sen näkisi, ettei Lily ollut lainkaan pettynyt. Nyt hänen kasvoilleen oli kohonnut pieni ilkikurinen virne, kun hän katsoi Alecia.
"Sitä suihkuepisodia ei tietenkään sovi unohtaa.." Alec varmasti tiesi vallan hyvin, mitä Lily tarkoitti.

Mies katsoi Lilyyn nyt hivenen hämmentyneeseen sävyyn kuullessaan tämän esittämän kysymyksen. Mitä ihmettä nainen oikein kyseli..? Että uskoiko Alec siihen, että lopulta sanat rakkaudesta tulisivat automaattisena toteamuksena ilman tunteita, kun niitä tarpeeksi monta kertaa sanoisi. Sehän oli täysin järjetöntä ja vieläpä mahdotonta, niin lukemattomat kerrat mies oli ilmaissut ääneen rakastavansa Lilyä ja silti tunteet jaksoivat (ja tulisivat jaksamaan) elää niin kuin ennenkin. Mutta hetken kuluttua neidon huulille oli taas kaareutunut hymy, jonka perusteella hän ei todennäköisesti kylläkään edes epäilisi Alecin suhtautuvan rakkauden tunnustuksiin ja merkitykseen sillä tavalla. "Uskon siihen mihin sinäkin, eli en.. en tietenkään", hän vastasi lopulta sitten Lilyn kysymykseen ja hymyili ties kuinka monetta kertaa sen päivän aikana.

"Asiat tärkeysjärjestykseen", mies totesi kevyesti naurahtaen naisen huomautukseen siitä, että ruoanlaitto oli jäänyt melkoisen radikaalisti kesken. Mutta minkäs sille mahtoi, kun Alec ei osannut vielä malttaa pitää näppejänsä irti Lilystä (taas vaihteeksi..) "Älä viitsi, miten sellaisen muka pystyisi unohtamaan..?" Hänen hymynsä oli muuntautunut pienoiseksi virneeksi vaaleaverikön mainitessa siitä, että mitä oli eräänä iltana Alecin suihkussa tapahtunut. Niin.. miehelle oli sattunut pieni vahinko kiehuvan veden kanssa ja lopulta pari oli sitten päätynyt suihkun alle harrastamaan seksiä. Asiat tapasivat aina johtaa toiseen, vaikkei kiehuvan veden jättämät palovammat kylläkään nyt ihan heti tuonut mieleen mitään sen kaltaista.. "Onneksi isoäitisi muuten ei vieläkään tiedä siitä mitään, että mitä hänen sohvallansa tapahtui", Alec hykerteli taas huvittuneeseen sävyyn ja loi Lilyyn merkitsevän katseen. Jestas, ja nyt he muistelivat jo niitä paikkoja, missä he olivat keksineet harjoittaa.. krhm, maailman kauneinta asiaa.. "Voi olla, että kunnioitus minuun hänen silmissä laskisi kummallisen äkisti."

Lily oli niin suunnattoman onnellinen sillä hetkellä, vaikka vielä hetki sitten hän oli ollut täysin uupunut ja ahdistunut siitä, kun Alecille oli selvinnyt naisen masennuslääkkeiden käyttö. Mutta minkäs Lily sille mahtoi, että Alec sai hänet niin paljon paremmalle tuulelle vain hymyillessään tuota ihanaa hymyään. Ja Alecin silmät. Kun ne tuikkivat, oli vaikea olla murheissaan tai ajatella jotain surullista. Kyllähän se tuntui melko uskomattomalta, että jollakulla oli sellainen vaikutus Lilyyn, mutta se vain oli yksinkertaisesti totuus. Alec oli ainoa syy, jonka takia Lily jaksoi edes elää elämäänsä.

Aleckaan ei ollut unohtanut sitä suihkuepisodia ja asian muisteleminen sai Lilyn poskenpäät hivenen punoittamaan. Hän oli silloin käyttäytynyt aivan ihmeellisesti, olihan Lily tuosta noin vain ensiksi pamahtanut Alecin oven taakse ja sitten hän olikin päätynyt miehen kanssa suihkuun. Ei lainkaan Lilyn tapaista käytöstä, mutta ei Lily sitä katunut lainkaan. Jos hän ei olisi toiminut silloin tunteidensa ja halujensa mukaan, he eivät välttämättä olisi nyt tässä tilanteessa.
"Hahhah, siitäkös hän riemastuisi!" Lily naurahti sydämellisesti, kun Alec muistutti nyt siitä tapahtumasta Lilyn isovanhempien sohvalla. Paljastuminen oli ollut niin lähellä, että sitä ajatteleminenkin sai kylmät väreet kulkemaan pitkin neidon selkärankaa. Mikä olisikaan ollut nolompaa kuin jäädä kiinni seksin harrastamisesta isovanhempien kalliilta sohvalta. Hyrrr.
"Nääh, tuskin. Hän pitää sinusta liian paljon alkaakseen inhota sinua tuosta vain", Lily totesi positiiviseen sävyyn ja antoi iloisen virneen kohota huulilleen Alecia katsellessaan.

"Mutta kohta riisi palaa pohjaan, jos emme keskity ruuanlaittoon", Lily huomautti ja suikautti pusun miehen nenänpäähän. "Kun olemme syöneet, annan sinulle taas luvan hipelöidä minua vaikka koko loppupäivän ajan.." Lily nauroi huvittuneesti ja erkani sen verran Alecista, että pääsi taas salaatinkerän kimppuun. Heidän molempien vatsat olivat varmasti tyhjillään, sillä olihan kellokin jo sen verran, että ruoka-aika oli tavallisesti näihin aikoihin.