They say that love is a game only played by the dumbest of fools

Rainin vaatteet! Jänhekate komma här!

Perjantai-ilta alkoi hiljakseltaan muuttua yöksi Lontoon seutuvilla. Yellow Avenue oli täyttynyt nuorista, jotka olivat matkustamassa lähimmälle hienolle klubille joko upouusilla limusiineillaan tai taxilla. Näiden hehkeästi pukeutuneiden nuorten keskellä tallusteli hieman rennommin pukeutunut käyskentelijä, joka erosi joukosta aika kirkkaasti. Upean lähiön upeiden talojen pihalta autojen kyytiin hyppivät teinit eivät kuitenkaan suoneet tuohon tummapiirteiseen outolintuun ilkeitä silmäyksiä - päinvastoin. Nuoret neidot loivat ehdottelevia katseita tummaverikköön ja kikattivat tyttömäisesti perään. Kookas nuorukainen tyytyi vain hymyilemään lempeästi ja ehkä huiskauttamaan kättään palanpainikkeeksi. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu kaksilahkeinen, olisi tämä luultavasti suorastaan pyörtynyt onnesta. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyseessä miehenalku, jota naisväki ei kiinnostanut laisinkaan, vaikka hän näyttikin kaikelta muulta kuin hempeältä puppelipojalta.

Rain oli lähtenyt tavalliseen tapaansa työpäivän päätteeksi juhlistamaan mennyttä viikkoa, vaikka eipä siinä juurikaan mitään juhlimisen aihetta ollut. Pirskeissä käyminen nyt vain kuului nuorukaisen elämään ja toimitti ikään kuin harrastuksen virkaa. Bilettämisen ja salin lisäksi Rainin harrastuksiin voitiin lukea myös toisten kaksilahkeiden pyörittäminen ja jokseenkin melko säännöllinen vaakamambo, jota hän tietysti harrasti miltei joka kerta erin henkilön kanssa. Toiset kutsuivat sitä myös huonoksi, pinttyneeksi tavaksi, joka ei lähtenyt pois kulumallakaan. Eipä sillä, ei Rain ollut koskaan yrittänyt edes päästä tuosta toimintamallistaan eroon - se toimi ihan hyvin.

Tällä kertaa Rain oli matkalla erään puolituttunsa miljoonatalolle viettämään iltaa. Tietysti tuo mahtava ilmestys sijaitsi Yellow Avenuella - yhdellä Lontoon arvostetuimmista hienostoseudusta. Miehenpuolikas sai usein kutsuja jos minkämoisiin pippaloihin, koska hän sattui tuntemaan melkein jokaisen vähänkään nuoremman lontoolaisen - tai ainakin valtaosa tunsi hänet. Rain tunnettiin ystävällisenä, lempeänä ja todella hyvänä ystävänä sekä tietysti Lontoon parhaimpana rakastajana, joka huoli käsivarsilleen vain miespuolisia henkilöitä. Oli tietysti ihmisiä, jotka eivät voineet hyväksyä hänen toimintatapojaan, mutta yleisesti ottaen kaikki pitivät hänestä. Hurmaava hymy, miehisyyttä tihkuva ääni ja lempeän ruskea katse, joka muuttui tarpeen vaatiessa suorastaan eläimelliseksi, tekivät tehtävänsä. Kun pakettiin lisättiin mukava luonne ja mainiot sosiaaliset taidot, oli kaikki ikään kuin kasassa.

Tuttuja ja tuntemattoja tyyppejä tervehtien Rain asteli sisälle tuohon suorastaan huvilamaiseen asuntoon ja pyyhki kohteliaasti kenkiään ovimattoon. Talo näytti olevan täynnä rikkaita, kultalusikka suussa syntyneitä nuoria, mutta väen yksipuolisuus ei haitannut häntä pätkääkään. Tummaverikkö kävi tervehtimässä talon omistajaa ja sai heti tiukan käskyn seilata boolikulhon ja juomakaapin luokse. Rain kävi tuumasta toimeen ja kävi hakemassa lasin sinertävää juotavaa sekä siirtyi nojailemaan pitkää tiskipöytää vasten siemailemaan boolia.