Alession heroiiniluola

Quepekin sanat olivat jälleen kerran kaksimielisiä ja virnistys kävi huulilla, se kuitenkin putosi nopeasti pois kun nainen mielenosoituksellisesti nyhtäisi viimeisen sirun irti hyvin rajusti.
"Sitten voit olla varma etten tuu täältä ulos ennenku se on muutettu", rokkari totesi lähes herttaiseen taipuvalla äänellä. Hän ei onnistunut pitämään paitaa päällään paria tuntia pitempään joten tatuointi olisi silloin kaikkien nähtävillä, oli siis parempi piilotella kotona tatuoinnin kanssa.
"Ehkä teen sen ite? Tulee varmasti hyvää jälkeä", Alessio puhui enemmän itselleen, mietiskeli asioita tippaakaan ajattelematta ääneen. Mies oli enemmän kun tyytyväinen kun Quepek lupautui tekemään työn myöhemmin, todennäköisesti jatko hakkuutettaisiin ihoon siis vartin päästä.

Ale kääntyi kun käsky kävi ja nousi samalla seisomaankin. Hän oli naista ainakin pään pitempi, eikä se haitannut alkuunkaan, se peitti sen tosiasian, että mies oli aineiden ja viinan yhteisvaikutuksesta taantunut lapsen tasolle.
Alessio ei voinut estää edes pieniä vähemmän ystävämielisiä ajatuksia Quepekin pestessä tämän rintakehää, nainen yritti samalla heittää jonkinlaista vitsiä, rokkarin korviin tuo kuulosti kuitenkin vain hermostuneelta.

Alessio nousi ja Quepek kohottautui myös koko pituuteensa, jääden silti miestä lyhyemmäksi vaikka korot antoivatkin hieman tasoitusta. Nainen keskittyi hetkeksi rintakehän ja vatsan jynssäämiseen, kiroten samalla mielessään nahkahousut jotka olivat päättäneet riistää mieheltä bokserit samalla. Koko pesutoimitus olisi ollut ainakin tummaverikölle helpompi, jos tämän ei olisi tarvinnut pohtia mielessään jatkaisiko pesuaan aina miehen alavartalolle asti.

Ongelma ratkesi kun Quepek siirtyikin pesemään Alession kasvoja jotka olivat yhä mustat liasta. Nainen joutui tosin pituuseron takia kurkottelemaan hieman, samaa mustaa likaa oli sekä kasvoissa että rintakehässäkin.
"Mitä helvettiä sinä oot touhunnu?" tummaverikkö kysyi tiputtaen saippuan lattialle, poimien suihkun käsiinsä ja alkaen nyt huuhtoa saippuaa pois, joutuen välillä keskittymään pahinpiin kohtiin hieman tarkemmin, joutuen hinkkaamaan käsillään lämmintä ihoa.

"Alapään saat pestä ite."

Yksi Quepekin parhaista puolista oli se, ettei tuo koskaan (alession käsityksen mukaan) ollut kuolannut hänen peräänsä. Olisi hyvin vaikeaa olla ystävä sellaisen kanssa joka riisuisi häntä jatkuvasti mielesssään ja kuolailisi perään, tämäkin tilanne saattaisi olla hyvin, erittäin hyvin, vaivaantunut ja turhauttava jos tunteet leiskuisivat yksipuolisesti. Quepek oli myös ainut nainen jonka kanssa rokkarilla vastaava ystävyyssuhde oli, kukaan miehistä ei oikeasti jaksanut tehdä mitään, ne lätkäisivät kokaiinipussin ja bissen käteen ja käskivät ryhdistäytyä, ja veivät sitten strippibaariin.
Mies pudisti päätään ja kohautti harteitaan; "ei yhtään muistikuvaa."

Jälleen kerran nainen sai Alession huvittumaan sanoillaan. Luonnollisesti hän hoitaisi ne asiat itse. Tai ainakin silloin kun paikalla ei ollut yli-innokasta huoraneitiä.
"Haluutko soittaa Mikelle?", mies ehdotti vielä hienovaraisesti ennenkun Que katoaisi huoneesta, "käsket sen hankkia mulle samat kun viimeks, okei?"

Ensitapaaminen kaksikon välillä oli helppo muistaa, Quepek ainakin muisti sen varsin hyvin, sillä oli sattunut olemaan jopa selvin päin sinä iltana. Alessiosta ei tiennyt mitä tämä muisti. Tuskin ainakaan sitä että tummaverikkö oli aikonut siltä seisomalta iskeä mieheen kiinni, saada ainakin yhdeksi yöksi hyvän panon. Romanitar ei tänä päivänäkään tiennyt miten helvetissä oli ajautunut heivaamaan miehen iskemät romanittaret pihalle tämän kämpästä ja pesemään tätä ryyppyputkien jäljiltä. Yllättävän paljon Alessio sai tummaveriköltä anteeksi, jos joku muu olisi yrittänyt puhua samaan tapaan Quepekille, tämä kuolisi käden käänteessä.
"Moottoriöljyä?" nainen kysyi hieman epäuskoisena, viruttaen kätensä tuosta ällöttävästä mustasta mönjästä.

Alession pyyntö ei paljoa ilahduttanut.
"Sinä tiät että saan päänsärkyä siitä helvetin ukosta, ihme etten ole vielä ampunu sitä paskiaista." Quepek ähkäisi, Mikella tuntui olevan jokin pakko aina vihellellä tummaverikölle, ärsyttää tätä, melkeimpä kerjäsi tulla ammutuksi. Kaikesta huolimatta nainen kaivoi kännykkänsä esille ja katosi kylpyhuoneesta puhelin korvallaan. Kaikkeen sitä taas ryhtyi.

Miksi ihmeessä Alessio olisi saanut päälleen moottoriöljyä? Toisaalta monille muillekkaan hänen teoilleen ei ollut minkäänlaista selitystä joten siihen ettei syytä löytynyt ei tosiaankaan kannattanut luottaa. Mies katsoi ehkä hivenen inhoten mustuneita käsiään, kaikkeen hänkin ne tuntui pistävän..
Alella ei ollut mitään muistikuvaa heidän ensitapaamisestaan, yllättäen he vain olivat olleet ystäviä, siihen johtaneet seikat olivat täysin hämärissä.
"Mahdollisesti", rokkari myönsi, nappasi saippuan jälleen takaisin itselleen ja pesi kätensä pariin otteeseen kunnolla ennenkun sai mustan aineen kokonaan irti.

Alessio väläytti Quepekille hymyn joka oli saanut niin monet naiset polvilleen anelemaan seuraksi.
"Kerro sille samalla, että sen muija kyllästy olemaan neitsyt", rokkari kehotti ja jäi kylpyhuoneeseen naisen lähtiessä pesemään mustia ja yllättävän pitkiksi kasvaneita hiuksiaan.
Ei Alessiokaan Mikeä rakastanut, mies oli oikeastaan paskapäisin tapaus pitkään aikaan, ikävä kyllä se sattui olemaan myös ainut joka pystyi hankkimaan lääkereseptejä näillä seuduin. Viimeksi Ale oli joutunut pulittamaan mielestään aivan liian ison summan pussillisesta joten hän oli kostanut naimalla miehen kihlattua.

Alession hymyssä oli kestämistä, kuten aina, mutta Quepek jaksoi vakuuttaa itselleen ettei se enää vaikuttanut naiseen mitenkään. Muihin kyllä, palvokoot kaikki ruipelot miestä kuin jumalaa, tummaverikkö ei siihen ryhtyisi. Joku itsekunnioitus sentään piti pitää.
"Voin minä tehä senki, mutta lääkkeitä et kyllä enää siltä sais." Quepek huomautti, kuunnellen puhelimen tuuttauksia, pyöräyttäen samalla ajatuksissaan silmiään, juuri Alession tapaista. Mitähän Mike oli miehelle tehnyt? Antanut tämän mielestä liian pienen annoksen? Luultavasti jotain hyvin pientä.

Lopulta selvästi väsynyt ja krapulainen ääni vastasi, äkäisesti.
"Mike hanki Alessiolle samat ku viimeksi." Quepek käski, ei pyytänyt eikä kehoittanut, vaan käski.
"Jos suostut mun kanssa petiin niin totta kai." Äänensävy muuttui langan toisessa päässä nopeasti miehen tajutessa kenen kanssa puhui, siitä tuli paljon niljaimepi ja tahmeampi, aivan kuin mies olisi yrittänyt iskeä tummaverikköä samalla kun pureskeli suurta ötökkää.
"Kuule jos ensin panisit sitä omaa muijaas, ku seki kuuluu karkailevan muihin sänkyihin." romanitar vastasi kylmästi, "Paras hommata ne, minulle ei omatunnon tuskia tuottaisi ampua sinua." tummaverikkö ilmoitti ja sulki puhelimen. Tuo oli ollut vielä pientä, yleensä Mike laukoi paljon ällöttävämpiäkin ehdotuksia.

"No niin ootko valmis?" Quepek kysyi Alessiolta, kaivaen tatuointi tarpeita kämpän syövereistä, pakkohan jotain oli tehdä, että ukko saataisiin ulos.

Ale vilkutti Quepekille suloisesti perään. Näin saatiin käännettyä itseppäistekkin naisten päät kertaheitolla.
Lääkeiden tulo tuskin loppuisi, Mike ei uskaltaisi tehdä sitä, ei ikinä. Kukaan ei halunnut krapulaista ja murhanhimoista rokkaria kimppuunsa, eikä liioin Quepekiakaan joka tulisi kaupan päälle mukana. Kaksin aina kaunihimpi.
Alessio etsi hyllyköltä shampoopullon ja pesikin pian kaiken roskan hiuksistaan, niissä oli kaikkea siitä moottoriöljystä asti. Vaikka mies olikin suihkuja vastaan jollain tasolla ei hän silti voinut kieltää etteikö olisi jotenkin helpottavaa pestä itsestään irti muutamaa viimepäivää. Virkistipä suihku ajatuksiakin samalla ja vei ehkä sadasosan kiduttavasta olostakin, lopun saisi pois pillereillä.
Rokkari seisoi lämpimän veden alla ehkä turhankin kauan selvittämässä ajatuksiaan ennenkun vihdoin jaksoi raahautua pois. Alessio kietaisi lantiolleen mustan pyyhkeen ja vilkaisi peilikuvaansa seinällä roikkuvasta peilistä. Ei paha, ei kovin hyväkään. Silmänaluset kielivät väsymyksestä ja ohimon paikkeilla oli ikävän oloinen haava.

Italiaano mateli ulos kylpyhuoneesta ja sai jälleen aihetta paremmalle mielialalle, Quepek oli selvästi päättänyt hakata tekstin selkään nyt jo.
"Aina", mies totesi vihjaavaan ääneen ja majoittautui istumaan sohvan eteen.

Alessio tuntui taas kerran viihtyvän suihkussa, ja naiset muka loikoilivat suihkussa! Quepekilta vei vain muutaman minuutin, oli oltava tehokas ja nopea. Mitä italiaanon ulkomuotoon tuli, tämä näytti siltä kuin ei olisi saanut unta aikoihin, tosin ei se olisi ollut ihmekkään miehen elämän tyylillä. Nainen virnisti toisen toteamukselle.
"Aivan kuin en sitä tietäisi soţprostituată." Quepek vastasi kepeästi, löytäen lopulta tarvittavat vermeet tatuoinnin pieneen muokkailuun. Teksti miehen selässä jaksoi vieläkin naurattaa.

Turhia hienostelematta, nainen hakkasi tekstin 'kun helvetti jäätyy' koristeellisen 'just married' hömpötyksen päälle, huolehtimatta siitä sattuiko Alessioon vai ei, mies tuskin välitti kivusta tässä tapauksessa. Teksti tuli tavallisella mustalla ja rokkari sai kiittää onneaan että Quepekin käsiala oli näyttävää. Turhankin yliolkaista, mutta tähän tarkoitukseen sopi varsin hyvin.
"Noni, parempaa en siitä saa." tummaverikkö ilmoitti pyyhkäisten ylimääräisen musteen pois ja tutkaili työtään, eiköhän tuo ilmoittanut ruipeloille herran olevan vapailla markkinoilla.

Alessio ei osannut sanaakaan sitä kieltä, romaniaa vai mitä olikaan, mitä Quepek puhui joten sana meni täysin ohi.
"Sanoiksä muo just sotahuoraks?", rokkari kysyi hämmästyneenä toivoen tosissaan, että oli ymmärtänyt väärin. Oliko sotahuoria edes olemassa? Ehkä ne olivat naisia jotka kiersivät armeijassa? Ale toivoi ettei yllättäen ollut muuttunut sellaiseksi, se ei olisi kiva yllätys kellekkään, etenkään niille harvoille naisille jotka eivät olleet vielä ehtineet saada osaansa.

Italiaano keräsi mustat hiukset selältään vetäen ne molemmin puolin hartioiden yli pois uuden tekstin tieltä. Alessio tiesi, että Quepekillä oli hyvin näyttävä käsiala ja toivoi, että se veisi huomion 'Just Married' tekstistä joka julisti hänen olemattomia kihlojaan kaikille.
Kotitekoinen tatuointi ei koskaan ollut miellyttävä kokemus, sehän naputettiin paikalleen ompeluneulalla ja mustekynän musteella. Joka kerta sai pitää peukut pystyssä sille ettei saisi verenmyrkytystä. Mies antoi Quepekin tehdä tatuoinnin rauhassa, hän ei haluaisi riskeerata sen onnistumista millään muodoin.
"Kiitoos", Ale kiitti ja hymyili naiselle olkansa yli kun tuo vihdoin pyyhkäisi aralta iholta ylimääräiset musteet pois.

"Aika lähelle osuit, sanoin sinua mieshuoraksi." Quepek vastasi hymyillen, sotahuora? Kaikkea se Alessiokin keksi, sotahuorasta naiselle tuli pakostakin mieleen mies joka jakoi hieman helpostusta muille rintaman sotilaille. Tosin tummaverikkö uskalsi epäillä ettei italiaano sellaiseksi sotahuoraa ollut mieltänyt päässään.
"Sulla on kyllä aika mielenkiintosia väännösyrityksiä romanian kielestä. Jos vain et yrittäiskään." tummaverikkö pyysi.

"Tuskin kukaan sinua enää kuvittelee vakiintuneeksi, ellei ole täysin lukihäiriöinen." Quepek lohdutti, "Saatat jopa saada ihan kunnon naisenkin ensi yöksi kun et haisekkaan niin kaamealle." tummaverikkö huomautti virnistäen, naista oli houkuttanut kirjoittaa koko teksti romaniaksi, mutta oli sitten pidättäytynyt houkutuksesta. Alessio olisi kyllä saanut hämmästellä naisten kysymyksiä.
"Eikä sinun ruipelovaimoskaan voi tunnistaa sinua hajujäljen perusteella."

Alessio etsi kasvoilleen pahoittelevan ilmeen.
"Molemmat on ilotalossa, paitsi sotahuora", rokkari huomautti tiedostamatta lausahduksen puujalkamaisuutta. Olihan se totta tavallaan, ja ainakin molemmat olivat huoria jos ei muuta yhtäläisyyttä löytynyt..
"Et säkään tajuais jos mä selittäisin sulle italiaa tai ranskaa", mies virnisti. Ei sillä, että hän enään kumpaakaan kielistä puhuisi. Joskus nuorempana hän oli papattanut sekaisin niillä molemmilla mutta pikkuhiljaa ne olivat jääneet unholaan ja englanti oli jäänyt ainoaksi sujuvaksi kieleksi. Jopa aksentti oli kadonnut.

Alessio nauroi Quepekin sanoille, tottahan se oli.
"Sä esität ettei mun hyvin rintavat barbiblondit oo kunnon naisia?", rokkari kysyi teennäisen järkyttyneenä ja nosti käden sydänalalleen,
"Nehän on kymmenen tähden pornomalleja."
Rokkari pyöräytti olkansa kerran 'ympäri' taakse ja nousi sitten takaisin seisomaan.

"Italiaa voisin vielä ymmärtääkki jonku verran, mutta ranskasta ei olis toivoakaan." Quepek vastasi naurahtaen, "Tosin ihan ku sinä kumpaakaan osaisit, en uskois että olisit mikään italiaanokaan ellen paremmin tietäis, ei sulla oo edes seksikästä aksenttia." nainen huomautti kiusoitellen ja venytteli, ihme ja kumma viime iltana yksikään mies ei ollut eksynyt tummaverikön sänkyyn ja kerrankin tämä oli saanut nukutuksi täysimittaisen yön. Ehkäpä tavallista parempi tuuli johtui siitä, vaikka romanitar hieman puutteessa olikin.

"Hah, niiden alapää on takuulla nähnyt enemmän maailmaa kuin useimmat rasheen asukkaat. Ja ties mitä niissä asustelee, ihme kun et ole saanut vielä yhdeltäkään barbilta mitään pitempikestoisempia muistoja." Quepek totesi virnistäen, nousten seisomaan ja antoi katseensa kiertää kämpässä.
"Hei, minä oon ettiny noita!" nainen huudahti tummien silmien osuessa tumman punaisiin liiviin, ne olivat olleet vieläpä uudet silloin kun tummaverikkö oli ne hukannut.

"Säkö väität, ettei mulla ole seksikästä korostusta?", Alessio kysyi ja löysikin puheeseensa varsin taidokkaan italialaisen aksentin, kyllä sen pintaan sai vaikkei se automaattisesti tullutkaan.
"Tai etten puhu ranskaa tai italiaa?", kieli vaihtui melko pahasti haparoiden ranskaksi, hyvin italialaisvoittoiseksi sellaiseksi. Sanat olivat pahasti hakusessa eikä lausuminenkaan tullut yhtälailla luonnostaan kun ennen, rokkari sai kuitenkin olla ylpeä, että osasi ylipäätään edes muodostaa yksinkertaisen lauseen ja esitettyä sen niin, ettei Ranskaa ymmärtämätön todennäköisesti edes tajunnut ontumista.
Alessiolla ei oikeastaan ollut mitään tarvetta mainostaa italialairanskalaisuuttaan kaikille, mielummin hän oikeastaan piti koko jutun ihan omana salaisuutenaan.

Rokkarin mieleen tupsahtikin Quepekin sanojen myötä se, että olisi hyvä aika käydä testeissä, ihan varmuuden vuoksi, ehkäisykun ei ollut ollut mukana turhan usein.
Ale katsahti tummanpunaisia rintaliivejä jotka nainen oli itselleen jostain noukkinut ja kohautti harteitaan.
"Ota ihmeessä takasin, en mä niillä mitään tee", italiaano kehotti.

"Väitän, et sinä noin koko aikaa puhu, toisin kuin minä." Quepek vastasi, korostaen vain entisestään romanialaista aksenttiaan, monet olivat erehtyneet humalassa syyttämään naista vampyyriksi. Aivan kuin jokainen romanialainen olisi ollut Draculan sukua. Tyypillistä. "Voisin lyödä vetoa että saisit tuplasti enemmän naisia puhumalla tuolla korostuksella." tummaverikkö huomautti virnistäen ja tutkaili paremmin liiviään, ehjät näyttivät olevan ja käyttämättömät, kukaan ruipeli ei ollut saanut päähänsä lainailla niitä.
"Onko kieli vähän unohtunu? Minä jo kuvittelin että olisit vaihtanut suoraan italian ja ranskan sekasotkuun." nainen totesi tarkistaen lapusta kuppikoon vielä oikeasti, kyllä ne ihan oikeat olivat. Miten kummassa ne tänne olivat ajautuneet?

"Minä jo kuvittelin että oot varastanu ne ja pukeudut aina yksinäs naiseksi. Tosin eikö silloin pitäs käyttää pienenpää kuppikokoa, jonku niistä sinun ruipeloistas." Quepek huomautti kiusoittelevasti ja virnistäen kierosti, olisihan se ollut Alessiolta melkoinen veto. Tosin mies olisi luultavasti onnistunut näyttämään rentulta ja ärsyttävän miehekkäältä vaikka olisi pukenut mummon pyhämekon päälleen.

Ranska tuntui Alession mielestä hyvin typerältä kieleltä, se oli sellaista tekoromanttista, liian korostettua, eikä se tosiaankaan sopinut hänen suuhunsa millään muotoa. Mies puhui normaalisti leveällä murteella joka ei oikeastaan juontanut mihinkään, todennäköisesti se oli peräisin jostain päin Amerikan slummeja jos jostain.
"Aksentin feikkaaminen on tosi rasittavaa, ja naisia saan ilmankin, joten miksi rehkiä?", rokkari huokasi ja vaihtoi tyytyväisenä takaisin uudelle ykköskielelleen,
"enkä mä oo koskaan puhunu kumpaakaan niin paljon, että siitä sais kunnon aksenttia, ja kyllä ne nyt ehtii parissa vuodessa ruostua aika pahasti."

"Tossahan on ideaa, voin pitää kokonaisen transuhomomuotinäytöksen ja kerätä tipit varmaan talteen", Alessio naurahti ja viittasi lattiaa joka tosiaankin oli pikkuhiljaa täyttynyt naisten vaatteista, viimeisen lausahduksen kohdalla hän nosti ilmaan erittäin ison kuppikoon omaavia rintaliivejä.
"Ja mikä ongelma sulla on mun naismaun suhteen?", Ale vielä kysyi naurahtaen. Hänen barbiblondejaan jaksettiin näköjään haukkua ruipeloiksi joka ikinen päivä.

"Tottahan tuokin, laiskimus. Ei mitään kunnianhimoa." Quepek totesi naurahtaen ja tunki liivinsä takkinsa taskuun, toivottavasti ne eivät aivan heti palaisi tähän asuntoon, nehän olivat uuden uutukaiset. Ehkä kerran käytetty, harmi vain että silloin nainen oli ilmeisesti käynyt melkoisen raskaalla juopporeissulla ja päätynyt Alession nurkkiin.
"Kotimaaton rotta, sitten vanhana solkaat jotaki kolmen kielen risteytystä ku sulla ei ole omaa äidinkieltä." tummaverikkö huomautti virnistäen palaten istumaan sohvalle varsin leveästi. Ja tottakai, omistajan elkein.

"Sinullahan olis täällä materiaa vaikka muille jakaa, tosin epäilen saisitko aivan pieninpiä tuubitoppeja päälles." Quepek vastasi antaen katseensa kiertää asunnossa, "Mikset laita jotain kirpparia pystyyn? Saisit käärittyä hyvät rahat juomiin ja aineisiin." tummat silmät osuivat miehen käsissä oleviin ylisuuriin liiveihin.
"Noiden omistajilla on joko hirveet selkävaivat taikka sitten joku teini on ostanu itellensä aivan liian suuret liivit ja täyttäny ne sukilla." Quepek ilmoitti kohottaen kulmaansa, nainen oli varsin tyytyväinen omiin rintoihinsa, ne eivät olleet liian suuret, mutta eivät ne kyllä pienetkään olleet.

"Draga, draga, draga..", Alessio pudisteli päätään ja puhui dramaattisen järkyttyneesti käyttäen naisen oikeaa nimeä.
"Yritätkö sä väittää, että olet enemmän englantilainen kun mä?", rokkari tiedusteli ivallisesti ja jäi istumaan sohvan käsinojalle mustahiuksisen viereen,
"sullahan on aksenttikin ja kaikki, mulla on vaan kasa turhia papereita." Mies korosti puheessa tarkoituksellisen vahvasti tavanomaista puhetapaansa tehden selväksi, ettei siinä ollut kunnollista häivähdystä Italiasta, saati Ranskasta, mitä nyt korkeintaan hiuksenhieno ero painotuksissa.

"Vatsalihakset on ikävästi tiellä", italiaano katsahti treenattua pyykkilautavatsaansa, lihasrajat peittyivät kuvien alle mutteivät kuvat suinkaan saaneet lihaksia kokonaan näkyvistä, olisi ollut hyvin ikävää jos ne olisivat sen tehneet.
"Ja se oli varmasti tunkenu niitä sukkia", Alessio lisäsi. Todennäköisesti se tyttö oli oikeasti näin tehnyt, jos rokkari ei ollut ihan väärässä oli se ollut hyvin lattarintainen pikkutyttö, hädintuskin täysi-ikäinen.

"Unohdin aivan että tiedät oikean nimeni." Quepek totesi virnistäen, harva tiesi naisen minään muuna kuin Quepekina, se kertoi vain entisestään kuinka etuoikeutettu Alessio oli naisen muihin tuttaviin verrattuna.
"En, minulla on kotimaani, vaikka en ole kovinkaan innokas palaamaan sinne." tummaverikkö vastasi irvistäen, romaniassa eletty elämä oli jo mennyttä, eikä romanitar aikonut palata sinne, ei ainakaan vapaaehtoisesti. Suuri vaikutin moiseen päätökseen oli tummaverikön seinähullu perhe, veli erityisesti.
"Hah, se kasa hyödyttömiä papereita on pelastanu sinun nahkas muutamaan otteeseen." nainen huomautti, nostaen toisen jalkansa ristiin toisen päälle.

"Nyt sinä vain brassailet, on mullaki tollanen." Quepek vastasi nostaen valkoista toppiaan hieman ja jännitti lihaksiaan, kyllä vain, nainen oli tehnyt kovasti työtä lihastensa eteen, oli vaikea pitäytyä jäntevänä ja vahvana, sekä omistaa samalla kunnioitettavasti lihasmassaa. Tummaverikön vatsa oli myös kuvien peitossa, minkäs sille mahtoi että tatuointeja kertyi.
"Pikku tytöt tekee sellasta, toivottavasti et ole vain ryhtyny namu-sedäksi Alessio." nainen huomautti näytellen kauhistunutta.

Alessiolla ei oikeastaan ollut kotimaata. Toki hän oli virallisesti Englannin kansalainen, mutta hän oli silti syntynyt Torinossa, ja pakkohan senkin oli jotain merkitä. Kumpikaan paikka ei kuitenkaan tuntunut 'omalta' saatika sitten kodilta, ne olivat vain.. Paikkoja. Paikkoja, eivät mitään enemmän.
"Mä sen sijaan olisin valmis palaamaan Torinoon vaikka heti", rokkari ilmoitti. Kyllä hän tosissaan palaisi enemmän kun mielellään vanhoille kulmilleen, rahatilanne oli kuitenkin juuri nyt niin heikko ettei Italiaan lähteminen tulisi kyseeseenkään, jos ei sitten peukalokyyti onnistuisi.. Mikä oli hyvin epätodennäköistä, kukaan ei ottanut Alession näköistä jätkää kyytiin vapaaehtoisesti.
"Ja saanu pulaan vielä useammin" Ale totesi lähes kyllästyneseen sävyyn.

Italiaano ei ollut koskaan turhaan stressannut naisten iästä. Nätti naama + isot puskurit + hyvä perse = takuuvarma pano.
"Se oli baarissa, joten oma moka jos oli alaikäne" Alessio puolusti kepeästi tekemisiään. Miten mikään saattaisikaan olla hänen vikansa?
Quepekistä näki, että tuo oli joutunut tekemään töitä lihaskunnon eteen, toisin kun Alessio joka sattui olemaan mies ja näin myös helpommin lihaksia keräävä osapuoli.

"No niin sulla on taatusti Torinossa joukko mukavia italialaisia juoppokavereita, jotka ottavat sinut lämpimästi vastaan." Quepek huomautti, naisella taas kotipuolessa oli lähinnä raskaamman puoleinen menneisyys, painostava ja määräämisen haluinen perhe, eikä romaniassa naisella enää läheisempiä ystäviäkään ollut, useimmat olivat kuolleet taikka häipyneet maasta. Kukapa olisi sellaiseen kotiin halunnut palata? Ehkä sitten kun tietyistä ihmisistä olisi aika jättänyt.

"No etköhän sinä jo tiä ettei ne kaikki baarien pikku tiput ole pantavia, ties kuinka monelta teiniprinsessalta olet vieny neitsyydenki." tummaverikkö totesi virnistäen, tosin miksipä moisesta Alessiota moittimaan, mies otti kun kerran sai, tytöthän niihin juottoloihin raahautuivat. Ja kukapa ei olisi kaatunut sen sileän tien maahan palvomaan rokkaria, joka näytti jopa pahimmillaan ärsyttävän hyvältä. Omalla renttumaisella tavallaan.

"Mä olin kiltti poika italiassa, mulla mitään juoppokavereita sielä ole", rokkari huomautti lähes vakavaan sävyyn,
"opisk- yritin opiskella, en juonu, passasin kiltisti veljeä, tein niinkun käskettiin.. Pysyin poissa pahoilta teiltä, oikea äidin kultapoika." Se oli oikeastaan pitkälti totta. Miehen syrjäytymiskierre, huumeiden käyttö ja jonkinlainen alkoholismi oli alkanut vasta englantiin muuton jälkeen, sitä ennen kaikki oli ollut hyvin. Ale oli ollut tosissaankin äidin kultapoika vaikkei ihan unelmalapsi koskaan, äiti olisi todennäköisesti saanut sydänkohtauksen jos saisi tietää edes poikansa nykyisen ulkonäön, tuo kun muisti alession lyhyet ja siistit hiukset, siniset silmät ja kaikinpuolin arvokkaan olemuksen josta ei nykyää ollut tietoakaan. Arvatenkin italiaano oli pienestä asti kuitenkin ollut äärimmäisen riidanhaluinen ja ensimmäisenä nyrkit ojossa heittämässä toista junaraiteille, ja menemässä itse perässä saadakseen tietää miltä se tuntui.
"No jaa, on sielä pari juoppokaveriakin..", rokkari myönsi.

"Ottaa pitää jos joku tarjoaa" Alessio ilmoitti jonkinlaisen elämänviisauden,
"aina voi valittaa baarista kytille jos pano on paska."

"Ei uskoisi kun katsoo tilannetta nyt." Quepek huomautti antaen tummien silmiensä kiertää huoneessa, Alession maamo-parka olisi takuulla saanut sydänkohtauksen jo pelkästään asunnon näkemisestä. Satikka sitten poikansa, italialaisnainen tuskin osaisi arvostaa pitkiä villejä hiuksia, kuvioitua kehoa ja renttumaista olemusta ylipäätään. Toisin kuin suurin osa rasheen ja ehkä koko lontoonkin naisväestöstä, olisi melkoinen ihme jos vastaan olisi kävellyt nainen joka ei olisi suostunut yhdeksi rokkarin panoksi.
"Arvasin, ja jos ei olisi niin etköhän sinä nopeasti jonkun löytäisi." tummaverikkö naurahti huvittuneena mielikuvalle, muutama mittaileva katse, ehkä tappelukin ja sitten kaksi miestä olisi kävellyt ylimpinä ystävinä yksille. Toisille ja lopulta poistuisivat vasta valomerkin jälkeen.

"Päteekö tuo juomiin, aineisiin vaiko naisiin?" Quepek uteili, "Vaiko kaikkiin ja kaikkeen." panosta tuskin kukaan valittaisi, ehkä sitten kun Alessio hankkisi toisen pedinlämmikkeen ja romanitar ilmestyisi heittämään vanhat ulos.

Alessio oli melko vakuuttunut siitä, ettei äiti saisi tekemisistä koskaan mitään hajua. Nainen oli hylännyt Alession tänne tämän ollessa neljätoista, sen jälkeen rokkari ei koko naista ollutkaan nähnyt, eikä edes halunnut. Todennäköisesti olisi yhtä suuri järkytys molemmille tavata toisensa vuosien jälkeen.
"Italia on kesy maa, ei sielä oo mitään", mies ilmaisi mielipiteensä. Hänen silmissään Italia olikin sitä, paikka täynnä jotain helvetin pitsaa ja spagettia, käytöstapoja ja hienostokouluja, viiniä lipittäviä aikuisia tammipöydän ääressä, ihan eri menoa kun paikalliset baariryyppärit.
"Ja thank god mun ei tarvi nähdä sukulaisia enään koskaan", italiaano pyydysti sormiinsa pilleripussin viereiseltä pöydältä ja etsi sormiinsa sinipunaisen kapselin.

"Se koskee kaikkea ja kaikkia."
Tabletti löysi tiensä suuhun ja Alessio nielaisi sen ongelmitta kuivilteen. Talossa oli sittenkin ollut tabletteja, niiden käyttötarkoituksesta miehellä ei ollut hajuakaan.

"Sukulaiset on vitsaus, harmi vain ne tietää missä minä asun." Quepek ilmoitti vilkaisten kelloa ja sitten Alessiota joka oli löytänyt ilmeisesti itselleen pienen aarteen ja veti sitä juuri naamaansa.
"Enenpää et ota, vaan nyt puet päälles ja sitten ulos, oot taas saanu erakoitua tarpeeksi." nainen ilmoitti ja nappasi pussin itselleen, työntäen sen taskuunsa, jonne ei muuta mahtunutkaan, sen verran tiukat housut olivat nuollessaan tummaverikön muotoja.

"En koskaan tajua miten pystyt tuohon kuiviltaan, kitkerä maku ja kuiva pinta." romanitar totesi, "Toivottavasti tuo ei ollu mikään viagran välimuoto." Quepek huomautti ponnistaen ylös sohvalta.

--

Alessio halusi huutaa, mutta kurkusta ei lähtenyt pienintäkään ääntä, hän halusi raivata kaiken tieltään, purkaa kaiken sen itsesyytöksen ja pinnan alla kuohuvan vihan ja pettymyksen johonkuhun, mutta hän ei yksinkertaisesti saanut mistään kerättyä tarpeeksi voimia kohottaakseen kättä jonkun muun kun pullon suuntaan, hän olisi halunnut upota syvälle itsesääliin ja haudata itsensä elävältä, hypätä korkeimmalta katolta tai vähintäänkin leikata oikean kätensä irti, mutta jostain syystä hän kuitenkin käski itseään vielä odottaa. Siihen pisteeseen oli aikaa ajautua myöhemmin, ja silloin mikään ei olisi tarpeeksi.
Rokkari ei ollut surullinen, ei ahdistunut tai masentunut, hän oli vain niin silmittömän vihainen, ettei enää tiennyt mistä, kenelle tai miksi, viha tuntui vain suurena paineaaltona joka pyrki ulos kaikkialta, voimakkaana ja tutkimattomana, eikä mies tiennyt sen taltuttamiselle mitään muita keinoja kun kehon ja mielen sammuttaminen. Alessio ei aikaillut hetkeäkään astuessaan sisään tummanruskeasta puuovesta, askeleet veivät miehen suoraan yhdelle kulmakaapille jonka sisältä arvatenkin löytyi, mitäs muutakaan, kun viinaa ja aineita. Neuloja, pillereitä, pulloja, kiristyssiteitä, lisää viinaa.. Se oli ensiapu kaikkeen. Ainut tapa käsitellä tunteita jonka Ale osasi, myös silloin, kun tällä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä vastaan taisteli.

Mies pelasi pieneen lasikuppiin kolme kapselin mallista valkoista tablettia, kaksi punaista pyöreää ja mattapintaista sekä yhden sinisen jonka irvokkaan kirkasta pintaa koristi siihen uurrettu hymynaama, heitti päälle vielä valkoista jauhettakin. Rokkarin aivot eivät tosiaankaan toimineet tunnekuohussa kehuttavasti, tämä nimittäin korvasi veden viskillä ja murskasi tabletit sen sekaan niin, että pian lasin pohjalla oli likaisen monivärinen litku josta osa joutui pian suljetuksi neulan lasiseinien sisään.
Alessio oli tässä vaiheessa vajonnut istumaan lattialle ja repi paitaa päältään vain todetakseen, ettei löytänyt käsivarsistaan ainuttakaan suonta johon pistää. Suonia ei löytynyt jaloistakaan, eikä arvatenkaan kyljestäkään, kaulavaltimo kuitenkin iski silmiin heti kun rokkarin silmät lipaisivat peilin ohi. Sillä hetkellä italiaano ei muistanut miksi yleensä vältteli kaulaan pistämistä, se koitui kohtaloksi helpommin kun muualle pistäminen ja aiheutti verentukoksia ja johti joskus jopa kuolioihin ja ties mihin, vaan alkoi epätoivoisesti peilin edessä polvillaan etsiä mitä tahansa kohtaa mihin piikin iskeä. Välissä tämä tietysti vielä kittasi viinaakin kaksin käsin, koska ei kestänyt olla selvin päin niin kauaa, että onnistuisi piikittämään. Sairasta.

Ale ei viitsinyt edes katsoa oliko asunnossa joku, häntä ei voinut vähempää kiinnostaa. Mitä väliä sillä oli? Mitään väliä ylipäätään millään oli? Mies ei jaksanut välittää mistään, ei yksinkertaisesti ainoastakaan asiasta maan ja taivaan välillä.