Walk this Way

Paprika tänne näin

"A! Mitä vittua Noemi?!" nuorukainen huudahti Noemin vierestä, kun tuo tuijotteli tytön historian koepaperissa komeilevaa A:ta. Tummatukkaien vain virnisti.
"Sitä kutsutaan ajan järkkäämiseksi. Jos mä vaan ryyppäisin ja laiskottelisin en mä tällasia numeroita sais", hän vastasi ja nappasi paperin hampaillaan, koska hänen kätensä olivat täynnä papereita, kirjoja, kansioita ja kaikkea mitä hänen pitäisi viedä kotiin.
"Nähdään myöhemmin MJ", tyttö sanoi ja luikkelehti pois pitkähiuksisen kaveriporukkansa luota.
"Ja myös teitä muita"

Noemi raahautui puiston poikki kohti kotiaan. Niin uutta kotia, jossa hän asui yhdessa Weezien. Ehkä hän myöhemmin ehtisi tehdä hommia liikkeessäkin, jos jaksaisi. Vaahtosammuttimen kokoinen lapsi hyvin kuivaa hiekkapolkua eri väriset tennarit jalassa. Vaikka tytöllä olikin paljon kantamuksia, hän jaksoi ihan hyvin ja näkikin yllättävän hyvin niitten takaa, vai näkikö? Ehkei nyt niin kovin hyvin, mutta nin tyttö halusi itselleen uskotella, koska hän ei halunnut törmätä kehenkään. Sitten pitäisi kaikkia papereita kerätä maasta. Onneksi ei tuule, kuvioitu tyttö ajatteli.

Nyle oli taasen eksynyt Down Parkiin seikkailemaan. Tällä kertaa vain päivällä. Kotona oli edelleen niin tylsää, että jonnekkin oli päästävä tai nuorukaisen pää posahtaisi jossain vaiheessa.
Lisäksi Nyle pelkäsi erakoitumista.

Lapsia juoksenteli autuaan tietämättöminä, että illantullen puisto muuttui täysin. Puisto kuhisi silloinkin, mutta vain känniläisiä ja huumehörhöjä, jotka olivat eksyneet matkalla Rashee Roadille.
Ajatuksiinsa vaipuneena Nyle käveli eteenpäin, sen kummemmin katsomatta mihin astui. Ensin hän oli vähällä törmätä iloisesti juoksevaan lapseen ja tätä väistäessään hän pasahti päin jotain toista. Tytön paperit lentelivät minne sattuivat.
"Voi ei! Olen todella pahoillani. Anna kun autan keräämään tavarasi." Nyle huudahti ja alkoi keräillä papereita ympäriltään. Tämä oli todella noloa. Törmäillä nyt näin päin toisia.
"Olen todella todella pahoillani." Nyle vielä toisteli ja tällä kertaa katsoi paremmin kehen oli törmännyt. Tyttö oli tatuointien peitossa. Harvoin tuollaista ilmestystä näkee. Miehiä ehkä enemmän.

//Anteeksi, lyhyttä, mutta Nyle ei oikein inspaa nyt .__.//

Noemi ajatteli juuri, että on parasta pitää silmät auki, jottei hän törmäisi kehenkään, mutta ei. Juuri sillä hetkellä hän törmäsi siisteihin vaatteisiin pukeutuneeseen poikaan.
"Ei helvetti!" hän sihahi ja alkoi poimimaan paperitaan. Samalla sivu korvalla naisen alku kuuli anteeksi pyyntöjän nuorukaiselta.
"Ei se mitään" hän sanoi ja katsahti poikaan hymyillen samalla, kun nosti pari kirjaa maasta.
"Onneksi ei ole märkää", hän sanoi ja naurahti.

Kun likka tarkasteli poikaa, hän huomasi heti, että tuo ei ollut kotoisin Devon Streetiltä. Nuori mies oli aivan liian siisteihin vaatteisiin pukeutunut.