I Suck At Love (K-18)

// kaipailen Sinikeijua ja Brookellea

Tummat, pohjasta jo melkoisesti kuluneet tennarit raahasivat omistajaansa perässään. Niin, Shawn kyllä sai nostettua askelta toisen eteen, mutta ei millä olisi enää jaksanut kävellä pidemmälle. Ruskeiden silmien katse poukkoili minne sattui, miehen kuullessa hieman oudohkoja ääniä päässään. Ympärillä kaikki oli kuin hieman blurrittua, askeleet olivat hieman pohkeenväistön tapaisia, ja mies kuuli harhoja. Lisäksi kaikkien vastaantulijoiden äänet haahuilivat hänen korvissaan. Shawn ei tosiaankaan ollut nyt hyvässä jamassa. Siitä on vasta päivä, kun Shawn sai sairaalasta viestin, että hänen isänsä oli menehtynyt. Niin, ei kenenkään maksa kestäisi sellaista juomismäärää, mitä hänen isänsä oli juonut. No, Shawn meni samoilla merkeillä, ehkä hieman pahemmillakin.
Kalman kalpeat kädet oltiin tyngetty polvista rispaantuneiden mustien pillifarkkujen tarkuihin, ja mies tuijotti vain eteensä potkien edessään olevaa kiveä. Hän ei halunnut katsoa ympärilleen, sillä hän tiesi näyttävänsä kasvoista zombilta. Hän ei halunnut kuulla enää yhtäkään kommenttia siitä, kuinka hänellä oli luurankomaiset kasvot, jalat kuin tulitikut, ja vartalo kuin vinttikoiralla. Tosiaan, kaiken maailman mömmöt olivat saaneet miehen viimeisenkin ruokahalun rippee katoamaan, eikä hän elänyt enää muulla kuin huumeilla ja bissellä. Shawn kaivoi pillifarkkujensa taskusta röökiaskin ja laittoi sitten röökin lähes täydellisten huuliensa väliin, ja veti päivän viidennen kerran tervaa keuhkoihinsa. Mies ei tosiaankaan tiennyt, mitä teki koko hienostoalueella. Häntä oli vuosien mittaan alkanut kyrsiä nuo kermaperseet, porvarin penikat, jotka luulivat olevansa muiden yläpuolella. Jopa lapset katsoivat Shawnia nenänvartta pitkin, eikä mies voinut kuin vain nauraa. Ilma oli hieman viileähkö, eikä auringosta näkynyt vilkaustakaan, mutta silti Shawnilla oli vain päällään pillifarkut, tennarit ja musta The Usedin fanipaita.

Mies istahti hieman sekavan näköisenä puiston penkille. Tämä piirsi hiekkaan kengän päällään erilaisia kuvioita, ja hänen silmänsä edelleen väänsivät ne hieman outoihin kuvioihin. Uusi hatsi, ja Shawn siirsi katseensa ohitse kulkeviin pentuihin. Lapset jäivät tuijottamaan, ja vaikka Shawn kuinka yritti keskittyä muualle, hänen mieleensä ilmestyivät vain Abigail ja Gabriel. Shawn pudisti päätään, ja samalla lasten vanhemmat saapuivat paikalle. Pienempi poika tarrasi isän suuren takin hihasta kiinni, jäi tuijottamaan narkkaria vielä noiden ollessa lähes silmänkantamattomissa. Tummatukka tuhahti ja vilkaisi taivaalle. Ehkä hän ei jäisi tähän istumaan, sillä ilmasta tuli hetki hetkeltä harmaampi, ja sade saattaisi yllättää. Shawn nousi penkiltä, ja siirsi katseensa maahan, huomaamatta vartaan kävelevää likkaa. Seuraavaksi kuului puf, ja Shawnin tasapaino petti alle sekunissa. Tämä vielä onnistui kompastumaan toisen jalkaan, ja lensi suoraa rähmälleen maahan. Häntä vitutti, melko paljonkin. Shawn oli juuri sanomassa jotain, kunnes huomasi tuon tyypin olevankin nainen, ja vieläpä aika hyvän näköinen. Shawn kömpi ylös maasta, kirosi hieman ja puhdisti lähes vain luuta olevan kroppansa kohdan hiekasta. "Sori, mä törmäsin" Shawn tokaisi ja vilkaisi toista. "Eikai suhu sattunu tai mitää?" Shawn kyseli nopeasti, kunnes kohotti toista kulmaansa ja virnisti pienesti.

Askel askeleen jälkeen tennarit kuljettivat muodikkaisiin verryttelyasuun ja Niken lenkkareihin pukeutunutta Brookea eteenpäin puistossa. Hän oli kaivannut vaihtelua päivittäiseen kuntosalilla käymiseensä ja päättänyt lähteä lenkille. Kun vielä kuulokkeet korvilla soittivat musiikkia, niin juokseminenkin sujui reippaasti.
Puisto oli hyvä paikka lenkkeillä. Vaikkakin Brooke joutui väistelemään muita ihmisiä ja etenkin lapsia, joita ei tulisi hankkimaan pitkään aikaan. Hänellä oli menossa toinen vuosi yliopistossa ja hän halusi valmistua sieltä ensin ennen kuin edes harkitsisi perheen perustamista. Sen näkisi sitten, jos vahinko sattuisi.

Juostuaan tarpeeksi nainen pysähtyi ja kaivoi taskustaan tupakka-askin ottaen yhden savukkeen huulilleen. Hän näki kyllä joidenkin ohikulkijoiden ihmettelevät ja paheksuvat katseet, mutta ei välittänyt niistä. Hän teki niin kuin itse halusi. Jos hän halusi polttaa tupakan lenkkinsä päätteeksi, hän myös poltti.
Ajatuksiinsa vaipuneena Brooke ei huomannut katsoa eteensä ja pian häneen törmättiin. Hän tipahti istualleen maahan. Takamustaan hieroen hän nousi ylös pudistellen hiekkaa verryttelyhousuistaan katsoen sitten törmääjäänsä. Hän ei muistanut koskaan nähneensä yhtä laihaa miestä kuin toinen.
”Ei se mitään. Ei mua sattunut”, Brooke sanoi hymyillen pienesti. Hiukan häntä oli sattunut takamukseensa, mutta ei sanonut sitä. Hän katsoi tarkemmin miestä. Tämä näytti siltä kuin ei olisi saanut ruokaa pitkiin aikoihin. Pillifarkut vain tehostivat vaikutelmaa. Ääneen Brooke ei ajatuksiaan sanonut. Ehkä toinen ei halunnut kuulla mitään sen suuntaista.
”Mun olisi pitänyt katsoa tarkemmin eteeni,” Nainen otti kuulokkeet pois korviltaan laittaen soittimen verryttelytakin taskuun. Hän hypähteli pari kertaa paikallaan. Hiukan palelsi ja hän halusi päästä kotiin keitttämään kahvia.

Shawn otti hatseja tupakasta ja kuuli toisen lauseen. "No.. jokatapauksessa oon pahoillani. En mä yleensä rynni tollee ihmisiä päin" Shawn sanoi matalalla äänensävyllä ja puhalsi sitten savyn ulos tuulen vietäväksi. Hän vilkaisi toista ja alkoi hieman epäillä, jos ei ollu tippaakaan pönässä, niin ainahan se kaatuminen sattui. Mies ei kuitenkaan maininnut asiasta enää yhtikäs mitään. Shawn tutkaili toista hetken ja oletti, että toinen oli selvästi käymässä lenkillä. Ikävä sattuma tavata ponässä olevan Shawnin lenkkeilyreissulla, sillä siitä ei seuraisi mitään hyvää. Tosiaan, Shawnin kamojen vaikutus oli alkanut hiipua jo parisen tuntia sitten, joten nykyinen olotila ei millää tavalla sekoittanut häntä mitenkään, jos suoraan kävelemistä ei laskettu mukaan. Hänen kuullessaan toisen seuraavan lauseen, Shawn pudisteli hieman päätään. "Älä ny suotta ittees syyttele, mä anorektisena narkkarina en tajunnut kattoo ympärilleni, joten... mun vika, ja piste" Shawn sanoi ja virnisti pienesti. Niin, kunnon hymyily oli jostain syystä vain kadonnut hänen elämästään. Pienenä hän ei hymyillyt tarpeeksi, joten hymyn tilalle ilmestyi nyt ystävällinen pieni virne.

Shawn veti jälleen henkoset. "Oletan et sä asut täällä?" Shawn kohotti kulmaansa ja suoristi viel hieman päällään toikkuvaa mustaa paitaa, puhdistaen sen kokonaan pois pienimmästäkni liasta. Samassa kylmä tuulenpuuska syöksyi puiston läpi, ja Shawnin selkärankaa pitkin kulkeutuivat kylmät väreet. Vaikka hänellä olisi toppatakki, ei sekää auttaisi. Ehkäpä juuri siksi hänellä oli aina kylmä, kun ei ollut pientäkään kerrosta rasvaa tai lihasta luiden ympärillä. Shawn veteli hieman hatseja, kunnes teki muutaman savu ympyrän ja heitti sen jälkeen jämän maahan. "No kerros friidu, mikä su nimes on" Shawn sanoi ja kohotti sitten pienesti kulmaansa. Hän oli päättänyt, ettei lähtisi himaan näin kylmissään, sillä kyllä Micky pärjäsi hyvin. Sillä oli tarjolla vettä ja Shawn oli ruokkinut sen aamulla ja käyttänyt sen ulkona ennen lähtöään. Niin, ei Shawnin pitänyt koirasta enää tänään huolehtia. Se pärjäsi varmasti ihan hyvin.

”Älä suotta pyytele anteeksi. Eiköhän me molemmat olla syyllisiä törmäykseen.” Brooke poltteli tupakkansa loppuun tumpaten tumpin maahan. Hän katsoi miestä hiukan tutkivasti. Tämä näytti siltä kuin olisi jonkun aineen vaikutuksen alaisena. Nainen ei kuitenkaan sanonut siihen mitään. Eihän asia hänelle kuulunut yhtään. Mies kuitenkin vahvisti hänen epäilyksensä sanomalla itseään anorektiseksi narkkariksi. Brooke ei tämän aineiden käyttöön sanoisi mitään, vaikka hänellä oli oma mielipiteensä asiasta. Ainoa, kenelle hän sanoisi, oli Locke, jos tämä alkaisi käyttämään aineita. Silloin hän raivoaisi tälle niin, että korvat soivat.
”Joo, asun. Mun talo on tossa puiston reunan lähellä.” Brooke ei muuten lenkkeilisi puistossa, ellei hänen kotinsa olisi lähellä. Hän oli vasta aloittanut lenkkeilyn, eikä halunnut juosta pitkiä matkoja. Sana friidu sai hänet kohottamaan kulmiaan. Kukaan ei ollut käyttänyt hänestä sitä nimitystä ennen. Huomasi selvästi, ettei mies ollut Yellow Avenuen asukkeja. Muuten tämä olisi käyttänyt toista nimitystä hänestä. ”Brooke, enkä mä ole mikään friidu”, nainen tuhahti. Hänellä alkoi olla hiukan kiire. Babs piti päästää takapihalle tekemään tarpeensa. Sen ulkoiluaika lähestyi ja Brooke tuhlasi aikaa juttelemalla edessään olevan miehen kanssa. Kuitenkin tuossa miehessä oli jotain, mikä kiehtoi naista. Pienesti huultaan purren hän esitti kysymyksensä.
”Tota, maistusko sulle kahvi? Mun pitää kuitenki lähteä nyt kotiin päästämään Babs pihalle.”


((pahoittelen lyhyyttä)

Shawn nyökytteli pienesti päätään toisen sanoessa, että kummatkin olivat syyllisiä törmäykeen. "Niin kait se sitten on" Shawn sanoi ja vilkaisi joitain ohtisekulkevia tyyppejä, jotka tuijottivat kaksikkoa silmät pyöreinä. Shawn tuhahti ja pyöräytti silmiään. Ehkä Yellow Avenuella ei sinänsä oltu nähty paljonkaan päiväsaikaan liikkuvia narkkareita, mutta Shawn oli vain tupsahtanut paikalle. Näköjään väärään aikaan, sillä kun hän vilkaisi vähänkin muihin ihmisiin, nuo tuijottivat miestä kuin ruttoa. Toisen kertoessa, että tuon talo olisi lähellä puistoa, Shawn nyökkäsi pienesti. Toisella oli onnea, että asui lähellä, sillä sitten ainakaan ei olisi pitkä matka kotiin, toisinkuin narkkariherrallamme. Ruskeat silmät siirtyivät ohitsekulkevasta äidistä ja tuon pienestä prinsessatytöstä takaisin toiseen. "Okei, ainaa sul ei oo pitkä matka" Shawn tokaisi ja virnisti sitten. Toisen kohottaessaan kulmiaan, Shawnin kasvoille kohosi vielä leveämpi virne, sillä hän ymmärsi, ettei toista ennen oltu sanottu friiduksi. Kova totus kermaperseiden asuinalueella asuvalle... friidulle.
"No Brooke, oon Shawn, ettei sun tarvii kysyy mu nimee myöhemmi" tummatukka sanoi ja siirsi hieman pientä keesiä päänsä päällä, kunnes jäi tuijottamaan toista hetkeksi.

Miehen langanlaiha käsi uppoutui taskuun, ja sieltä kaivettiin hitaasti pieni valkoinen nappi, jonka Shawn nappasi suuhunsa. Hän tuijotti hetken toista ja kohotti kulmiaan. Sehän oli täysin normaalia... ainakin tälle pulsulle. Brooken kysyessä Shawnia kahville, mies nyökkäili hieman ja vilkaisi sitten vielä ohitse kulkevia ihmisiä. "Kyl maistuis... Mennä vaa, että ehit päästää Babsin ulos. Onko se koira?" Shawn kysäisi ja alkoi jo tehdä lähtöä, mutta se olngelmallista, koska ei tiennyt toisen kodin sijainnista mitään. Shawn nappasi röökiaskista yhden röökin ja sytytti sen, vetäen jälleen tervaa keuhkoihinsa.

Brooke alkoi tuntea oloaan epämukavaksi ohikulkevien ihmisten katsoessa kaksikkoa ihmetellen. Ei mikään ihme, kun toinen osapuoli näytti siltä, ettei kuulunut Yellow Avenuelle. Shawniksi esittäytynyt ei todellakaan kuulunut hienostoalueelle. Se oli selvää.
”Onneksi ei.” Nainen oli vain tyytyväinen, ettei hänen tarvinnut kysyä toisen nimeä. Miehen tuijotus tuntui hiukan kiusalliselta. Varsinkin leveä virne häiritsi Brookea. Aivan kuin Shawn olisi tajunnut jotain, mitä hän ei itse ollut tajunnut.
Brooken huulille nousi hymy ajatellessaan Babsia. Pieni koira oli yksi hänen elämänsä tärkeimmistä asioista, Locken lisäksi. Hän näki napin, jonka mies laittoi suuhunsa, mutta piti suunsa hiljaa. Oli tämän oma asia, jos halusi pilata elämänsä.
”On. Mennäänkö?”
Vastausta odottamatta nainen lähti kävelemään kotiaan kohti. Toista tupakkaa hän ei polttanut, vaikka harkitsikin sitä. Hän ehtisi polttaa myöhemmin. Kävelymatka hänen talolleen ei ollut pitkä ja pian kaksikerroksinen omakotitalo tuli näkyviin. Babs oli ovella vastassa ja haisteli pari kertaa Shawnia uteliaana tervehtien sitten innoissaan emäntäänsä. Brooke päästi sen juoksentelemaan takapihalle jättäen terassin oven rakoselleen. Koira tulisi sitten takaisin sisälle, kun olisi tehnyt tarpeensa.
”Istu mihin haluat, mä menen keittämään sitä kahvia.” Brooke asteli keittiöönsä laittamaan kahvin tippumaan riisuen ensin verryttelytakkinsa, jonka alta paljastui tiukka hihaton. Hän ei tiennyt, miksi tunsi olonsa hiukan hermostuneeksi. Hän palasi olohuoneeseen, missä Shaw odotti häntä. Olohuoneesta löytyi kaikki mukavuudet. Elektroniikka oli viimeisen päälle uutta. Kaikesta näki heti, että tavallisella tallaajalla ei niihin ollut varaa. Huultaan purren nainen yritti keksiä jotain sanottavaa.

Shawn oli hieman yllättynyt, toisen vain vastatessa lyhyesti ja lähtiessä kävelemään toiseen suuntaan. Shawn kohautti pienesti olkiaan ja lähti kävelemään toisen perässä. Ei kuitenkaan kestänyt kamalan kauan, kun suuri omakotitalo pilkistikin jo kauempaa. Shawn tujiotti taloa hetken, kunnes astui pihamaalle, ja pieni koira saaapui hetki nuuskimaan hänen jalkojaan. Mikäköhän sekin oli, että aina kaikissa suuremmissa taloissa, jossa asui varakkaita perheitä, oli aina pikkukoira. Ehkä siksi, että ne eivät vahingossakaan huitaisi suurella hännällään seinän kokoista megatelevisiota alas, tai raatelisi satasia maksavia huonekaluja puhki. Shawn seurasi Brookea sisälle, ja jätti koira-ajatuksensa muualle. Hän vilkuili kämppää heti, kun pääsi sisälle, vilkuillen sitten lattiaa, ja jätti mustat, melkein puhki kuluneet kenkänsä oven viereen, jokseenkin vierekkäin. Ehkä hänen pitäisi opetella käytöstapoja, sillä yleensä hänen kämpässään kengät olivat vähän missä sattuu, koska Micky useasti tylsistyneenä kantoi niitä ympäri kämppää, ja Shawn sai milloin mistäkin tonkia niitä esimerkiksi sängyn alta, ja pimeän komeron kauimmaisesta nurkasta. Hän mielessään myönsi, ettei pystyisi elämään näinkään yleellistä elämää. Hyvä kun hän tietäisi miten kymppejä, ehkä jopa satasia maksava mikro laitettiin päälle. Hän oli aina yhtä ymmällään hienostotalojen tekniikasta, kun pääsi kerran puolessa vuodessa käymään hienossa, suuressa, ja paljon maksaneessa talossa. Shawn nyökkäsi toisen sanoessa, että mies voisi odottaa olohuoneessa. Niinpä Shawn käppäili olohuoneeseen ja istahti sohvalle. Hänellä itsellään on kokemusta siitä, että sohva hajoaa alle. Niinpä Shawn yritti vain luottaa tuohon sohvaan, jota Babs ei luultavasti olisi jäystänyt lahoksi, niinkuin Shawnin koira. Mies risti jalkansa ja vilkuili ympärilleen edelleen melko epävarmasti. Hänelle oli jälleen tulossa se olo, että mitä tahansa voisi tapahtua... ihan mitä tahansa. Ehkä sohva lähtisi kävelemään, tai kirjat tekisivät yllätyshyökkäyksen. Hänen päähänsä tulvi moisia ajatuksia hetki hetkeltä, mutta hänen hieraistessa kasvojaan, se kaikki katosi. Samassa myös toinen saapui keittiöstä.

"Kerros kisu mulle kuinka paljo tälläne luksusluukku oikee maksaa" Shawn sanoi ja katseli ympärilleen pyöritellen samalla huulikoruaan. "Sunlaisella kimmalla saattaa olla iha tarpeeks rahaa toisenki tälläse kämpän ostamiseen? Paljo ihmine voi saada liksaa, et saa ostettuu tälläse linnan?" Shawn kysyi, mutta nimitellessään toista jälleen, ei Shawn edes vilkaissut toiseen, vaan pyöritteli silmiään ympäri katoa. Niin, alakerta oli valtava, mutta kaipa yläkertakin oli olemassa... mitä hän nyt portaat oli näkevinään, elleivät nekin olleet jo lentäneet tiehensä.

Sanat kisu ja kimma saivat Brooken kohottamaan jälleen kulmiaan ja mulkaisemaan hiukan Shawnia. Tämä viljelevän nimityksiä, joita kukaan ei ollut käyttänyt ennen. ”Mulla ei ole hajuakaan paljonko tää maksoi. Mä en ite tätä maksanu. Eikä tää sentään mikään linna ole. Ainakaan verrattuna mun lapsuudenkotiin.” Naisen lapsuudenkoti oli oikea kartano. Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, paljonko hänen isänsä oli tästä talosta. Häntä huvitti Shawnin pyöritellessään silmiään. Tämä ei selvästikään ollut käynyt Yellow Avenuen muissa taloissa, jotka olivat huomattavasti isompia kuin Brooken oma.
”Tää talo on pieni verrattuna alueen muihin taloihin.” Keitin porisi siihen malliin, että kahvi olisi valmista. Nainen nousi sohvalta kadoten keittiöön. Hän nojasi tiskiallasta vasten hengittäen pari kertaa syvään. Hän tunsi jalkojaan heikottavan. Onneksi mies oli jäänyt sohvalle. Brooken pitäisi pian palata, ettei tämä alkaisi ihmettelemään, mikä kesti. Hän otti kaapista kaksi kuppia, sokeriastian ja kerman laittaen ne tarjottimelle, jonka kohta veisi olohuoneeseen. Hänen pitäisi ensin saada itsensä koottua. Tämä ei ollut normaalia hänelle ollenkaan. Mikä ihme Shawnissa viehätti? Miksi tämä sai hänen jalkansa veteliksi? Saadakseen ajatuksensa muualle hän keskittyi siihen, mitä oli tullut tekemään, eli hakemaan kahvia.
Kääntyessään ympäri hän oli vähällä kiljaista. Mies oli ilmestynyt keittiöön ja seisoi nyt aivan hänen edessään. Ilmeisesti nainen oli viipynyt liian kauan keittiössä, kun tämä oli tullut sinne. Brooke katsoi ruskeisiin silmiin nielaisten hiljaa. Siitä oli aivan liian kauan, kun hän oli ollut näin lähellä jotain miestä. Erilaiset ajatukset lähtivät pyörimään hänen päässään. Hän yritti turhaan saada niitä normaaleiksi. Sydän hakkasi lujaa. Brooke astahti taaksepäin, mutta tiskialtaan reuna tuli vastaan. Hän tajusi olevansa jumissa siinä. Hän ei päässyt edes kiertämään Shawnia.

Shawn tosiaan oli ilmestynyt keittiöön, sillä hänen mielensä oli muuttunut. Mies ei enää halunnut istua sohvalla, muttei halunnut jäädä enää norkoilemaan ovellekkaan. Brooke näytti vähintäänkin aaveen nähneeltä, kun pelkkää luuta ja nahkaa oleva mies oli ilmestynyt hänen taakseen. Shawn tuijotti toista niin syvälle silmiin omilla, ystävällisillä ja osaksi tyhjillä silmillään. Pieni virneen kaare syttyi jälleen hänen huulillensa, sillä nyt hän oli ainakin huomannut jotain, mitä toinen ei välttämättä ollut koskaan huomannut. Mistä Shawn tiesi, oliko toinen ennen seurustellut, mutta ainakin Shawn oli äkännyt toisen olevan seksikkäintä pitkään aikaan. Mies hivutti käsiään kohti tarjotinta, nappasi siitä hellästi kiinni ja siirsi sen tiskialtaan viereen, pienelle tasolle. Shawn vilkaisi pientä rakoa heidän välissään, ja miehen mielestä se pitäisi kursia mahdollisimman nopeasti tiehensä. Shawn siirsi sen jälkeen katseensa Brookeen jälleen todella tarkasti, ja kädet siirtyivät toisen paljaalle käsivarrelle silittelemään pehmeää, lämmintä ihoa. Mies voisi tehdä tuolle mitä tahansa, mutta jokin aina esti sen. Hän oli aina halunnut vastakaikua, ja vaikka yleensä hän tekeekin kaiken oman mielensä mukaan kuuntelematta toisia, oli aina tälläinen tilanne jotenkin rajoitettu. Tummatukka siirsi kasvojaan lähemmäs toisen kasvoja, ja siirsi päänsä toisen pään viereen, aivan korvanjuureen. "Oot sä kyllä aika puuma, mä en voi sitä kieltää" Shawn sanoi toisen korvaan, siirtäen sitten kätensä toisen käsien päälle ja piti jonkinlaisen otteen. "... sä ite sanoit ensimmäiseks, että törmääminen oli sun vikas, joten haluisitko sä millään hyvittää sitä mulle mitenkään, typykkä?" Shawn kysyi melkein kuiskaten ja siirsi sitten jälleen kasvonsa toisen kasvojen eteen, pitäen sen saman pienen virneen kasvoillaan. Jos tuntematon ihminen olisi kuullut lauseen ja katsoisi Shawnia samalla hetkellä, ei miehestä olisi voinut luulla, että tuo sanoi äskeisen lauseen.. ainakaan ilmeestä päätellen. Se oli samaan aikaan kysyvä, hieman pyytäväinen ja samalla jokseenkin omalla tavalla ystävällinen.

"Että jos sä kerranki antaisit mulle mahollisuuden, etkä pitäis mua idioottina narkkarina, joka on täys pennitön, eikä osaa mitään. Mä osaan enemmän kun sä luulet" Shawn kuiskasi jälleen toisen korvaan. Kädet siirtyivät toisen lantiolle ja mies vielä näykkäisi toista hennosti korvalehdestä.

Shawnin katse tuntui porautuvan syvälle Brooken silmiin ja nainen nielaisi hiljaa. Hän ei edes huomannut miehen siirtäneen tarjotinta ennen kuin kuuli pientä kilinää kupeista tarjottimen siirtyessä pienelle tasolle. Hän värähti tuntiessaan Shawnin silittävän käsivarttaan. Lämpimät väreet menivät pitkin kehoa. Sydän hakkasi entistä lujempaa miehen tuodessa kasvojaan lähemmäksi. Nainen kurtisti kulmiaan kuultuaan jälleen uuden nimityksen käytettävän.
”Miten mä voisin hyvittää sen?” Brooke kysyi, vaikka jo melkein saattoi jo arvata vastauksen. Sanat typykkä ja puuma eivät kuuluneet hänen sanavarastoonsa. ”Mä en ole sanonut noin. Mitä sä sitten osaat?” Nainen henkäisi hiljaa tuntiessaan hennon näykkäisyn korvalehdessään. Uudet väreet menivät pitkin selkää ja hänen vartalonsa reagoi välittömästi kosketukseen. Shawnin sanat ja teot saivat Brooken odottamaan pienesti väristen, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Onneksi hän jo nojasi altaan reunaan. Muussa tapauksessa hänen jalkansa olivat pettäneet alta. Miehellä oli häneen sellainen vaikutus, mitä ei ollut osannut odottaa. Hän huomasi oikein odottavansa, että näkisi mitä Shawn osaisi. Tämä oli jo nyt saanut hänen olonsa heikoksi miellyttävällä tavalla. Sellainen ei ollut normaalia Brookelle ollenkaan. Miten Shawn oikein teki sen? Nainen ei pystynyt ymmärtämään, vaikka kuinka yritti miettiä. Hän nielaisi hiljaa yrittäen jälleen turhaan saada villeiksi lähteneitä ajatuksiaan rauhoittumaan. Mies oli sekoittanut hänen päänsä hetkeksi.


((pyydän anteeksi lyhyyttä))

Toinen tuntui selvästi todella jännittyneeltä. Nainen suorastaan oli pyörtyä Shawnin edessä. Ei nyt ehkä pyörtyä, mutta ainakin tuon jalat olivat pettää alta, niin paljon ne tärisivät. Shawnin kasvoilla ollut ilme ei kadonnut hetkeksikään hänen huuliltaan, ja mies liu'utti käsiään hieman alemmas vyötäröltä, hieman toisen takamuksen kohdalle. Shawn tuijotti toista sillä samalla äskeisellä ilmeellä entistä tiukemmin. Mikään ei olisi nyt saanut hänen katsettaan irtoamaan naisen kasvoista. Brooken kysyessä kysymyksen, Shawn naurahti pienesti ja siristi silmiään lisäten pientä hymyn tapaista virneeseen. "Sitä katsotaan myöhemmin" Shawn sanoi hieman matalemmalla äänellä, ja painautui hieman enemmän Brookea vasten. Välissä oleva alue oltiin melkein kursittu umpeen. Ruskeat silmät etsivät toisen kasvoista silmänruokaa, ja tällähetkellä se ei tosiaankaan ollut vaikeaa. Toisen vastatessa seuraavaksi, Shawn tuhahti hieman vakavammalla äänensävyllä. "Mä osaan esimerkiks tehdä näin" Shawn sanoi hiljaisesti, painautui toiseen kiinni, antoi käsien hieman tehdä tutkimusretkeä. Kuten toinen saattoi arvata, Shawn siirsi kasvonsa toisen kasvoja lähemmäs, ja painoi huulensa toisen huulille. Ei liian lempeästi, eikä liian hyökkäävästi. Tummatukka siirsi sitten kätensä tasolle, Brooken kummaltakin puolelta. Shawn ei tiennyt toisen seuraavaa reaktiota, mutta ainakin osa korvauksesta oltiin nyt korvattu.

Shawnin mieli oli kyllä sekainen, mutta silti hän tajusi mitä oli tekemässä. Suudelma kesti hetken, kunnes tummatukka siirsi kätensä jälleen toisen kyljille. Kavoilla ei ollut lähes minkäänlaista ilmettä, kuunes mies painoi jälleen huulensa toisen huulille, antoi käsiensä seikkailla toisen vatsalla, ja näykkäisi toisen huulta.

// lyhyttä, sorry >.<

Brooke nielaisi uudestaan. Shawnin katse oli entistä tiiviimpi. Lantiolla ollut käsi siirtyi alemmaksi saaden uuden nielaisun aikaan. Pikkuhiljaa epäilykset hyvitystavasta vain vahvistui. Shawnin teot vain vahvistivat koko ajan lisää. Matalalla äänellä lausutut sanat saivat uudet väreet liikkeelle. Kuinka kummassa pelkkä ääni sai sen aikaan?
Suudelma yllätti Brooken täysin. Hän huomasi kuitenkin vastaavansa siihen vaistomaisesti. Heidän välimatkansa oli nyt täysin poissa. Nainen ei päässyt mihinkään, eikä hän halunnutkaan liikkua. ”Ton osaa kaikki”, Brooke sanoi yrittäen pitää äänensä tasaisena.
Kyljille siirtyneet kädet saivat hänet henkäisemään. Pieniä, mutta ihanilta tuntuvia kosketuksia. Toinen suudelma tuntui yhtä hyvältä kuin edellinenkin. Naisen hiljainen voihkaisu hukkui miehen suuhun käsien seikkaillessa vatsalla. Hän vastasi suudelmaan yrittäen pitkittää sitä niin pitkään kuin mahdollista. Suuteleminen oli yksi niistä monista asioista, joista hän piti. Uusia väreitä meni koko ajan pitkin vartaloa.
Brooke ei voinut kuin odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän ei ollut enää niin jännittynyt, vaan hän hiukan rentoutunut. Hän ei edes itse huomannut sitä. Shawn oli saanut sen aikaan. Suudelman päätyttyä nainen antoi itse uuden. Kaikki järkevät äänet olivat kaikonneet hänen päästään. Hän ei normaalisti ollut niitä ihmisiä, jotka hyppäsivät sänkyyn vastaantulevan ihmisen kanssa, mutta niin vain näytti nyt käyvän. Kuitenkaan se ei häntä haitannut. Hän suorastaan halusi miestä palavasti sillä hetkellä. Tämän kosketukset olivat herättäneet hänen vartalonsa tuleen.

Shawn naurahti matalasti toisen ilmoittaessa, että suutelun kaikki osasivat. Toisen muutamat nielaisut saivat Shawnin käsien jatkamaan vatsalla seikkailua, ja toisen henkäistessä, tuon ääni soveltui miehen korviin paremmin kuin hyvin. "Mä tiedän sen" Shawn sanoi vasten toisen huulia, kun nainen oli pitkittänyt suudelmaa niin kauan kuin pystyi. Toisen selvästi vastatessa suudelmaan, Shawn painoi huulensa heti uudelleen toisen huulia vasten, tälläkertaa jaellen suudelmia entistä pidempään. Kädet siirtyivät toisen vatsalta vielä alemmas, hyväilemään reisiä, toisen käden kuitenkin siirtyessä tuon rinnalle. Kyllä vain, Shawn osasi juomisen, kaman vetämisen ja vittuilun ohella tehdä myös tätä. Hän ei todellakaan tehnyt moista vain silloin tällöin, vaan siitä oli kehittynyt suorastaan harrastus. Shawn painautui lopuksi tyttöön niin kiinni, ettei heidän keskeltään näkynyt ainuttakaan rakoa. Shawn kuitenkin varoi painautumasta toiseen niin lujaa kiinni, että toisen selkä olisi taittunut vasten keittiötasoa. Shawn irroittautui suudelmasta ja tuijotti toista hetken silmiin, kunnes painoi huulensa jälleen toisen ihania, niin pehmeitä huulia vasten. Kieli kävi kerran tai kaksi tutkimassa toisen suuta hieman lähemmin, samalla kun Shawnin käsi hivuttautui ylemmäs toisen reideltä ja eksyi hiljalleen naisen paidan alle. Lopuksi kumpikin käsi oli naisen paidan alla, tekemässä lähempää tutkimusretkeä toisen rinnilla.

// anteeksi lyhyys!

Brooken hengitys tiheni. Uudet suudelmat saivat hänet lähes pyörryksiin. Hän ynähti tuntiessaan toisen käden rinnallaan ja toisen reisillään. Pienet voihkaisut purkautuivat huulilta. Siitä oli aivan liian kauan, kun hän oli viimeksi tällaista kokenut. Hän oli kohdannut tai oikeastaan törmännyt Shawniin juuri oikeaan aikaan.
”Shawn”, Brooke henkäisi, mutta se hukkui miehen suuhun uuden suudelman aikana kuulostaen epämääräiseltä muminalta. Toinen, terävämpi henkäisy pääsi käsien sujahtaessa paidan alle liivien peittämille rinnoille kielen tehdessä tutkimuksiaan suussa. Brooke nautti kaikesta, mitä mies teki hänelle ja oli täysin rentoutunut. Se olikin käynyt erittäin nopeasti.
Se, miksi nainen alun perin oli tullut keittiöön, oli unohtunut täysin. Hän ei pystynyt keskittymään muuhun kuin siihen, mitä Shawn teki ja siihen, mitä tunsi. Jotta ei itse olisi täysin toimeton, hän vei toisen kätensä sivelemään miehen niskaa ja toinen sujahti paidan alle sivellen ihoa. Hän tunsi kätensä alla toisen laihan vartalon, mutta ei ajatellut sitä sen enempää.
Brooken selkä huusi vastalauseitaan altaan reunan painaessa alaselkää. Hän työnsi tarjotinta, suudelmaa keskeyttämättä, sivummalle pikkutasolla nousten istumaan siihen. Hän veti Shawnin mukanaan ja kietoi jalkansa tämän ympärille ollen itse hiukan tämän yläpuolella. Keittiö oli muutenkin huono paikka siihen, mitä he olivat tekemässä.

((pyydän anteeksi lyhyyttä))

Miehen korvat reagoivat vain ja ainoastaan Brooken teräviin huokauksiin, jotka Shawn itse aiheutti. Jälleen Shawn ei voinut olla katumatta sitä, että oli tavannut Brooken. Vaikka aluksi tilanne olo hieman omituinen, se ei tuntunut enää yhtää niin pahalta. Olohuoneessa istuessaan Shawn tajusi tosiaan, mikä mahdollisuus hänellä olisi tämän naisen kanssa. Ehkä se johtui myös siitä, että Shawn oli juuri edellisenä päivänä puhunut baarissa naispuolisen ystävänsä kanssa, ja vaikka pakotus olikin luja, ei Shawn voinut, eikä edes halunnut ehdotella mitään. Ei ystäville tehty niin... Kuitenkin Brooke tuntui olevan heti jo enemmän kuin pelkkä yhdenyön kimma, joka joutui Shawnin käsiin. Shawn haluaisi tavata naisen vielä uudelleen.
Shawnin tuntiessa toisen käden niskassaan, ja toisen paitansa alla, mies näykkäisi toista alahuulesta. Ei tosin kovaa, mutta pienesti. Shawnin kädet jatkoivat toisen rinnoilla touhuamista, ja suudelmia jaettiin entistä tiheämpään tahtiin. Lopulta Brooken siirtäessä tarjotinsa, Shawn lujensi otettaan hieman, koska ei halunnut päästä toista yhtikäs minnekkään. Kuitenkin naisen vetäessä hänet mukaansa, tuon mennessä istumaan, Shawn jatkoi suudelmien jakelemista, siirtyen sitten toisen kaulalle, näykkimään lämmintä ja herkkää ihoa. Toinen käsi lähti valumaan Brooken rinnalta paidan ulkopuolelle, jatkaen matkaansa jälleen reidelle.

Shawnin mielestä toisen kosketus paidan alla oli erittäin mukavaa, kuten myös niskassa seikkaileva käsi, ja sen toiminta. Mies painautui entistä lähemmäs tasoa, ja tunsi toisen jalat ympärillään. Shawn siirtyi toisen solisluilta jälleen huulille, ja antoi kielensä jälleen tehdä tutkimusmatkaa toisen suuhun. Shawn silitteli toisen reittä, kunnes sormet kiersivät jalan toiselle puolelle, jääden kiusoittelemaan sisäreittä. Shawn ei tosiaankaan katunut sitä, että oli saapunut Yellowillw juuri siihen aikaan, eikä hän pistänyt myöskään pahakseen sitä pilleriä, jonka hän söi, ennenkuin hän lähti Brookelle "kahville".

Brooke ei katunut, että oli pyytänyt Shawnin ”kahville. Hän halusi tavata miehen uudelleen. Hän voihkaisi tämän näykätessä jälleen huulesta ja käsien jatkaessa rinnoilla touhuamista. Hänellä oli vaikeuksia vastata entistä tiheämpään tahtiin sateleviin suudelmiin.
Voihkaisut vain lisääntyivät suudelmien sadellessa kaulalle ja huulien näykkiessä ihoa. Nainen äännähti pettyneesti, kun paidan alla ollut käsi siirtyi ulkopuolelle. Hän halusi tuntea nuo ihanat huulet ihollaan.

Brooke sujautti toisenkin kätensä Shawnin paidan alle nostaen käsiään ylemmäksi ja kiskoi samalla miehen paitaa tämän yltä. Hänestä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että heillä oli aivan liikaa vaatteita yllään. Shawniin törmääminen oli ollut oikea onnenpotku. Kun miehen paita oli vielä tämän päällä, hän suorastaan raastoi sitä tämän yltä. Hän ei enää kaivannut hidastelua, hän halusi toimintaa. Heidän vain pitäisi siirtyä muualle.

Turhia sanoja ei tässä tilanteessa tarvittu, sillä kaikki oli muutenkin jo niin täydellistä. Miehen toinen käsi oli edelleen puuhaamassa naisen paidan alla, kunnes Brooke alkoi vetää miehen paitaa pois tämän päältä. Shawn jakeli toiselle suudelmia, kunnes hänen oli pakko irroittautua toisesta paidan pois ottamisen ajaksi. Shawn otti paidan pois päältää nopeasti, ja jätti sen keittiöön, sillä sieltä se löytyisi helposti myöhemmin. Sitten mies tarttui toisen vyötäröstä kiinni, veti tuon alas tasolta ja alkoi peruuttaa kohti keittiön ovea. Kaksikko ajautui pois keittiöstä, olohuoneen läpi suoraa portaiden luo. Shawn jakeli toisen kaulalla muutaman suudelman, ennenkuin veti Brooken perässään rappusen ylös. Shawn vilkaisi nopeasti ovia, jotka olivat yläkerrassa, tietämättään mikä noista johti makuuhuoneeseen. Mies päätti kokeilla onneaan, ja meni portaiden päässä olevasta vasemmanpuoleisesta ovesta sisään. Aika hyvin, arvaus osui nappiin. Huoneessa näkyikin jo hunajaa maksava pärisänky, jonka luo Shawn veti naisen. Tummatukka painoi toisen selälleen sängylle, jääden tuon päälle, pitäen käsiään kummallakin puolella naisen päätä. Tosin jos Shawn menisi ilman käsillä tukemista toisen ylle, ei Brooke luultavasti kuolisi miehen painoon. Painoahan Shawnilta ei juuri löytynytkään. Miehen kylkiluut tosiaan paistoivat läpi todella tarkasti, mutta vaikkei se ollutkaan mitään kaunista katsottavaa, Shawn yritti olla ajattelematta sitä seikkaa. Shawn painoi huulensa toisen suupielelle, siirtyen siitä toisen solisluille. Toinen käsi siirtyi naisen pään vierestä jälleen tuon rinnalle, tälläkertaa paidan päälle. Kuitenkin Shawn halusi saada toisen paidan pois tuon päältä varsin nopeasti. Mies nappasi hihattoman paidan helmasta kiinni, ja veti paidan toisen päältä, heittäen sen lattialle. Brooke saisi valittaa vaatteiden ympäriinsä viskomisesta... mutta joskus myöhemmin, eikä tosiaankaan nyt. Shawn painoi huulensa toisen huulille, ja antoi käsiensä tehdä sitten tutkimusmatkaa toisen paljaalla iholla. Hän siveli sormillaan toisen paljasta vartaloa, antaen toisen kätensä siirtyä jälleen naisen sisäreidelle, jääden sitten siihen kiusoittelevasti tekemään pientä hentoa liikettä.

Shawn siirsi toisen kätensä naisen housujen raunalle, samalla kun jakeli toisen kaulalle ja suulle suudelmia. Shawn antoi kielensä tehdä tutkimusmatkaa hieman pidempään, ja siinä välissä hän unohti jälleen hengittää. Miehen käsi ajautui hiljalleen housujen kankaan alle, jääden tunnustelemaan lämmintä ihoa. Sen jälkeen mies siirsi sormensa jälleen toisen housujen reunalle, alkaen vetää niitä hiljalleen pois toisen jalasta. Tosiaan, moneen asiaan oli vaikeaa keskittyä samana aikaan.

Brooke oli tyytyväinen Shawnin riisuessa paitansa vihdoin pois. Hän ei katsonut, mihin se lensi. Sen löytäisi myöhemminkin. Mies veti hänet alas tasolta ja hän seurasi tätä ensin keittiön ovelle ja siitä sitten olohuoneen läpi portaita ylös toiseen kerrokseen. Shawn vei hänet ensimmäiseen huoneeseen, mikä vastaan tuli ja osui heti oikeaan, Brooken makuuhuoneeseen. Nainen ei vastustellut, kun mies painoi hänet sängylle. Hän näki tämän kylkiluut, jotka paistoivat tarkasti, mutta ei välittänyt niistä. Hänen vartalonsa värisi pienesti siitä odotuksesta, mitä ihanaa Shawn hänelle seuraavaksi tekisi.
Hiljaiset, nautinnolliset voihkaisut purkautuivat huulilta miehen huulien siirtyessä suupielestä solisluille. Brooke huokaisi käden siirryttyä rinnan päälle, mutta paidan päälle. Pian hihaton riisuttiin pois ja viskattiin lattialle. Toisessa tilanteessa nainen olisi motkottanut siitä, mutta ei nyt. Liivit olivat vielä hänen päällään, mutta kohta nekin olisivat lattialla. Miehen huulet hänen omillaan ja iholla tutkimusretkiä tekevät kädet tuntuivat taivaallisen ihanilta.
”Shawn”, Brooke voihkaisi tämän painaessa suudelmia kaulaan ja huulille. Hän henkäisi tuntiessaan käden sujahtavan housuihin. Hänen hengityksensä tiheni hiljaiseksi huohotukseksi. Hän oli selkeästi ollut pahassa puutteessa. Hän nosti lantiotaan, että miehen oli helppo riisua hänen verryttelyhousunsa. Shawnin tuodessa huulensa jälleen hänen omilleen hän siirsi kätensä tämän farkuille ja avasi ne. Mies saisi itse kuitenkin riisua farkkunsa jalastaan.

Brooke näytti nauttivat miehen jokaisesta kosketuksesta, eikä Shawn pistänyt moista pahaksi. Päinvartoin. Toisen kohottaessa lantiotaan, Shawn veti toisen housut ripeästi pois tuon jaloista, ja housut päätyivät myttyyn sängyn viereen. Shawnin kädet seilasivat toisen vyötäröllä ympäriinsä, kunnes toinen alkoi avata Shawnin mustien pillifarkkujen vetoketjua. Mies painoi suudelman toisen huulille, näykkäisi vielä kerran, ennenkuin nousi seisomaan ja sai vedettyä pillifarkut jaloistaan. Farkut päätyivät samaan kasaan toisen housujen päälle, Shawnin palatessa Brooken luo. Shawn tunsi toisen joka ikisen lihaksen supistuksen ja saattoi joka kuulla toisen hengityksen korvissaan. Shawn painoi suudelmia toisen huulille, hivuttautuen siitä yhtä alemmas ja alemmas, rintojen kautta vatsalle. Tummatukka antoi kielensä tanssia toisen vatsalla, kunnes siitä se siirtyi alavatsalle, jääden sitten kiusoittelevasti paikoilleen toisen alushousujen reunalle. Miehen pieni virne palasi jälleen, kunnes painoi jälleen huulensa toisen omille. Toinen käsi alkoi hapuilla Brooken rintaliivien lukkoa, samalla kun toinen käsi lipui alavatsalta toisen pyhimmän päälle. Kangas ei tässä tapauksessa vielä haitannut mitään, mutta myöhemmin sekin voisi olla ongelma. Rintaliivit saatiin auki, ja Shawn nappasi ne kouraansa, tiputtaen ne varsin hienovaraisesti samaan vaatekasaan kuin aikaisemmatkin vaatekappaleet. Sen jälkeen miehen kädellä oli täysin esteetön pääsy hyväilemään toisen rintoja.

Shawn otti hieman paremman asennon toisen päällä, antaen huuliensa sen jälkeen ajautua Brooken vatsalle. Että hän piti tuosta naisesta niin kovasti. Tosiaan, Shawn olisi valmis tapaamaan toisen uudelleenkin, sillä tämä ei jäisi tähän. Shawn oli kyllä kuvitellut moista aijemmistakin yhdenyön suhteiden naisista, mutta jokin Brookessa sai miehen koukkuuntumaan tuohon. Se ei ollut ulkonäkö eikä luonne.. mutta joku tietty asia.

Brookella oli vaikeuksia vastata saamiinsa suudelmiin nautinnon pikkuhiljaa viedessä häntä mukanaan. Hiljaiset voihkaisut vain kovenivat huulien siirtyessä alemmaksi. Hän äännähti, kun vatsalla olevat huulet eivät mennetkään alemmaksi vaan palasivat hänen huulilleen.
Sydän hakkasi tiheään ja hengitys vain tiheni. Kuten hän oli arvellutkin, liivit lähtivät pian yltä lentäen muiden vaatteiden seuraksi lattialle ja hänellä oli enää stringinsä yllään. Terävät voihkaisut purkautuivat huulilta hänen tuntiessaan vihdoinkin Shawnin huulet rinnoillaan. Nainen joutui puremaan huultaan kipeästi, ettei huutaisi.
Brooken selkä taipui pienelle kaarelle. Hän veti miehen päätä ylemmäksi, että pystyi painamaan huulensa kiihkeinä tämän omille sujauttaen kielensä tutkimaan tämän suuta.

Shawnissa oli jotain, josta nainen ei saanut tarpeekseen. Hän ei tiennyt, mikä. Ulkonäkö tai luonne se ei ainakaan ollut. Hän vain tiesi sen, että halusi tavata miehen toistekin. Eikä hän pistäisi pahakseen vaikka he toistekin päätyisivät sänkyyn. Ei todellakaan. Hän tiesi ainoastaan sen, että piti kovasti Shawnista.

Shawnin sormet alkoivat tehdä pientä liikettä toisen alapäällä, ja mies jakeli suudelmia toisen huulille, tälläkertaa hieman ahneemmin kuin aikaisemmin, mutta ei niin tiheästi. Tosen äännähdykset kuullessan, pieni hymy kohosi hänen huulilleen toisen huulia vasten. Brooken painaessa huulensa vasten miehen huulia miehen pienen tutkimusretken jälkeen, tunsi Shawn toisen kielen suussaan. Se oli yhtä seksikästä kuin kaikki muukin Brookessa. Pikkuhiljaa boxerit alkoivat tuntua yhä tiukemmilta miehen jaloissa. Shawnin toinen käsi alkoi hyväillä toisen rintaa entistä voimakkaammin, miehen alkaessa itsekin tuntea jonkinlaista mielihyvää toisesta.
Toinen käsi raotti Brooken stringejä aavistuksen, että käsi pääsi toisen pyhimyksen luo ilman esteitä. Hitaasti mies aloitti toisen hyväilyn sormillaan, ja painautui toista vasten, kursien jälleen pienimmänkin raon heidän välistään. Tosiaan, Brooke saattoi tuntea Shawnin kovuuden jalkojaan vasten, mutta se ei miestä häirinnyt. Shawn tunnusteli toisen pyhintä hetken, kunnes työnsi yhden sormensa Brooken sisään, ja aloitti pienen edestakaisin liikkeen, lisäten pian toisen sormen mukaan.

Shawn ei sinänsä ikinä osannut ajatella sitä, että moinen saattoi joskus sattuakkin. Kuitenkaan ei ollut tämän miehen tapaista ajatella moisia. Brooken rinnalla oleva käsi alkoi käyttääntyä yhä aktiivisemmin, ja miehen huulet siirtyivät Brooken huulilta toisen kaulalle, sitten solisluille ja sen jälkeen rinnoille, toisen käden siirtyessä naisen kyljelle.

Sormien pieni liike alapäällä, ahnaat suudelmat ja rinnan entistä voimakkaampi hyväily vain lisäsivät Brooken nautintoa ja kirvoittivat yhä useampia voihkaisuja hänen huuliltaan. Tuntiessaan ensin yhden, sitten toisenkin sormen liikkuvan sisällään hän oli vähällä huutaa. Hän tunsi kovuuden jalkaansa vasten, mutta se ei häirinnyt häntä yhtään. Se olisi ollutkin ihme, jos niin ei olisi käynyt.
Shawn pitkitti aivan varmasti tahallaan asioiden etenemistä. Brooke oli yllättynyt, että mies oli löytänyt hänestä salaisen villikissapuolen, jonka olemassaolosta hän ei ollut edes tiennyt. Hän halusi tuntea tämän sisällään, mutta ei halunnut mitään hellää, vaan rajua seksiä. Hän tajusi olevansa valmis antautumaan tälle miehelle täysin. Hän oli valmis antamaan tämän tehdä itselleen, mitä tämä vain itse halusi. Se yllätti naisen täysin.
Brooke voihkaisi entistä kovempaa huulien liikkuessa kaulalle, solisluille ja sieltä lopulta rinnoille.
”Shawn”, hän sanoi vaativasti. Hän ei halunnut enää odottaa. Hän halusi, että mies ottaisi hänet heti. Kuitenkin tämä kiduttaisi hänet kuilun partaalle ennen kuin ottaisi hänet. Ainakin miehen tähänastiset teot antoivat viitteitä siihen.
Ihanalla tavalla tapahtuva kidutus ei toisaalta ei haitannut yhtään.


((lyhyttä..pahoittelen))

Tosiaan, Shawn aikoisi kiduttaa toisen kuoleman partaalle, vaikka toisaalta hänen itsensä tekisi mieli vain nussia toista niin lujaa kuin pystyisi. Kuitenkin Shawn ylitti rajansa ja halusi nyt kiusata toista oikein olan takaa. Kun kahden sormen liike alkoi olla jo hieman helpompaa, lisäsi Shawn kolmannenkin sormen mukaan, eikä läheskään yhtä hellästi kuin ennen. Ei sitä nyt survomiseksikaan olisi voinut sanoa, mutta jotain sinne päin. Lopulta mies nappasi toisen stringeistä kiinni, veti nuo toisen päältä ja heitti ne.. no, johonkin. Ei sillä nyt ollut merkitystä. Millään muulla ei nyt ollu merkitystä, kuin sillä, että Shawn voisi kiduttaa toista loppuun asti. Mies siirsi huulensa jälleen Brooken huulia vasten, antaen tuolle kunnon kielarin, ja siirtäen sitten molemmat kätensä toisen rinnoille, hivuttautuen itse hieman alemmas. Ensin huulet huutelivat toisen vatsaa, sen jälkeen alavatsaa, ja sitten toisen pyhintä. Kyllä vain, Shawn osasi olla myös oikea saatana tahtoessaan. Miehen kieli teki tutkimusmatkaa myös toisen pyhimpään, ja Shawn tiesi, että loppujenlopuksi kidutus ei ollutkaan kamalan vaikeaa.

Tummatukka vatkoi hommiaan toisen alapään kimpussa, samalla kun toinen käsi hyväili Brooken rintaa vielä kovakouraisemmin kuin äsken. Toinen käsi sen sijaan lipui toisen kaulaa kohti, jääden siihen tunnustelemaan naisen kaulaa, ja sen jälkeen solisluita.

Sormien liikkeiden muuttuessa rajummaksi Brooke parahti, mutta ei kivusta. Shawn selkeästi kidutti häntä ja hän vain halusi lisää. Stringit lähtivät, mutta sitä nainen oli osannut odottaa. Hän ehti hädin tuskin vastata suudelman, kun huulet olivat siirtyneet vatsalta alavatsalle ja sieltä vielä alemmaksi sinne, minne hän ne oli halunnutkin. Kielen tehdessä omia tutkimuksiaan hän huohotti nyt jo kunnolla ja voihkaisut vain lisääntyivät. Pikkuhiljaa Brooke tunsi lähestyvänsä huippuaan. Rintaa ja alapäätä hyväiltiin kovakouraisesti, mutta se vain tuntui nautinnolliselta.
”Shawn”, hän huomasi anelevansa. Hän ei kestänyt enää. Hän ei halunnut enää kidutusta. Shawn kuitenkin vain jatkoi kielensä ja sormien puuhasteluaan.
Brooke huohotti raskaasti saavuttaen huippunsa. Hän epäili, että tästä yöstä tulisi oikea nautintojen yö. Hän ainakin toivoi sitä. Hän ei halunnut, että mies lähtisi hänen luotaan ennen aamua. Huolimatta huippunsa saavuttamisesta hän tajusi Shawnin vain jatkavan puuhasteluaan. Brooke puri huultaan kipeästi, ettei huutaisi.
”Vittu, Shawn”, hän kirosi. Hän todellakin halusi miehen ottavan hänet heti.

Brooken huohotus vain kasvoi kasvamistaan, ja mies jatkoi omia touhujaan toisen kimpussa. Hänellä ei käynyt mielessä lopettaa vielä vähään aikaan, ennenkuin toinen tuntui jos niin kostealta, että ehkä olisi parempi alkaa niihin illan tositoimiin. Toisen suorastaan anellessa miehen ottavan hänet, Shawnin kasvoilla oli pieni virneentapainen, mitä hän nyt sillä hetkellä sai kasvoilleen väännettyä. Miestäkin alkoi pakottaa nyt toden teolla, hänen kuullessaan toisen huokaukset ja voihkinnan, jotka vain lisääntyivät hetki hetkeltä.
Brooken oikein kirotessa Shawnin nimeä, mies vilkaisi toista. Hän ei pahemmin olisi odottanut tuollaisesta kottaraisesta kuvitellut, että toinen kiroilisi. Kermaperseiden asuinalueeltahan tuo oli kotoisin, eivät diivat kiroilleen. Shawn huomasi jälleen miettivänsä toiselle jälleen niitä niin outoja nimityksiä, ja vaikka kottarainen kuullosti loukkaavalta ja töykeältä, Shawn ajatteli sen tarkoittavan kaikkea muuta. Mies jätti vihdoin toisen pyhimyksen rauhaan, antoi kummankin kätensä jälleen valua naisen rinnoille, miehen painaessa suudelman Brooken huulille. Samalla hän yritti hiukan vaivalloisesti ottaa boxereita jaloistaan. Lopulta hän onnistui, vilkaisi naista hieman, heitti housut jonnekkin päin huonetta, ja otti paremman asennon. Mies heikitteli vielä hetken toisen vartalolla, kunnes survaisi itsensä toisen sisään miettimättä sen kummemmin miltä toisesta tuntui. Shawnin alakerta oli alkanut reagoida aikoja sitten, eikä hän enää pystynyt pidätellä. Liike ei ollut hetkeäkään hidas, vaan edestakaisin-liike koveni hetki hetkeltä.

Shawnin oli vaikea hengittää niiden suudelmien lomasta, kunnes piti pienen tauon ja puri huultaan, näykkäisten sitten jälleen toisen korvaa pienesti. Shawn upposi joka kerta pohjaan, mutta loppujenlopuksi sekään ei riittänyt. Ei hän pistäisi pahakseen myöhemmäiseksi lykkääntynyttä mahdollista persepanoakaan. Shawn kuitenkin oli melko varma, että huipun saavuttaminen, varsinkin Brooken kanssa, ei ollut vaikeaa. Mies nautti tästä kuitenkin enemmän kuin mistään muusta, varsinkin tämän naisen kanssa.