I love you the most

//fiia ja Alec : ))))))
Ja uutta peliä pukkaa ;DDD

"Pukeudu parhaimpiisi."

Ne olivat olleet Alecin viimeisimpiä sanoja, kun he olivat viimeksi puhuneet. Eli viimeksi kolmisen tuntia sitten. Alec oli sanonut vievänsä Lilyn ulos syömään, mikä hieman hermostutti vaaleaverikköä. Hän ei ollut aikoihin ollut syömässä missään julkisella paikalla, koska neito parhaansa mukaan karttoi paikkoja, joissa oli paljon ihmisiä. Ja nyt kun heidän kohteensa taisi olla jokin huippuluokan ravintola (tai niin Lily oli ainakin Alecin puheista ymmärtänyt, eihän neito tietenkään ollut täysin varma asiasta) Lilyn pitäisi myös pukeutua sen mukaisesti. Hän tulisi olemaan arvostelevan silmän kohteena.
Chlóen apu oli taas ollut korvaamaton.

Lily seisoi eteisessä olevan suuren kokovartalopeilin edessä ja katsoi itseään arvioiden. Okei, se ainakin oli selvä juttu, ettei Lily ollut koskaan pukeutunut mihinkään näin hienosti. Olikohan tämä liikaa, kimalletta ja timanttikoruja? ... Mistä ihmeestä Chlóe oikein näitä mekkoja sai? Sisko oli lainannut hänelle valkoisen mekon, jonka Lilyn pitäisi palauttaa vielä ehjänä takaisin. Tämä kai oli jollekulle asiakkaalle tarkoitettu, mutta Chlóe oli halunnut Lilyn pukevan sen ja katsovan muiden reaktiota mekostaan. Chlóe halusi kuulla positiivista palautetta ja Lily oli sanonut yrittävänsä parhaansa.
Tosin arvostelevat katseet saivat Lilyn voimaan hieman pahoin. Mitä jos hänen kaula-aukkonsa oli sittenkin liian iso ja paljasti tuntemattomille silmille liikaa?

Neito kuitenkin tajusi itsensä arvostelun olevan turhaa, joten hän luovutti. Lily oli lopettanut masennuslääkkeidensä syömisen kolme viikkoa sitten eli heti seuraavana päivänä, kun hän oli tullut Alecin luota kotiin ensimmäisen siellä vietetyn yön jälkeen. Hänen mielialansa olivat vaihdelleet tiiviiseen tahtiin (johtuen vain vieroitusoireista), mutta yleensä se ilmeni vain itseään arvioiden. Välillä Lily oli tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, kun taas välillä hän pelkäsi muiden suhtautumista häneen ja sitä, mitä muut hänestä puhuisivat.
Niin, he tosiaan olivat tunteneet kohta Alecin kanssa melkein kahden kuukauden verran. Se aika tosin tuntui pidemmältä kuin lyhyemmältä. Lily oli edelleen silmittömästi rakastunut mieheen ja palvoi tätä ylitse muiden. Lilylle oli tärkeintä se, että Alecin oli hyvä olla ja hän yritti aina olla rohkaiseva ja positiivinen tämän seurassa. Hän oli viettänyt monia öitä miehen luona ja oli todennut sen, että hän rakasti heräämistä miehen vierestä.

Kello lähestyi ilta seitsemää ja Lily istui nyt valkoisella sohvalla miettien sitä, mitä Alec oli oikein täksi illaksi keksinyt. Mies oli ollut ihmeellisen salaperäinen, eikä Lily voinut olla muuta kuin huvittunut Alecin innosta. Oikeastaan Lily tajusi rakastavansa yllätyksiä, ainakin Alecin yllätyksiä. Lilystä tuntui, ettei voisi ikinä pettyä mihinkään, mitä mies tekisi. Alec oli niin herrasmiesmäinen ja otti aina Lilyn huomioon kaikessa mitä teki. Ja Lilystä tuo piirre oli aivan uskomattoman ihana. Hän rakasti sitä, miten mies piti huolta hänestä. Se oli jotain niin hellyyttävää ja sai Lilyn olon aina paremmaksi.
Lily oli jälleen muuttunut kuluneiden viikkojen aikana. Nykyään hänen huulillaan pysyi se sama ihastunut hymy 24/7, eikä hän voinut ajatella muuta kuin Alecia. Rakastuneena sitä oli vain iloinen ja huoleton. Lily ei tuntenut olevansa enää tyhjä saatika rikki, vaan päinvastoin. Hän oli jälleen korjautunut ja täynnä rakkautta, kuten silloin ennen vanhaan.

Mutta nyt hänen olisi sopeuduttava jälleen yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin, niin Alec oli eräänä päivänä Lilylle sanonut. Eikä Lily tahtonut opetella sitä ilman Alecia.

Alec hyräili hyväntuulisena itsekseen matkalla kohti parkissaan olevaa jäänsinistä Fordiansa. Hän oli saanut itselleen ja Lilylle varattua pöydän eräästä ravintolasta, joka kuului Lontoon suosituimpien kaartiin. Millään yhdellä soitolla ei mies ollut varausta nimiinsä saanut, ei todellakaan, eikä ravintola tietenkään sopinut hinnoittelultaan minkään perusjannun kukkarolle. Mutta Alecilla sattumoisin oli jäänyt kalliit ravintolassa syömiset sun muut ylellisyydet jäänyt viime aikoina pois suunnitelmista, joten kyllä hänellä yhteen illalliseen olisi nyt varaa. Ja hän haluaisi yllättää Lilyn! Lily ansaitsi vain parasta, eikä nainen itsekään ollut pahemmin illallisilla käynyt "pienoisen" ongelmansa vuoksi. Neito kammosi nimittäin joutuvansa suuren ihmismassan keskelle ja ennen kaikkea sosiaalisiin tilanteisiin joutumista tuntemattomien kanssa. Eli siis Alec ei ollut varma miten Lily hänen yllätykseensä suhtautuisi.. mutta ei naisen tarvinnut pelätä tai ruveta puhumaan ylipäätänsä kenenkään tuntemattoman kanssa sinä iltana. Alec olisi turvaamassa Lilyn illan eikä antaisi minkään - tai kenenkään pilata sitä.

Mies istui autoonsa ja työnsi avaimet virtalukkoon starttaakseen auton. Keula sitten käännettiin kohti tietä, joka oli kohta viimeisen kahden kuukauden ajan tullut hyvinkin tutuksi Alecille. Hän vain mietti, että mitenköhän Lily oli ottanut miehen antaman vinkin tulevasta illasta - "pukeudu parhaimpiisi". Ei siis sillä, että mies olisi pelännyt asuvalinnan puolesta, päinvastoin, hän tiesi etteivät Lilyn asuvalinnat ikinä menneet mönkään. Ja Chlóe, Lilyn sisko, olisi varmasti tarjonnut taas pikkusiskolleen jotain vinkkejä senkin suhteen.. Alecia jännitti, että millainen Lily hänellä olikaan vastassa. Miehellä itsellään oli päällään perus pukukokonaisuus, eli mustat, suoralahkeiset puvunhousut, siisti, valkoinen kauluspaita, musta puvuntakki ja musta solmio. Alecilla ei muutenkaan ollut tapana erottua joukosta pukeutumisen perusteella mitenkään shokeeraavasti, joten hän oli yksimielisesti päätynyt siihen vaihtoehtoon tietenkin.

Ja sitten vihdoinkin mies pysäytti Mondeonsa tutun rivitalon eteen. Kello oli jotain.. hmm, kymmentä vaille seitsemän ja seitsemäksi oli pöytä varattu. Kyllä he ehtisivät hyvissä ajoin. Alec nousi ulos autostaan ja harppoi kohti Lilyn ja Chlóen ovea. Tunne rupesi erehdyttämästi muistuttamaan sitä, mitä mies oli tuntenut hakiessaan Lilyä ensimmäistä kertaa treffeille. Olivatko nämä vaatteet nyt varmasti hyvä valinta, onko tukka sotkussa, näytänkö tyhmältä nämä kengät jalassa.. ? Tutut kysymykset palloilivat taas Alecin mielessä. Ei häntä jännittänyt.. okei, no kyllä jännitti, mutta se menisi varmasti heti ohi kun hän saisi nähdä taas Lilyn. Sormi painettiin ovikellolle ja sitten siihen oven taakse vain jäätiin odottelemaan hiljaa sen avaajaa..

Lily oli ollut syventynyt närpäilemään mekkonsa helmaa, joka tuntui ohuelta ja silkkiseltä. Mekko ei varmasti kuulunut halvimpiin, vaan tällä mekolla hintaa riitti varmaan satoja dollareita. Neitiä alkoi pelottaa se, että mitä jos hän vahingossa likaisi tämän upean luomuksen ja Chlóe suuttuisi hänelle. Lily oli jo harkitsemassa mekkonsa vaihtamista, kun hän sitten kuuli auton moottorin lähellä. Siniharmaasilmäinen vaaleaverikkö nosti katseensa mekostaan ja katsoi odottavasti oven suuntaan. Ja pian ovelta kuului se Lilyn odottama pimpotus.

Neito nappasi kimalteisen käsilaukkunsa pöydältä mukaansa ja eteiseen tullessaan hän sujautti säihkyvät viiden sentin korkokengät jalkoihinsa. Okei, nyt hän alkoi tuntea itsensä ylipukeutuneeksi, mutta hän ei enää ehtisi vaihtaa asuaan. Alec oli jo seisomassa oven takana ja odottamassa häntä. Niin, sitä Lilyn piti nyt ajatella. Vain Alecia ja miehen mielipiteitä. Kenenkään muun mielipiteellä ei olisi mitään väliä. Lily tahtoi tehdä vaikutuksen vain rakastamaansa mieheen, siinä kaikki.
Johan se sydän alkoi viimeinkin lepattaa jännittyneenä rinnassa, kun hän vain ajatteli odottavaa Alecia oven takana ja tämän reaktiota naisen asusta.

Vaaleaverikkö tarttui ovenkahvaan ja avasi oven tavallista hitaammin. Ensiksi hän raotti ovea vain sen verran, että hänen silmänsä kohtasivat nuo tutut merensiniset silmät. Lily katsoi miestä hetken aikaa hymyillen ja muu vartalo lymysi yhä oven takana piilossa. Alec oli pukeutunut oikein hienosti ja sen näki, että mies oli panostanut ulkonäköönsä. Ehkei Lilyn asukokonaisuus sittenkään ollut niin yliampuva kuin Lily oli kuvitellut. Tai sitten se oli, ei Lily sitä osannut sanoa.
Pian hän sitten avasi oven kokonaan auki, jolloin huulet puristuivat tiukasti yhteen ja Lily tarttui valkoisen mekkonsa helmaan, jonka mies nyt näki kokonaisuudessaan.

"O-onko tämä liikaa..?" Lily kysyi epävarmana ja pysytteli yhä oven suulla. Hänen katseensa tutki nyt omaa mekkoa kuin etsien siitä virheitä joista huomauttaa jo valmiiksi. "Chlóe lainasi tämän minulle ja hän pyysi minua katsomaan ihmisten reaktioita", neito selitti hämmentyneenä ja siniharmaat silmät nostettiin sitten viimein takaisin Aleciin.

Alec kuuli askeleita oven takana ja haroi vielä viimeisen kerran mustia hiuksia ojennukseen, kun ovi sitten viimein avautui. Mies vastasi Lilyn hymyyn leveästi ja yritti kurkkia uteliaana oven taakse, jonne naisen vartalo oli vielä piiloutunut. Enempää hänen ei tarvinnutkaan kurkistella, kun vaaleaverikkö avasi oven kokonaisuudessaan auki ja Alec näki hänen vartalonsakin. ".. Vau", ensimmäinen reaktio, joka miehen mieleen vain oli pälkähtänyt välittömästi. Alec ei ollut varmaan ikinä nähnyt mitään sen kaltaista! Mekko myötäili Lilyn vartalon muotoja imarrellen niitä kauniisti ja se sai hänet.. loistamaan. Tai siis, kyllähän Lily muutenkin loisti kauneudellaan, mutta nyt hänestä ei ollenkaan voisi päätellä, että nainen oli vielä muutama kuukausi sitten ollut surullinen, arka.. hän näytti nyt itsevarmalta, elämänsä intoa puhkuvalta nuorelta naiselta.

Kun sitten vihdoinkin mies oli ihastellut näkyä tarpeeksi, ainakin toistaiseksi, katse kohotettiin taas Lilyn silmiin. Nainen oli saanut myöskin lisää pituutta mekkoonsa sopivilla korkokengillä ja heidän silmänsä olivat nyt suurinpiirtein samalla tasolla, sillä ilman korkokenkiä Lily oli Alecia lähes 10 cm lyhyempi. Mies hymyili edelleenkin leveää hymyään ja vietti hetken vain tuijottamalla naisen siniharmaisiin silmiin. "Olet upea.. ai joo, ja mekkokin on ihan hieno. Ei se ole liikaa, juuri täydellinen sinulle.." Alec olisi muuten suudellut Lilyä, mutta pelkäsi sotkevansa toisen huulipunan jo heti alkuunsa ja saavansa sitä kauniisti omillekkin huulilleen jos ei olisi varovainen, innostuisi liikaa.. hän tyytyi siis vain vilkaisemaan hetkeksi toisen huulia merkillinen hymy kasvoillaan ja nosti katseensa takaisin Lilyn silmiin. Sepäs antaisikin muille ravintolassa olijoille puhumisen aihetta, kun mies saapuisi paikalle huulet punattuna!

"Joten.. lähdetäänkö?" Alec tarjosi käsivarttaan herrasmiesmäisesti käännähtäen samalla naisen vierelle, katsettaan kuitenkaan irrottamatta. Tämä ilta tulisi vielä päättymään yhtä hyvin kuin se oli alkanutkin, siitä mies oli jo melkoisen varma. Lily keräisi varmasti ihastuneita katseita muilta säteilyllään ja miehet vihertyisivät kateudesta Alecille, kun tuo sai viettää aikaa neidon seurassa ihan vain kahden.

Lilyn posket punehtuivat, kun hän kuuli Alecin ensimmäisen reaktion näkemästään. Neito sipaisi hiuksiaan pois kasvojensa edestä aristellen ja sitten se pieni ujo hymy kipusi hänen huulilleen. Hän katseli Alecia ihastuneena ja pian hänen valkeat hampaansakin välähtivät hänen hymyillessään.
"Tämä mekko on jollekin Chlóen asiakkaalle", Lily selvensi hieman ja nosti jälleen valkoisen pitkähelmaisen mekkonsa helmaa. "Minä saan toimia koekaniinina. Minun tulee kertoa Chlóelle, miltä mekkoa tuntui pitää ja miten ihmiset siihen reagoivat. M-mutta minusta tuntuu, että asu on hieman liian rohkea minulle.." vaaleaverikkö sopersi ja puraisi hieman alahuultaan. Niin, olihan kaula-aukko varsin antelias. Tosin nyt Lily kuitenkin hymyili jo paljon itsevarmemmin, kun hän tarttui Alecin ojennettuun käsivarteen. "Minulle kuitenkin riittää se, että sinä pidät siitä", neito totesi heleällä äänellä ja suukotti miestä poskelle.
"Minulla on vedenkestävää huulipunaa.." Lily paljasti kuiskaten miehelle ja hymyili hurmaavasti. Alecin poskelle ei ollut jäänyt äskeisestä suukosta minkäänlaista punaista länttiä.

He pääsivät sitten Alecin jäänsiniseen autoon ja Alec lähti ajamaan kohti... Jotain. Eihän Lilyllä tosiaan ollut mitään aavistusta siitä, minne Alec olisi häntä viemässä. Ainakin jonnekin ravintolaan. Ja siellä oli yleensä myös muita ihmisiä. Hyr, kylmät väreet hiipivät Lilyn selässä, mutta muuten tuo kauhu ei juuri näkynyt hänen kasvoillaan. Ainakaan vielä.
"Minne olemme matkalla?" vaaleverikkö kysyi sitten ja käänsi siniharmaat silmänsä vieressä istuvan miehen kasvoille.

"Malta vielä hetki", Alec naurahti pienesti Lilyn kysymykselle. Hän halusi pitää yllätyksensä loppuun asti yllätyksenä ja salata heidän päämääränsä siihen asti. Oikeastihan mies oli valinnut Roussilonin. Se oli ranskalaishenkinen ravintola, Lontoon suosituimpia paikkoja ja ansainnut itselleen jopa yhden Michelin tähden. Hinnatkin olivat tosin sitä luokkaa, mutta.. saihan sitä nyt muutaman kerran vuodessa pistää rahaa haisemaan? Ja Alecin mielestä Lily ansaitsisi edes yhden illan hemmottelun ökyrikkaiden ravintolassa ja syödä vaikkapa 100 punnan hintaista perunanviipaletta, jos siltä tuntui! Okei, eivät hinnat sentään ihan niin korkeita olleet, mutta silti.

Vihdoinkin mies sitten käänsi autonsa parkkipaikalle, joka oli tosin täynnä muita autoja, mutta hetken etsinnällä hän löysi autolleen oivan paikan ja parkkeerasi sitten siihen. "Tästä on vielä ihan pikkuisen kävelymatkaa sinne", hän selitti Lilylle samalla kun tunki lompakkoaan housujen taskuun ja nousi ylös Fordistaan. Kun molemmat olivat päässeet ulos autosta, Alec lukitsi ovet yhdellä painalluksesta avainnipustaan ja laittoi nekin sitten taskuunsa. "Toivottavasti pidät ranskalaisesta", mies hymyili arvoituksellisesti kävellessään kohti vaaleaverikköä ja antoi käsivartensa taas toiselle, jotta he pääsisivät Alecin johdattelemana jatkamaan matkaa.

Muutaman minuutin käveltyään Lontoon iltaisen kadun hälinässä mies johdatti käsivarressaan olevaa neitoa sitten toista katua pitkin kohti määränpäätään, Roussilonia. Kadun hälinä oli muuttunut pehmeäksi puheensorinaksi heidän tullessaan lähemmäs ravintolaa ja paikalla näytti kulkevan muitakin parhaimpiinsa pukeutuneita ihmisiä, joista osa selkeästi oli hyvinkin virallisen oloisia ja sopeutui hienosti ravintolan korkeaan ilmapiiriin. Alec vilkaisi vierelleen nähdäkseen Lilyn kasvot heidän tullessa ravintolan ovien eteen. "Mitä pidät?" Hän hymyili vienosti, nojautuen aavistuksen verran Lilyä lähemmäksi, kuin viestittääkseen että toinen oli täysin turvassa siinä Alecin vierellä. Mies nimittäin muisti varsin hyvin, ettei Lily pitänyt laisinkaan suurista joukoista tuntemattomia ihmisiä. Mutta osittain taka-ajatuksena tällä reissulla olikin saada nainen taas sopeutumaan muihin ihmisiin, yrittää saada Lilyä sosiaalisemmaksi ja kommunikoimaan muillekin kuin Alecille, siskolleen tai lapsioppilailleen..

Lily supisti huulensa tiukaksi viivaksi, kun Alec ei suostunut kertomaan hänelle määränpäätä. Nopeasti hänen huulilleen syntyi kuitenkin pieni ilahtunut hymy ja Lily käänsi hetkeksi katseensa auton ikkunasta ulos. Häntä ei oikeastaan pelottanut enää se, minne Alec oli häntä viemässä. Miehen rinnalla mikään ei tuntunut ylitsepääsemättömältä tai mahdottomalta. Ehkä Lily vielä oppisi pääsemään typeristä peloistaan Alecin kanssa.

Alec sai auton parkkeerattua sitten jonnekin keskelle Lontoon keskustaa ja he nousivat pois autosta. Lily hakeutui välittömästi miehen lähelle ja tarrautui ilomielin kiinni Alecin ojennettuun käsivarteen. Vasta nyt hän tajusi, mitä Alec oli hetki sitten hänelle sanonut. Pitikö Lily ranskalaisesta?
Siniharmaat silmät kääntyivät katsomaan Alecia tutkivasti ja pian hänen kasvoilleen syntyi arvuutteleva ilme. "Ei minulla ole mitään sitä vastaan?" Lily vastasi hivenen huvittuneesti ja yritti nyt keksiä päässään jotain ravintolaa, joka tunnettiin ranskalaistyylistään. No eihän Lilylle tietenkään tullut mieleen oikein mitään ravintolaa, koska eihän hän tiennyt juuri mitään ravintoloita Lontoossa. Sen neito kuitenkin tiesi, että Lontoossa oli kallista syödä ulkona. Toivottavasti Alec ei olisi suunnitellut mitään kovin kallista reissua, koska Lilystä miehen ei kannattanut tuhlata rahojaan neitoon.

Lontoon kadut olivat yllättävän täydet tähän aikaan illasta ja Lily tajusi tarrautuneensa melko lujasti kiinni Alecin käsivarresta. Hänen silmänsä olivat ensiksi vain harhailleet jokaisen vastaantulevan kasvoissa, mutta nyt vaaleaverikön katse oli kiinnittynyt vain alaviistoon. Hän oli kohdannut turhan monen katseet ja ne hieman ahdistivat Lilyä, joka oli viimeisen kahden vuoden aikana halunnut olla näkymätön. Mutta kukaan näistä vastaantulevista ihmisistä ei tiennyt häntä, eikä hänen menneisyydestään ja sen tajuaminen helpotti hieman Lilyn mieltä. Ehkä hän selviäisi tästä koettelemuksesta ilman sen suurempia ahdistuskohtauksia.
Eikä Lilyn asukaan jättänyt katsojaansa tyhjäksi. Moni katsoikin Lilyä tavallista pidempään tämän kauniin mekon takia ja.. No, useimpien miesten katseet eksyivät melko nopeasti sitten vaaleaverikön rintamukselle, mutta onneksi Lily ei tiedostanut näitä nälkäisiä katseita. Nekös ne vasta olisivatkin ahdistaneet häntä.

Alec johdatti Lilyä kohti ravintolaa, jonka edustalla oli hienosti pukeutuneita ihmisiä. Lily kiinnitti nyt huomionsa ravintolan ulkonäköön. Jo pelkästään ulkoa katsottuna ravintola näytti todella kalliilta. Vaaleaverikön silmät suurenivat hieman, kun Alec oli sitten kysynyt häneltä, mitä mieltä Lily oli ravintolasta. Lily ähkäisi ensiksi epäuskoisesti ja pudisteli päätään pienesti hymyillen. "Se näyttää kalliilta", Lily totesi rehellisesti ja neito käänsi katseensa mieheen. Hän tuuppasi Alecia pienesti kuin toruen tätä. "Et ole tosissasi.." Lily supisi ja puraisi huultaan katsoessaan ravintolaa uudestaan. Lily kävi harvoin ravintoloissa, eivätkä niiden tasot yltäneet lähellekään tämän ravintolan tasolle, sen Lily pystyi vaivattomasti kertomaan.
"Olet aivan uskomaton", vaaleaverikkö sanoi vielä ja kääntyi katsomaan Alecia lämpimästi hymyillen.

Lily oli jo ehtinyt unohtaa muut ihmiset heidän lähellään, kun hänen huomionsa oli vain kiinnittynyt Aleciin ja tämän silmiin. Miten helposti Alec saisikaan hänet pauloihinsa ja unohtamaan kaiken muun.

"..Oletan siis, että tuo tarkoitti sitä, että pidät siitä", mies naurahti huvittuneena Lilyn reaktiolle Alecin ravintolavalinnasta. "Äläkä siitä hinnasta välitä, sillä ei ole juurikaan väliä", hän lisäsi naisen huomautukseen siitä, että paikka näytti kalliilta. Alec tunsi taas sanoinkuvaamatonta onnea Lilyn hymyillessä siinä lämpimästi hänelle, se olikin ollut kaikki mitä mies oli tahtonut nähdä sillä hetkellä. Nainen sai miehen pyörälle päästään pelkän hymynkin voimalla, uskomatonta.. Alec ei voinut enää vastustaa kiusausta ja painoi hellän suudelman neidon punatuille huulille. Lily oli maininnutkin käyttävänsä vedenkestävää huulipunaa, joten sen sotkeentumisesta ei olisi mitään vaaraa.

"Krhm.. anteeksi, mutta voisitteko liikkua eteenpäin?" Joku kärsimätön ääni heidän takanaan rikkoi Alecin ajatukset ja mies vetäytyi nopeasti Lilyn huulilta, katsoen sitten äänen suuntaan. Aivan, siinä seisoikin jo jonkin verran ihmisiä ja Alec ja Lily olivat selvästikin jääneet pieneksi tukkeeksi heidän tielleen! Hupsista.. "Ai anteeksi, liikumme kyllä", mies sopersi toiselle virallisesti pukeutuneelle miehelle, joka seisoi aivan heidän takanaan ja näytti menettäneen kaikki kärsivällisyytensä rippeet. Ilmeisesti mies oli joku suuremmassakin arvossa oleva bisnesmies jo muutenkin kireältä vaikuttaneen pinnansa ansiosta. Alec lähti vikkelään johdattamaan Lilyä ja itseään ravintolan sisäpuolelle. "Jollakin taitaa olla huono päivä.." Mies virnisti vieressään olevalle Lilylle varmistettuaan ettei bisnesmiestä näkynyt enään heidän lähellään. Alec ei voinut vain siinä mielentilassa käsittää, että miten joku pystyi olemaan niin kiukkuinen tällaisen iltana!

"Alec?" Voi ei - kuka heitä nyt taas häiritsi? Mies vilkaisi hämillään taas äänen tulo suuntaan, kun oli kuulenut jonkun kutsuvan häntä nimeltä ja katse osui sitten nopeasti Lilyn ja Alecin lähellä seisoskelevaan vanhemman ja pulskemman puoleiseen mieheen. Hänet Alec tunnisti heti uhkaavasti vetääntyneestä hiusrajasta ja harmaista hiussuortuvista maantienruskeiden hiustensa seasta - Alecin pomo. "Thomas, hei!" Mies tervehti pomoaan leveästi hymyillen. "Lily - tässä on pomoni Thomas", hän muisti kuitenkin käsivarressaan olevan neidonkin vielä ja vilkaisi tähän rohkaisevasti hymyillen. Tässä olisi oiva paikka Lilylle totuttautua taas sosiaalisiin tilanteisiin! "Vai että tässä se Lily sitten on.. Alec onkin maininnut sinusta muutamaan otteeseen. Mukava tavata", Thomas hymyili lämpimästi vaaleaverikölle ja tarjosi kättään kätelläkseen. Thomaksella kun oli tapana kätellä lähes jokaista tapaamaansa ihmistä, Alec oli pistänyt sen huomioon.

Lily nyökkäsi syvään ja hymyili huvittuneena, kun Alec varmisti pitikö Lily ravintolast. Tietenkin vaaleaverikköä jäi hieman häiritsemään ravintolan hintavuus, muttei halunnut tehdä siitä sen suurempaa numeroa. Hän ei halunnut tuottaa Alecille minkäänlaista pettymystä, sillä olihan mies kaiken etukäteen suunnitellut.
Alecin suudelmaan Lily vastasi mielellään, sillä neito oli jo kovin ikävöinyt Alecin huulia ja tämän tapaa suudella. Lily vastasi suudelmaan ehkä turhankin innokkaasti, mutta tuskin Alec pisti sitä pahakseen.

Mutta takana oleva mies ei selvästikään pitänyt siitä, että pari oli tukkinut heidän tiensä osoittamalla toisilleen hellyydenosoituksia. Lily puraisi huultaan hermostuneena ja olisi halunnut ladella kaikenmaailman pahoitteluja miehelle, mutta Alec ehti tietenkin ensin ja oli jo pian johdattamassa heitä ravintolan sisäpuolelle. Lily äännähti hiljaa nolona, kun Alec vain virnuili äskeiselle miehelle. "Hänellä oli varmasti ollut vain huono päivä.." Lily mutisi puolustuskannalla ja tiukensi otettaan miehen käsivarresta. "Mutta miksi hän sitten on lähtenyt tuolla naamalla ihmisten ilmoille", neiti lisäsi sitten hiljaa ja pieni huvittunut hymynpoikanen kipusi toiselle huulenpielelle. Alecin huolettomuus, rentous ja vitsikkyys olivat tarttuvia ominaisuuksia.

Pian joku kutsui Alecia ja Lilyn silmät värähtivät liioitellut suuriksi. Joku tunsi Alecin, joku täällä oleva ihminen tunsi miehen, jonka seurassa Lily oli. Ja se tarkoittaisi sitä, että Alec kaiken järjen mukaan vaihtaisi häntä kutsuneen miehen kanssa kuulumisia. Ja jos Lily yhtään Alecin tunsi, niin mies aikoisi esitellä Lilyn tälle miehelle.
... Joka paljastui sitten Alecin pomoksi.
Lilyn sydän hyppäsi kurkkuun, mutta hän pyrki näyttämään rauhalliselta, kun hän katseli edessä olevaa tuntematonta vanhempaa miestä. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Lilyn täytyisi antaa hyvä ensivaikutelma tälle Thomas nimiselle miehelle, jotta neito ei nolaisi Alecia.
Käsi ojennettiin Lilyä kohti ja vaaleaverikkö katsoi sitä ensiksi hivenen kauhuissaan. Hänen ajatuksensa yrittivät kuumeisesti muodostaa päässä jotain nerokkaita lausahduksia, mutta juuri nyt pää tuntui vain lyövän tyhjää. Yritä nyt kunnolla Lily! Mitä ihmiset televisiossa sanoisivat toisilleen?

Lily tarttui sitten Thomaksen ojennettuun käteen ja kätteli miestä. Hänen huulilleen syntyi sitten lämpimä hymy (ihmeiden aika ei ole ohi). "On puhunut vai? Toivottavasti kuitenkin pelkkää hyvää. Mukava tutustua."
Mitä. Oliko Lily tosiaan saanut suustaan ulos jotain tuollaista?
Vau. Lily hämmentyi tästä itsekin.