I hate that smell //sov//

//Vary tänne Chrisinsä kanssa >3 //

Angelicia Prihodko:

Mustien nahkaisten saapikkaiden korot rapisivat puiston polulla, kun tummahiuksinen nainen käveli tympeänä eteenpäin. Vauhti oli hidas, koska Angelicia ei tiennyt tarkkaan mihin oli menossa. Hän oli vain lähtenyt kävelemään. Tämä seutu tuntui jo mukavammalta kun itse Rashee Road. Angelicia alkoi jo kyllästyä siihen.. Ja erääseen ihmiseen myös. Joka sattui juuri silloin olemaan kateissa.
Angelician kasvoilla ei syyttä ollut tavallista kylmempi ja vielä vihainenkin ilme. Chris oli kadonnut ulos eikä ollut kertonut tarkkaan mihin oli mennyt. Ja yllätys, tuota ei ollut kuulunut takaisin. Ihan kuin Angelicia olisi pystynyt pitämään epäillyksensä kurissa. Mutta silti hän halusi ajatella, että kuvitteli vain kaiken... Ja vielä tuonkin lisäksi, Angelician rahat. Nainen oli hyvin tarkka rahojensa suhteen ja ulos lähtiessään huomasikin, että runsas määrä hänen rahojaan oli kadonnut lompakosta. Juuri ennen kuin Chris oli lähtenyt ulos... Pitikö siinä enää edes miettiä.
Turhautuneena huokaisten nainen hieraisi käsiään. Kello oli jo melko paljon ja ilma ei ollut mikään lämpimin. Angelicia olikin pukenut päälleen mustat nahkasaappaansa, mustat farkut ja mustan pitkän mallisen syystakkinsa. Farkkujen lisäksi, takin alla, Angelicialla oli musta toppi ja sen päällä tummansinen neuletakki. Mahdollisimman lämmintä vaatetta päällä. Ja hyvä niin, koska muuten Angelicia ei olisi saanut otettua askeltakaan.

Alicia hieroi käsiään kiivaasti, koska hanskat hän oli unohtanut. Musta nahkalaukku keikkui olalla ja nainen kirosi ettei ollut sinne edes varannut mitään hansikkaita. Yleinsä hänellä oli kassissaan kaikkea varalla. Alicia huokaisi ärsyyntyneenä ja katseli kyllästyneenä puistoa. Hän oli vasta jonkin aikaa kävellyt siinä, mutta alkoi jo kyllästyä. Voisi katsoa, jos lähellä olisi jonkinlaista baaria. Lompakossa oli sentään vielä rahaa. Ja sisätiloissa ei ainakaan joutuisi pelkäämään, että varpaat putoavat vielä jaloista kylmyyden takia. No, lämmittihän siinä kävellessäkin se ajatus mitä nainen tekisikään Chrisille, kun näkisi tuon taas. Saisi nähdä kyllä milloin se olisi. Chrisin oli syytäkin olla varovainen juuri nyt, koska Angelician kasvot eivät punoittaneet pelkän kirpakan ilman takia. Silmistä jo pystyi näkemään tuon vihan, jota ei kylmä tuulikaan väsyttänyt. Angelicia vain tuhahti äreästi ja nosti takkinsa kaulusta suojaamaan enemmän kaulaansa samalla, kun asteli puutarhan polkua pitkin.

// tulemma >3 //

Christopher kewan

Chrisin ensin huomatessaan saattoi nähdä, että hän oli krapulassa ja olisi valmis oksentamaan mihin ojaan tahansa, tai kaatua itse mukana. Hänen päätään särki aivan tajuttomasti, eikä mies ollut viitsinyt mennä kotiinsa hakemaan särkylääkettä, sillä Angelician huudot olisivat vain tuplanneet sen päänsäryn. Joten parasta vain kärsiä siitä tämänhetkisestä. Sitäpaitsi mies ei halunnut nähdä sitä naista juuri nyt.. Tuskin tarvitsi edes arvata miksi. Yö poissa.. Jossain muualla, köh. Parasta ettei Alicia tiennyt siitä vaikka kuinka epäilisi.
Nyt Chris halusi vain lämpimän suihkun ja unta. Paljon unta. Christopher kyllä lupasi itselleen, ettei hankkisi mitään juotavaa. Tai sitten ehkäpä juuri se juoma olisi auttanut? Ei mitään mahdollisuutta: ei hänellä ollut enää rahaa, mutta ei myöskään muistia kuinka monta lasillista oli tullut kipattua.

Chris käveli jossain puistossa. Edes vähän hiljaisempaa kuin keskikaupungin hälinässä. Hän istahti jonkun matalan kaiteen reuanlle hieroen kasvojaan toisen käden haparoidessa tupakkaa. Hemmetti sentään, käsi tuntui tärisevän pelkän kylmän ilmankin takia. Miehellä kun oli päällään farkkunsa, t-paita ja nahkatakki, jonka vetoketjua Christopher ei tietenään pistänyt kiinni.
Hän sai tupakan huultensa väliin komeisten käsien naputellessa sytkäriin tulta. Eikö sekään enää toiminut? "Voiii vittu", mies kirosi ihan hiljaa ja uhkaavalla äänensävyllä katsoessaan ja ravistaessaan sytkäriään. Ei toiminut! Lopulta Chris paiskasi tyhjän sytkärin maahan, keskelle tietä, kunnes potkaisi sen jonnekkin pusikkoon oikein jalkapallo potkulla. Sinne lensi hienossa kaaressa. Hän ei voinut muutakuin kirota huonoa onneaan. Krapula, eikä sytkärikään toiminut.

Christopher kääntyi takaisin istuskelemaan matalan kaiteen reunalle tuijottaen kadulle päin. Tästä näki juuri sopivasti melkein kaikkialle. Hän näki muutamia ihmisiä astelevan puistossa, mutta ei välittänyt. Paitsi korkokenkien ääni sai Chrisin ehkä hieman vavahtumaan. Eeei, hän kuvitteli vain. Ei tämä kaupunki nyt niin pieni ollut.
"Olis kyllä mun tuuria..", mies mutisi itsekseen kumartuessa nojaamaan kyynärpäillään polviinsa, muttei sen enempää tutkaillutkaan ympärilleen.

Angelicia jatkoi kävelyään äreänä, tuijottaen vain ajatuksissaan ympärilleen. Chris saisi todella kuulla kunniansa. Alicia kirosi hiljaa ääneen ja hieroi käsiään kärsimättömänä, kun päättikin tupakan tekevän juuri nyt hyvää.
Angelicia hidasti hitusen vauhtiaan samalla, kun veti laukkuaan auki ja penkoi sitä sormet kohmeisina. Missä ne tupakat olivatkaan..
Samassa vähän matkan päästä edempää polulta kuului jotain ääniä. Angelicia hidasti enemmän vauhtiaan ja katsoi tympeänä eteenpäin. Hän näki vain hämärässä jonkun hahmon riehuvan polulla. Näytti potkaisevan jotain, jonka lensi kauniissa kaaressa pusikkoon. Jos tuo olisi joku känninen sekoilija.. Angelicia löysi helposti laukustaan puukkonsa, jota kantoi usein mukanaan. Tuokin tapa jäänyt. Hän ei vain luottanut lontoolaisiin. Varsinkaan niihin sekopäisimpiin.

Angelician katse kuitenkin seurasi hahmoa lisää samalla, kun nainen pysähtyi kokonaan paikalleen. Ihan kuin tuossa olisi ollut jotain tuttua. Henkilö oli selvästi mies ja.. miksi nuo eleet olivat oudon tutut. Mies istahti juuri alas syrjemmälle kaiteelle. Angelicia kulmiaan kuristaen vetäisi kätensä laukustaan unohtaen tupakkansa. Nainen lähti taas liikkeelle ja käveli suoraan tuota miestä kohti. Jos Angelicia aavisti ja näki väärin, hän jatkaisi matkaa. Mutta hän harvemmin erehtyi...
"Olis kyllä mun tuuria.."
Mies kuului mutisevan, kun Angelicia oli lähempänä. Samalla sekunnilla nainen sai vastaukset epäilyihinsä.
"Chris."
Angelicia sähähti äänellä, joka voitti ilmankin kylmyydellään. Alicia veti syvään henkeä ettei samantien alkaisi karjumaan Chrisille. Ja hyvä, että se puukko ei ollut kädessä.
"Oletko sä kännissä?"
Angelicia tiuskaisikin yhtäkkiä, näyttäen ensin hämmentyneeltä.. Mutta se menikin nopeasti ohi. Naisen rahat olivat tainneet tehokkaasti mennä alkoholiin. Ja voi arvata kuinka paljon Alicia ilahtui tuostakin. Mustat kynnet porautuivat vihaisesti naisen kämmeniin ja katse oli lievästi sanottuna raivoisa.
"Onks ollu mukava ilta?"
Angelicia kysyi viiltävän kylmällä äänellä ääni tihkuen pilkkaa. Chris oli aivan hirveän näköinen. Nainen osasi sanoa sen, vaikka olikin jo hämärä.

Chris ei saanut kauaa nauttia hiljaisuudestaan.. Pieni kylmä tuulenvire humisi korvien juuressa ja mies jopa nautti siitä, vaikka kuulikin askeleiden lähestyvän. Hän ajatteli niiden menevän samalla tavalla ohi kun kaikki aikaisemmatkin, mutta nimeltä kutsuminen sai Christopherin avaamaan silmänsä. Sytyttämätön tupakka putosi huulten välistä miehen kohottaessa katseensa äänen suuntaan. Helvetti! Ei kestänyt kauaa tunnistaa pelkästä äänestä, vaikka kuvan saaminen yhdeksi veikin muutaman sekuntin ja sai päässä aikaan kipuaallon. Christopher ei kuitenkaan näyttänyt sitä, vaan tuijotti ihmeissään Angeliciaa.

"En oo kännissä.", mies murahti liioitellun asiallisella äänensävyllä ennenkuin nojautui taas kyynärpäillä polviinsa, kuin päästäkseen näin karkuun tilanteesta. Säälittävä yritys kuitenkin. Angelicia kysyi mukavasta illasta. Ihankuin nainen olisi tiennyt kaiken. Chrisin mielen täytti vain kirosanat. Tämä kaupunki tosiaan oli liian pieni. Ei hän voinut krapulaansa peitellä eikä muutenkaan täysin harhailevaa olemustaan. Mitä Chris edes teki puistossa? Tosin samaa olisi voinut kysyä Angelicialta, vaikka naisella olisikin ehkä vähän vedenpitävämpi vastaus.
"Ihan.", hän vastasi sen enempää selittelemättä. Liian läpinäkyvää. Chris suoristi selkänsä huokaisten syvään ja koetten näyttää siltä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
"Mitä sä.. täällä?", hän kysäisi katse muualla. Kasvoista kyllä näki hänen huonovointisuutensa ja Chris oli muutenkin keikahtaa kaiteen toiselle puolelle selän suoristettuaan, mutta onnistui tällä kertaa pitämään tasapainonsa. Hän kuitenkin ajatteli, että hämärästä oli hyötyä sillä kaikkea ei onnistunut näkemään. Kait?

Christopher yskäisi hieraistessaan leukaansa, vaikka olisi tehnyt mieli pistää käsi suun eteen. Aaa, kohta nousisi ylös. Teki mieli myös käydä makuulle ja kaikki johtikin siihen, että Chris ei tiennyt miten päin tässä pitäisi olla. Hän katsahti kummallekkin sivulleen, taakseen ja Angeliciaankin päin.

"En oo kännissä."
Chris vastasi murahtaen ja mies kai yritti kuulostaa kovinkin selvältä. Aika metsään meni tuokin. Angelicia vain tuhahti halveksuvasti ja nosti vihaisesti kätensä puuskaan rinnalleen. Mies nojaili siihen tapaan eteenpäin, että tuo taisi voida aika pahoin. Kuinkakohan kauan tuo oli jo ollut liikeenteessä ja kenen kanssa.. Angelician otsa meni vain vihaisempaan kurttuun. Ja hän oli kehdannut toivoa, että kuvitteli vain.
"Ihan."
"Aa no mukava kuulla. Mä näen kyl sen."
Angelicia mutisi ääni vihaisena. Nainen yritti kyllä hillitä sitä kaikin tavoin, mutta hänen raivonsa vain kasvoi ja kohta pidättely olisi turhaa.
"Mitä sä.. täällä?"
"Ei kuulu sulle."
Angelicia tiuskahti. Häntä ei kiinnostanut vastata Chrisin kysymyksiin. Enemmänkin mies saisi vastata Alician kysymyksiin. Nainen vain tuhahti halveksuvasti, kun Chris näytti hakevan tasapainoa selkänsä suoristettuaan. Hemmetti, että mies osasikin olla säälittävä. Angelicia vain nyrpisti hiukan nenäänsä, koska mies vain ällötti häntä kaikin tavoin. Ja nainen sen kuin tärisi, muusta kuin kylmästä kylläkin.

Angelicia katsoi vihaisena, kun Chrisin katse sen kuin harhaili ja mies näytti vain sekavammalta. Nainen toivoi tuon sanovan jotain, mutta ei.. Niinpä itsehillintä katosi ja Angelicia räjähti melkein huutamaan.
"Luuletko sä etten mä vittu tajua missä sä olet ollu?! Mä näen kyllä missä kunnossa sä oot! Senkin kusipää."
Angelicia ärähti ja astahti lähemmäs, katsoen tuota raivoissaan. Kädet laskeutuivat puuskasta ja ne olivat puristettu siihen malliin nyrkkiin, että lyönti ei ainakaan olisi kaukana.
"Mä olisin ehkä muuten sietäny tän mut mun RAHAT! Niin etten mä muka tajuais et sä pöllit multa rahaa! Kuinka helvetin tyhmänä sä mua pidät tai paremminkin kuinka tyhmä SÄ oot!"
Angelicia lähes karjui miehelle raivoissaan. Muutama lähellä kävelevä katsoikin pakosti kaksikkoon. Kännisesti huojuvaan mieheen ja naiseen, joka oli tuolle lievästi sanottuna vihainen.
"Että mä VIHAAN sua!"
Angelicia karjaisi, koska halusi vain purkaa kiukkuaan. Ja kehes muuhunkaan kuin Chrisiin, koska juuri tuon takia nainen olikin vihainen. Angelicia tönäisiki rajusti Chrisiä ja hyvä, jos tuo pysyisi tönäisyn takia paikallaan istumassa.. Alicia ei välittänyt, vaikka tuo lentäisi reunalta alas maahan selälleen. Löisi vaikka päänsä, Angelicia ajatteli katkerana.

Chris ei vain keksinyt mitään sanottavaa, siitä se johtui. Eihän hän nyt Angeliciaa pelkäisi vain sen takia, että oli jäänyt kiinni juomisesta ja ehkä jostain muustakin. Sitäpaitsi Aliciahan oli nainen..Eikä naisia tarvinnut pelätä, kuten ei ketään muutakaan. Hah. Niimpä hän vain oletti Angelician jatkavan kiukkuisena matkaansa ja se olisi siinä, mutta eei.. Kipuaalto särähti päässä ja Christopher siristi silmiään Alician yhtäkkiä korottaen ääntään eikä suusta tullut kyllä mitään ylistäviä sanoja.
"Mitä? En mä kielläkkään mitään.", mies murahti epämääräisesti. Oi kyllä, hän kieltäisi kaiken muun paitsi juomisen. Angelicia oli siis kaiken lisäksi huomannut myös rahojensa häviämisen. Mies siirsi kätensä puuskaan rintakehälleen saaden yhä pidettyä tasapainonsa, mutta silmät olivat sirillä. Olisi tehnyt mieli vaan karjua 'turpakiinni naikkonen'.
"Ei oo mikään ilmasta.", hän mutisi lähes äänettömästi kuin kiroten.

Angelician viimeisimmän karjauksen kera Chris sai tyrkkäisyn ja mies horjahti helposti alas kaiteelta selälleen sen toiselle puolelle. Eikä mies ennättänyt välissä edes tajuta mitään. Christopher kuitenkin vetäisi jalkansa myös tälle puolen nousten pienen ähkäisyn kera ylös. Mies astui laiskasti kaiteen toiselle puolelle noukkien polttamattoman tupakkansa. Hän ei vain jaksanut tätä nyt..
"Tulta?", Christopher kysyi oikeastaan.. röyhkeästi. Uhkaava ilme kasvoillaan, vaikka uskottavuutta veikin kaikki muu..

Siinä seistyään Chris tyrkkäisikin Angeliciaa olkapäästä lähtien kävelemään toiseen suuntaan. Voisi sittenkin kysyä tulta joltain muulta.. Päätään varovasti pudisten hän koetti löytää katseellaan tietä, vaikka tajusikin pian kävelevänsä nurmella. Puiston reunalla olisi kuitenkin valoisampi katu ja siitä voisi löytää tiensä jonnekkin muualle.
"Oikeesti huuda jollekki muulle.", mies huikkasi selvästi paeten tilannetta, vaikka keksikin itselleen tekosyitä miksi ei tarvinnut olla Angelician seurassa juuri nyt. Päänsärky.

Angelicia katsoi vahingoniloisena, kun Chris kaatuikin kaiteen toiselle puolelle. Mies makasi vain vähän aikaa maassa, kunnes laiskasti nousi seisomaan. Angelicia mielellään oli jo tönäisemässä tuota uudelleen ja nyt rajummin.
"Tulta?"
Chris yhtäkkiä kysyi uhmakkaan näköisenä. Se sai lievästi sanottuna Angelician hermostumaan vain enemmän.
"Painu helvettiin."
Nainen sähähti ja siristi silmiään vihaisena. Kädet olivat puristautuneet jälleen nyrkkiin ja naisen teki mieli vain lyödä Chrisiä. Olisi vain mukavaa, jos Chrisillä olisi huonompi olo. Angelicia ei vain kyennyt juuri sillä hetkellä tuntemaan sääliä, ei siis tippaakaan.

Angelicia älähti vähän yllätyneenäkin, kun Chris tönäisi häntä. Voisi vain sanoa, että tuo oli väärä liikee. Raivoisana Angelicia katsoi Chrisiä.
"Sä et vittu muhun koske!"
Nainen tiuskaisi ääntään jälleen korottaen, mutta Chris lähtikin jo viileästi kävelemään poispäin. Mies ei näyttänyt kyllä kekenevän kävelemään suoraan ja tuo eksyikin nurmelle. Angelicia päästi suustaan kunnon kirosana putken ennen kuin päättikin.. Hän päätti olla menemättä miehen perään. Hänhän ei juoksisi kenenkään perässä, vaikka olikin yhä raivoissaan. Nainen kääntyikin vihaisena ja kirosanojen kera melkein jo lähtikin kävelemään poispäin, kun kuuli Chrisin huikkauksen.
"Oikeesti huuda jollekki muulle."
Chris saisi todella olla ylpeä itsestään. Tuo sai vain yhdellä lauseella Angelician raivon nousemaan asteen rajummalle tasolle. Ja se ei todellakaan ollut hyvä asia. Angelicia kääntyikin murhaava ilme kasvoillaan ja samantien hän suuntasi Chrisin perään ripein ja raivokkain askelin. Hyvä jos edes mies tajusi, että tuon olisi juuri sillä hetkellä kannattanut varoa...

"Paskiainen!"
Angelicia kiljaisi ja samantien nappasi Chrisiä hartioista. Nainen oli harvemmin joutunut käyttämään kunnolla voimiaan Chrisiä vastaan. No ennen tuo ei ollut kyllä saanut naista näin vihaiseksi..
Angelicia ei harkinnut edes sekuntia, kun repäisi Chrisiä rajusti hartioista taaksepäin. Heti perään uusi tönäisy, että mies varmasti menettäisi tasapainonsa. Nainen ärähti vihaisesti ja antoi Chrisin kasvojen maistaa nyrkkiä. Ja tuosta lyönnistä ei puuttunut voimaa vaan Alicia pisti kaiken raivonsa peliin. Ehkä se olisi vain hyvä Chrisille. Tuo pääsisi naisesta nopeammin eroon. Vaikkakin saisi vain pahemmin turpaansa, kunnes Alicia olisi tyytyväinen.
"Luuliks sä tosiaan et voit kohdella mua ihan miten vaan!"
Angelicia karjaisi raivoissaan ja mulkoili miestä murhaavasti. Naisella oli oma etunsa tässäkin; hän ei ollut se, joka oli humalassa. Mutta eiköhän naiset olleet sen verran selkeitä, että menivät Chrisillekkin perille.
"Mä todella ihmettelen miksen oo ilmiantanu sua aikasemmin!"
Angelicia kiljaisikin, miettimättä taaskaan kovinkaan paljon sanojaan. Naisen sanat kuulostivat ehkä siltä jo, että tuo oli juuri ilmiantanut Chrisin. Mitäköhän mies sellaiseen.. Angelicia ei kyllä ollut tehnyt niin, mutta nyt sekään idea ei tuntunut kovinkaan huonolta vaihtoehdolta.

Chris vain pyöräytti silmiään Angelician kiroamisille ja kuinka mies ei saanut koskea tuohon. Christopher vain yhdisti tietojaan aikaisempiin: Oli hän saanut koskea Angeliciaan aina aikaisemminkin, joten tämä tilanne ei tehnyt hänelle mitään poikkeusta, mutta mies ei halunnut Alician koskevan Chrisiin itseensä. Hyyvä aika lähteä jatkamaan matkaa.
Mies katsoikin mukamas kiinnostuneena jonkun auton perään tuntiessaan olkapäistään tartuttavan. Hän huokaisi ja kääntyipä melkein omin toimin Angeliciaan päin, kehenkäs muuhunkaan. Pienen horjahduksen kera kuitenkin. Ei tehnyt hyvää vatsalle, sillä huono olo pisti vastaan. Siinä keskittessään, ettei yrjöäisi Alician kengille Chris saikin senverran kovan tyrkkäisyn ja iskun kasvoihinsa, että hän löysi itsensä tutkailemasta ruohonkorsia näin lähi etäisyydeltä. Nyt jos milloin Christopher tunsi itsensä hävinneeksi jossain. SE ei ollut hyvä asia.. Hän kuunteli silti Angelician sanat hampaat irvessä. Huono olo vain paheni entisestään tällaisesta ylimääräisestä pyörimisestä.
"Helvetti mä en oo koskaan välittänykkään", mies ärähti, mutta ilme muuttui mitäänsanomattomaksi Alician puhuessa ilmiantamisesta. Chris kierähti nopeasti istumaan ja totinen ilme ylöspäin tuijotti Angeliciaa. SE olisi viimeinen temppu.

Chris ärähti ja kiskaisi Angelician jaloista maahan. Mies kömpi väkisin naisen yläpuolelle ja hyvä kun puistossa olijat eivät soittaneet poliiseja.. Christopher kuitenkin paiinoi kummatkin kätensä naisen suun eteen, että nainen sai juuri ja juuri henkeä nenäsä kautta. Mahdollisimman hiljaista, onneksi tähän hämärään kohtaan harva tajusi kiinnittää huomiotaan tähään aikaan..
"SITÄ sä et tee.", Chris ärähti hengitys alkoholille haisten. Mies haisi muutenkin varmasti jollekkin muulle kuin pitäisi. Seuralaisilleen.. Kaikkea sekaisin. Alkoholia.. tupakkaa.
"Muuten vittu revin sulta aivot pihalle paljain käsin.", Chris sähisi kasvot melkeinpä kiinni Angelician kasvoissa, muttei mitenkään mukavassa mielessä.

"Helvetti mä en oo koskaan välittänykkään"
Chris ärähti maassa maatessaan. Angelicia vain ärähti vihaisesti. Ihan kuin hän ei olisi tuota arvannutkaan.. Mutta nainen tunsi olevansa jo voitolla. Mieshän oli maassa ja hän yhä pystyssä. Ilmiannosta puhuminen sai Chrisin samantien nousemaan istumaan ja Angelicia vastasi uhmakkaasti tuon katseeseen. Nainen viestittikin katseellaan; en pelkää sinua. Ehkä olisi kannattanut.. Tai edes astua kauemmas ennen kuin olisi myöhäistä.

Pian olikin liian myöhäistä. Hyvä, jos Angelicia sai edes kunnolla henkäistyä, kun mies tarttuikin hänen jaloistaan kiinni yllättävän äkkiä. Samantien Angelicia älähtikin, kun hänkin löysi itsensä lähempänä maantasoa. Angelicia tajusi kyllä missä mennään ja hän tiesi, että nyt pakeneminen olisi hyvä idea. Se oli kuitenkin myöhäistä, kun Chris kipusikin naisen yläpuolelle. Angelicia alkoi samantien rimpuilla ja äristen yritti potkia tuota kauemmas. Mies oli kyllä valitettavasti humalassakin häntä vahvempi. Lihasmassan määrälle ei voinut mitään. Angelicia näkikin sivusilmällä muita puistossa olevia. Samalla, kun Alicia koetti potkia ja lyödä Chrisiä, hän avasi suutaan.. Chris ehti kuitenkin ensin ja pisti molemmat kätensä naisen suulle. Angelicia alkoi kirkua ja äristä vasten käsiä. Hätäännyskin alkoi näkyä jo vähän silmissä, kun nainen saikin huonosti henkeä. Chris olisi saanut helposti tukahdutettua hänet. Sitä mies ei näyttänyt kuitenkaan haluavan tehdä, ainakaan vielä.
"SITÄ sä et tee."
Angelicia mulkoili murhaavasti Chrisiä ja yritti teloa tuon kasvoja parhaan mukaan. Samalla nainen veti oikein syvään nenän kautta henkeä ettei tukehtuisi. Ja silloin hän haistoikin tuon.. Inhottavan alkoholin hajun lisäksi Alicia tunnisti tupakan hajun sekä.. vieras parfyymi. Yhtäkuin vieras nainen. Angelician silmiin syttyi uudenlainen raivo ja hän koetti nostaa polvensa suoraan haaraväliin. Miehen seuraavat sanat saivat Angelician kyllä pakosti epäröimään.
"Muuten vittu revin sulta aivot pihalle paljain käsin."
Angelicia kurtisti kulmiaan ja katsoi uhmakkaasti Chrisiä silmiin, vaikka tunsi vähän pelästyvänsäkin. Mies oli humalassa ja juuri nyt tuolle oli aivan liian helppoa satuttaa Angeliciaa. Ja pitikö nainen siitä? No ei todellakaan. Chris voisi tehdä nyt mitä vain, kun oli vielä sekavassa tilassa ja Angelicia osasi herkästi suututtaa tuota vain enemmän. Mutta ihan kuin nainen olisi antanut noin vain periksi.

Angelicia ynisi vihaisesti ja yritti kiskoa miehen käsiä suultaan, että saisi paremmin henkeä ja saisi sanottua sanansa. Se oli myös harhautusta sillä toinen käsi hapuili esinettä, joka oli pudonnut vähän matkan päähän.. Käsilaukku.. Hämärässä ei onneksi nähnyt kunnolla, kun Alicia pujotti kätensä sen luo ja suoraan laukun sisään.
"Saatanan.."
Angelicia sai mutistua Chrisin käsien välistä rimpuilun lomasta ja samassa hän vetäisi kätensä käsilaukusta. Puukko vain kiilsi hiljaa hämärässä, varoittamatta Chrisiä olemassaolostaan. Nainen epäröi vain pari sekuntia. Voisihan miehelle näyttää sitä ja sanoa, että ellei tuo perääntyisi.. Mutta kuuntelisiko Chris, tuskin. Tuo voisi vain hankkiutua puukosta äkkiä eroon tai samantien raivostua ja tehdä Angelicialle jotain, jota ei voisi enää peruuttaa...
Niinpä Alicia toimi vaiston varassa sekä tietenkin raivon ajamana. Hän otti puukosta paremman otteen ja iski raivoissaan vain ensimmäiseen kohtaan, johon kykeni. Se sattui olemaan sillä hetkellä Chrisin reiden ulkosivu. Puukosta upposi yli puolet miehen jalkaan ja Angelicia katsoi murhaavasti Chrisiä. Siinä tuolle, kun meni kohtelemaan naista noin. Samalla Angelician kädelle tuli verta, mutta nainen ei tajunnut sitä heti. Jos hän olisi tajunnut, tuo olisi varmaan tajunnut mitä todella teki ja repäissyt puukon äkkiä pois. Mutta juuri sillä hetkellä Angelicia vain työnsi puukkoa enemmän miehen jalkaan, että tuo varmasti irrottaisi hänestä ja menisi kauemmas. Muuten voisi tulla uusi puukon isku.

Christopher ei välttämättä edes tajunnut kuinka uhkaavalta vaikutti Angelician silmiin juuri nyt, mutta nainen oli selvästi ylittänyt miehen rajan. Chris voisi oikeasti vaikka tukehduttaa Alician tähän parhaassa tilanteessa.. Tuntui voittoisalta saada nainen rimpuilemaan kuin häkkiin jäänyt eläin ilman mahdollisuutta karkuun pääsemisessä. Niin mies ainakin luuli ja ilkikurinen sekä pahaenteinen virne kohosi hänen kasvoilleen. Eipä Alicia varmasti menisi ilmiantamaan mitään kenellekkään!

Mies ajatteli muutenkin painavansa kätensä enemmän naisen kasvoille, että toinen lopulta tukehtuisi siihen paikkaan ja Chris pääsisi yhdestä ongelmasta eroon kertaheitolla. Hän ei kuitenkaan tajunnut sitä, että Angelician käsi oli vapaana ja se käsi parhaillaan etsi jotain terävämpää..
Yhtäkkiä Christopher tunsi erittäin kipua aiheuttavan tunteen reidessään. Chris tuntui pysäyttävän kaikki tekemisensä ja ajatuksensa siihen paikkaan, silmien vain auetessa enemmän. Sihahdus karkasi hampaiden välistä ennenkuin ne iskeytyivät yhteen ja hengitys kiihtyi heti.. Christopher tunsi älyttömästi vihaa ja toiseksi se terävä esine varmasti repi vaikka kuinka monta hermoa, joka taas aiheutti kivun koko jalkaan, selkään, niskaan ja jo ennestään särkevään päähän.
Teräesine upposi vain syvemmälle ja sai Chrisin tuomaan kasvojaan enemmän kiinni Angelician kasvoihin. Kipu vain kasvoi, mutta mies pakotti itsensä pysymään mahdollisimman tyynenä, vaikka nainen pystyisikin selvästi aistimaan Chrisin olevan tuskissaan.. Silti mies ei halunnut antaa naiselle sitä vahingon iloa.

Väkisin kädet löysäsivät otteensa Alician suun edestä puristuen tiukkaan nyrkkiin maassa selällään olevan pään viereen. Ei kuitenkaan lyönyt, sillä kipu sai ajatukset lipumaan johonkin ihan muuhun... Kaiken lisäksi hän tunsi vuotavansa verta ihan mukavasti.
"Kuule helvetin..", mies sai vihdoin sanoja suustaan, värähtävällä sävyllä tosin. Hän muistutteli itseään kuinka oli tottunut kipuun ja kuinka oli saanut kärsiä vaikka mistä muustakin kuin vain teräesineiden iskusta.. Hän ärähti itsekseen, eikä varmasti liikahtaisi suuntaan tai toiseen ennenkuin puukko olisi irti jalasta. Repisi muuten vielä isomman alueen.
"Ota se pois.", Chris sihahti uudelleen. Nyt ei ainakaan koettanut kuristaa Angeliciaa siihen paikkaan. Nainen oli vain päässyt yllättämään, ja myönnettäköön, ettei Christopher olisi uskonut Alicialta ihan tuollaista vetoa..

Angelicia luki pirullisen tyytyväisenä kivun miehen kasvoilta. Taisi todella tuntua. Ja Angelicia ei tuntenut tippaakaan sääliä. Ja lähtiväthän ne miehen kädet pois Angelician kasvoilta, vaikka vasta laskeutuivatkin pään vierelle. Alicia vain vetäisi kunnolla henkeä ja kiristi otettaan puukosta.
"Kuule helvetin.."
"Niiiin?"
Angelicia tiuskahti vihaisesti takaisin ja liikutti aavistuksen puukkoa. Ei edes paljon, mutta mahtoi silti tuntua. Sen verran mukavan syvälle Angelicia oli puukon iskenyt.
"Ota se pois."
Chris sihahtikin. Angelicia vain tuhahti eikä liikauttanut puukkoa mihinkään. Ihan kuin hän olisi antanut periksi. Itse mies oli kohdellut häntä kuin roskaa ja tuo olisi äsken varmasti halunnut tappaa naisen.. Ehkä tehnytkin sen ellei Alicialla olisi ollut omaa pikku asettaan. Ja nyt hän nauttikin vallasta.
"Ensin sä nouset mun päältä.. Muuten isken tän puukon sun kylkeen tai miksen samantien viillä sun kurkkua auki."
Angelicia tiuskahti matalalla ja uhkaavalla äänellä. Nainen ei todellakaan ollut se, joka ensin luovuttaisi. Chrishän oli itse kerjännyt tätä. Angelicia tarkoitti kyllä sanojaan. Ainakin hän pystyisi tekemään nuo asiat, jos olisi yhä tarpeeksi vihainen. Ja nyt hän kyllä vielä oli. Muuten tulisikin sitten ongelmia Chrisin satuttamisessa. Vielä niitä ei kyllä ollut.
"Sä vuodat kohta kuiviin... Kannattaisko siirtyä pois? Mut en suosittele äkkiliikkeitä tai sun jalkas on kohta käyttökelvoton."
Angelicia mutisi ivaavasti ja äreänä. Katse oli yhä vain uhmakkaampi ja ruskeat silmät eivät pelänneet sinisten silmien katsetta. Varsinkin, kun se ei ollut kovin tarkka. Alkoholille kiitos. Verenhukallakin kyllä mahtoi olla oma osansa myös...

Chrisiä ärsytti se, ettei Angelicia totellut häntä, vaan uhmakkaasti väänsi puukkoa. Pienikin liike sai miehen pidättelemään hengitystään. Ohimoilta ja leuasta näki muutenkin hyvin selvästi, että hampaat oltiin puristettu tiukasti yhteen. Nainen vain heitti uhkauksiaan joista Christopher ei pitänyt edelleenkään, yllätys. Hän vain siristi silmiään, vaikka hämärässä katseet menivätkin helpommin ohi.. Chris ei halunnut käyttökelvotonta jalkaa. Se tästä vielä puuttuisikin sen lisäksi, että mies tuntui olevan kuin suoraan Angelician ohjaksissa. Hommahan meni jo suoraansaottuna noloksi Chrisin osalta. Hänen ei koskaan kuulunut olla tällaisessa asemassa.

Christopher ei suostunut liikahtamaan suuntaan tai toiseen, sillä ei halunnut puukon liikahtavan edes puolta milliä oikealle, vasemmalle, ylös tai alas. Chris ei halunnut myöskään sanoa syytä, joka olisi yksinkertaisesti ollut 'se sattuu'. Ei, eihän mies nyt sellaista sanonut koskaan ääneeen. Hän jännitti tahtomattaankin reisilhastaan, joka tuntui vain tuottavan enemmän kipua.
"Ota se pois.", mies toisti hampaat irvessä.
"..Sä ite tulit tänne.. Mä en pyytäny sua..Sekottamaan mun juttuja.", Chris ärisi, vaikka olikin aluksi ollut tyytyväinen Angelician tuloon koko Lontooseen, nyt hän sai sen vaikuttamaan siltä kuin ei olisi koskaan välittänytkään naisesta.

Lopulta Christopher kiskaisi väkisin puukon reidestään, vaikka se särki ja samalla mies tunsi kätensä tahriintuvan vereen. Hän tukahdutti kaikki ähkäisynsä kurkkuunsa katsahtessaan kättään. Mies ei näyttänyt tyytyväiseltä vaan iskikin verisen kätensä kämmenselkänsä kohtalaisen voimalla Angelician kasvoihin.
"Seuraavalla kerralla ajattele mihin isket", Chris ärähti painaessaan kätensä seuraavaksi puukon aiheuttaman vuodon päälle.. Jalkaan pisteli, eikä siinä tuntunut olevan enää sen kummemmin tuntoakaan. Nyt jos koskaan mies olisi voinut kuristaa naisen siihen paikkaan. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä vaan hankalasti nielaisten siirtyi Angelician yläpuolelta. Varovasti kuitenkin.

"Ota se pois."
"Ai miks.. Ei kai tää SATU?"
Angelicia tiuskahti ja silmiään siristäen liikautti puukkoa. Oi kyllä, hän uskoi tuon sattuvan. Ja kaiken pystyi lukemaan Chrisin kasvoilta. Mutta Angelicia ainoastaan nautti tästä.
"..Sä ite tulit tänne.. Mä en pyytäny sua..Sekottamaan mun juttuja."
"Älä kuule pelkää. Mä taidan olla aika pian jo lentokentällä menossa takasin kotiin."
Angelicia vain tiuskaisi ja tuhahti pilkkaavasti perään. Juuri sillä hetkellä nainen todella olisi voinut viiltää miehen kurkun auki ja lähteä kotimaahan ilman tunnontuskia. Tai ainakin juuri sillä hetkellä Alicia uskoi sen olevan mahdollista. Mutta kun tuo olisi rauhoittunut tämänkin jälkeen... Niin mitäs sitten.

Angelicia ei ollut vieläkään aikeissa ottaa puukkoa pois. Ensin Chris saisi nousta. Se sattuisi, nainen tiesi sen, mutta ehkä hän halusikin sitä. Ehkä sanan voisi kyllä jättää pois. Chris ei kuitenkaan suostunut alistumaan naisen käskyyn vaan nappasi samassa itse puukosta. Angelicia vetäisikin ärähtäen oman kätensä äkkiä pois jo, kun Chris vetäisi puukon reidestään. Angelicia ehti vain hymyillä pirullisen tyytyväisenä, kun sai äkisti iskun kasvoihinsa miehen kämmenselällä. Angelicia älähti ja hänen päänsä käännähti pakosti sivuun iskun voimasta. Alicia hengähti ja pyyhkäisi kädellään poskea. Valitettavasti juuri sillä kädellä millä hän oli pitänyt puukkoa ja Alician poski tahraantuikin vereen. Mutta nainen ei oikein tiedostanut sitä vaan kohdisti raivokkaan katseen Chrisiin.
"Mä kaivan vielä sun silmät pois sun päästä."
Angelicia sähisi ja yritti lyödä Chrisiä, vielä kun tuo oli niin lähellä ja tuota oli helppo lyödä.
"Seuraavalla kerralla ajattele mihin isket"
"Tiedän nyt jo; sydämeen."
Angelicia tiuskaisi matalalla ja uhkaavalla äänellä. Hän vielä kaivaisi Crisin sydämen tuon rinnasta. Katse etsikin puukkoa, kun Chris siirtyi naisen yläpuolelta varovaiseen tapaan. Puukkoa ei enää näkynyt missään.. Angelicia oli kuitenkin tyytyväinen, että mies vihdoin meni kauemmas ja nainen nousi äkkiä istumaan. Samantien hän peruuttikin kauemmas Chrisistä, katsoen tuota yhä uhmakkaasti.
"Alkaaks huimata? Tulee aina vaan kylmempi.. Silmissä sumenee?"
Angelicia heitti pilkkaavalla äänellä uhkaavia sanoja, jotka voisivat kohta oikeasti olla totta miehelle. Tuo kun alkoi kärsiä verenhukasta. Angelicia ei koskaan ollut pitänyt erityisemmin verestä. Jos hän olisikin nähnyt kunnon valossa mitä oli saanut aikaan.. Tuo olisi varmasti mennyt shokkiin ja vihakin olisi voinut unohtua siinä sivussa. No, ehkä. Mutta nyt oli valitettavasti vain hämärää.

Ei kukaan ollut vieläkään kiinnittänyt huomiotaan hämärässä puistossa kuuluviin tukahdetun tappelun ääniin. Oli jo epäreilua, että Angelicialla oli teräase. Muutenhan Chris olisi ollut hyvinkin vahvoilla tässä pelissä. Uhkailut sensijaan saivat miehen vain ärtymään enemmän, eikä pelkäämään. Christopher sai löytyä naista, mutta oli saanut myös iskun osakseen. Reagointi kyky lähestyvään tai uhkaavaan nyrkki oli hitaampi, joten mustelma koristaisi pian Chrisinkin kasvoja.
Nyt tosin hän oli joutunut säälittävästi perääntyämään Alician yläpuolelta ja saikin vain naisen pilkkauksia osakseen.. Tai pilkkaavan äänensävyn. Kysymyksiin mies ei vastannut vaan koetti löytää puukkoa. Se oli jäänyt jonnekkin nurmikkoon.. Silti tottahan se oli, miehellä oli kylmä jo ennestään, huimasi ja silmissä sumeni.

Christopher ei kuitenkaan saanut puukkoa käsiinsä.. "Joo parasta.. että sä lähet sinne kotipuolees.", mies murahti peittäen kivuliaan sihahduksen sanojensa keskelle. Reiden lihasta pakotti niin, että Chrisin olisi tehnyt mieli vain painaa jalkaa koko voimallaan ja liikuttaa sitä, vaikka se sattuikin.
"Oikeestaan parempi et sä lähet sinne nyt heti.", Chris mutisi tuskainen ilme kasvoillaan nojautuen eteenpäin ja painaen jalkaansa, toivoen, ettei Angelicia näkisi hänen ilmeilyjään ja tuskin näin hämärässä näkisikään? Tarkasti ainakaan.

Chris oli kuitenkin se, joka lähti tästä heti nousemaan. Ei mies voinut enää näyttää itseään näin. Tämähän oli jo pahemman luokan häväistys: että hän tunsi enemmän kipua kuin hänen tappelukumppaninsa. Luutavasti. Tottakai Christoher pystyi syyttämään krapulaista tilaansa...Sekä puukon haavoittamaa jalkaansa. Yhteensä sai päässä pyörimään kahta pahemmin.
"Mä en tarvii sua mihinkään.", Chris ärisi samalla päästyään vihdoin ylös nyt täysin tunnottomalla jalallaan. Paino olikin täysin toisella jalla.. Mieshän ei olisi kuitenkaan se joka tästä ensin lähtisi, joten mahdollisimman kivottoman näkösesti Christopher koetti seistä tässä ja odottaa, että Angelicia olisi se luovuttaja..

"Joo parasta.. että sä lähet sinne kotipuolees."
"Hah kuule älä huoli, mä en kauan jaksakkaan kattoo sun naamaas."
Angelicia tiuskaisi vihaisesti ja mulkoili tyytyväisenä, kun Chris näytti tuskaiselta. Ei tuo nyt sitä voinut estää kokonaan näkymästä.
"Oikeestaan parempi et sä lähet sinne nyt heti."
"Mä lähden kun mä ite niin päätän."
Angelicia tiuskahti samantien. Eihän hän voinut antaa missään periksi vaan kaikkeen piti pistää vastaan jotain. Ja nytkin nainen katsoi yhä uhmakkaasti Chrisiä, joka nojautui edemmäs jalkaansa pidellen. Nyt vasta Alicia alkoi jo tajuta kunnolla mitä oli tehnyt.. Vau, oliko todella mahdollista?

Angelicia piti katseensa yhä terävänä, kun hän seurasi katseellaan kuinka Chris yritti päästä pystyyn. Ei tainnut alkoholin ja haavan takia olla mitään kovin helppoa puuhaa.
"Mä en tarvii sua mihinkään."
"Luuleks sä et mä muka sit tarvitsisin sua johonkin?"
Angelicia ärähti takaisin ja nousi itsekkin ylös, napaten laukkunsakin. Kyllähän Chrisin sanat satuttivat, mutta Alicia peitti petetyn tunteen kaiken vihan alle. Hänhän ei halunnut näyttää tuntevan olonsa heikoksi. Nopea vilkaisu maahan, mutta puukosta ei näkynyt jälkeäkään. No tärkein ettei sitten kumpikaan nähnyt sitä. Katse nousi taas Chrisiin, joka näytti.. kalvenneen. Vai kuvitteliko nainen vain.
"Jos sä et koht lähde linkuttaa jonkun huoran luo tai kotiis niin sä vielä kuolet siihen paikkaan verenhukkaan."
Angelicia hymähti tympeästi ja nosti kätensä puuskaan kylmä katse silmissään. Nyt sentään ärähtely oli sentään jäänyt pois. Oikea syy oli siinä, että nyt Alicia alkoi huolestua. Hän alkoi hiljalleen tiedostaa mitä oli tehnyt ja mikä oli sen hetkinen tilanne. Chris oikeasti näytti todella huonolta. Ja oliko ihmekkään. Angelicia vain mietti, että pääsisiköhän tuo edes kotiin asti.. Nainen yritti olla ajattelematta, että hän juuri sillä hetkellä välitti miehestä kaikesta huolimatta ja oli huolissaan tuosta. Eihän sellainen ollut mahdollista...
Samalla Angelicia pisti paikalleen jäämisensä vain uhmakkuuden piikkiin. Chrishän saisi kyllä olla se, joka lähtisi ensin. Nainen ei lähtisi kuin pelokas häviäjä vaan jäisi paikalleen, kunnes Chris itse linkuttaisi pois. Sen nainen halusi todella nähdä.

Jos Angeliciakaan ei muka tarvinnut Chrisiä niin miksi naikkonen vielä oli tässä? Muka halusi voittaa miehen? Haha, ei onnistu! Christopherhan pysyisi tässä vaikka aamuun asti jos olisi pakko.. "Lähe sitte meneen", mies kommentoi niinkin yksinkertaisin sanoin. Samalla Chris olisi saanut hyvän mahdollisuuden voittoon. Silti kumpikaan ei suostunut siirtämään ruhoaan nurmelta suuntaan tai toiseen. Chrisin ajatukset eivät karanneet jalkaa pitemmälle, silä seisominenkin sattui. Hän ei edes halunnut tietää mitä puukko oli tuhonnut..

Angelicia vain koetti selvästi saada Chrisiä lähtemään, mutta mies kiinnitti tällä hetkellä huomiotaan enemmän sanojen merkitykseen kuin äänen painoon.
"Mä tiedän kyllä minne mä meen ja milloin.", Christopher ärähti puheen puuroutuessa hänen koettaessa laskea painoa kipeälle jallleen. Veri tuntui pulppuavan sen seurauksena ryöppynä ja Chris tunsi lämpimän nesteen kädellään. Tuntui inhottavalta, mutta mies ei sanonut siitä mitään, vaikka eihän homma vaikuttanut hyvältä jutulta laisinkaan. Oli siis rikkonut jonkun suurenkin verisuonen tai enemmänkin, hermojen lisäksi.

Christopher tuijotti mahdollisimman pistävästi sopivan kaukana olevaan Angeliciaan. Hän ei hievahtanutkaan paikaltaan, vaikka katse rupesi haparoimaan suuntansa kanssa. Helvetin verenvuoto ei lakannut ja oikeastaan ihme, että mies oli vielä pystyssä..
"Rupee nyt jo menemään helvetti.", kärsivällisyys petti, mutta Christpoher ei kykenisi ottamaan tästä askelta suuntaan tai toiseen. Eikä varmasti rupeaisi näyttämään taidonnäytteitään. Farkkujen toinen lahje oli ihan veressä ja liimautunut ihoon kiinni. Chris kumartui katsomaan reittään, mutta horjahtikin samantien eteenpäin löytäen itsensä taas maasta. Nyt tosin ei kuulunut mitään älähdystäkään.. Mies menetti tajunsa.

"Lähe sitte meneen"
"Mä päätän ite millon meen eli älä ala käskyttää siinä."
Angelicia tiuskaisi takaisin ja mulkoili miestä. Nainen oli jo päättänyt, että hän ei lähtisi ensimmäisenä. Chrisin kannattaisi paristakin syystä jo lähteä. Mutta ei, mies oli yhtä itsepäinen kun Aliciakin. Kaksikko vain seisoi paikoillaan ja mulkoili toisiaan.

"Mä tiedän kyllä minne mä meen ja milloin."
Angelicia vain tuhahti ja huomasi kyllä miten miehen puhe meni puuroksi. No se ei ainakaan ollut hyvä merkki.
"No kuole sit siihen verenhukkaan."
Angelicia totesi kylmästi ja katsoi välinpitämättömästi miestä. Nainen ei tainnut ajatella paljonkaan tarkoittiko todella noita sanoja. Ainakin vielä ajatus tuntui mukavalta. Chris saisi palkkionsa mukaan... Mitäs kohteli mua sillee, Angelicia ajatteli katkerana. Nainen olisi ehkä muuttanut mieltään, jos olisi tajunnut vilkaista Chrisin jalkaa, josta pulppusi ahkeraan verta...

Hetken oli hiljaista, kun kaksikko vain katsoi toisiaan seisten paikallaan. Kummallakaan ei selvästi ollut aikomustakaan liikkua siitä. Angelicia vain katsoi kylmästi miestä ja mietti, että milloin tuo antaisikaan periksi. Nainen oli ainakin vahvoilla tässä ja hän nautti todella siitä.
"Rupee nyt jo menemään helvetti."
"Helvetti anna olla jo kuule! Mä en sulta ota mitään käskyjä vastaan!"
Angelicia ärähti kylmällä äänellä ja siristi vähän silmiään. Eikö Chris jo ymmärtänyt, että nainenhan ei tässä olisi se, joka luovuttaisi. Katse seurasi Chrisiä, joka kumartui selvästi katsomaan jalkaansa. Samassa mies kuitenkin menetti tasapainonsa ja kaatui maahan. Angelicia ei säikähtänyt tippaakaan.
"Ja nyt et sit pysy enää pystyssäkään.."
Nainen mutisi ja tuhahti halveksuvasti. Katse oli tuimana Chrisissä. Mutta ei.. Chris ei äännähtänytkään. Eikä liikahtanut. Angelician katse alkoi muuttua. Esittikö Chris?
"Mitä sä pelleilet.."
Angelicia tiuskaisikin epäuskoisena, mutta tuli lähemmäs Chrisiä. Nyt mies ei tainnut esittää mitään. Alicia aisti, että nyt kaikki ei ollut enää kohdillaan. Angelicia kumartui äkkiä Chrisin vierelle ja kokeili tuon pulssia kaulalta.
"..hitto."
Nainen vain hengähti järkyttyneenä. Vielä Chrisin pulssi tuntui, mutta ei erityisen vahvasti. Hätääntyneenä katse haravoi ympäristöä. Ketään ihmisiä ei näkynyt. Angelicia kirosi hädissään ja siirsi Chrisin selälleen. Samalla naisen käsi osui reiteen ja nyt hän tunsi jotain kädellään.. Angelicia nosti kättään lähemmäs kasvojaan ja hengähti järkyttyneenä. Verta. Katse laskeutui Chrisiin. Tuon jalkahan oli täysin veressä.
"Tää on mun syytä..."
Angelicia hengähti hiljaa ja hänen kätensä vapisivat vain rajummin. Nainen ei tiennyt kuinka lähellä oli kovaan shokkiin menemistä, mutta hän tajusi ettei voisi antaa sen tapahtua. Chris hengitti vielä. Ja tuo tarvisisi kipeästi apua. Kädet verisinä Angelicia heitti laukun olaltaan ja hädissään etsi puhelinta. Lopulta se löytyi ja Angelicia alkoi miettiä.. Hätänumero. Christina oli sanonut sen hänelle. "Jos tarvitset joskus. Kuule ei sitä tiedä", niin Christina oli sanonut. Eikä osunut kyllä vääräänkään.. Angelicia näpytti mahdollisimman nopeasti numeron ja odotti kärsimättömänä samalla, kun laski toisen kätensä Chrisin kaulalle. Pulssi tuntui vielä. Mies kyllä näytti kovin kalpealta.
"Ei helvetti mun kans.. Vastatkaa nyyt."
Angelicia ynisi hädissään, kun hänelle vastattiinkin. Nainen hengähti helpottuneena ja kertoi mahdollisimman rauhallisesti tilanteen, vaikka hänen äänensä vapisikin rajusti.
"Juu.. Tulkaa mahdollisimman äkkiä. Mä en.. en tunne pulssia enää kunnolla."
Angelicia mutisi ääni tahmeana ja tunsi kyynelten polttavan silmissä. Nainen koetti pitää itsensä kurissa samalla, kun sulki puhelimen. Apu olisi tulossa jo. Alicia veti vaikeasti henkeä ja laski otsansa Chrisin rintakehälle. Mitä hän oli mennytkään tekemään. Angelicia puri huultaan ja tunsi itkun olevan jo lähellä. Hän ei laskenut minuutteja, mutta pian hän kuuli tutun hälytysäänen, joka tuli lähestyvästä ambulanssista. Angelicia nosti päätään kasvot verisinä ja itkuisina. Samassa hän tajusi... Miten hän selittäisi tapahtuneen. Katse haravoi hätäisenä maata. Ambulanssi pysähtyi jo tien reunaan. Angelicia liuvutti kättään nurmella kiireesti ja pian löysikin puukon. Hän heitti sen laukkuunsa juuri, kun miehet laskeutuivat ambulanssista.
"Täällä!"
Angelicia huusi noille, koska hämärässä ei näkynyt enää kunnolla. Hoitajat ryntäsivätkin paikalle ja Angelicia kompuroi pois Chrisin luota.
"Oletteko kunnossa?"
Yksi hoitaja kysyi, kun Chrisiä nostettiin paareille ja tuon jalkaan pistettiin side, joka vähentäisi verenvuotoa.
"Oon.."
Angelicia mutisi ja nousi uupuneesti, pyyhkien verisiä kasvojaan surkeana.
"Mitä täällä tapahtui? Kuulimme vain että joku onnettomuus."
Hoitaja sanoikin ihmeissään, tutkien katseellaan Angeliciaa. Nainen oli tosiaan vain sanonut soittaessaan, että kyse oli onnettomuudesta.
"Mä vaan olin etsimässä Chrisiä.. Sit joku hyökkäs mun kimppuun. Mies se oli mut en nähny yhtään että minkä näkönen. Se kävi käsiks ja sit Chris tulikin yhtäkkiä apuun. Sillä miehellä oli kuitenkin puukko.. Miehet alko tappelee ja se mies iski Chrisiä sillä puukolla jalkaan. Sitten se pakeni.."
Angelicia selitti aavistuksen vapisevalla äänellä, mutta hän valehteli kyllä vakuuttavasti. Samalla hän seurasi katseellaan kuinka Chrisiä lähdettiin kantamaan ambulanssille.
"Teidän on parasta mennä tekemään tästä ilmoitus poliisiasemalle. Jos tekijä saadaan kiinni. Mutta tuletteko nyt sairaalalle jos tarkistamme teidän olevan todellakin kunnossa?"
Hoitajamies ehdotti ystävällisesti. Angelicia epäröi, mutta pudisti sitten päätään. Ei, hän ei voisi. Nuo kutsuisivat vielä poliisit sairaalalle ja millainen sotku siitäkin tulisi. Oli jo muutenkin riskialtista viedä Chris sairaalaan, nyt Angelicia tajusi senkin. Mutta myös pakko.
"Mä meen tekee ilmotuksen kyllä mut just nyt meen kotiin. Pärjään kyllä mut.. Selviääkö Chris?"
Angelicia mutisi ja katsoi ambulanssille päin. Mies alkoikin peruuttaa jo sen suuntaan.
"Teemme parhaamme."
Mies vain sanoi eikä ehtinyt enempää jutella, kun tuo kiiruhtikin jo ambulanssille. Angelicia käveli jähmeästi pois nurmelta ja katsoi ambulanssia, jonka hälytys pistettiin päälle ja ulvoen se katosi tien reunalta.. Kohti sairaalaa sitten. Angelicia kaivoi laukustaan paperia millä pyyhki kasvonsa verestä sekä kyynelistä. Vaisuin askelin hän lähtikin kävelemään eri suuntaan. Kohtii Rashee Roadia ja Chrisin asuntoa... Angelicia tiesi jo mitä tekisi. Chris tuskin näkisi häntä enää.