Wanna hate me

Siitä oli aikaa kun Rox oli saanut viimeksi murua hoikan rintansa alle. Nyt hän oli melkein onnellinen mussuttaessaan jotain halpaa hampurilaista, jonka hän oli vienyt finninaamaiselta teiniltä ennen kuin tuo oli haukkuakaan saanut otettua. Oli se jotain uhonnut, mutta turpa oli umpeutunut ilkeän mulkaisun jälkeen. Ilmettä oli tehostanut varmasti musta silmämeikki, punkkarimainen painovoimaa uhmaava kampaus vaatteista puhumattakaan. Kulunut nahkarotsi, jossa oli pariniittiä ja valkea taapaita, jossa luki: ”Wanna hate me?” Tiukat revityt mustat farkut pysyivät niittivyön avulla hoikan varren ympärillä. Maiharit olivat jo vähän liikaakin nähneet, mutta mukavat.

Edessäpäin näkyi jokin jengi joista pari korstoa mulkoili Roxia parikin kertaa. Yksi näytti tutulta ja nainen oli muistavinaan, että hän oli antanut toiselle kunnolla turpiin, kun tämä oli alkanut käpälöidä häntä ja nimitellä huoraksi. Silmä oli musta, huuli revennyt ja muutama haavakin löytyi. Eivät ruhjeet olleet niin nöyryyttäviä kuin se, että alle satakuuskymppinen oli rökittänyt sellaisen suuren korston. Tokihan se miehen muniin otti, mutta Roxia sellainen ei kiinnostanut. Kai siksi hän väläyttkin harvinaisen vinon hymyn ja napautti tupakan rasiasta mustiksi maalatuille huulilleen ja sytytti sen palaamaan. Silloin korsto lähti liikkeelle näköjään vähän kavereiden kannustamana.
”Ootko sä itsetuhoinen kun näytät tota rumaa turpaas täällä?” Sanat saivat Roxin nauramaan ja katsomaan miestä päästä varpaisiin. Nauru raikui aukiolla ja ei auttanut toisen egon kohotus tehtävää. Rox havaitsi muiden tarkkailevan. Yksi mies pisti silmiin, olihan toinen iso ja komea, mutta ei tämä nyt saanut aivan koko huomiota osakseen.

”Pitääkö sun ansaita munas takasin, kun tuut mulle uhoamaan?” Rox kysyi ja katsoi toista melkein kiinnostuneena, mutta ei kuitenkaan. Hän oli ehkä pysähtynyt, mutta jatkaisi matkaansa tasan silloin kuin haluaisi. Jos toinen köniinsä haluaisi, sehän sopisi.
”Ei, kun sulle pitää näköjään opettaa, missä naisen paikka on”, se oli ainoa varoitus ja sitten toinen oli käymässä päälle, kunnes perääntyi parkaisten silmiään hieroen ja ennen kuin muut ehtivät paikalle maihareiden kanta oli osunut keskelle otsaa melkoisella voimalla ja saanut miehen kaatumaan. Roxin nenille ei hypytty. Pippurisumute teki aina tehtävänsä ja olihan hän hieman harjoitellut eri tekniikoita kellistää isojakin miehiä.

[Radical ja Jef tänne]

Jeffrey istui kerrostalon etuportaalla, lepuutti kiireessä karkeasti kasaan käärittyä sätkää huulillaan ja antoi kuuman savun noeta keuhkonsa, karata ilmaan raskaan hengityksen saattelemana ja yhtyä ennestään ympärillä leijuvaan savupilveen. Mies ei ollut ainut jonka sormia oli lämmittämässä syöpäkääryle, oikeastaan lähes kaikki paikallaolijat olivat etsineet itselleen yhden. Ensimmäiset olivat jo löytäneet tiensä katukivetykselle, muutamaa oltiin vasta sytyttelemässä. Tupakkatauoko oli nopeasti vakiintunut yhteiseksi päivittäiseksi traditioksi ja vaikka tupakka-askit kuluivatkin tasaiseen tahtiin koko päivän läpeensä vähintään kerran kaikki rauhoittuivat keskittyäkseen vain ja ainaostaan itsensä myrkyttämiseen, nollasivat tilanteen ja päästelivät paineita. Jeff oli rankasti huumeita vastaan -hän oli nähnyt huumeiden ja addiktion seuraukset liian monta kertaa eikä aikonut riskeerata omia rahojaan päästämällä jonkun narkin niiden perään. Mari oli eri asia, se kuului hänen omaankin varastoonsa - joten tupakkaa poltettiin niiden puolestakin.

Jeff ei osallistunut keskusteluun eikä liiemmin huomioinut kanssatovereitaan, ei huudellut muiden tapaan kannustuksia yhdelle nuorimmista joka nousi paikaltaan tavoittaen nopeasti kadulla kävelevän naisen. Tai ehkä ennemminkin tytön, kulkijaa ei varsinaisesti voinut nimittää naiseksi. Tuo näytti karanneen suoraa jonkun punkkeikan yleisöstä, tai vaihtoehtoisesti yläasteen pihalta friikkien seurasta. Silmät oli maalattu mustaksi ja hiukset nostettu pystyyn, vaatteet olivat samalla linjalla muun ulkonäön kanssa. Mies ei olisi ihmetellyt vaikka kyseessä olisi ollut yksi sinne lähteneen nuorukaisen huorista. Hän ei ollut törmännyt kovin moneen tuolta näyttävään rehtiin tai fiksuun tapaukseen - oikeastaan ainut nainen jota hän osasi kunnioittaa oli Sonja joka oli lähestulkoon toisen vastakohta, elegantti ja kiireestä kantapäähän huoliteltu, omalla tavallaan samaa aikaa hyvin asiallinen ja uhkaava. Ei Jeff ollut rasisti, hän ei arvostanut naisia koska saattoi laskea kaikki tapaamansa "käyttökelpoiset" tapauksen yhden käden sormilla.

Jeffrey oli paljon arkisemman ja yksinkertaisemman näköinen, vaatetukseltaan kuitenkin hyvinkin samankaltainen. Pää oli edelleen lyhyellä siilillä, kasvoja koristi parrantynkä joka sai olemuksen entistä uhkaavammaksi. Jeff ei voinut olla kuin tyytyväinen siihen valintaan, että oli päättänyt ajaa hiuksensa pois, aamulla oli paljon helpompi lähteä liikkeelle kun ei tarvinnut vilkaistakkaan peiliin. Ei sillä, että hän olisi ennenkään välittänyt ihmisten mielipiteistä tai stressannut ulkonäköään, h
Päälle oli vedetty vaaleat farkut, harmaa beater, jota vasten erottui selvästi kaulasta roikkuva hopearisti ja auki jätetty musta rotsi.

Jos mies ehtikin hetken epäillä kulkijaa nuorukaisen huoraksi sai hän kohta todistaa olevansa armottomasti väärässä. Jeffin piti myös myöntää itselleen, että hän oli yllättynyt tilanteen etenemisestä, hetken ehkä vaikuttunutkin. Tytön pisteet kuitenkin laskivat rutkasti tuon tempaistessa esille pippurisumutteen. Millainen psykopaatti kantoi mukanaan pippurisuihketta? Jeffrey osoitti viimeinkin olevansa tilanteen tasalla, nousi paikaltaan ja parilla askeleella saavutti keskellä tietä makaavan nuoren.
"Nouse ylös", Jeff komensi hiljaisella äänellä joka ei jättänyt arvauksen varaan oliko hän tosissaan, kopautti kevyesti kengät kärjellä maassa makaavan nuoren kylkeä.

Minkäänlainen sääli tai muu ei kuvastunut Roxin kasvoilta. Hän ei oikeastaan edes tuntenut sellaisia tunteita miehiä kohtaan. Melkein kaikki olivat hänen silmissään vain naimishaluisia elukoita. Hän katseli ilmekkään värähtämättä miten toinen kärvisteli silmiään ja palautti pippurisuihkeen paikalleen, kuin se olisi pieni harmiton putelo vain. Hän tavallaan nautti siitä, että sai jonkun kärvistelemään kivusta jonkin aikaa ja tyyppi ainakin muistaisi olla enää turpaansa aukomasta. Heidän luokseen tuli kuitenkin selvästi vanhempi mies, joka törkkäisi mamman poikaa kylkeen ja tämä pakottautui pystyyn ja tuijotti vihaisena Roxia silmiään siristellen. Aivan kuin se muka olisi pelottanut tyttöä. Hah, pitäisi tehdä paljon enemmänkin, kuin vain mulkoilla joillakin sian silmillä.

Mies, joka pysyi omilla jaloillaan ja oli selvästi porukan johtaja suorastaan huokui jotain arvovaltaa. Lyhyttä tyttöä se ei kuitenkaan näyttänyt liikauttavan tuumankaan vertaa vaan tämä katseli sinisillä silmillään toista mittaillen. Tätä ei ehkä selätettäisi vain suihkeella. Sähköpistoolikin oli mukana, mutta sen käytöstä syntyi aina vähän enemmän harmia ja eipä pippurisumutekkaan kulunut kuin ärsyttävien tyyppien naamoille. Tämä kuontalo ei vielä ollut tehnyt mitään, mutta Rox oli valmis iskemään takaisin hetkenä minä hyvänsä. Hän löytäisi kyllä tarvittaessa syyt iskea vaikka puukolla.

Vaikka hän oli juuri tyhjentänyt painepakkauksesta polttelevaa nestettä hän ei ollut antanut tupakkansa tippua. Hän vetäisi kevyet henkoset ja puhalsi savun rauhallisesti pois. Ulkopuolisen silmin kaikki saattoi näyttää melkein naurettavalta, sillä pieni tyttö oli kaikkea muuta kuin varteen otettava uhka isojen miesten keskellä. Näkö petti ja niin edelleen.
"Onko teillä ongelmia?" Rox kysyi töykeästi kun jätkän kaverit vain toljottivat. Ääni oli kaukana ystävällisestä, mutta ei se ollut vihainenkaan, mutta kertoi kaiken tarvittavan. Rox ei pelkäisi käydä käsiksi kehenkään. Tällähetkellä miehistä oli muotoutumassa vähän kummallisessa päässä vastustajia, joten iskujakaan hän ei säästelisi vaan lataisi täysillä päin näköä jos tarve vaatisi ja ei välttämättä edes tarvitsisi vaatia.
"Sun pikku alamaisillas on aika helvetin isoja ongelmia, jos se ei opi pitämään muniaan housuissaan", Rox tokaisi miehelle ja karisti turhan tuhkan pois. Hän oli suorasanainen ja ei piitannut yhtään mitä nämäkin tulisivat päivän loputtua ajattelemaan hänestä ja hänen ulkonäöstään.

Jeff ei arvostanut ketään joka päätti kuitata tilanteen täysin syyttä suotta ruiskuttamalla pippurisumutetta silmille. Se oli vähintään yhtä säälittävää kun olisi isku haarojen väliin. Kirjoittamaton kunniasääntö oli ettei asetta vedetty esiin jollei sille ollut painavaa syytä tai varmaa tietoa siitä, että toinenkin oli aseistettu. Jeffrey saattoi ampua jonkun veloissa olevan siitä vain mutta ei hänkään kierrellyt ympäriinsä sokeuttamassa kaikkia entisiä hoitojaan tai mitään. Edes neljävuotiaat lapset eivät syyttä suotta lähteneet heittämään hiekkaa jonkun silmiin. Yleensä pippurisumutteita kantoivat mukana vain yli seitsemänkymppisen vanhat naikkoset jotka koittivat epätoivoisesti pysyä hengissä.
Kieltämättä tyttö oli myös vähän huvittavan näköinen minkä vuoksi pisteet olivat jossain miinuksen puolella - tuo oli lyhyt ja anorektisen laiha. Vielä tavallistakin lyhyemmän ja pienemmän näköinen seistessään Jeffin vierellä, mies kun ei ollut ihan heiveröimmästä päästä. Ehkä tuo tarvitsi oikeasti apukeinoja selvitäkseen hengissä, lihaksista tuskin löytyisi enempää voimaa kun miltä näytti. Olo olisi kuitenkin varmasti tuntunut varmemmalta jos mukana olisi ollut oikea ase pippurisumutteen sijaan. Ampua saattoi sokeanakin joten ei-tappavista-aseista oli hyötyä vain ensiapuun, turvallisempaa omalta kannalta oli tappaa tai lamauttaa kertaiskulla. Sitä paitsi jos ampui sokkona tarpeeksi monta kertaa oikeaan suuntaan joku luodeista mitä todennäköisimmin osuisi kohteeseen.

"Sun kannattais pitää turpas kiinni", Jeff huomautti kohteliaaseen mutta selvästi uhkaavaan sävyyn katsoen tyttöä alaspäin, "koska sulla on aika vitun isoja ongelmia jos et opi pitämään näppejäs irti mun alamaisista." Mies käytti tarkoituksella samankaltaista lauserakennetta ja alamaiset sanaa korostaakseen sanojaan entisestään. Hän oli tosissaan. Vaikka hänen poikiensa kuuluisikin pärjätä yksin ei se tarkoittanut, etteikö Jeffrey pitäisi noiden puolia tarpeen tullen. Olkoon kuinka säälittäviä tahansa, jonkun piti kuitenkin käydä tasaamassa tilit silloin tällöin.

Kukaan heistä tuskin pelkäsi naista tippaakaan, korkeintaan ylös kompuroinut poika joka oli enemmänkin järkyttynyt kuin kauhuissaan siitä mitä juuri oli tapahtunut ja selvästikkin kivuissaan. Pippurisumute ei ollut sellainen aine jota välttämättä vapaaehtoisesti suihkuttelisi suoraan silmiinsä tilaisuuden tullessa. Jeffin beretta 92 billenium poltteli takintaskustassa, ysimillinen ei ollut jättänyt häntä pulaan kertaakaan, kuten eivät myöskään käytössä kovettuneet nyrkit. Luonnollisesti mies ei tuntenut tarvetta kumpienkaan käytölle, ei hän lyönyt naista. Takaisin antaisi samalla mitalla mutta ei löisi ensimmäisenä. Periaatekysymys.

Turvan kiinni pitämis käsky ei ollut ehkä parhaita asioita, mitä Roxille olisi voinut sanoa. Hänen silmissään mies alkoi muuttua hiljalleen viholliseksi. Lisäksi tyttöä ärsytti se, että hän joutui katsomaan toista ylöspäin, se ärsytti. Hän vain kohotti mustaa kulmaansa ja näytti melkein huvittuneelta ja kallisti päätään.
"Sun jätkäsi on saanut jo kaksi kertaa turpaansa multa. Unohtiko se kenties kertoa rakkaalle suojelialleen, että sillä on vitun sadistiset mieltymykset? Toi on vasta pientä sen rinnalla mitä se on aiheuttanut", äänen sävy oli melko lailla pilkkaava ja loppua kohti muutui vihaiseksi ja silmissä iskeytyi sellainen raivo, mikä ei normaalille ihmiselle olisi edes välttämättä mahdollista. Tämä kukko ei saisi hänen kunnioitustaan omakseen juuri millään enää, silä tämä suojeli sadistista sikaa. Jos Rox olisi voinut varmistaa pois kävelynsä ilman murhasyytettä, hän ei olisi epäröinyt iskeä kimppuun. Hän ei kuitenkaan halunnut vielä kiven sisään, joten hän ei myöskään tarttunut mihinkään, millä olisi voinut tappaa.

Tupakka oli palanut loppuun mukavan pikku keskustelun aikana ja Rox tipautti sen maahan ja tallasi maiharinsa kannalla. Hän vilkaisi vain inhoten sitä sikaa, joka tihrusti häntä ilkeänä, mutta virnuillen. Jätkä tiesi, että Rox ei voisi enää mitään, kun suojelu oli niin selvästi ilmoitettu. No, pikku suojelusenkeli tuskin olisi enää maisemissa kauaa iltaisin. Kyllä kaveri tulisi hoidettua tavalla tai toisella. Tosin, possullakin oli aivot.

Mielenkiinto jengiin ja sen pomoon oli aika lailla kuollut Roxin osalta. Häntä kiinnosti enää ehkä ruoka. Hänellä oli nälkä, sillä se hemmetin roska ruoka ei ollut paljoa tilaa vienyt, lisäksi juotava olisi jees juttu.
"Et sä muuten tunne Duunaria?" Kenties hassua kysyä sellaista, kun oli juuri hoitanut yhden jengiläisistä melkoisiin tuskiin, mutta rahalle olisi tarvetta. Eihän Roxilla mitään asuntoa ollut, vain se kämäinen huone. Suurimman osan öistään Rox vietti milloin missäkin. Oli niitä vakiopanoja, jotka antoivat nukkua sängyssään aktin jälkeen, joten rahaa kului pääasiassa kaikkeen muuhun kuin johonkin murjuun.