U wanna get ink'd

Missy ft. Radical'n Jeff
****

Missy istuskeli rauhassa asuntovaunussaan ja järjesteli tavaroitaan uusille paikoille. Vastahan hän oli asuntovaunuunsa asettunut ja tavarat olivat vielä laatikoissaan huutaen purkamista. Tyttö keräili hitaasti likaisia vaatteita lattialta ja nakkeli niitä pyykkikoriin "makuuhuoneensa" nurkassa. Asuntovaunu oli turhan ahdas ja sekös Missyä ärsytti, vaan ku ei rahat suurempaankaan riittäneet. Tyttö kertaili mielessään Kid Rockin Dark&Grey:n sanoja ja hyräili itsekseen, kunnes kyllästyi omaan ääneensä ja biisin soimaan läppäriltään, johon oli liitetty kaijuttimet ja subbari.
Siivoiltuaan hieman ja purettuaan tärkeimmät tavarat laatikoista Missy alkoi tutkiskella kauppakassinsa saalista. Eipä sieltä löytynyt muuta, kuin makaroonia ja jauhelihaa, sekä pari tonnikalatölkkiä.
On tämäki elämää. Syödä nyt opiskelijaruokaa koko ajan, tyttö ajatteli ja huokaisi istahtaen sohvalle syömään tonnikalaa. Kaijuttimista pauhasi Three Days Gracea ja Missy katseli ulos syöden samalla.
Syötyään Missy nousi ylös sohvalta, heitti tonnikalapurkin roskiin ja alkoi etsiskelemään lävistys- ja tatuointitarvikkeitaan. Ensimmäisenä tyttö löysi tatutointivehkeensä ja nosti ne keskelle keittiön/olohuoneen pöytää ja alkoi penkoa laatikkoa, jossa lävistysneulojen ja –korujenkin pitäisi olla. Pian neulat ja korut löytyivätkin ja Missy otti neulan steriilistä pakkauksestaan ja laski sen pöydälle pakkauksen päälle. Brunette tutkiskeli hetken koruvarastojansa ja löysi itseään miellyttävän napakorun, jossa oli skorpiooni ja pallossa meren sininen timantti. Missy desinfioi napansa ja otti neulan käteensä.
Pieni rohkasuryyppy ja menoksi, Missy ajatteli ja etsi käsiinsä viskipullon, jonka oli piilottanut takkinsa alle, ennen kuin oli kaupasta lähtenyt. Tyttö avasi pullon ja nielaisi kurkkua polttelevan nesteen alas, alkaen saman tien tähtäilemään neulalla oikeaan kohtaan. Pian neula lävistikin ihon ja Missy pujotti korun paikalleen, jonka jälkeen veti neulan pois ja katseli hetken uutta lävistystänsä.

Leirintäalue oli hetkessä muuttunut rauhallisesta ja hiljaisesta asuinalueesta levottomaksi rikospaikaksi. Ilmassa kaikuivat lähestyvien poliisiautojen sireenit useista eri suunnista, koko alue oli saarrettu, tai ainakin lavastettu taitavasti saarretuksi. Kukaan ei ollut pihassa, kukaan ei kurkkinut asuntovaunujen ikkunoista. Joku oli kuitenkin soittanut poliisit.
Oli kulunut vain kymmenen minuuttia siitä kun yhdestä asuntovaunuista oli kajahtanut kolme laukausta. Pahainen narkkari ystävineen oli saanut opetuksen; velkoja ei jätetty maksamatta, ei vaikka rahojen kasaan kaapiminen vaatisi huoraamista tai ryöstelyä. Jengiläisille ei merkinnyt mitään millä hinnalla rahat saatiin, he vähät välittivät siitä myikö veloissa olija omia elimiään vai tappoiko rahasta joka ikisen joka eteen tuli. He saivat aina rahat. Kuten nytkin.

Jeffrey oli jäänyt kahden muun kanssa hoitamaan ruumiit ja hävittämään todisteet, aika oli kuitenkin loppunut auttamattomasti kesken poliisien saapuessa paikalle ennätysajassa. Paikalta ei enää ehtinyt kadota, etenkään kun kellään ei ollut tarkkaa havaintoa siitä mistä poliisit olivat tulossa. Ääniä kantautui kaikkialta, metsästä, päätieltä ja sivukujilta. Kaikkialta. Sireenien ja huutojen oikea lähde oli mahdoton paikallistaa mikä teki myös paikalta karkaamisen mahdottomuudeksi - hyvin suurella todennäköisyydellä he juoksisivat kaikki suoraan poliisien syliin, ja se tietäisi jokaiselle muutamaa vuotta istumista. Jeffille itselleen todennäköisesti elinkautista, ja se ei suinkaan istunut hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa.

Mies analysoi vaihtoehtonsa nopeasti ja parilla askeleella syöksyi lähimmän vaunun eteen, veti lukitsemattoman oven auki pujahtaen sisään melko äänettömästi selkä seinää kohti. Jos poliisit eivät tarkistaisi joka ikistä vaunua, minkä ne todennäköisesti kuitenkin tekisivät, häkki ei välttämättä heilahtaisi. Mies voisi väittää vain vierailevansa ystävänsä luona. Alibin sai helposti kestä tahansa jos vähän tökki aseella.

Ysimillinen Beretta oli heti kohdistettuna suoraan sitä ihmistä kohti joka seisoi ahtaan vaunun keskipaikkeilla.
"Turpa kiinni", Jeffrey käski välittömästi viitaten naista peruuttamaan kauemmas aseella edelleen tuota suoraan osoittaen.

Missy säikähti kuullessaan asuntovaununsa oven sulkeutuvan ja näki kaapin kokoisen miehen livahtavan sisään.
"Ulos täältä!" Tyttö älähti ja oli valmis syöksymään miehen kimppuun, mutta huomasi onnekseen ensin miehen osoittavan häntä aseella.
Voi paska, Missy ajatteli ja nosti kätensä ylös perääntyen samalla pari askelta kohti makuuhuonettaan.
"Me voidaan selvittää tää puhumalla", tyttö sanoi hiljaa, vaikka ei ymmärtänytkään, miksi tuiki tuntematon mies osoitteli häntä aseella. Missy kuitenkin kuuli poliisiautojen sireenit ja tajuttoman huudon ulkoa ja osasi yhdistää kaksi asiaa päässään.
"Mitä sä oot menny tekemään?" tyttö mumisi ja pudisti päätään laskien kädet alas. Tämä kun ei vähästä hätkähtänyt ja katsoi vastapäätä seisovaa miestä.
Missyn katse rekisteröi heti miehen kasvoissa arven silmän alapuolella ja kovan, tunteettoman katseen. Jonkin sortin partakin vastakkaista sukupuolta olevalta henkilöltä löytyi ja paidan alta näki selvästi, että tämä herra ei mitään laiska ollut. Lihakset paistoivat selvästi paidan läpi ja siitäkös tyttö piti.
Missy hymähti itsekseen ja käänsi katseensa pois, kuitenkin kääntäen sen pian takaisin ja avasi suunsa: "Kyttiä piilossa?"
Tyttö naurahti ja kääntyi ympäri, vaikkei ollut varma, oliko se viisas päätös, ja heitti lävistysneulan roskiin ja laittoi desinfiointiaineen takaisin kaappiin, minne se kuuluikin.
”Istu toki alas”, Missy sanoi ja väläytti nopean hymyn miehelle, joka edelleen seisoskeli ovella.

Pieni, heiveröinen ja rääväsuinen tyttö ei saanut huudollaan miestä kavahtamaan, silmätkään eivät rävähtäneet. Kasvot pysyivät täysin ilmeettöminä ja asekäsi vakaana.

Jeffrey oli seissyt suoraselkäisenä useiden ihmisten edessä, hän ei osannut suhtautua aseen piipun alla perääntyvään naiseen lähimainkaan vakavasti. Hän oli etulyöntiasemassa, olisi ollut ilman asettakin, sitä ei käynyt kieltäminen. Naisen sietikin olla peloissaan, tuo ei kuitenkaan ollut kauhun ja paniikin partaalla, pelännyt henkensä edestä, kuten kuka tahansa normaali ihminen olisi tehnyt. Mies olisi voinut paljain käsin murtaa toisen niskat tai hakata tuon kaikessa hiljaisuudessa kuoliaaksi, ampua, puukottaa, tukehduttaa.. Tunkea hitto vaikka uuniin tai haudata elävältä, silpoa ja tarjoilla naapuruston koirille. Nainen ei olisi voinut tehdä mitään, jo fyysiset erot tekivät tuon armottoman avuttomaksi, asettivat uhrin rooliin. Puhumattakaan siitä, että toisella heistä oli huomattavasti enemmän kokemusta tappamisen ja väkivallan kaikilta osa-alueilta.

Jeffreytä ei varsinaisesti tunnettu Rasheen kaduilla armonannosta tai oikeudenmukaisuudesta, kohtuuton hän ei kuitenkaan ollut, ei koskaan mennyt ylettömiin raakuuksiin. Silloin harvoin kun menikin varoi likaamasta omia käsiään. Suolestus ja veriteot jääköön niille jotka siitä nauttivat, mies sai tarpeeksi tyydytystä perinteisestä liipasimen vedosta.
Juuri nyt naisesta oli Jeffille enemmän hyötyä elävänä kun kuolleena. Hän tarvitsi alibin - vedenkestävän sellaisen. Tämä kyseinen nainen tarjosi hänelle syyn alueella ololle mutta myös vakuuden siitä, ettei hänellä ollut mitään tekemistä rikoksen kanssa. Paikalla oli puhtaasta sattumasta muitakin, kuten kaikki ne jotka nytkin nukkuivat asuntovaunuissaan käännellen kiroten kylkeään ja koittaen nukahtaa uudelleen ignooraten poliisien aiheuttaman metelin.
Jeff ei halunnut virua koko loppuelämäänsä vankilassa, se ei yksinkertaisesti sopinut hänen suunnitelmiinsa.

"Me tavattiin Midwayssa tunti sitten", Jeffrey aloitti matalla ja hiljaisella äänellä vilkaisten sivusilmällä ympärilleen päästämättä kuitenkaan naista katoamaan näköpiiristään, "ja saavuttiin tänne puolisen tuntia sitten.. Tatuoinnin takia." Mies ei kokenut tarpeelliseksi selittää miksi keksi asioita ja kävi ne ääneen läpi, nainen ymmärtäisi jutun jujun varmasti itsekkin.

//hih, sori ku mie hättyytän siuta koko ajan :DD //

Missy tiesi, ettei hänellä olisi mitään mahdollisuuksia miestä vastaan, jos tämä päättäisi tehdä mitä tahansa, mutta kuitenkin tyttö päätti, ettei ihan heti luovuttaisi. Tuo vastakkaista sukupuolta edustava oliohan oli kuitenkin tyttöä melkein kaksi päätä pitempi ja melkein kaksi kertaa leveämpi, joten ihan turha kai sitä olisi alkaa taistelemaan vastaan. Pieni pelon tunne kuitenkin jyskytti takaraivossa, jonka Missy yritti työntää pois mielestään siinä kuitenkaan onnistumatta.

Mies kuitenkin selitti tarvitsevansa alibin ja toki Missy siihen suostui, eipä tällä mitään sitäkään vastaan ollut, että lähes tuntematon, hyvännäköinen mies, istuisi hänen asuntovaunussaan tautoitavana.
"Mikäs siinä. Onko sulla selvä kuva, että millasen haluat, vai haluatko että kehittellään yhdessä jotain?" Missy kysyi ja kääntyi kahvinkeittimen puoleen.
"Kahvia?" tyttö kysyi ja ei odottanut vastausta, vaan alkoi laittamaan kahvia tippumaan, jonka jälkeen kaiveli laatikoitaan löytääkseen piirtolehtiön, kyniä, kumin ja tatuointimusteet.

Missy järjesteli tatuointivälineet keittiön pöydälle ja istahti sen ääreen lehtiö kädessään. Tyttö kuitenkin nousi vielä ylös ja kaatoi kahvia kuppeihin, ennen kuin alkoi desinfioida tatuointineulojaan ja järjestelemään väripurkkeja uudestaan helpommin saataville.
"Haluatsä kahviis maitoa tai sokeria?" nuori nainen kysyi ja kaatoi omaansa maitoa. Missy kantoi kahvikupit pöytään ja istahti odottelemaan, että mieskin uskaltaisi istua.
"Eli, haluatsä värillisen vai musta-harmaan?" Missy kysyi ja katsoi miestä pää kallellaan napittaen tätä vihreillä silmillään.