To live and die by our own rules

// Eli siis Riesu tänne med. Missy! (----: //

Päivä oli suorastaan kehuttavan lämmin, ja suurin osa lumestakin oli jo haihtunut ilmaan lämpimän ilman takia. Ihmiset liikkuivat mieluummin ulkona lämpimällä kuin kylmällä säällä... taino, ei aina, mutta useimmat.
Hiekkatie rahisi korvissa kun lenkkeilijät, lapisperheet ja yksittäiset pariskunnat yms. kävelivät nurmen ohi tiellä. Rahina ei ärsyttänyt varmaan ketään, paitsi tummiin pukeutunutta Bryantia, joka oli kerrankin saanut itsensä ihmisen näköiseksi ryyppyillan jälkeen. Hänestä ei edes oikeastaan huomannut darraista oloa, mutta jos hänelle olisi tullut joku tuosta vain puhumaan, niin tilanne olisi ollut toisin.
Mikään ei ollut vituttanut sen pahemmin koko päivänä, lukuunottamatta sitä, että kaapin avatessa ei sieltä löytynyt ainuttakaan kahvipakettia. Kaipa mies joutui sitten sinnitellä ilman kahvia koko päivän. Toki rahapussi oli taskussa ja kauppakeskus lähellä, mutta hän ei vain jaksanut.

Sinisilmä katsoi ohitsekulkevia lapsiperheitä oudoksuen, koska aina joka toinen lapsista mainitsi jotain vampyyrin tapaista. Vampyyrikään ei vedä vertoja sille nimitykselle, joksi häntä kerran kutsuttiin... pesukarhu. Aivan jostain tuntemattomasta tuli pikkutyttö sanomaan, että Bryant näytti pesukarhulta. Jutulle naurettiin ties kuinka kauan pikkutytöstä huolta pitävän isosiskon kanssa. Sormet hivuttautuivat (tälläkertaa) punaisten pillifarkkujen taskuihin ja kaivoivat esiin tupakka-askin, jonka jälkeen käteen tarttui tulitikku-aski heti perään. Yhden röökin sytytettyään, hän heitti tulitikun tielle, kunnes joku hieman vanhemman puoleinen pariskunta mulkaisi häntä pahaenteisesti. Noh, nä oli aikuinen, mikä hän oli tanssimaan muiden pillin mukaan? Tummatukan päällä oli hihaton musta paita, jossa oli From First To Lastin logo. Jalassa tuolla oli tälläkertaa mustavalko-ruudulliset vansit, koska muitakaan ei ollut tässä tapauksessa löytynyt.
Jokatapauksessa Bryant pukeutui vain niin itsensä tyylisesti, oli hänellä sitten oikeastaan päällä mitä hyvänsä.

Tikku sauhusi edelleen ja sekin jäi häiritsemään tummatukkaa, kunnes hänen oli pakko nousta kuivalta, jo hieman vihertävältä nurmelta, ja käveltävä tikun luo. Hän nappasi sen sormiensa väliin, mutta se tippui maahan, jonka seurauksena uudelleenyritys oli tarpeen. Hän kuuli jostain lähistöltä likkojen supinaa ja kikatusta, vilkaisten noita kohti ja naurahtaen sarkastisesti. "Voi vittu" tuo sanoi itsekseen, pudisti melkein huomaamattomasti päätään ja nousi sitten nopeasti ylös, saaden tikun pysymään kädessään vihdoinkin. Bryant otti muutaman nopean askeleen, mutta ei huomannut sivusta tulevaa tyttöä, ennenkuin käänsi katseensa hieman hätiköiden toista kohti.

Missy tallusteli kohti Down Parkia Devon Streetillä, vaikka harvoin sinne eksyikin, koska asustihan tyttö kumminkin Rasheella. Päällään nuorella neidillä oli valkoinen, yläosasta tiukka puuvillamekko, joka levittäytyi heti vyötärön jälkeen väljästä piilottamaan tämän lantion muodot. Mekko ylsi melkein Missyn polviin saakka ja asua oli vielä somistassa punainen vyö vyötäröllä. Hiuksensa Missy oli aamulla sitaissut nopeasti sotkuiselle ponnarille ja meikkiäkään ei ollut, kuin meikkivoide ja ripsiväri. Auringonpaisteen takia tytöllä oli silmillään pinkit aurinkolasit.

Missy kuunteli mp3:ltaan musiikkia ja leijaili omissa maailmoissaan jääden hetkeksi katselemaan nurmikolle taivasta ja muutenkin mietiskelemään elämän kulkua. Tyttö kaivoi taskustaan tupakka-askin ja otti myös esille keltaisen sytkärinsä, jota koristi punainen peace-merkkiä näyttävä käsi. Tyttö naksautti sytytintä ja siihen ilmestyi liekki, Missy vei tupakkansa kärjen liekkiin ja imaisi ensimmäiset henkoset pitkästä aikaa. Nuori neiti lauleskeli korviinsa tulvivaa biisiä ja lähti jatkamaan matkaansa eteenpäin, kun huomasi vanhempien katselevan häntä paheksuvasti, luullen kai, että tytön käsissä oleva sätkä oli jotain aivan muuta, kuin tupakkaa. Olihan Missy toki joskus poltellut ja poltteli vielä silloin tällöinkin, mutta eipä tuota enää vakituisesti harrastanut, koska tiesi millaiseen kuseen siitä voisi joutua.

Missy pyörähteli välillä ja mahtoi näyttää todelliselta hipiltä, koska välillä joku pysäytti hänet ja kysyi, että olisiko hänellä ruohoa myytävänä. Omissa maailmoissaan, päästyään eroon ruohon ostajista, tyttö jatkoi matkaa ja hyräili hiljalleen biisiä, joka tunki hänen tajuntaansa. Jossain vaiheessa tyttö tajusi katsoa eteenpäin ja käveli suoraan päin mustiin pukeutunutta henkilöä.

Tummatukka ei tajunnut yhtään aikaisemmin, että törmäämisvaara olisi niinkin lähellä. Hän sai seuraavaksi päin kävelevän tytön vasten olkapäätänsä, vaikka oikeastaan kukaan ei tiennyt kuka törmäsi ja kehen. Vaaleat silmät tutkailivat päin kävellyttä tyttöä, joka kuunteli luultavasi musiikkia. Bryant ei voinut toista hipiksi sanoa, mutta jotain sinne päin. Ehkä kieltämättä tyttö sellaiselta hieman näyttikin. Bryant katsoi toista hetken ja otti sitten askeleen kohti roskista. "Sori et juoksin päiten" hän sanoi ja heitti tulitikun roskiin, karistaen sitten tupakan tuhkaa hiemam maahan. Hän jäi katsomaan päästä varpaisiin äskettäin häneen törmännyttä tyttöä, joka näytti rennolta tyypiltä (niin, ehkä randomin ihmisen näkökulmasta). Bryantin huomio herpaantui tytöstä tupakkaan. Se ei ollut mitenkään kehuttavaa merkkiä, mutta sekin kelpasi. Kamalempaa olisi olla ilman.

Bryant ei oikeastaan edes muistanut, milloin vimeksi oli vetänyt jotain alkoholia vanhvempaa, ja sitäkin pilvissä leijailemista alkoi tulla ikävä. Tosin Bryantilla sattui olemaan sen verran suhteita muihin, että kama järjestyisi helposti. Bryant vilkaisi vielä tytön pinkkejä aurinkolaseja, kunnes käveli samalle paikalle kuin aijemmin, istahtaen sitten siihen. Hänen poltellessa siinä kaikkien ihmisten nähtävillä, purivat vanhukset tietysti hampaitaan yhteen. Ikinähän mikään ei ollut noiden mielestä laillista, aina pitäisi elää kuin kroisos ja hyväkäytöksinen ihminen.

Missy tarrasi pojan olkapäästä kiinni, jottei kaatuisi, ja repäisi kuulokkeet korvistaan heti kun sai tasapainonsa takaisin.
"Sori ihan kamalasti!" Missy pyyteli anteeksi, jonka jälkeen tarkasteli poikaa hetken. Vastakkaisen sukupuolen edustajalla oli harvinaisen kirkkaan siniset silmät, jotka tietenkin sulattivat tytön sydämen täysin. Myös pojan tyyli oli sellainen, josta Missy piti. Tyttö kääri nopeasti sätkän näppärillä sormillaan ja istahti puiselle penkille.
"Oisko sulla tulta?" Missy kysyi, kun huomasi jättäneensä omansa kämpillensä.

Tyttö katseli ympärillensä ja hymähti nähdessään vanhusten vihaisia ilmeitä, kun nämä katsoivat tytön huulien välissä käryävää sätkää. Kai ne oikeasti luulivat, että se olisi pilveä tai muuta vastaavaa, mutta siinäpä luulivat. Missy naurahti nähdessään yhden mummon pälyilevän itseään ja suurinpiirtein juoksevan ohi. Tyttö kuunteli toisella korvalla musiikkia, joka tulvi nappikuulokkeista ja vilkuili välillä vieressään istuvaa poikaa.

//Sori, ei oikee tää kirjotuspää oo toiminu :D//

// Eipä mitään :--D Anteeksi kesto!

Tytön alkaessa myös pyydellä anteeksi, Bryant pudisteli päätään. "Ei, et sä tehny mitää. Mä se meinasin su yli jyrätä" Bryant sanoi ja hymyili toiselle kiltisti. Tyttö ei kuitenkaan näyttänyt tippaakaan vihaiselta, vaikka Bryant olikin melkein kaatanut toisen omalla toheloinnillaan.
Tytön kysyessä tulta, poika nyökkäsi ja kaivoi mustan sytyttimen taskustaan, sytyttäen sitten liekin ja tarjoten siitä toiselle. Poika tarkkaili toista hetken. Ei hippi, mutta jotain sinnepäin. Ei lainkaan pahanäköinen tapaus, todella nätti likka. Kieltämättä. Ei Bryant yleensä silmäänsä iskenyt keheen tahansa vastaantulijaan, mutta tämä kaunotar olikin poikkeus.

Tummatukka kaivoi taskustaan röökin, jonka sytytti seitten itsekin. Hän istahti toisen viereen ja siirsi sitten katseensa tuohon, kunnes ojensi kätensä. "Bryant" poika sanoi ja hymyili. Toisellä kädellään hän karisti tupakan ensimmäiset tuhkat maahan. Muut ohitsekulkevat ihmiset katsoivat hieman ihmeissään. Vanhukset olivat erittäin hauskoja tapauksia. Ensin katsoivat murhaavasti, sitten kun niitä katsoi, ne muuttuivat jänisjousuiksi ja jos kulmaa kohotti aavistuksen, tai ilmettä muutti hiemankin synkemmäksi, nuo suorastaan juoksivat tiehensä.

Missy hymähti ja pudisti päätään: "No sovitaan, että molempien moka". Tyttö kumartui hieman saadakseen sätkän pään liekkiin ja imi hetken, jotta syöpäkääryle syttyisi.
"Kiitän", Missy sanoi ja väläytti taas nopean, mutta suloisen hymynsä. Missy huomasi pojan tarkkailevan katseen ja hymyili sisäisesti. Toinen oli kyllä syötävän hyvännäköinen ja mistä sitä tietää, vaikka he tutustuisivat paremin ja juttu etenisi pitemmälle - niin ainakin Missy toivoi.

Missy tarttui pojan ojentamaan käteen ja hymyili taas. "Michelyne, mutta sano Missy". Bryantin käsi oli lämmin ja tyttö ei olisi halunnut päästää irti, mutta oli kumminkin pakko, koska muutenhan poika olisi voinut alkaa epäilemään, että Missy olisi ollut kiinnostunut - tosin... Niinhän hän taisi olla. Missy vilkuili Bryantia sivusilmällä ja avasi suunsa: "Kerros itestäs jotai". Tyttö kääntyi pojan puoleen kuunnellakseen.

Bryantille kävi hyvin toisen selvyys asiasta. "No sovitaan, että molempien moka", ah, ihanan yksinkertaista ilman kummempia selittelyjä. Siitä hän piti. Tummatukka nyökkäsi kun toinen kiitti. Tyttö vaikutti todella mukavalta tyypiltä, eikä Bryant halunnut olla tietämättä tuosta ihmisestä enemmän. Tuo vaikutti omaperäiseltä neidiltä, joka ei myöskään karttanut ihmisten oudoksuvia katseita.

Bryant hymyili toisen tarttuessa hänen käteensä ja kertoessaan nimekseen Michelyne. "Okei, Missy. Hauska tutustua" hän vastasi ja loi kasvoilleen hymyn, joka näytti kuitenkin hieman enemmän paholaisen virneeltä, mutta ainakin hän yritti. Missyn sanoessa, että pojan pitäisi kertoa jotain itsestään, Bryant ei miettinyt vaan alkoi kertoa. "Asun Devonilla, oon työtön, ikää on tasan 20 vuotta ja ihmisten mielestä näytän kapinalliselta" Bryant sanoi ja virnisti leikkisästi. Hän rakasti olla se musta lammas, joka erottui joukosta.

"Entäs sä?" Bryant kysyi ja vei tukapan jälleen huulilleen, jonka jälkeen nikotiini ajautui keuhkoihin. Savu poistui sierainten kautta ja sen jälkeen Bryant sylkäisi maahan, varoen ettei se vahingossakaan osuisi Missyn kengille. Ei siinä mitään, jos se lentäisi vanhuksen lapikkaille, mutta ei sentään uuden tutun kengille. Sitä Bryant ei antaisi itselleen ikinä anteeksi.

// awws, tuo bryant on vaan niin sulonen ^^ :D ois tuommosia oikiastikki, nii heti ottasin itelle//

Missy kuunteli toisen selostusta ja hymyili. Bryant vaikutti _erittäin_ kiinnostavalta ja Missy halusi tutustua toiseen mahdollisimman hyvin. Bryant vaikutti myös kiltiltä, huomaavaiselta ja suloinenkin toinen oli - ei pikkupoikamaisella tavalla suloinen, vaan... Missy ei ollut varma, millä tavalla Bryant oli suloinen, mutta oli kumminkin. Mielessään tyttö naurahti omille ajatuksilleen ja keskittyi toisen selitykseen itsestään.

"hmm... Asun Rasheella porukoiden vanhassa asuntovaunussa, oon 18-vuotias tautoija-lävistäjä-maskeeraaja, mutta vakituista työtä ei nyt oo ja ihmiset sanoo, että näytän hipiltä tai luonnonlapselta, joka juoksentelee kesällä ilman kenkiä pitkin maita ja mantuja", Missy selitti ja lisäsi naurahtaen: "Tosin, niinhän mä joskus taidanki juosta". Missy tumppasi tupakkansa ja otti askista uuden sanoen: "En ole ketjupolttaja, en..."

Tyttö katseli taas ympärilleen ja nosti aurinkolasit silmiltään, jotta ruskettuisi kasvoistakin. Olihan sentään parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Missy niin rakasti kesää, koska oli lämmintä ja saattoi kuulla erinlaisten lintujen lauluja, sekä nähdä perhosia lentelemässä kauniiden kukkien yläpuolella.

// hhaha, mäki nappaisin heti :D

Missyn kertoessa itsestään, Bryant oli pelkkänä korvana. Toisen asuinpaikka ei hetkauttanut, sillä Bryantin mielestä oli yksi hailea missä joku asui, kunhan ihminen kokonaisuudessaan oli laatukamaa, kuten Missy. Ystävällinen, sosiaalinen ja kaikkea mahdollista, siitä Bryant piti. Piti todella paljon.
Poika oli tukehtua tupakansavuun kun toinen sanoi, että oli sellainen joka juoksi kesällä ilman kenkiä pitkin maita ja mantuja. Muutaman sekunnin kestävän köhimisen jälkeen Bryant sai vihdoin kurkkunsa ojennukseen ja naurahti kuullessaan toisen myöntymisen jälkeenpäin, että ehkä tuo olikin sellainen. "Vooi, vähän söpöä" Bryant sanoi ja loi kasvoilleen leikkimielisen virneen.

Hän veti nikotiinia henkeensä ja siirsi sitten jäänsiniset silmänsä kohti toisen tupakka-askia. Hänen kasvoilleen kohosi hymy, kun toinen mainitsi sarkestisesti, ettei ole ketjupolttaja. "Joo, en mäkää" Bryant sanoi ja oli tasantarkkaa varma, että nykyisen röökin jälkeen sormiin eksyisi varmasti uusi. Tytön ottaessa aurinkolasit tiehensä, Bryantin silmiin osui heti "ehkä vähänkin liian" kirkas vihreä väri. "Wow, sulla on aika erikoiset silmät" Bryant sanoi ja kumartui lähemmäs tutkimaan niitä, pitämättä sitä lainkaan kiusallisena tilanteena. Kumpikin heistä erottui ainakin silmiensä osalta joukosta, Missyn omistaessa kirkkaanvihreät silmät ja Bryantin omistaessa jäänsiniset silmät. Muut varmasti luulivat niitä piilolinsseiksi, mutta hutiin meni.

Samassa kauempaa juoksi pikkulapsia, jotka nauroivat ja kikattivat kuin viimeistä päivää. Juuri näin... Bryant vihasi pikkulapsia. Hän oli joskus pitänyt huolta serkustaan ja sekös oli katastrofi! Toinen niistä pikkulapsista sentään tajusi ohittaa kaksikon, mutta toisen pälyillessä vielä olkansa yli, tuo juoksi suoraa päin Missyä ja Bryantia.

Missy taputti Bryantia selkään, kun tämä meinasi tukehtua tupakansavuun, ja nauroi.
"Mä mikään söpö ole", Missy hymähti ja pyysi taas tulta. Olisi ehkä kannattanut se oma sytkärikin mukana tuoda, mutta ei voi aina muistaa. Tyttö veti ensimmäiset savut tupakasta ja puhalsi ne hitaasti huuliensa välistä.

Missy katsoi Bryantia kirkkaan vihreillä silmillään ja hymähti.
"Niin on sullakin. Itseasiassa mä tykkään sun silmistä, ne on jotenki vangitsevat ja niitä on pakko tuijottaa", tyttö sanoi hymyillen ja tunsi olonsa ehkä hieman vaivautuneeksi kun toinen tuli niin lähelle, mutta ei asia toisaalta tyttöä haitannut yhtään. Missy haistoi Bryantin tuoksun ja huumaantui sen tuoksusta. Toinen tuoksui aivan tajuttoman hyvälle, vaikka tupakanhajuakin siinä tuoksussa esiintyi. Missyllä kävi mielessä tarttua Bryantiin ja suudella tätä, mutta ei sentään, ei näin nopeasti. Tyttö naurahti mielessään ajatukselle ja piti kasvonsa peruslukemilla.

Missy pomppasi ylös tarkistamaan, että olihan pikkupoika kunnossa. Tällä näytti olevan haava polvessa ja Missy istutti pojan Bryantin viereen.
"Odotas, mulla on täällä laastari", tyttö sanoi ja kaiveli laukkuansa löytäen vihdoin vaaleanpunaisen laastarin.
"Hyi, vaaleenpunanen on tyttöjen väri", pikkuinen tuhahti, mutta antoi kuitenkin Missyn laittaa laastarin polveensa. Pian poika kirmasikin kaverinsa perään ja katosi pusikkoon. Missy kääntyi takaisin Bryantin puoleen ja katsoi tätä hymyillen pää kallellaan.

Toisen taputus selässä auttoi kieltämättä hirmuisesti, vaikka aina väitettiin että "se vaan pahentaa asiaa".
"Iha tarpeeks söpö et voin sanoa noin" Bryant tokaisi ja hymyili jälleen. Missy tosiaan tuntui todella ihanalta ihmiseltä, eikä toisessa ollut mitään vikaa, ainakan puheiden suhteen. Poika ei kuitenkaan arvioinut etukäteen, mutta Missy ainakin oli ihminen, kenen kanssa hän tuli juttuun paremmin kuin hyvin.

"Aijaa, muut ku sanoo et mulla on häiritsevät tai liian silmäänpistävät silmät. Kiva et ees joku tykkää" Bryant sanoi ja tuijotti toista muutaman sekunnin tummien silmämeikkiensä alta, kunnes nousi jälleen kunnon ryhtiinsä, vaikka hän kyllä olisi voinutkin jäädä tuijottamaan Missyn silmiä pidemmäksikin aikaa. Ne olivat aivan liian upet, ja silmien räpäytyskin tuntui tuskalta, sillä alle sekunnin verran Bryant joutui tasan silloin olla erossa Missyn näteistä ja niin koukuttavista silmistä.

Bryant poltti röökin melkein loppuun, kunnes heitti jämän maahan ja polki sen mustan tennarinsa alle. Hän kaivoi taskustaan lähes huomaamattaan röökin ja vasta kun oli etsimässä sytytintä farkkujen taskuista, hän vilkaisi Missyä huvittuneena. Niin, siitä ketjupoltosta... Kun pikkupoika oli lähtenyt jälleen kirmaamaan muualle, Bryant sai vihdoin tupakan sytytettyä. "Ootko lapsirakas?" Bryant kysyi ja hymyili toiselle. Hän ei itse oikein tiennyt mitä lapsista ajatellsa. Kaikilla on oma persoonansa, mutta liian nuoret ja villit lapset olivat kamalia. Ainoa mukava lapsi oli Emma, pieni tyttö joka tulla tupsahti kauppahyllyjen välistä ja nimitti Bryantia pesukarhuksi...
Bryant veti tervaa keuhkoihinsa ja puhalsi sitten savun ilmaan, johon se katosi. Poika siirsi katseensa vanhaan pariskuntaan, joka liikkui ylihiljaista vauhtia hiekkatienposkessa. Bryantin tummat etuhiukset valuivat kokonaan tuon silmille, mutta ennenkuin veti uuden hatsin, hän siirsi ne pois silmiensä edestä. Eihän kukaan hallunnut katsoa tyyppiä kenen "vangitsevia" silmiä ei voinut katsoa ihmeissään.

Missy hymähti Bryantin kommentille ja tunsi lievän punan kohoavan kasvoillensa.
"No kiitos", tyttö sanoi ja naurahti. Onko mahdollista ihastua silmänräpäyksessä?, Missy mietti itsekseen ja katseli samalla Bryantin silmiä pieni hymy huulillaan.

"Sun silmät on just ihanat, ei niitä voi olla kattomatta", Missy huudahti nauraen ja kurottautui siirtämään pojan hiuksia tämän silmiltä. Missyn sormenpäät hipaisivat Bryantin ihoa ja tyttö jäi tuijottamaan Bryantia silmiin. Missy nykäisi kätensä pois toisen iholta ja painoi katseensa käsiinsä. Mitä hän taas oli tekemässä? Vastahan he olivat Bryantin kanssa tutustuneet ja heti hän on hiplailemassa toista...

Missy kaivoi laukustaan taas tupakan ja nosti penkillä olevan sytkärin, jonka liekin sitten ohjasi tupakan kärkeen imaisten samalla ensimmäiset savut keuhkoihinsa.

//Wää, sori, lyhyt :/ //

Pojan kasvoille syttyi juuri se kaikkien mielestä ystävällinen hymy, kun tyttö kiitti häntä. Poika kuunteli edelleen hymy kasvoillaan toisen sanoja siitä, kuinka hänen silmänsä olivat sellaiset, ettei niitä voinut olla tuijottamatta. Hän naurahti ja nyökytteli sitten päätään. "Ai, kiva kuulla. Oon kyllä kuullu että niitä jää pakosti tuijottamaan, mutta että vielä ihanatkin kaiken lisäksi" Bryant sanoi ja tuon kasvoilla ollut hymy säilyi siinä koko lauseen ajan.

Missyn kurottaessa kättään ja siirtäessään hiuksia pois pojan silmien edestä, jäi Bryantkin katsomaan toista silmiin, jolloin kasvoilla ollut hymy alkoi pikkuhiljaa muuttua vakavemmaksi. Ei Bryant, ei juuri nyt. Ei nyt, eikä varsinkaan tässä!
Toisen nykäistessä kätensä pois pojan kasvoilta, Bryant vilkaisi muualle, muutti hieman asentoaan ja siirsi sitten katseensa Missyyn kuin mitään ei olisi juuri tapahtunutkaan. Sitä oli kuitenkin vaikea ajatella, etteikö mitään olisi tapahtunut. Pojan sydän taisi sulaa juuri sillä sekunnilla!

"Me tässä suurkulutetaan" Bryant tokaisi ja katsahti toista hymy kasvoillaan samalla kun vetäisi samaan aikaan hatsin röökistä, kun Missy veti uudestä tupakasta tervat keuhkoihinsa. Tuo katsoi tyttöä tummien silmämeikkiensä alta ja mietti tilannetta. Miten hän voi suorastaan ihastua toiseen. Eihän ihstuminen-ensiilmäyksellä voisi mitenkään olla mahdollista, mutta näköjään se sitten oli. Poika veti viimeisiä hatseja tupakasta, kunnes heitti tumpin maahan ja kaivoi jo uutta tupakkaa taskusta, napaten sytyttimen ja sytyttäen sen sitten. Puhaltaen sitten savut ulos. Hän ei tiennyt mitä sanoa äskeisen tilanteen jälkeen.

”On ne ihanat, olis mullakin tollaset”, Missy virnisti ja kostutti nopeasti huuliaan. Tyttö katseli Bryantia pää kallellaan ja ihaili tämän silmiä, nenää, huulia ja kaikkea. Toinen oli omalla tavallaan kaunis, mutta myös komea. Tumma silmämeikki korosti erityisesti Bryantin silmiä, sekä vaalea iho sai silmät hehkumaan vielä kirkkaampina.

Missy vilkaisi Bryantia ujosti ja hymyili hieman. Toisen iho oli ollut pehmeä ja lämmin ja tyttö olisi halunnut koskettaa Bryantia uudestaan, muttei kehdannut. Eihän tuota viitsinyt ihan heti alkaa toista hipelöimään liiemmin, vaikka yleensä Missy näyttikin, kun oli ihastunut tai kiinnostunut. Nyt vain tuntui siltä, ettei kehtaa.
”Sori, kun mä tolleen alan sua ahdistelee”, tyttö naurahti ja sipaisi omat hiuksensa korvan taakse. Missy imaisi toiset savut tupakastaan, joka oli jo lähellä sammua ja imikin sitä pari kertaa voimakkaasti, jotta tupakka syttyisi uudestaan kunnolla.

”Niinpä näkyy”, Missy naurahti ja jäi katsomaan taas toista silmiin.
”Hitto, mä rakastan noita sun silmiä, aina vaan jää tuijottaa eikä edes tule vaivautunu olo”, tyttö sanoi ja hymyili lempeästi. Yleensä Missy oli hyvä lukemaan ihmisiä, mutta Bryantin kohdalla tyttö ei saanut selvää, mitä toisen mielessä liikkui, vaikka silmistä kuvastuikin jotain. Mutta mitä se jotain oli? Kiinnostumista, ihastumista vai pelkkää ystävyyttä? Missy toivoi kahta ensimmäistä, koska oli itse mennyt teinityttömäisesti ihastumaan toiseen ja toivoi saavansa tunteilleen vastakaikua.

”Totaaa, lähetäänkö vaikka jonnekkin päin etenee? Musta tuntuu, et mä palan kohta, jos istun enää yhtään pitempään auringossa”, Missy naurahti ja katsoi Bryantia.
”Mennään vaikka kahville jonnekkin, tai voidaan me munkin luo mennä, kyllä sielläkin kahvia saa. Tosin kaupan kautta pitää tehdä mutka”, *Missy selitti ja pian häpesikin itseään. Ihan kuin tyttö ajaisi jotain takaa kutsumalla toisen luokseen muka kahville.

Bryant katsoi vielä hetken toista silmiin kunnes naurahti. "Sulla ne vasta kadehdittavat silmät on. Jos sulla ois mun silmät ja sua ahistais et joku kattois sua ni sä sekoisit" Bryant vastasi toiselle ja virnisti. Häntä tosiaan tuijotettiin, mutta hän rakasti olla muista poikkeava. Missyn silmät olivat ihanat, eikä niiden kirkkautta voinut olla kadehdimatta. Bryant ei pitänyt vain toisen silmistä, vaan koko olemuksesta ja ulkonäöstä. Tytössä ei ollut mitään negatiivista sanottavaa!

Toisen kosketus ei häirinnyt, ei tippaakaan. Bryant olisi halunnut kokea sen uudelleen, muttei viitsinyt sanoa mitään asiasta. Toisen pahoitellessa "ahdistusta" poika naurahti ja pudisti päätään "Sä mitää ahdistellu, kieltämättä se oli ihan jees" Bryant sanoi ja piti kasvoillaan salaperäisen ilmeen. Poiak alkoi jopa miettiä, että miltä tuntuisi olla jälleen jonkun kanssa yhdessä, kun edellisestä tyttöystävästä olikin jo aikaa... about vuosi tai puol, mutta se tuntui liian pitkältä ajalta. Oli miten oli, Missy oli juuri tarpeeksi ihana. Tosin poika ei tiennyt miten tyttö siihen suhtautuisi, jos Bryant nyt möläyttäisi jotain sopimatonta.

Tytön katsoessa Bryantia jälleen silmiin, mustatukka tuijotti takaisin, vielä tiiviimmin kuin äsken.
Siniset silmät haroivat tytön ylkonäköä läpi, kunnes salaperäinen hymy kohosi tämän kasvoille ja katse siirtyi jälleen toisen kirkkaisiin silmiin. "Älä vaan, et oo ainut joka rakastaa toisen silmiä. Meinaa mä tykkään sun silmistä iha vitusti" Bryant iski takaisin ja istui sitten asteen lähemmäs toista, pitäen katseensa edelleen tytössä.
Toisen ehdottaessa kahville menoa, Bryantin ilme kirkastui entisestään. Ehkä menossa olisi jotain muutakin mukana, mutta poika ei uskaltanut edes ajatella moista. Se olisi liian täydellistä. "Joo, multa jäiki aamukahvi väliin" Bryant totesi ja veti jälleen tupakasta sauhut. "Eikä pieni lisälenkki pahaakaan tee" hän sanoi viitaten kaupassa käyntiä.
Missy sanoessa, että tuo varmaan paahtuisi jos istuisi paikoillaan vielä kauemmin. Bryant pomppasi ylös ja ojensi kätensä herrasmiesmäisesti. "Nonii, äkkiä sitten ettet ihan sula paikoilles" Bryant naurahti ja veti sauhut samalla kun osotti toisen reaktiota.

”Unissas mulla on kadehdittavat silmät”, tyttö naurahti ja katsoi toista hymyillen. Missy nosti kätensä uudelleen ja veti hitaasti sormenpäitään Bryantin kulmaluulta alas leukaan asti.
”Sulla on pehmee iho”, tyttö sanoi hiljaa ja siveli sormillaan toisen solisluuta. Missyn ajatuksissa alkoi pyöriä ajatuksia, joissa tämä mietti, miltä tuntuisi nukkua Bryantin vieressä, tuntea tämän kädet omistavasti ympärillä, kuulla toisen ääni kuiskimassa hiljaisia rakkauden tunnustuksia ja hiljaa tyttö huokaisi. Ei tämä ollut reilua.

”Ei mun silmät mitenkään erikoiset oo”, Missy naurahti ja katsoi Bryantia hymy huulillaan. Toinen osasi olla niin suloinen ja ihana ja söpö ja mitähän vielä – juuri sellainen, jota tyttö juuri nyt kaipasi rinnalleen, tuekseen ja suojakseen. Bryantin nojautuessa lähemmäs Missy tunsi pojan hengityksen kasvoillaan ja huomasi haluavansa tuntea tuon huulet omiaan vasten. Bryantin huulet näyttivät pehmeiltä ja kutsuvilta, mutta eihän Missy viitsinyt mitään yrittää, ei ainakaan vielä.

”Pitää sitten keittää oikein vahvaa kahvia”, tyttö naurahti ja tarttui Bryantin kädestä kiinni. Luoja, toisella oli liian pehmeät kädetkin, Missy ei olisi ikinä halunnut päästää kädestä irti, eikä kyllä vaivautunutkaan päästämään otettaan toisesta.
”Tuskin mä ihan paikoilleni sulan, mutta ehkä ihan hyvä mennä, ettei tarvi hommata kosteuttavalla rasvalla täytettyä allasta”, tyttö naurahti ja lähti kävelemään Bryantin rinnalla kohti lähikauppaa, joka sijaitsi aivan leirintäalueen kulmilla.
”Sä saat sitten auttaa mua kantaa ostokset kotiin, koska ajattelin kerrankin täyttää kaapit ihan kunnolla”, Missy naurahti ja vilkaisi vierellään astelevaa Bryantia. Missy olisi halunnut päästä ihan pojan kylkeen kiinni, mutta ei taaskaan kehdannut tehdä mitään, vaikka yleensä olikin sellainen, joka näytti suoraan mitä halusi. Bryantin kanssa oli jotenkin erilaista, Missy oli paljon ujompi ja tajusikin rakastuneensa korviaan myöten.

"Eiku mä oikeesti tykkään niistä" Bryant sanoi ja hymyili. Hän todella piti tytön kirkkaista silmistä ja voisi vaihtaa niiden kirkkauden omien silmiensä jäätävyyteen hetkenä minä hyvänsä. Niin ei kuitenkaan voinut tehdä, harmi... Paitsi että sitten ei olisi enää kunnon syytä tuijotella Missyä silmiin. Toisen sormenpäidän hivellessä Bryantin kasvoja, hän piti katseensa tiukasti Missyssä, luoden pienen hymyn kasvoilleen toisen mainitessa että hänellä oli pehmeä iho. Kosketus solisluulla sai Bryantin sydämen pomppimaan lujemmun. Kuka olikaan viimeksi koskenut häneen tuolla tavalla, sitä Bryant ei edes muista.

Pojan katsoessa Missyä hetken, tuo vieläkin väitti etteivät tuon silmät ole erikoiset. "Mieti mitä mietit mut mä ainaki rakastan niitä" tummatukka naurahti ja virnisti sitten hieman leikkimielinen ilme kasvoillaan.
"Jhoo, se kuullostaa hyvältä" Bryant sanoi kuullessaan tytön maininnan vahvasta kahvista. Missy pääsi ylös penkiltä ja sai seuraavalla lauseellaan Bryantin naurahtamaan hieman. Kosteuttavalla rasvalla täytetty allas olisi melko kamala.
Tytön sanoessa, että Bryant saisi auttaa häntä kantamaan tavarat kotiin. "Aha, heti joudutaa romujuhdaks" poika sanoi leikkimielisellä äänensävyllä kunnes kopautti toista hiljaa käsivarteen kyynerpäällään. "Ei vaa. Mä voin kantaa ne tavarat vaikka toiselle puolelle Lontoota" poika sanoi ja virnisti.
Missyn seurassa olis todella mukava viettää aikaa ja juttu sujui, kaiken lisäksi Bryant oli jälleen ihastunut... Tälläkertaa palavammin kuin hänen viimekertaiseensa. Pojalla oli se pelko, että jos hänen unelmansa joskus Missyn kannalta toteutuisi, lähtisi tuo heti pois. Niin huono tuuri ei edes Bryantilla voisi olla.
Siniset silmät hapuilivat Missyn vaatetusta, kunnes poika hivutti kättään toisen kättä vasten ja nappasi siitä kiinni päättäväisesti. Eihän se nyt niin kamalaa voinut olla...

Missy katseli Bryantia ja hymyili nähdessään toisen huulien kaartuvan hymyyn. Bryantin hymy ja silmät oli jotakin, mitä olisi voinut katsella vaikka loppuelämänsä. Missy olisi halunnut kuroa nuo muutamat sentit umpeen itsensä ja tummatukan väliltä vain ja ainoastaan painaakseen vaikka vain päänsä toisen olkapäälle tai saadakseen tuntea toisen huulet omillaan. Missy tunsi sydämensä hakkaavan lujemmin ja tajusi nyt ihan kirkkaasti olevansa ihastunut tuohon vastakkaisen sukupuolen edustajaan.

”No pakko kai mun on kiittää kehuista”, Missy hymähti ja jatkoi: ”sulla on muuten ihana toi sun virnistystapa”. Tyttö naurahti kommentilleen ja nyökkäsi Bryantille tämän mainitessa, että vahva kahvi kuulosti hyvältä.
”Joo, ajattelin, että roudaat ihan yksin kaikki. Pöljä”, tyttö naurahti ja tönäisi vierellään kävelevää ihmistä leikillään.
”Eikä niitä minnekkään toiselle puolelle Lontoota tarvi kantaa, leirintäalueelle vaan”, Missy sanoi nauraen ja tunsi, kun Bryantin käsi hipaisi ensin Missyn kättä ja pian pojan käsi sitten ristikin sormensa tytön sormien lomaan. Missy vilkaisi Bryantia hymyillen suloisesti ja puristi pojan kättä. Tyttö olisi halunnut taas pyörähtää Bryantin syliin ja kietoa kätensä tämän kaulaan, kurottautua hieman ylemmäs, sulkea silmänsä ja painaa huulensa toisen huulille.

//Siirrytäänkös kohta sinne Missyn kämpille?//

"Se on hyvä, sillä mä oikeesti tarkotan mitä sanon" Bryant sanoi ja hymyili toiselle hieman. Hänellä ei ollut todellakaan tapana valehdella kellekkään mistään. Missy vaikutti niin ihanalta ihmiseltä, että poika suorastaan voisi huutaa koko maailmalle, että oli ihastunut. Niin, ei Bryant kelle tahansa lämpiäisi, mutta tuo niin omalaatuinen Missy kyllä sulatti pojan sydämen ensisilmäyksellä. Kaksikko voisi sitten myöhemmin nauraa ensitapaamiselleen: rokkari meinasi jyrätä keijukaisen.


Tytön jatkessa, Bryant naurahti ja katsoi toista ketken kulmat koholla. "Aijaa, kiitos" poika sanoi ja virnisti, tahallaan.
"No kyl mä oisin voinu..." alkoi Byant selittää leikillään lisää, kunnes tunsi hennon tönäisyn. Missy sanoessa, että tavarat pitäisi kantaa vain leirintäalueelle, poika nyökytteli päätään. Ehkä hänen ei sittenkään pitäisi rahdata niitä toiselle puolelle Lontoota... voi harmi. Toisen suloinen hymy sai melkein pojan jalat lähtemään alta, mutta tuohon hymyyn Bryant vastasi omallaan ja punoi kiinni sen muutaman sentin välin, kävellen Missyn kanssa nyt vieretysten. Toinen voisi aina sanoa jos moinen tuntui pahalta, mutta Bryant ei kovinkaan kauaa epäroinyt tekemisiään, ennenkuin alkoi toimia.

// Juu, jos sä alotat sinne? (:

// uusi peli //

Missy hymähti Bryantin sanoille ja hypähteli pojan vierellä. Missy kaipasi Bryantin läheisyyttä ja halusi tuntea tämän kädet ympärillään, turvallisinia ja vahvoina. Tyttö ei tajunnut, miksi Bryant tuntui ihmiseltä, johon uskalsi tukeutua täysin, ja uskalsi öuottaa siihen, että mies suojelisi, mutta siltä se kuitenkin tuntui.

Missyn sydän hypähti, kun tunsi Bryantin siirtyvän lähemmäs itseään ja taas Missyllä kävi mielessä vain pyörähtää Bryantin syliin ja kietoa kätensä tämän kaulalle.