Long time No see

( Nomnom tänne )

Oli jälleen yksi uusi päivä Loveren kauppakeskuksessa, jossa ihmiset kulkivat ympäriinsä, ostellen ja tuhlaten rahojaansa. Siellä olevassa pienen pienessä kahvilassa - varmaankin kaikista pienemmässä - ei kuitenkaan niin paljoa ihmisiä ollut, itseasiassa juuri sinä hetkenä viimeinen asiakaskin käveli ulos, jättäen kahvilaan pelkästään myyjän. Asuka hyräili hiljaisena radiosta kuuluvaa kappaletta, samalla kun pyyhki kahvilapöytien pintoja tummanpunaisella rätilläänsä, keikutellen samalla musiikin tahtiin päätäänsä. Tai jos joku tarkkakuuloinen ja näköinen katseli suoritusta, meni keikuttelu aivan väärään tahtiin, Asukalla kun ei sitä musiikillista lahjaa ollut koskaan ollut.

Mustanruskeat mantelinmuotoiset bambisilmät kääntyivät katsomaan hetkeksi kahvilan ovea, sen kilahtaessa, mutta kun asiakas ei sitten tullutkaan sisään vaan näytti pakenevan, puhalsi nuori nainen niitä ruskeita hitusen kiharalla olevia hiuksiaansa, mutristaen hetkellisesti jopa huuliaansa. Ehkäpä hän oli oikeasti niin pelottavan näköinen? Ha, se varmasti olikin niin. Mutru katosi pian naisen huulilta, käsien tarttuessa pöydällä olevaan tarjottimeen ja pienen kopsahtalevien askeleiden saattelemana, vei hän ne tiskin taakse, asetteli likaiset astiat tiskihuoneeseen meneviin rullattaviin hyllyihin ja kyykistyi sitten kurkottelemaan ties mitä alahyllystä tiskin takaa. Hän oli aivan varmasti nähnyt sen täällä jossakin!

Clyde oli ensimmäistä kertaa tässä kiiltelevässä ja hienossa ostoskeskuksessa, ja aivan pyörällä päästään. Ei sillä, että sitä olisi nuoresta miehestä huomannut. Tummanruskeat silmät tutkivat herkeämättä ympäristöä, ja hänen ympärillään hienojen madamejen ja herrojen päät kääntyilivät hänen suuntaansa. Clyde oli tottunut aiheuttamaan lievää sekasortoa minne sitten ikinä menikin. Tällä kertaa hän oli pukeutunut mustiin, käärmeennahkaa jäljitteleviin saappaisiin, mustiin suoriin housuihin, joiden vyötäisillä kulki kapea nahkavyö. Vyöstä roikkui hopeisia ketjuja ja muutamia erikokoisia, koristeellisia goottilaistyylisiä ristejä. Lisäksi hänellä oli yllään silkkinen, muotoon leikattu paita, ja pitkä takki, jossa oli runsas sulkakaulus. Hänen pitkää kaulaansa kiersi nahkanauha, josta roikkui rubiini, sekä hopeaketjussa roikkuva, obsidiaaneilla koristeltu risti. Miehen silmillä olivat mustat aurinkolasit, sillä ulkona paistoi aurinko. Miehen paksut, mustat hiukset oli koottu muutamaa, kasvoja kehystävää suortuvaa lukuunottamatta korkealle ponnarille, ja tuosta paistoi itsevarmuus. Hän huomasi pienen, ennenkaikkea tyhjän, kahvilan toisella sivullaan ja päätti muitta mutkitta astella sisään.

Hän katseli ympärilleen, astellen hitaasti pienen tilan poikki. Myyjää ei näkynyt missään, joten ainakin hänellä oli aikaa tutkia listaa. Hän ei millään osannut päättää makeanhimon ja terveytensä välillä, sillä niin vihreä tee kuin vaniljalattekin houkuttelivat. Ehkäpä myyjä osaisi suositella jotain, joka olisi sekä terveellistä, että makeaa - vihreään teehenhän kun ei missään nimessä saanut laittaa sokeria, sen hän oli oppinut japanilaiselta isältään jo pienenä.
"Anteeksi? Madame?" ranskalaisten tavoin Clyde oletti, että kahvilassa työskenteli pelkkiä naisia. Sitäpaitsi pieni, pyöreä takamus oli ainoa asia, jonka hän näki kurkistaessaan tiskin taakse.
"Magnificent…" Clyde mutisi itsekseen, selvittäen sitten kovaäänisesti kurkkuaan, siltä varalta ettei nainen ollut kuullut.

(Nomnom is hiaaaarrr!)

Kurotellen omissa äänekkäistä ajatuksissaansa, ei Asuka edes tullut huomanneeksi että joku oli päätynyt astelemaan kahvilan sisälle, saatikka että joku tuijotti hänen keltaisen, valkoisen ja vihreän mekon peittämää takamusta. Vasta kun se rykivä ääni kuului, tunti nuori nainen siihen havahtuvan, eikä aikaakaan, kun tuo veti kätensä sieltä pois minne oli yrittänyt kurkoitella, ponkaisten ylös ja kääntyen asiakkaaseen tuttu pirteä hymy huulillaan.

"Tervetuloa! K....." Asuka ennätti sanoa, ennenkuin sanat takertuivat hänen kurkkuunsa, eivätkä enää tulleet ulos. Sydän tuntui lakkaavan lyömästä hetkeksi mustanruskeiden silmien tunnistaessa ne kasvot, ennenkuin rintakehässä tuntui voimakas muljahdus ja vielä perään toinenkin, saaden naisen vavahtamaan lähes huomaamattomasti. Se pirteä hymy kuoli huulilta, huulien jäädessä hitusen raolleen, mutta mitään sanoja sieltä ei hetkeen tullut. Ei Asuka kyennyt tekemään mitään sinä pienenä hetkenä, muutakuin tuijottamaan epäuskoisena, järkyttyneenä ja ihmeissään tuon miehen kasvoja. Nuo kasvot, vaikka siitä oli kulunutkin kuusi vuotta, kuusi hyvin pitkää vuotta, hän silti muisti ne kuin olisi nähnyt eilisen.
Kuin muistaen hengittää, Asuka veti ilmaa huuliensa välistä keuhkoihinsa, heräten hetkellisestä tilastaan.

"Clyde...?" Asuka sai sanottua nimen huuliensa välistä, joka ei varmasti koskaan unohtuisi hänen mielestäänsä. Ajatukset alkoivat hiljalleen laukkaamaan nopeammin ja nopeammin mielessä, naisen yrittäessä saada tolkkua niille.

"Oletko se oikeasti sinä?" Kuului kysymys, jonka aikana hän nojasi pienesti eteenpäin, laskien kätensä tiskille ja tarkkaillen miehen kasvoja. Ei kysymys johtunut siitä, ettei hän olisi tunnistanut Clydeä, enemmänkin.... Enemmänkin se johtui siitä, että hetkellisesti Asuka tunsi, että hän oli tulossa hulluksi ja kuvitteli Clyden seisovan siinä, hänen edessään kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Clyde tarttui pitkin, sormuksin koristetuin sormin aurinkolaseihinsa ja työnsi ne ylös silmiltään pään päälle. Hänen tummanruskeat, suuret silmänsä tuijottivat Asukaa, eikä mies saanut halaistua sanaa suustaan. Hänen mansikkatyttönsä oli siinä, lähestulkoon samanlaisena kuin vuosia aiemmin, mutta… naisistuneena.
"Asuka?" Clyde naurahti epäuskoisena. Oliko se mahdollistakaan? Heidän edellisestä tapaamisestaan oli pieni ikuisuus - siltä se ainakin tuntui, eikä Clyde tiennyt mitä olisi tälle kauniiksi naiseksi kasvaneelle mansikkatytölleen sanonut. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan, kun Clyde jo toipui ensimmäisestä shokistaan. Hän ujutti mukanaan olleesta muovipussista rullalle käärityn julisteen.

"Tulin oikeastaan antamaan tämän, pyytämään, että laittaisit sen seinällesi", Clyde sanoi, ojentaen julistetta Asukalle. Miehen teki ennen kaikkea mieli rutistaa tyttö syleilyynsä, mutta tiski seisoi heidän välissään. Asuka ei välttämättä edes pitäisi siitä, kun otti huomioon, mitä kaikkea heidän välillään oli tapahtunut.
"Ja tuota… ottaisin ison kaakaon. Kermavaahdolla. Kiitos", Clyde sanoi, koettaen pelata aikaa. Hän halusi päästä Asukan lähelle, ja Clyde kun oli…

Mies kiersi tiskin parilla valtavalla harppauksella ja kaappasi tuon hameeseen pukeutuneen, lähstulkoon puoli metriä itseään lyhyemmän tytön tiukkaan syleilyyn.
"Sinä vain.. hävisit jonnekin", Clyde mutisi Asukan hiuksiin, halaten tyttöä rintaansa vasten.

Oman nimensä kuuleminen tuntui kuin vastaavan muutamaan kysymykseen hänen mielessään, mutta ennenkaikkea siihen tärkeinpään. Se oli Clyde, voi luoja, se todellakin oli Clyde. Tuon tajuaminen ei kuitenkaan auttanut lainkaan saamaan sekasortoa hänen mielessäänsä selvemmäksi, vaan uusia kysymyksiä tuntui tulevan entisestään. Miksi Clyde oli täällä? Oliko mies hänen tietämättään kiertueella täällä päin? Koska, mitä, eikö...

Saaden onneksi hetkeksi muuta ajateltavaa - vaikka kysymykset hänen mielestäänsä eivät tuntuneet mihinkään katoavan, laski Asuka katseensa siihen ojennettuun julisteeseen ja siirsi tiskin päällä olleet kätensä ottaakseen julisteen vastaan. Hitto, Asuka, nyt piti ryhdistäytyä! Se tuttu, pirteä hymy alkoi hiljalleen kohoamaan takaisin naisen huulille, hänen nyökätessä pienesti kuin hyväksyvästi päätäänsä.

"Mm. Voin laittaa tämän vaikka ikkunaan niin se näkyy paremmin.. " Vaikka Asuka saikin sanottua suhteellisen normaalinkuuloisesti sanat ulos suustaansa, hän tunsi lähes tärisevänsä ja pelkästi että Clydekin sen huomaisi. Nyökäyttäen uudelleen päätäänsä kuin ymmärtääkseen miehen tilauksen, oli Asuka jo kääntymässä ottaakseen käteensä maidonvalkean kahvimukin, mutta sitä hän ei ennättänyt tehdä, kun hän huomasi silmäkulmastaan ja myöskin kuuli, miten itseään huomattavasti pidempi mies liikahti. Mielessään ensimmäisen sekunnin ajaksi Asuka säikähti, että Clyde oli jo lähdössä pois, mutta kun mies yllättäen ilmestyi siihen aivan lähelle....

Asuka henkäisi syvään tuntiessaan Clyden lämmön itseään vasten ja tuntiessaan tuon tuoksun sieraimissaan. Mustanruskeat silmät laajenivat hetkeksi yllättävää läheisyyttä, Asukan osaamatta tehdä hetkeen yhtään mitään muuta kuin vain olla. Hänen sydämensä tuntui lyövän nopeammin kuin koskaan ennen, eikä korvissakaan tuntunut kuuluvan kuin hiljaista kahinaa, tytön nielaistessa pienesti. Hitaasti, mutta varmasti hän kohotti kuitenkin ne pienet kätensä, kietoen kätensä Clyden ympärille ja painautuen vasten miestä, rutistaen tämän vaatteiden kangasta nyrkkeihinsä. Siitä oli niin kauan aikaa, kun hän oli saanut viimeksi tuntea Clyden lämmön, aivan liian kauan.

"En tiennyt että.... olet kaupungissa. " Asuka lausahti, osaamatta vastata Clyden sanoihin. Mutta olisiko se muuttanut mitään, vaikka Asuka olisi tiennyt Clyden saapumisesta? Olisiko Asukalla ollut tarpeeksi rohkeutta mennä tapaamaan tämä pitkähiuksinen komistus kaiken sen jälkeen mitä oli tapahtunut?

"Anteeksi.. "

Clyde pakotti huulilleen hymyn, vaikka hän - mahassaan kiertävästä onnellisuuden tunteesta huolimatta - ei ollutkaan hirveän iloinen.
"Ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää, Asuka. Ja vaikka olisikin, niin yksi anteeksipyyntö ei enää tässä vaiheessa vaikuta yhtään mihinkään", Clyde sanoi, silitellen naisen poskea pitkän peukalonsa syrjällä. Hänen kovettunutta kuortaan häiritsi hieman Asukan sydämenlyönnit, jotka tuntuivat kiihtyneinä vasten Clyden ylävatsaa, sekä tytön - Asukaa oli mahdoton ajatella naisena, vaikka tuo ilmiselvästi nainen olikin - mansikkainen tuoksu, joka ei ollut juuri muuttunut näinä kaikkina pitkinä vuosina.

Clyde silitteli aikansa Asukan hiuksia, odottaen ehkä, että Asuka olisi purskahtanut itkuun tai jotakin, mutta ilmeisesti Asuka oli lakannut tunteilemasta, sillä kyyneliä ei ainakaan tällä erää tullut.
"Kuule… saisinko sen laten?" Clyde kysyi, naurahtaen pehmoisesti. He molemmat kaipasivat muuta ajateltavaa, se nyt oli selvä, sillä näin suurta järkytystä ei viidessä tai kymmenessäkään minuutissa selvitettäisi. Eikä varsinkaan pienessä kahvilassa, johon saattaisi kuka tahansa saapastella millä hetkellä hyvänsä sisään. Clyde vilkaisi kahvilassa ympärilleen. Asuka oli löytänyt varsin itsensänäköisen paikan työpaikakseen.
"Kiva työpaikka sinulla", Clyde sanoi hymynkare huulillaan. Mies riisui takkinsa ja heitti sen lähimmälle tuolille huolimatta juurikaan osuisiko se lattialle vai ei - eihän se tietenkään osunut, Clyde oli harjoitellut juuri tällaisia tilanteita uudestaan ja uudestaan vaikuttaakseen sulavammalta kuin oikeastaan olikaan. Hänen paitansa oli selästä silkkinauhalla kiristetty tyköistuvaksi, ja se sai Clyden jänteikkään keskivartalon vaikuttamaan litteämmältä ja kiinteämmältä kuin mitä se oli. Mies työnsi käden taskuunsa ja pyyhkäisi toisella hiussuortuvia kasvoiltaan, aurinkolasit yhä korkealla otsallaan.

"Mitä sinulle nykyään kuuluu?" Clyde tiedusteli Asukan häärätessä kahvikoneen kimpussa. Asuka oli ihan yhtä toimelias ja ahkera kuin silloin kauan aikaa sitten.
"Miten sinä et vaikuta ollenkaan vanhemmalta? Johtuuko se japanilaisuudestasi?" Clyde naurahti, ottaen vastaan kahvinsa Asukan saatua sen valmiiksi. Hän siemaisi kahvia mukista ja totesi varsin kelpoiseksi.
"Ooh, hyvää", Clyde hymyili mustanruskeille nappisilmille, jotka tuijottivat odottavina häneen. Oli totta vieköön hassua nähdä tyttö töissä.
"Sinä se jaksat aina vain olla yhtä suloinen", Clyde mutisi hiljaa, kumartuen suukottamaan tyttöä otsalle.

Mitä enemmän Asuka sai olla siinä Clyden lähellä, sitä enemmän hänestä tuntui, että hänen kehonsa tärisi, vaikka todellisuudessa ei niin tapahtunut. Mitä enemmän sekuntteja kului, sitä enemmän tyttö tunsi miten sydän alkoi lyömään nopeammin ja hän alkoi jännittämään. Mitä hän jännitti, tuo mieshän oli Clyde, mies johon hän oli tutustunut kuusi vuotta sitten? Ehkä se oli juuri se syy, miksi hän jännitti. Se mitä heille oli tapahtunut, kaikki oli kuin jäänyt avoimeksi kirjaksi, joka oltiin luettu loppuun liian nopeasti.

Havahtuessaan sekavista ajatuksistaan, Asuka tajusi irroittaa kätensä Clyden ympäriltä tämän sanojen myötä ja hän nyökkäsi sitten päätäänsä Clydelle tutun pirteän hymyn kohotessa huulille ja naisen kääntyessä valmistelemaan miehelle lattea. Huomaamattomasti hän pyyhkäisi pienesti silmäkulmaansa - ei, Asuka ei ehkä pillittänyt enää niin herkästi kuin aikaisemmin, mutta oli yhä se henkilö joka tunteili hyvinkin voimakkaasti - ja vilkaisi häärätessään Clydeä.

"Minulle? Ihan hyvää, olen asunut täällä jo jonkun aikaa ja täällä työskennellyt. En voisi olla onnellisempi täällä. " Hän hymyili, ollen se sama Asuka. Vaikka oli paljon asioita, mitkä olisivat voineet olla paremmin, kuten se että hän ikävöi veljeäänsä ja välillä ajat olivat yksinäisiä, puhumattakaan että hän oli ikävöinyt erästä pianistia pitkään, mutta hän yritti pysyä positiivisena ja tyytyä siihen mitä hänellä oli. Loppujen lopuksi jollain muulla voisi olla vielä vähemmän mitä hänellä oli, joten piti olla onnellinen siitä mitä oli saanut, eikö?

"Näytänkö minä lapselta? " Asuka osoitti kasvojaansa sormellaansa, mutristaen leikkimielisesti huuliaansa kuullessaan Clyden sanat, samalla kun ojensi Clydelle maidonvalkeassa lasissa olevan kahvin, jatkaen samalla puhettaan.

"Voin kertoa sinulle salaisuuden. Mansikat. " Sanojensa perään Asuka päästi hyväntuulisen äännähdyksen, katsellen Clydeä. Hänen hymynsä kuitenkin kuoli hitusen, kun hän tunsi ne huulet otsallaansa, koska sinä hetkenä hän tunsi värähtävänsä sekä hänen mahaansa että rintakehäänsä kivisti sen verran, että tunne värisi aina hänen takaraivoonsa saakka.

"Miten sinä voit? Kuulin että olet ollut paljon kiertueilla. " Ai että Asuka oli kuullut joltain muulta? Ettei hän itse ollut ostanut niitä kaikkia cd:tä joissa Clyde oli esiintynyt, katsonut ne musiikkivideot ja haastattelut, missä pitkähiuksinen ihailujen kohde oli ollut? Hän oli jopa halunnut mennä miehen konsertteihin, mutta oli pelännyt, että olisi varmaan saanut ties minkälaisen leiman otsaansa fanittaessaan Clydeä. 'Hei olen hänen ex-tyttövänsä joka muuttui hulluksi stalkkaajaksi'. Nainen puistatteli mielessään ajatuksilleensa päätänsä, ehei, ei hän sellainen ollut!

Clyde palasi istumaan tuolilleen, saaden tuolin vaikuttamaan kuin mittatilaustyönä juuri hänelle tehdyltä. Jonkun mielestä Clyde saattoi vaikuttaa jopa ärsyttävän itsevarmalta täyttäessään tilaa komealla ulkomuodollaan. Niin tai näin, Clyde näytti hyvältä siinä istuessaan, pitkät sääret suoriksi ojennettuina ja nilkoista ristittyinä, aivan kuten sinä kohtalokkaana päivänä kauan sitten, toinen käsivarsi rennosti tuolin selkänojalla ja toisen käden kyynärpää pöytään nojaten, valkea muki kasvojensa edessä. Hän nuuhki kahvin tuoksua ja hymyili, maistellen varovasti maitovaahtoa kahvin pinnalta, välttyäkseen - varsin epäelegantisti - polttamasta kieltään.
"Ihme, ettet ole tähän mennessä jo muuttunut mansikaksi itsekin", Clyde sanoi virnistäen ja viittoen kädellään viereiseen tuoliin. Hän silitti huomaamattaan takkinsa höyhenpuuhkaa muistuttavaa kaulusta ja lähestulkoon kehräsi ääneen. Hänen sisuksissaan mylläsi onnen ja jännityksen sekaisia tunteita.

Nuorukainen kohensi aurinkolasien asentoa otsallaan ja kohdisti sitten kaiken huomionsa tuoliin istuutuneeseen Asukaan.
"Minulla on totta tosiaankin pitänyt kiireitä. Koska kiinnitin juuri sopimuksen yhteen Lontoon kuuluisimmista sinfoniaorkestereista ja ilmoittauduin nuorten virtuoosien kilpailuun joka pidetään muutaman viikon kuluttua, päätin hankkia saman tien asunnon Lontoosta. Jokunen jakso yhtä iltapäivädraamaakin kuvataan täällä, ja minulle pukkaa keikkaa kamalaa vauhtia Lontoon konserttihalleihin. Mutta kunhan kaikki tämä on ohi ja uusi levy saatu valmiiksi, niin voin vihdoin ja viimein levätä hetken", Clyde sanoi, kuin millään tällä ei olisi mitään sen suurempaa merkitystä. Mahtailemiselta hänen luettelonsa kaikkein vähiten kuulosti, sillä jokin alasävy Clyden äänessä vihjasi miehen olevan varsin tympiintynyt kiireiseen elämäänsä. Siitä huolimatta hän oli onnellinen, vaikka aikaa ei juurikaan jäänyt muuhun. Julisteitakin hän oli lähtenyt jakamaan pitkälti vain siksi, että saisi samalla tutustuttua uuteen asuinalueeseensa, ja täällä asustaviin ihmisiin. Eihän maailmankartalle nousseen artistin oikeasti tarvinnut sellaista työtä tehdä itse, mutta Clyde - jolle naamioituminen ja joukkoon häviäminen eivät olleet vaihtoehto, sillä vaikka hän oli yrittänyt, hänen tyylinsä oli jotain niin syvään juurtunutta, että hänet tunnistettiin kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta - ei vielä kuulunut niihin, joille suosio oli niin pahasti kihahtanut hattuun, ettei voinut päivääkään tehdä ylimääräistä työtä. Varsinkaan ilmaiseksi. Clyde kuitenkin ajatteli, että kaikki tämä työ koituisi lopulta hänen voitokseen.

"Mitä muuta sinulle kuuluu kuin töitä? Mitä sinä olet puuhannut kaikki nämä vuodet?" Clyde viittasi pitkäsormisella kädellään siistiä kahviota. Hän halusi tietää enemmän, lisää ja ykstyiskohtaisemmin naiseksi kasvaneen Asukan elämästä. Miehistä, ystävistä, kouluista, Akista - vaikka Clyde ei voinut kovanaamaista Akia sietääkkään - ja kaikesta muusta, muttei oikein osannut kysyä.

Hiljainen naurahdus karkasi Asukan huulilta Clyden sanojen myötä, samalla kun hän asteli miehen viittomalle tuolin luokse ja istahti alas. Pienet kädet laskettiin syliin, samalla kun hän piti katseensa tuossa pitkähiuksisessa vampyyriprinsissä, hänen tuntiessa vain yhä enemmän ja enemmän hermostuneisuutta. Ei tietenkään millään negatiivisella tavalla, Asuka vain jännitti ja kuullessaan että Clyde oli ostanut asunnon Lontoosta. Voi luoja, sehän tarkoitti että.... Clyde oli muuttamassa tänne? Se tarkoittaisi sitä että he asuisivat samassa kaupungissa.

"Uwaaah. Clyde, tuo kuulostaa hienolta. Olet kyllä aina ollut lahjakas siinä mitä olet tehnyt. " Nainen sanoi, äänessä ollessa sitä ihailua ja kunnioitusta, mikä Asukalla oli aina ollut Clydeä kohtaan ja kaikkia muitakin, jotka olivat sieluiltaan luovia ja tuntuivat etenevän elämässään asioihin, joista Asuka kykeni vain unelmoivaan... vaikka toisaalta, Asuka ei olisi koskaan halunnut olla julkisuudenhenkilö, hän oli onnellinen omassa pienessä kahvilassaan, vaikka välillä hän saikin tuntemuksia, että jokin hänen elämästään puuttui.

"Aiotko jäädä tänne kauaksikin aikaa asumaan?" Asuka uskaltautui kysymään juuri ennenkuin Clyde päätyi kysymään hänen tekemisistään. Pienesti imaisten alahuultaansa, yritti hän miettiä mitä ensiksi sanoisi, kunnes sitten avasi sen sanallisen arkkunsa.

"Ei kovinkaan erikoista. Olen asunut nyt jonkun aikaa jo Devon Streetillä ja työskennellyt täällä. Lontoo on ollut aivan ihastuttava paikka.. Ja ah! Aki asuu nykyään Japanissa ja menestyy siellä. Oletko kuullut hänen bändistään? He ovat aivan loistavia vaikka muutama hänen bändikaveristaan ovat vähän hassuja, tosin en ole heitä tavannut mutta kuullut puhelimessa. " Asuka hölötti, siirtäen puheenaiheen itsestään suoraan veljeensä. Asuka nyt oli aina ollut huono puhumaan itsestään, joten hän mielummin siirsi puheenaiheen aina johonkuhun muuhun ja ylipäätänsä kuunteli muita. Vielä pienen hetken ajan antoi Asuka pysyä huulillaan iloisen hymyn, kunnes se hyytyi jokseenkin haikeaksi, naisen ottaessa syvän henkäisyn ennenkuin rohkaisi mielensä.

"Clyde, voisimmeko joskus käydä syömässä yhdessä?" Asuka kysyi hitusen arasti, koska olihan juuri Clyde maininnut kiireisestä elämästään, eikä Asuka missään nimessä halunnut häiritä miehen aikatauluja millään tavalla. Muutama sekuntti kysymyksensä jälkeen nainen kuitenkin tajusi jotakin ja hän hätkähti, käden kohotessa automaattisesti sylistä ja sen laskeutuessa kuin rauhoittelevasti Clyden käden päälle.

"Siis tarkoitan ystävinä. Jos se ei ole liikaa pyydetty." Asuka lisäsi, katseen laskeutuessa pian heidän käsiinsä ja naisen vetäessä sitten pian kätensä pahoittelevana pois. Vaikka he olivat juuri halanneet, tuntui Clydeen koskettaminen silti oudolta. Hän kuitenkin halusi kuulua jollakin tapaa Clyden elämään, edes ystävinä, kavereina ja ylipäätänsä tietää, miten miehellä elämässään meni, vaikka juurihan Clyde oli paljon siitä kertonut, mitä aikoi lontoossa tehdä.

Clyde kuunteli Asukan kertoilemia juttuja pieni hymy huulillaan. Hänen tummat silmänsä seurasivat Loveren kiillotetuilla käytävillä kiiruhtavia ihmisiä. Näillä ihmisillä oli kaikilla vaihtelevissa määrin rahaa ja valtaa, ja silti he varsin lontoolaiseen tapaan kiirehtivät paikasta toiseen, vaikka heillä olisi varmasti ollut varaa antaa tapaamistensa odottaa. Hassua, kuinka ympäristö vaikutti ihmisiin. Kaikkiin paitsi Asukaan, siis. Clyde käänsi jälleen katseensa kohti nuorta naista ja hymyili tuolle, siemaisten kahviaan.
"Olenhan minä hänen bändistään kuullut. Violetkin on. Hänestä on hassua, että Aki, joka ennen haukkui häntä rautanaamaksi on muuttumassa kovaa vauhtia sellaiseksi itsekin", Clyde sanoi, jättäen täysin kommentoimatta mielipidettään Asukan isoveljen musiikista. Ainahan hän olisi voinut sanoa, etteivät heidän musiikilliset näkemyksensä aivan kohdanneet, mutta hänestä tuntui, ettei olisi sillä saavuttanut mitään. Ehkäpä aiheuttanut korkeintaan Asukalle pahanmielen.

Clyde havaitsi muutoksen Asukassa jo ennen kuin tuon ilme varsinaisesti muuttui. Olivathan he sentään viettäneet rutkasti aikaa yhdessä nuorempina, eikä Asuka nyt niin paljon ollut siitä muuttunut. Kun tytön ilme sitten muuttui silmissä, Clyde liikahti vaistomaisesti eteenpäin, valmiina lohduttamaan Asukaa jos ilme vielä tuon surullisemmaksi muuttuisi. Kun naisen kasvot sitten jähmettyivät mietteliään haikeiksi, Clyde ei oikein osannut ennustaa mitä tuleman piti, joten hän jähmettyi hieman etukenoon asentoon, toivoen parasta ja peläten pahinta. Hän piteli kahvikuppiaan tiukemmassa otteessa kuin olisi ehkä ollut tarpeenkaan, ja hyvä niin, sillä muuten hän olisi saattanut pudottaa sen kun Asuka laukaisi kysymyksensä ilmoille. Clyde meni hetkeksi hämilleen - oliko Asuka tosissaan? - ennen kuin sai jälleen itseään niskasta kiinni. Hän asetti kahvikupin pöydälle ja nojautui itsekin rennosti taaksepäin.
"Käydään vain", Clyde sanoi, vaikka hiljaa mielessään miettikin, mitä sanottavaa heillä voisi toisilleen olla kaiken tapahtuneen jälkeen. Clyde kohotti hieman toista kulmaansa hyvin itselleen ominaisella tavalla Asukan kiiruhtaessa paikkaamaan sanojaan. Vaikka Clyde tunsikin ehkäpä pienen pettymyksen nipistyksen mahanpohjassaan, hän pääsi siitä varsin nopeasti ylitse ja hymyili. Hän nappasi Asukan poisvetäytyvästä kädestä herrasmiesmäisen otteen ja kumartui suukottamaan naisen sormia.
"Se miellyttäisi minua suuresti", mies kehräsi, laskien nyt vuorostaan Asukan kädestä irti.

"Onko sinulla jotakin suosikkipaikkaa täällä? Haluaisitko käydä jossain ensin, teatterissa tai elokuvissa tai jossain? Entäpä jälkikäteen, jonnekin näköalabaariin drinkeille, kenties?" Clyde kaivoi esiin kalenterinsa ja selasi sitä. Jokainen päivä oli täpötäyteen buukattu, mutta sehän ei nuorta miestä estänyt.
"Kävisikö sinulle vaikkapa seuraava lauantai? Tai siis ylihuomenna?" Clyde kohotti katseensa Asukaan ja kun tyttö - ehkä pelkästä hämmästyksestä - ei sanonut mitään, Clyde hymyili ja nyökkäsi itsekseen. Hän ruksi ylitse yhden mitättömämmän tapaamisen ja kirjoitti sen sijaan sivun alalaitaan suurin kirjaimin "VIE ASUKA KUNNON TREFFEILLE! <3" ja napsautti kalenterin kiinni, kuulematta minkäänlaisia vastusteluja Asukalta. Hän iski silmää ja hörppäsi kahvinsa loppuun nyt kun se oli jäähtynyt. Mies nousi tuolistaan yhdellä sulvalla liikkeellä ja tarttui takkiinsa, heilauttaen sen harteilleen. Hän siirsi aurinkolasit oikealla etusormellaan takaisin nenälleen ja niiden aidot, hyvin pienet kristalliristit nappasivat valon ja kimalsivat hetken. Clyde laski kätensä Asukan olkapäälle ja kumartui suukottamaan tytön hiuksia vielä kerran ennen kuin asteli ovelle.
"Niin, älä unohda laittaa sitä julistetta esille!" Clyde huikkasi vielä, heilauttaen sitten runsain sormuksin koristeltua kättään naiselle ennen kuin lähti seuraamaan ihmisvirtaa ulko-ovia kohti.