Lika a star

Upea tanssi studio jökötti hyvällä alueella. Ikkunat olivat valtavia ja paikka suorastaan huusi varallisuuttaan, mitäs muutakaan. Nicole oli suostunut kuvaajaksi jotain tanssijuttua käsittelevään sarjaan. Hänen vierellään istui nuori toimittaja, innoissaan hommasta. He olivat hieman jutelleet niitä näitä, mutta Nic oli antanut toisen keskittyä ajamiseen. Häntä oli hirvittänyt, miten nainen oli vain vetänyt kurveja suoriksi. Mielessään hän oli todennut, että nyt, jos koska, suun kiinni pitäminen olisi hengelle hyväksi.

Noustessaan autosta Nic oikaisi polviin asti yltävää ’etsivä’ takkiaan, jossa oli pronssiset napit. Paidan alla oli vain ruskea poolopaita ja musta liivi. Punaiset kiharat saivat leijua vapaina ja kurittomina. Jalassaan nainen piti matalia mustia farkkuja ja korkeakorkoisia kenkiä. Hän heilautti kameralaukkunsa olalleen ja marssi sisään. Toimittaja kipitti hänen vierellään kertaillen kysymyksiään uudestaan ja uudestaan. Nicolen oli pakko pidätellä itseään, jottei hän sanoisi mitään typerää.

Hetken selvittelyn myötä, he pääsivät oikeaan huoneeseen, jossa harjoitukset olivat selvästi lopussa. Toimittaja vilkuili kelloaan ja kaivoi muistion esiin, kuten myös nauhurin, hyvä kun ei videokameraa. Nic sen sijaan tyytyi kokoamaan kameransa käden käänteessä ja tarkkailemaan vain tanssijoita, ottaen muutaman kuvan odotellessa.

Musiikki loppui ja ihmiset virtasivat ulos salista. Ensin he menivät valmentajan luokse, joka katseli heitä jo hymy huulillaan. ”Hei, tulimme tekemään sitä tanssi juttua New Timesiin. Olen Amanda Johnson”, nuori toimittaja esittäytyi ja Nic seisoi vain tämän takana hymyillen odottaen rauhassa. ”Nicole Smith. Hauska tutustua. Teillä on kerrassaan mahtava paikka. Hienot maisemat ja avarat tilat”, Nicole jutteli paljon rennommin ja vilautti kaunista hymyään, kääntyen sitten jutun tähtien, oikeammin tähden, puoleen. Beniamin Mihai Gherea, kuuluisa ja rikas tanssija. Naisten lehti, joten heitä kiinnosti mies. Amanda hymyili miehelle ja tämän parille, pudistaen kummankin kättä. Nicole heilautti vain rennosti kättään.

//VARYYYYY~//

// Tullaaan! >:--) //

Beniamin Mihai Gherea

Benamin harvemmin jäi harjoituksiin, joissa oli useampi pari kuin hän ja hänen tanssiparinsa. Tällä kertaa he olivat tosin enemmänkin mallina harrastajille. Toiseksi, piti 'suorittaa' jokin haastattelu tämän jälkeen. Mies ei siis turhan paljon joutunut rehkimään, ettei näyttäisi olevan kuin minkäkin maratonin jäljiltä.. He näyttivät suurimmaksi osaksi vain salsa liikkeitä, jossa pari kulki sulavasti mukana kepeiden pyörähdyksien kera. Ami ei siinä sivussa edes huomannut kuvaajan ja haastattelijan jo saapuneen. Valmentaja vain opasti muita tanssijoita tekemään samaa perässä ja askelten kaiku kuului musiikin kera varmasti salin ulkopuolellekkin.

"Hyvä työ kasassa tältä kertaa.", valmentaja taputti ja muut taputtivat itselleen perässä. Harjoitukset pääsivät näin loppuunsa ja mies hengähtäen katsahti kelloa, tajutenkin saapuvien vieraiden olevan jo paikalla. Tämähän kävi harvinaisen sujuvasti. Sitä ennen saisivat he ottaa vastaan valmentajan, joka oli myös Amin ja hänen tanssiparinsa Karenin valmentaja.
Ami käveli laukulleen, joka oli seinän vieressä. Sieltä mies nappasi vesipullon ja pienen pyyhkeen, jolla sai pyyhkäistä kasvot tarpeen tullen, kuten nyt. Päällään miehellä oli musta v-kaula aukkoinen t-paita, jota koristivat valkeat kuviot. Housuiksi Beniamin oli pistänyt joidenkin aikaisempien kisojen mustat suorat housut, joiden toisen lahkeen reunaa koristi hopeanauha.

"Muistan kyllä, ja tervetuloa. Juuri sopivasti, eikä kukaan täältäkään puolelta ole myöhässä. Nimeni on Emily Allen ja tässä onkin haastateltava jo valmiina.", valmentaja selvästi loi katsettaan Amiin puhuessaan myöhästelystä.. Mitä sitä kerran myöhästyi, mutta miehellä oli ongelmia oman asunnon kanssa, ja stressi osasi olla mitä suurin.. Pian olivat kisatkin tulossa. Ami oli silti kiinnittänyt huomionsa nopeaan pieneen siistiytymiseen, joka näytti olevan miehelle välttämätön, joten valmentajan pienet nuhtelut menivät ohi. Ami ei sen enempää jäänyt tekemään lähempää tuttavuutta seinän ja peilin kanssa, kun asteli lähemmäs juuri esittäytyneitä henkilöitä.
"Tosi avarat näkymät, jos niitä ennättäis ihastella. Beniamin, mutta mielellään vaan Ami.", hän kätteli Amandaa ja nyökäytti päätään tervehdykseksi Nicolellekkin, joka oli tyytynyt vain heilauttamaan kättään. Ami huomasi kyllä kättelevästä naisesta jonkinmoisen hermostuneisuuden, tai niin Beniamin sen tulkitsi.
"Karen Lewis.", hänen tanssiparinsa esittäytyi perässä. Ami ei kummemmin tiennyt kumpaa tähän enemmän tarvittiin, mutta mies oli saanut sen käsityksen, että erityisesti häntä tähän kaivattiin. Karen saisi joko lähteä tai jäädä?

"Haluatteko haastattelun täällä hoitaa? Koska tätä salia tuskin on enää tältä päivältä varattu", Beniamin kysyi ja käveli lähemmäs ikkunoita. "Kai kameranainen haluaa hienon maisemakuvankin hyödyntää? Voin vaikka tehdä jonkun hienon posen.", mies vilkaisi rutkasti rennomman näköiseen Nicoleen ja nopeasti painoi kättään leukansa alle, kuin jossain ylpeässä profiilikuvassa. Lopulta Ami kiltisti nojautui tankoon, jota suurimmaksi osaksi balettitanssijat käyttivät, odottaen koko homman aloitusta, jotta täältä pääsisi vielä kotiinkin. Mitään tympääntyneisyyttä Amin olemuksesta ei kuitenkaan näkynyt. Tottakai hän tykkäsi olla huomion kohteena ja tekisi toki hyvää hänen maineellekkin. Hymy koristi kasvoja leveämpänä kuin aikaisemmin.

Vuosien kokemus toimittajana antoi valmiudet nappailemaan tietoa ihmisten puheista ja tavoista. Ilmeisesti herra pitkä koivella, oli tapana olla tyylikkäästi myöhässä tai sitten valmentaja ei antanut anteeksi juuri mitään. Amanda sipaisi maantien ruskeita hiuksiaan ja vilkaisi Niciä kameranaisesta puhuttaessa.
”Toki kameranainen haluaa näitä hyödyntää. Kuinka monta tämmöistä maisemaa tiedät? Tosin, jos olisimme Pariisissa, kiikuttaisin teidät tanssimaan jonnekin muualle”, nainen virnisti ja veti kameransa kuntoon ja katseli hetken valosuhteita.
”Okei, jos otetaan ne fotot ensin ja sitten Amanda saa iskeä kiinni niin teidän ei tarvitse keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan ja ajaa itseänne häpeään”, Nicole virnisti ja mietti vielä hetken, millainen kuva sopisi juttuun.
”Jos te vedätte yhdessä jonkin hienon tanssi liikkeen, mitä näyttävämpi sen parempi. Antaa lukijoiden ahmia ammattimaisuutta ja taidetta. Tehkää paljon, kaikkea. Älkää edes pysähtykö miettimään minua ja tätä julmaa kamaa. Mitä rennompia te olette, sitä parempi”, Nicole puhui rennosti, sillä hän oli huomannut tietyn letkeyden selvästi tehoavan.

Silmäkulmastaan punapää huomasi Amandan hermoilevan yhä, sillä tämä puristeli kynää voimakkaasti kädessään. Kumpa toinen ei vain päätyisi hölisemään puuta heinää. Päätoimittaja oli pyytänyt Niciä tarkkailemaan alokasta ja luotsimaan jos paha paikka tulisi.
”Jos sinä voisit mennä seisomaan ihan tuohon ikkunan reunalle, kuin katsellaksesi miten heidän liikkeensä onnistuvat. Mahdollisimman aito kuva onnistuu aina. Tylsät jymähtämis kuvat saavat jäädä hienoihin valokuvakehyksiin”, Nicole selitteli ja osoitti kädellään hieman paikkoja. Hän todella osasi olla tehokas niin halutessaan.

Aurinko osui täydellisesti saliin ja kuvaus olosuhteet olivat mainiot.
”Ja jos huolehditte naaman kunnosta, niin photoshoppari tekee ihmeitä”, hän muistutti hymyillen kuvattaville iskien silmää rennosti. Amanda saisi toimia jäykkänä itsenään, Nic halusi rentoutta kehiin.

Beniaminin mielestä valokuvaaja näytti hyvinkin ammattimaiselta ja mies kyllä osasi luottaa toisen kuvan otto taitoon. Karenista Ami ei ollut niin varma.. Mies huvittuneesti katsahti olkansa yli maisemaa, joka ei siis ollut samanveroinen mitä Pariisissa oli. Beniamin oli kyllä käynyt Pariisissa ja saattoi olla asiasta samaa mieltäkin. "Okei, kyllä me nyt tällä maisemalla pärjätään.", mies virnisti. Hän piti tästä alku tunnelmasta. Ei tiedä mitä tykki kysymyksiä itse haastattelijalla oli, mutta kuvaaja ei ainakaan saanut Amia miettimään mitä tässä pitäisi tehdä.

Hän kuunteli Nicolen antamia ohjeita, aivan kuin kuuntelisi valmentajaa. Karen seisoi Amin vieressä yhtä kuuntelevan näköisenä ja välillä Beniamin katsahti tanssipariaan, kunnes kummatkin kääntyivät toisiaan kohti. Siis ne valokuvat ensin. Mies oli ollut valokuvattana toki aikaisemminkin, mutta eihän hän koko aikaa kameran edessä viettänyt, joten tottakai pieni jännitys vatsanpohjassa vaivasi. Nytkin Ami seuraili katseellaan punatukkaa, joka parhaillaan asetteli kaikkea paikoilleen.
"Okei rumbaa ja paso doblea, eiköhän ne oo tarpeeks näyttäviä.", Beniamin ehdotti Karenille, joka näytti olevan sujut asian kanssa. "Minä napautan lattiaa, kun rytmi vaihtuu.", valmentaja ohjeisti vielä, sillä rytmin mielessä pitäminen oli tärkeää, vaikka he tanssivatkin vain kameran edessä. Ami nyökäytti päätään tanssiparinsa kanssa.
"Otetaan mielummin edellisen kisan liikkeitä.", Karen ehdotti taas Beniaminille. Eihän sitä tietenkään saisi paljastaa mitään uutta, ennenkuin olisi sen aika. Kun tällaiset pikkuasiat oltiin saatu hoitoon, kuten kuvaus asetelmakin, tanssijat odottivat vielä hetken, että Nicole näyttäisi olevan valmis.

"Ei vähän levinneet meikit sit haittaa.", Ami virnuili Karenille, jolla ei ollut edes paljon meikkiä kasvoillaan. Nainen vain murahti jotain Beniaminille vastaukseksi. Nainen halusi aina näyttää edustavalta kuvissaan.. Ami harvemmin puhui niin paljon, kun piti toista tanssi valmiudessa, mutta tottakai tällä kertaa piti vähän näyttää, ettei ollut niin totinen persoona. Beniamin otti kyllä tanssin tosissaan, niinkuin pitikin, vaikka tämä tilanne vaikutti toistaiseksi miehen kannalta paremminkin vitsikkäältä. Ei hän tiennyt mitä valmentaja siihen sanoisi, mutta parasta nyt vain näyttää niitä taitoja ennenkuin joku räjäyttäisi mielensä..

Vihdoin he aloittivat tanssi askelien ottamisen hitaammalla tempolla, mutta tanssi oli silti näyttävää. Rumbassa yleensäkkin tilanne näytti intohimoiselta, ja katsekontakti pysyi miltei koko ajan tanssiparissa. Rytmi toistui mielessä yhä uudelleen ja uudelleen vartaloiden painautuessa välillä tiiviimmin toisiaan vasten, samalla sulavasti liikkuen. Näyttihän tämä paljon näyttävämmältä kuin hetki sitten harrastelijoille opettaessa.. Beniamin pyräytti Karenia nopeasti uudelleen ja uudelleen ja veti naista lähemmäs, antaen Karenin toisen jalan suoristautua hitaasti yläviistoon, oman käden koskettaessa naisen reittä ja säärtä samaan tahtiin. Mies pöyräyttikin naisen ylhäällä olevasta jalasta sen verran, että sai toisen painautumaan selkä rintakehäänsä vasten. Se liike oli kilpailussa ainakin saanut tuomareilta jalat alta. Tottakai piti taitoja näyttää, vaikka ei joka kohdasta välttämättä kuvaa saisikaan.
Emily napautti jalkaansa ja rytmi vaihtui rutkasti nopeampaan.
Paso doble tanssin taustalla soi yleensä kuin jollekkin härkätaistelulle ominainen musiikki. Selät painautuivat yhteen ja Beniamin sulavasti, mutta päättäväisen nopeasti pyöräytti Karenia eteensä ja välillä kummatkin irtautuivat toisistaan, mutta ei kauas. Kuvan ottamisen kannalta ei tainnut olla hyvä idea mennä kauas. Ami nopeasti pyörähti paikallaan ja katse pysyi Karenissa, joka kiersi miehen ympärillä. Takaisin yhteen ja mies kannatteli naista hetken käsivarsillaan, toisen jalkojen hipoessa kevyemmin maata.
..Siinä ainakin sai tanssia kerrakseen ja varmasti monta hyvää kuva mahdollisuutta. Voisivathan he toki jotain bonus liikkeitäkin tehdä, jos olisi jotain toiveita sen suhteen.

Olisi kai pitänyt lukea kotiläksyt, Nicole tuumi miehen ehdotellessa tansseja. Nic itse vältteli mahdollisimman fyysisiä kontakteja ja ei tajunnut miten joku pystyi edes tanssimaan jotain niin kiihkeää. Kun Nic oli valmis ja tanssi alkoi, ei siinä voinut kuin kadehtia. Liikkeet olivat sulavaakin sulavampia ja Nic todella uppoutui työhönsä. Hän vangitsi hetkiä muistikortilleen ja uskoi saaneensa jotain todella mahtavaa talteen. Hän todellakin hyödyntäisi kuvia törkeästi. Hän huomioi yksityiskohtia, joita muiden silmät eivät edes havainneet ja kun pari pysähtyi Nicole näytti peukkuaan.
”Hienoa työtä, jos näistä kuvista ei tule kunnon materiaalia, haastakaa minut”, nainen nauroi ja tarkasteli paria kuvaa näytöltä melko tyytyväisenä.
”Nicole on parhaita, joten häviäisitte jutun”, toimittaja totesi virnistäen, sillä hän oli päässyt hieman ujoudestaan.

Hetken aikaa kuvaaja mietti paria asiaa ja napsautti virran pois päältä.
”Okei, juttu hoidetaan yleensä näin ja sano heti, jos ärsyynnyt meihin”, Nic virnisti ja jätti kameran roikkumaan kaulalleen.
”Sinua haastatellaan ja jos saan sinut kiinni hyvästä ilmeestä, joudut kuvatuksi. Muuten minä vain kuuntelen ja toimin henkisenä tukena. Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan ja niin edelleen”, Nic totesi ja Amanda nyökkäsi.
”Lehti tarjoaa ruuan, joten kelpaako kahvi tai jokin..” Nicole huokaisi helpotuksesta, sillä ehkä haastattelu menisi kunnolla läpi Amandan muistaessa tarjota kahvit. Tosin, ne kysymykset mitä toinen oli mutissut, olivat nostattaneet Nicin karvat pystyyn. ”Eikö tässä ollut kahvio?” Nic kysäisi ja asetteli rakkaan kameransa paremmin, oikeammin hihna kulki nyt rinnan yli ja kamera oli sivulla.

Miehen pari Karmen oli näyttänyt upeilta kuvissa ja samoin valmentaja. Nicole siis päätti ansaita kupin lämmintä juomaa.
”Ja jos teillä kahdella ei ole kiirettä, otamme nolot jutut vastaan. Inside tietoa”, Nic totesi tanssiparille ja valmentajalle sipaisten vallattomia kutrejaan hieman taemmas. Hän oli niin kovin erilainen työssään kuin vapaa-ajalla. Nyt hän loisti varmuutta ja huumoria, oikeasti hän oli vain ujo ja hiljainen. Omalla tavallaan kömpelökin. Osaksi Nic kammoksui tanssijoita juuri heidän sulavuutensa takia. Hän tunsi itsensä ankaksi näiden vierellä, mutta kameran kanssa hänkin oli joutsen.

Kaikkia ei oltu luotu tanssimaan, mutta ei myöskään valokuvaamaan. Ami tuskin osaisi pitää kameraa kädessään ilman, että ihmettelisi mistä pystyi mitäkin tekemään.. Tai kuvaamaan onnistuneita kuvia, joten mielummin mies pysyi siinä kuvattavan roolissaan. Tanssimisen aikana onnistui kepeästi unohtamaan mitä kaikkea ympärillä oli, vaikka kameran äänet, jalkojen äänien lisäksi kaikuivat salissa. Loppusilauksena Beniamin kaarsi selkäänsä Karenin kietoessa kättään miehen toiselle kyljelle, jotta pystyi nojautumaan sulavasti sivuun. He pysyivät hetken paikallaan, kunnes näkivät Nicolen peukalon nostamisen.. Sitten vasta sai luvan hengähtää ja rentouttaa lihakset. "Siinäkö se oli..", Ami auttoi Karenin paremmin pystyyn ja naurahtaen katsoi valokuvaajaa, joka vaikutti olevan tyytyväinen otoksiinsa. Beniamin haluaisi kyllä nähdä niitä.. Mies uskoi, ettei niistä tarvitsisi mitään juttua nostaa. Karenkin saisi luvan turvautua siihen photoshoppaajaan, jos jokin olisi pielessä.
"Kyllä me uskotaan, että sieltä tulee hyviä kuvia.", Karen sanoikin, joten se siitä jutun nostamisesta.. Olisivathan he kuulemman hävinneetkin.

Beniamin antoi tanssiparinsa mennä lopulta ohitseen Nicolen selittäessä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hyvä ettei tarvinnut sitäkään arvuutella. Lehti hoiti hommansa hyvin.. Mies nyökytteli päätään ja katsahti toimittajaa, joka oli hetki sitten avannut suutaankin. Beniamin mietti jo, että tunsiko toinen hänen äitinsä, mutta epäili.. Eiväthän he edes työskennelleet samoilla afääreillä. Ei, Ami ei sekoittaisi äitiään tähän.. Naikkonen puuttui hänen elämäänsä jo muutenkin turhan paljon, miksi Beniamin rupeaisi itse sitä sotkemaan.
"Kahvi aina kelpaa ja jep, alakerrassa aulan lähellä on kahvio. Ei tarvii kauemmas lähteä.", Beniamin sepitti samalla, kun suuntasi tiensä laukulleen. Hän pyyhkäisi taas pyyhkeellä kasvojaan ja otti hörpyn juomapullostaan. Piti yhä varmistaa se, että näytti hyvältä, sillä ei koskaan tiennyt milloin kamera räpsähtäisi.

"Ei meillä mitään... inside juttuja ole..", Ami kröhäisi. "Ai ei vai?", Karen katsoi miestä selvästi merkitsevästi, mutta Beniamin vain hymähti. "Me ei sitten seurustella.", Beniamin osoitti kädellään tanssipariaan sekä itseään ilmoittaessaan asiasta valokuvaajalle ja toimittajalle.
"Ami onkin sinkku.", Karen töksäytti ja sai Beniaminin kysyvän katseen osakseen. Mistä nainen sitä muka tiesi? Miehellä nyt oli omat kuvionsa, mutta nyt Ami ei tiennyt oliko hänellä juttua jonkun kanssa vai ei.. Siitä ei kuitenkaan kannattaisi puhua sen enempää. Heidän kinastelunsa menivät kuitenkin sävyyn leikkimielinen, joten kukaan tuskin vetäisisi hernettä nenäänsä.
"Toistaiseks.", mies tarkensi kuitenkin ja veti kassinsa vetoketjun kiinni. Ami nosti kassinsa olalleen ja virnisti Karenille ilkikuriseen sävyyn ennenkuin kääntyi kahta muuta naista kohti. "Sinne kahvioon sitten. Onko teillä mitään hajua kuinka kauan se kestää? Ei sillä, että mulla ei olisi koko iltaa aikaa, mutta kysympähän kuitenkin.", Ami käveli salin ovelle, olettaen, että toiset seuraisivat perässä.

Kyllä hänelle ilmainen kahvi kelpasi yhä ja mies antoi katseensa välissä tsekata kummankin naisen kasvonpiirteet ja vartalon paremmin, muttei mitenkään näkyvästi. Tottakai tuollaiset pikkuasiat piti ottaa huomioon..
"Mä otan sitten ihan tavallista kahvia ja jonkun kivan leivoksen, jos sekin kuuluu tähän 'tarjoukseen'. Kuitenki kuvia ihan silleen, etten suu ammollaan syö jotain ja haluisin nähäkkin niitä mitä sä otit.", hän selitteli sen enempää miettimättä mitä kysymyksiä saisi vastattavakseen. Ei ainakaan turhaan hermoilut sen takia.

Toisinaan Nic rakasti työtään, oikeastaan hän melkein palvoi sitä. Hän kohotti kulmaansa parin keskustelulle ja vain virnisti. Hyvinkin leikkimielistä, mutta kyllähän tuollainen tieto aina jotain lukijaa kiinnostaisi. Vastaamisen ajasta Nic jätti Amandalle.
”Jota kuinkin tunti, ei välttämättä sitäkään. Juttu on kuitenkin sivun kokoinen ja Nicolen kuvat vievät tilaa”, toimittaja selitti ja Nic virnisti vallattomasti.

Tietenkin kuvattava huolehti ulkonäöstään ja Nicole nauroi toisen kuvaillessa jotakin suuauki otosta.
”Jos alat ärsyttämään, voin olla julma, mutta en minä riskeeraa mainettani”, Nic vastasi ja käveli kahvilaan.
”Kiireinen ihminen?” Nic kysäisi mieheltä, koska Amanda kertaili taas kysymyksiään, joten kuvaajan tehtävä oli suojella untuvikkoa. Hän nappasi tarjottimen ja kahvin kanssa ylisuloisen leivoksen, joka näytti herkulliselta.
”Hän maksaa nämä kaikki”, punapää totesi kassalla olevalle naiselle viitaten Amandaa, tällä kun oli muovinen valta käsissään.

Nyt Nicole kiinnitti huomiota kahvioon.
”Mennään ikkunan viereen, niin minun ei tarvitse käyttää salamaa ja sinusta ei tule ylikalpeaa”, Nic sanoi miehelle ja katsahti kylttiä, joka kielsi tupakoinnin. Hän oli ollut jo hyvän aikaa ilman ja se alkoi tuntumaan, noh, vielä vähän aikaa niin hän voisi vetää henkoset. Amanda makseli syömisiä kassalla ja Nicolen oli mietittävä nopeasti miten nainen oli päätynyt toimittajaksi. Toinenhan ei saanut suutaan juuri edes auki! Ranskassa Nicole oli oppinut hyökkäämään ja esittämään kovia kysymyksiä, Amanda kaipasi samaa. Tosin, Nic oli tullut kadulta, joten hän ei enää pelännyt juuri mitään.

Pöytä, johon Nicole istutti tanssijan, oli hyvässä valossa. Amanda istuutui miehen oikealle puolelle ja Nic istui vastapäätä, jotta hän saisi kuvat. Hän riisui takkinsa ja asetti sen tuolin selkämykselle roikkumaan. Ruskea poolopaita kätki kätevästi arvet ja sopi naisen hiuksiin ja silmiin. Musta liivi toi särmää asuun ja Nic tiesi näyttävänsä ammattimaiselta, mutta myös hyvältä. Amanda napsautti nauhurin päälle ja pöydälle. Nyt mies pääsisi niin sanottuun ristituleen. Suoraan asiaan vain, go girl, Nic ajatteli. Hän istuskeli rennosti penkillä tarkkailen kumpaakin osapuolta.
”Sinun palaamisesi takaisin tanssi piireihin yllätti monet ja haluaisimme tietää, miksi lähdit?” Amanda aloitti perus kysymyksellä, jonka Nic olisi uskonut voivansa googlata.

Kyllä Ami pystyisi tunnin sulattamaan. Eipä Beniaminilla ollut mitään vastaan valitettavaa, kun oli tähän suostunutkin. Jos jutusta piti saada kerta sivu aikaan.. Kunnon juttu ainakin, joten ei hän turhaan tuntia istuisi. Mies suuntasi parhaillaan matkaansa kahvioon ja päätti samalla, ettei edes vahingossa rupeaisi ärsyttämään kuvaajaa.. "Kohtalaisen kiireinen.", hän vastasi huvittuneesti. Hänen piti vain pitää haastattelun sivussa huoli siitä, ettei äiti kulta astuisi Beniaminin asuntoon juuri nyt.. Mieshän potkasitaisiin pihalle alta aikayksikön, tai niin Ami ainakin luuli.
"Kyllä mä ilmaseks melkein mitä vaan otan.", hän virnisti peittäen kepeästi pienet huolenaiheensa.

Mies sai ohjeistuksen suunnata tiensä ikkunan luo. Hauskaa, että piti tuollaiset pikkuasiat ottaa huomioon.. Kaikenlisäksi, että Ami tuli mielestään paremmin toimeen kuvaajan kuin toimittajan kanssa. Amanda oli kohtalaisen hyvin hiljaa pysynyt. Tässä sitä taas nähtiin: Ami olisi kuvitellut enemmänkin valokuvaajaa siksi hiljaisemmaksi persoonaksi. Tai sitten toisella oli vain suorituspaineita..
Ami istahti kuitenkin ikkunan viereiselle tuolille ja katsahti ulos laskettuaan laukkunsa penkin viereen. Hän ei voisi suoraan tanssi studiolta vain häipyä tämän jälkeen. Mies kävisi vaihtamassa vielä vaatteet. "En mä pure", mies virnisti toimittajalle. Nyt Beniamin mietti mitä kysymyksiä tilanne toisi tullessaan. Mies nappasi kahvikupposensa ja rupesi sekoittamaan sokerinokaretta sen pohjalla. Hän tutkaili katseellaan enemmänkin Nicolea kuin vieressä istuvaa. Ami piti enemmän sellaisista ihmisistä, jotka uskalsivat suutaankin avata muihinkin kuin kysymyksiin.

Mies hörppäisi juuri mukin reunalta saadessa ensimmäisen kysymyksen... Hyvä ettei pärskäyttänyt kahveja mukiin. Olipa ruusuinen aloitus... Ami kun ei mielellään juuri siitä asiasta puhunut, vaikka se toki tiedettiin ja jotkut osasivat pitää sitä mainoskikkanaan. 'Selkärankareuma ja silti pystyi liikkumaan'. Kyllä hemmetissä Beniamin pystyi liikkumaan.. Hän vihasi sellaista, mutta sitä juttua tykättiin paisutella. Nyt piti miettiä miten saisi sen kuullostamaan mahdollisimman vaivattomalta..
"Tuli pieniä ongelmia selän kanssa.. En vaan pystyny tanssimaan kivun takia. Huono juttuhan se oli tanssiparinkin kannalta. Ja kai nyt kaikki teini-ikäset haluaa kokeilla vähän jotain muutakin, kun vaan harrastuksissa olemista.. No, tutkitutettiin selkä ja paljastu selkärankareuma. Sitte ku sain sen jotenkuten kuosiin, palasin.", Ami selitteli ja lävistettyä kulmaansa kohauttaen hörppäisi kahviaan. Olihan välissä tapahtunut paaaljon paljon muutakin, mutta kaikkia yksityisasioita ei tarvinnut paljastaa. "Kyllä mä nopeasti kirin takasin siihen mihin olin jäänytkin." Mies katsahti toimittajaa ja toivoi, ettei toinen juuri siihen asiaan takertuisi. Beniamin väläyttikin hurmaavaa hymyään ja laski kahvin pöydän reunaa vasten, nojautuen siihen kyynärpäillään.
"Mut eihän se mussa mitenkään ulospäin näy. Yhtälailla tavallinen ku muutkin.", ehkä Amin äänestä kuului pieni varoituskin siitä, ettei hän mielellään selkärankareumasta jatkaisi. Saisi vain nähdä tajuaisiko itse ujo toimittaja sitä. Beniamin katsahti valokuvaajaan, mutta hymy ei silti kadonnut huulilta. Ei sille voinut mitään, että mies hymyili säälittävän helposti, jos joku vain katsahtikin häneen päin.

Toisinaan Nicole ihmetteli ihmisten reaktioita erilaisiin asioihin. Toimittaja hymyili hieman miehen heitolle siitä, ettei toinen purisi. Niin varmaan, kyllähän kaikki osasivat purra niin halutessaan. Kysymys taisi olla niitä epämiellyttäviä. Mies vastasi suoraan, kaartelematta, mutta teki selväksi, ettei mielellään puhuisi asiasta. Selkäreuma ei ollut Nicin tietojen mukaan mikään paras sairaus saada, mutta hän ei säälinyt miestä tai nostanut tätä millekään jalustalle.
”Miksi juuri tanssi on saanut sinut omakseen?” Amanda kaipasi kipeästi opetusta juttelusta, jolla sai enemmän irti.

Kun Nicole istui jotakuta haastattelemassa, hän onnistui usein siinä, että haastateltava unohti kokonaan nauhurin. Nainen saattoi vitsailla näiden kanssa ja olipa hän kerran pelannut laivanupotustakin. Hän käytti toki kysymys-vastaus taktiikkaa, mutta se oli niin uuvuttavaa.

Mies oli selvästi syntynyt kameran lellikiksi. Huomaamattomasti Nic napsaisi oikein hyvän kuvan miehestä, ilman mitään show’n tekemistä asiasta. Kuva ja jatkuu, ei mitään sen kummempaa. Itse asiassa, Nicole ei ollut varma tajusiko mies hänen juuri kuvanneen. Kamera oli äänetön ja Nic teki kaiken huomaamattomasti. Hän ei häirinnyt haastattelua juodessaan kahvia ja ottaessaan palan leivoksesta, joka oli kerrassaan mainiota.

Amanda esitteli kysymyksiään hyvää tahtia ja Nic räpsäisi kuvia, hyvä työn jako. Välillä valokuvaaja oli hakata päällään pöytää kysymyksen ollessa: ”Mikä on suosikki tansissi”, herra jumala! Miksei saman tien: mikä on lempi ruokasi? Nic kuitenkin piti suunsa kiinni ja hoiti oman työnsä kunnialla loppuun.
”Eiköhän tästä määrästä saada sivun pituinen järkevä juttu”, Amanda sanoi ja hymyili. Tytöllä oli kyllä paljon opittavaa.
”Sä halusit nähä niitä kuvia”, Nicole totesi ja mutusti leivoksensa loppuun. Amandan kyytiin hän ei enää ikinä kyllä nousisi, joten toinen voisi mennä menojaan.

Onneksi kyseisestä sairaudesta ei jääty enää jankkaamaan, kun Amanda kysyi jo seuraavan kysymyksen.Onneksi rutkasti helpommin vastattava. "Naisten takia tietenkin", Ami virnisti. "No ei nyt sentäs, mut joskus saa outoja kutsumuksia johonkin. Tanssi oli mun. En mä sillä kyllä koskaan ylpeillyt, koska kaikki varmaan olis luullu sen olevan jotain tosi naisellista. Oikeastihan siinä tarvii rytmitajun, tosi hyvän koordinaatio kyvyn, lihasvoimaa ja notkeutta, ei mitään fyysisiä pelkoja niinku läheiset kontaktit tai esiityminen, ja luottamuksen.", Beniamin luetteli napauttaen järjestyksessä toisen kätensä sormia. Ei mies tosiaan tajunnut milloin kameranainen mitäkin kuvaa otti, joten Ami unohti varoakkin kaikkia ilmeilyjään ja eleilyjään. Se kai oli hommassa tarkoituskin. "Siinä onkin mun kutsumus tiivistettynä. Ei kukaan tanssia voi harrastaa, ellei halua. Ihan sama kun haastattelussa tai valokuvien ottamisessa.", hän naurahti ja kohautti olkiaan. Tosiaan, oli Ami parempiakin haastattelijoita tavannut.. He olivat luoneet paljon keveämmän tunnelman, kuten Nicole oli osannut valokuvatessaan. Ami päätteli Amandan olevan joko harjoittelija tai aloittelija. Kyllä tilanne silti suhteellisen sujuvasti kulki..

Kysymys lempitanssista sai Beniaminin naurahtamaan uudelleen. Hyvä kysymys sinänsä.. Hän ei ollut aivan varma, joten vastaukseksi sai luvan kelvata: "Kaikki latinalaistanssit. Niissä saa jotenkin enemmän näyttää itseään ja vapaammin. Muilta on kiva vetää jalat alta.", hän joi silmää iskien kahvinsa loppuun ja Amanda sanoikin sen olevan riittävästi. "Hienoo ja kiitti tästä. Mulle kai luvataan näyte siitä lehdestä?", tottakai se piti saada ja lukea läpi ja nähdä minkälaisen koosteen he olivat tästä saaneet, ja näytteistä puheenollen Nicole ehdottikin sitä kuvien näkemistä. Beniamin vielä taputti Amandaa olkapäälle ja ojensi kätensä kättelyyn. Toista kättään hän kiersi vähän naisen selälle kättelyn lomassa, kuin pienesti halaten.
"Tietty. En ees huomannu milloin sitä laukaisijaa painoit.", Ami totesi ja nousikin tuolilta, kiertäen pöydän, ettei naisen tarvitisi kameraansa rahdata, vaikka siitä tuskin olisi ollut loppujenlopuksi niin paljon vaivaa. Hän istahti mielellään Nicolen viereen.
"Sä vaikutat vähän pitempään tätä hommaa tehneeltä.", jotenkin Beniamin vain naisen olemuksesta päätteli niin. Hän nojautui lähemmäs, vain nähdäkseen ne kuvat paremmin. Ei mies tiennyt mitä toinen siitä ajattelisi, mutta Ami unohti yleensä sellaiset asiat varmaan juuri sen takia, että tanssissa ei pelätty läheisiä kontakteja. Heijastuihan se ihan tavalliseen käyttäytymiseen.

Jostain Nicole oli kuullut, että mies olisi osannut olla hankala, mutta Amandaa tämä kohteli hyvin. Jotkut julkisuuden henkilöt ja tuntemattomatkin kohtelivat haastattelijoita kuin syöpäläisiä. Nicole oli kohdannut vaikka mitä, tappouhkauksiin asti.
”Tietty sä saat sen lehden kotiin kuljetettuna”, Amanda vastasi ja kätteli, vastaten myös eleeseen. Nic olisi todennäköisemmin jähmettynyt kuin patsas, mutta pakottanut itsensä samaan. Amanda pahoitteli sitä, ettei voinut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta hänellä oli deadline odottamassa.
”Aja varovasti”, Nicole ei voinut olla sanomatta ja hän heilautti kättään. Taksilla tai bussilla hän pääsisi hyvinkin kotiin.

Miehen kiertäessä pöydän, Assu laittoi kuvat näytölle. Toinen tuli lähelle, mutta näytti siltä kuin Nicole ei olisi välittänyt. Todellisuudessa nainen hillitsi itseään vetäytymästä. Mies totesi, että hän näytti tehneen töitä hieman pidemmän aikaa, jota hän todellakin oli.
”Amanda on ihan alussa. Minäkin olin aluksi vain toimittaja, mutta muutamat tappouhkaukset saavat vähän miettimään toimikuvaa. Valokuvaus on enemmän se mun juttuni. Tänne voi vangita melkein mitä vain”, Nicole taputti hellästi kameraansa, jota hän todellakin rakasti.

Nainen alkoi näyttää miehelle kuvia. Ensin tulivat viimeisimmät, miehen kasvoista.
”Tästä minä pidän. Oot luonnollinen, näytät siltä kuin et olisi haastattelussa laisinkaan, mikä oli haastavaa Amandan käyttäessä kysymys taktiikkaa”, Nicole kommentoi kuvia ja osoitteli välillä uskomattoman pieniä yksityiskohtia. Kun he päätyivät tanssikuviin, hänen oli pakko vain ihailla tanssijoiden vartalon hallintaa.
”En ole eläessäni tanssinut, mutta tästä näkee teidän olevan jotain. Hetki on pysähtynyt, ootte juuri siirtymässä seuraavaan ja teiän ilmeet on upeat. Tää saattaa ilmestyä lehteen”, Nic totesi ja hymyili miehelle kauniisti. Hän todellakin oli iloinen saatuaan kuvata niinkin taitavia ihmisiä.
”Jos sä haluat jonkun muun kuvan, niin sano. Mä voin laittaa sen sun lehden mukaan kuvia”, nainen ei ihmettelisi, jos näitä kuvia käytettäisiin vielä myöhemmin muissakin jutuissa. Ehkä omakehu haisi, mutta hän oli tehnyt hemmetin hyvää työtä.

Ami piti tanssi studiota työpaikkanaan, joten koetti varmistaa sen, että käyttäytyisi kunnolla. Mies oli sisimmältään se omahyväisin ja halusi näyttää kaikille miten loistelias olikaan. Nytkin Beniamin piti siitä, että jotkut muissa pöydissä istuvat vilkuilivat tänne päin. Kyllä mies tiesi muiden olevan kiinnostunut. Jotkut olivat olleet äskeisellä tanssitunnillakin ja jääneet vilkuilemaan tahallaan sivusta. Amin mielestä se oli mukavaa. Mikä olisikaan sen parempaa kuin runsas huomio? Riittävissä määrin kuitenkin, eli ei mihinkään yksityisasioihin. Parasta, että pysyi siinä ulkonäössä, tyylissä ja tavarassa.. Ja tietty tanssitaidoissa.

Lopulta Amanda joutui lähtemään. Beniamin oli enemmän kiinnostunut niistä kuvista ja miehen arvaukset naisen ammattimaisuudesta meni nappiin, myös Amandan. Hän virnisti ja vähän huvittuneena katsahti Nicolen kasvoja toisen todettua jotain tappouhkauksista. "Au, no, kyllä sä näytät hallitsevan ton kameran.", Ami näkikin jo ensimmäisen kuvan sen näytöllä. Hän oli oikeastaan yllättynytkin siitä miten Nicole oli kuvan rajannut. Mies ei ollut huomannut mitään ja yhtäkkiä hänestä oli tuollaisia kuvia. Millaisen paparazzin kohteeksi Ami olisikaan helppo pistää..?

Kehut saivat Beniaminin hymyilemään taas leveämmin. Kerrankin joku huomioi häntä, eikä hänen tavaroitaan, mutta sitä mies ei ääneen myönnellyt. Olihan Nicole valokuvaaja, joka ikuisti sen perusteelta miltä kaikki näytti.. Ami ei tiennyt miltä kannalta sitä olisi pitänyt arvioida. Kehua työn kannalta.. Mies nyökytteli päätään ja välillä katsahti jotain kuvaa lähempää.
"Noi on kyllä makeesti otettu..", hän totesi johonkin väliin ja sitten tulivatkin tanssikuvat, jotka näyttivät suoraansanottuna loistavilta. Kyllä tanssiessa keskittyi siihen miltä näytti, mutta tilanne pysäytettynä näytti taidokkaalta. Joskus ego kaipasi paisuttelua.. "Kyllä ton ainakin kelpaa lehteen pistää. Karen ei varmasti valita. Niinkun en mäkään.", hän sanoi. Ami ei löytänyt yhdellä silmäyksellä jokaista pikkukohtaa, jotka oikeastaan saattoivat luoda koko kuvaan tunnelmansa. Nicole osasi sen asian paljon paremmin ja siitä Beniaminillekkin huomautettuaan mies tajusi asian itsekkin.. Hassua.

Hän sai vielä tarjouksen jostain muusta valokuvattavasta. Tämähän vaikutti hauskalta puuhalta olla kameran edessä, kun oli sellainen, joka osasi kuvia ottaa. "Mikäs siinä..", mies sanoi ja katsoi Nicolea taas paremmin. Eihän Ami mikään malli ollut, mutta osasi esittää sellaista. Hyvinhän sitä pystyi soveltaa tanssimiseen. Periaatteessa.
"Sulla ei taida olla kiirettä siis..Tosta hyvästä voisin ihan hyvin tarjota sulle ateriankin jossain muussa kun mäkkärissä.", mies nojautui kyynärpäällään taas pöydän reunaan, muttei juuri sen kauemmas punatukkaisesta naisesta. Tottakai hän oli tosissaan siitä syömisestä.

"Flirttaileeks se sille?", kuului selvästi mutina läheisestä pöydästä. Ami käänsi katseensa siihen suuntaan ja näki muutaman tutun naisen kääntävän katseensa hetkessä omiin kahvikupposiinsa. "No en. Tää nainen ottaa vaan ihan pirun hyviä kuvia, joten kyllä mä nyt saan kehua ja katsoa miten haluan.", Beniamin harvemmin jätti omaa näkemystään tyhjäksi, kuuluisi tuollaisia kysymyksiä vaikka parin pöydän päästä. Hän hymähti silti huvittuneesti ja käänsi katseensa takaisin Nicoleen.
"Eli jos sä haluat jotain kuvia ottaa niin mun auto varmasti sokaisis sun kameran linssin, mut ensin mun pitäis käydä vaihtamassa vaatteet, joten kai sä sen aikaa kestät?"

Oli kai turha sanoa, että Nicole nautti siitä, kuinka mies piti kuvista. Häntä ei enää kammottanut olla lähellä ja se oli paljon. Kuitenkin miehen nojautuessa hieman poispäin Nicin oli helpompi hengittää. Kun toinen tarjosi ateriaa, Nic oli mukana. Hän ei jaksaisi millään kokata tänään yhtään mitään.
”Voithan sinä tarjota”, nainen myöntyi naurahtaen ja sipaisi pari vallatonta kiharaa korvansa taakse. Sivupöydästä kuuluva kommentti, hämmensi valokuvaajaa suuresti. Hän katsahti naisia hölmistyneenä, miten he edes kehtasivat? Benjamin ei pelännyt kuitenkaan avata suutaan ja Nicole tunsi melkein punastuvansa. Vai pirun hyviä kuvia…

Kun mies puhui autostaan, Nic kohotti vain kulmaansa.
”Autot on vain pyörillä liikkuvia juttuja, minä en kuvaa niitä ja vaikka me sokaistuisimme”, Nic viittoili itseään ja kameraa: ”Niin kyllä me mieluummin sitten sokaistutaan ihmisestä sisällä.” Nicole oli erikoistunut ihmisten kuvaamiseen. Häntä ei kiinnostanut juurikaan mikään materia tai elottomuus. Ihmiset olivat ihania, eläviä! Eläimet olivat valloittavia ja aina matkoillaan, Nic keskittyi heihin.

”Okei, mä odotan. Katselen samalla vähän ympärilleni, jos se ei sua haittaa”, Nicole nousi seisomaan ja nappasi kameralaukkunsa viereltään. Hän asetteli oman rakkaansa sinne varoen ja sulki laukun tiukasti. Takin hän veti päälleen, sillä ulkona ei olisi mitenkään lämmintä. Hän jätti kuitenkin sen vielä auki.
”Noh, vaikka minulla olisi kaikki maailman aika, en ole maailman kärsivällisin”, Nic totesi virnistäen.

Ruoka näytti siis kelpaavan. Ei miestä haitannut lompakon tyhjeneminen. Olihan hänellä rahaa.. "Loistavaa, mutta mä päätän paikan, koska en varmasti pistä suuhuni mitään välimeren antimia." Hän sanoi vielä. Jokin italialainen ruoka kelpaisi hyvin tai grilliruoka. Päättää ehti vielä myöhemminkin, sillä ensin taisi olla tiedossa jotain muuta tekemistä. Ami ehdotti jo autoaan, mutta Nicole ilmoitti kuvaavansa enemmän ihmisiä.. "Eikun siis..", mies naureskeli. "Mä tuun niinkun.. kaupan päälle.", hän ei ollut selittänyt tarpeeksi tarkasti. Ehkä se johtui äskeisestä keskeytyskestä. Yleensä nuoremmat tykkäsivät kiusaamalla saada Amin huomion, sillä tiesivät, että mies suhtautui siihen yleensä vitsillä. Olisi kai silti kannattanut ajatella myös sitä toista, joka parhaillaan istui Beniaminin vieressä..

Beniamin ei todellakaan lähtisi ulos näissä tanssihousuissaan.. Miestähän saatettaisiin luulla kiltisti sanottuna seksuaalivähemmistön edustajaksi. Oltiin Amia luultu aikaisemminkin oli päällä vain tavallinen ulkotakkikin, joten hän näki parhaakseen vain mennä vaihtamaan ne vaatteet. Olihan olemassa monia muitakin miehiä, jotka pitivät ulkonäkönsä hienosäätämisestä. Kyllä se nyt nykyään ihan tavallista oli, mutta jotkut eivät vain sitä tajunneet.. Ei tarvitsisi edes miettiä kahdesti pitikö Ami sellaisista väärinkäsityksistä.

"Joo, mulla ei kestä kauaa. Kattele sä vaan sen aikaa. Kunhan et nyt keskelle joidenki harjotuksia ilmesty.", mies virnisti ja nousi penkiltä luoden jonkinmoisen syyttävän katseen viereiseen pöytään oleviin. Beniamin kiersi hakemaan kassinsa, jossa vaihtovaatteet olisivat.
"Kyllä mä sut täältä löydän, jos nyt pysyt kuitenkin tässä kerroksessa.", mies naurahti ja katosi miesten pukuhuonetta kohti, joka olisi lähellä sitä salia, missä he olivat kuvia ottaneetkin..

Tanssi studiollahan harrastettiin kaikkia muitakin tanssilajeja, joten ihmisiä oli valmistautumassa hip hopista balettiin. Ami oli paikalla lähes jokapäivä, joten tunsi monen naaman, varsinkin niistä jotka itsekkin harrastivat kilpatanssia, tai jotain sen alalajeista kuten pelkkiä latinalais tansseja, joiden mukana Amikin oli ollut joskus vetämässä. Moni tervehti Beniaminia hänen astuttua pukuhuoneeseen.
"Minne oot menossa? Tai tulossa.", tuttu tanssija Rob kysyi, joka oli itse valmistautumassa omiin harjoituksiinsa. "Oon menossa.", Ami kaivoi laukustaan farkut ja puhtaan paidan. Hän potkaisi kengät jalastaan ja käveli pyyhkeen kanssa lavuaarille. "Mulla oli just joku haastattelu, ja nyt se kuvaaja suostuu ottamaan vielä jotain kuvia. Sen jälkeen vien sen syömään.. Olisit vaan nähny mitä se nainen sai sillä kameralla aikaan.", Beniamin huuhtoi kasvojaan vedellä ja kuivasi nopeasti pyyhkeellään.
"Ai.. Mihin aattelit viiä?" Ami kohotti kulmiaan Robin kysymykselle ja veti paitansa pois päältään kävellessään takaisin kassille ja vaihtovaatteiden luo. "En tiedä vielä.. Mun tekee mieli jotain grilliruokaa ehkä.", hän pisti deodoranttia ja vetäisi nopeasti valkoisen paidan päälleen ja vaihtoi housunsa farkkuihin. Pian Ami oli jo peilin edessä haromassa hiuksiaan ja katsomassa, että kaikki oli kunnossa. Valkoisen t-paidan päälle hän oli pistänyt vielä mustan liivin, joka peittyi osittain mustaan aukinaiseen kangastakkiin.
"Nähään. Tuskin tuun enää tänään.", Ami totesi Robille ja tajusi samalla, että kaikki hänen ystävänsä sanat olivat menneet siinä sivussa ohi..

Beniamin saapui takaisin aulaan ja etsi katseellaan Nicolea. Tuskin nainen oli ennättänyt kauas mennä.. Pian hän huomasi Nicolen, eikä varmasti voinut olla erehtymättä naisen hiuksista päätellen. Ami käveli vaivihkaa naisen taakse, vain koettaakseen säikyttää toisen.. Eihän hän tuntenut Nicolea kunnolla, mutta kai nyt pientä hauskaa sai pitää? "Löysitkö mitään kivaa?", Ami virnisti laskettuaan kätensä yllättäen toisen olkapäille. Hän päästi kuitenkin melkein samantien irti ja nyökäytti päätään ulko-ovea kohti. "Tuskin mulla liian kauan kesti..", Ami peruutti työntämään oven selällään auki, että nainen pääsisi edellä ulos. Seuraavaksi taidettiin suunnata autolle.

Pieni puna nousi kuvaajan poskille, sillä hän normaalisti tajusi mitä ihmiset tarkoittivat. Hän vain virnisti Amille ja asetti käden sydämensä kohdalle.
”Lupaan pysyä erossa harjoituksista ja tässä kerroksessa”, nainen vakuutti juhlallisesti ja kun mies oli kadonnut pukuhuoneeseen, Nic tutki erilaisia pokaaleja ja lehtiartikkeleita. Häntä kiinnosti millainen paikka oli kyseessä. Hyvin menestyviä tanssijoita tuottava mitä ilmeisemmin. Pystejä oli monen moisia ja kokoisia. Artikkeleista Nic tunnisti muutamia kuuluisuuksiakin. Maailma oli pieni.

Lukiessaan ja katsellessaan kuvia eri henkilöistä, Nic melkein kadehti heitä. Nainen sulki takkinsa ja kietaisi vyön kiinni. Hän ei kuullut askelia, joten mikään ei varoittanut yllättävästä kosketuksesta. Hyvä kun Nic ei kiljaissut säikähtäessään kunnolla. Hän kiepahti ympäri kaikkea muuta kuin iloisen näköisenä. Sydän tuntui takovan tietään ulos rinnasta ja luoja naisen teki mieli hutaista miestä. ”Älä enää ikinä tee noin”, hän sihahti saaden happea keuhkoihinsa. Yllättävän nopeasti pelko ja siihen sekoittunut vihakin katosivat Nicin hillittyä itsensä.

Nicin inho kosketuksiin oli kytköksissä juuri miehiin ja hänen äitiinsä. Nyt hän kuitenkin oli tajunnut asian vitsiksi ja virnisti.
”Madonna on käyny täällä”, Nic totesi ja kohautti olkiaan. Hän ei nyt todellakaan huomioisi niitä pystejä, joita Ami oli haalinut, ehei.
”Vain pienen ikuisuuden”, nainen totesi ja käveli ulos studiolta. Tunti sitten tuuli oli vielä riepotellut parkkialuetta, mutta nyt se ei haitannut. Nainen piti huolen siitä, että näki Amin. Olisihan melkoinen saavutus hukata toinen, mutta saavutus sekin.

Autot eivät olleet koskaan kiinnostaneet Assua. Hän ei tuntenut merkkejä tai hienouksia. Ne olivat melkoista hepreaa. Williamin autosta Nicole oli pitänyt, mutta se olikin sitten poikkeus. Nyt hän koitti hiljaa mielessään arvailla, mikä autoista olisi kuuluisan kilpatanssija Beniamin auto

Ami sai turvallisin mielin mennä vaihtamaan vaatteensa, ettei tarvinnut epäillä Nicolen katoamista sen aikaa. Palatessaan hänen säikäytyksensä oli tehnyt turhankin suuren reaktion ja äkkiä Ami havahti hieman kauemmas. "Älä nyt kattoon hypi.", mies sanoi, mutta sai naisen tiuskaisevat sanat osakseen. Ei Beniamin tiennyt miten herkkä toinen oikeasti oli.. Olemus oli aluksi kertonut jotain ihan muuta. "Okei, okei. Sori.", mies lepyytteli. Mitä pahempaa tietäisikään kuin naisen vihat niskoillaan.. Hän huokaisi sentään syvään ja katsahti seinää, johon oltiin sisällytetty paljon pokaaleita sun muuta rihkamaa. "Lohduttavaa..", Ami vastasi Nicolen ohimennen ilmoittaessa Madonnasta.

Päästiinpähän ulos ja viileä ilma iski kasvoille. Kukapa ei olisi vihannut kylmää.. Beniamin suuntasi parkkipaikalle nainen mukanaan. Hän oli kyllä tajunnut, ettei Nicole sen suuremmin ollut kiinnostunut autoista, mutta ainakin pääsi coolisti paikasta A paikkaan B. Ei mitään minuuttien odottelua bussipysäkillä.
"Oon kahden vaiheilla..", mies totesikin yhtäkkiä ja kääntyi taas vaihteeksi kävelemään selkä menosuuntaan päin, katseen mennessä naiseen.
"Haluatko sä italialaista vai grilliruokaa?", ei hän jaksanut enää sitä miettiä.. Kummasta Nicole tykkäisi enemmän. Ehkä italialaisessa olisi enemmän ruoka vaihtoehtoja. Sieltä löytyi kaikkea moneen makuun. Ei Ami tiennyt mitä nainen yleensä söi, vai olisiko toinen kenties kasvissyöjä?

Mies kaivoi autonavaimet taskustaan ja ylpeänä painoi napista, että auton valot välähtivät parkissaan ja takapaksin luukkua aukesi. Ainakin huomasi mikä rivissä olevista autoista oli hänen. "Kyllä tän kyytiin kelpaa nousta.", Ami heitti laukkunsa sulavasti takakonttiin ja iski luukun kiinni. Ilman kattoa ei tosin tällä ilmalla voinut ajaa.. Mies taputti autonsa kattoa ja nojautui siihen kevyesti.
"Haluatko sä pysyä täällä.. Vai jossain muualla?", mies aukaisi auton oven ja jäi pitämään käsiään ylöspäin nousseen oven reunasta kiinni. Olipas tyylikästä. "Vai ottaa tällasia kuvia..", hän virnisti ja otti harvinaisen himokkaan katseen kasvoilleen nojautuessaan poskellaan toista kättään vasten. Mies kuitenkin huvittuneesti piilotti avaimet toistaiseksi nyrkkinsä sisään.
"Sähän se täällä kuvaaja olet."

Onneksi Nicole ei ollut pitkävihaista tyyppiä. Kylmyys tuntui raikastavalta kasvoilla ja Nicole itse asiassa piti siitä. Miehen kääntyessä ympäri ja ehdottaessa kahta ruoka vaihtoehtoa, Nic mietti hetken.
”Tiedätkö sä jonkun hyvän grillin? Olen koettanu löytää sellaista jo viikkoja! Kuvittelisi, että edes jossain on kunnon paikka”, Nic sanoi hymyillen kauniisti. Hän oli syönyt italialaisessa viimeksi viikko sitten ystävättäriensä kanssa ja hän todella oli koittanut löytää kunnon grilliä.

Lukkojen auetessa parkissa olevasta upeasta autosta, Nicin oli melkein pakko kohottaa huvittuneesti kulmaansa. Ei ihme, että mies oli kerskaillut autostaan, mutta Nicin makuun se oli liiankin tyyris.
”Muual..” Nic astahti kauemmas oven noustessa ylös.
”Okei, ilmoita kun päätät lähteä lentoon tällä”, nainen totesi ja katsahti ovea, yläpuolellaan. Miehen ääni kuitenkin palautti naisen katseen tämän komeisiin piirteisiin. Toisen vetäessä himokkaan ilmaan naamalleen, Nicole ei voinut itselleen mitään vaan alkoi nauraa.

Hetken aikaa Nic hihitti, mutta hillitsi sitten itsensä.
”Jos kuitenkin jätämme tuon väliin. Komea hymy naamalle mallipoika, niin pidän sinusta enemmän”, Nicole totesi ja virnisti.
”Toi on varmasti tehokas, mutta älä iske kameraani”, Nic sanoi ja asetti kameralaukkunsa pelkääjän paikan jalkoihin. Auto tuoksui uudelta ja Ami oli selvästi aistittava omistaja. Auto ja mies olivat kuin samasta tehtaasta. Yhtä huoliteltuja ja laitettuja, Nicole tunsi itsensä melkein nuhruiseksi.

Paikka olisi siis grillipaikka, Ami oli tyytyväinen. Hänen tekikin enemmän mieli jotain kunnon grillattua liharuokaa. Vesi tuli kielelle pelkästä ajatuksesta. "Tiedän mä. Yhestä saa varmasti maailman parhaita grillipihvejä ja vartaita.", mies selosti ja olikin samantien päättänyt mihin tie suunnattaisiin. Hän piti erityisesti grilli ruoasta, joten oli tullut useampikin sellainen ravintola käytyä läpi. Tämä grilliravintola ei vain ollut mistään halvimmasta päästä, muttei kalleimmastakaan. "Se on vaan aika kompa paikassa, et sen takia siellä ei yleensä oo niin kauheesti ihmisiä." Taas piti koettaa pitää oma vatsa kurnimatta, kun hän kysyi mihin Nicole halusi mielummin mennä. Vastaukseksi tuli vain puolikas sana, jonka Ami osasi kyllä mielessään ihan ilman apua tulkita, että mentäisiin muualle. Parkkipaikka kuulostikin varsinaisen laimealta..

Väkisinkin rupesi naurattamaan Nicolen huomautus autolla lentämisestä. "Älä nyt! Nää ovet on makeet.", hän katsahti aavistuksen ylöspäin ja päätti taas vaihteeksi vetää koko hommaa leikiksi. Himokas ilme tehosi naiseen nähtävästi naurattavana keinona. Varmasti vakuuttavin himokas ilme ikinä siis.. Ami tietysti imitoi useimpien mainosten naisten katseita. Paitsi, että Beniamin ei ollut nainen, joten saattoi mennä lievästi sanottuna överiksi. Ehkä oli parempi idea vain näyttää sitä komeaa hymyä. "Jos ei muuten kelpaa.", mies virnisti. Hän piti siitä, ettei Nicole ollut mikään niin totinen. Kaipa tuossa työssä sen vaatikin, vaikka pelkäsi.. pelästyttämistä.
"Voi harmi, ehkä sä saat pitää sun kameran. En mä sitä sulta iske.", mies totesi ennenkuin painoi oven kiinni. Hän heilautti avaimia ilmassa ja nappasi ne toiseen käteensä kiertäen kiltisti kuskin paikalle.

Ami istahti autoon ja ovi meni perässä kiinni. "Mä oon jo kato varattu..", hän virnisti ja samalla hetkellä käynnisti autonsa. "Tälle.", mies taputti rattia kun moottori päästi sen kevyen, mutta selvästi voimaa täynnä olevan äänensä, joka oli Beniaminin korviin kuin musiikkia. Kaikilla omat mielenkiintonsa kohteet.. Hän oli ylpeä autostaan ja olisi varmasti lellinyt sitä kuin lemmikkiä, jos olisi voinut. Täynnä oleva bensa tankki kuitenkin riitti sille.. siis autolle. Ainakin oli läheinen yhteys ihmisen ja auton välillä, olipas suloista.
Auto peruutti sulavasti pois parkista ja pian etuvalot osoittivat isompaa tietä kohti. "Nii oliko sulla jotain ideaa, vai katotaanko ihan randomisti vaan jotain?", mies kohotti taas lävistettyä kulmaansa tapansa mukaan. Kunhan Nicole ei niin nopeasti huomaisi jotain, joka saisi aikaan ketjukolarin..
"Kädet sit ikkunan tällä puolen ja turvavyö kiinni.", hän virnuili.

Paljon puhuva tuhahdus pääsi Niciltä miehen ylpeillessä ovilla. Nainen vilkaisi niitä ja totesi ne kamaliksi. Pelottavat ne olivat, jos eivät mitään muuta.
”Kun sopiva tuuli osuu noihin läpsyttimiin, niin tää auto alkaa lentämään”, nainen totesi ja liukui istumaan sulavasti. Hän asetteli takkinsa helmat paremmin, sillä takin yltäessä polviin, se kävi hameen korvikkeesta. Nicole kun tunnetusti viihtyi paremmin hamosissa.

Sääli, hänen kameransa jäisi ilman miestä.
”Shh… Ei noin kovaa, se voi loukkaantua”, Nicole sanoi ja näytti toruvalta. Ovien painuessa kiinni neiti ei voinut olla miettimättä miten kävisi, jos asentaisi palkit, jotka estäisivät sulkeutumisen. Pystyisiköhän tällä autolla oikeasti lentämään? Moottorin jyrähtäessä käyntiin, mikä ei herättänyt minkään laisia tunteita Nicissä, nainen laittoi turvavyönsä kiltisti kiinni.

Puheiden kääntyessä kuvaamiseen Nic virnisti melkein ovelasti.
”Oui, minulla on idea. Haluatko kuitenkin ensin ruokaa? Koska minä aion retuuttaa sinut puistoon. Olen kuollakseni halunnut kuvata siellä ja saada kuvaan vielä ihmisenkin. Sinä sopisit täydellisesti!” kuvaajan silmät sädehtivät innosta ja niiden vihreys aina korostui kyseisessä tunnetilassa. Kun mies asetti ehtonsa, Nicole teki kunniaa kädellään, nostaen sen otsalleen.
”Yes Sir”, hän totesi tomeralla äänellä, mutta vallaton virne kohosi kauniille kasvoille. Tosin, tällä hetkellä hän maalaili vieressä istuvaa miestään pieneen puistoon, jonka hän oli sattumoisin löytänyt eräänä päivänä. Jos mies olisi samassa vedossa kuin aiemminkin, tämän pitäisi vain julkaista kuvansa, niin auto saisi väistyä naisten tieltä.

Hetken aikaa Nicole vain visioi tulevia kuvia ja kääntyi sitten katsomaan Amia. Kuvaaja näytti melkein mittailevan miestä vihreillä silmillään.
”Onko sinulla jotain toiveita?” Nicole kysyi yllättäen ja näytti melko suloiselta nojatessaan päätään istuimeen. Nainen oli todellakin pieni, joten hän ei koskaan ylpeillyt pituudellaan. Siitä oli apua mallien kanssa puuhastellessa. Nämä eivät kokeneet punapäätä uhkana, vaan ystävänä.

Amista tuntui, että jos Nicole olisi ollut myös toimittajan roolissa tämän kerran haastattelussa, olisi jutusta varmasti tullut paljon värikkäämpi.. No, mikä oltiin tehty oltiin jo tehty. Beniamin ei varmaankaan voinut vaikuttaa kuka teki ja mitä, joten hän tyytyi siihen. Myönnetään, että nälkä kurni vatsaa. Ami oli ensin ajatellut, että ensin hoidetaan kuvaaminen, mutta Nicolen ehdotus kelpasi enemmän kuin mainiosti. Myönnetään myös, että aamulla Beniamin ei olisi arvannut viettävänsä loppu iltaa grilliravintolassa ja kameran edessä.
"Hyvä idea..", Ami vastasi kesken naisen puheiden ja naurahtaen nyökäytti päätään varsin tyytyväisen näköisenä toisen ideallekkin. Beniamin usein viihtyi urbaanimmassa ympäristössä, mutta uhrautumiset olivat yleensä hyvästä. Sitäpaitsi neiti valokuvaajalla näytti olevan jonkinmoinen visio jo mielessään. "Kelpaa mulle.", Ami sanoi mukisematta. Mies katsahti juuri naiseen päin toisen viittoessa käsi otsallaan. Huvittavaa.. Ehkä sotilaallinen tervehyds tai tottelemisen merkki ei näyttänyt kovin vakuuttavalta Beniaminin mielestä kiltin näköisellä punatukkaisella naisella.

Ajomatka jatkui siis grillipaikkaa kohti ja Ami tunsi Nicolen mittailevan katseen itsessään. Hän ei siitä kuitenkaan kiusaantunut.. Mies ei vain pystynyt taaskaan näyttämään totista ilmettä tai edes esittää, ettei olisi pitänyt siitä, että joku mittaili häntä niin. Toiveitakin sai esittää sen kuvan suhteen.
"Mä en ole sitten mikään balettitanssija, joten naiselliset asetelmat ei ole mun alaa.", hän naurahti, sillä jotenkin ajatteli puiston koostuvan yleisesti vaan kukkasista ja puista.. Paitsi, että eihän tähän vuodenaikaan missään ollut vihreää. Ami tajusi mielessään, että ehkä hän sopisikin puistoon miksi tahansa pelättimeksi.. "Meinasitko sä jotain tilanne kuvaa vai kokeilla kaikkea? Että voin henkisesti varautua siihen mitä on tulossa.", mies virnisti. Hän nyt piti katseensa suurimmaksi osaksi tiessä, sillä yleensäkkään ei ollut suotavaa katsoa käsiinsä, vieressä istuvan jalkoihin tai jotain vastaavaa. Välillä pysähdyttiin valoihin, mutta Beniamin tiesi koko ajan minne oli menossa.

Ehkä vähän hiljaisemmassa kaupungin osassa sijaitsi tämä odotettu grilliravintola. Ei kuitenkaan varttia pidemmän ajomatkan päässä. Ympärillä näytti olevan asuinaluetta, mutta yhden talon maan tasalla olevan kerroksen kohdalla oli lämpimän näköinen tila, jonka kyltti oikein huusi, että siellä tarjoiltiin grilliruokaa.
"Toi se on. Kaikki parhaat paikat on vähän piilosssa. Tän jälkeen sun tehtävä on kertoo missä se puisto sijaitsee.", mies huvittuneesti viittoi sormellaan tilaa ja vähän matkan päässä tien varressa oli vapaa parkkipaikka. Täällä ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että raaputettaisiinko auton konepeltiä avaimillla.

Kerrankin Niciä oli tuntunut onnistavan. Mies oli valmis melkein kaikkeen! Tosin, mielikuva Benjamista tutussa sai Nicolen ilmeen muuttumaan huvittuneeksi.
”Sinä pilasit juuri salaisen fantasiani”, nainen totesi virnistäen:” Aattelin vähän kaikkea. Vasta siellä osaan sanoa mitä sinä saat tehdä. Ehkä laitan halailemaan puita tai vastaavaa.” Nicole todella saattaisi tehdä sen ja hänellä oli konstinsa saada haluamansa.

Matka grillille oli kovin outo, sillä reitti vei omakotitalo alueelle, melkein Nicin naapuriin! ”Miten mä en voi tietää tästä? Pikku taloni nököttää parin kilsan päässä! Ollaanko me vielä lontoon lähellä?” Nic tiedusteli katsahtaen miestä kummissaan paikasta. Se oli todellakin piilotettu, hyvin.
”Älä vain kerro, että sinulla on salasanakin tonne”, nainen kysyi ja nousi autosta. Hän jätti kameran sinne turvaan. Ei hän voisi napsia kuvia missä vain ja milloin vain. Tilanne tajua piti olla.

Hetken aikaa Nicole vain katseli naapurustoa. Juuri sellainen täydelliset naiset meininkiä.
”Tässä kohtaa joku voisi esittää iskevän replan”, Nic veti kasvoilleen viettelevän ilmeen ja heilautti punaisia hiuksiaan upeasti ja madalsi ääntään seksikkään käheäksi: ”Käytkö usein täällä?” Valokuvaaja säilytti hetken ilmeensä ja suli valloittavaan hymyyn.
”Mennään, kuolen nälkään. Amandan kyydissä menetin ruokahaluni, enkä syönyt mitään lounaalla”, nainen totesi ja lähti kävelemään kohti grilliä, joka tuoksui jo ulkona.

Talossa omistajat selvästi asuivat myöskin, koska grilliin mentiin omasta ovesta. Piha oli kuitenkin hoidettu ja siellä oli muutamia lasten leluja. Jonkin sortin painajainen lähiölle, joka oli muuten täydellinen. Grilli kyllä saattoi olla jokaisen kotiäidin pelastus toisinaan, joten ehkä se sijaitsi loistavalla paikalla.

Hyvä ettei Ami vetänyt ihme mutkaa tiessä Nicolen todetessa pilalle menneestä fantasiastaan. Ei tarvinnut kauaa miettiä mihin röyhelö hameeseen nainen oli Beniaminin kuvitellut. "No hyyi.", mies naureskeli silti ja huvittuneesti mietti oliko toinen tosissaan puiden halaamisesta. Ami harvemmin puitakaan halasi, silti mies ei antanut sen vaivata. Hän piti kaiken uuden kokeilemisesta, kunhan se olisi jossain järkevissä rajoissa kuitenkin. Mihinkään lipputankoon Amia tuskin saisi kiipeämään, tai liukastelemaan puiden oksilla kuin mikäkin pikkulintu.. Katsotaan siellä kuitenkin mitä tapahtuisi.

"Mitä? Asutko sä tässä lähellä?", Ami hihkaisi yllättyneesti. "Siis joo. Tietty. En mä tietääkseni osaa teleportata vartissa Lontoon ulkopuolelle. " Pieni paikka loppujenlopuksi. Nytpä Nicole saisi tietää missä olisi hyvä ravintola parin kilometrin päässä. Paitsi tottakai se piti ensin arvioida käymällä syömässä.
"Sormenjälki ja DNA- tunnistin tuli kaupan päälle.", hän astui itsekkin ulos autosta ja lukitsi ovet avaimesta perässä. Ei, kyllä ihan pelkällä lukolla toimi ja Nicolen kamera varmasti jäi turvaan.. Ami suoristi hetkessä ryhtiään jonkun ohikulkijan selvästi katsoen autoa tavallista pitempään. Kunhan ei koskisi liikaa niin kaikki oli hyvin. Katse ei kuitenkaan pitkään kyyläilevässä ohikulkijassa pysynyt, kun Nicole päätti ruveta näyttelemään.. Beniamin nojautui hetkeksi kyynärpäillään auton katon reunaan. Iskevä repla? Ami oli hetken kuin vettä kasvoilleen saanut Nicolen tehdessä noin.. Tuo nainen osasi varmasti vetää miehiltä helposti jalat alta..
"Hyvä, että pidin auton katosta kiinni..", hän virnisti. "Ja... Tarpeeks usein."

Hyvä aika suunnata itse grilliin ja Ami nopeasti kiri Nicolen vierelle. Tuoksu houkutteli luokseen ja mielellään astui lämpimään sisäilmaan.. Mies katsahti heti ympärilleen ja paikka oli säilynyt samanlaisena viimekerrasta.
"Haloo..", Beniamin käveli hitusen pidemmälle ja vetäisi kangastakkinsa päältään, pistäen sen naulakkoon. "Sun takki?", hän kääntyi naista kohti, mutta tällä kertaa varoi sen suurempaa koskettamista. Kunhan piti käsiään sen verran ojossa, että voisi oikein herrasmiestä leikkiä ja pistää Nicolenkin takin naulaan.
"Aa, asiakkaita! Täällä on vapaita pöytiä.. Mm.. Kahdelle?", yksi ravintolan pyörittäjistä, myös tarjoilija, tuli vastaan pieni vihko kädessään ja siistit musta valkoista värikoodia noudattavat vaatteet päällään.
"Kahdelle.", Ami toisti ja varmisti, että lompakko oli yhä taskussa. Olihan se.. Tarjoilija opasti vapaan pöydän, joka oli onneksi turvallisesti sisäpuolella. Mukavan lämmin tunnelma, sillä väritys oli suurimmaksi osaksi puuta ja lampun varjostimet oranssia. Beniamin ei niin paljon perustanut jonkun sarvieläimen kallosta, joka oltiin aseteltu seinälle kuin ylpeyden aiheeksi.
"Tän jälkeen sä et enää halua syödä grilli ruokaa missään muualla.", Ami naurahti istuuduttuaan tarjoilijan viittomaan pöytään.

Tele-mikälie olisi varmasti onnistunut tällä autolla. Kummallista, miten se sai mielikuvituksen liikkeelle.
”Oletko varma, vannon nähneeni välähdyksen”, Nicole vitsaili ja nauroi miehen DNA-jutuille. Mikään ei kuitenkaan piristänyt päivää niin kuin kunnon iskureplan esittäminen ja kuinka se otettiin vastaan. Benjamille Nicole soi silmän iskun ja leikkisän kielen näytön.

Sisälle astuessaan Nicole tuli kokonaan uuteen maailmaan. Hän tajusi antaa takkinsa, vasta kuullessaan Bejaminin äänen.
”Oh, kiitos”, nainen riisui takkinsa napaten kännykkänsä ja rahakukkaronsa mukaan. Hän ei mielellään kannellut, muita kuin kameralaukkuja, mukanaan. Hän ojensi sen hymyillen miehelle ja sipaisi kasvoille päätyneitä kiehkuroita jälleen pois.

Tarjoilijan huomatessa heidät, Nicillä oli hymyssä pitelemistä reaktion takia. Mies myös veti Assumptalle tuolin esiin ja hymyili oikein maireasti naisen istuessa siihen nauraen.
”Kiitos”, hyvien käytöstapojen mukaan Nicole käytti rakasta sanaa ja kääntyi sitten jälleen Amin puoleen.
”En usko ennen kuin syön. Mitä mun kannattaa tilata? Huomioi kuitenkin se, ett meidän pitää kyetä viel sitte liikkumaan tän jälkeenkin. Mä en halua mitään pallo kuvia!”, siitä Nicole aina lähti, mitä piti tehdä seuraavaksi. Lisäksi Amin tietäessä valikoiman, olisi luonnollista antaa miehen päättää, miksi ihmeessä Nicole setvisi menua läpi, kun hänellä tuntui olevan asian tuntija nenänsä edessä.

Sisustus, joka tietenkin kiinnosti Nicolea, oli hyvinkin… maalaismainen. Kallot seinällä eivät olleet ehkä parasta, mitä niille saattoi ripustaa, mutta sopihan se tänne.
”Toivottavasti tosta ei tehty kenenkään lounasta. Mieti mikä kohtalo! Eka tulla tapetuksi ja ripustetuksi ja sitten nähdä kuinka joku syö sun rakkaudella kasvattamaas luiden täydentäjää”, Nicole pohti ääneen ja katseli käsiposkella kalloa. Eläin aktivisti olisi pöyristynyt moisesta raakuudesta.

Kyllähän paikka yhä Lontoo oli. Ettei vain olisi sivupeili hetkellisesti Nicolea sokaissut.. Niin puhdas auto, tottakai. Hyvä ettei oltu siirrytty samantien aikakaudessakin parikymmentä vuotta, miksei ylikin, taaksepäin. Ravintolan sisäpuoli oli ihan erilainen mitä ulkopuoli siitä kertoi. Ehkä sen takia paikassa ei järin usein mitään valtavaa ihmisvyöryä ollut. Kyllä täällä silti väkeä kävi, kuten nytkin pöydästä huomasi, että jonkinmatkan päässä oli muutamia muita asiakkaita tyytyväisen näköisenä mutustelemassa pihvejään.

"No katotaan mitä kannattaa tilata..", Ami virnisti saatuaan menun eteensä. Hän piti kyllä mielessään, että tämän jälkeenkin pitäisi päästä takaisin autolle ja sinne puistoon. Ehkei otettaisi mitään niin.. pallotuttavaa. "Juu, mä tiedän kyllä.", hän aukaisi ruokalistan ja selasi sitä leuassa olevaa parran tynkää naputellen. "Juotko sä viiniä?", mies kohotti kulmiaan. Ami ei itse voisi kuin yhden lasin juoda, sillä hänhän ajoi.. Yksi lasillinen ei tuntunut vielä missään, mutta tuntui että liharuokien kanssa tarvittiin kunnon vastapaino.
"Mä ainakin otan jotain.. Cabernet sauvignon viiniä. Älä pelkää, koska mä en humallu helposti. Ennenkin ottanut yhden lasin ja ajanu.", mies tarkisti vielä listasta mitä siinä suositeltiin, mutta teki vielä senkin selväksi, ettei ollut puita päin juoksemassa yhden lasin jälkeen.

Ami jatkoi ruokalistan selaamista, kun Nicole totesi jotain seinällä olevasta kallosta. Beniamin keskeytti selaamisen ja katsahti tuohon tyhjäkatseiseen ruhoon. "Kiitä onnees, että et oo se..", Ami nyrpisti aavistuksen nenäänsä. Hän ei missään nimessä pistäisi seinälleen mitään tuollaista. Mies ei ylipäätään pitänyt kuoleman ajattelusta, joten sitä oli turha muistutella tuollaisilla 'muistoesineillä'. Mielummin hän halasi vaikka sitä puuta...
"Tuskin sen lihat meidän saamissa aterioissa on.", Ami virnisti ja selasi taas ruokalistaa. "Haluaisitkoo.. No noi grillivartaat on oikeesti hyviä. Voi ottaa joko kokoliha vartaita, joissa on nautaa ja porsasta, yllätys. Se on kyllä täyttävä.. Mut sitten on näitä muita, jossa on lihapalojen välissä kesäkurpitsaa ja munakoisopaloja. Niitä söin viimeks kun olin täällä. Mukaan tulee riisi tai salaatti.", mies selitti sentään henkeä välillä vetäen.
"Mä ite taidan ottaa grillattua possun sisäfilettä, grillattujen tomaattien kanssa. Silleen, että pystyn vielä olemaan mallinakin.", Ami katsoi samalla itselleenkin ja ääni muuttui huvittuneeksi viimeisten sanojen kohdalla.
Monessa paikassa lihaa ei oltu osattu grillata tarpeeksi kypsäksi, tai sitten sitä oltiin kärtsätty liian pitkään. Täällä he osasivat pitää ritilää lämpimänä täysin sopivan aikaa ja marinadikin oli varmasti jokin kotitekoinen.. "Vai päätitkö sä jo?", mies kohotti katseensa Nicoleen.

"Jotain juomia tänne?", tuli tarjoilija jo vihkosensa kanssa. Yleensäkkin nuo tulivat melkein kesken kaiken vain kyselemään ensin ne juotavat. "Juu, siis mä olen päättäny jo ruoankin. Juomaks vettä ainakin ja.. Nii juotko sä sitä viiniä?"

Kun miestä katsoi kunnolla, huomasi tämän tälläytyvän kaiken maailman merkkeihin, mutta mies näyttäisi yhä komealta, vaikka säkissä. Viiki kysymys palautti Nicin takaisin todellisuuteen ja hän nyökkäsi nopeasti.
”Joo, punaista”, nainen mutisi ja kohotti katseensa, kun tajusi Aminkin juovan. Miehen rauhoitellessa naista, Nic nauroi.
”Kultaseni, minä uskallan katsoa kauhuelokuvankin yksin ja Amandan kyydissä… Noh, hän oli kitannut varmasti pullollisen ajotyyliä katsottaessa”, Nicin ääni oli huvittunut ja hän sipaisi uudelleen kiharoitaan pois kasvoilta. Ne tuntuivat päässeet irti lakan estoista.

Miten ruuan tilaaminen saattoi olla niin vaikeaa? Miksi ei voinut olla vain jotain paria vaihtoehtoa ja sitten niistä pitäisi valita? Se olisi Nicin mieleen. Tarjoilijan tullessa Nic tutki ruokalistaansa otsa hennolla rypyllä ja hän oli juuri näykkäissyt huultaan.
”Onko teillä jokin hieno päivän erikoinen?” Nainen kysyi tarjoilijalta, joka nyökkäsi. ”Hienoa, otan sen”, Nic totesi ja hymyili kauniisti. Hän käänsi katseensa Amiin ja nyökkäsi hymyillen.

Istuessaan jossain kasikytluvun huonossa vitsissä, Assu näytti kummalliselta työvaatteissaan. Hänen hiuksensa olivat kuitenkin sopivat paikan väritykseen. Punainen tuntui sopivan kaikkialle. Kiharat olivat vallattomina kasvojen ympärillä ja näyttivät luonnettaan. Tosin, Nic oli liian ujo punapääksi. Nyt hän kuitenkin hymyili kauniisti ja katseli ympärilleen. Hän huomasi ihmisten nauttivan todella ruuistaan.
”Okei, miten ihmeessä tanssija, voi kiintyä grilli ruokaan? Eikö teillä ole jotain kaloritaulukoita tai jotain sellaisia?” Nicolen oli pakko saada tietää. Mies näytti siltä, kuin tämän kropassa ei olisi grammaakaan ylimääräistä! Nicole oli pieni luonnostaan, mutta herra oli sentään kilpatanssija!

Viinit tuotiin pöytään ja vesikannu laskettiin keskelle.
"Tilauksenne tulee mahdollisimman piaan", tarjoilija sanoi ja niine hyvineen paineli pois palvelemaan muita asiakkaita. Nicole kohotti omaa lasiaan hienostuneesti ja siemaisi punaista jumalaa. Hän piti mausta. Se oli normaalia makeampaa, joten suklaahimoisen naisen mieleen.
"Tämä on mainiota viiniä", nainen kehui ja hymyili tyytyväisenä. Tästä illasta tulisi mielenkiintoinen.