Beautiful evening sun // Neidi

Mustatukkainen, melko kapeakasvoinen miehenalku nimeltään Bryant käveli hiljalleen illalla nurmikentällä.
Tämä paikka oli tuolle todella tuttu, sillä siellä oli tullut vietettyä enemmän ja vähemmän railakkaampia iltoja kavereiden kanssa. Kuitenkaan nyt tämä ei ollut niissä aikeissa, sillä ei vain huvittanut pyöriä ihmisten keskellä koko ajan.
Braynt katsoi eteensä hetken, keskittäen katseensa hänne edestään ohi kulkevaan lapsiperheeseen, kunnes tuo siiris katseensa vihreälle nurmikolle.

Bryantilla oli päällään musta huppari, jonka vetoketju oli auki ja alta paljastui yllätys, yllätys, Escape The Faten fanipaita. Mustat pillifarkut ja mustat converset olivat arkipäivää, myös tänään.
Myös kajalia oli tämä itselleen laittanut jonkun verran, sillä sekin kuului kaiken muun ohella hänen tyyliinsä.
Bryantin kädet ajautuivat taskussa olevan kännykän luo, ja samalla hän painoi myös kännykästä tulevan musiikin pois päältä.

Ilta-aurinko paistoi kauniisti vasten nurmikenttää, ja paikka oli hiljainen. Ainakin tarpeeksi hiljainen Bryantille tähän hätään.

//Anteeksi tönkkö aloitus, mutta siis Neidi tänne. :--D//

// Pah ei tuo mikään kökkö ollut. .) //

Alice istuskeli nurmikentällä nojaillen suureen vanhan tammen runkoa vasten näpräten kännykkäänsä hieman tuskastuneen näköisenä. Kerrankin hän muisti tulla ajoissa paikanpäälle niin kuin kavereitten kanssa oltiin sovittu ja nyt tuli viesti, että he olivatkin menneet jonnekkin rashee roadille bilettää.
Neitiä ei huvittanut, mikä tosiaan oli ihme. Hän olisi vain halunnut viettää tyttöjen iltaa nurmella ja ehkä ottaa siinä sivussa hieman jotain alkoholipitoista, mutta näköjään hänet oltiin niin sanottuna hyljätty yksin. Olisivat sanoneet aikasemmin muutoksesta niin ehkä neiti olisi jaksanut lähteäkkin, mutta juuri nyt hänellä oli hyvä paikka olla siinä hiljaisuudessa, ja kelikin oli mainio.

Vaalea laimeakiharainen hiussuortuva sipaistiin kasvojen edestä. Alice oli pukeutunut tiukkiin revittyihin capri farkkuihi joiden alta paljastui verkko sukkikset, paitoinaan hänellä oli valkoinen ja vaaleanpunainen toppi ja niiden päällä neidin laihoja käsivarsia lämmittämässä vain lantiolle ylettyvä musta nahkatakki.

Merensiniset silmät tuijottivat kaljapussia hänen jalkopäässään ja lopulta ne potkastiin kauemmaksi ja vedettiin taskusta esiin tupakka aski kera sytkän. Tupakki otettiin luontevasti askista, puhallettiin hieman päähän ja vietiin huulille jonka jälkeen se sytytettiin ja pian aski ja sytkä katosivatkin taskun pohjalle.

// mulla se kökkö taisi olla.. :S //

Bryant oli todella tylsistynyt, sillä kukapa nyt jaksaisi kotonakaan hillua.. noh, ei ainakaan hän.
Siniset silmät hakeutuivat lähellä käveleviin ihmisiin, mutta kaikki oliva niin normaaleja ettei mies siitä mitään hyötyisi. Niinpä tuo päätti painaa jälleen musiikin päälle jatkaen kävelyä...

Hetken päästä hänen silmiinsä osui puun juurella istuva vaaleahiuksinen tyttö, joka poltteli röökiä, näköjäänkin kaikessa rauhassa. Braynt voisi tosiaan saada seuraa, jollei toinen olisi sellainne ihminen, jota ei kertakaikkiaan kiinnostanut toisen seura.. ainahan sitä kuitenkin voisi koittaa kehittää jotain puheen aihetta, joten niinpä Bryant käveli hiljalleen muina miehinä puun luo, katsoi toista hetken ja vilkaisi sitten jälleen mustien hiuksensa takaa paikkaa, jonne olisi kenties istumassa.
"Tähä varmaa saa tulla?", tuo kysyi, mutta odottamatta vastusta, hän jo istuikin puun juurelle.

Muutama vilkaisu kohdistui tyttöön, mutta sitten Bryant siiris katseensa muualle ristien jalkansa jotenkin ja ottaen vihdoin kädet pois taskustaan.
"Aika kiva ilma.", Bryant sanoi toiselle, mutta ihmetteli sittne itsekin, kuinka v*tun kliseän luseen olikaan suustaan päästänyt.. Bryant oli hetken hiljaa, kunnes tuon puhelin alkoi täristä taskussa, ja toinen nappasi sen käteensä katsoen viestin. Sitten Bryant vastasi viestiin ja laittoi kännykän takaisin taskuunsa.
Ei näin.. kaverit olivat pyytäneet häntä juomaan noiden kanssa, mutta nuo saisivat arvata kaksi kertaa, jaksaisiko Bryant raahautua sinne asti vain sen takia, että joutuisi jälleen kuuntelemaan kavereidensä kännihourailuja... ei todellakaan.

//Mitään kökköä sul ollut. :--P//

// mulla tulee aina kökköö. .> //

Alice sulki silmänsä hiljaisuudessa ja nautti lämpimästä tuulenvireestä joka kutitteli hänen kasvojaan. Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin pian lähestyvät askeleet, silmät pidettiin edelleen suljettuina ja rööki vietiin huulien väliin imasten savut keuhkoihin, pitäen ne hetken siellä ja antaen sitten niiden valua ulos ruusunpunaisien huulien välistä hitaasti ennen kuin avattiin silmät ja katsottiin tulijaa kohden.
"Tähä varmaa saa tulla?", mies jonka Alice arvioi paria kolmea vuotta vanhemmaksi kysyi ja istahti ennen kuin neito ehti edes tajuta mitä toinen oli kysynyt.
" Siitä vain sitten. ", Alice hymähti huvittuneena nuorelle miehelle.
Hetken katsottiin hieman pitkään nuorukaista, jos neiti kenties tuntisi tuon jostain, mutta jos hän tunsi, tai oli nähnyt, niin se olisi varmasti tapahtunut silloin kun neito olisi ollut pilvessä. Niin se vain oli, ei hän ikinä muistanut mitä oli tapahtunut, paitsi ehkä jotain pätkiä joita nyt kukaan tuskin olisi vaivautunut tulkkaamaan.
"Aika kiva ilma.", toinen sanoi ja Alice katsoi toista ilmeettömänä hetken vieden tupakan taas huulillensa ja puhaltaen savut keuhkoistansa. Mitä toinen ajoi takaa, yrittikö tuo kenties tosissaan kehittää jotain keskustelua, puhumalla säästä? Eikös se ollut muutenkin joidenkin marttakerholaisten harrastus? Ehkä poika harrastikin marttakerhoja, ken tietää. Alice ei voinut olla hymyilemattä miehelle eikä hänen omille ajatuksillensakkaan.
" Onhan se ihan kiva toki ", Alin äänestä saattoi kajastua pieni ivallinen vire, häntä tosiaan huvitti. Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta, kun hän joutui näin.. ahdistavaan tilanteeseen.

Pari vesipisaraa tipahti taivaalta kielien tulevasta sateesta.
" Se siitä hienosta ilmasta. "

Braynt istui hiljaa paikoillaan, todellakin miettien mikä se äskeinen lausahdus oli. Voi vittu, ei näin ihmisten kanssa pidä keskustella.. Asia alkoi huvittaa jopa nuorukaista itseään, mutta tuo koitti pitää pokkaansa edes jotekuten.
Bryant päätti pitää suunsa visusti kiinni, ja toinen sitten kommentoi hieman myöhemmni siihen, että saiko siihen paikalle istua vai ei.. Noh, ainakin se tuolle toiselle kävi.

Sinisilmä koitti unohtaa äskeisen, mitä noloimman tilanteen ja keskittyä johonkin näkemäänsä ihmiseen, joka talutti koiraa kauempana.
Samassa taivaalta tippui vesipisara, ja tyttö kommentoi kauniista ilmasta. Braynt päätti hymähtää ja katsoi sitten taivaalle, siirtäen mustia hiuksiaan pois silmien edestä, kun ne aina niin tuppautuivatvalumaan näkökentän tielle.
Se ihminen, joka oli äsken taluttanut koiraa, olikin jo kadonnut tiehensä, eli Bryant ei voinut enää katsoa tuon ihmisen touhuja.. eikä kenenkään muunkaan, sillä suurin osa porukasta oli häipynyt heti ensimmäisten pisaroiden pusotessa taivaalta... säälittävää.

Nuorukainen koitti vaivalloisesti etsiä jotai, ja jotakuta jota voisi katsoa, mutta hun ei löytänyt kettään niin oli hänne pakko katsahtaa tuota tyttöä. Vaaleat hiukset sopivat toiselle hyvin, ja tuo pukeutuikin tarpeeksi omalaatuisesti.
Bryant oli nähnyt liikaa ihmisiä, joitka olivat vain tylsine vaatetuksineen toistensa kopioita.
Lisää sadepisaroita alkoi tippua kovaa vauhtia kohti nurmikkoa, ja viimeisetkin ihmiset kaikkosivat..

//Jaajaa. :---) Kökköä ja kauheeta tekstiä nytt.. //

// No pah, älä ole liian vaatimaton. .D //

Tunnelma oli tosiaan kiusallinen. Kummatkin olivat hiljaa, ja ainakaan neito ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän tosiaankin vihasi tämmösiä hetkiä, hänen teki mieli vain lähteä ja jättää tämä kiusallinen tilanne taakseen katsomatta tai sen enenpää säälimättä toisen yksin jäämistä.
Vesipisaroidenkin määrä sen kuin kasvoi sekunniltaan ja pian satoikin kaatamalla ajaen loputkin ihmiset kentältä sadetta pakoon. Alice hymähti itsekseen ja nousi seisomaan runkoa vasten jolloin varmasti kastuisi vähemmän kuin sillä, että hän istusi nurmikolla jolle pian valuisi vettä ja takamuskin kastuisi, olisihan se tosiaan melko noloa.
Ilmakin viileni huomattavasti ja kädet nostettiin puuskaan enemmän neitiä lämmittämään.
" Onks sulla nimikin? ", Kysyttiin lopulta nuorukaiselta jaksamatta enään hiljaisuutta.
" Oon Alice, voit kutsuu Aliks ", Aa yritti saada keskustelun aikaan, ehkä sateestakin selvittäisiin niin paremmin, hän ei ainakaan lähtisi puun alta tommoseen suihkuun.. Piti vain toivoa, että muu suojaisi kuitenkin tarpeeksi hyvin. Neidon hiuksetkin alkoivat kihartua kosteuden tavoitellessa niitä ja tämä epätoivoisesti yritti sutia niitä kädellänsä suoriksi, ei ollut yhtään kivaa että tunnin suoristaminen valuisi hukkaan samaan tahtiin mitä vettä taivaaltakin heidän päällensä kaatui.

Miksei hän varautunut sateenvarjolla, vaikka säätiedotuksessa oltiinkin luvattu sadetta illaksi?

Bryant istui paikoillaan, vaikka vettä alkoi sataa enemmänkin kuin äsken. Hän ei suoraasanottuna jaksanut nousta ylös, ei todellakaan. Nuorukaistakin häiritsi hiljaisuus, mutta ei keksinyt mitään puhuttavaa tuollaisen mäöläytyksen jälkeen, mutta hänne olisi kai parasta koittaa nyt unohtaa se, ettei homma menisi nyt uusien tuttavien kanssa mönkään.
Bryant katsahti toista kun tuo nousi vasten puun runkoa seisomaan ja kietoi kätensä puuskaan, jottei jäätyisi niin helposti. Sinisilmä siiris katseensa nurmikkoalueelle kunnes kuuli toisen kysymyksen. Noniin, hyvä että edes toinen avasi suunsa.

Mustatukka nousi samalla ylös, kun vastasi melko matalalla äänellä. "Joo, sellanenki löytyy.", tuo tokaisi ja nousi sitten seisomaan ja katsoi toista. "Ihan vaa Bryant.", tämä sanoi ja loi toiselle ystävällisen hymyn.
Bryantin kuullessa toisen nimeksi Alice, niin hän päätyi nyökkäämään ja nojasi sitten kädellään puunrunkoon.
Vesi alkoi ryöpytä taivaalta ja sade vain koventui, eli Bryant uskoi ettei ollut vielä lähsössä minnekkään.. olihan tälläinen kamala ilma.
"Joo, onpa tosi ihana ilma.", Bryant naurahti ja katsahti vesisadetta. Ainakaan hän ei ottanut sitä riskiä, että ensinnäkin vaatteet kastuisivat, hiukset menisivät ihan minne sattuu ja naamaa koristaisi ihana vamppyyritunnelma miehen mustien meikken takia.
"Mistä sä tuut? Ookko kauanki tääl asunu?", kysyi Bryant toiselta, koittaen vältellä painostavia sanoja lauseessaan, sillä koitti nyt vain solmia jonkinlaista keskustelua toisen kanssa.

//Noh, katsotaas. :> //

Herra sanoi nimekseen Bryant. Alice vain tyytyi nyökkäämään ja mulkaisemaan taivaalle pahasti ja nyrpistämään nenäänsä, ärsyttävä sade. Raskas huokasu pääsi neidon täyteläsiten huulien välistä, hänhän olisi voinut ihan hyvin vaikka mennä niiden bileiden sijasta Rainin luokse, mutta se vaihtoehto oli nyt pois suljettu, kiitos tämän ihanan kelin.
"Joo, onpa tosi ihana ilma.", Bryant sanoi ja neiti loi huulillensa pienoisen hymyn vaikkei häntä kyllä hymyilyttänyt.
" Tosi. ", Alice kaivoi kännykän taskustaa ja vilkaisi kelloa.. 19:56. Hänen pitäisi kai ilmoittaa jotain Lolalle tai tuo huolestuisi pian ja alkaisi soitella neidin perään hädissään ja jos neiti ei puhelimeen jostain syystä vastaisi tuo soittaisi joko vanhemmille tai poliisille, ärsyttävä ylihuolehtiva paöveli. Kuitenkin vaan niin parempi kuin hänen tätinsä, jota Alice mieluusti juoksisi karkuun kuin kuuntelisi tuon 24/7 kestävää tasapaksua saarnaa, se nainen tuskin tiesi edes mitä tarkoitti huumori..

"Mistä sä tuut? Ookko kauanki tääl asunu?", toinen ilmeisesti yritti saada keskustelun aikaan, hyvä vain.
" Asun Yellow treel ja asunu myöskin koko ikäni, sä? ", kysyttiin puolestaan ja luotiin tuolle hieman parempi pepsodent hymy kuin viimeksi ja naurahdettiinkin hieman kevyesti. Miksi hän mökötti kuin pikkulapsi kun kerrankin hänellä oli aikaa tehdä tuttavuutta muittenkin kuin niiden perus yellow teinien kanssa joita neiti vihasi jo ennen noiden näkemistä sydämmensä pohjalta.

// lyhyttää.. >_< //

Bryant tunsi jo kuinka vesi tuli tennareistakin läpi, mutta turha oli valittaa. Omapa oli hänen vikansa että oli ylipäätään ulos lähtenyt, ei saanut nyt valittaa.
Bryant ei tälläkertaa päättänyt vastata toisen lausahdukseen, koska mitä tuohon nyt vastaisi?
Mustatukka katso maahan ja siirsi sitten kätensä hupparin taskuun, mutta ei sekään paljoa kylmyydeltä auttanut, sillä kylmä tuuli oli vallannut koko nurmikentän sateen ohella.
Sinisilmä ei kuitenkaan olisi valmis mistään hinnasta menemään kavereidensa kanssa jonnekkin juomaan ja bilettämään sillä tämä ei tosiaankaan jaksanut. Kaiken vielä kruunaisi siellä se että ennemmin tai myöhemmin hän olisi ainoa selvinpäin oleva, eli ei kiitos.

Bryant sai tietää, että Alice asui The Yellow Avenuella, ja sitten nuorukainne vilkaisi toisen vaatetusta. Tosiaan siltä näytii. No miksi muka Devon Streetillä olevilla ihmisillä ei muka voisi olla tuollaisia vaatteita? Kuitenkin, Alicesta huomasi että tuo oli jotenkin "ylemmistöä".
"Mä muutin tänne kun olin 14.", Bryant sanoi ja muistelikin mitä aikaa se oli tapella isän kanssa siitä, pääsisikö hän mukaan lontooseen. Kuitenkin se onnistui ja täällä sitä nyt oltiin sateen armoilla.
"Eiks sul oo kylmä tollei?", Bryant kysyi Alicelta kun vilkaisi toisen vatetusta uudelleen. Tosiaan, olihan se hieman kiusallista pitää itse hupparia kun toinen tärisi vieressä.

Oliko Alice osunut johonkin arkaan paikkaan kun toinen ei heti vastannutkaan neidin kysymykseen ja ei ainakaan niillä sanoilla mitkä neitonen olisi tuon suusta melkein vannonut putkahtavan, ja kaiken lisäksi toisen vastaus jätti TODELLA paljon auki ja kehitteli vain enemmän kysymyksiä, mitä toinen ei nyt tietenkään kehdannut kysyä melkein tuntemattomalta! Olisihan se nyt epäkohteliastakin.. Vaikkeivat hyvät tavat sopineetkaan neidin tapoihin, osasi hän silti käyttäytyä suthkoht asiallisesti jos tarve sitä vaatisi ja nyt hänen ei todellakaan kannattanut pilata mahdollista kaveruutta tyhmillä arkaluontoisilla kysymyksillänsä, eivätkä vastauksetkaan hänelle edes kuuluneet. Oikeastaan paremmin ajateltuna, ei häntä itseasiassa edes kiinnostanut, oli hänellä omia murheitakin.
"Mä muutin tänne kun olin 14.", oli siis Bryantin vastaus joka sai neidin kovin hämilleen.
" Okeiii.. Muutit siis tänne nurmikentälle? ", Alice ei voinut olla lohkaisemasta mitään idioottimaisempaa tyhmempääkin tyhmempää "vitsiä". Vuorostaan nyt hän piti itsiään ihan idioottina, mitä hän oikein teki? Ehkä toinen oli köyhä, eikä tuolla ollut kotia.. tai jotain muuta, mutta tuskin tuolla olisi silloin myöskään kännykkää, mihin ne laskut sitten tulisivat?

Alice mietti aivan liikaa ja hän alkoi jo tuntea orastavaa päänsärkyä ja päätti olla ajattelematta, vaikka toki se vaikeata tulisi olemaan, hän ajatteli aivan liikaa. Blondit olivat tyhmiä, ja sitä kumpaakin Alice tosiaan oli, ainakin itsensä mielestä.
"Eiks sul oo kylmä tollei?", viimeistään tämä Bryantin lause sai Alicen haukkumaan itseään tyhmäksi päänsä sisällä. Hän tosiaan oli täysi tollo kun oli ajatellut pukeutua näinkin niukasti vaikka tiesi illalla alkavan satamaan.
" Arvaa. ", Alice naurahti huvittuneesti, hänestä tuntui, että huuletkin olivat alkaneet jo pikkuhiljaa sinertymään, ihmekkös tuo. Kohta verikin kohmettuisi suonissa ja hän kuolisi tähän paikkaan. Ihokin oli noussut kananlihalle, vaikka sitä tuskin näkikään.
" Vois soittaa Lolan hakemaan.. Me voitais heittää sutkin kotiin, jos sä tahot? ", Alice kaivoi kännykkänsä taskustansa, se piippasi iloisesti ja sammui samantien. Helvetti että osasi olla huono tuuri.
" Tai sitten en soita.. ", Alice vilautti miehelle sammunutta kännykkäänsä huokaisten ennen kuin sujautti sen takaisin taskunsa uumeniin. Loppuisipa sade.. Ja pian.

Bryant seisoi paikoillaan ja sujautti sitten kätensä pois hupparin taskusta. Itseasiassa hänellä ei ollut pahemmin kylmä, sillä häntä häiritsi nyt eniten se, että jos kengistä menisi vesi läpi, ei olisi maailman kivointa jossain kohti yötä kävellä kotia kohti.. Mutta jälleen tuo pystyisi vain syyttämään itseään.
Bryant katsoi Alicea hetken, kun toinen näytti olevan hiljaa, ja silloin mustatukka aavisti että jokin oli pielessä.
Hän oli varmasti jälleen sanonut jotain.. ei niin järkevää, mutta päätti silti odottaa vielä hetken josko Alice sanoisi jotain.
Pieni hiljaisuus koitti jälleen, mutta sen rikkoi tuulenmyräkkä joka liikutteli sadepisaroita sinne sun tänne.
Alicen kysyessä, että nurmikentällekkö Bryant 14 vuotiaana muutti, niin toinen puri huultaan ja pahasti. Brant siirsi katseensa ensin hetkeksi nurmikkoon ja katsahti sitten Alicea, kunnes ei enää voinut olla hiljaa. Hän purskahti pieneen nauruun ja katsoi toista ovelasti.
"Joo, iha tähä näi.", Bryant sanoi, mutta ei pilkkaavasti, sillä tuolaisesta vastauksesta olisi voinut saada sellaisenkin kuvan, että Bryant olisi sanonut sen pahalla... mutta eipä nyt sanonutkaan, huvittuneesti vain.

Bryant katsoi nurmikentälle joka kiilsi vedestä ja yhä useampi pisara osui nurmimatolle.
Sinisilmä siiris jälleen mustia hiuksia pois silmiensä edestä, kun ne tuppautuivat siihen kokoajan valuvan.. Viimeistään nyt Bryant sai kirota että ei ollut laittanut hiuksiinsa miljoonaa kiloa lakkaa ennenkuin lähti ihmisten ilmoille.
Hän katsahti Aliceen joka suorastaan tärisi, ja naurahti sitten vastauksen Bryantin aiempaan kysymykseen.
"Uskon..", tämä sanoi ja näytti sitten hetken miettivältä. "Otakko hupprai vai aiotko sä tosiaa täristä tollei koko loppuaja..", Bryant kysyi ja olisi valmis antamaan hupprinsa Alicelle, jos toinen sen nyt kylmissään huolisi.
Alicen kysyessä minne Bryant heitettäisiin niin toinen ei vastannut, ennenkuin Alicen kännykkä piippasi ja sammui.
"Kaipa toi vesisade kohta loppuu.. ainaki toivo mukaa.", Braynt sanoi ja vilkaisi jälleen Alicea. "Tai sit on vaa lähettävä riskil... paitsi et täs seisoo yks joka ei lähe kyl kävelee tonne..", Bryant sanoi ja oikeastaan miettikin samalla mitä puhui, mutta päätti sitten, ettei olisi lähdössä ennenkuin sade lakkaisi.
Braynt päätti nojata myös puuhun, sillä ei jaksanut seistä koko ajan.

"Joo, iha tähä näi.", Bryant sanoi eikä Alice oikeastikkaan voinut olla nauramatta. Hän ei tosiaankaan edes osannut kuvitella tuota miestä nukkumassa jossain puistopenkillä peittonaan sanomalehti. Hassu mies. Alice virnisti ja puri nopeasti huultansa ikään kuin se olisi yhtään lämmittänyt niitä..
"Otakko hupprai vai aiotko sä tosiaa täristä tollei koko loppuaja..", Bryant kysyi ja Alice pystyi vain kuvitella miltä hän näytti.. hiukset kosteudesta ihan käkkärinä, meikitkin varmasti jo valuivat poskille kun vedenkestävää meikkiäkään ei sitten ajateltu laittaa ja kaiken lisäksi hän vielä tärisisi huulet sinisenä kuin mikäkin.. lapsien barbie jolle oltiin asennettu joku tärinä päälle joka saisi tuon kävelemään.. ehkä? Taas hän ajatteli liikaa.
" Eiku pidä vaan ittelläs, sähän jäädyt ja sit se on mun syy ku podet sängynpohjalla keuhkokuumetta. ", Alice naurahti kietoen käsiään paremmin puuskaan rintakehänsä päälle.
Neiti tosiaan niin toivoi juuri nyt, että hän istuisi lämpimässä saunassa kädessään kuuma kaakao ja kuuntelisi muuta kuin tämän helvetin sateen ropinaa..

"Kaipa toi vesisade kohta loppuu.. ainaki toivo mukaa.", Bryan totesi ja Alice tyytyi vain hymähtämään vastaukseksi.
"Tai sit on vaa lähettävä riskil... paitsi et täs seisoo yks joka ei lähe kyl kävelee tonne..", Bryant jatkoi. Alice ei ollut varma kummasta tuo puhuisi, mutta hän ainakin juoksisi tuon puhelikopin luokse joka tuolla niin nätisti hänen silmissään kiilui, ellei sade loppuisi pian. Hän ei tässä todellakaan jäädyttäisi itseään kuoliaaksi, mutta miten hän selittäisi Lolalle sen, että hän oli kuin uitettu koira ja sen mitä hän oikein teki nurmikentällä? Se nainen menisi kuitenkin lavertelemaan eteen päin. Ihan ku kehenkään olisi voinut edes luottaa..

Bryantin kuullessa, ettei Alice tarvinnut toisen hupparia suojaksi kylmältä niin Bryant vain päätyi nyökkäämään sillä eihän hän voinut toiselle huppariaan väkisin antaa.
Braynt katsahti jälleen nurmikentälle.. aivankuin sää vaihtuisikin sekunnissa kun hän kokoajan sinne noin vilkuili. Braynt katsoi maahan ja huomasi jonkun hieman kuivemman kohdan nurmikossa ja meni siihen istumaan, sillä ei kestänyt enää seistä jostain syystä.
"Miks sä päätit tulla just tänne?", Braynt kysyi ja kohotti toista kulmaansa hieman kysyvästi. "Siis nurmikentälle.", hän jatkoi, sillä mistäs sitä koskaan teitäisi milloin tyttö ajattelisi Brayntin kysymyksen samalla tavalla miten hän oli kysynyt mieheltä tuon asuinpaikkaa.
Bryant sanoi ja katsoi sitten huulet sinisenä seisovaa Alicea. "Jos mulle tulee keuhkokuume ku oon iha hupparii, ni mitkä kaikki räkätaudit sä sit saat?", Bryant kysyi Alicelta ja katso itoista pieni virne kavoillaan vaikka häntä ei todellakaan se naurattanut, että Alice oli jäässä... joku muu juttu vain.

Mustatukka katsoi kadulle, jossa kulki jokin ihminen kumisaappaat jalassa ja sadetakki päällä.. Voi sitäkin onnekasta ihmistä.
Bryant katsoi jälleen Alicea ja päätti vielä kerran tarjota tuolla apua. "Ekkö ny iha varmasti tarvii tätä hupparii?", Bryant kysyi toiselta, sillä ei pitänyt siitä, että Alice oli ihan umpi jäässä ja voisi milloin tahansa kaatua jääkalikkana puun juureen.

"Miks sä päätit tulla just tänne?", Braynt kysyi ja kohotti toista kulmaansa hieman kysyvästi ja Alice myös pani merkille sen.
" Piti tavata tääl frendienkaa, mut ne päätti sit mennäkkin jonnekkin sisä bileisiin säätä ajatellen, enkä mä sit jaksanu liikuttaa eväänikään lähtiäkseni jonnekkin lahoavan rasheelaisen talon bileisiin jossa muutakaan tehdä kuin juoda viinaa ja harrasteta seksiä. ", Alice naurahti ihan kuin se olisi arkipäivää. Ei se ollut, hän korkeintaan joi viinaa ja siihen se jäi toisten lähentelemis yrityksistä huolimatta, häntä vain ei kiinnostanut oikeastaan mikään muu kuin juoda päänsä sekasin ja irtautua arjesta, niin se vain oli. Teinimäistä, mutta vaan niin helvetin perinteistä.

"Jos mulle tulee keuhkokuume ku oon iha hupparii, ni mitkä kaikki räkätaudit sä sit saat?", Bryant virnuili ilmeisesti hieman piikettelevään sävyyn Alicelle.
" Ehkä mä saan pahan yskän ja yskin keuhkoni pihalle ja kuolen. ", Alice nauroi iskien silmää huvittuneena, ei hän flirttaillut, se silmäniskukin oli vain perinne kun heitettiin jotain läppää jota tyhmempi ei pakosti tajuaisi. Tosiaan, hän kaipasi nyt ystäviään, bileitä, tunnetta kun alkoholi virtaa suonissa ja ylihuolehtivaa Rainia. Pieni huokasu pääsi toisen huulilta ja hymy katosi samaa vauhtia niiltä, kuin neito olisi juuri huokaissut sen pois. Tärisevä käsi otti tahtomattaankin taskunpohjalta yhden neon vihreän värisen napin, se heitettiin suuhun ja nielaistiin ilman mitään kyytipoikaa, olisi hänellä toki kaljaa pussissa jos hän nyt välttämättä tahtoisi yhden korkata.
Puun runkoa pitkin valuttiin alas nojailemaan yhä sitä vasten, hän ei tajunnut miksi hän edes otti napin, jokin vain käski häntä ottamaan sen, oliko hän alkamassa jäämään riippuvaiseksi?

Toinen tarjosi hupparia vielä uudelleen, kyllä neidin teki mieli se vastaan ottaa, mutta ei hänellä vain ollut sydäntä siihen joten tämä vain pudisti päätänsä ja hymyili.

Mustatukkainen katsoi Alicea ja kuunteli tuon kommenttia, miksi oli juuri nurmikentällä ilma ystäviään. "Okei... Niinpä, ei ne rasheella olevat talot mitää parasta oo.", Bryant sanoi ja siirsi katseensa kenkiinsä. Bryant kuunteli vielä toisen lauseen jatkoa, mutta ei alkanut todellakaan kysellä toisen elämästä, ei se hänelle kuulunut. Toinen sai viettää minkälaista elämää vain, ihan sama se miehelle olisi.
Bryant ei ihme ja kumma ainakaan vielä ollut saanut vettä läpi kengistään, huomioiden sen, että hän piti jalkojaan melkein sateen ulottuvilla.

Alicen vastatessa läppään, Bryant naurahti ja nyökytteli päätään tajuten kuitenkin, että silmän vinkkaus oli vain jotain aivan muuta kuin flirttaus yritys. Sitä samaa harrastettiin myös sinisilmän kaveripiirissä, eli ei uusi juttu.
Bryantin silmiin osui neon värinen tabletti jonka toinen laittoi suuhunsa, mutta niinkuin Shawn itselleen luoasi, ei hän kysellyt mitään, sillä hän päätti, ettei alkaisi kysellä.
"Munki frendit on jossai... Juomas ja bilettämäs mut mä en vaa jaksa mennä.", Bryant sanoi ja katsahti Alicea nuopeasti. "En juo yleensä hirveesti meinaa tiän et oon ennemmi tai myöhemmin ainoo selväjärkine siit porukasta.", Bryant sanoi ja tiesi sen olevan suurin ihmetys muille, koska ulkonäöllisesti Bryantia luullaan usein rötöstelijäksi.
Kun Alice pudisti päätään Bryantin hupparikysymykselle jo toistaalleen, niin Bryant katsoi toista.
"Okei.", mies vastasi ja katsoi hetken jälleen sadetta. Jo hetken alkoi näyttää hieman valoisammalta ja kuivemmalta, mutta mistäs sitä tietää milloin uusi myräkkä saapuisi.

"Munki frendit on jossai... Juomas ja bilettämäs mut mä en vaa jaksa mennä.", Bryant sanoi. Alice jonkun ok tyylisellä vastauksella. Olivatkohan kummankin frendit eksyneet sattumalta samoihin bileisiin ja niistä pois jääneet sattumalta törmännyt toisiinsa? Hyvin mahdollista.
"En juo yleensä hirveesti meinaa tiän et oon ennemmi tai myöhemmin ainoo selväjärkine siit porukasta.", toinen jatkoi pian ja Alice ei voinut olla luomatta uutta katsetta herraan. Ulkonäöllisesti ei tosiaankaan tuosta sitä olisi uskonut ja neiti olikin lievästi sanottuna yllättynyt. Kaksikko taisi olla sittenkin kuin kaksi eri maata.
" Hassua, mä ku oisin voinu melkee lyödä vetoa et oot pahempikin alkoholisti. ", Alice nauroi kiusoittelevaan ääneen ja loi myös katseen jo silmissä selvenemiseen säähän. Ilta oli alkanut kirkastumaan ja osa tähdistäkin jaksoi tuikkia oheentuvien sadepilvien välistä pippurisesti.
Neiti ojensi kättään hieman eteen päin, ei siellä enään muuta kuin hieman tihuttanut ja sekin varmasti loppuisi pian tai sitten taivas oli ottanut pienen hengähdys tauon ja jatkaisi pian entistäkin pahemmin. Heillä oli siis nyt pieni aika pelastautua jonnekkin lämpimään, jos he eivät aikoneet ulkona jäätyä.
" Hei, lähetäänkö mäkissä käymään? Se ei ollu muistaakseni kauheen kaukana, ja siel voisin ladata kännynkin. ", Alice hymyili toiselle. Ei sinänsä, eikö nälkä neidin litteässä olemattomassa vatsassa kurninut, hän ei vain mielellään syönyt roskaruokia ja jos hän mäkissä kävi, se oli sitten se salaatti ilman kastikkeita jos siis oli. Luotiin vielä pikainen kysyvä katse herraan ja kohotettiin kulmaa, ainakin hän pääsisi lämpimään.

Braynt katsoi Alicea ja huomasi sitten myöhemmin toisen hiemna yllättyneenkin katseen kun tuo sai teitää, ettei mustatukkainen olliut kamalan kiinnostunut juomisesta ja muutenkaan bilettämisestä.
"No sitte kyl erehdyt.", naurahti mies ja vilkaisi sitten jälleen ilmaa, se alkoi selventyä. Aurinko paistoi pienesti joidenkin viimeisten pilvien lomasta ja vettä tuli enää vain tihkusateena.
Lopulta Alice kysyi, että lähtisikö Bryant tuon kanssa käymään mäkissä, eikä toinen tuntenut mitään syytä miksi ei muka voisi lähteä toisen mukaan. Ei nälkä Bryantinkaan vatsassa kurninut, mutta hän lähti muuten vain toisen mukaan.

"No kyl mä voin tulla.", Bryant vastasi ja nousi jokseenkin kuivalta nurmikolta, hymyillen sitten Alicelle. Kyllä tämä reissu ainakin biletyksen voitti, vaikka aluksi herran oli sitä vaikea käsittää. "No, mennäänkö?", tuo kysyi ja katsahti muutaman askeleen päästä olkansa yli, vaaleatukkaista Alicea.

//Siirretäänkös peliä? :> //

// jeps, siirretään vain. Vastaan burgerille seuraavaksi ja linkitän tän alun sinne. : D //

// juu. :') //

// Peli siirretty Tänne näin. //

//jja paikalla siel. :> //