Feet sometimes on solid ground, sometimes at the edge

/ sikko ja eliah /

Muutama kuukausi sitten Theodore olisi vielä vannonut, ettei enää koskaan aikoisi sokeasti luottaa yhteenkään ihmiseen. Oikeastaan poika oli vannonut itselleen paljon muutakin varmistaakseen mielenrauhansa. Ensin hän oli lupaillut, ettei Eliah olisi, tai tulisi olemaankaan, yhtään enempää kun vanha tuttu, ettei hän aikoisi viettää tuon kanssa yhtään enempää aikaa kun kenen tahansa muunkaan tuttavansa kanssa. Nopeasti lupaukset oli kuitenkin unohdettu tai selitelty olemattomiin. Miehenalku ei tuntenut edes syyllisyyttä siitä, että istui blondin vieressä sohvan nurkassa viinilasi kädessään. Voisihan hän viettää aikaa näin kenen tahansa muunkin kanssa - kuten Sarahin, joka oli jälleen päättänyt lähteä viikonlopuksi risteilylle, tai jonkun niistä, jotka hän oli hätyyttänyt tiehensä voidakseen viettää päivän yksin Eliahin kanssa. Selvästikin siis aivan tavallista ajantappoa ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia.
Theo oli kehittynyt taitavaksi valehtelemaan itselleen. Hän oli vakuutellut itselleen, ettei tuntenut Eliahia kohtaan mitään, mikä luonnollisesti ei ollut aivan totta, ja olevansa rakastunut Sarahiin, mikä sekin oli ennenkaikkea valhe.

"Mä taidan käydä siellä suihkussa, sä varmaan pärjäät hetken keskenäs?", blondi ilmoitti kuin ohimennen ja vastausta odottamatta pakotti itsensä viimeinkin nousemaan sohvalta. Theon ja Eliahin oli ollut tarkoitus lähteä kaupungille muutama tunti sitten, jotenkin he eivät vain olleet saaneet aikaiseksi lähteä mihinkään. Tai Theo ei ollut saanut aikaiseksi. Blondi ei ollut vielä ehtinyt käydä edes suihkussa, päällekkin oltiin vedetty vain vanhat farkut ja tummanharmaa bändipaita, joka oli sopivasti sattunut tielle ovelle raahautuessa. Theodore ei ollut aamuihminen normaalitilanteessakaan, ja tänään hän oli käyttänyt vielä tavallistakin enemmän aikaa vain ylös nousemiseen. Todennäköisesti poika nukkuisi tyytyväisenä vieläkin, jos Eliah ei olisi saapunut sovittuun aikaan.
Vaikka oma aamupala oltiin korvattu viinilasillisella ja kahvikupillisella, Eliahista Theo kuitenkin oli ehtinyt huolehtia ja etsiä tuolle kaapeista ruokaa.

Matolla maannut koira ei turhaan aikaillut vaan hypähti sohvalle heti omistajansa noustessa ylös.Theodore jätti lasin sohvapöydälle ja autuaasti venyteltyään lähti laahustamaan kohti kylpyhuonetta. Vaatteet hylättiin yksi kerrallaan matkalle, pitihän sitä nauttia kun Sarah ei ollut kotona valittamassa ja hengittämässä niskaan.
Joku olisi voinut väittää, että Theolla oli krapula. Se ei kuitenkaan ollut täysin totta, henkisellä tasolla ehkä, vaikkei hän ollutkaan juonut. Opiskelu, perhe ja työ vei pojasta kaikki mehut, toisinaan hän ihmetteli miten ihmeessä jaksoi hoitaa edes puolet kaikista niistä asioista, jotka oli syydetty hänen vastuulleen.

Kuuma suihku ei ollut omiaan piristämään, korkeintaan se sai olon vielä aiempaakin raukeammaksi. Theo seisoi vesisuihkun alla pitkään horroksenomaisesa tilassa tuijottaen koria, johon oltiin kerätty kaikki talon saippuat ja shampoot. Ihan kun naisen purkkeja ei olisi ollut tarpeeksi jo jokaisessa muussakin huoneessa, niillä oli pitänyt valloittaa suihkukin. Puolista Theodore ei ollut koskaan kuullutkaan, kuorintavoiteen tai sadan ja yhden muun riemunkirjavan purkin tarkoitus oli hänelle täysin auki. Sarah oli joskus koittanut selittää, miksi halusi välttämättä omistaa niin monia tuotteita, tuon sanat olivat kuitenkin menneet täysin ohi. Ainakin Theon oli helppo ostaa joululahjoja jos ei muuta, hän oli saanut pari päivää sitten käteensä listan, jossa oli muutaman kymmenen tuotteen nimi, hinta ja ostopaikka. Eliahille olisi vaikeampi ostaa lahja, todennäköisesti blondi päätyisi hankimaan punkkupullon ja kallista suklaata, kuten lähes joka vuosi ja joka merkkipäiväjuhla. Mitä hän voisikaan kehnolle mielikuvitukselleen.

Poika tonki korista esille ainoan purkin, jossa ei ollut kuvia hedelmistä, joka ei ollut täynnä kirkkaita värejä ja kummallisia lupauksia tai näyttänyt muuten epämääräiseltä. Shampoo tuoksui savelta ja tyrninmarjoilta (ainakin pakkauksen mukaan, pojasta haju muistutti enemmänkin jotain liian kauan auringossa seissyttä juustoa), Theo saattoi vain toivoa, ettei haju jäisi hiuksiin pitkäksi aikaa. Ehkä olisi hyvä aika muistuttaa Sarahille, että talossa oli mies, ja miehet eivät tavallisesti halunneet pestä itseään parin kympin hyperkosteuttavalla savishampoolla tai kuorivalla yrttigeelillä.
Kun Theodore oli lopulta edennyt siihen pisteeseen, että oli löytänyt itselleen shampoon ja saippuan, ei loppu vienyt enää kovin kauaa. Suhteellisen nopeasti poika selvisi ulos kylpyhuoneesta vaatehuoneeseen, jonka Sarah oli välttämättä halunnut. Theodore ei olisi sitä halunnut, vaatekaappi yksin riitti loistavasti, mutta hän olikin totaalisen tossun alla. Poika heitti päälleen tummanharmaat, kuluneet pillimalliset farkut, valkoisen t-paidan ja sen päälle sinisävyisen ruutupaidan. Kosteat hiukset suittiin vain pois silmiltä, Theo ei ollut vielä toviin aikeissa lähteä yhtään mihinkään.

Jos blondi olikin olettanut, että Eliah oikeasti selviäisi hetkestä keskenään hengissä, oli hän mitä selvemmin ollut väärässä. Theo oli ollut poissa vain hetken, ja palatessaan hän löysi mallinalun makaamasta keittiönsä lattialta.
"Eliah?", poika kysyi ja jäätyi hetkeksi paikalleen ovensuuhun. Typerästi Theo odotti, että Eliah nousisi ylös ja ilmoittaisi liukastuneensa tai jotain, mutta ei. Hetken tuijoteltuaan blondi vihdoin tajusi kiirehtiä toisen luokse ja tarkastaa oliko tuo elossa. Oli, muttei selvästikkään ainakaan täysin tajuissaan. Jos Theodore olisi elämänsä aikana kuunnellut kertaakaan kun oltiin puhutti ensiavusta, olisi hänellä ehkä ollut jotain käsitystä siitä mitä pitäisi tehdä, hän vain ei ollut sattunut kuuntelemaan. Hetken kirottuaan blondi päätyi kaatamaan tuon päälle lasillisen vettä, kuten elokuvissa ikään.

Theon sydän tykytti hullun lailla ja lietsoi tuloaan tekevää paniikkia ennestään. Poika oli ylettömän huolissaan, jos Eliah sai pienen paperihaavan tai mustelman, nyt kun tuo oli pyörtynyt, poika oli varma, että toinen teki vähintäänkin kuolemaa. Aivot eivät kyenneet hetkeen muodostamaan ainuttakaan kunnon ajatusta, vain epämääräisiä pelon värittämiä kuvia ja toimintaohjeita, jotka eivät koskaan päässeet tekojen tasolle asti. Ajatusten selvittyä edes aavistuksen Theodore hoiti tilanteen niin kuin parhaakseen näki; istui lattialla toisen vieressä, periaatteessa piteli tuota sylissään, siveli ihoa ja hiuksia kasvoilta, tiedostamattaan, ja odotti tuon reagoivan johonkin, vaikka liian kirkkaaseen kattolamppuun tai kovaan lattiaan.
Hiljaisuuden vallitessa blondi sai tilaisuuden puhua itselleen järkeä. Eliah ei ollut tekemässä kuolemaa. Kukaan ei ollut tekemässä kuolemaa. Poika oli vain horjahtanut, ehkä kompastunut matonkulmaan, ja lyönyt kaatuessa päänsä. Ei mitään isompaa tai vakavaa. Kaikki oli hyvin. Tuolla ei olisi aivoverenvuotoa, eikä tuo todellakaan kuolisi Theodoren syliin. Hän koitti vakuutella itselleen myös, että Eliah jollain tasolla esitti, että tilanne olisi pahempi kuin se oikeasti oli saadakseen huomiota. Ei sillä, että Theo olisi oikeasti uskonut siihen hetkeäkään, pelkkä ajatuskin kuitenkin rauhoitti sen verran, ettei poika soittanut paikalle koko pelastuslaitosta. Toinen oli aina ollut oikea draamakuningas, eikö?

Mallinalulla kesti tovi, mutta lopulta tuo kuitenkin tuli takaisin tajuihinsa. Theodore henkäisi raskaasti, kun Eliah viimein pakotti silmänsä auki. Pojan sormet liikkuivat huolestuneena mukana, kun toinen tunnusteli päätään, ihan kun hän toivoisi näin ymmärtävänsä paremmin, oliko toinen kivuissa. Toinen käsi pujahti Eliahin selän taakse heti, kun tuo nousi istumaan. Theo ei osannut peitellä kasvoillaan olevaa huolestunutta ilmettä, se ei loitonnut, vaikka toinen koitti virnistää huvittuneesti ja esittää, että kaikki oli hyvin.
"Ei kukaan pyörry sen takia, että nukku vähän huonosti..", Theo väitti vastaan, mutta niin hiljaa ja ponnettomasti, ettei itsekään uskonut itseään. Poika oli niin helpottunut toisen heräämisestä, että oli valmis nielemään minkä tahansa tekosyyn. Ihan sama minkä takia Eliah oli pyörtynyt, kun tuo oli nyt hereillä.

Huoli ei helpottanut tippaakaan, kun blondi huomasi toisen ranteen. Ei tarvittua lääkäriä tai neroa kertomaan, että siinä oli jotain vialla. Mallinalkun reaktiosta päätellen se oli myös tavattoman kipeä. Eliah ei kuitenkaan jäänyt itkemään vaan koitti nousta pystyyn, onnistumatta. Toinen vajosi heti takaisin istumaan. Theo oli ottanut käden pois tukemasta, koska oli hetken kuvitellut, että blondi pysyisikin pystyssä. Ei pysynyt.
"Sä pelästytit mut", poika kuiskasi tietäen, että Eliah huomasi sen sanomattakin. Lupia kyselemättä poika kietoi kätensä tuon ympärille ja halasi, oikein varovasti, antoi sormiensa upota tuon hiuksiin ja oman mielensä tyyntyä. Kaikki oli hyvin. Sydän hakkasi edelleen luvattoman lujaa.