Peace of mind is less than never

(( Repa & Asla messiin! : > ))

Ilta ei ollut edennyt vielä kauhean pitkälle, sillä olihan kello vasta jotain yksitoista. Silti kadut olivat täyttyneet ihmisistä, jotka olivat lähteneet illanviettoon. Suurin osa tosin suuntasi askeleensa kohti lähibaareja tai jos ikä ei riittänyt, niin pussikaljojen kera puistoon tai jonnekin.
Jamie sen sijaan oli aloittanut tänään suhteellisen aikaisin ja oli päässyt jo ihan suhteellisen hyvään kuntoon yhteentoista mennessä. Siinä missä jotkut aloittivat vasta nyt, oli mies itse melko heikossa hapessa. Sitä se teetti kun oli töistä vapaapäivä ja rahaa mitä juoda kurkustaan alas. Ja oliko miehelle muka joskus puhuttu säästämisestä yhtään mitään? Jos hän kerran rahaa sai, niin tarkoitti se yleensä sitten juomista sekä muita aineita kaupungilla. Kyllä siihen vuokraan ja muihin laskuihin aina jostain löytyisi rahaa – jos ei muuten niin sitten tekemällä vaikka pimeää kauppaa jossain.

Jamie käveli erästä hämärästi valaistua katua pitkin ja oli matkalla omalle kotikadulleen Rasheelle. Hän oli pyörähtänyt muutamassa devonilaisessa baarissa ja yhden niistä vessoissa tummatukka oli ottanut muutaman viivan kokaiinia. Eli olotila oli melko… Noh, lennokas ja ehkäpä olisi ollut fiksua lopettaa ihan heti alkuun. Jamie ei kuitenkaan ollut moista edes tekemässä, sillä hän oli matkalla Rasheelle sen takia, että voisi pistäytyä nopeasti paikallisessa räkälässä ja saada itsensä paljon lennokkaampaan kuntoon. Tai, mikäli tätä edes saattoi lennokkaaksi sanoa. Jamien askeleet eivät nimittäin enää kulkeneet suoraan ja eteneminen oli jokseenkin hidasta. Hän ehkä näytti joltain paikalliselta pummilta, mutta eipä se voinut miestä vähempää kiinnostaa. Vaikka eihän sillä kadulla näyttänyt ihmisiä kulkevan, joka oli Jamielle ihan okei

Äkkiä matka kuitenkin keskeytyi siihen, että joku hyökkäsi hänen kimppuunsa ja raahasi väkisin eräälle pimeälle kujalle. Tummatukkaisen sydän hyppäsi kurkkuun, mutta huulten välistä ei karannut inahdustakaan. Mitä helvettiä tämä nyt oli? Oliko joku huumevelkojaan perivä kaapin kokoinen järkäle, joka oli päättänyt tehdä Jamiesta selvää juuri nyt? Kuja oli pimeä, joten hän ei todellakaan nähnyt kuka hänen kimppuunsa oli hyökännyt. Sen tosiasian Jamie kuitenkin tajusi, että pian hänen selkänsä oli litistetty tiukasti kylmää tiiliseinää vasten ja miehen ruumis oli painautunut tiukasti hänen omaansa vasten – estäen näin poispääsyn.

”Mitä vit--” Jamie älähti, mutta sai sitten sen seurauksena lujan iskun vasten oikeaa poskeaan, joka sai hänet kaatumaan maahan kontilleen.
”Käyhän tämä näinkin”, joku hymähteli eikä Jamie voinut kuin ihmetellä tätä tilannetta humalaisilla aivoillaan. Siis mistä tässä oli nyt kysymys? Mitä tuo täysin tuntematon kimppuun hyökännyt yksilö tarkoitti tuolla äskeisellä lausahduksellaan? Ei kai vain…

Jamie älähti uudestaan ja yritti mahdollisimman hyvin rimpuilla vastaan - humalaisista aivoistaan huolimatta. Se ei taas jaksanut tätä tummatukkaisen mustien pillifarkkujen kanssa ahertavaa mieshenkilöä innostaa, joten hän sai uuden iskun takaraivoonsa ja poika kaatui vatsalleen maahan. Lukuisat pelottavat ajatukset valtasivat Jamien mielen, jotka saivat hänet suorastaan paniikkiin.
”Lopeta tuo rimpuilu poju, niin tämä kestää ehkä viitisen minuuttia ja sattuu vähemmän”, mies örisi ja oli ilmeisesti saanut kiskottua Jamien housut puoleen reiteen asti. Ainakin kylmästä ilmavirtauksesta päätellen, joka nyt tosiaan oli se pienin murhe tässä tilanteessa. Tuo mies oli nimittäin aikomassa käyttää häntä hyväkseen eikä Jamiella ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia taistella vastaan.


(( Sori, tulipa hassu aloitus! XDD ))

Asla oli jälleen eksyksissä. Hän oli lähtenyt pienelle iltakävelylle siinä yhdeksän maissa, mutta olikin eksynyt kartalta pahemman kerran. Hän ei todellakaan tiennyt, missä ihmeessä mahtoi olla ja olikin jo harhaillut ympäri kaupunkia jo muutaman tunnin. Niin tyypillistä häneltä.. Tyttöä otti päähän, sillä hän oli suunnitellut lyhyttä kävelyretkeä, minkä jälkeen hän kääriytyisi kotona vilttien väliin hörppimään kuumaa kaakaota ja keskittymään hyvään kirjaan. Suunnitelmat eivät vain näyttäneet ottavan toteutuakseen, sillä naisella ei ollut aavistustakaan, missä hän mahtoi olla.

Hän kääntyi taas tienhaarasta oikealle ja mietti, mahtoiko tämä olla oikea suunta. Hän käveli tietä pitkin eteenpäin katsellen ympärilleen. Sivukadulla näytti tapahtuvan jotakin ja kuulipa nainen puhettakin. Hetken hän epäröi; jatkaako suoraa vai uteliaana vilkaista, mitä mahtoi olla tapahtumassa. Hän kuitenkin pysähtyi ja silmät viiruina yritti nähdä pimeälle kujalle. Kun tilanne siellä valkeni hänelle, naisen silmissä salamoi. Hän käveli tomerasti kujalle välittämättä lainkaan siitä, ettei hänellä olisi mitään mahdollisuuksia, jos tuo köriläs päättäisi ottaa vuorostaan hänet uhrikseen.

"Nyt riittää! Mä soitan poliisit, jos sä et lopeta", hän kajautti ilmoille ja heilutteli kännykkäänsä ilmassa. Hänen aivoihinsa ei mahtunut, että koska hän ei tiennyt missä oli, ei hän myöskään osaisi kutsua poliiseja oikeaan paikkaan. Mutta ehkä jo pelkkä uhkailu riittäisi saamaan toisen lopettamaan humalaisten ahdistelun.

[lyhyttääää D:]

(( Äh. Mitäpä tuosta. Laatu korvaa määrän ;> ))

Jamie oli suoraan sanottuna kauhuissaan juuri nyt. Osittain hän ei vieläkään osannut sisäistää tätä tilannetta, sillä se oli melko absurdi hänen silmissään - varsinkin jos se tapahtui itselle. Toki nyt raiskauksista aina lehdistä luki ja kuuli muutenkin huhupuheita, mutta ei sitä ikinä omalla kohdallaan uskonut tapahtuvan. Varsinkin kun Jamie oli nyt kuitenkin suhteellisen kookas (ei lihava tai treenattu, mutta pitkä kylläkin) ja olisi voinut uskoa, että tällaiset ihmiset osaisivat jättää hänet ihan suosiolla rauhaan. Mutta ilmeisesti hänen pitäisi sitten alkaa kasvattaa massaansakin, että tällaista ei enää tapahtuisi. Vaikka mistäpä sitä ikinä tiesi, että kävelisikö Jamie täältä enää elävänä pois, sillä tuo tyyppi voisi ihan hyvin raiskauksen jälkeen viiltää hänen kurkkunsa auki. Siinäpä hän sitten vuotaisi kuiviin housut kintuissa ja raiskattuna. Olipa nuorukainen sitten ainakin saanut juotua viimeiset känninsä...

Tummatukkaisen koko kroppa oli jännittynyt ja vihreät silmät oli painettu tiukasti kiinni, hänen odottaessa milloin toinen mies olisi valmis ja lähtisi pois. Ja Jamie pääsisi laahustamaan kotiin ja vaikkapa tukehtua oksennukseensa. Häntä oikeastaan vitutti, että aivot kävivät näin hitaalla, että taisteleminen vastaan oli lähes mahdoton ajatus. Mitä hän sillä muka voittaisi?
Mies oli saanut kiskottua hänen molemmat housunsa alas, puuhastellen nyt omien housujensa kanssa ja Jamie vain odotti. Ei sitten mikään maailmassa voinut tuntua yhtä nöyryyttävämmältä? Jamie olisi oikeasti voinut tappaa itsensä ihan heti, jos vain olisi pystynyt. Mikä tahansa olisi parempi kohtalo kuin tulla raiskatuksi. Ihan mikä tahansa...

Äkkiä jostain kuitenkin kajahti jonkun ihmisen - ilmeisesti naisen, vaikka ei Jamie voinut olla varma - ääni ja sai sen tummatukkaisen kimpussa olleen miehen keskeyttämään tekemisensä siihen paikkaan. Vetoketjun tuo kuului vetävän kiinni, sillä se kaikui kujan tyhjillä seinillä. Jamie voihkaisi hivenen. Ja ny sitten piti jonkun muunkin tulla todistamaan tämä hänen alentunut tilansa? No, oli hän oikeastaan ihan hyvillään siitä, että oli tullut. Eihän mies missään tapauksessa halunnun joutua raiskatuksi.
"Mikäs tää on? Sun tyttöystäväs?" se raiskausta yrittänyt mies tuhahti ja katsoi Jamieta sekä paikalle pamahtanutta naista vuorotellen. Jamieta tosin vähän epäilytti, että mitäpä joku nainen tällaiselle miehelle mitään mahtaisi? Joutuisi raiskatuksi itsekin ja sitten he olisivat kusessa.
"No vittu ei sitten. Otetaan sitten joku toinen kerta, kun tää ämmä tuli häiritsemään", mies tuhahti ja seinillä kaikuvista askelista päätellen tuo lähti. Rinnassa vellonut puristava tunne helleni hivenen ja se sai Jamien voihkaisemaan hivenen. Entäs nyt sitten? Jamie oli ehkä sääsynyt seksuaaliselta hyväksikäytöltä, mutta kuolisi vähintäänkin häpeään tuon naisen edessä. Tosi kivaa kyllä....
Mies käänsi päätään sivulle ja pyyhkäisi toisella kädellään poskeaan. Siihen oli tullut jokin nirhama, mistä vuosi verta. Tosi kiva...

Asla tuijotti raiskaajaa vihaisesti silmiin välittämättä siitä, että jos tuo päättäisi jotain tehdä, ei hän pystyisi itseään puolustamaan. Viha oli täyttänyt hänet eikä hän siinä tilassa kyennyt ajattelemaan omaa parastaan. Tuntui kauhealta, että tällaista tapahtui hänen omilla kotikulmillaan! Mutta onneksi hän oli eksynyt juuri tänne ja päässyt estämään peruuttamattoman, traumatisoivan tapahtuman.

Raiskaaja veti vetoketjun kiinni ja tuhahti ilmeisesti ärsyyntyneenä siitä, että joku oli tullut keskeyttämään.
"Sä et varmaan oo ikinä kuullu lähimmäisenrakkaudesta?" nainen kysyi kimpaantuneena toisen kommentista ja siitä, mitä tuo oli yrittänyt tehdä tuolle nuorelle miehelle, joka taisi olla aikamoisesa tuiskeessa. Asla hieman yllättyi, kun raiskaaja lähti niinkin helposti; ilmeisesti tuo ei halunnut ottaa riskiä, että joutuisi virkavallan kanssa tekemisiin. Oli miten oli, he olivat nyt kahden tuon humalaisen nuorukaisen kanssa. Aslan silmät täyttyivät myötätunnosta. Hän käveli toisen luo ja kosketti tuota olkapääjän.

"Ootko sä kunnossa?" hän kysyi lempeästi silmät huolesta täynnä. Tilanne mahtoi olla kauhea tuon nuorukaisen mielestä! Asla olisi voinut kuristaa sen iljettävän raiskaajan hengiltä; miten kukaan kykeni tekemään mitään sellaista toisille? Maailma oli uskomaton paikka..

[äh, taas lyhyttä ja tönkköä, sorisori!]

(( Nou prob. En mie tapa, vaikka joskus tulee vähän lyhyempää :> ))

Raiskauksesta Jamie olisi ihan oikeasti voinut saada melkoiset traumat, vaikka pää olikin viinalla läträyksen seurauksena mennyt hivenen sekaisin ja huomenna aamulla saattaisi olla pienoisia vaikeuksia muistaa. Mutta kyllä se muisti aina palasi ennemmin tai myöhemmin, ja olisihan hänen kroppaankin saattanut jäädä vaikka mitä jälkiä. Niihin sitten yhdistettynä tajuttoman kipeä perse, niin kyllä tyhmempikin olisi arvannut mitä edellisenä iltana olisi tapahtunut.

Mutta nyt hänelle ei kuitenkaan ollut ehtinyt tapahtumaan mitään kauhean vakavaa, josta kiitos kuului vain ja ainoastaan tälle paikalle pamahtaneelle naiselle. Sillä, että mitä nainen täälläpäin tähän aikaa teki, ei ollut mitään väliä. Olipa tuo sitten ollut pelkästään iltakävelyllä tai sitten toimittamassa ihan joitain muita asioita, mutta oli todellinen onni, että tuo oli nähnyt tämän tapahtuman. Jamie ei näet kauhean mielellään olisi halunnut jäätyä kuoliaaksi tällä likaisella kujalla.

Se mies oli mennyt menojaan ja nainen oli ilmeisesti uskaltautunut tulla katsomaan Jamien vointia - ainakin kosketuksesta olkapäässä päätellen. Sitä kosketusta nuorukainen hivenen värähti ja ynähti. Tuo kysyi hänen vointiaan ja äänensävy oli jokseenkin huolestunut. No, ihmekkös tuo, sillä olihan raiskaus ja sen yritys aika traumatisoiva teko ja niistä saattoi jäädä ihan kunnolliset arvet, vaikuttaen näin jokapäiväiseen elämään. Jamie ei tiennyt miten tämä tapahtuma tulisi häneen vaikuttamaan, sillä olihan siitä puukotuksestakin tullut pieniä jälkioireita ja ulkona liikkuminen oli pelottanut. Helvetin ihmiset, jotka aiheuttivat hänelle yhtenään traumoja. Ensin se pentu ja sitten tuo äskeinen mies. Ei todellakaan tämä elämä jaksanut loistaa Jamien osalta.

Jamie ynähti uudestaan ja liikahti hivenen.
"Mul... on... kylmä..." tummatukkainen sai sanotuksi ja painoi silmänsä muutamaksi sekunniksi kiinni. No ei ihmekään, jos oli kylmä. Housut roikkuivat edelleen puolessa reidessä ja mikäli hän ei pian kiskoisi niitä ylös, paikat jäätyisivät. Joo, hän tekee sen ihan kohta... Kunhan on saanut hengähdettyä hivenen.

Asla tiesi kokemuksesta, että kännisenä ei aina pystynyt puolustamaan itseään. Hänkin oli ollut monet kerrat hyvin lähellä joutua hyväksikäytetyksi eikä sitä oikeastaan voinut varmaksi sanoa, oliko niin jopa joskus käynyt; hän kun oli saattanut olla viikonkin niin sekaisin, ettei muistanut sen aikasista tapahtumista mitään. Myötätunto nousi pinnalle naisen ajatellessa tätä nuorukaista, jonka oli juuri pelastanut kohtalolta, jollaista ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen.

Brunette katseli nuorukaista huolissaan. Tuo vain ynähti hänen kosketuksestaan, värähtäenkin hieman. Nainen oli aidosti pahoillaan toisen puolesta; että toinen oli joutunut kokemaan jotain niin kauheaa kuin raiskausyrityksen. Nuorukainen sai sanottua, että tuolla oli kylmä. Nainen pani merkille, että tuon housut roikkuivat edelleen puolessa reidessä, muttei sanonut mitään siitä eikä muutenkaan puuttunut tilanteeseen, sillä ei tiennyt, oliko se sopivaa käytöstä. Sen sijaan nainen riisui pitkän villakangastakkinsa päältään ja kietoi sen tuntemattoman nuorukaisen ympärille.

"Onko nyt parempi?" hän kysyi samalla kun kaivoi tupakka-askia taskustaan. Hän ojensi sitä ensin nuorukaista kohtaan. "Otatko?" hän kysyi ja nappasi sitten itselleen savukkeen, jonka asetti huuliensa väliin napsauttaen sytkäriä sen päässä. Hän otti muutamat sauhut, kunnes tupakkakäsi jäi lepäämään kylkeä vasten.

"Mun nimi on Asla", nainen päätti, että nyt oli sopiva hetki esittäytyä. "Oon vasta muuttanut tänne ja oon vähän eksyksissä.. Mutta ilmeisesti mun eksymisellä oli jokin tarkoitus", hän sanoi äänessä edelleen pelkkää vilpitöntä myötätuntoa tuota humalaista nuorukaista kohtaan.