what the hell is on your mind.

// Sikko und Rain (:

Huokaus. Jasper oli niin lopen kyllästynyt vanhempien nalkutukseen. Tee sitä, tee tätä, mene sinne, tule tänne.. Sitä ei vain millään jaksanut enää kuunnella ! Poika oli päässyt koulusta kotiin ja vaihtanut sen ahdistavan koulupukunsa pois, aikeissa lähteä ulos, kun vanhemmat tuli nalkuttamaan että läksyt pitäisi tehdä ja Idaa vahtia ja ruokaa laittaa ja plaaplaaplaa. Vanhemmat itse oli lähdössä millelie päivälliskutsuille. No Jasperpa ei tietysti suostunut, ei todellakaan, ei ikimaailmassa. Vanhemma toli olleet raivoja ja joutuneet soittamaan naapurista lastenvahdin Idalle, samalla kun tummaverikkö itse paketi Skootterillaan Devon Streetille. Skootterin hän oli jättänyt erään kaupan pihaan, hän halusi mielummin kävellä. Paikka ei ollut niin hieno kuin Yellow Avenue, mutta toisalta tämä paikka oli kovasti Jasperin mieleen. Paljon mielummin hän täällä asuisi kuin Yelloe Avenuella. Voi että poika osasikaan olla kateellinen Devon Streetin lapsille. Nuo varmasti olisivat halunneet asua Yellow Avenuella, mutta Jasper olisi tehnyt mitä vain päästäkseen sieltä pois. Hassua, eikö ?
Jasper kuitenkin käppäili kadulla, sama normaali ilme kasvoillaan, josta ei voinut lukea mitä poika ajatteli. Ilme oli tavallaan tyytymätön, tavallaan iloinen, tavallaan masentunut.. Kaikkea sekaisin. Tummaverikkö oli pukenut mustan, hiukan liian ison t-paidan sekä ruudulliset farkut, joissa oli paikat polvissa. Kenkinä toimi kuluneet, mustat conversen tennarit. Poika löysi pian tiensä jollekkin synkälle kujalle.

Eipä aikaakaan kun pojan eteen sattui tulemaan joku, selvästi Jasperia isompi ja varmasti pari vuotta vanhempi jätkä, ilkikurinen virne kasvoillaan. Ilme olisi varmasti pelästyttänyt vähääkin Jasperia herkemmän. Okei, Jasper oli herkkä ja okei, hän säikähti vähän. Mutta tunteensa peittämään oppinut pojan nulikka ei näyttänyt säikähdystään mitenkään, mikä ei ilmeisesti tehnyt tuosta ilkeän näköisestä hepusta ainakaan onnellisempaa. "mihi sä oot menos." Ilkikurinen jätkä kysäisi, mutta Jasper ei vastannut, yritti vain kävellä ohi. Tosin se oli turhaa, tuon läskin ohi ei päässyt. Jasper päätti koittaa toista tekniikkaa. "voisitko läski siirtyä." Poika kysyi suoraan, ilmeenkään värähtämättä, vaikka häntä hermostuttikin, mitä sitä nyt tuli päästettyä suustaan. Selvästi tuo läskikasa ei siitä pitänyt alkuunkaan, vaan iski nyrkkinsä suoraa Jasperin poskeen. Laiha poika kaatuikin maahan, ähkäisten kivusta. Poskeen tulisi varmasti kaunis mustelma. Tuo läski ei selvästi vieläkään ollut saanut Jasperin sanoja kostetuksi, joten pian tuli uusi isku, potku tummaverikön mahaan. Jasper ulvahti ja makasi nyt mahallaan, tosin nousi nelinkontin ja hengitti hiukan raskaashi. Hän nousi vaivalloisesti seisomaan, yritti iskeä takaisin, turhaan. Uusi isku, Jasperia naamaan, Jasper kaatui maahan istumaan ja verta alkoi vuotaa nenästä.
Vaikka Jasper piilottikin tunteet aina sisäänsä, nyt olit odella lähellä, ettei hän karjunut kivusta, sillä häneen sattui, varsinkin vatsaan. Kumpa joku sattuisi tulemaan tällekkin tyhjälle kujalle ja auttamaan Jasperia..

// ei haittaa ! (:

Jasper kökötti siinä maassa, hieroi poskeaan ja nenäänsä, parin kyyneleen pudotessa poskille. No helvetti..
Läski oli juuri löymässä Jasperia ja laiheliini laittoi ranteet kasvojen suojaksi, kun iskua ei tullutkaan ja joku puhui. Jasper laski kätensä ja katsoi kohti Rainia. Läski vilkaisi tuota myös. Selvästi tuo kavahti, muttei antanut Rainin ulkomuodon häiritä. "vittuuko se sulle kuuluu." tuo totesi jäätävästi. Pian toinen käveli kaksikon väliin, Jasper oli hyvin kiitollinen tästä ja hän keskittyi pyyhkimään nenästään vuotavaa verta, Pian hänen katseensa nousi väliin tulleeseen poikaan ja arasti hän vilkaisi läskiä jätkää tuon edessä. Läski ei näyttänyt lainkaan onnelliselta. "mitä vittuu tää sulle kuuluu" tuo esitti kysymyksen. "ei mitään, joten painu vittuun ja anna mun tehdä mun työ loppuun." Tuo ärähti ja yritti iskea Rainia.
Jasper kääntyi katsomaan koiraa. Hän ei koskaan ollut oikein välittänyt eläimistä, mutta usein hänen näkemänsä eläimet eivät olleetkaan mukavimmasta päästä. Yellow Avenuella asui monia vanhempia naisia, joilla oli räsyttäviä pikku räksyttäjiä. Tämä koira kuitenkin totteli kiltisti omistajansa käskyä, istui vain paikallaan. Mikäli Rain siis omisti tämän koiran. Osasikohan se muitakin temppuja ?

Okei, nyt ei ollut aikaa ajatella, osasiko joku tuntematon koira temppuja. Katse kääntyi taas kahteen edessä olevaan poikaan. Läski yritti uutta iskua ja Jasper todella toivoi, että Rain osaisi käsitellä tuota pulleroa. Jasper ei pitänyt kivusta, mutta nyt joka paikkaa särki.