I feel so fine, am I losing my mind? /Sov.

Hammasratas

"Tämä se on", Marilyn tokaisi ja antoi pollareiden rikkoa Alession talon oven. Naisella oli totta totisesti palan pinna miehen takia. Tappaa nyt humalassa ihan ilman syytä. Rokkari tuskin edes muistaisi, että oli tappanut porvarin, joka tietty oltiin löydetty nopeasti. Ja Noahin huora oli ollut ilmianatja, josta saatettiin päätellä, että Alessio oli tosissaan tappanut tämän. Ja tietysti Alession kultaisena asinajaja Marilyn oli päättänyt tehdä oikeutta ja ilmiantanut miehen.
"Herra tuomari. Asiakkaani kertoi, että on tappanut kylmäverisesti Noah Evansin, kuten niin jo pääteltiinkin". Vaarana tässä toki oli, että Alessio paljastaisi, että Marilyn olisi jengissä ja strippari Kullanmuru, mutta kun tarkemmin ajateltiin voitiin päätellä, että ehkei italiaano niin typerä ollut, koska jos se niin tekisi, olisi se allekirjoittanut oman murhansa.

--

Alession päivä oli ollut kaikinpuolin mukava. Hän oli herännyt ilman krapulaa ja syönyt pitkästä aikaan aamiaistakin, ja mikä parasta, hän oli herännyt naisen vierestä muistaen illan tapahtumat. Rokkari oli päättänyt olla selvänä pari päivää rankan putken jälkeen ihan kehonsa vuoksi ja tähän asti se oli sujunut hyvin, selvänä olo oli oikeastaan melko mukavaa. Yllättävään mielialan muutokseen oli ehdottomasti syynä Quepek, nainen oli tosissaan tehnyt töitä nostaakseen Alen pohjalta, ja hetkellisesti tuo oli siinä onnistunutkin.

Mies kaatoi itselleen kahvia kuppiin ja istui kaikessa rauhassa juomaan sitä keittiön pöydän ääreen. Alessiolla oli päällään vain mustat collegehousut, hän ei ollut jaksanut etsiä paitaa, eihän hän ollut ollut hereilläkään kovin pitkään. Italiaano oli jopa jaksanut käydä suihkussa aamulla, kosteat mustat hiukset roikkuivat siististi alhaalla tavoista poiketen.
Täydellinen aamu ei jatkunut täydellisenä kovin kauaa kun yllättäen täysin varoittamatta ovi paiskattiin auki ja 'POLIISI' huudot alkoivat kaikua kämpässä. Alessio jäi ehkä hivenen hämmästyneenä tuijottamaan, hän oli kääntynyt ympäri tuolillaan ja laskenut kahvikupin pöydälle. Miehellä ei tosiaankaan ollut mitään käsitystä minkä takia poliisit olivat tunkeutuneet hänen taloonsa, ensimmäinen ajatus oli siis huumeet eikä ollut kaukana, että rokkari olisi epätoivoisesti syöksynyt tunkemaan kaikki aineensa vessanpönttöön.

Virkapukuisia poliiseja, pari sivaria ja vaalea nainen, ei mikään arkinen näky juuri sillä talolla jonne Quepek suunnisti, ei naisella käynyt mielessäkään että kyseinen porukka oli raahautumassa juuri Alession kämppään, mieshän oli yllättävää kyllä jopa pysytellyt kuivilla vähän aikaa. Eikä näin ollen ollut myöskään törttöillyt turhia. Tummaverikkö olikin aikeissa jo kääntyä, vaikkei tämän tilillä tiettävästi yhtäkään rikkomusta englannissa ollutkaan, mutta ainahan se oli hyvä ottaa varman päälle.

Romanitar asteli ovesta sisälle vain hieman tuon oudon porukan perässä, olettaen näiden pian iskevän johonkin tiettyyn kämpään, tosin ihmetellen miksi ihmeessä. Kyseisessä talossa ehkä asui roskasakkia, mutta ei ketään joka olisi pitänyt moisella porukalla raahata ihmisten ilmoille, eikä moisella hälinällä.

Mitä vittua se ukko on mennyt tekemään? Quepek kirosi puoleen ääneen, kuullessaan naisen äänen, joka puhui jonkun urpon tappamisesta. Alessio tuskin muistaisi itse moista asiaa ja olisi parhaillaan tunkemassa aineitaan ikkunasta taikka vessanpöntöstä ulos. Nyt mies oli todellakin kusessa. Vastoin parempaa tietämystään tummaverikkö loikki viimeiset askeleet, pyöräyttäen silmiään poliisien rikkoessa jälleen yhden miehen ovista, olisivat nyt kokeilleet lukkoa, tuskin se kiinni oli ollut. Hieman tuon sekalaisen joukon jälkeen Quepek asteli asuntoon, jossa kaikuivat selvästi yli-innokkaiden poliisien huudot.
"Mitä vittua?"

Alessio oli hyvin närkästynyt ovensa vuoksi, miksi ihmeessä kaikilla oli aina tarve pamauttaa se paskaksi vaikka se oli poikkeuksetta _auki_, ei-lukossa, _auki_, auki niin, että sen saisi auki nätisti ovenahvasta painamalla.
"Kenelle voin tehdä syytteen mun oven pahoinpitelystä?", rokkari kysyi ärtyneenä ja nousi ylös tuolilta jossa oli hetki sitten istunut.
Mies oli kertakaikkisen pihalla, mitä hän oli tehnyt? Mitä sellaista, että sen takia oli rynnännyt paikalle koko poliisilaitoksen väki, todennäköisesti siivoojista alkaen? Alessio ei tietääkseen ollut viimeaikoina tehnyt mitään, kukaan tuskin oli käräyttänyt huumeistakaan, joten.. Mikä oli pelin nimi?
Kukaan ei vaivautunut selittämään. Joku nuori miespuolinen poliisi painoi varomattoman rokkarin vatsa edellä lattiaan ja huusi 'sinut on pidätetty, kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan' litanian turhankin kovaan ääneen. Selvästi poliisi oli muutenkin innokas, todennäköisesti uusi, se näes hoisi homman kotiin turhankin väkivaltaisesti, repi kädet väkisin Alen selän taakse samalla kun painoi tämän pään lattiaan niin, ettei aivotärähdys ollut kaukana samalla kun kirjaimellisesti istui tämän päällä, ja kehtasi samalla kertoa, että nyt lohkesi syyte virkavallan vastustuksesta kun napsautti raudat tämän ranteisiin. Se olisi väärä syyte, Alessio ei näes tosiaankaan laittanut vastaan vaan hämmästyneenä antautui kohtaloonsa.

Sen sijaan, että hommaa oltaisiin jatkettu jotenkin järkevästi jäi nuorikkokyttä istumaan Alen päälle samalla kun joku toinen seisoi pampun kanssa vieressä ja kolmas luki jotain oikeuksia.

Elikkäs siis minä nyt tänne? :o Ok

Marilyn nojaili seinään oven luona ja katsoi kun turhan innokas poliisipenikka pidätti Alession. Marilynin kasvot olivat ilmeettömät ja jäätävät. Rokkari oli mennyt aivan liian pitkälle. Ja tämä oli kosto niistä seksihuora vitseistä. Naisella itsellä ei ollut mitään huolia. Näin siinä sitten käy kun on liian huolimaton ja niinähn italianon tapaiselle pölvästille helposti kävikin. Oppi numero 1. Älä koskaan tapa ilman huolellista suunnittelua.

järjestys : ratas, dreamer, minä

Olipas innokkaita poliiseja, latelivat syytteitä vaikka Alessio näytti lähinnä räsynukelta näiden kourissa.
"No jopas sitä ollaan innokkaita, ootteko ees varmoja että teillä on oikee mies?" Quepek huomautti, saaden kaikki kolme poliisia selvästi sekä nolostuneeksi että hämmentyneeksi.
"Siis meille on annettu määräys pidättää tämän asunnon omistaja." italiaanon päällä istuva virkapukuinen pelle ilmoitti, pikkutärkeä ilme kasvoillaan.
"Ette sitten tulleet kysyneeksi että onko tuo sinun alla makaava mies tän asunnon haltia?" tummaverikkö totesi nojaten pöytään, vilkaisten hämmästyneenä ympärilleen, ellei Alessio olisi retkottanut koppalakin alla nainen olisi epäillyt kävelleensä väärään asuntoon. Missään ei roikkunut sammuneita ruipeloita.

"Ja sitten vielä heittelette syytteitä olemattomasta? Sehän rasittaa jo muutenki ruuhkaista oikeusjärjestelmää." Quepek lisäsi kohottaen kulmaansa, saaden kaikki kolme poliisia jo pelkästään omalla itsevarmuudellaan vilkuilemaan toisiaan epävarmoina.

Quepek pelasti jälleen kerran päivän, Ale olisi todennäköisesti kuollut pari vuotta sitten ilman romanialaista pikkupiruaan joka toimitti silloin tällöin enkelin virkaa.
"Vittu mä rakastan suo", rokkari osoitti sanansa naiselle ja puhui, yllättäen, Romaniaa, ainut lause jonka hän osasi romaniaksi sanoa sopi tähän tilanteeseen kun valettu, eivätkä kytät nyt ainakaan ymmärtäneet. Alessio osasi sanoa saman asian yllättävän monella kielellä, pitihän hänen nyt osata sanoa jotain jokakieliselle naiselle.
"No, omistatko sinä tämän talon?", nuorikkopoliisi kysyi rokkarin päältä ja painoi 'vahingossa' kyynärpäänsä keskelle tämän ristiselkää saaden Alen pakostikkin älähtämään kivunsekaisesti, tässä 'vahingossa' oli sen verta paljon voimaa ettei sitä voinut luulla vahingoksi. Rokkari ei ehtinyt vastata kysymykseen kun poliisi oli jo jatkamassa huutoaan.
"Väärien tietojen annosta rapsahtaa lisää vuosia, ja henkilöllisyys saadaan kyllä selville heti asemalla", nuorikko selitti läjäyttäen täyden painonsa miehen selälle, tähän asti se oli sentäs yrittänyt kyykistää.

Alessio päätti pitää turpansa visusti kiinni, hän ei mielellään haluaisi turpaansa nuorikkokytältä vain sen takia, että esittäytyi tai jotain, ei ainakaan kun saattaisi saada elinkautisen sen takia, että liikutti kieltään. Outoa menoa. Miehen pää painettiin uudelleen lattiaa vasten kun tämä liikautti pienesti käsiään.

"No kyllä se on monestikko se täytyy hokea?!" Marilyn lopulta karjahti, kun kukaan ei ollut kuulut naisen hiljaisempaa ääntä. Brunette astui sisälle taloon ja osoitti italiaanoa, joka makoili lievästi sanottuna epämukavasti nuoren poliisin alla.
"Tämä tässä näin", hän sanoi ja taputti Alession päätä.
"Omistaa tämä", nainen levitteli käsiään.
"Ja tämä tässä näin tappoi sen porvarin, okei?" punahuuli tiukkasi ja käänyti sitten romanittareen.
"Ja nyt sinä siinä voisit poistua. Pidätys menossa", hän sanoi ja kääntyi sitten jälleen poliisin päin. Voi Alessio parkaa. Jos rokkari ei olisi ollut ollut humalassa ei hän nyt olisi tuossakaan tilassa. Ei Marilynistäkään ollut hauska pidättää italiaanoa, vaikka ei voinutkaan kutsua tuota ystäväksi, kuten ehkä tuo nainen tuossa vieressä.

"Antakaa meille hetki kolmen", hän lausahti. Poliisit selvästikkin epäröivät, mutta suostuivat. Tosin Alessio laitettiin käsirautoihin ihan varmuuden vuoksi. Ei Marilynillä ollut hätää ja nainen tiesi sen. Pikku revolveri lepäsi vyöllä ja kuka idiootti tappaisi kun poliisit olivat oven toisella puolella.

"No pitääkö sitä noin kovakouraisesti? Alessiosta ei ole kyllä nyt kellekkään vastusta, sillähän on vierotusoireitaki. Ja kolme karskia poliisia ryntää sisälle kesken aamiaisen pahoinpitelemään." Quepek huomautti kohottaen kulmaansa, pyöräyttäen silmiään, mihin mies olisikaan jo joutunut ilman romanitarta. Oli nainen jopa teurastanutkin muutaman velkojan italiaanon hengenpitimiksi ja sitten tämä menee tappamaan jonku saatanan porvarin? Ei ollut vaikea arvata ettei rokkarilla ollut ollut kovinkaan vilkas ajatuksen juoksu silloin.
"Jessus ukon ei anneta edes valehdella rauhassa." tummaverikkö totesi sarkastisesti, kiinnittäen vasta nyt huomiota toiseen naiseen, joka ilmeisesti oli vastuussa koko kahakasta. Harmi vain ettei Quepek voinut rei'ittää tämän sorjaa vartta siltä seisomalta, ääliöhän siten olisi tehnyt poliisien läsnäollessa. Ja vieläpä Alession asunnossa.

"Kylläpäs sitä ollaan johdonmukaisia, pitäisikö minun lähteä vai jäädä juttelemaan mukavia kolminkeskin?" Quepek kysyi naurahtaen, vaikkei ollutkaan mihinkään lähdössä. Tummaverikkö karisti nahkatakkinsa lähimmälle penkille, mulkaisten sitten uneliasta ja selvästi pihalla olevaa naista joka hoiperteli Alession makuukamarista. "Ulos." nainen määräsi ja työnsi hämmentyneen ja puolipukeisen ruipelon rappukäytävään poliisien seuraksi.

Alessio ei tiennyt kummasta oli järkyttynyt enemmän, siitä, että paljastui Marilynin olevan kaiken takana vai siitä, että hän oli murhannut jonkun porvarin. Todennäköisesti ensimmäisestä. Jos mies oli lojaali jollekkin ja piti tätä ystävänään odotti hän vastaavaa käytöstä myös toiselta. Mies ei reagoinut pään taputukseen oikeastaan mitenkään.
"Marilyn- mitä vittua?", rokkari sai kakaistua ulos vain yhden asian. Hän ei tosiaankaan käsittänyt miksi nainen oli käräyttänyt hänet. Hehän olivat ystäviä. Tai ainakin vakipanoja, eikä vakipanoa käräytetty, ei ikinä! Kuten ei myöskään saman jengin jäsentä. Käräyttäminen ylipäätäänkin oli vain paskamaisten kusipäiden alaa, Alessio ei koskaan olisi sortunut samaan.

Naiset selvästikkin pyörittivät poliiseita mielensä mukaan, nuo tottelivat molempien käskyjä edes epäilemättä.
Italiaanon päällä istuva poliisi nousi seisomaan ja repi rokkarinkin mukanaan pystyyn istuttaen tämän lähimpään tuoliin, käsirautojen ketju löysi tiensä selkänojan puolan takaa. Alessio sai oikeasti olla kiitollinen Quepekistä, nainen todennäköisesti pelasti hänen elämäänsä juuri nytkin.

/ lyhyt: ss /

"Niin minä", hän huokasi, koska tajusi, että mies ei muistanut mitään porvarin taposta. Kun nainen oli varma, että kukaan ei ollut paikalla, hän alkoi puhumaan.
"Sut saatiin kiinni piru vie! Mähän varotin sua, mutta ei sun piti laukasta kuula sen kaaliin vitun runkkari paska!" hän raivosi ja haukkui miestä.
"Ja arvaa mitä mun oli pakko ilmiantaa sut. Jos sä tuolla tavalla ihmisiä tapat ku oot humalassa niin voi helvetti", punahuuli ärisi ja sylkäisi lattiaan.

Naisen katse hiipi pois Alessiosta ja siirtyi romanittareen.
"Ja sinä olet Qupek otaksun?" hän kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Qupek, julma tappaja, josta brunette oli kuullut.

"Hienoisen tekopyhää, eipä ole sekään porvari ensimmäinen joka on menny tapattaan ittensä näillä kulmilla. Alession virhe oli vain se että paikalle sattu sinun tapanen rotta, joka ilmi anto sen." Quepek vastasi kohottaen paheksuvasti kulmaansa, rasheella ei ilmiannettu ketään, siten vain hankkiutui epäsuosioon ja sai lopulta joutui kiven sisään. Taikka tapetuksi, riippuen siitä kenet meni pettämään. Marilynin kysymyksen nainen jätti kylmästi huomioimatta, eiköhän se kuka tummaverikkö oli ollut jo melko selvä, ilmeisesti toinen kuitenkin tiesi kuka Alessiota oli pitänyt hengissä. Tämän toilaillessa.

Ensimmäistä kertaa romanitar todella piti miehen naismakua surkeana, kaikenlaiset ruipelot vielä menivät, nämä eivät sentään ilmiantaneet rokkaria, vaikka tämä meni välillä sekaisin ollessaan sohaisemaankin jotakuta puukolla taikka aseella.
"Et taida tajutakkaan kuinka paskamaisia poliisit osaa rasheelaisille olla, varsinkin sellaisille joka ei ole ees syntyperäinen englantilainen. Huonolla tuurilla ne kaivelee Alessiosta jotain paskaa lisää, rikkoo siinä välissä hieman lakia ja oikeuksia kaivaessaan juttuja ja lopulta pistää iäksi kiven sisään taikka hankkivat karkoituksen." Quepek ilmoitti kalseasti, nainen oli nähnyt kaavan hyvin monesti. Liiankin monesti. Poliisit olivat vain laillistettuja mafiosoja.

Alessio yritti penkoa muistiaan joidenkin muistikuvien toivossa. Hän muisti ainoastaan jonkun eläintenpelastajanooan mutta uskoi vahvasti, ettei se liittynyt koko asiaan mitenkään. Rokkaria vitutti melko rankasti, kuten Quepek jo sanoikin, hänen virheensä oli vain se, että hän oli eksynyt vasikan seuraan. Itse taposta italiaanolla ei ollut suinkaan huono omatunto, oikeastaan hän oli hyvin ylpeä ja iloisesti yllättynyt siitä, että oli päästänyt maailman eroon tärkeilevästä porvarista.
Marilyn oli osoittautunut täydeksi paskaksi. Miten nainen ylipäätään kehtasi valittaa jostain hänen teoistaan kun veti itse kymmenen kertaa pahemmin ja useammin?

Rokkari oli tilanteessa melkein ulkopuolinen, naiset kinastelivat keskenään ja hän jäi sivummalle, ei sillä, että se haittaisi Alessiota alkuunkaan.
Quepek oli harvinaisen terävä tapaus ja jälleen nainen puhui silkkaa asiaa. Ale tiesi, että oli pahemmassa kusessa 'sekarotuisuuden' takia, ja nyt tiesi Marilynkin joka oli selkeästi luottanut oikeusjärjestelmän oikeanmukaisuuteen sinisilmäisesti.

Marilyn tuijotteli romanitarta ja italiaanoa silmät suurina. Kuinka nuo kaksi pystyivät olemaan niin typeriä? Kaksikolla ei nähtävästi ollut ajatustakaan kuinka hankala paikka poliisi asema oli.
"Voi helvetti", nainen tuhahti ja pyöritti silmiään.
"Monestikkohan viikossa minä pelastan meidän laisiamme", hän sanoi ja painotti meidän laisiamme, koska oli hyvin selvää, että kaksikko piti häntä vasikkana, joka hän todellakin oli ei sitä kiistelemään.
"Alessio, mulle on aivan sama mitä sulle tapahtuu tai mitä sä ajattelet. Mä voisin pelastaa sut joo mut halaunko mä? Ehkä en tiiä, koska en mä aina voi olla pelastamassa, okei?", brunette ärähti.

"Ja minä en ole mikään saatanan rasisti!" nainen huusi Qupekille. Hän ei anteeksi vain voinut sietää naisen omahyväisyyttä.
"Miksi helvetissä mä olisin esm. Alession asianaja jos olisin rasisti? Miksen mä sit pelastelis skinejä, jotka vetää puukolla naamat auki?"

"Ei sinulla olisi mitään pelastettavaa nyt jos et olisi puhunut hieman ohi suusi." Quepek huomautti silmiään pyöräyttäen, Marilynin painottaessa sanaa 'meidänlaisemme', ei tummaverikkö jaksanut edes puuttua siihen.
"Ja eiköhän olisi melkoisen outoa jos yhtäkkiä siirtyisitkin ilmiantajasta puolustamaan Alessiota? Jokuhan poliisiasemalla voisi luulla sinun olevan yksi meistä. Ja siitä tuskin on hyötyä sinulle, varsinkin kun muutenkin tunnut aina olevan jengiläisiesi puolella. Luulisi että Yellow Avenuen kihot ovat jo epäluuloisia." romanitar totesi virnistäen terävästi, nainen olisi hyvin mieluusti kaivanut aseensa esille, mutta antoi sen pysytellä piilossa, poliisit tuskin innostuisivat ammuskelusta asianajajan ja Quepekin välillä, tummaverikkö ei epäillyt etteikö toisella olisi ollut omaa asetta mukanaan.

"Enhän minä helvetti soikoon sinua rasistiksi väittänytkään." romanitar ärähti, kylläpäs sitä oltiin heikkonahkaisia, missä välissä rasismista oli tullut kyse? Quepek oli puhunut siitä kuinka syvälle paskaan Marilyn oli sekaverisen rokkarin työntänyt. Erityisesti ranskalaisperimä ei englannissa auttanut, pikemminkin pahensi asioita.

Jo oli porukkaa. Mitä helvetin järkeä naisella oli noille "pohja sakille" mitään sanoa?
"Voi helvetti", hän mutisi ja sylkäisi jalkojensa juureen. Miksi hän oli tullut? Miksei hän vain sanonut pollareille, että hakisivat jätkän? No ehkä siksi, koska jos vaikka Qupekin kaltainen ämmä sattuisi paikalle ja silppoisi miekkoset.

"Valitettavasti sinä Qupek et voi tehdä nyt mitään. Alessio viedään nyt pois oikeuden eteen", brunette lausahti ja meni ovelle päin avatakseen sen poliiseille. Hän halusi nopeasti pois paikalta.

/ Mun vuoro olis vissii ollu tos välis, en tajunnu yhtää: oo
ja tietän että oon kirjottanu catfightin väärin, mut toi nyt sopii suomen joukkoon paremmin noin: D/

"Ottakaa nyt edes kunnon kätfaitti, tää on jo tylsää", rokkari ei voinut pysyä hiljaa sivussa kovin kauaa vaan tämän oli pakko laukaista hyvin turha ja idioottimainen kommentti josta ei ollut hyötyä kellekkään, korkeintaan se vain ärsytti ennestäänkin räjähdysalttiiden naisten hermoja entisestään ja muistutti kaikille, että italiaano oli edelleen paikalla (ja tämä sen päätarkoitus olikin, Ale ei voinut sietää sitä, että hänet sivuutettiin ja unohdettiin).
Kommentti oli kuitenkin totuusperäinen, pisteet Alessiolle siitä, että hän oli hyvin rehellinen tilanteessa kun tilanteessa. Kusipäinen idiootti, mutta rehellinen kusipäinen idiootti.
Samalla mieleen tuli etäisesti myös se, että etenkin Quepekin suunnalta voisi tässä vaiheessa lentää tavara jos toinenkin eikä italiaanolla olisi mitään mahdollisuutta väistää, tuoli kun ei liikkunut itsestään edes nätisti pyydettäessä, eikä ale päässyt polvilleen maahan sitä rukoilemaan kun ranteet jumittivat metallirenkaissa.

Rokkarilla tuntui olevan kova työ pokan pitämisessä Marilynin ilmoittaessa, että nyt lähdettäisiin oikeuden eteen. Idioottikin huomasi, että mies purskahtaisi todennäköisesti ivalliseen nauruun hetkenä minä hyvänsä, hän ei edes yrittänyt peitellä reaktiotaan.
"Ai että ihan oikeuden eteen?", mies kysyi hyvin ivallisena hymyillen herttaisesti päälle,
"mä kun ehdin jo toivoa sitä viiden tähden kyttäkeskusta, tätä kämppää ei kehtaa edes verrata siihen kusenhajuseen kivikoppiin. Luksusta. Mut ehkä mä tyydyn sit tohon."

Alessio muistutti olemassa olostaan, mies oli täysin oikeassa huolestuessaan asuntonsa ilmatilasta, sillä italiaanoa kohti lensi lähes välittömästi ensimmäinen esine jonka Quepek sai käsiinsä kalastettua. Tällä kertaa se oli kaljapullo, eikä tummaverikkö tuntenut hienoistakaan huolestuneisuutta siitä mihin se osuisi, hyvällä tuurilla keskelle otsaa. Heti perään lensi muovinen viinapullo, jonka koostumuksesta tummaverikkö oli kieltämättä pettynyt se oli liian kevyt. Alessiota kohti olisi lentänyt jotain muutakin, ellei eräs poliiseista olisi kurkistanut varovaisesti ovesta. Pää katosi kuitenkin nopeasti miehen silmien osuessa raivottareen, jonka tummat silmät olivat sillä hetkellä valmiina polttamaan paikalleen Marilynin ja jopa pidätetyn italiaanon, vaikka tämän pelastaminen linnalta olikin nyt päätavoite.
"Sehän tässä auttaisikin, hommaisin merkinnän lakipimun päällekäymisestä ja sinä yllytät." nainen ärähti, suoraan sanottuna italiaano oli takuulla tiennyt mitä odottaa, sen verran hyvin tämä tiesi romanittaren. Kuka tahansa muu olisi saanut luodista.

"Ehkä se on hyväki että se käy kääntymässä putkassa, piteneepä tuo kuivilla olokin." Quepek totesi lähinnä itsekseen sähisten, tulinen tempperamentti kun ei aivan heti ottanut laantuakseen, nyt kuitenkin piti rauhoittua. Alession ilme kertoi hyvin miehen olevan ratkeamisen rajalla, ja toisen räkäinen nauru tuskin saisi Marilynin äkäisyyttä laantumaan.
"Tuo virnistely auttaakin." tummaverikkö huomautti, oli melko selvää että rokkari joutuisi nyt kuitenkin poliisiasemalle, odottelemaan mahdollista oikeudenkäyntiä, kuulusteltavaksi ja kiusattavaksi.
"Äh, sulle pitää hankkia nyt asianajaja."

Ale oli tajunnut Quepekin aikeet suht koht hyvissä ajoin joten kumpikaan pulloista ei suinkaan napsahtanut keskelle otsaa kuten ne olisivat todennäköisesti tehneet jos rokkari ei olisi osannut millään muotoa valmistautua, ei ehkä olisi antanut hyvää vaikutusta kestään huoneessa olleesta jos miehen otsaan olisi yllättäen tullut kaksi mustelmaa ja taju olisi häipynyt kauas pois. Kaljatölkki hipaisi ohimoa, toinen lenteli puolen metrin päästä ohi.
"Heittele ny edes tyhjiä pulloja ettei mee viinat turhaan seinille", italiaano komensi leikkisällä sävyllä, hän ei vain osannut ottaa asioita tosissaan. Tavallaan se oli tietysti hyväkin juttu, Alessio olisi tuskin koskaan niitä jotka murtuisivat kesken oikeudenkäyntiä ja itkien ja rukoillen tunnustaisivat kaiken, ehei, hän todennäköisesti vain naureskelisi kirjakielelle ja heittelisi vähemmän asiallisia kommentteja joka väliin ajaen tuomariparan hertmoromahduksen partaalle.
"Sitäpaitsi sun rikosrekisteri näyttää värityskirjalta nyt jo, ei kukaan edes huomaa jos sinne ilmestyy joku säälittävä riitamerkintä, se olis silkkaa panettelua", Alessio valisti.

"Tai lyhenee", Ale korjasi. Poliisiasemalla aineita tuskin saisi, mutta linnassa niitä oli helpompi ja halvempikin hankkia kun ulkopuolella. Ja kun oli ilmainen kämppä, ruoka ja halvat aineet niin Ale oli viimeisen päälle iloinen, paikkahan olisi kuin paratiisi ikään.
"Enkä mä mitään asianajajaa", rokkari pudisteli päätään. Ei hänellä nyt sellaiseen olisi varaa, kallista lystiä, ja valtion määräämät ilmaiset olivat yleensä kaksinaamaisia idiootteja jotka pelasivat syyttäjän pussiin. Ehkä hän voisi ryöstää pankin tässä parin minuutin aikana ja lahjoa Marilynin takaisin puolelleen