There is a fine line between hate and passion

Ilma oli surkea. Kaato sade hakkasi maisemaa ja pimeä ilta tuntui entistä synkemmältä. Synkkä ilma ei kuitenkaan saanut lannistettua rakkauden soturi Frankieta, hän kun tuntui leijuvan jossain maan ja taivaan välillä. Vaikka nuorukainen vältteli baareja viimeiseen asti, oli sää pakottanut hänet kuivalle maalle juomaan. Edes tämä tosi asia ei saanut Frankia ärtymään niin vahvasti kuin yleensä, kiitos muutaman tunnin takaiselle puuteri sessiolle vessassa.
Tapansa mukaan hän oli humalassa, lennossa ja etsimässä yö paikkaa koska ei aikonut viettää toista yötä sekavana yksin luukussaan. Frank kittasi kaljaa ja naureskeli ystävien kanssa, tarkkaillen kuitenkin ihmis paljoutta joka sattuneesta syystä oli baariin tänä iltana ahtautunut. Hän oli kuin metsästäjä etsimässä sopivaa uhria. Se ei kuitenkaan hänen tapauksessa ollut paras sana valinta, sillä Frank ei pakottanut ketään, hän teki kaikille selväksi että se oli huvia, eikä siitä seuraisi helliä hetkiä, kävelyjä kuun valossa ja romanttisia illallisia. No sir no, ne eivät kuuluneet hänen repertuaariinsa.
Ainoa asia jota Frankie ei ollut ottanut mukaan yhtälöönsä oli hänen päänsä tila. Hän unohti aina että tässä tilassa syntyisi yleensä helposti tappelua ja katastrofeja, hän kun ei osannut humalassa tukkia turpaansa ajoissa. Frank sytytti tupakan, välittämättä siitä oliko se sallittua tai häiritsikö se jotakuta. Hitaasti hän veti ensimmäiset henkoset keuhkoihinsa ja puhalsi ne sitten nauttien ulos aivan yhtä hitaasti. "Frankie boy, herätys, maa kutsuu!" Joku huusi tuolle ja heilutti käsiään miehen nenän edessä. Hän kohdisti katseensa ja virnisti vaaleaverikölle hurmaavasti. "Anna nyt mun nauttia tästä kun vielä voin, ei mussa kuule pitkään enää henki pihise." Naureskeli ja kietoi kätensä vaalean miehen ympärille. Hänen ystävänsä olivat jo tottuneet hänen vapautuneeseen seksuaalisuuteensa.

Tyypillinen ilta, kun seuraavana päivänä ei ollut töitä tiedossa. Naomi oli liikenteessä normaalia myöhempään, mutta hän oli juonut itsensä nopeasti ajatuksenkulun turruttavaan humalaan. Rasherasp ei ollut nuoren naisen lempipaikka, mutta paremman puutteessa sekin kelpasi aivan yhtä hyvin. Mitä väliä sillä kuitenkaan oli, missä hän joisi itsensä humalaan ja kompuroisi takaisin kämpilleen sekavana ja heräisi oletettavasti sellaisesta paikasta, johon hän ei muistikuviensa mukaan ollut nukahtanut.

Muutama Rasheraspin juottoporsaista tunnisti hänet, ehkä se johtui tatuoinnista, jonka antelias kaula-aukko paljasti. Tai sitten suurin osa Naomin työpaikan asiakkaista viihtyivät yhtä hyvin täällä pahamaineisessa kaljapuodissa, jossa poljettiin käyntiin Rashee Roadin suurimmat tappelut - milloin minkäkin takia.
Tällä kertaa Naomi oli liikenteessä yksin, oikeastaan se ei edes haitannut häntä. Yksi jos toinenkin puolituttu oli löytänyt tiensä baaritiskille ja tullut juttelemaan perinteiseen ei ole suakaan näkynyt-tyyliin. Niin kulunutta - etenkin, jos samaa lausahdusta käytettiin viikoittain.

Eräs äänekäs seurue oli kiinnittänyt Naomin huomion muutamaa kertaa aikaisemminkin. Suoraan sanottuna nuorikkoa vitutti moiset mölyäjät, mutta toisaalta ei hän pistänyt pahakseen pientä meteliä, varsinkin kun se tarjosi toistaiseksi ainoan viihdykkeen koko helvetin Rasheraspissa.
Paikan päältä ostettu viinapullo (voi kyllä, baarimikko möi mielellään pimeää viinaa tiskin alta) tyhjeni tuoppiin, sekaan tiskin toisella puolella hääräävä mies kaatoi Coca Colaa. Naomin lempijuoma, jos hieman valehdeltiin.
Humalainen katse kohdistettiin jälleen sivummalla häärivään seurueeseen, eikä Naomi voinut yksinkertaisesti olla vastustamatta pientä kiusausta tuppautua seuraan.

Itsevarma askeleet johdattivat stripparin pöydän päähän, tuoppi laskettiin pöydälle ja vierestä kiskottiin lähin tuoli oman perseen alle. Sievästi Naomi istui alas ja katseli menoa hetken aikaa sanomatta sanaakaan.

"Onko pojilla tulta?", tämä kuitenkin kysyi ja katsoi tupakkaa polttelevaan jätkään.

"Frank, irti mun miehestä." pörröpäinen miehen alku huusi muka vihaisesti ja pyröitteli silmiään. Frank nosti kätensä pois ja nojautui taaksepäin tuolillaan, virnistellen vain itsekseen. Ehkä asiat oikeasti olivat hauskoja tai sitten se oli vain hänen aineita täynnä oleva pää joka teki kaikesta niin ihmeen hauskaa. Frank kohotti kulmiaan nähdessään upean tummaverisen ilmestyksen lähestyvän heidän pöytäänsä. Nainen oli hänelle ennestään tuntematon, mutta upea ilmestys joka tapauksessa. Naisen pyytäessä tulta Frankie kaivoi sytkän taskustaan ja nojautui naisen lähelle, tarjoten tulta tarkkaileva ilme silmissään. Vetäydyttyään takaisin sopivan etäisyyden päähän antoi hän katseensa häpeilemättä liikkua kaunottaren vartalolla, sitä mielessään arvioiden. "Mikäs sut tähän toi?" Kysyi hymyillen leikkisästi. Hän oli löytänyt sen mitä oli tullut tänne etsimään, tai ainakin hän toivoi niin. Frank työnsi sytkärin takaisin farkkujensa taskuun ja imi viimeiset savut omasta tupakastaan. Jokin naisen olemuksessa kiehtoi häntä, tuon itsevarmuus ja tietoisuus ulkonäöstään ei ollut se ainoa asia. Hän oli hyvä lukemaan ihmisiä, mutta tässä kunnossa hän ei ollut parhaimmillaan.

Helppo nakki, aivan kuten Naomi oli arvellutkin. Yllättävää oli kuitenkin se, miten röyhkeän avoimesti sytkäriään tarjonnut jätkä häntä katseli. Ei sillä, että strippari olisi pahakseen pistänyt - hän oli tottunut siihen jo työssään. Miehet tuijottivat, se tuppasi olemaan niillä geeneissä ja se teki asiasta faktan, jonka kykeni kuomoamaan vain korkeakauluksisilla paidoilla ja konservatiivisella pukeutumisella.
Kiitoksia sanomatta brunette tarttui sytkäriin ja sytytti sillä aiemmin esiinkaivamansa tupakan. Yleensä hän ei polttanut, mutta juodessa tupakkaa teki mieli yllättävän paljon.

Savuke kuljetettiin punaisten huulien väliin katseen tarkkaillessa pöydässä istuvaa porukkaa. Kauniina helissyt hiljaisuus katosi sormia napsauttamalla sytkäriään tarjonneen jätkän kysyessä syytä Naomin seuraantuppaantumiselle. Hillitysti nuorikko kohotti kulmiaan ja puhalsi savut suupielestään ulos, "Tarviiko mun selitellä sulle jotakin?", Naomi esitti vastakysymyksen ja sivuutti törkeästi oman vastausvuoronsa. Ei sillä, hän ei todellakaan jaksaisi analysoida kaikkia niitä ajatuksia, joita hänen päänsä sisällä liikkui sillä hetkellä, kun hän oli päättänyt änkeytyä seuraan.
Humalainen hymähdys kaikkosi Naomin huulilta hänen nauttiessa savukkeestaan. Ei ehkä lämpimin keskustelunavaus, mutta ainakin se oli edes jotakin.

Joku lähti hakemaan lisää juotavia pöytään, mutta tällä hetkellä Frankin mielenkiinnolle oli vain yksi kohde. Hänen kaverinsa eivät tuntuneet yhtään yllättyneiltä siitä että mies oli iskenyt silmänsä tähän kaunokaiseen. Joku muukin heistä olisi varmasti ollut halukas lähestymään, mutta tiesivät ettei heidän kannattanut ruveta sörkkimään enää sen jälkeen kun Frankie jotain oli päättänyt. Naisen kaikki eleetkin olivat niin harkitun sulavia että Frank ei voinut olla virnistämättä. Siinä nainen hänen makuunsa.
Mies nauroi toisen röyhkeälle vastaukselle ja pudisti päätään. "Ei tarvii, harvoin vain sun kaltaset naiset tulee tämmöseen porukkaan huvikseen." Hän töksäytti huvittuneena ja nappasi kaverinsa kantamalta tarjottimelta uuden kaljan itselleen. "Mä oon Frank jos nyt yhtään kiinnostaa.." Esitteli itsensä virnistäen, pilke silmissään. "Ja sä oot?" Jatkoi, nojautuen rennosti takaisin taaksepäin penkillään. Frank ei aikonut luovuttaa naisen suhteen, vaikka selvästi aisti ettei toinen ollut aivan samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Hah, jätkä ei sitten luovuttanut helpolla - pisteet siitä! Naomi kohotti jälleen kulmiaan ja tumppasi tupakkansa pöydällä lojuvaan tuhkakuppiin. "Mä voin vannoa, ettei mulla ole mitään taka-ajatuksia sun suhteen", strippari lausahti hivenen sarkastisesti ja nojasi kyynerpäällään pöytään. Frank. You gotta be kidding me! Naomi piti toisen nimestä. Ei ehkä kaikista tavallisin, mutta kuitenkin. "Naomi", brunette esittäytyi vastapalvelukseksi ja kohotti lasinsa huulilleen. Viinan väkevä maku sai hänet irvistämään pienoisesti, ei kuitenkaan niin, että hänen kasvoiltaan olisi sokeakin lukenut, ettei juoman maku erityisemmin miellyttänyt.

"Tiedätkö sä, kuinka raivostuttavaa on, kun sä keikut siinä edestakaisin. Aivan kun sä et edes osaisi päättää, pitäisikö sun seistä päälläs vai istua perse kiinni siinä penkissä", Naomi lausahti hetken hiljaisuuden jälkeen vino hymy suupielessään. Kevyt vittuilu tuskin jäädyttäisi tilannetta ja jos niin pääsisi käymään, hän olisi aivan väärässä seurassa.

"Joo joo, uskotaan. Mutta sä et vannonut ettei sulla olis tulevaisuudessa." Heitti takaisin ja iski silmää. Jos jotain niin ainakin naisella oli sana hallussa. Hän arveli ettei tämä ilmestys oltu aivan tavallisin keinoin taltutettavissa. Naisella oli kaunis nimi, hän tosin ei olisi ensimmäisenä ajatellut brunetille aivan sellaista nimeä, mutta tajusi sentään pitää sen sisällään. Yllättävän hyvin Frank osasi hillitä itseään ajatuksen tasosta huolimatta.
Frank kohotti kulmaansa toisen sanomisille, aistien lievän vittuilun sanojen seasta ja naurahti. Hän ei ottanut kuitenkaan itseensä, ei hän niin yksinkertainen ollut. "Mut hei, eiks liikunta pidä ihmisen kunnossa ja miehen tiellä vai miten se meni.." vastasi. "Mitä sä edes teet yksin tämmösessä paikassa? Täällähän liikkuu ties minkälaisia sekopäitä.." Kysyi virnistäen ja kaatoi sen jälkeen kaljaa kurkustaan alas. Lisää öljyä rattaisiin vain!
"Hei Frankie, heitä satsi! Pliis!" Porukan nuorin pyysi yllättäen ja sai Frankissa aikaan hillittömän naurukohtauksen. "Hei, eksä huomannu et meillä on tätä kauniimpaa sukupuolta seurassa, jätetään noi jutut ihan muuhun hetkeen." Vastasi pojalle kiusoitellen, mutta kaivoi pienen pussukan taskustaan, heittäen sen pojalle. Nuorukainen ei selkeästi ollut ymmärtänyt Frankin heittoa, mutta katosi onnellisena ihmisten sekaan. Ei mies yleensä jaellut omistaan noin vain, mutta tiesi pojan olevan sellainen joka korvaa sen kyllä takaisin joskus.

"Strippari Rasherasp Barissa ei ole kauhean harvinainen näky", Naomi ilmoitti ja äänensävyssä oli havaittavissa pientä uhmakkuutta. Noh, eipähän hänen ammattinsa tulisi ainakaan yllätyksenä, vaikka nainen ei sitä tykännyt ympäriinsä kuuluttaakaan. "Ja mitä aikaisempaan tulee... Mä en suunnittele tulevaisuutta, joten sitten sä et voi edes syyttää mua mun taka-ajatuksista. Ne olis täysin spontaaneja ja viattomia", Naomi jatkoi mitäänsanomaton ilme kasvoillaan ja tyhjensi loputkin juotavat lasistaan. Humala alkoi olla ihan kehuttava, eikä sumea näkökenttä tai sitäkin sumeammat ajatukset häirinneet ollenkaan.

"Mä alan oikeasti epäilemään sun mielenterveyttäs. Joko sä elät jossakin huumeiden tarjoamassa pumpuliunelmassa tai suljet silmäs siltä faktalta, että sä olet ihan yhtä sekopää kuin kaikki nämä muutkin", strippari totesi huvittuneena ja kaatoi laukustaan kaivamasta viinapullosta lasiinsa. Tällä kertaa lantringit jätettiin väliin ja vaivaiset senttilitrat kumottiin lasista alas irvistyksen kera. Suoraan sanottuna Naomi olisi voinut oksentaa, mutta loppujen lopuksi viinan maku hälveni suusta kiitettävän nopeasti.
Huumepussukan heittely Rasheeraspissa oli kohtalaisen riskitön teko, vaikka silloin tällöin paikalla kuulemma istuskeli peitehommissa olevia poliiseja tai vasikoita. Naomi oli kerran kuullut juttua jostakin miehestä, joka jäi kiinni huumeista nimenomaan Rasheraspissa ja sekosi sen takia päästään - välttääkseen vankilan, kuka ties.

Humala alkoi tekemään tehtäväänsä myös Naomin persoonallisuudessa, joka hetkessä muuttui rennompaan suuntaan. Hän ei enää istunut paikallaan hillittyine eleineen, vaan katseli ympärilleen kiinnostuneena, toisinaan itsekseen naurahtaen.

Frank kohotti kulmiaan kuullessaan naisen ammatin ja ei ihmetellyt sitä yhtään, olihan naisella sen verran hyvä varsi että kyllä se nyt hyödyksi kannatti käyttää. "Sponttaaneja ja viattomia? Ehkä sä vaan kiellät totuuden.." Nauroi ja piti silmällä naisen reaktioita, ei hän kuitenkaan halunnut suututtaa toista, se ei olisi sopinut hänen tarkoitusperiinsä. Hänen taka-ajatuksensa eivät olleet niin ruusuiset, Frank ei ollut niitä viattomimpia ihmisiä ja eli sen mukaisesti.
Hän seurasi toisen juomista huvittuneena. Sinnikkäästi Naomi alkoholinsa veti. "Väitinkö etten mä olis sekopää? Hulluilla on hauskempaa." Tokaisi ja pörrötti hiuksiaan, antaen katseensa hetkeksi irrota naisesta kiertämään laajassa asiakaskunnassa. Porukka oli selkeästi humalarajan huipussa ja tilanne saattoi olla räjähdysherkkä, tönäise väärää ihmistä ja koko talo menee sekaisin.
Frankielta ei jäänyt huomaamatta naisen rentoutuneempi olemus. "Ootko sä aina yhtä lämmin kaikille yrittäjille vai oonko mä vaan poikkeus?" Kysäisi hieman sarkastiseen sävyyn, mutta leikkisä hymy huulillaan. Hänen aikansa olis pian tai ei koskaan jos hän aikoi päästä naisen seurassa lähtemään. Naomi kuitenkin olisi lähtenyt jo jos ei tuo ollenkaan olisi kiinnostunut. "Asutko sä tässä jossain lähistöllä?" Mies uteli ovelan viattomasti. Hänen tarkoituksensa oli selvä, mutta halutessaan nainen voisi ottaa sen vain normaalina kysymyksenä, hän halusi tarjota Naomille vaihtoehtoja sen verran hän brunetin seurasta nautti näinkin.

Frank alkoi jollain tapaa käydä pahasti Naomin hermoille. Ehkä se johtui siitä, että jätkä otti yllättävän hyvin vastaan hänen vittuilunsa ja kehtasi vielä vittuilla takaisinkin. Tiedä häntä, mutta pieni närkästys oli luettavissa bruneten kasvoilta.
Strippari nojautui hallitusti lähemmäs baaria tutkailevaa jätkää ja hymähti, "Jos sä pidät mua lämpimänä ja itseäs kauhean hyvänä yrittäjänä, niin c'moon! Nimenomaan yrittäisit edes", Naomi sähähti ja palasi takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Sormet katosivat haromaan kiharaista hiuspehkoa, humalaisen katseen harhaillessa ilman järkevää määränpäätä.

"Näytänkö mä todellakin siltä, että mä olisin tulossa Yellow Avenuelta?", strippari kysyi kulmiaan kohottaen ja tuhahti. Kaikkea kanssa, ihan kuin se ei olisi päivänselvää, että Naomi asui Rashee Roadilla. Kovin monella stripparilla kun ei ollut asiaa keltaiselle kadulle. "Joten kyllä, mä asun lähistöllä, mutta se tuskin lyhentää sun kotimatkaasi ollenkaan", Naomi ilmoitti hetkeä myöhemmin ja kallisti päätään, hymyillen Frankille lohduttavasti.
"Sä et taida olla täkäläisiä? Tai sitten sä olet vain juonut järkes", strippari lausahti virnistäen ja kaivoi tupakan laukustaan. Toinen käsi ojennettiin mitään sanomatta Frankia kohti ja oli päivänselvää, että Naomi kaipasi jälleen tulta.

Frank ei pystynyt olemaan nauramatta naiselle, tuo oli niin suloisen pippurinen jollain todella rasittavalla tavalla. "Voi kultaseni, et sä olis siinä enää jos ihan toivoton olisin.." Frank naureskeli ja pudisti päätään. Naomi oli kyllä sinnikäs torjumaan häntä mutta se vain lisäsi hänen haluaan päästä lähtemään täältä tuon seurassa.
"Mistä sen tietää lyhentääks se mun kotimatkaa, jos sun luota on lyhyempi matka mulle ku täältä.." Heitti virnistäen. Hän kohotti kulmiaan kaunottaren vaatiessa jälleen tulta ja kaivoikin sitä sitten taskustaan, naiselle sen hieman kiusoitellen ojentaen. Välillä Frankieta ärsytti miten helposti hän otti haasteita vastaan ja varsinkin tässä tilanteessa kun vaihtoehtona olisi voinut olla joku vapaaehtoisempi. Mies seurasi mielenkiinnolla Naomin humalan tilaa ja mietti paljonko tuohon mahtui oikein viinaa.
"Strippari.. mahtaa olla hyvät tulot." Sanoi ja tarkoitti täysin mitä sanoi. Ei kukaan sellaiseen vapaaehtoisesti ryhtyisi jos ei saisi jotain takaisin. Frankie pyyhkäisi hieman hiuksia naisen kasvoilta ja keskitti huomionsa välillä pöydän porukkaan. Ei hän luovuttanut, mutta antoi ruskeaverikölle aikaa rauhoittua.

Sytkäriin tartuttiin kyllästyneen tuhahduksen soinnuttamana. Frank vaikutti sitkeältä tapaukselta, mikä saattoi olla Naomin onni tai epäonni - jätkästä ei takuulla pääsisi eroon ainakaan kovin helposti, mutta eipä tuo stripparin kiukuttelustakaan hätkähtänyt. "Sä taidat todellakin kuvitella lähteväs mun mukaan täältä?", Naomi pikemminkin totesi, kuin kysyi, mutta kysymykseksi lause muotoiltiin. Savukkeen sytytettyään hän ojensi sytkärin takaisin omistajalleen. Savut puhallettiin kohteliaasti toiseen suuntaan Naomin tarkastellessa Frankia pisteliäs pilke silmissään.

Kun toinen mainitsi jotain Naomin ammatista, brunette ei jäänyt pähkäilemään, vaan yritti läimäistä Frankia poskelle. Ohi meni, humalassa lyöminen oli aina sellaista tarkkuusammuntaa. Naomi ei todellakaan ottanut moista kohteliaisuutena, vaikka äskeinen oli sellaiseksi ehkä tarkoitettu. "Helvetti! Kyllä mulla varmasti paremmat tulot on, kuin sulla!", brunette sähähti ja katseli jätkää uhmakas ilme kasvoillaan. Tupakkaa poltettiin aggressiivisemmin, mutta olemuksesta ei huokunut sen kummemmin suuttumusta.
"Mä alan oikeasti olemaan sitä mieltä, että sulle tulee yksinäinen kotimatka. Äläkä oleta, että mä olisin edes harkinnut sun mukaas lähtemistä", Naomi ilmoitti ja tumppasi tupakkansa tuhkakuppiin.

Frank kallisti päätään naisen sanoille. "Tarviiko mun ees kuvitella?" Kysyi muka viattomasti ja iski silmä. Hän otti sytkärinsä takaisin ja imaisi Naomin puhaltamia savuja sisäänsä ennen kuin kääntyi lasinsa puoleen, kallistaen loput suoraan kurkusta alas. Hänenkin humalantilansa alkoi olla hyvin kiitettävä ja jos hän olisi ihmisiä jotka osasivat lopettaa ajoissa hän ei olisi edes kuvitellut juovansa enempää, mutta koska ei ollut selkeästikkään sellainen Frankie kurottautui nappaamaan pöydältä uuden lasin onnellisena ettei joutunut liikkumaan.
Täpärästi ohi mennyt läimäytys sai miehen virnistämään. Touché, taisi osua arkaan paikkaan. "Hei, mä lupaan että sulla on paremmat tulot koska mä en oo tehnyt päivääkään töitä." Vastasi puolustellen ja nosti kätensä ylös. Frank hymyili leikkisästi ja nojautui naisen puoleen. "Ei sun tarvii harkita, mä voin tehä sen sun puolesta." Mies ilmoitti vihjailevasti ja sipaisi naisen poskea. Hänen oli aivan pakko kokeilla puriko tämä kiukkupussi yhtä herkästi kuin piikitteli puheillaan.

"Hah, niin mä vähän arvelinkin...", Naomi kommentoi Frankin paljastukseen suoranaisesta toimettomuudestaan. Yksi plus yksi on kaksi, joten jätkällä ei olisi kauheasti varaa arvostella hänen tulonlähteitään!
"Sä varmasti kuvittelet olevas todella hauska? Mä harkitsen mielelläni ihan itsekin, taidan kumminkin olla se fiksumpi osapuoli", nuorikko virnisti kylmästi ja siristi silmiään toisen sipaistessa hänen poskeaan. Oli tuollakin otsaa, mutta aika paksunahkainen Frank taisi olla, kun ei häätänyt Naomia seurastaan tuon piikittelyistä huolimatta.

"Mä vaadin sua tarjoamaan mulle seuraavan. Ihan vain anteeksipyyntönä siitä, että sä olet loukannut mun herkkiä tunteita", Naomi vaati ilmeen muuttuessa ainakin hetkellisesti suopeammaksi. Olisi hänellä ollut rahaa ostaa juotavaa, mutta herrojen kuului tarjota, eikö vain? Paitsi että Frank tuskin lukeutuisi näihin kuuluisiin herrasmiehiin, vaikka kovasti tuo tuntui lepertelevän ja lepyttelevän.

Frank nauroi naisen itsepintaiselle kieltäytymiselle. Jos hän oli sinnikäs niin Naomi oli kyllä todella niuho, ainakin tässä asiassa. Mutta mikään ei estänyt yrittämästä. Frank kurtisti kulmiaan kaunottaren vaatiessa häntä tarjoamaan juoman tuolle. "Ensin mollaat mun työttömyyttä ja sit pistät maksamaan. NO, mitäs prinsessalle sais olla herkkien tunteiden loukkaamisesta?" Kysyi virnuillen ja nousi paikaltaan, pitäen katseensa naisessa sekä uudessa näkökulmassa tuon kaula aukkoon. Eipä häntä paljoa haitannut maksaa bruneten juomaa kun hän kuitenkin oli ihan rahoissaan, eikä maksamatta jättäminen olisi sopinut hänen tavoitteisiinsa. Naomi vaikutti hänestä kyllä todella täynnä itseään olevalta ihmiseltä, jos hän ei olisi halunnut naiselta jotain olisi hän antanut takaisin ihan kunnolla heti alkuun, sen verran koppava tuo oli. Hän ei muutenkaan pitänyt ihmisistä jotka luulivat olevansa parempia kuin muut. Mutta ei hänellä muutakaan tekemistä ollut joten tuo sai kelvata.

"Hmm, sä saat päättää mun puolesta. Ja kiitos, mä olen nyt hieman vakuuttunut siitä, että sussakin on herrasmiestä. Jossain tuolla... Kaiken muun alla", Naomi selitti epäselvästi ja hymyili. Ei tällä kertaa kuitenkaan niin piikikkäästi ja ilkeään tyyliin, kuin aikaisemmin. Frank oli kyllä takuulla paksunahkainen, ehkä strippari jollain kierolla tavalla arvostikin sitä. Päällepäin sitä ei kuitenkaan näytetty, eikä siitä mainittu sanallakaan, mutta kuitenkin. Naomi, Naomi, Naomi... Ei nainen sieltä helpoimmasta päästä. "Missä sun katsees on? Mun silmät on täällä ylhäällä", Naomi huomautti hivenen huvittuneenakin, vaikka jätkän kurkkailu hänen paitansa kaula-aukkoon ei häirinnyt ollenkaan. Siihen hän oli tottunut, sitä hän teki työkseen; antoi tuijottaa ja kurkkia. Pienestä lisämaksusta koskeakin, tapauskohtaisesti tottakai.

Eikä Naomi kuvitellut olevansa parempi kuin muut. Hän vain esitti sellaista. Kovanaamaista ja muka kamalia kokenutta tyttörukkaa, jonka ainoa kamala kokemus oli päätös kotoa lähtemisestä. Ehkä neiti vain oli katkera, kun elämä ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa ja työpaikkakin sattui olemaan kyseenalainen... Mutta pointti oli se, että kuori se vain oli. Ja yllättävän helposti murrettavissa, jos osasi käyttää oikeita aseita. Tällainen pahaa tarkoittamaton sanailu sattui olemaan mukavaa vaihtelua niihin irstaisiin vihjailuihin, joita Naomi sai työpaikallaan kuulla - toisinaan vapaa-aikanaankin.

Frank kumarsi kiitokseksi liioitellulla eleellä. Olihan hän herrasmies kun vain sattui haluamaan olla. "Mähän katselin sun silmiä, ne ovat erittäin kauniin muotoiset." Vastasi virne kasvoillaan ja katosi nopeasti ostamaan juomia ennen kuin nainen ehtisi vastata mitään.
Frankie tilasi naiselle vain jonkun juoman, hirveästi kiinnittämättä huomiota minkä ja itselleen tequilan ja kaljan. Mies kaatoi tequilan jo tiskillä alas ja hengähti hetken ennen kuin palasi pöytään, lasit pöydälle laskien. "Taidat oikeesti tykätä musta kun vieläkin siinä, kyllä sulla joku taka-ajatus on pakko olla.." Hän naurahti ja istui takaisin penkilleen, katse naisen silmissä, jotka kyllä olivat kauniit. Tilanteen olisi parempi ratketa ennen kuin hän oli juonut päänsä täyteen koska sitten hän lähtisi ensimmäisen vapaaehtoisen mukaan.