Let's party all night long at the private hospital!

//Tänne gameover ja en sitten tiedä otsikon kieliopista saati muustakaan, mutta ei se mitään! Pikkuvikoja : )

Tänään oli sen yksityissairaalan 60-vuotis juhlat, missä Nicholas oli töissä. Tietenkin mies oli juhlissa mukana, aivan kuten melkein koko sairaalan henkilökunta. Lukuunottamatta niitä, ketkä päivystivät tietenkin töissä. Jonkunhan piti niitäkin hommia hoitaa. Mutta suurinosa työntekijöistä oli päässyt nyt juhlimaan. Juhlat pidettiin sairaalan kellarikerroksen viihdetiloissa, joissa pidettiin muunmuassa pikkujouluja, sun muita pieniä partyjä. Koska yksityissairaala ei ollut mikään suurin, niin siellä helposti tunsi ainakin sukunimiltä työkaverit. Ainakin jokaisen lääkärin kaikki tunsivat, mutta sairaanhoitajia oli sen verran enemmän, että saattoi muistaa vain sukunimen. Nicholas oli hommannut koirilleen taas sen saman hoitajan, joka olisi koirien seurana niin pitkään kun Nick olisi poissa. Todennäköisesti nämä juhlat venähtäisivät myöhään, sillä tarjolla oli paljon ilmaista juotavaa ja buffetpöytä täynnä pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa, kaikki tietenkin oli sairaalan tarjoamia.

Nicholas oli suoraan töiden päätteeksi jäänyt juhliin, joten hänen oli pitänyt jo kotoa ottaa mukaansa juhlavaattensa. Mies oli käynyt suihkussa pukuhuoneessa ja vaihtanut sitten työvaatteensa siistimpiin. Oli ohjeistettu, ettei tarvinnut olla mitään iltapukutyyppistä, vaan käytännössä jotakin siistiä illanviettovaatetta, joten tietenkään Nico ei ollut pukua nyt laittanut päällensä. Nicholas oli pukeutunut tummanvihreään ruudulliseen kauluspaitaan, jonka alle oli puettu harmaa miestentoppi. Kauluspaidan ylimmät napit oli jätetty rennosti napittamatta ja jalkoihin oli vedetty harmaat merkkifarkut. Ranteessa kiilsi lahjaksi saatu kello, eikä tietenkään mitään halvinta malliaan sekään. Housuja yllä piti musta nahkavyö ja jalassa oli mustat nahkaiset kengät. Ja koska mies oli pitänyt koko pitkän työpäivän piilolinssejä, oli hän vaihtanut piilarit nyt laseihin. Vaikka miehen näkö olikin ihan ok, niin paremmin sitä lasien kanssa näki. Mutta ei tämä herra ihan sokeaksi tullut ilman lasejakaan. Lähelle hän näki paremmin vieläpä kuin kauas. kuva

Lastenlääkäri käveli nyt muiden joukkoon ja nappasi buffetpöydän vierestä itselleen lasin boolia, jota cateringporukka oli tehnyt. Maistettuaan kulauksen juomaa meni herra juttelemaan työkavereidensa sekaan. Tietenkin aluksi puhe oli lähinnä töihin liittyvää, mutta varmasti illan mennessä pidemmälle jutut muuttuivat rennommiksi ja lopulta todennäköisesti turhankin rennoiksi. Odotettavissa oli (kuten aiemminkin työpaikanjuhlissa) myös varmasti ihmisten toistensa löytämistä ja varmasti täältä lähtisi pari jos toinenkin viettämään loppuiltaa yhdessä jonnekkin muualle.

Neiti White saapui yksityissairaalan syntypäväivä juhliin hiukan myöhemmin kuin muut henkilökunnasta. Tällä vaaleaveriköllä kun oli hieman paperitöitten tekeminen kestänyt kun oli muutenkin ollut iltavuorossa. Nyt kuitenkin nainen oli saapunut paikalle ja tervehti naiskolmikko työtovereitaan niitä jotka olivat hänelle myös arkipäivänäkin ystäviä. Delia oli nopeasti käynyt kotonaan joten siksi olikin kestänyt hieman paikalle saapuminen. Nainen kun nyt halusi vaan antaa itsestään muille suhteellisen hyvän vaikutuksen, ei hän kehdannut tulla hiusket törröttäen joka suuntaan joten suihkun jälkeen nainen oli kuivannut hiukset ja laittanut niitäkin jonkinlaiseen kuosiin. Ne kumminkin olivat rennosti auki, mutteivat törröttäneet miten sattuu. Mitään juhlamekkoa nainen ei ollut viitsinyt vetää päälleen, vaan tummahkot farkut ja sitten liivin jonka alla oli valkoinen kauluspaita. Hihoille kuitenkin oltiin tehty niin että ne ylettyivät kyynärpäihin asti. Kaulalla myös roikkui kultainen kaulakoru. (kuva)

Vaaleaverikkö jutteli ystäviensä kanssa, josta oli tullut huono tapa sillä tuskin Delia muita henkilöitä tunsi kuin sukunimeltään ja näiden toimikuvan. Sen kummemmin hän ei tiennyt kenestäkään muista töitä pidemmälle, ei näiden luonteista tai suhteista toisin kuin sairaanhoitaja kavereiden jotka omistivat kyllä nimetkin Roselyn, Michelle ja Lacey. Töitten parissa kun aina ei kerennyt juttelemaan noidenkaan kanssa mutta ruokatunnit yleensä vietettiin nelisteen. Käsissään naisella oli jo boolia joka oli uponnut hyvään vauhtiin. Delian pitäisi vain kontrolloida juomisiaan ettei mokaisi mainettaan, se tosiaan oli tärkeä hänelle jos joku asia. Entisessä sairaalassa Delia oli vetänyt todella överiksi, oikein kunnolla ja vielä esimiehensä edessä että oli tämä häpeissään ottanut lopputilin ja vaihtanut jopa paikka kuntaa.

Naiskolmikko puhui keskenään sitä sun tätä, ja tuo kolmikko oli ollut sen verran pitkään töissä tässä sairaalasta että tunsivat kaikki ihmiset melkein kun omat taskut – no ei ihan niinkään mutta paremmin kuin hän. Tytöt monta kertaa olivat kehoittaneet häntä tutustumaan muihinkin työntekijöihin enemmän kuin työkuvioissa. Delia puri kevyesti huultaan, ja ravisti päätään. Hän siirtyi naisten seurasta boolikulhon luokse ja kaatoi lasiinsa lisää tuota alkoholipitoista myrkkyä. Tujun makuista tavaraa se ainakin oli, joten pitäisi nyt hieman olla varovaisesti tuon kanssa. Tosiaan Delia oli alkanut myös juttelemaan näiden muitten kanssa jotka vain tunsi nimeltään. Ei mitenkään erikoisen tuntuisia ollut mutta oli nyt hyvä pitää ystävällistä mainettakin etteivät vaan muut luulleet häntä miksikään hissukaksi.

Delia päätti keskustelun sairaalassa työskentelevän siivoojan kanssa joka oli osoittautunut jopa melko huvittavaksi tyypiksi, ihme että oli kehdannut edes paikalle tulla. Juuri kun vaaleaverikkö kaatui, sattui hän kompastumaan omiin jalkoihinsa ja heittäen boolinsa miesporukan päälle, tai lähinnä vain jonkun tummatukkaisen lääkärin päälle.. mikäköhän sen nimi oli. Mutta samassa tilanteessa nainen havautui ja tajusi mitä oli käynyt. ”Ääh.. anteeksi, en tosiaankaan harrasta toisten kastelemista.. oon todella pahoillani” Delia suoraan sanottuna oli aivan häpeissään mutta onneksi mies ei kovin pahasti näyttänyt kastuvan. Pian nainen jo kaiveli laukkuaan ja otti tuolta puhtaan nenäliinan. ”Anna mä kuivaan” Delia totesi yhä nolon kuuloisena hetken pyyhkiessään toisen paidan kulmaa nainen taas havautui tekosistaan ja lopetti toisen paidan kuivaamisen. ”Anteeksi oikeesti” nainen vielä pahoitteli pahoittelun jälkeen. ”Mä en tajua miten mä voin kompastua omiin jalkohin..” Delia huokaili ja samalla yritti muistaa toisen sukunimeä. L.. Lend.. LEWIS! Tuon miehen kanssa työskentely oli käynyt vähäksi, harvoin hän siis oli asioinut tuon lääkärin kanssa.

Nicholas oli jutellut aluksi oman osastonsa ylilääkärin kanssa sekä muutaman sen osaston sairaanhoitajan kanssa. He olivat keskustelleet lähinnä yhteisistä potilaista ja kun Nicholasta oli alkanut ahdistaa samat työjutut, mitä juuri oli aiemmin päivällä puinut muiden kanssa, niin mies oli todennut hakevansa juomista lisää. Toinen lasillinen kaadettiin täyteen boolia ja herra siirtyi nyt juttelemaan parempien kavereidensa kanssa. Heistä kaksi oli lääkäreitä ja yksi oli miespuolinen sairaanhoitaja. Tällä porukalla miehet olivat monesti viettäneet miesten iltoja ja käyneet istumassa iltaa ties missä. Voisi sanoa, että nämä olivat miehen parhaita kavereita. Sillä työkavereitahan sitä tunnetusti eniten näki, joten helposti tutustui paremminkin niihin. Sydänkirurgi Michael oli juuri kertomassa tarinaansa, mitä oli tapahtunut hänen ja hänen vaimonsa ulkomaanmatkalla, kun Nicholas tunsi päällensä kaatuvan jotakin märkää. Koko porukan mielenkiinto herpaantui nyt tähän välikohtaukseen ja Nico käänsi katseensa naiseen, joka päällensä nestettä kaatoi.

"Hei, ei mitään ongelmaa", Nick totesi hieman sähläävälle naiselle ja ehti pikaisesti tunnistaa, että kyseessä oli toisen osaston sairaanhoitajia. Miesporukka pian jatkoi omia juttujaan, tosin taputtaen kannustavasti Nicholasta selkään. Olihan tuo hoitsu hyvännäköinen ja kaikki jätkät tiesivät miehen olevan sinkku. Kun nainen tarttui hänen paidan helmaansa, Nicholas naurahti ystävällisesti.
"En mä oo sokerista tehty, eikä oo eka kerta kun joku kaataa juomat täällä päälle, joten no hätä", Nicholas toisti nyt ystävällisesti ja katsoi tyttöä silmiin hymyillen. Kerrassaan kyllä silmää miellyttävä tapaus. Nick muisti että tuon hoitajan sukunimi oli White, mutta etunimestä ei juurikaan ollut hajua. Niin paljon he eivät olleet tekemisissä. Joten tuskinpa nainen tiesi hänenkään etunimeään. Varsinkin kun lääkereitä tupattiin kutsumaan aina sukunimellä työtehtävissä.
"Nicholas", mies ojensi sitten kättään kohti sairaanhoitajanaista ja hymyili tälle rennosti. Turha tuon oli huolehtia Nicholaksen paidasta, se oli ihan ok ja pesussa tuokin tahra lähtisi.
"Mut nyt sä tarttet kyllä uuden juoman, anna mä haen sulle", Nicholas totesi sitten nyt hieman flirttaillen ja kävi pikaisesti hakemassa uuden lasillisen juomaa neidolle. Siinä ei kauaa kestänyt ja matkalla takaisin mies vinkkasi silmää kavereilleen. Tiedottaen, että vaihtoi hetkeksi juttukaveria.
"Noin, ole hyvä", lääkäri ojensi nyt uuden lasin tuolle naiselle.

Delia ei kerta kaikkiaan osannut edes mielessään sanoa kuinka häntä hävetti tuo kompastelu sillä ikään hän ei ollut kaatanut kenenkään päälle juotavaa. Onneksi sentään se oli vain viinaa ettei mitään viiniä, se olisi sitten ollut pahempi juttu jos toisen paita olisi mennyt oikeasti pilalle. Vaaleaverikkö päästi huokaisun huuliensa välistä, ”mun on vielä pakko sanoo kerran et oon pahoillani” nainen ravisti kevyesti päätään ja katsoi sitten tarkemmin miehen kasvoja kun ei ollut sitä aikaisemmin tehnytkään. Mukavaltahan tuo vaikutti eikä ulkonäössäkään ollut mitään moittimista, mutta silti Delia olisi halunnut tutustua toiseen ehkä ihan muulla tavalla kuin tällä tavoin. Nenäliinan puolestaan nainen heitti roskikseen. ”Mä en väittänyt että sut olis tehty sokerista, mutta tiedä noita.. jotkut tosiaan ottaa ittensä jos vahingossa roiskuu jotain päälle” nainen päästi kasvoilleen pienen hymyn. ”Delia” nainen kätteli toista lyhyesti mutta kumminkin reippaasti, kättelykin kertoi niin paljon ihmisestä.

Tosiaan kaikki boolit olivat lasia myöten nyt maassa ja toisen paidalla. Delia oli hieman hämmästynyt toisen todetessa että se menisi hakemaan hänelle uuden. ”Hei, ei sun tartte.. mähän sun päälle ne boolit kaadoin” nainen huokaisi ja katsoi miehen perään hetken kun toinen jo käveli boolikulhon luokse. Delia siirsi katseensa hetkeksi maahan, että otti päähän tuollainen höslääminen. Ei ollut yhtään hänen tapaistaan, varsinkaan alkaa vielä pyyhkimään toisen paitaa – ihan hyvin hän olisi voinut vaan antaa nenäliinan toiselle ystävällisesti eikä käydä heti toisen kimppuun.

Vaaleaverikkö havautui kuullessaan taas puhetta ja nosti katseensa mieheen joka tarjosi nyt hänelle lasia. Delia otti lasin vastaan ja hieraisi hieman niskaansa. ”Kiitos nyt, vaikka oikeestinhan mun tässä sulle pitäis uus paita ostaa” nainen hymähti ja käytti katsettaan hetkeksi muualla mutta kääntyi taas Nicholasin puoleen. ”Me ei olla ennen taidettu jutellakkaan?” nainen kallisti hieman päätään ja katsoi toista kysyvästi. ”Mutta hauska nyt loppujen lopuksi tutustua.. Toisin olis voinu tapahtuu hieman paremmissa merkeissä” Delia naurahti rennosti ja siirsi sitten lasin huulilleen ottaen pienen hörpyn.

Nicholasta lähinnä huvitti naisen pahoittelu, oikeastaan se oli ihan söpöä. Vaikka tosiaan tässä ei kukaan kuollut tai muutenkaan maailma kaatunut. Yksi paita sinne tai tänne, ei se Nicholaksen taloutta kaatanut saati muutenkaan pilannut iltaa. Ainahan näissä juhlissa jotakin tapahtui. Nyt hieman aikaisessa, mutta mitäpä sen väliä.
"Pahoittelut vastaanotettu", Nico kuitenkin totesi, sillä näin varmasti pääsisi tästä pahoittelu kierteestä eroon. Sitten mies katseli hetken ympärilleen, kääntäen katseensa taas tuohon sairaanhoitajaan.
"Mä en oo niitä miehiä, et jatkossa ei tartte säikähtää", Nicholas totesi sitten rennosti nauraen ja hörppäsi juomaa lasistaan samalla pöyhien toisella kädellä hieman hiuksiaan. Paita kyllä tuntui märältä, mutta äkkiäkös sekin tässä illan mittaan kuivuisi.
"Delia, mä en oo tainnukkaan kuulla sun etunimeä. Pitäis vissiin töissä ruveta käyttää toisten etunimiä, niin ei tarttis aina kysellä sit vapaa-ajalla, et mikäs sun etunimi onkaan ku tiedän vaan sukunimen", mies jutteli sitten niitä näitä ja mietti samalla, kuinka kaunis nimi tuolla kauniilla naisella oli. Sopi hyvin tuohon ilmeeseen.

Nicholas vain naurahti toisen sanoille, ettei tämän tarttisi. Todellakin tarvitsi, halusihan Nicholas tehdä vaikutuksen tähän naiseen. Tai siis tietoisesti ei halunnut, mutta halusi silti. Toisaalta kuka tahansa miespuolinen tällaisessa tilanteessa olisi käynyt hakemassa uuden juoman neidolle. Palatessaan Delia totesi Nicholakselle, että tämän olisi pitänyt miehelle ostaa paita. Nicholas ei voinut taas kuin nauraa ystävällisesti omalla matalahkolla äänellään ja samalla tämä nosti lasejaan nenällään.
"Pyh, mulla on ihan tarpeeks paitoja, hyvä vaan jos on joku syy miks vois heittää pois, en oikein raaski heitellä mitään pois, vaikka pitäis. Ehkä jonku pitäis tulla mun vaatekaappi hoitaa kuntoon", Nicholas naureskeli naiselle.

Toisen kysymykseen mies pudisteli pienesti päätään ja joi taas lasiaan tyhjemmäksi. "Joo ei taideta olla, paitsi eks sä joskus ollut siellä päivystyspuolella kun sinne tuli se yks lapsi? Ja piti mut, siis lastenlääkäri hälyttää paikalle ihan? Vai sekotanko sut johonki muuhun", Nicholas vastasi sitten epäröiden. Ainakin Delia näytti samalta kuin se hoitaja silloin. Eikä siitä nyt niin pitkä aika ollut. Tosin eihän Nicholas silloin ehtinyt rupattelemaan vaan oli keskittynyt potilaaseen.
"Uusiin ihmisiin on iha jees tutustua, eikä nää merkit nyt huonot ollu, mä oon aina halunnut tulla kastelluksi kauniin naisen takia", Nico vastasi sitten hieman jo flirttaillen ja tunsi ystäviensä katseet niskassaan. Mies käänsi pikaisesti katseen taakseen ja viestitti, että ei heidän tarvitsisi niin tiiviisti seurata tätä tilannetta. Kyllä mies osasi itse naisasioita hoitaa.
"Ootsä kuin pitkää ollu täällä töissä?", Nick kysyi nyt vastaavasti toiselta, sillä ei ollut varma oliko viime pikkujouluissa nähnyt tätä ilmestystä. Toisaalta kunto silloin oli ollut hieman huonohappinen ja siihen kuntoon Nicholas ei nyt aikonut kyllä itseään juoda. Siitä oli saanut viimeksi kuulla aika paljon..

”Sepä mukava kuulla” nainen hymähti pienesti sillä oli hän tavannut ihmisiä jotka oikeasti otsivat itseensä todella helposti ja se vasta olisikin sitten ollut noloa jos toinen olisi pää punaisena alkanut huutamaan hänelle varsinkin kun esimiehetkin olivat juhlissa. Onneksi nuo eivät olleet tilannetta nähneet, ties mitä hekin olisivat sitten miettineet. Varmaankin luulleet että Neiti White oli jo aivan humalassa että kaatoi tahalteen booleja muitten työtovereiden päälle – ei sentään, hän ei todellakaan harrastanut tuollaista. Delian päälle oltiin kyllä joskus kaadettu juomat, mutta siinä tilanteessa nainen oli vihainen sillä hänen päällä oli koreillut erittäin kallis mekko joka oli vieläpä vain vuokralla. Onneksi se oli pesussa puhdistunut ja vuokrafirma oli sitten ottanut mekon takaisin, huh hyvä vain.

Neiti White silmäili hetken Nicholasta, ”eikö se ole sun vaimon hommia.. luulisi että se heittäisi kaikki turhat kamat pois lojuumasta kaapin pohjalta” vaaleaverikkö totesi sillä hän ei tiennyt oliko toinen avioliitossa vain mutta yleensä kaikki hänen tuntemat lääkärit olivat jo avioliitossa eivätkä sinkkuja, toisin taisi hän pari sinkkuakin tuntea. ”Mutta eikö ole vaan hyvä että on paljon vaatteita niin voi aina vaihdella mitä tahansa päälleen – itse omistan ehkä enemmän vaatteita kuin säilytystilaa, kengistä puhumattakaan” nainen naurahti pienesti sillä se oli aivan totta. Naisen vaatekaapit tursuivat vaatteista, eikä hänkään oikein kehdannut heitellä vaatteita pois. Kenkiä tosiaan oli toistakymmentä paria mutta Delia tykkäsi muutenkin laittautua kunnolla ja vaihdella eripäiville vaateita. Joskus hän jopa vaihtoi vaatteet kolmestikkin päivssä. Shoppailusta nainen ei välittänyt mutta jotenkin hänen matkaansa vain aina ja aina tarttui jotakin kun Delia oli ostoksilla muuten vain. Mutta onhan tässä vuosiakin mennyt minkä matkassa vaatteitakin on keräytynyt. Rikkinäiset on heitetty aina pois tai korjattu, lumppu kamaahan naisen vaatekaapista ei siis löytynyt.

Vaaleaverikkö joutui hetken mietiskelemään olikohan hän kyseessä, mutta sitten jostain takaraivosta se tulikin esiin että olihan hän tuonut lapsen päivystyspuolelle. ”Niin joo.. taidat muistaa oikein, eihän siitä edes niinkään kauan ole mutta itse tuskin pistin merkille kuka lääkäri hälytettiin paikalle kun lapsi oli niin peloissaan että piti hieman rauhoitella tuota” Delia totesi ja muisteli samalla sitä lapsiparkaa jonka silmistä näkyi täysi pelko varsinkin kun vanhemmat eivät olleet paikalla. Vaaleaverikön naamalle leveni hymy toisen todetessa että on aina halunnut tulla kastelluksi kauniin naisen takia. ”Mikäs siinä jos tykkää olla märkänä” Delia totesi kunnes tajusikaan kuinka tyhmän lauseen hän olikaan päästänyt suustaan. ”Siis.. joo ei mitään” nainen meinasi korjaa sanansa mutta antoi asian jäädä siihen. ”Muutenkin tunnen täältä aika vähän porukkaa, tai no siis tiedän kaikki sukunimiltä mutta en sitten nimeltä lähes ketään paitsi noi tutummat työkaverit” nainen hymyili pienesti jälleen ja otti lasistaan taas hörpyn.

”Jolukuussa aloitin täällä, mutta pikkujouluihin en päässyt ihan muista syistä.. ” Delia totesi ja hieraisi sitten niskaansa. Pikkujouluissahan olisi ollut oiva tilaisuus tutustua muihin mutta kyllähän hän nyt muutenkin sitten tutustui henkilökuntaan ihan töiden parissa. ”Sä varmaankin oot vähän pitempää täällä ollut vai veikkaanko ihan väärin?” vaaleaverikkö kysyi ja kallisti hieman päätään. ”Mun on pakko sanoo et kadehdin teitä lääkäreitä.. musta piti niin tulla lääkäri mutta valitsin vähän väärän tien.. Onneksi nyt kuitenkin pääsin sairaalahoitaja koulutukseen niin saa edes jotenkin auttaa ihmisiä.. Se on jotenkin mun juttu..” vaaleatukka höpötti ja jatkoi : ”Kuinka sä päädyit lastenlääkäriksi? Jos saa kysyä niin onko sulla omia lapsia vielä?” Neiti White kohotti hieman kulmiaan ja katsoi toista kysyvästi.

//Sorge piän kesto, mut tässä on ollu taas menoa ja meisinkiä :'D Ja hitsi mikä kilometrivastaus! Ei siis sillä, et mua haittais, hyvä vaan ; )

Nicholas naurahti matalasti, kun nainen puhui jotakin vaimoista ja sellaisesta. Se oli ollut ainoa reaktio, mikä oli tullut mieleen. Vaikka kipeäähän tuo sana vielä teki. Olihan hän ollut menossa naimisiin, mutta saanut viime hetkillä selville, että nainen petti häntä.. Ainoa vastareaktio oli se, että vain nauroi aina ajatellessaan. Vaikka oikeasti kai siitä olisi pitänyt jo päästä yli, tai vähintään surra.
"Mmm, no ei mulla oo vaimoa hoitamassa semmosia hommia", Nico vastasi sitten virnistäen ja nosti taas laseja silmillään paremmin. Sitten hän hörppäsi juomastaan ja katsoi Deliaa hymyillen silmiin.
"Joo, mut mieluummin täyttäisin kaapin aina uudemmilla vaatteilla, kun pitäisin vanhoja siellä tilaa viemässä", Nicholas vastasi sitten letkeästi naurahtaen ja loi katseen hetkeksi ympäristöönsä. Tämä seisoskelu alkoi tuntua liian viralliselta, joten mies etsi katseellaan vapaata sohvaa.

Delia oli kuin oli, ollut se sama hoitaja. Nicholas ei siis muistanut väärin ja oli oikeastaan ylpeä muististaan. Tai sitten Delia vain oli ihminen, joka jäi miehen mieleen. Mies nyökkäili toisen sanoille ja kuunteli toista kiinnostuneena. Neiti White vaikutti todella kiinnostavalta ihmiseltä, ja tässä tuskin oli ollenkaan alkoholilisää. Koska ei mies ollut niin paljon vielä ehtinyt juoda. Tai sitten booli olisi erittäin vahvaa.. Sitten Nicholas naurahti toisen sanoille märkänä olemisesta.
"Jep, märkänä tavalla tai toisella", mies totesi rennosti ja viestitti näin, ettei välittänyt toisen muka hölmöistä sanoista. Koska eihän se ollut niin justiinsa, sitä paitsi työpaikanjuhlissa sai kääntää asioita hieman tuhmemmiksi. Vai mitä?

"Joo, oonhan mä täällä jo jonkin tovin ollut, mutta mikäs täällä on ollessa, kun on ihan parhaat työkaverit ja muutenkin hyvä työpaikka", Nick vastasi toisen sanoihin ja joi taas booliaan hieman. Mies oli hieman lähentynyt Deliaa kohden, sillä olihan hän päättänyt flirttailla tuolle tänä iltana. Ilman taka-ajatuksia *köh* tietenkin. Kun nainen selitti kahdehtivansa lääkäreitä, mies hymyili toisen jutustelulle. Tosin ei ollut uutta se, että lääkäreitä kahdehdittiin. Mutta tosiasia oli se, että ammatti ei ollut helppo, eikä tosiaan aina kovinkaan kadehtittava. Tässä työssä piti välillä tehdä vaikeitakin päätöksiä ja ottaa kova vastuu asioista. Kun neiti esitti kysymyksensä Nicolle, huomasi mies samalla yhden sohvan vapautuvan.
"Mennään istumaan tonne, niin vastaan sit sulle", Nick naurahti ja lähti johdattamaan heitä sohvalle istumaan. Seisominen kun alkoi jo jaloissa tuntua.

"Niin.. päädyin lastenlääkäriks oikeastaan... no.. ex-tyttöystävän kautta, tosin nyt oon vaan ilonen, et sille tielle lähdin. Koska tää on niin mun juttu tällä alalla. Lapset vaan on niin vilpittömiä ja myös tavallaan hieman kinkkisempiä hoidettavia. Lapset ei nimittäin aina osaa kertoa minne sattuu ja miten sattuu, tiedäthän?", Nicholas aloitti hieman mietiskellen aluksi, mutta siitä päästiin yli. Samalla mies hieroi hieman niskaansa hermostuneena, sillä exästä puhuminen ei ollut vieläkään helppoa.
"Ja ei, ei mulla ole vielä omia lapsia. Samaa voisin kuitenkin kysyä sulta?", Nicholas sanoi sitten hymyillen ja kääntyi istumaan paremmin Deliaa päin.

// mmhh.. silloin oli inspistä jonkin verran nyt hieman kökköä mutta koita kestää (: päätin nopesti vastata kun veljen koneelle pääsin..


Delia nosti lasin jälleen kerran huulilleen ja otti pienen huikan boolistaan. "Mmmhh.. Ehkä sun sitten pitäisi tehdä asialle jotain ja kerrankin kun sulla olis aikaa heittäisit kaikki vanhat ja tarpeettomat pois.." Neiti White totesi ja hieraisi niskaansa joka oli aavistuksen jumissa. Hieroojalle olisi aivan loistavaa mennä, niin myös kylpylään mutta hänellä nyt ei ollut aika sellaiseen kun oli paljon muutakin tekemistä. "Mulla on juuri se ongelma etten raaski luopua paitsi rikkinäisistä vaatteista joita ei voi korjata.." vaaleaverikkö harmitteli joka oli oikeasti totuus. Onneksi hän ei kuitenkaan ollut mikään shoppausholisti vaan pystyi ostamaan kohduudella.

Vaaleaverikkö nyökkäsi vastaukseksi Nicholaksen ehdottaessa että menisivätköhän he istumaan joka sopi hänelle vallan mainiosti. Alkoi neiti Whitelläkin jalat pikku hiljaa väsyymään paikallaan seisomisesta mutta kyllä hän olisi vielä voinut pitempääkin seisto kun sai kunnian tutustua Herra Lewikseen. Delia istahti toisen viereen ja siirsi toisen jalan toisen jalkansa päälle naisellisesti. Yhden hiussuortuvan hän siirsi kasvoiltaan pois ja katse siirtyi nyt vierellä olevaan mieheen.

Neiti White kuunteli toista mielenkiinnolla sillä hän oli aidosti kiinnostunut toisen asioista, olihan se kiva tietää ihmisistä enemmän ja enemmän. "Tiedän varsin hyvin" Delia hymyili pienesti ja tutkaili toista tarkemmin kun se näytti hieman mietiskelevän. "Minulla?" vaaleaverikkö katsoi toista hieman epäilevästi, Delia tuskin oli koskaan ollut vakavassa parisuhteessakaan. "Eipä niitä minun tietääkseni vielä ole.. Ehkä sitten kun löytyy se niinsanotusti "oikea".." Delia vielä korosti sanaa oikea käsillään. "Kyllähän ne lapset on ihania ei siinä mitään mutta te miehet olette niin... niin monimutkaisia" Delia naurahti ja ravisti päätään.

Delian siirtäessään katsetta muualle hän huomasi tyttökolmikon jotka hieman katselivat heihin päin ja iskivät silmää. Vaaleaverikkö pyöräytti silmiään ja kääntyi sitten Nicholaksen puoleen. "Olen muuten kuullut että olisit eläinten ystävä? Onko asia näin.. tai että sulla olis kotona koiria?" Delia kohotti hieman kulmiaan ja katsoi toista.

//Sori hei kesto! Tässä nyt on ollut kaikkea A:sta Ö:hön ja vieläkin pitää kiirettä, mut yritän vastailla vähän aktiivisemmin. Soriiii :<

Nicholas naurahti pienesti, kun nainen ehdotti, että pitäisi vain joskus tehdä vapaa-ajalla se kaapinsiivous. Mutta kun vapaa-aika kului muutenkin niin hujahtaen ohi, ettei sitä ehtinyt edes ajatella siivoamista. Onneksi mies oli palkannut siivoojan asunnolleen, muutenhan se olisi ihan kuin jokin räkälä.
"Niin tai sit vaan ootan sitä, et jostain joku tulis ja siistis mun kaapit", Nick sanoi rennosti ja huomasi kun Delia hieroi niskaansa. Ei ollut yllättävää, että hoitajalla olisi niskat jumissa. Hehän sen suurimman työn tekivät, nostelivat potilaita ja muutenkin tekivät paljon voimaa vaativia töitä. Lääkärit sen sijaan vain tutkivat ja tekivät ns. siistimpää työtä. Tosin kirurgina nyt sai joskus hartiat jumiin kun samaa leikkausta teki sen kymmenenkin tuntia helposti samassa asennossa.
"Kaipaat näköjään hierojaa?", Nico kysyi sitten hymyillen Delialta.

Nicholas nyökkäsi kun tyttö oli epävarmasti kysynyt, että tarkoittiko mies häntä. Lääkäri kuunteli kiinnostuneena toisen sanoja ja katseli välillä naista suoraan silmiin. Ainakin toisella oli kauniit silmät, tosin Nicholaksen mielestä kaikki silmät olivat tietyllä tapaa kauniita. Mutta mitä sädehtivämmät silmät olivat, niin sitä enemmän mies niihin huomiota kiinnitti. Nico naurahti kun Delia puhui miehistä monimutkaisina.
"Haha, ai me ollaan monimutkaisia? Eiks se oo, et te naiset ootte semmosia, mistä ei ota selvää sitten millään", Nicholas jatkoi hymyillen ja kääntyi paremmin istumaan Deliaa päin.
"Me miehethän ollaan aika yksinkertaisia putkiaivoja", mies jatkoi vielä naureskellen itselleen.

"Vai että semmosta huhua täällä kulkee.. No joo onhan mulla kaks koiraa kotona odottamassa ja siitä varmaan voi laskea jo yks yhteen, et tykkään eläimistä", Nicholas vastasi neidin kysymykseen taas hymyillen.
"Mitähän kaikkea siellä hoitajien pukuhuoneissa sitten puhutaan, kun tämmönenki on käynyt ilmi.. Olis kyllä kiva joskus olla kärpäsenä katossa", Nick naurahti sitten ja mietti samalla, että mitä kaikkea hänestäkin loppujen lopuksi täälläkin tiedettiin.

// pahoittelen kanssa, mulla ei vieläkään netti toimi ja sain nyt veljen mokkulan lainaan //

”Aivan onhan sekin yksi vaihtoehto” Delia hymyili pienesti ja siirsi katseensa boolilasiinsa hetkeksi. Katse taas nousi mieheen toisen todetessa kaipaisiko hän hierojaa – ja voi kyllä hän niin olisi hierojan tarpeessa. ”Olet niin oikeassa, tää niskajumi ei tunnu ikinä loppuvan tai sitten vika on vaan tyynyssä..” Vaaleaverikkö totesi sillä kyllä hän yritti aina venytellä niskojaan ja sun muuta mutta aina aamuisin niskat olivat jumissa. Olisi varmaan parasta mennä ostamaan uusi tyyny vaikka kyllähän töissäkin niskoja välillä särki hommien takia. Mutta niin kuin hän oli jo todennutkin hieroja tekisi oikeasti nannaa hänelle.

Neiti White kohotti hieman kulmiaan toisen kommentoidessa hänen mielipiteensä, pieni hymy kuitenkin lipesi taas huulille. Saisi loppua tällainen hymyileminen kun tuntui siltä että koko ajan olisi hymy naamalla mutta minkäs teit kun seura oli niin loistavaa että teki mieli hymyillä. Delia kumminkin veti naamansa peruslukemille, ”no siinä kyllä oot aivan oikeassa, mutta silti olette jollain tavalla niin vaikeita.. oikeasti” nainen kallisti hieman päätään ja tutkaili toista. ”Toisin ei saisi yleistää onhan teitäkin erilaisia mutta ne miehet joita olen tapaillut ovat kaikki olleet erittäin hankalia tapauksia.. ei sillä ettenkö itse olisi joskus hankala mutta no niin..” Vaaleaverikkö nosti lasin huulilleen että lopettaisi jatkuvan pölpötyksen. ”Pakko tunnustaa herra Lewis että olet erittäin mielenkiintoinen ihminen.. luulen että voisin jutella kanssasi tunti tolkulla.. Jos saan udella niin mistähän päin sinä olet tullut vai onko juuret täältä ihan?” Neiti White kysyi ja katsoi toista.

”Älä vaan toivo olevasi kärpänen.. ” Vaaleaverikkö hymähti, ”pienet korvasi eivät kestäisi kuunnella meidän niin älyttömän turhia juttuja” Delia jatkoi ja huomasi sitten että boolikin oli nyt loppunut hänen lasistaan. Hän toisin ei jaksanut nousta ja hakea lisää boolia, ja samalla kun nainen käänsikin katseensa boolikulhon luokse ei siellä näyttänyt olevan edes mitään nestettä. Joku totesi kovaan ääneen että alkoholi oli loppumassa ja että pitäisiköhän siirtyä baariin tai jotain. ”Luulisi että nämä olisivat varanneet enemmän juotavaa.. Eihän nuo riittäneet kuin kahdeksi tunniksi..” Delia pyöräytti silmiään.

"Joo voin kyllä suositella hyvää tyynyä, sillä pääsee jo pitkälle. Mut ensiks kannattaa kyl hieronnalla avata noita jumeja", Nick vastasi toiselle hyvin lääkärimäisesti ja yskäisi sitten perään tajutessaan sen itsekin. Mies sortui joskus ammattimaiseen puhetyyliin, varsinkin jos sattui antamaan jotakin neuvoja tai vastaavaa. Toivottavasti se ei häirinnyt Deliaa, saati muitakaan ihmisiä. Ainakaan kovasti. Olisihan se ollut ihmekin kyllä, jos joskus ei rooli jäisi päälle, sillä pitkää päiväähän lääkäritkin tekivät.
"Mä oon kyllä aika hyvä hieromaan..", Nicholas totesi sitten vielä naurahtaen rennosti sanojensa perään ja loi pienen katseen taas suoraan Delian silmiin.

Nicholas nautti toisen hymyilevistä huulista, sillä joskus tuntui, että ihmisten hymyt olivat kovan vaivan takana. Hymyilevät ihmiset vaan olivat eittämättä kauniimpia kuin naama peruslukemilla olevat. Hymyileviä kasvoja saattoi katsella mielellään vaikka kokopäivän.
"Sul on kaunis hymy", Nicholas totesi sitten itsekin hymyillen pienesti. Pitihän sitä kehuja jakaa, jos oli jotain kehuttavaa. Tosin Deliassa olisi vaikka kuinka paljon kehuttavaa, erittäin viehättävä neitokainen. Mies kuunteli toisen selittämistä kiinnostuneena edelleen.
"Ehkä sä vaan oot tosiaan tavannut huonoja miehiä", mies totesi sitten toisen sanoihin ja laski boolilasinsa lähimmälle pöydälle, koska se oli ehtinyt jo tässä juttelun lomassa tyhjentyä. Sitten hän otti hetkeksi silmälasinsa pois kasvoiltaan ja hieroi kohtaa, jossa lasien nenätyynyt painoivat aina. Nyt silmälaseja pidettiin hetki kädessä, kunnes koettiin, että ne olisi hyvä laittaa takasin silmille. Nimittäin muuten oli ikävä katsella kauemmaksi, kun näki vain sumeaa ääriviivaa.
"Herra Lewistä sanoo samaa Neiti Whitestä", Nicholas aloitti huvittuneena, kun nainen oli käyttänyt noin virallista nimitystä, "Täällä oon ihan syntynyt, mutta äiti on kyllä Ranskasta kotoisin, eli vähän löytyy kuitenkin ranskalaisia juuria", herra jatkoi sitten vastaten toisen kysymykseen.

Nicholas naurahti toiselle, ettei mies haluaisi olla kärpäsenä katossa. Ehkä olikin vain parempi, ettei tiennyt aivan kaikkea. Täytyi vain toivoa, ettei ihan hirveitä juoruja itsestä siellä liikkunut. Juuri kun mieskin olisi mennyt hakemaan juotavaa, huomasi Nick juomien jo loppuneen. No tunnetusti sairaalanväki oli kovia juomaan, jos sille päälle sattui. Mutta baariin menokaan ei oikein houkutellut, sillä kun ei pystyisi paljon keskustelemaan metelissä.
"No sanos muuta, pitäisköhän lähteä jatkoille? Ei kyllä yhtään huvittaisi lähteä meluiseen baariin", Nicholas mietti sitten ääneen ja katsoi taas seuralaiseensa.
"Olis mukava nimittäin tutustua vähän paremminkin, ja semmosessa paikassa ei oikein onnistu keskustelu. Ainakaan normaalilla äänenkäytöllä. Eikä oikein huutaminenkaan kuullosta houkuttelevalta", Nick jatkoi sitten miettimistään. Ehkä hän voisi pyytää Deliaa luokseen vielä muutamalle? Siellä pitäisi ainakin olla muutamakin eri pullo hyvää viiniä ja kaapissa on juuri ostettu pientä illanviettoon sopivaa ruokaakin.

Vaaleaverikkö siirsi katseensa jälleen lääkäriin joka istui hänen vieressään joka oli juuri todennut olevan aika hyvä hieroja. ”Ehkä sun sitten pitäisi harkita alan vaihtoa?” Delia kohotti kulmiaan kysyvästi mutta kallisti sitten päätään ja jatkoi ”no ei, sä olet loistava lääkäri mutta jos todella olet aika hyvä niin sä voisit joku kerta auttaa mua näitten niskajumien kanssa – toisin teillä taitaa olla kiirettä aina” nainen kohautti lopuksi olkapäitään ja siirsi nyt katseensa hetkeksi lattiaan. Olisihan se joka naisen unelma päästä hierottavaksi, ja vielä enemmän ehkä hyvännäköisen lääkärin hieromaksi. Neiti White kuitenkin ryhdistäytyi ajatuksissaan ja siirsi katseensa jälleen Nicholakseen.

Delia lähestulkoon punastui toisen kehuessaan hänen hymyään, hän tiedosti selvästi että oli hymyillyt illan aikana paljon joka johtui varmasti vaan seurasta. ”Voi ei, kiitoksia..” Delia naurahti hennosti ja yritti laittaa hymyn piiloon. ”Älä pelästy en mä yleensä hymyile näin paljon.. tänään sattuu olemaan vain.. parempi päivä” nainen lopetti ja punatuntui katoavan naamalta. ”Paitsi tietenkin se että kaadoin boolia päällesi ei ollut hyvä asia” Vaaleaverikkö totesi ja katsoi nyt kohtaa johon juomat olivat kaatuneet. Nopeasti se oli ainakin kuivannut, ”nyt ainakin tiedän mitä voin ostaa sulle ystävänpäivä lahjaksi.. uuden paidan” nainen naurahti taas. Ei vissiin ollut alkoholilla yhtään tekemistä iloisuuden ja naurujen kanssa. Pitäisi kohta alkaa rajoittamaan juomista ettei hänen äänensä alkaisi kohta olemaan liiankin kova ja sellainen joka ärsyttää muita – se oli yleensä tuttua.

”Mmmhh.. Mut tälläst tää elämä on tai sit vaa mua ei oo luotu miehille, mutta vielä vähemmän hameväki kiinnostaa” Delia korjasi loppua myöden sillä heterohan hän oli ja hänellä ei ollut mielessäkään vaihtaa omaa seksuaalista suuntautumistaan. Lääkäreitä hän ei ollut ikinä tapaillut, pelkästään autokorjaajia, baarimikkoja, dj ja tyhjäntoimittajia. ”Ai että juuria löytyy ranskastakin.. Olisi ihanaa käydä joskus Ranskassa..” Vaaleatukka haaveili lopuksi ja hymähti perään.

Neiti White laski boolilasin viereensä ja kääntyi taas Nicholaksen puoleen tuon puhuessa jatkoista. ”Niin.. Baari ei ole kyllä paras paikka juttelemiseen.. Eikä muutenkaan ole fiilistä lähteä baarikierrokselle” nainen totesi ja silmäili toista hetken. ”Mutta jos keksit jostain jatkopaikan niin sano ihmeessä.. Kyllä mä mielelläni jatkaisin tätä alkoholin nauttimista vaikka kohta varmaankin pitää alkaa rajoittamaan” Delia totesi samalla kun oli nousemassa seisomaan ja samantie joutui ottamaan pienen sivuaskeleen. Ohhoh, olipas tultu istuttua jo kauan.

//Äää, anteeks taas kesto. Yritän ryhdistäytyä, mutta tässä on nyt vähän kaikkea kiirettä ;< kesänki oon kokoajan melkein töissä, mutta eiköhän ropetusaikaakin löydy. Soriiii.

Nicholas hymähti huvittuneena, kun toinen ehdotti alanvaihtamista. Ehkä ei sentään. Vaikkei se hierojan ammattikaan huonolta kuullostanut, mutta ehkä tämä lääkärin ammatti oli hieman parempi miehelle. "Ehkä joskus, sitten ku kyllästyy lääkärin hommiin, niin voi harkita alanvaihtamista", Nick totesi rennosti ja hymyili seuralleen.
"Kyllä mulla vapaapäiviäkin on ja en mä 24/7 oo töissä, joten ehkä mä voisin joskus yrittää auttaa saamaan sun niskat ja hartiat kuntoon", mies vastasi sitten lievästi flirttaillen. Tietenkin sinkkumies suostuisi noinkin kaunista naista auttamaan hieronnan merkeissä. Kukapa siitä kieltäytyisi. Hyvä syy tutustua toiseen vielä enemmän.

"Musta sä voisit mun puolesta hymyillä aina, sitä on ilo katsella", Nicholas vastasi toiselle ja pudisteli rennosti päätään toisen sanoille, että huono juttu oli se boolin kaataminen. "Eihä se sun vika ollut, kohtalolla selkeesti oli sormensa pelissä, eihän me muuten oltais nyt tässä ja juteltais", lääkärismies jatkoi sitten ja virnisti naiselle. Mies mielellään oli ottanut yhdet juomat päällensä, kerta seura oli vaihtunut näin viehättävään tapaukseen. Ties mitä hän nytkin tekisi, jos ei olisi Deliaan törmännyt vahingossa. Varmaan joisi itseään pahempaan humalaan miesten seurassa.

"Ranska on kyllä nätti maa ja siellä on hyvää ruokaa. Tosin sinne ei yksin haluta mennä, se kun on semmonen romantiikanmekka", Nicholas vastasi Delian sanoihin ja hymyili tälle. Pariisi varsinkin oli paikka, jossa mieluiten kävi vain jonkun toisen kanssa. Maaseudun Ranskassa kyllä saattoi yksinkin seikkailla.
"No mut hei, lähetäänkö mun kämpälle? Siellä on pari pulloa ainakin viiniä ja jotain naposteltavaakin on kaapissa. Jos vaan haluat? Ei oo mikään pakko lähteä mun mukaan kahdestaan", Nick ehdotti sitten toisen sanoille paikasta. Toki mies ymmärsi, jos Delia ei haluaisi lähteä kahdestaan melkein tuntemattoman miehen kanssa tämän asunnolle. Mutta toisaalta.. olivathan he työkavereita eikä Nicholas mikään raiskaaja ollut. Samalla mies itsekin nousi ylös sohvalta ja venytteli raukeana itseään kohti kattoa.
"Eli meille?", tämä sitten kysyi vielä ja katsoi naista suoraan silmiin.