Christopher Kewan //sis.Chrismäistä pervoilua(lukekaa: k18)

"Ehkä menoa. Sanoin etten tiiä vielä."
Angelicia koetti olla näyttämättä epäilevältä, koska juuri sitä hän oli. Oli tai ei.. Ehkä mukamas.
"Eiku tapaaminen kiven kanssa."
"Hee.. hee.."
Angelicia vain mutisi tympeästi. Luuliko Chris olevansa kovin hauskakin.. Naista alkoi vain turhauttaa, kun Chris ei antanut kunnolla selkeitä vastauksia hänelle. Suoraan sanottuna Chris ei vastannut vastauksia mitä Angelicia halusi kuulla. Mutta milloin viimeksi Chris olisi täysin tehnyt niin miten joku muu tahtoi...
"Luulet kuitenkin, että se olis joku nainen. Ei oo."
Chris sanoi, vastaten edes johonkin kysymykseen. Angelicia koetti rauhoitella itseään ja hän avasi suutaan, kun Chris yhtäkkiä poistuikin suihkusta. No jopas tuolle tuli kiire.. Angelicia epäröi itse vielä hetken ennen kuin huuhtoi vielä vähän itseään ennen kuin sammutti hanan. Miksi hän ei ihan heti osannut uskoa Chrisin sanoja...

"Ei sun tarvii epäillä. "
Chris hymähti juuri, kun Angelicia tuli suihkuverhon takaa. Nainen vain hymähti.
"Jos sä sanot niin."
Angelicia sanoi viileästi ja rutisti vettä hiuksistaan ennen kuin otti pyyhkeensä naulasta, alkaen sillä pöyhiä märkiä hiuksiaan. Samalla katse meni Chrisiin, joka levitteli kasvoilleen sekä kaulalleen partavettä.. Niin, miten se tapaaminen menikään. Ei naisen kanssa? Angelicia puri hampaitaan yhteen ja käänsi katseensa pois Chrisistä. Hemmetti nainen, nyt pidät ittes kasassa, Angelicia ajatteli mielessään ja onnistuikin näyttämään yllättävän tyyneltä.
Chris suki vielä hiuksiaan.. Harvoin teki noinkaan, Angelicia pisti merkille. Mies valmistautui kuin todella tärkeäänkin tapaamiseen. Alicia yritti hiljentää ilkeää ääntä päässään, että Chris valehteli ja nainen antoi tuon viedä itseään täysin narussa kuin typerää pässiä...
"Hitto mulla on nälkä."
Angelicia kuuli Chrisin sanovan ja havahtui ajatuksistaan. Nainen laski pyyhkeen hiuksistaan ja vetäisi pyyhkeen ympärilleen. Kosteat hiukset olivat osittain ihossa kiinni ja osittain lepäsivät pyyhettä vasten.
"Mullakin alkaa olla jo nälkä."
Angelicia sanoi melko reippaana ja asteli keittiöön. Nainen hymisi sitten kuin mietteliäänä.
"Et sä siis osaa yhtään sanoo mihin aikaan se sun tapaaminen vois olla?"
Angelicia heitti kuin pohtien jotain ja nainen huomasikin matkalaukkunsa. Sekin oli löytänyt tiensä oven luo taas, nainen melkein oli unohtanut. Angelicia nappasi sen ja käveli makuuhuoneeseen hiuksiaan näpräten. Oliko hänellä suunnitelma, oi kyllä. Chris oli onnistunut loukkaamaan omalla tavallaan naista.. Ja ihan kuin tuo olisi ottanut sen noin vain vastaan ja käyttäytynyt taas normaalisti.

Angelicia heitti matkalaukun sängylle ja perässä pyyhe lensi jonnekkin sivummalle. Hiljaa hyräillen Angelicia penkoi laukkuaan, ottaen sieltä uudet vaatteet. Hän oli lahjakas vaihtamaan päivän aikana vaatteita muutamaankin otteeseen. Nahkahousut saivat nyt vaihtua mustiin suoriin farkkuihin. Farkkujen seuraksi tuli tummanliila toppi ja sen päälle nainen etsi mustan löysänmallisen kietaisuneuleen. Leveät hihat ylsivät kyynerpäille ja Angelicia sitoi nauhat rennosti sivulta kiinni samalla, kun asteli rauhassa takaisin keittiöön. Korut hän katsoisi sitten myöhemmin.
"Ajattelin vaan et taidan järjestää sit ittelleni jotain tekemistä siks ajaks kun oot siellä tapaamisessa."
Angelicia sanoi rennosti ja hymyillen katsoi oliko jotain aamupalaa tarjolla. Ihan kuin hän ei olisi arvannut, että saisi Chrisin vain kysymään häneltä että mitäs tekemistä.. Angeliciallahan oli vaikka mitä tekemistä suunnitteilla. Nainen piti kuitenkin virneensä näkymättömissä. Se olisi pilannut vain kaiken.

Toisaalta Chris vihasi myös sitä, että hänen menojaan kuulusteltiin. Ei Angelicia mikään poliisi ollut. Mies siis päätti unohduttaa tämän asian, mutta oli sitten eriasia unohdettiinko se oikeasti. Alicia ei kovin usein vaikuttanut luovuttavan, vaikka Christopher olisi sitä toivonutkin. Piti vain keksiä lisää vastaväitteitä ja voittaa peli. Angelicia kuitenkin antoi vastauksen sanoillaan sellaisen kuvan, että oikein luotti Chrisiin. Mies hymähti aavistuksen tyytyväisempänä, vaikka vähän epäilikin jättikö Angelicia tuon aiheen noin vain.. Ehkä ihme olisi tapahtunut. Kerrankin.

"Ööm. Illalla? En tiiä tarkempaa aikaa."
Niinpä mies kaivoi pasteijan pussista Angelician hoitaessa pukemisensa jo samantien. Chrishän oli unohtanut jo epäilyt ja pistikin pasteijan hampaidensa väliin samalla kaivaessaan kaapista lasin, avatessaan toisella kädellä jääkapin oven, ottaakseen sen appelsiini mehun. "Täällä on", hän mumisi ottaessaan Angeliciallekkin lasin, vaikkei puheesta mitään selvää saanutkaan. Pasteijaa syödessään Chris kaatoi appelsiinimehua laseihin ja katsahti makuuhuoneelle päin Alician tullessakin jo.
Mies kohotti toista kulmaansa Angelician puhuessa sitten yhtäkkisistä omista suunnitelmistaan. Vai niin, Chris aisti kyllä jotain.. Kummallista.
"Ai jaha. Sä oot nyt vihanen mulle jostain.", hän naurahti tympääntyneesti, kuin ei olisi tajunnut mistä Angelicia olisi ollut vihainen.. Tottakai Chris tajusi.
"Tapaamisessa.. Sovin vaan yhden asian.", hän selitteli aika suppeasti, koska ei edelleenkään viitsinyt kertoa sen enempää.

Pasteija katosikin nopeasti, samoin appelsiini mehu. Hm, pitäisi kai sitä pukeakkin.
"Mitä sä sitte muka meinasit?", Christopher kysyi samalla napatessaan farkkunsa olohuoneen lattialta ennenkuin suuntasi tiensä makuuhuoneeseen. Kuunnellessaan mitä Angelicia mahdollisesti vastaisi, mies nappasi laatikosta mustat boxerit ja vetäisi ne päälleen. Heti perään farkutkin.
"Ei mulla kyllä siellä kovin kauaa kestä. Toivottavasti.", mies myhisi omasta menostaan kaivaessaan valkoista kireää t-paitaa esiin, vetäen sen päällekkin.

"Ööm. Illalla? En tiiä tarkempaa aikaa."
Angelicia vain myhähti ja näpräsi kosteita hiuksiaan kuin mietteliäästi. Illasta.. No sillonhan keksisi vain helpommin tekemistä.
Chris mutisi jotain epäselvää selvästi ruokaa suussaan ja Angelicia vain naurahti oudon reippaasti, kävellenkin keittiöön. Chris kaatoikin juuri jo molemmille mehua. Virkistävä appelsiinimehu maistuikin juuri siinä kohtaa. Angelicia ottikin oman lasinsa ja totesikin siinä välissä omista suunnitelmastaan ennen kuin hörppäisi kylmää mehua, joka sai naisen huokaisemaan tyytyväisenä. Katse oli Chrisin kasvoissa ja mies kohottikin kulmaansa.
"Ai jaha. Sä oot nyt vihanen mulle jostain."
Chris sanoikin yllättäen, tympeään sävyyn. Angelicia laski tyynesti lasin pöydälle ja katsoi Chrisiä rennosti, katse tarkoituksellisena vähän kysyvänä.
"Mistä mä sulle nyt olisin vihanen? Jos suunnittelen ittelleni tekemistä nii se on nyt sit vihasena olemista, jaaha."
Angelicia totesi ja kohautti olkapäitään vielä ennen kuin hörppäisi uudelleen lasistaan. Samalla hän kirosi mielessään.. Hitto, Chris oli nähnytkin tuon läpi. Mutta ihan kuin Chris ei olisi tiennyt mistä Alicia oli loukkaantunut. Nainen ei kyllä aikonut myöntää loukkaantumistaan.
"Tapaamisessa.. Sovin vaan yhden asian."
"Joo joo. Ei oo mun asia. Halusin vaan tietää et mihin aikaan niin osaan kattoo mitä sit tekisin. Mulla oli kyllä jotain jo mielessä."
Angelicia totesi aivan tyynesti ja nappasi itsekkin pasteijan. Nainen haukkasi siitä hyvän palan ja söi sitä pöytätasoon nojaillen, hörpäten välillä appelsiinimehua. Chris tiesi kyllä naista sen verran, että ehkä näki naisen viileän tyynen olemuksen läpi. Mutta tajusiko tuo siltikään kaikkea.. Angelicia ei uskonut niin.

Hetken kaksikko söi vain rauhassa ja Chris olikin nopeammin valmis. Angelicia söi vielä rauhassa viimeisiä pasteijan paloja, pyöritellen mehulasia kädessään.
"Mitä sä sitte muka meinasit?"
Chris kysyi juuri ennen kuin katosi makuuhuoneeseen farkut mukanaan. Angelicia nielaisi viimeiset palaset pasteijasta alas kurkustaan ja hörppäisi mehun loput perään ennen kuin vastasi rauhallisesti.
"Voisin ihan mennä kattoo millasta menoa täällä on sit ilta aikaan."
Angelicia hymähti ja kaatoi itselleen vielä lisää appelsiinimehua. Nainen vastasi sitten yhtä ihanan lyhyesti.. Yksinkö nainen aikoi mennä? Ehkä. Kyllä hän yksin pärjäisi tavallaan, mutta seura olisi aina mukavaa. Täällä ei olisi niitä tuttuja ihmisiä, joille voisi soittaa tuosta vain ja nuo lähtisivät ulos. Mutta oli Angelicialla ainakin Paul. Ja naisen pitäisi muutenkin soittaa tuolle ja pyytää anteeksi Chrisin riehumista... Ja voisi vielä tarjota miehelle drinkit jossain mukavassa paikassa. Angelicia tiesi, että tuskin Paul kieltäytyisi.. Nainen joi ajatuksissaan mehuaan loppuun, kun kuulikin Chrisin toteavan;
"Ei mulla kyllä siellä kovin kauaa kestä. Toivottavasti."
"Okei.. Näkee sitten."
Angelicia vain mutisi laskien lasin tiskipöydälle ja asteli sitten olohuoneen suuntaan, josta löysikin puhelimensa. Sieltä sillä kertaa. Angelicia tarkisti ettei hänelle ollut tullut puheluita tai viestejä.. Katsos, yksi viesti. Paulilta.

Angelicia istahti hymähtäen sohvalle risti-istuntaan ja näppäsi puhelimen näppäintä lukeakseen viestinsä. Mies kyseli, että oliko Angelicia kunnossa. Tuo myös pyyteli anteeksi ja jos nainen tarvitsisi paikkaa mihin mennä, mies auttaisi. Angelicia hymyili hitusen ja nipisti ajatuksissaan sormillaan alahuultaan hellästi. Nainen näppäsikin vastaa nappia ja näpytti nopeasti vastauksen. Hän kiitti Paulia huolehtimisesta, pyyteli syvästi anteeksi tapahtunutta ja.. Angelicia vilkaisi olkansa yli varmistaen ettei Chris ollut siinä. Tai ei olisi kyllä haitannutkaan, vaikka olisi ollut. Angelicia hymyili itsekseen ja näpytti vielä viestin loppuun, että olisiko Paul innokas lähtemään illalla ulos. Nainen tarjoaisi kyllä drinkit. Lähetä, Angelicia ajatteli samalla, kun painoi nappia.. Tyytyväisenä hymyillen hän siirsi puhelimen farkkujensa taskuun ja kääntyi sohvalla, nojaillen leuallaan ja käsivarsillaan sohvan selkänojaan. Katse etsi Chrisin.
"Muuten tunnetko sä täällä paljon ihmisiä?
Angelicia kysyi tällä kertaa ihan vain mielijohteesta. Ja samalla tuli mieleen miehen tapaaminen... Siitä päätellen Chris tunsi ainakin jonkun. Ja mitä mies olikaan sanonut; ei siellä kovin kauaa kestä.. Niin missä? Kenen kanssa? Angelicia ärisi itselleen mielessään. Nyt hänen oli pakko rauhoittua. Chris menisi hemmetin tapaamiseensa. Angelicia menisi sitten omaansa.

Mitää? Angelicia vaikutti loukkaantuneelta.. Tai siis vihaiselta sen takia, että Chris ei ehtinyt mennä naisen kanssa minnekkään. Mitäs oli itse tänne ilmestynyt! Christopher ei vastannut taaskaan mitään, sillä ajatteli kaiken olevan niin itsestään selvää. Pikku piikittelyä vain toisilleen.. Hän vain päätti mennä pukemaan ja hieman ärstyyntyikin siitä, ettei Angelicia kertonut vieläkään suunnitelmistaan sen tarkemmin..
Mies silti olisi voinut nauraa ääneen naisen vielä sanoessa ääneen 'ei oo mun asia'. Eipä ollut ei, mutta kuitenkin Aliciaa kiinnosti enemmän mitä tuo antoi näyttää. Sen Chris tiesi. Samoin kun miestä kiinnosti Angeliciankin menot.. Mutta mies luuli ettei Alicia huomaisi sitä.

Chrisin valmistautuessa hän ei tajunnut naisen näppäilevän kännykällään. Muutenhan mies olisi ollut aivan varmasti kyyläämässä kenelle Alicia oli viestiä lähettämässä.. Chris pyyhkäisi valkoista paitaansa ennenkuin käveli takaisin olohuoneen puolelle kohdaten sohvalla istuskelevan Angelician.
"En tunne. Ekana iltana jouduin johonki tappeluun jonkun hemmetin pikku nulikan kanssa, että sen verran joo.", mies mutisi mennessä pistämään appelsiini mehun takaisin jääkaappiin.
"Hmh. Jokapäivä vaan näkee jonkun uuden tyypin, mut en kyllä jää sen enempää yhteyksiä pitämään ellei siitä oo jotain hyötyä.", Chris lysähti istumaan sohvalle naisen viereen, tai oikeastaan ihan sohvan toiseen päähän, vaikkei väliä ollutkaan paljon. Ehkäpä mies yritti taas vakuuttaa, ettei tämä tapaaminen ollut mikään sen kummempi. Sitäpaitsi, ei hän tiennyt vielä olisiko se edes tänään..

Christopher näpräsi toisella kädellään sohvan käsinojan kangasta katse edessä päin. Ei auttanut muutakuin odottaa.. Sitäpaitsi häntä epäilytti vieläkin Angelician menot.
"Sä johonkin baariin kuitenkin menossa..", mies virnisti, vaikka äänensävy olikin katkeran puoleinen. "Seuralaises pidät kyllä kaukana tästä kämpästä.", hän hymähti paljon totisemmin. Eihän hän voinut epäilyjään suoraan tunnustaa. Ei Chris mitään seuralaisia Angelicialle olisi halunnut ollenkaan..

"En tunne. Ekana iltana jouduin johonki tappeluun jonkun hemmetin pikku nulikan kanssa, että sen verran joo."
Chris vastasikin naisen kysymykseen tullessaan makuuhuoneesta. Angelicia vaivihkaa antoi katseensa kiertää Chrisissä, kunnes riisti sen pois. Piti muistaa missä mentiin.. Nainen nyökkäisi vain, kun Chris pisti appelsiinimehun takaisin jääkaappiin. Ai niin, oli sekin unohtunut pöydälle. No Chris hoiti sen pois.
Samalla Angelicia mietti puhuiko Chris totta. Mies oli kyllä jossain kohtia erittäin huono valehtelemaan, mutta nyt tuo näyttikin puhuvan totta. Eikä mikään ihme, että Chris oli joutunut tappeluun jonkun kanssa...
"Hmh. Jokapäivä vaan näkee jonkun uuden tyypin, mut en kyllä jää sen enempää yhteyksiä pitämään ellei siitä oo jotain hyötyä."
Angelician katse seurasi Chrisiä, kunnes mies istahtikin sohvalle. Nainen kääntyi enemmän kylki vasten sohvan selkänojaa, katsoen suoraan Chrisiin. Angelicia vain myhähti myöntävästi miehen sanoille. No Chris ei nyt ollut niitä maailman sosiaalisimpia ihmisiä. Eikä tuo tutustunut ellei, niin kuin itse sanoikin, siitä ollut hyötyä hänelle itselleen.

"Sä johonkin baariin kuitenkin menossa.."
Angelicia kohotti toista kulmaansa ja huulille tuli vino leikkisänpuolinen hymy. Kuuluikos miehen äänensävystä katkeruutta? Kumma juttu.. Angelicia vain nojaili toisella kädellään sohvan selkänojan yläreunaan ja saman käden sormilla leikki hiuksillaan.
"Saa nähdä mikä paikka nyt herättää huomion. Mut pari drinkkiä ei tekis pahaa."
Angelicia totesikin. Ihan kuin tuo nyt olisi enää ehkä menoa.. Mitä enemmän Angelicia ajatteli ulos menemistä, sitä enemmän hän halusi sitä.
"Seuralaises pidät kyllä kaukana tästä kämpästä."
Angelician sormet hidastivat välittömästi vauhtia hiusten luona.. Vau, oltiinpas sitä muututtu totisiksi. Aliciankin hymy oli onnistunut katoamaan, kunnes se palautuikin. Hyvä, jos virne pysyi aisoissa. Angelicia naamioi sen kuitenkin kiusoittelevan lempeäksi hymyksi, kun hän nojautui lähemmäs Chrisiä.
"Niin.. Uus kaupunki, paljon miehiä. Varmasti joku haluaa pitää mulle seuraa.. yön ylikin."
Angelicia kuiskutteli, yrittäen pitää huvittuneisuuttaan kurissa. Teki mieli sanoa, että mies oli ylisuloinen mustasukkaisena. Mutta se kannatti jättää pois... Alicia suukotti Chrisin poskea hellästi ja hymyillen veti kasvojaan taaemmas, istahtaen kyllä lähemmäs miestä.
"Tässä näkee kyl sen et sä et oo koskaan nähny mua ulkona. Varsinkaan missään baarissa."
Alicia totesi huvittuneena. Niin.. Chris ei ollut tosiaan nähnyt naista niin. Luuliko Chris, että Angelicia olisi heti roikkumassa miesten kaulassa tai yrittäisi pakollakin houkutella noita luokseen? Ei, ei suinkaan. Angelicia käytti mieluummin jääkylmää katsettaan miesten tökeriin katseisiin ja keskittyi vain siihen, että hänellä oli hauskaa ja hyvä olla. Ystävät kuuluivat tähän, mutta vieraita ihmisiä ei siihen tarvittu. Joku vieraampi mies ehkä sai välillä pitää naiselle seuraa, mutta tuon kannatti olla varovainen mitä teki. Angelicia oli kyllä humalassa vähän herkempi päästämään ihmisiä, varsinkin miehiä. Mutta jos joku luuli, että nainen olisi hänen ja lähestyisi liikaa.. Saisikin nähdä miten Angelician katse muuttuisi salamannopeasti raivokkaaksi ja nainen näyttäisi kyllä, että ei todellakaan pitänyt enää toisen lähellä olosta. Angelicia naurahti itsekseen, kun ajattelinkin koko asiaa. No Chris tulisi vielä näkemään tuonkin...

"Miks mun pitäis ees tuoda joku tänne muka kun mulla on täällä jotain niin paljon parempaa kun ketään lontoolainen mies.."
Angelicia kuiskutti vielä huulet lähellä miehen korvaa ja nainen väläytti hymyn samalla, kun hipaisi kädellään Chrisin rintakehää. Niin, ei Angelicia tarvinnut muita. Ehkä joskus hän harrasti kevyitä yhdenyönsuhteita. Mutta jokainen mies ei kelvannut sellaiseen. Ja juuri nyt Angelicialla oli juuri tässä asunnossa eräs, joka piti hänet täysin tyytyväisenä ja miinusti pois muut miehet...
Ja katsos, Angelicia oli jotenkin siinä unohtanut loukkaantuneisuutensa. Ainakin suurimmaksi osaksi. Nainen oli kyllä yhä menossa ulos. Chrisin kanssa tai ilman. Ehkä Paulin kanssa sitten. Juuri kun nainen ehti ajatella tuota, puhelin alkoi täristä naisen taskussa. Angelicia säpsähtikin ennen kuin iski käden taskulleen vaistonvaraisesti.
"Se on mun."
Angelicia sanoi mahdollisimman kevyesti ja reippaasti nappasi puhelimen taskustaan. Nainen nojautui vielä automaattisesti Chrisistä vähän kauemmas. Parempi ettei Chris koskisi puhelimeen. Varsinkaan, jos Paul vastaisi. Ja niinhän se olikin..
Angelicia rojahti makaamaan selälleen sohvalle. Ajatukset karkasivat pakosti aikaisempiin tapahtumiin, mutta Angelicia pakotti ajatuksensa Paulin vastausviestiin. Pieni hymy tavoittikin naisen huulet.. Paul lähtisi mielellään naisen kanssa ulos. Tuolla ei ollut muuten mitään tekemistä eli Angelicia saisi vain ilmoittaa ajan ja paikan missä tavataan heti vain, kun Alicia itse tahtoi. Angelicia hymähti ja nappasi viestin pois näkyviltä. Puhelin löysikin nopeasti tiensä takaisin taskuun.
"Noh.. Lähdetkö sä kuitenkin mun kanssa viel baariin? Saat nähdä sit kuinka vikittelenkään muita miehiä."
Angelicia heitti kiusoittelevasti ja hymyili vinosti. Kyllähän hän halusi vielä Chrisinkin kanssa lähteä ulos. Nainen nousi osittain ylös, nojaillen suorilla käsillään selkänsä taakse sohvaa vasten. Ja Chris tosiaan saisi nähdä miten nainen käyttäytyisi siellä sitten...

Nythän Angelicia alkoi puhuakkin ja kommentoi niistä drinkeistä. Tottakai nainen oli suuntaamassa tiensä baariin! Chris hymähti kulmiaan kohauttaen, eikä vaikuttanut yhtään yllättyneeltä. Vaikka hän ei katsonutkaan Aliciaan päin, hän tarkkaili naista sivusilmällään ainakin osittain. Olisihan se pitänyt arvata. Mies puraisi hieman alahuultaan, ettei olisi kommentoinut tuohon mitään, mutta Angelicia heitti vieläkin pahemman kommentin tullessaan lähemmäs.
Anteeksi mitä? Chris ei tietenkään tajunnut koko homman olevan jotain vitsailua. Häntä rupesi ärsyttämään.. Tajuttomasti. Christopher mietti mitä hänen pitäisi tuohon vastata. "Tunnustat oikeen.. Mut ei täällä.", kuului eerittäin epämääräinen murahdus. Mies vielä yllätyksenä saapuisikin paikalle niin Angelician seuralainen löytäisi tiensä lihamyllyyn.. Baarissa olut tynnyriin? Christopher parhaillaan kehittelikin kaikkia mahdollisia konsteja, vaikka tunsikin naisen suukotuksen poskellaan. Olipa lohduttavaa.
Alician todetessa ulkona olemisesta Chris hymähti vain ja katsahtikin epäilevästi naisen suuntaan. Ei nyt oikein tiennyt kummin nuo sanat pitäisi tulkita: Angelicia olisi täysin holtiton vai päinvastoin. Ei mies oikeastaan ollut koskaan nähnyt naista humalassa.. Tai muutenkaan sillä tavalla ulkona.

Chris ennätti vaipua jonkinmoisiin epäileviin ajatuksiinsa, kun Angelicia töksäytti seuraavat sanansa aika sopivaan kohtaan ja sai miehen katseen kääntymään hetkessä. Chris naurahti ja väläytti virneenkin.
"Mhm. No joo-o", mies myhähti heti tyytyväisempänä. Nainen oli siis valinnut sanansa hyvin.. Chris nojautui aavistuksen enemmän Angelciaan päin, vaikka liike jäikin puoleenväliin oudon äänen kantautuessa naisen taskusta. Mies laski katseensa ja tajusi sen olleen vain kännykkä.
"Niimpä tietenkin.", hymähdyksen kera Chris nojautui taas kunnolla sohvan selkänojaan kättään huiskaisten. Mitä tällä kertaa? Hemmetin kännykkä pilasi koko tilanteen Nyt mies ei kuitenkaan ollut viskaisemassa Angelicialta kännykkää pois.. Katsoi vain miten nainen yhtäkkiä hymyili lukiessaan jotain. Christopher siristi silmiään ja kurtisti kulmiaan epäilysten noustessa pintaan. Keneltä tekstiviesti oli? Kyllä mentiin sen verran eri ajassa Englannissa ja Yhdysvalloissa, joten.. Chrisin ajatukset katkesivat taas vaihteeksi Alician todetessa baariin menosta. Mies mietti hetken... Kyllä hänet löydettäisiin jos olisi aika tavata Jeff. Sitäpaitsi Chris halusi tosiaan nähdä mitä sitten kävisi päätyessään naisen kanssa baariin.. Paitsi mitä sitten jos hän joutuisi lähtemään? No, siitä tapeltaisiin myöhemmin jos olisi pakko.

"Ai nytkö mä kelpaankin mukaan?", Chris näytti ylimielistä ilmettä, vaikka hymy kareilikin huulilla.
Hän ponkaisi ylös sohvalta ja vetäisi sukatkin jalkaansa ennennkuin hymähti:
"No mä tuun, mut voi olla että joudun lähtemään kesken.", Christopher totesi, vaikka hän ei olisi kovin mielellään jättänytkään Aliciaa sinne yksin.. Ei Lontoolaisista koskaan tiennyt. Krhm.
"...Keneltä sä sait viestin?", mies kysyikin yhtäkkiä kumartuessaan Angelician yläpuolelle, laskien kätensä naisen kylkien kummankin puolin, ettei nainen ennättäisi vielä nousta kokonaan. Läpitunkeva katse toisen silmissä. Tämä asia oli pakko tietää ensin. Tottakai.

Angeliciaa enemmänkin vain huvitti miten Chris osasikaan olla noin tympeänä. Mustasukkainen mikä mustasukkainen. Nainen osasi kyllä tyynnyttääkkin miestä yhtä helposti. Piti valita vain oikeat sanat... Ja se ei ollut Alicialle vaikeaa. Miten hauskaa olikaan, kun osasi ohjailla miestä helposti. Liian ylimieliseksi tuon kanssa ei kuitenkaan kannattanut käydä. Sitä herkemmin saisi nokilleen...
"Ai nytkö mä kelpaankin mukaan?"
Chris kysäisikin muka kuin ylimielisesti, mutta Angelicia naurahti vain.
"Missä kohtaa sä ET kelvannu mukaan?"
Nainen kysyi hymyillen ja seurasi katseellaan kuinka Chris nousi reippaasti sohvalta ja vetäisi vielä sukat jalkaansa.
"No mä tuun, mut voi olla että joudun lähtemään kesken."
Angelicia empi huulet raollaan. Hän ei ollut ihan noin sitä ajatellut. Nyt hän kyllä oli sopimassa kahta tapaamista päällekkäin... Nainen oli ajatellut, että menisi tänään vain Paulin kanssa ulos. Mutta tietenkin Chris. Mutta.. Angelicia yritti miettiä helppoa ehdotusta, joka ei saisi Chrisiä epäileväksi tai muuten riehumaan. Chris ehti kuitenkin heittää oman kysymyksensä:
"...Keneltä sä sait viestin?"
Angelicia ei ehtinyt livistää miehen alta, kun tuo kumartuikin hänen yläpuolelleen ja kädet estivät pakenemisen. No pakeneminen ei olisi vähentänyt Chrisin epäilyjä.. Angelicia vastasikin tyynesti miehen katseeseen ja hymyili vinosti. Samalla hän yritti tehdä nopean päätöksen.. Valehdellakko vai ei.
"Paulilta."
Angelicia lopulta mutisi ja huokaisi perään. Hymykin katosi suurimmaksi osaksi. Mitäs meni sanomaan tuon.. Meni jo. Nyt pitikin yrittää tehdä tämä paljon selväksi miehelle.
"Se pyysi anteeks sitä et aiheutti sen sotkun täällä.. Ja pyysi mua lasilliselle."
Angelicia sanoi, valehdellen hitusen. Mutta aika lähellä tuo oli totuutta. Ajatellen kuitenkin sitä, että Angelicia aikoi ensin valehdella kokonaan viestistä.
"Mä mietinkin.. Suututko sä hirveästi jos menen ensin sen kanssa lasilliselle tai kahdelle? Jos sulla on ehkä se tapaaminen. Ja kun saat hoidettuu sen pois niin voisit tulla kans. Paul voi siinä välissä lähteä niin saadaan olla kahdestaan."
Angelicia tapitti Chrisiä silmiin suostuttelevainen katse ruskeissa silmissään. Puhuessaan nainen nostikin kätensä hellästi miehen rintakehälle ja antoi niiden kiertää siitä miehen niskan luo hellästi. Huulille kareutui hymy. Jos otti riskin ja puhui totta, kannatti myös osata korjata tilannetta. Ja Angelicia hoiti sen mielestään melko hyvin. Saisi katsoa miten toimisi.
"Mä tiedän ettet sä tykkää Paulista ja epäilet varmasti kaikkea mut usko nyt vaan, me ollaan pelkästään ystäviä."
Angelicia lisäsi vielä pienen huokaisun kera. No nyt ainakin jokainen sana oli täyttä totta.
"Chriiis.. Jos nyt vaan luottaisit muhun."
Angelicia kuiskaisi vielä ja hymy huulillaan hipaisi miehen huulia hellästi omillaan. Nainen helli vielä huulillaan miehen kasvoja, nauttien juuri ajellun leuan sileästä ihosta. Alicia hymähti ja suukotti hellästi miehen huulia.
"Miten on?"

Chris oikeastaan oletti, että saisi kaivaa vastausta Angelicialta pitempääkin, mutta nainen töksäytti tuosta vain Paulin nimen. Miehen ilme muuttui hetkessä.. TAASKO? Mikä helvetti sen tyypin ongelma oli? Chris kirosi äänettömästi ja näytti juuri siltä kuin olisi voinut mennä naulaamaan koko tyypin kalleuksistaan kattoon. Christopher oli juuri ärtyneisyydessän kommentoida jotain, mutta Alician ennätti selittää sotkuista tilannetta enemmän. Eiii ei, ei vaikuttanut silti hyvältä. Chrisiä epäilytti niiiin paljon. Ei se ollut ihan noin yksinkertaista. Mennään lasilliselle tuosta vain lasilliselle.. Niistä kiertyisi vielä miljoona lasia ja mitäs sitten?
Tapaaminen olisi joku juhlinta kuitenkin siitä kuinka he olivat saaneet höynäytettyä Chrisiä jostain. Miehen mieleen nousi taas Angelician ja Paulin ns. joku suuri typerä juoni. Tämä homma alkoi taas kiehua yli.
"Ai suutunko?", Chris hymähti taas tympääntyneeseen sävyyn. Helvetti kyllä..
".....Eeeeee. Jaa. Riippuu.", mies mietti pitkään. "Okei. Mee miten haluut.", hän hymähti, vaikka mielessä olikin Paulille kostaminen: näyttää edellistäkin paremmin kuka oli pomo. Se luikku lentäisi vielä auton alle.. Chris kidutti sitä tyyppiä jo mielessään ja paljasti itsesä oikeastaan inhon virneellään. Mies katsoi Angelician ohi ja jopa naisen kosketuksetkin tuntuivat menevän osittain ihan hukkaan.

Nainen puhui niistä mahdollisista epäilyistä ja vakuutteli päälle pelkästä ystävyydestä.. Chris ei oikein uskonut.. Vieläkään. Vaikka näyttikin mukamas ymmärtäväistä ilmettä. Hän ei vain halunnut tapella naisen kanssa tästä asiasta. Jo ties kuinka monenteen kertaan.
Alicia viittasi vielä luottamukseen Chrisin tuntiessa naisen huulten hipovan kasvoja. Tuntuihan se mukavalta ja mies mutisikin vastahakoiseen sävyyn.
"No joo joo.", hän suoristi selkänsä päästäen Angelician näin vapaaksi.. Chris hieraisi itsekkin vasta ajeltua leukaansa miettien mitä hänen nyt pitäisi tehdä.
"Pidäkki huoli et se pysyy sen pöydän toisella puolella..", mies mutisi. Hän ei kertakaikkiaan sietänyt sitä Paulia. Nimikin sai jo puistatuksia aikaan. Typerä nimi.
"Mikä siinä on muka niin kiinnostavaa.", Chris jatkoi mutinoitaan katsoessaan farkkujensa taskuihin tarkistaen, että hänellä oli kaikki mukana. Tupakat, sytkäri.
"Varokkin.. Mä nimittäin tuun sinne kans sitten myöhemmin.", Christopher varoitti selvemmällä äänellä katseen tutkaillessa Angeliciaa.

"Ai suutunko?"
No Angeliciakin osasi vastata heti tuohon. Miehen ilmehän oli heti muuttunut, kun tuo oli kuullut Paulin nimen. No millaista reaktiota sitä sitten pystyi edes odottamaan... Mutta vielä Chris ei alkanut riehua pahemmin.
".....Eeeeee. Jaa. Riippuu."
"Okei. Mee miten haluut."
Angelicia hitusen jopa yllättyi miten Chris ei alkanutkaan rajusti väittää vastaan vaan myöntyi tuohon, vaikkakaan ei kovin hilpeänä. No oli tuokin kuitenkin hyvä tulos ja Angelicia hymyili tyytyväisenä.
Angelicia hymähti kuitenkin hiukan kyllästyneeseen sävyyn, kun mies virnisti inhosta ja tuon ajatukset tuntuivat juuri sillä hetkellä olevan jossain ihan muualla.. Angeliciasta tuntui ikävästi siltä, että miehen ajatukset liikkuivat jossain Paulin satuttamsien puolella. Ei, nainen ei halunnut ajatella sellaista. Silloin hän vain hermostuisi Chrisille ja se taas ei olisi yhtään mukavaa.

"No joo joo."
Chris vain hymähtikin ja lopulta nousi naisen yläpuolelta. Mies kyllä nyätteli hyvin ymmärtäväisen näköistä ja sai sentään muuta kuin tiuskaisuja suustaan, mutta Angelicia silti tiesi ettei kaikki ollut hyvin. Chrisiä epäillytti yhä, Angelicia aisti sen. Mutta hän päätti tyytyä tähän tulokseen mikä oli nyt saatu.
"Pidäkki huoli et se pysyy sen pöydän toisella puolella.."
Huvittuneen ilmeen kera Angelicia nousi istumaan. Nainen naurahtikin pakosti, mutta pyyhkäisi äkkiä hymyn huuliltaan.
"Joo joo.. Ei koske sormellakaan muhun."
Alicia vakuutteli nyökytyksen kera, hilliten nauruaan. Nainen onnistuikin siinä yllättävän hyvin.
"Mikä siinä on muka niin kiinnostavaa."
Angelicia kohotti vähäsen kulmiaan, miettien kuuliko mutinat oikein.. Siis, että mikä kiinnosti Paulissa? Hehän olivat ystäviä, eihän siinä tullut mitään erikoista kiinnostustusta. Mutta ihan kuin Chris olisi uskonut tuohon ystävyyteen...
"Varokkin.. Mä nimittäin tuun sinne kans sitten myöhemmin."
Chris sanoi nyt selvemmin sanansa ja tällä kertaa kohdistikin ne kunnolla naiselle. Angelicia huokaisi ja tukahdutti naurahduksen ponkaisten ylös sohvalta.
"Mitä sä luulet mun tekevän siellä kun tuut? Nuoleskelevan Paulin taikka monienkin miehien kanssa hä?"
Angelicia heitti napakalla äänensävyllä, josta pystyi lukemaan myös asteen huvittuneisuuttakin. Nainen nostikin kätensä lanteilleen ja tuli lähemmäs Chrisiä.
"Kun mä yleinsä oon baarissa tai jossain juhlissa.. Mä en todellakaan ekana roiku miehissä. Enkä todellakaan anna niiden roikkua mussa. Mut tieks millanen mies mua todella kiinnostaa..."
Angelician puhe laski hiljemmaksi ja nainen kallisti päätään, pitäen pienen tauon ennen kuin jatkoi puhettaan.
"Sellanen joka herättää yrittämättäkin mun huomion. Saa mut ärtymään yhdellä lauseella mut heti uudella lauseella saa mut nauramaan. Joka näyttää et pystyy muuhunkin kuin nössöilyyn. Hyvä ulkonäkö. Ihanan röyhkee asenne mutta pitää osata myös kohdella mua hyvin.."
Angelicia jatkoi hiljaa puhumista ja hymy levisi pakosti huulille. Nainen todella kuvaili omaa ihannemiestään. Ja melkein huomaamattaan myös kuvaili erästä edessään. Nainen naurahtikin ja laski rauhallisesti kätensä lanteiltaan miehen kyljille sanoessaan;
"Jos löysit kaikki noi ittestäs.. Mieti uusiks onko sulla muka oikeesti syytä murehtia. Mä en sellasta miestä unohda ihan heti. Ja joo, ne muut miehet voi yrittää mua. Mut saat ehkä viel joku päivä nähdä mitä teen sellasille kusipäille."
Angelicia puhui vain varmemmalla äänellä ja väläytti vaarallisen suloisen hymyn sanojensa perään. Eiköhän asia menisi jo perille. Angelicia kun puhui suoraan täyttä totta. Jos Chriskin ymmärtäisi sen. Jos ei, se ei olisi enää Alician ongelma. Ei hän jaksanut omistaa enempää itsestään vain Chrisin vakuutteluun. Olisikin sitten miehen oma henkinen helvetti, jos ei vielä tässäkään pisteessä ymmärtänyt. Angelicia halusi vain tuon.

Chris ei ainakaan huomannut naisen kasvoilla mitään poikkeavaa, kuten hymyä. Taisi olla senverran ärsyyntynyt omiin ajatuksiinsa ja mielikuviinsa liittyen Pauliin.. Angelicia taas kyseli mahdollisesta baarikäyttäytymisestään, mutta mies ei ennättänyt kuin hymähtää ja näyttää ilmeellään ajattelevan juuuri niin. Nainen kuitenkin kumosi nuo ajatukset omalla pätemisellään, jonka Chrisin pitäisi niellä noinvain. Miehen katse kohdistui paremmin Aliciaan, selvästi kuunnellen ja etsien jotain valehtelemisen merkkejä. Katse kohtasi hetkessä naisen silmät, tuon jättäessä viimeisen lauseensa vielä toistaiseksi kesken. Christopher ei itse ollut varma pitäisikö tässä vaihtaa jo huvittuneeseen hymyyn, mutta ilmekkään ei värähtänyt.
Hän oletti Angelician jatkavan ilman tinkimistä. Sitäpaitsi miehen olemus kertoi tarpeeksi siitäkin halusiko hän kuulla sanat naisen suusta vai ei. Kyllä tottavie halusi.. Hm millainen mies kiinnostaa?

Heh juu, ehkäpä Chris oli senverran itserakas, että liitti noita sanoja milteinpä heti itseensä. Toisinsanottuna hän piti tuosta ja antoi Angelician puhua ihan rauhassa. Nyt se huvittunut hymy tavoitti miehenkin huulet, naisen vielä laskiessa kätensäkkin Chrisin kyljille. Mies suoristi vähän selkäänsä ja kädet liukuivat samantien naisen alaselälle. Ei hän tietenkään koskematta voinut olla..
"Ai sä tapat ne kusipäät?", Christopher virnisti. Niin hän itse ainakin teki tai yritti tehdä.. Harvinaisen hyvä keino päästä sellaisista eroon pitemmäksikin aikaa. No, nähtävästi mies oli antanut jonkinverran periksi tämän asian kanssa, mutta se ei tarkoittanut sitä, että Paul olisi selvinnyt siitä noinvain.. Chris vihasi tyyppiä yhä ja voisi edelleen tehdä ne samat teot mitä oli muutama minuutti sitten suunnitellutkin.

Mies kuitenkin hymyili leveästi ennenkuin kiristi otteensa Angelician selältä, ettei nainen pääsisi vielä karkuun. Ei varmaan tarvinnut kauaa ihmetellä mitä Chrisillä oli mielessä, kun mies painoi huulensa vasten Alician huulia. Eikä mihinkään kevyeen suukotukseen, eihän hän nyt sellaisia.. Chris vain kääntyi, painaen naisen seinän ja itsensä väliin samalla ujuttaessa kielen mukaan suudelmaan. Mies ei ehkä hallinnut sanoja niin hyvin tämän kanssa, mutta tekemiset korvasivat ne vallan mainiosti. Sitäpaitsi ei Chris halunnut sanoa mitään, joka kielisi myöntymisestä.
Suudelman jälkeen mies lipaisi kielellään huuliaan itsevarma virne kasvoillaan samalla löysätessään otteensa Angeliciasta. Eipä jatkunut tuon pitemmälle. Noh, tuskin eipä ainakaan unohduttanut kenen kanssa sitä oltiin tekemisissä.
"Se nähään sitten.", mies kuiskaisi hampaitaan naksauttaen ja kääntyen sulavasti kohti sohvaa. Hän nappasi vielä lattialle jääneet vaatteensa viskaisten ne vain sohvan nurkkaan sen enempää järjestelemättä..
"Sun seuralaises odottaa varmaan jo.. Valmistautuu vaan omaan tuomioonsa", Chris mutisi viimeisemmän lauseensa enemmänkin itsekseen mennessään taas ikkunalle ja katsoessaan hetken alas kadulle.
"Mä tuun sitten jos ennätän.", hän naurahti.

Angelicia oli tyytyväinen saadessaan sanoilla hymynkin miehen huulille. Ja jälleen Alicia onnistui.. Mies vielä liuvutti kädet hänen alaselälleen. Aina vain parani.
"Ai sä tapat ne kusipäät?"
Joku nainen olisi varmaan kauhistunut Chrisin sanoja ja ehkä pelännytkin, kun katsoi miehen ilmettä. Tappaminenhan ei ollut vaikeaa Chrisille. Angelicia tiesi sen eikä se pelottanut häntä tippaakaan.
"Vaikka niin.. jos ne menee liian pitkälle."
Angelicia sanoi itsevarmasti takaisin ja väläytti vaarallisen hymyn. Oli hän ennenkin tappanut. Ei hänen mieliharrastuksiaan, mutta jos oli pakko.. Hän ei jäänyt epäröimään.

Angelicia vastasi leveään hymyyn ja tunsi miehen käsien kiristävän otettaan naisen selältä.. Kiristinyt ote ja katse sen jo kertoi mitä mies suunnitteli. Angelicia vain väläytti virneen ennen kuin huulet painuivat kiihkeästi toisiaan vasten. Silmiään ummistaen Alicia liuvutti kätensä itsevarmalla otteella miehen selän puolelle, nauttien tuosta suudelmasta.
Angelicia ynähti tyytyväisesti vaimeaan sävyyn huulien välistä, kun Chris kääntyikin ja painoi neitokaisen seinää vasten. Angelicia antoi miehen tehdä tuon, koska eihän hänellä mitään syytä valitteluun.. Hän vain piti tuosta. Varsinkin, kun suudelma sai uutta kiihkoa kielten alkaessa kosketella toisiaan. Angelicia vastasi suudelmaan kiihkeästi ja nosti toisen kätensä miehen niskalle. No sanoja ei enää tarvittu ainakaan.
Suudelman jälkeen Angelicia myhähti pitkästi, väläyttäen virneen miehelle. Chris vain hymyili takaisin itsevarmana ja löysensikin otettaan naisesta. Ehkä parempi niin, vaikka Alicia olisi kyllä mielellään vielä maistellut noita huulia.
"Se nähään sitten."
Angelicia naurahti ja laski kätensä ennen kuin mies käännähtikin heittämään vaatteita sohvalle. Chrisin tapa siivota.. No, ei Alician asunto. Ja ei hänkään mitään maailman siistimpiä ihmisiä ollut. Saisi nähdä millaisessa kunnossa asunto olisi viikon parin jälkeen heidän jäljiltään...

"Sun seuralaises odottaa varmaan jo.. Valmistautuu vaan omaan tuomioonsa"
Angelicia kyllä kuuli viimeisenkin mutistun lauseen.. Nainen tuhahti, vaikka vähän huvittuneeseen sävyyn.
"Varmaankin odottaa. Mä kun määrään tahdin."
Angelicia mutisi takaisin ennen kuin pöyhötti tukkaansa, joka alkoi olla jo kuiva. Sanoillaan nainen ehkä ärsyttikin Chrisiä, mutta eipäs naisen omatunto ainakaan kolkuttanut sen takia. Oikeastaan hän puhui jälleen totta, pitäisi ilmoittaa Paulille milloin ja missä tavattiin. No, valmistautumisessa menisi aikaa.
"Mä tuun sitten jos ennätän."
Chris naurahti seisten vielä ikkunan luona ja katse ikkunasta kadulle. Angelicia naurahti itsekkin ja hymyili itsekseen. Hän kyllä pistäisi itsensä siihen kuntoon, että Chrisiä ainakin kaduttaisi, jos ei ennättäisi tulla paikalle. Ja eihän Chris ollut vielä nähnyt naista koskaan ulos meno kunnossa..
"Joo.. Mut mä alan nyt pistää itteeni valmiiks."
Angelicia sanoikin ja hymyillen asteli makuuhuoneeseen, alkaen pengota laukkuaan. Hän oli varannut vaatteita mukaan kaikkiin tilanteisiin sopien. Ja jos ei jotain ollut, hän ostaisi. Mutta tällä kertaa Angelicia nappasi laukustaan mustan mekon ja tärkeimmät meikit. Niiden kanssa nainen pujahti kylpyhuoneeseen ennen kuin Chris ehtisi pysäyttää.. Nyt ei kaivattu miehen häirintää.
Angelicia rauhassa riisui aikaisemmat vaatteensa ja laski ne sivummalle, kun vetikin tilalle mustan mekon. Alakangas oli mustaa pehmeää kangasta ja sen päällä lepäsi läpinäkyvää mustaa sifonkia. Kangas laskeutui kauniisti naisen ihoa vasten ja seuraavaksi Angelicia sitoikin vyömäisen osan rintojensa alapuolelta, joka oli jo valmiiksi hameessa. Nainen kiristi suurista lenkeistä tulevat nauhat ja sitoi ne sitten rusetille. Vyöosa kiristi juuri oikeasta kohtaa ja sai puvun näyttämään aina vain paremmalta. Mustat olkaimet nousivat tasaisesti hartioille vyön yläpuolelta ja laskeutuivat selkää pitkin alas mekon selkäpuolelle. Mekon kaula-aukko oli melko avonainen, mutta mekkoon eteen oli ommeltukin kaistale pitsistä kangasta avonaisimpaan kohtaan. Se muistutti aavistuksen rintsikoiden pitsistä reunaa ja hämäsikin hyvin.
Angelicia kääntyili peilin edessä ja varmisti, että mekko näytti kaikista suunnista hyvältä. Sitten vuorossa kasvot. Huolellisesti Angelicia meikkasi itsensä. Nainen oli jo jonkin aikaa ehtinyt olemaan ilman meikkiä ja olikin mukavaa taas luoda kunnon ilmettä kasvoilleen. Chris saisikin nähdä pienen muutoksen Alician kasvoissa.. Angelicia pisti runsaasti ripsiväriä, rajasi silmänsä mustalla kajaalilla sekä lisäsi tummanhopeaa väriä luomiinsa. Vielä aavistus poskipunaa lisää poskille ja huulet nainen veti kirkkaanpunaisiksi. Punaiset huulet kaartuivatkin tyytyväiseen hymyyn. Olihan tässä aikaa mennyt mukavasti, mutta lopputulos oli hyvä. Pieni muutos ainakin oli tapahtunut tässä neidissä.
"Täydellinen..."
Angelicia mutisikin itsekseen ja pakkasi meikkinsä takaisin tummaan silkkiseen pussukkaan. Vielä hiusten pöyhötys. Ne saisivat mennä nyt tuolla tavoin. Hiukset kaartuivatkin kauniisti naisen selälle kiharina ja Angelicia piti erityisesti pitää hiuksensa auki. Angelicia nappasi meikkipussinsa sekä aikaisemmat vaatteensa ennen kuin marssi kylpyhuoneesta.
"Mä lähden sit ihan just."
Angelicia ilmoitti heittäen meikkipussinsa takaisin laukkuunsa. Nainen penkoi sitten vielä laukkuaan. Jalkaat menisivät mustat korkokengät, jotka antaisivat naiselle vähäsen pituutta. Hän oli jo tarpeeksi katsonut erästä ylöspäin.. Angelicia hyräili itsekseen ja penkoi vielä korut laukustaan. Kaulaan menisi musta kaulakoru, jossa oli pieniä mustia helmiä ja riipuksena toimi musta risti. Korviin menisi mustat pitkät timanttikorvikset ja Angelicia pistikin ne jo paikalleen samalla, kun mietti mitä muuta koruja hän vielä ottaisi. Pian ranteeseen löysikin tiensä paksu rannerengas, jossa oli hopealla koukeroista kuviota sivussa.
Angelicia vetäisi hiuksia olalleen, kun hymähtikin mietteliäänä. Katse nousi kaulakorusta etsimään Chrisiä.
"Et sä viitsisi auttaa mua tän kaulakorun kanssa?"
Angelicia kysyikin. Hyvä jos Chris auttaisi.. Ja kuka voisikaan väittää, että Angelicia vain halusi kiusata Chrisiä. Tuo saisi katsoa naista, mutta ei koskea.. ainakaan paljon. Angelicia muistikin jättäneensä puhelimen farkkujensa taskuun.
"Jos viittisit sit tehdä sen pian koska mun pitää soittaa Paulille. Se vois hakee mut vaan täältä. Mut älä huoli, se ei tuu sisälle."
Angelicia sanoi sanansa napakasti, pehmentäen kyllä vähän viimeisen lauseen kohdalla. Hän ei tosiaan olisi halunnut uuden tappelun syntyvän... Tai no tappelu ja tappelu. Chris vain veti Paulia turpaan. Ei yhtään sen parempi.

Chris ajatteli Angelician olevan jo nyt valmis lähtemään samantien, joten mies loi hetkeksi kysyvän katseen Alician selkään tuon sanoessa menevän valmistautumaan. Ai jaha? Ne olivat sittenkin jotkut treffit.. Kuitenkin. Mies ei sanonut mitään vaan rojahti istumaan sohvalle miettien samalla mikä tämä juttu nyt oli. Hän katsoi makuuhuoneen ovelle, mutta pian Angelicia pujahti kylppäriin. Selvästi koetti piilotella jotain. Christopherin mielestä se oli jo muutenkin tarpeeksi outoa, että nainen oli tullut Lontooseen.

Sen aikaa kun Alicia oli valmistautumassa omaan tapaamiseensa Chris nousi sohvalta, ottaen jääkaapista appelsiini mehun. Hän katsoi ostamaansa väkevää juomaa ennenkuin kaatoikin siitä lasin pohjalle, laimentaen ovelasti mehulla. Angelicia nyt näytti viipyvän pukeutumisensa kanssa ja Chris ennätti löytää tiensä takaisin sohvalle hörppimään virkistys juomaansa.
Hetken siinä sai odotellakkin ja Chris oli jo huikkaamassa Angelicialle jotain mahdollisimman kiusoittelevaa, kun ovi aukesikin. Mies ennätti onneksi nielaista ennen, sillä tuo näky oli..hhm.. Erityisen hyvä. Christopherin katse laski automaattisesti naisen vartaloon. Tämähän meni jo epäreiluksi.. Miehen ilme ei ollut mikään järin innostunut, vaikka hän katsoikin Angeliciaa oikein mielellään. Okei, ehkä hän oli vähän kateellinen..
Yhtäkkiä nainen pyysikin apua kaulakorunsa kanssa. Olisi varmasti saanut sen kaulaan itsekkin.. Silti Chris nousi sohvalta ojentaen Angelicialle lasinsa kiertäen naisen taakse. Vähin äänin hän pisti tuon korun kiinni Angleician puhellessaan soitostaan Paulille.
“No joo joo..”, Chris ärähti tympääntyneesti. Oliko koko ajan pakko toistaa sitä hemmetin nimeä. "Soita samantien ulkona.", mies lisäsi vielä, vaikka katse valuikin alemmas Angelician selällä. Hän liuvutti kätensä naisen niskalta alaselälle ja selkärankaa pitkin takaisin ylös. Sen tehtyään mies nappasi lasinsa takaisin.

Chrisin mielestä Angelicia härnäsi miestä tahallaan Paulilla.. Christ taas juuri ja juuri onnistui pidättelemään kiroamisensa. Tekisi kyllä vielä selväksi jos Angelicia tosiaan aikoi viipyä tässä asunnossa pitempäänkin.
"Kyllä mä sut jostain baarista löydän. Nähään siellä sit.", Chris tokaisi kääntyessään naiseen päin vähän matkan päässä tuosta.

Angelicia katsoi odottavana Chrisiä, kun tuo suostuikin tulemaan naisen luo. Alicia otti tuon lasin vastaan ja irroittikin juuri ketjusta, kun Chris ottikin sen käsiinsä. Pieni hymy leikki naisen huulilla, kun Chris ei sitä nähnyt..
“No joo joo..”
"Soita samantien ulkona."
Angelicia hymähti vain. Jahas ihan kuin Chris olisi ollut kateellinen.. No se kyllä paistoi miehen koko olemuksesta kilometrien päähän. Angelicia ei voinut kuin hymyillä pirullisesti. Jotenkin koko homma vain huvitti häntä ja kai hän maksoi tässä vähän takaisin sitä, että Chris oli loukannut häntä.
Angelicia hengähti mahdollisimman hiljaa, kun Chris liuvutti kättään alemmas naisen niskalta alaselälle.. Ja takaisin ylös. Alicia hillitsi itsensä juuri ja juuri, mutta hän vavahti pakosti lopuksi. Chris onneksi siinä kohtaa otti jo lasiaan takaisin ja tuskin huomasi tuota. Angelicia hymähtikin vain kuin kaikki olisi normaalisti. No melkein.

"Kyllä mä sut jostain baarista löydän. Nähään siellä sit."
"Joo.. En yhtään epäile."
Angelicia mutisi hymyillen. Hän vain pienen hymyn kera kokeili, että kaulakoru oli varmasti kiinni. Naisen käsi veti osittain hiuksia hartian yli rintakehälle samalla, kun katse etsi jotain.. Aa, nahkatakki. Angelicia nappasi sen vielä päälleen ja istahti sängyn reunalle pukemaan vielä reippaasti korkokengät jalkaansa. Chris sai vielä viimeisiä mukavia näkymiä.
Lopulta Angelicia nousi ylös vuoteen reunalta, otti farkkujensa taskusta kännykkänsä ja käveli Chrisin eteen aavistuksen leikkisä hymy huulillaan. Miestä ei olisi kai kannattanut ärsyttää. Mutta mitä sille mahtoi, kun se oli niin hauskaa.
"Muista kans tulla. Etten mä kyllästy liian aikasin ja suutelemaan jotakuta muuta."
Angelicia kuiskaisi kiusoittelevasti ja virneen väläyttäen hipaisi huulillaan miehen huulia. Lopulta nainen naurahtikin. Pystyikö Chrisiä enempää houkuttelemaan tulemaan.. Alicia hymyili itsekseen ja sortui vielä suutelemaan oikein kunnolla Chrisiä. Pitkään ja nautinnollisesti.. Angelicia hymyili suudelman lomasta ja hipaisi sormillaan miehen kaulaa.
Suudelman jälkeen nainen jo kävelikin korkokengät kopisten miehen ohi. Ainakin Chris muistaisi vielä jonkin aikaa naisen huulien maun... Angelicia nappasi laukkunsa sohvalta ja pudotti sinne kännykkänsä. Hän soittaisi mieluummin ulkona. Eiköhän Chrisin rääkkäämisen voisi jo lopettaa..
"Nähdään."
Angelicia huikkasi vielä ovelta ennen kuin sulki oven perässään. Oven suljeudutta Angelicia hymyili itsekseen ja käveli jo vähän, kun ottikin laukustaan peilin ja tarkisti kasvonsa. Aa, huulipuna oli levinnyt. Miksiköhän... Angelicia naurahti itsekseen ja kävellessään otti huulipunan laukustaan, vetäisten punaista väriä huulilleen. Nyt oli parempi. Saisi katsoa ettei hänen huulensa olisi sottaiset, kun Chris tulisi baariin.. Angelicia hymyili itsekseen ja poistui pihalle. Tästä illasta tulisikin mielenkiintoinen.

//Tämä peli loppu tääähään >) Kiituus Varyyseiin *ruuttuu* Uutta peliä sitten taas >3 //

// Tittidii ja uutta tahan ::'''''''D Ellipelli tänne taaz//

Chris parhaillaan asteli tietään ylöspäin rappukäytävässä. Toinen jalka näytti koukkaavan aavistuksen jokaisella askelmalla, kiitos Angelician joka oli siihen puukkonsa tökkäissyt edellisenä iltana puistossa. Toisaalta Christopher oli myös varsin tyytyväinen, sillä nainen oli hoitanut se avun saamisen, joka oli yllätys. Mies voisi olla ehkä kiitollinen? Tai.. ei Chris olisi mielestään mitään apua tarvinnut.

Christopher oli ollut myös onnekas, sillä miehen henkilötunnus oltiin pistetty Donald Weemsin nimeen.. Muutenhan hän olisi löytänyt tiensä jonnekkin muualle, kuin takaisin Rashee Roadille. Oikein mukava läheltäpiti tilanne.. Eli hän halusi puoliksi repiä Angelician pään irti tai jotain vastaavaa. Jalkaan särki yhä, eikä Christopher suostunut mitään kyynärsauvoja tai muita säälittäviä apuvälineitä käyttämään. Lopulta tuskaisten irvistysten jälkeen mies pääsi koti ovelleen ja aukaisi oven, olettaen tietenkin, että Angelicia olisi täällä.. Silti päästyään sisään oli ihan hiljaista, saaden Chrisin kurtistamaan kulmiaan.

Hän kökkäisi olohuoneeseen ja tajusi asuntonsa olevan täysin tyhjillään. Alician matkalaukkuakaan ei näkynyt enää missään ja se saikin miehen epäilemään.. Oliko nainen tosiaan lähtenyt takaisin Yhdysvaltoihin?
"Aaa, hemmetti", Christopher kirosi mutisten. Ehkä jalkaansa tai ehkä Angeliciaa.. Kumpaakin. Hän könkkäisi keittiötason eteen viskaisten sille vahvan särkylääkepaketin.
"Voi vittu.", Chris jatkoi kiroamistaan päädyttyään istumaan sängyn reunalle ja hieroen käsillään kasvojaan. Eihän hän nyt oikeasti voinut sen naisen perään olla.. Menkööt vaan.
--
--
--
Oli kulunut jo joitakin päiviä ja Chris koetti koko ajan olla ottamatta yhteyttä Angeliciaan. Eihän hän nyt vain kiittääkseen voinut soittaa, koska hän ei kiitellyt.. Sitäpaitsi Angelicialta oli jäänyt kengät ja sytkäri, jotka Christopher oli kyllä pistänyt kaappiin talteen. ..Tosiasiassa mies halusi silti nähdä naisen, vaikka jalan vielä tämänhetkinenkin kipu oli Alician syytä. Olihan se ollut Chrisinkin vika, mutta mies ei nähnyt syytä syyttää itseään.

Hän makoili sängyllään polttaen tupakkaa ja seuraten katseellaan savukiehkuroiden kattoon kohoamista, kun säleet ja päivänvalo muodostivat selvät raidat niihin. Olihan vähän vaikea ruveta mitään juoksulenkkiä vetämään tällä jalalla. Kävely oli yhä linkkaamista, joskin ei niin ikävän näköistä.. enää. Haavan päällä ei ollut enää mitään sidettäkään, mutta ikävän jäljen puukko oli jättänyt, eikä Chris halunnut kertoa tai näyttää sitä kenellekkään. Oli jo tareeksi noloa linkata toisella jalalla, sillä se oli selvä heikkous.
Onneksi jalka kuitenkin paranisi ajan myötä ja mahdollisimman pian. Nyt Chris ei kuitenkaan keskinyt mitään sen ihmeellisempää tekemistä. Parasta vain pysyä jonkin aikaa poissa maisemista tämän typerän jalan takia. Ja niin hän oli tehnytkin.

//Mine tullaa >D //

Angelicia Prihodko:

Angelicia seisoi kadulla ja poltteli tupakkaa tiukkaan tahtiin, kasvoilla ärtynyt ilme. Samalla katse oli kyllä hiukan epäröivä. Nainen tosiaan seisoi kerrostalon edessä, jossa Chriskin asui. Siitä oli viikko, kun nainen oli astellut Chrisin asunnosta kaikki tavarat mukanaan. Ja pitikö miettiä kauan, että kenen luo hän oli mennyt... Paul oli koko viikon ollut naisen tukena ja majoittanut tuon luokseen. Angelicia oli ollut huolissaan Chrisistä, mutta samalla verisesti loukkaantunut ja katkera. Siinä mielentilassa hän oli onnistunutkin järjestämään aikamoisia mietteitä itselleen. Ensimmäinen taisi olla se, että hän ja Paul olivat harrastaneet seksiä. Nainen tiesi, että se oli hänen vikansa. Hän itse melkeinpä vain houkutteli Paulin siihen, vaikka mies yritti hillitä itsensä. Angelicia häpesi sitä myöhemmin. Vielä kun hän oli toisen asunnossa ja käytti kuin kostona miestä vielä, joka oli hänelle ystävä. Paul ei ollut kuitenkaan puhunut asiasta ja tuo selvästi häpesi itsekkin sekä antoi anteeksi Angelicialle. Alicia oli enemmänkin kuin kiitollinen tuolle. Varsinkin, kun nainen oli mennyt muutamana iltana ulos. Siellä hän oli juonut ja nauttinut miesten seurasta. Välillä liikaakin. Onneksi Paul oli aina tuomassa järkeä naisen kalloon ja vielä viemässä tuon pois typeriin tekoihin johtavista tilanteista. Angelicia ei edes tiennyt miten jaksoi käyttäytyä niin vastuuttomasti. Miksiköhän... Mustasukkaisuus oli vain liian vieras tunne naiselle. Varsinkin näin vahvana.

Angelicia imaisi tupakkaa ja huokaisten puhalsi savut suustaan. Hän kääntyi huuliaan mutristaen ja katsoi yhtä tiettyä ikkunaa... Oliko hän halunnut joka päivä tulla tänne? Kyllä. Anteeksi pyytäminen ei kyllä tullut kysymyksenkään. Välillä Alicia vain halusi tulla, että saisi uudelleen iskeä puukon mieheen. Mutta sitten nainen muistikin sen hetken puistossa.. Kun hän oli tajunnut mitä oli tehnyt. Se oli palauttanut hänet takaisin todellisuuteen ja nainen tunsi katumuksen. Halusi tai ei, se tunne säilyi ikävästi mielessä.
Angelicia pudotti harmistuneena tupakkansa maahan ja tumppasi sen mustan saapikkaan kärjellä. Ja miksi hän oli tässä nyt.. Hän hakisi kaksi tavaraa, jotka oli näköjään unohtanut Chrisin asuntoon. Mitäs oli lähtenyt sellaisella kiireellä. Ja samalla nainen sai tekosyyn käydä katsomassa Chrisiä. Mutta sitä hän ei myöntänyt itselleen edes mielessään. Hänhän oli VAIN niiden tavaroiden takia täällä.
"Hemmetti.."
Angelicia mutisi ääneen. Mitä hän oikein vielä tässä teki? Ei, hän ei pelännyt. Mitä sitten.. Alicia ei jäänyt enempää miettimään vaan lähti kävelemään sisälle. Päällään hänellä oli mustat saapikkaansa, mustat farkut, tumman harmaa 3/4- hihainen paita ja lantiolla paidan päällä oli kaksi ohkaista mustaa niittivyötä allekkain. Ranteessa helisi kasa hopeisia ohkaisia rannerenkaita ja korvissa roikkuivat tummansini-musta laikukkaat suuret soikeat korvikset. Hartialla oli perinteisesti musta nahkalaukku ja meikit olivat tummat. Takkia naisella ei ollut, koska Paul oli heittänyt hänet. Mies olikin ollut ensin huolissaan viitsisikö päästää Angeliciaa menemään yksin. Tuo kyllä tiesi mitä oli tapahtunut. Mutta ei syyttänyt Angeliciaa vaan halusi auttaa tuota. Nainen ihmetteli, että miten edes tunsi niin ymmärtäväisen ja ihanan miehen. Paul olisi ollut täydellinen miesystävä. Mutta ei Angelicialle.

Angelicia käveli käytävää pitkin ja puri huultaan vaikeana. Tällä kertaa huulissa ei ollut huulipunaa ja nainen puri vain ahkerammin huuliaan. Hän tunsi itsensä pakosti hermostuneeksi. Otan kamat ja häivyn, nainen jankutti mielessään. Ihan kuin se olisi ollut niin yksinkertaista. Niin kuin Angelicia oli ensi kertaa tullut Chrisin luo. Alicia yhtäkkiä tunsi tunteita mitä oli yrittänyt piilotella.. Miksei hän jäisi Chrisin luo.
'Ei! Sitä et tee. Otat vaan hitto ne kamat ja häivyt. Piste. Sitäpaitsi se varmaan mieluusti tappais sut just nyt.. Ehkä Paulin olis sittenkin kannattanu tulla.
Angelicia ajatteli, mutta huokaisi sitten. Hän pysähtyi jo Chrisin asunnon ovelle. Nyt ei ollut hirveästi enää aikaa miettiä. Voisihan hän lähteä vielä.. Mutta ei, Chrisillä oli vielä hänen tavaransa. Ja eihän hän pelännyt. Eikä perääntyisi.
Angelicia vetikin syvään henkeä samalla, kun nosti kättään ja koputti rivakasti ovea. Käsi laskeutui rennosti alas koputuksen jälkeen ja nainen pyyhkäisi vapaana olevat hiuksensa enemmän selälleen. Katse muuttui kovaksi. Nainen vain aavisteli ettei Chris nauttisi hänen näkemisestään. Tämä pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti ja siististi. Niin... Hehän kaksi hoitivat asiat aina sillä tavoin.

Chris oli jo melkeinpä torkahtaa tässä makoilessaan ja tupakka laiskasti huulten välissä. Hänen mielessään ei pyörinyt tällä hetkellä juuri mitään.. Viikko oli ollut älyttömän tylsä eikä Christopher tiennytkään mitä tekisi Angelician kanssa, tai ei hän voinut tehdä paljoa mitään. Nainen oli varmasti takaisin siellä mistä oli lähtenytkin. Menkööt sitten, Chrishän ei näyttäisi mitään merkkejä, että kaipaisi ketään. Ei koskaan.
Äkkiä mies havahtui ja hätkähti kuullessaan ovelleen koputettavan. Hän kurtisti kulmiaan noustessaan toisen kyynärpäänsä varaan, katse makuuhuoneen ovella. Kuka nyt halusi ja mitä? Christopher ähkäisyn kera nousi ylös ja jallaan tapellen asteli ovelle, hieman epäröiden kuitenkin.. Päällään miehellä oli harmaat löysät collage housut, jotka eivät painaneet reidellä olevaa tikattua haavaa. Paitana valkoinen hihaton, jonka Chris oli kiskaissut päälleen samalla ovelle kävellessään.

Mies ei sen enempää miettinyt kun tumppasi tupakkansa ja avasi oven.. Kappas. Hänen ilmeensä muuttui edellistäkin mitään sanomattomaksi: Ei yllättynyt eikä hämmentynyt, ei iloinen eikä surullinen. Angelicia.
"Mitä sä haluut?", Chris murahti. Nähtävästi ensimmäisenä mitä Christopher Aliciasta ajatteli ei ollut mitenkään positiivista. Olihan nainen kuitenkin sen puukon miehen jalkaan tuikkaissut. Silti Christopher muisti ne Alician jättämät tavarat ja mielessään kysyi mitä helvettiä nainen vielä täällä teki? Ja missä toinen oli ollut tämän viikon? Kadonnut vain ja pitänyt hauskaa?

Christopher harkitsi jo oven takaisin kiinni paiskaamista. Eihän hän halunnut Angeliciallekkaan mitään heikkouksiaan näyttää. Olihan mies tulkinnut tajun menemisensä tavallaan häviämiseksi..
Ilme muuttuikin ärtyneeksi. "Nopeesti sit jos oli jotain.", hän totesi mutisten enemmänkin itsekseen, vaikka mielen perukoilla Chris ei olisi halunnut pitää kiirettä.

Angelicia koetti rauhoitella itseään ja varsinkin sydämensä lyöntejä odotellessaan oven avaamista. No jos Chris ei ollutkaan kotona... No missä hitossa sitten, Alicia ajattelikin. Hän kuulikin samantien askeleet ja ovi avautui. Ilmeetön Chris vastasi Angeliciaan viileään ilmeeseen, joka antoi aika tunteettoman kuvan naisesta.
"Mitä sä haluut?"
Chris sanoi, murahtaen, yllätys. Angelicia vain tuhahti tuohon.
"Tulin hakemaan mun kamoja."
Hän ei voinut itselleen mitään, mutta pisti taas vastaan äreästi. Ihan kuin hän olisi hyvinkin vastahakoisesti tullut hakemaan tavaroitaan. No niin hän kyllä oli, mutta ei sillä eräällä tavalla. Hän halusi nähdä Chrisin, vaikka ei olisi halunnut myöntää sitä itselleen. Ihan kunnossa Chris näytti olevan. Alicia piti kyllä katseensa vain pakosti miehen kasvoissa. Nyt ei voinut näyttää mitään katumusta, vaikka se oli yksi tunne naisen sisällä. Katse olikin viileä ja aavistuksen kyllästynytkin.

"Nopeesti sit jos oli jotain."
"No okei sit."
Angelicia tuhahti ja samassa astelikin miehen ohi, tönäisten tuota kyllä tieltään. Jos sitten piti olla nopea, niin nainen hakisi itse tavaransa. Hän ei antaisi Chrisin viivytellä häntä tai muutenkaan ottaa tilanteesta hallintaa. Alicia kävelikin ensin sohvan luo ja tutki katseellaan sen ympäristön. Ei.. Hyvä jos hän edes muisti mihin oli jättänyt sytkärin ja kenkänsä. No kengät varmaan löytyisivät ainakin makuuhuoneesta. Angelicia astelikin makuuhuoneen suuntaan itsevarmoin askelin, välittämättä Chrisistä. Nainen kyllä tiesi, että ongelmana olisikin sitten tavaroiden löytämisen jälkeen se kylmä poistuminen. Mutta Alicia päätti, että murehtisi siitä enemmän, kun sen aika tulisi. Nyt vain piti ensin löytää ne tavarat. Angelicia kiersikin vähän makuuhuoneessa, kunnes käännähti Chrisiin päin ärtynyt ilme kasvoillaan.
"Missä ne on?"
Angelicia kysyi heti napakasti. Hänellä oli aavistus, että Chris tiesi tavaroiden olinpaikan. Olihan se ärsyttävää kysyä mieheltä, siinä omanlaisensa pieni tappio. Mutta Angelicia ei olisi halunnut kontata taloa ympäri etsimässä tavaroita... Kävisi vain nopeammin, jos Chris kertoisi. Mutta naisesta jotenkin tuntui, että oli turhaa toivoa miehen olevan kovin kiltillä tai tottelevaisella tuulella. Tästä ei ehkä tulisikaan niin helppoa, mikä yllätys.

Oven auetessa selvästi kaksi kylmää muuria iskeytyivät vastakkain, sen enempää myötätuntoa tippumatta. Heti olisi voinut päätellä, että tästä 'tapaamisesta' ei tulisi mikään sen kummoisempi. Christopher ainakin oli päättänyt pitää päänsä kylmänä heti alkuun ja päästää Alician vain hakemaan pari jäänyttä tavaraansa. Hän ei kuitenkaan kertonut missä ne olivat... Christopher paiskasi oven liioitellusti kiinni harkitsen sen jälkeen lähtisikö tästä kävelemään.
Hän kuuli kyllä naisen kysymyksen, eikä vastannut siihen kävellessään makuuhuoneeseen, koettaen peitellä jalallaan linkkauksen.. Vaikka nyt sen varmaan huomasi kahta pahemmin.

"Ite jätit ne kamas tänne.", Chris murahti alkaen penkoa hyllyään. Vihdoin käteen osuivat Angelician kengät, jotka mies vain viskasi Alicialle enempää katsomatta saiko nainen niitä kiinni. Vielä sytkäri..
"Helvetti olisit voinu ees pakata tarkemmin ennenku lähit. En mä samana iltana enää tänne takasin tullu. Ihan ilmanen yö sairaalassa", Christopher mutisi kiroavalla ja katkeralla äänensävyllä. Ei sytkäri nyt sitten löytänyt miehen otteeseen.
"Tuu vittu ite ettiin.", hän kiskaisi muutaman paidan ärtyneisyyksissään alas. Hermothan tällaisessa ylimääräisessä pelleilyssä meni ja painon pitäminen kipeällä jalalla rupesi tuottamaan kipua vain enemmän.

Christopher ei tosiaan ollut odottanut Angelician enää tulevan hänen ovensa taakse. Tavallaan huvittavaakin.. Mies ei ollut koskaan odottanut naisen tulevan koko Lontooseen ja nyt Alicia teki yllätysvierailunsa jo toiseen kertaan.
"Missä sä oikein oot ollu?", Chris kysyi, vaikkei mitenkään tuttavallisen ystävällisesti. Enemmänkin kuulustelevasti. Miehen mielen täytti varmasti vaikka kuinka monta inhottavaa mielikuvaa siitä aiheesta..

Angelicia katsoi tympeästi, kun mies tuli itsekkin makuuhuoneeseen. Ja nainen ei tosiaan voinut olla huomaamatta linkkausta. Ei, ei katumusta. Angelicia yritti todella tapella sitä vastaan ja muistutti itseään millainen Chris olikaan ollut ja miten toi oli kohdellut naista. Se auttoikin hyvin katumuksen katoamisessa.
"Ite jätit ne kamas tänne."
Angelicia vain tuhahti vihaisesti. Tuohon hän ei oikein osannut sanoa mitään, hänhän oli itse tavaransa jättänyt. Nainen katsoi kuinka Chris penkoi hyllyä ja hihaton todella näytti hyvältä. Varsinkin miehen selkä.. Angelicia nosti juuri mielessään kiroten katseensa miehen vartalolta, kun tuo heittikin olkansa yli naisen kengät. Angelicia ehti juuri ottaa ne koppiin ja näyttikin ärtyneeltä jälleen. Chris ainakin palautti hänet hyvin maanpinnalle...
"Helvetti olisit voinu ees pakata tarkemmin ennenku lähit. En mä samana iltana enää tänne takasin tullu. Ihan ilmanen yö sairaalassa"
"Oo onnellinen et ylipäätään olit siel sairaalas.."
Angelicia vain mutisi äreään sävyyn. Jaa, että mies oli ollut sitten ihan yön yli sairaalassa. No ei se kyllä kovin suuri ihme ollut. Mutta voisihan sitä olla kiitollisempi, niin Angelicia ainakin ajatteli.
"Tuu vittu ite ettiin."
"Parempi niin.. Ihan kun sä mitään saisit aikaseks."
Angelicia vain totesi viileästi ja tönäisikin miestä sivuun, alkaen itse tutkia hyllyjä. Nainen ei välittänyt Chrisin lapsellisesta kiukuttelusta. Se kyllä yllytti naista lähes samanlaiseen käytökseen. Kaksi pientä lasta, voisi melkeinpä sanoa. Uhmaikäisiä sellaisia.

"Missä sä oikein oot ollu?"
Kuului Chris kysyvän naisen selän takaa kun Alicia penkoi kärsimättömänä hyllyjä. Huokaisten nainen laski laukkunsa, koska se lipesi hartialta häiritsevästi samalla. Alicia mietti pienen hetken mitä vastata. Hän suoristautui laskettuaan laukkunsa ja kädet vetivät paitaa alemmas selältä. Ei vain olisi ollut vähän häiritsevää, kun mies oli naisen selän takana. Angelicialle ehkä tuli vähän turvatonkin olo, mutta hän hillitsi itsensä eikä vilkuillut olan yli. Se olisi kertonut liikaa.
"Paulilla vaik mitä se muka kuuluu sulle."
Angelicia totesi ja samalla tutki hyllyä, jossa oli muutama miehen pitkähihainen. Samassa käsi osuikin johonkin tuttuun. Angelicia penkoi rivakammin vaatekasaa ja lopulta otti sytkärinsä vaatteiden seasta. Mielenkiintoinen paikka... Ei vain Chris olisi piilottanut sitä? Angelicia kurtisti kulmiaan ajatukselle ja hymähtäen kumartui sitten laukkunsa puoleen. Nainen siirsi kengät sinne ja sytkäri putosi perässä.

"Onks se sun naises pitäny sun sängyn lämpimänä?"
Angelicia heitti yhtäkkiä melko ivaavaan sävyyn. Nainen tietenkin tarkoitti sitä naista, jonka parfyymin oli haistanut Chrisistä sinä iltana puistossa. Alicia oli aivan varma, että Chris oli ollut jonkun naisen kanssa. Entäs sitten Alicia? No hän ei ajatellut omaa saldoaan yhtään vaan oli helpompi keskittyä Chrisiin. Ja Alicia uskoi, että tämä tietty nainen oli varmasti viikon aikana käynyt Chrisin luona vielä. Nyt kun Angeliciakin poissa...
Angelicia katsoi vielä hetken Chrisiä kuin olisi sanomassa jotain.. Nainen kirosi mielessään. Niin, tämä taisi olla se vaikein hetki. Alicia lopulta mulkaisi Chrisiä ja lähti kävelemään pois makuuhuoneesta, vaikka melko rauhallisesti.
"Jos multa jää viel jotain tänne nii ilmota. Paul hakee sitten ja lähettää mulle postissa."
Angelicia sanoi viileästi kävellessään. Nainen kyllä tiesi ettei häneltä jäänyt enää mitään Chrisin asuntoon. Hän vain pääsi tuossa ärsyttämään Chrisiä sekä.. Alicia ei tiennyt miksi, mutta halusi vain Chrisin tietävän hänen olevan lähdössä. Lentolippu oli jo varattu. Angelicia lähtisi tunnin päästä takaisin kotiin. Alicia koetti peittää huokauksen ja pysähtyi sohvan luo. Katse tutkaili olohuonetta ihan kuin muka Alicia olisi vielä voinutkin jättää jotain ja hän etsi vain sitä jotain...

Chris saikin osakseen tyrkkäisyn Angelician tullessa itse etsimään sytkäriään. Oliko yksi sytkäri muka noin tärkeä? Sitäpaitsi olihan naisella sitä rahaakin, joten mies ajatteli tämän olevan taas jotain typerää pilaa. Christopher oli muutenkin melkein kiinni Alician selässä pelkästään kiusallaan, sekä saadakseen tutkailla naista mahdollisimman paljon. Äkkiä Angelicia töksäyttikin Paulista.. Mies naksautti hampaansa yhteen huomaamattaan ja otti askeleen ja toisenkin taaksepäin. Niinpä tietenkin, oli ollut typerää kysyäkkin.. Tottakai Paulilla. Kaikkein eniten mielikuvistaan Chris vihasikin niitä johon tuo Paul liittyi.
"Ihan samalla tavalla kun sä oot pitäny sen Paulis sänkyä lämpimänä", mies ärähti, vaikka täällä ei ollutkaan käynyt ketään. Angelicia sensijaan kuulosti tosiaan pitäneen hauskaa, eikä Chris olisi ihmetellytkään mitä kaikkea nainen oli tässä välissä tehnyt. Ei Christopher tietenkään tiennyt, mutta tyytyi mulkoilemaan vihaisesti Alician selkää. Mies ei tainnut ajatella sitä puukon tuikkaisemista pitemmälle..

"En varmasti ilmota.", Christopher vastasi suoraan ja lyhyesti. Ensinnäkään hän ei halunnut kuulla tai nähdä sitä Paulia edelleenkään.. Nyt varsinkaan. Toiseksi: hän ei halunnut totella Angeliciaa missään määrin. Mies oli kuitenkin päätynyt nojailemaan makuuhuoneen ovenkarmiin. Alicia ei ollut löytänytkään tietään vielä ulos. Mitä nainen vielä etsi?
Christopher nojautui myös pään sivullaan ovenkarmiin nostaessaan kätensä puuskaan rintakehälleen. Vaivihkaa mies antoi katseensa kiertää Angeliciassa taas paremmin.. Nainen näytti hyvältä, kuten aina, mutta tällä kertaa Chris tunsi, ettei voinut tehdä mitään. Vaikka eihän hän koskaan mitään sääntöjä noudattanut.
"Mitä sä etit?", mies kysyi, mutta ei tällä kertaa niin vihaisesti.. Ihme kyllä. Hän nosti päätään ja löysäsi käsiensä otetta puuskassa. Chrishän ei halunnut juosta tämän jalkansa kanssa Alician perässä, joten tyytyi pysymään paikallaan ja seuraamaan naista tiiviisti katseellaan, että toinen varmasti aisti sen itsekkin.

Silti Chris ei myöntäisi mitään. Kuten sitä, että oli helpottunut naisen näkemisestä. Ei se olisi ollut sen suurempi ihmettelyn aihe jos Angelicia olisi tosiaan lähtenyt noinvain takaisin..
"..Ja mitä sä nyt meinaat?", hän kysyi vielä ihan yleisesti siitä mitä Alicia aikoisi tehdä. Mennä luutavasti takaisin Paulin luo?

"Ihan samalla tavalla kun sä oot pitäny sen Paulis sänkyä lämpimänä"
Angelicia vain tuhahti välinpitämättömästi. Tietenkin naisen teki mieli sanoa heti tuohon jotain kieltävää. Mutta.. Se yksi yö. Niin, vain yksi yö. Mutta Angelicia päätti pitää suunsa kiinni. Olihan Chris ollut sen yhden naisen kanssa. Ja tuon sanat kuulostivat siltä, että joku oli selvästi käynyt Chrisin luona. Niin Angelicia sen ymmärsi ja päättikin jättää Chrisin siihen uskoon, että nainen oli enemmänkin ollut Paulin kanssa. Siitäs sai takaisin.

"En varmasti ilmota."
"Aina niin vaikee..."
Angelicia mutisi tympeänä ja paransi laukkunsa asentoa samalla, kun asteli vähän olohuoneessa. Sivusilmällä nainen katsoi Chrisiä, joka nojaili ovenkarmiin kädet puuskassa rintakehällä. Mies näytti kieltämättä hyvältä. Hihaton tosiaan kehui Chrisin vartaloa. Itsehillintä, Angelicia ajatteli. No ehkä se muuten toimi, mutta ajatukset olivat herkkiä karkailemaan mihin sattuivat.
"Mitä sä etit?"
Angelicia hämmentyi hiukan, kun Chrisin ääni oli rauhallisempi. Eikö mies olisi sittenkään halunnut yhä vain repiä naisen pään irti? No kuinka pitkään he ylipäätään osaisivat olla vihaisia toisilleen. Viikko oli mennyt jo. Ja Angelicia tiesi, että he kaksi.. no, pysyivät erossa toisistaan todella huonosti. Hän kuitenkin pisti toiveajattelun piikkiin sen, että kaikki voisi taas olla hyvin. Nainen huokaisi mahdollisimman turhautuneen kuuloisesti.
"Mun kännykän laturi.. En löytäny sitä mun laukusta."
Angelicia lopulta mutisi. Nainen osasi kyllä valehdella hyvin. Sen voi ainakin sanoa.

Angelicia käveli vähän olohuoneessa, kunnes huokaisi uudelleen. Vaikutti ehkä siltä, että hän väsyi laturin etsimiseen. Mutta jos hän olisi oikeasti etsinyt sitä, eikö hän olisi tehnyt sen rivakammin.. Nainen tuhahti itsekseen. Hän tunsi olonsa inhottavan vaikeaksi. Jos hän seisoisi siinä vielä kauan, hän antaisi itsensä täysin ilmi. Ellei niin jo ollut käynyt.
"..Ja mitä sä nyt meinaat?"
Angelicia hymähti kuin kyllästyneenä ja hän sortui nostamaan katseensa sohvasta Chrisiin. Katse oli yllättävän tyyni ja nainen kävikin taistoaan sisällä osasiko hän olla enää vihainen vai ei.
"Niin kun puhuin siitä postista.."
Angelicia aloitti ja keskeytti sitten lauseensa, jättäen huulensa raolleen. Chrisiltä oli tainnut mennä se ohi. Nainen kröhäisi ja jatkoi itsevarmemmin ja viileällä äänellä;
"Mä lähden takas. Kotiin siis. Amerikkaan. Mulla on jo lentolippu varattu... Sen takia tulin nyt hakee nää kamat."
Angelicia sanoi ja katsoi mahdollisimman viileästi Chrisiä. Miksi se nyt alkoi käydä niin vaikeaksi. Ehkä ajatus siitä, että nainen oli todella lähtemässä eikä näkisi enää Chrisiä.
"Sähän sanoit ettet halunnu mua tänne ja mä sotken sun asiat. Ja et mun on paras lähteä."
Angelicia sanoi tylysti ja jo ilmeestä pystyi lukemaan, että nainen oli loukkaantunut noista sanoista. Ja salaa surullinen. Nyt ne tuntuivat vain satuttavan enemmän.
"Jos sä siis muistit sitä.. Tai mitään mitä sillon tapahtu. Olit sen verran kännissä."
Angelicia totesikin kylmästi. Hän ei todellisuudessa tiennyt yhtään mitä mies muisti puiston tapahtumista. No suurinpiirtein tuo varmaan muisti tapahtumat. Mutta entä ne kaikki yksityiskohdat... Alicia muisti ne varmasti paremmat.
"Ja mun on tosiaan parasta lähteä. Ennen kun sä oot uudestaan yrittämässä tukehduttaa mua ja mä joudun iskemään puukon suhun. Jos se ei toisella kerralla mene vaan jalkaan."
Angelicia totesikin ja katse oli taas muuttunut taas tiukemmaksi. Sanoissa oli hiukan haastavuutta mukana. Ehkä Alicia vain halusi miehen pyytävän anteeksi.. No hyvä on, sellainen ei ollut mahdollista. Angelicia tiesi sen. Mutta edes jotain.. Jos Chris vastaisi yhtä julmilla sanoilla, Angelicia ei tiennyt miten ajatella. Hänen oli vain vaikeampi olla se, joka ensin antoi periksi. Edes vähäsen.. Laskea suojus ja myöntää, että hän halusi vain olla Chrisin kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Vai kännykän laturi kateissa.. Ei Chris ollut mitään laturia nähnytkään, joten mielessä kävi myös Alician mahdollnen valehtelu. Ei nainen edes näyttänyt siltä. että varsinaisesti etsisi jotain. Kunhan vain pyöri ympäriinsä olohuoneessa antaen Chrisille monta hyvää kuvakulmaa itsestään. Mies olisi voinut virnistääkkin itsekseen, mutta pakotti pitämään kasvonsa peruslukemilla ja onnistui siinä suhteellisen hyvin, vaikka joutuikin pyyhkäisemään leukaansa.

Puheenaihe siirtyikin muutamankin asteen totisempaan. Ei Chris toisaan ollut tajunnut ajatella postin lähettämisestä sen pitemmälle. Niin joo... Hän kuunteli Alician puheita takaisin lähtemisessä ja ensimmäisenä tuli mieleen, että mies oli kuullut nuo sanat joskus aikaisemminkin. Silloin puistossa? Kyllähän hän muisti siitä tilanteesta vaikka mitä, mutta ei voinut myöntää, että olisi katunutkin jotain. Angelician äänensävykin muuttui vain kylmemmäksi ja sai Chrisin lopettamaan ovenkarmiin nojailun turhautuneen näkösenä. Katsekkin rupesi tuossa tuokiossa kiertelemään jossain seinillä. Sanottuja sanojakin iski mieleen, mutta silti... Chris oli ollut se joka oli päätynyt sairaalaan. Se meni miehen mielestä tässä väärin.
"Lopeta", Christopher murahtikin Angelician puheista seuraavasta mahdollisesta puukoniskusta. Katsekkin päätyi naiseen kulmat kurtussa. Mies ei aikoisi hävitä enää toista kertaa, mutta kökkäisi ihan naisen eteen.

"Mitä sä muka teet Yhdysvalloissa, kun tulit sieltä asti tännekkin?", Chris kysyi taas pisteliäällä ja ärtyneenä äänensävyllä.
"..Et kyllä kauaa erossa pysyny, kun mä lähin sieltä pois. ", mies lisäsi hiljemmin ja jokseenkin tukahdetusti, kasvojen kumartuessa lähemmäs Angelician kasvoja. Vaikutti varmasti tungettelevalta silmienkin luodessa painostavan katsekontaktin. Toisinsanottuna Chris ei halunnut Alician lähtevän, vaikka tässä oli taas tapahtunut vaikka mitä..

"Lopeta"
Chris samassa sanoikin. Angelicia yllättävää kyllä hiljenikin, vaikka katsoi haastavasti Chrisiä silmiin. Mies linkuttikin naisen luo ja Angelicia ei tiennyt oliko tyytyväinen vai ei tuohon välimatkan muutokseen.

"Mitä sä muka teet Yhdysvalloissa, kun tulit sieltä asti tännekkin?"
Chris kysyikin pistävästi. Angelicia vastasi tiukasti ja itsevarmasti katseeseen.
"Elän elämääni. Kato omistan sellasenkin. Ja se oli.. hmph.. Antaa vittu olla."
Angelicia ärisi hiljaisesti takaisin. Naisen oli pakko myöntää, että Chrisin sanat osuivat ikävästi siihen mitä nainen oli itsekkin miettinyt. Olihan hänellä koti ja työ Yhdysvalloissa, mutta.. Angelicia ei olisi vain halunnut antaa periksi. Mutta myöskään jostain syystä hän ei ollut saanut sanottua sanojensa viimeistä lausetta loppuun, joka olikin se että oli virhe ylipäätään tulla Lontooseen. Angelicia koetti olla miettimättä sen enempää oliko se vai ei. Se sai häneen keskittymisensä horjumaan ja vihainen ilme kärsisi.
"..Et kyllä kauaa erossa pysyny, kun mä lähin sieltä pois. "
Angelician huulet vääntyivät melkein havaitsemattomaan ärtyisään irvistykseen. Että hän vihasi miestä. Tuon sanat olivat iljettävän merkitseviä, vaikka Angelicia yritti olla keskittymättä niihin. Ja mies sanoi vielä sen noin hiljaa ja painokkaasti. Sanat eivät olleet kyllä ainoita painokkaita. Chris ei yhtään säästellyt tuijottaessaan suoraan Angelician silmiin kasvojen ollessa todella lähekkäin.

Angelicia nielaisi hankalasti ja vastasi yhä uhmakkaasti miehen katseeseen. Hän ei osannut päättää mitä tehdä. Hänen teki mieli vain lähteä menemään ovesta vihaisena, mutta... Chrisin sanat olivat houkuttelevat sekä uhmakkaat. Ne kertoivat sen mitä Angeliciakin ajatteli; hän halusi jäädä. Koti oli Yhdysvalloissa, mutta.. Entä jos hänen kotinsa oli siellä missä Chriskin.
Angelician katse alkoi menettää vahvuuttaan ja nainen henkäisi vaikeasti. Hän yritti tapella itsensä kanssa ettei sentään laskiki katsettaan.. Nainen puristi hitaasti kätensä nyrkkiin.
"Entä jos mä en haluakkaan olla erossa susta.."
Angelicia kuiskaisikin yhtäkkiä. Naisen ääni oli yllättävän uhmakas, vaikka sanoilla oli oma merkityksensä.
"Entä sit jos mä haluankin vaan olla sun kanssa vaikka se vaatis mitä?"
Angelicia sanoi varmemmalla ja kovemmalla äänellä. Nainen tunsi vapisevansa aavistuksen ja hän veti syvään henkeä.
"Entä sit jos mä rakastan sua Chris.. Entä sitten?"
Angelicia sanoi vain kovemmalla äänellä, pelästyen lähes itsekkin omaa ääntään ja sanojaan. Hän todella sanoi sen. Sen mitä hän oli pelännyt eniten. Alicia kyllä tiesi mitä teki. Hän luovutti. Hän heitti kaiken itsestään suoraan Chrisin eteen ja tiesi, että mies voisi juuri sillä hetkellä satuttaa häntä enemmän kuin koskaan. Ja Angelicia todella antoi sen mahdollisuuden miehelle. Häntä kyllä pelotti. Mutta hän alkoi jo kyllästyä pelkäämiseen. Angelicia veti ääni vavahtaen henkeä ja katse oli surullinen ja täysin antautuva. Ehkä tämä olisi naisen suurin virhe. Mutta hän teki sen jo. Nyt kaikki taisi olla vain Chrisistä kiinni.

Chris tunsi olevansa vahvoilla tässä, vaikka Angelicia ei näyttänyt mitään ulospäin, kuten ei mies itsekkään. Silti painostava hiljaisuus eikä vastausta kysymyksiin sai Christopherin hymyilemään omahyväisesti mielessään. Hah, olikos hän heittänyt liian vaikean kysymyksen?
Tottakai mies oli ylpeä itsestään, sillä hänhän halusi voittaa tämän erän ja oli kyllä mielestään voittonsa ansainnut. Chrisin ilme ei värähtänytkään, vaan hän odotti mukamas kärsivällisenä Angelician vastausta, joka kuuluikin vain uhmakkaana kuiskauksena. Miehen ilme muuttui aavistuksen totisemmaksi hänen tajutessa naisen sanat.
Ei Christopher ollut ihan tuollaista odottanut.. Hän pakotti silti pitämään ilmeensä yhtä peruslukemilla kuin äskenkin. Angelicia päätti siis ottaa tuollaisen linjan. Mies tutkaili naisen eleitä ja huomasi kyllä jotain muuttuvan.. Aika paljonkin. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, sitä Chris ei tiennyt, vielä.

Angelicia kysyikin seuraavan kysymyksen Chrisiltä. Tai sillätavalla, että mies ei voinut siihen mitään vastata. Tarkoittiko Angelicia tosiaan sanojaan, vai halusiko nainen vain hämmentää Chrisiä? Ah, tuskin. Mies nimittäin kuuli selvästi sellaista värähdystä Angelician äänestä, joka ei johtunut pelkästä vihasta.. Sellaista oli varmasti hankala esittää. Nyt puolestaan Christopherin teki mieli vetää päätään kauemmas, mutta hän ei halunnut vaikuttaa luovuttajalta. Mieshän pysyi tässä, mutta ilme muuttui taas kerran edellistäkin hämmentyneemmän puoleiseksi. Chris tajusi erittäin hyvin nuo sanat, vaikka saattoikin hiljaisuudellaan vaikuttaa siltä ettei välittäisi niistä vittujakaan. Helvetti pysy paikallas, älä nyt liiku tai sano mitään, mies ajatteli, vaikka tehtävä osottautuikin hankalaksi.

Yhtäkkiä Angelicia töksäytti viimeisimmät ja ne eniten merkitsevät sanansa. Ei jäänyt arvailun varmaan mitä nainen oli sanonut.. Christopher painoi huulensa tiiviisti yhteen purren kieltään, kulmien mennessä kurttuun, estääkseen näin henkäyksensä. Hän oli kuullut nuo sanat Alician suusta aikaisemminkin, mutta siitä oli niiiiin pitkä aika. Hyvin pitkä aika. Tämänhän piti pysyä pinnallisella tasolla... Ja nyt yhtäkkiä puistossa tapahtuneen jälkeen Angelicia sanoi noin. Mitä tässä välissä oikein oli tapahtunut?
Hemmetti, aika kului eikä Chris osannut vastata mitään. Hän oli vielä vihainen Angelicialle, ja nainen varmasti Chrisille, mutta silti..
"Ehkä mä en haluakkaan, että sä lähet.", mies murahti yhtä hiljaa kuin Angelicia oli ensimmäiset sanansa sanonut, mutta ilme ja äänensävy yhä uhkaavina, vaikka sanojen merkitys puhuikin puolestaan. Chris pysyi taas hetken hiljaa miettien miten jatkaisi..
Mies nosti kätensä Alician kaulalle. Saikin taas mettiä aikoisiko se kuristaa vai sivellä hellästi.. Ei kumpaakaan. Käsi kiersi naisen niskalle pitäen suhteellisen napakastikkin kiinni.
"..Ehkä mä en päästäkkään sua lähtemään.", mies kuiskaisi samalla kiskaistessaan Angelician hakemat kengät pois naisen otteesta.

Angelicia tutki alistuneella katseellaan Chrisin reaktiota. Ensin mies oli hämmentynyt ja nyt tuo näytti.. tuosta ei osannut edes tulkita mitään. Chrisin kurttuun menevät kulmat saivat naisen kyllä hiukan katumaankin, kun oli sanonut koko asian. Miten hän toivoikaan ettei Chris nyt tekisi mitään, joka sattuisi naiseen enemmän kuin mikään aikaisemmin... Kaksikko katsoi vain toisiaan hiljaisuuden laskeutuessa. Angelicia katsoi Chrisiä yhä alentuneesti ja Chris näytti vain tasapainottelevan sen kanssa mitä oikein tekisi tai ajattelisi. Siltä se ainakin näytti Alician silmään ja hän tunsikin sydämensä hakkaavan kovempaa, kun hän odotti edes jonkinlaista reaktiota.
"Ehkä mä en haluakkaan, että sä lähet."
Lopulta Chris murahti hiljaisesti. Angelicia vain nielaisi hankalasti. Hän huomasi kyllä, että miehen olemus ei paljon muuttunut uhkaavasta, mutta sanat.. Niihin oli helpompi tukeutua. Angelicia ei siltikään hymyillyt vaan katsoi hiukan odottavastikin miestä. Ehkä mies ei siis halunnut niin.. mutta entä sitten?
Chrisin käsi nousi naisen kaulalle ja Angelicia tunsi ihonsa kihelmöivän. Hän ei edes ymmärtänyt miten kykeni siihen, mutta hän ei liikahtanutkaan vaan antoi Chrisin kiertää napakalla otteella kätensä naisen niskalle. Alicia todella antoi itsensä täysin miehen armoille. Aikamoinen teko naiselta.
"..Ehkä mä en päästäkkään sua lähtemään."
Chris sanoi ja Angelicia piti katseensa Chrisin silmissään samalla, kun tunsi miten mies otti kengät naisen kädestä. Alicia raotti huuliaan epäröiden. No.. Ainakaan mitään pahaa ei ollut vielä tapahtunut. Chris oli selvästi sillä kannalla ettei haluaisi päästää naista. Jotain lohdullista edes.
"Mä en sano sulle et mä haluaisin lähteä.. koska mä en halua."
Angelicia kuiskaisi hiljaa ja katsoi yhä Chrisiä suoraan silmiin. Nainen hitaasti laski olkapäätään ja antoi laukkunsa valahtaa hartialta. Alicia tarttui laukun hihnaan, kun se putosi tarpeeksi alas ja hellästi hän pudotti laukun lattialle. Se oli kai merkki ettei nainen olisi lähdössä. Varmuus Chrisille.

"Sä voit olla mulle vihanen. Mä en aio pyytää anteeks.."
Angelicia sanoi hiljaisella, mutta itsevarmalla äänellä. Hän nosti kätensä ja tarttui napakasti Chrisin käteen, joka oli naisen niskalla. Pieni askel ja nainen oli vain lähempänä Chrisiä.
"Sä voit vaikka satuttaa mua miten paljon sä haluat.. Mut mä en pelkää sua. Ja oon varmaan niin typerä et jään jokatapauksessa sun luokse."
Angelicia jatkoi vain, puhuen täysin suoraan. Naiselta oli tosiaan turha pyytää anteeksipyyntöä ja Chris varmasti oli vielä hänelle vihainen. Mies voi tehdä vaikka mitä.. Mutta Angelicia ei tiennyt pystyisikö hän lähtemään Chrisin luota, ainakaan pitkäksi aikaa.
"Mä vihaan sua.. mut mä myös rakastan sua. Halusin mä sitä tai en."
Alicia sanoi hellemmin ja veti Chrisin käden pois niskaltaan. Katse oli Chrisin silmissä, kun Angelicia toi miehen käden kasvojensa eteen ja suukotti miehen kämmenselkää hellästi.
"Niinku sanoin.. sä voit olla mulle vihanen. Mut musta tuntuu ettei se todellakaan oo ainoo asia mitä sä tunnet. Halusit sä sitä tai et..."
Angelicia sanoi hellästi, mutta äänensävyllä, johon ei voinut paljon sanoa vastaan. Koska nainen tiesi olevansa oikeassa. Hän ehkä teki itsestään heikon, mutta samalla hän vetäisi kyllä Chrisin mukanaan tähän. Ja kuinka hyvin Chris muka pystyi kieltämään naisen sanat?