Nicole Smith (K18 matskua)

"Höpsö, mahdollisuus sille että joutuu lento-onnettomuuteen ja törmää edellisenä iltana minuun on katoavan pieni." William vastasi hymyillen, Nicolen nauru oli tarttuvaa, se kumpuili seinästä ja täytti koko tilan. Ei mies ihmetellyt naurunaihettakaan, tilanne olisi ollut vähintäänkin koominen, varsinkin jos tummaverikön pitäisi todellakin avata sanainen arkkunsa jossakin vaiheessa.
"Niin olisi hyvinkin ikävää." William totesi mahdollisimman vakavasti, mutta huvittuneisuus kuulsi äänestä selvästi läpi.

"Minulla oli hauskaa, varsinkin kun yksi niistä kokeilemistasi mekoista oli selvästi läpikuultava." mies vastasi kiusoitellen, myyjätär ei tietenkään ollut ollut siitä mielissään että oli tahtomattaan esitellyt Nicolen kehoa Williamille entistä paremmin, mutta tummaverikkö ei ollut voinut salata huvittunutta hymyään.
"Se syö mitä tahansa, mahdollisimman isoja tottakai."

"Ja sinun pitäisi nauraa enemmän." William vastasi, suoden naiselle valloittavimman hymynsä, mies oli vuosien varrella huomannut kuinka voimakas teho sillä oli lähes jokaiseen, jopa niihinkin miehiin jotka olivat heteroita. Se oli jo saavutus jos mikä.

Höpsö! Koskaan kukaan ei ollut sanonut Nicolea höpsöksi. Se oli kuitenkin jollain tavalla mukavaa. "Niin, mahdollisuudet ovat pienet", nainen myönsi.

Nicole päätti hankkia Millielle oikein herkku luita. Naisen tuttujen koira oli hulluna sellaisiin ja kalusi niitä intopiukassa. Sellainen ja Williamin hymy... herran kerran sentään. Nainen unohti mitä oli ajattelemassa. Nicole nauroi ja kohottautui suutelemaan miestä hellästi. "Harkitse sitä vuoden hymy lehteä. Tuollaisen jos saa kameraan vangittua on kansallis kaarti niskassa syyttämässä pahemmasta aseesta kuin ydinpommi", Nic sanoi ja silitteli miehen kasvoja sormillaan. Koska Nic oli hyvin visuaalinen ihminen, tämä piti jo luonnostaan katselemisesta.

"Sinulla on upeat kasvot", nainen totesi tutkiessaan komeita piirteitä kiireettömästi. "Ei mitkään ärsyttävät mallipojan kasvot, minä en muuten pidä malli pojista. Ne ovat pahempia kuin naismallit, sinulla on mielenkiintoiset", Nic sanoi ja hymyili ajatuksissaan.

William nauroi Nicolen sanoille, "Tuskin nyt sentään, eiväthän he uskaltaisi tulla sinun kaltaistasi naista kymmentä metriä lähemmäs." mies vastasi virnistäen, "Monella heistä ei ole aikaa sosiaaliseen elämään tiedäthän." tummaverikkö jatkoi kiusoittelevaan sävyyn, nautiskellen naisen kosketuksesta. Yleensä miehen ei ollut mahdollista olla näin rentona kenenkään läsnäollessa, ei ainakaa ilman että olisi miettinyt koko ajan jotakin.

"Kiitos, ne ovatkin olleet minulla pian neljäkymmentä vuotta. Kokemus karaisee." tummaverikkö totesi naurahtaen, "Olisi melkoinen häpeä jos ne olisivat mallipojan kasvot."

Nicole virnisti. "Dih, ilkeä kuvaaja ottaa huonoja kuvia", nainen sanoi ja näytti enkelimäiseltä. Mallipoikien oikea kauhu, kun nämä halusivat vain näyttää hyviltä ja lihaksikkailta.

"Niin näyttää tehneen", nainen myönsi ja hymyili lempeästi toisen karaistuille kasvoille. "En sanoisi ehkä häpeä, mutta outoa se kyllä olisi. Itse näytän kahdeksantoista kesäiseltä ja joka paikkaan melkein joudun näyttämään paperini", Nic nauroi asialle. Hän muisti äitinsä ja kuinka tämä oli myös näyttänyt aina hyvin nuorelta. Suru ja katkeruus meinasivat upottaa kyntensä naiseen, mutta Nic väisti sen painautumalla lähelle Williamia. Vesi alkoi olemaan jo viileää oikeastaan kylmää. Onneksi tummaverikön vartalo oli lämmin, mutta se ei riittänyt.

"Voisiko joku keksiä tähän ammeeseen vekottimen, joka estää veden kylmenemisen?" Nainen kysyi ja nuristen epäreiluutta ja kylmyyttä erkani miehestä vastentahtoiesti laskeakseen kylmää vettä pois ja lämmintä tilalle. Onneksi toimenpide ei vaatinut tuhottomasti aikaa! Mutta ilman sitä Nic alkaisi jäätymään. Vilukissan hunopuoli, vaatii aina lämmintä vettä.

"Olisi se häpeäkin jos tietäisit mitä kaikkea olen ehtinyt tehdä." William vastasi virnistäen, "Ja sinusta taas kumpuaa selvää elämän kokemusta, en olisi missään vaiheessa erehtynyt luulemaan sinua alta kaksikymppiseksi." mies jatkoi hymyillen, haluamatta juuri pohtia mahdollista ikäeroa. Eiväthän vuodet olleet aiemminkaan tummaverikköä häirinneet, tosin yleensä nuoret tytöt ja pojat olivat lähinnä viihdyke, joka heitettiin yhden käytön jälkeen pois.

"Onhan sellaisia, mutta ne ovat paljon kalliimpia." William huomautti kiusoitellen, hyväillen Nicolen selkää sormillaan, tämän vaihtaessa vettä lämpimämpään, vihreiden silmien ihastellessa samalla punapään naisellisia muotoja.
"Lisäksi, miten miehet sitten saisivat mahdollisuuden ihastella naisten muotoja?"

Naisen huulille nousi virnistys. "No se on hyvä, että edes jotain kumpuaa", Nic totesi ja nauravalla äänellä. "Tuo kutittaa", hän valitti Williamin hyväillessä naisen selkää. Kyseinen kutittavuus sai Nicin puremaan huulta ja kiemurtelemaan. Kun William totesi muotojen ihastelun Nic kohotti kulmaansa huvittuneena.

"Vai että muotojen ihastelu..." Nicole palasi Williamin syliin heti saatuaa säädettyä veden oikean lämpöiseksi. "Ehkä minä en sitten hanki sellaista veden lämmitintä, mitä lie", nainen sanoi ja virnisti.

Nicole oli kuin kotikissa. Piti lämpimästä, hyvästä ruuasta ja silityksistä. Niiden avulla hän oli aina pitkän aikaa hyvinkin onnellinen. Tosin silitysten antajaksi ei kelvannut kuka tahansa hulttio. Piti sitä nyt sentään jotkin vaatimukset olla.

"Niinkö?" William kysyi, ja painoi nyt koko kämmenensä vasten naisen selkää ja antoi sen lipua aina alaselälle asti, nautiskellen Nicolen pehmeydestä.
"Niin, sinähät suorastaan tarjoilet hyvinkin houkuttavaa näkymää aina kun vaihdat vettä." mies myönsi matalalla äänellä, sivelyn ja kosketuksen siirtyessä punapään kyljelle, tämän painautuessa takaisin Williamin syleilyyn.

"Hyvä." mies ilmoitti hymyillen, painaen hellän suukon Nicolen hiuksien sekaan, nautiskellen naisen tuoksusta. Kyllähän William kylvyssä viihtyi, erityisesti nyt. Yleensä tälläiseen nautiskeluun ei ollut aikaa, eikä mies myöskään ollut ollut vähään aikaan näin tyydyttynyt.

Jos Nicole olisi osannut kehrätä hän olisi tehnyt sen. Naisen olo oli taivaallinen. Williamin suuret kädet tuntuivat mukavilta vartalolla. "Eli nyt sinä siis toivot, että vesi kylmenee nopeasti? Eikö olisi helpompaa vain kutsua Millie paikalle ja pukea minut valkeaan mekkoon?" Nicole kysyi huvittuneena. Miehen painaessa suukon hiuksiin, Nicole pidätteli itseään ettei olisi kihertänyt tyytyväisyyttään. Sen sijaan nainen silitteli miehen käsivarsia ja vartaloa muutenkin.

Nicole ei voinut vastustaa kiusausta, vaan maukaisi ja imitoi kehräävää ääntä. Jos mies ei tajuaisi siitä kuinka hyvä olo naisela oli, niin Nicole alkaisi ihmetellä miten kukaan voisi olla niin hölmö.

"Ei, helpompaa olisi suostutella sinut tanssimaan minulle." William vastasi kiusoittelevasti virnistäen, kutitteli hieman Nicolen navan seutua, tunnustellen naisen muotoja. Mies oli mieluissaan saadessaan samallaista kohtelua osakseen, harvoin tummaverikkö tälläiseen ryhtyi. Tälläistä hetkeä tummaveriköllä ei ollut tainnut itseasiassa olla lähes kymmeneen vuoteen. Jos silloinkaan. William kun ei yksinkertaisesti aina ollut niin mieltynyt muihin että olisi jäänyt nautiskelemaan paikan päälle pidemmäksi aikaa.

Nicole kehrääminen sai tummaverikön naurahtamaan pehmeästi, "Kissa." mies totesi jatkaen silittelyään ja painoi tällä kertaa suudelman naisen kaulalle, joka ilmeisimmin nautti olostaan.

Nic laittoi tanssimisen korvansa taakse, myöhempää käyttöä ajatellen. Sitä voisi käyttää kostossa hyväksi. "Tanssiakko minun pitäisi? Mitä jos minulla ei olekkaan minkään sortin taitoa?" Se oli iso vale, Nicole tanssi hyvin ja mielellään. Se oli hänestä hauskaa. Baareihinkin hän lähti pääasiassa aina tanssimaan.

"Murmaurmour", nainen vain totesi ja virnisti. Williamin painaessa suudelman kaulalle Nic taivutti päätään, jotta mies saisi enemmän liikkumatilaa. "Pitääkö sinun selkäsi pestä?" Nainen kysyi hymyillen viattomasti. Eivätkö he kylpyyn olleet tuleet?

"Valehtelija, tuollaisella vartalonhallinnalla.." William vastasi hymyillen ja liu'utti kättään pitkin naisen kylkeä alas, aina reidelle asti. Naurahtaen uudelleen Nicolen mourutessa, mies ei ihmetellyt sillä hetkellä miksi naisia yleensä nimiteltiin kissamaisiksi olennoiksi, ei ainakaan Nicolen kohdalla.

"Selkä?" tummaveirkkö toisti virnistäen, "Minä kun kuvittelin että saisin pestä sinun selkäsi." William vastasi sivellen kädellään punapään selän kaarta, aina tämän pakaroille asti.
"Ja sinä haluat pestä minun selkäni Nicole?"

Nicole näytti Williamille kieltä tämän todetesas Nicolen valehtelevan. Kun mies kuljetteli kättään reidelle saakka Nicolen silmät pyöristyivat. Mies kiusasi ihan tahallaan!

"No saat sinä toki minun selkäni pestä William ja sitten minä pesen sinun selkäsi", nainen sanoi ja killitti toista hymyillen kauniisti. "Eikö se mene niin, että naiset ensin vaikka heikoille jäille? Joten sinun selkäsi pestään ensin", Nicole totesi ja kohottautui suutelemaan miestä.

Nic piti Williamin suutelemisesta. Miehellä oli ihanat huulet ja tämä osasi suudella. Sellaisia, joihin ei kyllästynyt. Aina niissä oli jotain erilaista. Nic piti siitä hyvinhyvin paljon.

"Eikös minun pitäisi tuolla logiikalla pestä sinun selkäsi ensin." William huomautti virnistäen ja vastasi Nicolen suudelmaan, maistellen tämän kiehtovaa makua ja tunnusteli naisen huulien pehmeyttä. Mies naurahti suudelman loputtua, punapään suostuttelutavat olivat omaa laatuaan ja pelottavan tehokkaat.
"Hyvä on sitten, olet hyvä suostuttelija." tummaverikkö myöntyi, tutkaillen sitten ammetta, hakeutuen lopulta asentoon jossa Nicole saattoi pestä miehen selän.

"Outoa että olet niin kiinnostunut minun selästäni." William mutisi kiusoitellen ja tarjosi selkäänsä naiselle, lihaksikas selkä oli arpien peitossa, sen jälkeen kun miehestä oli tullut pelätty, monet tuntuivat keskittyvän puukottamaan tätä selkään. Usein kirjaimellisessa mielessä.

Nicole nautiskeli suudelmasta ja virnisti toisen havainnolle. "Niin, minä olen todella hyvä suostuttelemaan", Nic nauroi. Nainen livahti miehen seläntaakse ja suukotti toisen niskaa. "Minähän olen kiinnostunut koko kehosta", Nicole totesi ja nappasi käteen neutraalin saippuan. Häntä suretti nähdä niin paljon arpia ja hän hellikin miehen selkää lempeästi.

Nainen aloitti hierovan liikkeen ylhäältä ja eteni alemmas hitaasti. Keskittyen väillä hieromaan lihaksia, välillä vain sivelemään. Toisinaan nainen painoi huulensa jollekkin arvelle tai terveen ihon kohdalle. Nicolella itsellään oli muutamia sangen mielenkiintoisia arpia selässään. Yksi oli viivasuora viilto läpi selän. Tatuointi oli onneksi hieman peittänyt sitä.

"Se on tultu huomattua." William totesi naurahtaen, tuntien Nicolen huulet niskassaan, "Ai oletko? Jopa niistä aivoista? Liiat monet naiset katsovat vehkeet, jos on valioyksilö, kelpaat, jos ei niin ei." mies huomautti kiusoitellen, mutta tottahan tuo oli. Ei moista voinut enää yksin miestenkään harrastukseksi väittää enää kun menestyvät liikenaiset leikkivät boytoyllaan.

Naisen hieronta tuntui taivaalliselta, välillä pehmeät huulet painautuivat sinne tänne, pitäen tummaverikön aistit ja ihon valppaina.

/ hävettävän lyhyt :s /

//Hyvähän tuo oli, en minä mitään romaaneja tarvitse xD //

Nicole taputti hellästi miehen päätä. "Kyllä minusta on mukavaa saada aivoilla toimiva mies seurakseni. Ja jos on aivoja, osaa käyttää mitä vehjettä vain", nainen nauroi ja huomasi Williamin pitävän todella hieromisesta. Sitä punapää sitten todella teki. Hieroi ja helli, niin kauan että lopulta käsissä alkoi tuntua, mutta Williamin lihakset tuntuivat rennoilta kämmenten alla. Huulet olivat painuneet useaan kertaan vasten miehen lämmintä ihoa ja niskaa. "Selkänne on pesty", Nic ilmoitti ja siirtyi Williamin eteen.

Nicole ei voinut vastustaa mieli tekoaan painua vahvaa ruumista vasten ja olla näykkimättä hellästi leukaa ja korvaa. "Pesetkö sinä nyt minun selkäni?" Nic tapitti herra seksikkyyttä suloisesti hymyillen ja pää hieman kallellaan.

"Sinähän olet yllättävän likainen noiden puheidesi kanssa, saat selän pesunkin kuulostamaan joltakin hyvin irstaalta." William huomautti matalasti naurahtaen, liu'uttaen käsiään hartioista aina naisen pakaroille asti, puhaltaen ihoa suudelman sijaan. Ja painaen vasta ihon viilettyä huulensa iholle. Tämä meno jatkui, käsien samalla hieroen selkää, hartioita ja niskaa. Välillä tummaverikkö intoutui näykkimään ihoa hellästi.

Kun lihakset tuntuivat rentoutuneen, toinen käsi kosketti kuin ohimennen rinnan sivua, samalla kun toinen siirtyi kuin varkain Nicolen vatsalle, hyväilen naisen ihoa.
"Sinähän et aiemmin aikonut antaa minun hieroa." William huomautti hieman karheasti.

Nic naurahti käheästi. "Sinun korvistasi se irstaus johtuu", Nic totesi ja kiemmurteli alkuun Williamin hieroessa naisen pehmeää vartaloa, mutta tuskan jälkeen olo alkoi tuntua ihanalta. Miehen puuhastelut tuntuivat erityisen ihanilta ja Nic ei voinut kuin sulkea silmänsä ja vaipua johonkin milihyvän pilveen. Hän tunsi tummaverikön käden rinnan sivullaan ja vatsallaan. Käsi oli ihan suuri ja lämmin, miellyttävä, mutta se palautti naisen myös takaisin maanpinnalle. "Sitä saa aina vaihtaa mielipidettään ja valitettavasti kätesi olisivat aiheuttaneet hyvin suurta kiusausta.." Nic naurahti käheästi ja nojasi päätään miehen jykevään hartiaan. "Vai olisitko sinä kyennyt pysymään täysin siveellisillä alueilla?" Naisen silmissä tuikku nauru, vaikka ilme oli mukamas vakava.

Nicole kuljetti kättään pitkin miehen käsivartta tämän kasvoille ja kohottautui suutelemaan noita jumalaisia huulia. Niistä ei saanut kyllikseen. Nyt Nicole ymmärsi varsin hyvin naisten hullaantumisen tuohon komeaan herra Evanssiin ja tämän huuliin. Ne maistuivat kiehtovilta ja miehisiltä, mutta kun mies oli rajuimmillaan... Nicole värähti ajatuksen takia ja hyvä kun hän ei käynyt kiinni komeaan mieheen, ajatuksenaan että tämä oli Nicolen amme ja siellä pätivät hänen sääntönsä.

"Niinkö? Minusta sinä puhut vain liian kaksimielisesti ja irstaasti." William vastasi virnistäen, jatkaen siron naisen hyväilyä, mies oli viihtynyt tämän seurassa ihmeen pitkään ja nauttinut joka hetkestä. Luojan kiitos Millie päätti iskeä Nicolen kimppuun, eikä minkään yläluokan huoran.
"Olisin, tosin nythän sillä ei ole enää mitään väliäkään.. Eivätköhän minun käteni ole ylittäneet siveyden rajat jo aikoja sitten.." tummaverikkö huomautti matalasti kiusoitellen, liu'uttaen toisen kätensä nyt naisen reidelle, jatkaen ihon hyväilyä.

William vastasi suudelmaan, tunnusteli Nicolen huulien pehmeyttä hetkisen, oli outoa ettei nainen ollut jo löytänyt itselleen jotakuta joka pitäisi taloa pystyssä silloin kun nainen oli matkoillaan. Tosin ehkä juuri matkustelu oli estänyt moisen suhteen muodostumisen. Vaadittiin aikamoinen mies, ilman että tämä olisi mustasukkainen tai itse uskoton punapään ollessa poissa.

Nicole naurahti käheästi toisen väitökselle, mutta tyytyi kohtaloonsa. Nainen epäili Williamin sanoja, mutta tällä oli kyllä ollut hyvä kyky hillitä itseään tiettyihin pisteisiin saakka... Niiden jälkeen mies oli ollut vain entistä hurjempi ja kiinnostavampi. Angel piti pienestä vaarasta, siitä oli pakko pitää. Toimittajana hänellä oli muutamia lähestymiskieltoja. Pari kertaa uhattu jopa tappamisella, mutta ei sen kummempaa.

William kiusasi aivan tahallaan punapään herkkää ihoa. Nic ei missään nimessä suostunut enää kidutukseen. "Etkö sinä saa koskaan tarpeeksesi?" Nic naurahti ja katsoi huvittuneena herra Evanssia. Punapää värisi hennosti välillä miehen kiusoitteluille. Iho oli herkkä ja kosketuksille myötämielinen, mokomakin petturi.

Nicole kuljetti käsiään tummaverikön rinnalle ja nautti lämpimästä vartalosta. Sormet härnäsivät hellästi ihoa. Nic piti Williamista hyvinkin paljon. Tämä oli ihana rakastaja. Nicolen makuun, mutta naisen päässä ei hetkeäkään ollut ajatuksena miehen omiminen. Kai hän oli menettänyt hieman uskonsa miehiin ja Williamin raha toi uskomattomia kiusauksia miehen tielle.

/ Nyt aikahyppy /

Aamuauringon kajo ei ollut se asia joka Williamin ajoi ylös, mies oli tottunut heräämään aikaisin ja tämän sisäinen kello yleensä herätti ajallaan, jopa pitkäksi venähtäneen illan jälkeen. Tummaverikkö venytteli varovasti sillä muisti hyvin missä oli ja kenen kanssa, kelloa tämän ei edes tarvinnut vilkaista, sillä tiesi sen olevan seitsämän paikkeilla. Hetken mies antoi itsensä tutkailla seesteistä ja kaunista unta nukkuvaa Nicolea, unessa kaikki valheet, kokemukset ja eletty elämä tuntuivat katoavan ihmisten kasvoilta. William mietti monesti näyttikö yhtä viattomalta nukkuessaan, sillä mies oli kaikkea muuta kuin viaton, pikemminkin paholainen, sellainen jonka ei olisi pitänyt ikinä herätä sellaisen enkelin viereltä mitä nainen nukkuessaan muistutti.

Kaunis ja järkevä nainen, jonka olisi luultavasti pitänyt välttää tummaa liikemiestä kuin ruttoa, varoa edes hipaisemasta tämän elämää, joka oli täynnä salaisuuksia ja veren vuodatusta. Sellaista josta Nicole tuskin halusi tietää ja jota tuskin hyväksyisi, tämä kun tuntui vaalivan kaikkea kaunista ja arvokasta ympärillään, eikä kuolema ollut koskaan kaunis, hyvin harvoin edes arvokas.

Hetken ihasteltuaan punapäätä, William nousi varovasti, mahdollisimman äänettömästi yrittäen olla herättämättä Nicolea. Hetken mies aikoi jo häipyä, antaa toisen nukkua rauhassa, mutta nainen luultavasti loukkaantuisi siitä. Sen sijaan tummaverikkö etsi päälleen edes jotakin housujen tapaista ja etsiytyi keittiöön, kaivaen esille aamiaistarpeita. Nicole oli valmistanut heille illallisen, nyt William aikoi koota naiselle aamiaisen parhaan taitonsa mukaan.

Nicole näki hyviä unia. Viime iltainen "suoritus" aiheutti syvää unta ja Nic piti nukkumisesta. Williamin liikahtelu aiheutti pientä närkästynyttä tuhinaa, mutta ei juuri muuta. Kun mies nousi nainen vain käpertyi pieneksi palloksi ja jatkoi uniaan.

Nic heräsi kolahdukseen alakerrasta ja nousi unisena istumaan. Hetken hän oli varma, että joku murtautuisi hänen taloonsa, mutta William se vain varmasti oli. Silti punapää nousi vuoteestaan ja venytteli hetken. Liikkuminen oli hieman kankeaa, mutta kun hän hetken venytteli jäseniään ne liikkuivat suht hyvin.

Punapää kietoi silkkisen aamutakkinsa ylleen ja lähti alas silmät vielä unisina ja hiukset hirveässä pörrössä. Tosin ne olivat aina, joten sille ei mahtanut mitään. Nic tassutteli keittiöön ja jäi katselemaan Williamia hetkeksi. "Huomenta", Nic sanoi unisesti ja hymyili. "Mitä sinä oikein teet?" nainen ihmetteli ja katseli Williamin puuhastelua.

Joskus, kun olet harrastanut hurjaa seksiä miehen kanssa, sinulle iskee kamala häpeä ja morkkis, Nicole tiesi sen hyvin. Williamia oli kuitenkin yhtä miellyttävää katsella kuin edellisenäkin iltana.

William ei kuullut Nicolen askeleita, vaikka yleensä olikin oppinut pitämään silmät jopa selässään, mies oli laittanut teeveden kiehumaan, paahtoi leipiä ja oli kaivanut munapaketin esille. Vasta naisen puhuessa tummaverikö tajusi tämän heränneen ja katsahti tähän hymyillen.
"Aamiaista." mies vastasi yksinkertaisesti ja soi itselleen hetken, ihaillakseen vasta heränneen naisen hurmaavassa pörrössä olevaa päätä ja unista ilmettä. Tätä kertaa Williamin ei todellakaan tarvinnut hävetä, eikä katua, aivan kuin mies olisi moisia asioita koskaan pohtinutkaan.

"Tosin en tiennyt millaisesta aamiaisesta pidät, joten ajattelin pitää valinnanvaran laajana." tummaverikkö totesi virnistäen, oli siis tavallaan onnikin että toinen oli herännyt. Nyt Nicole ainakin saisi mieluisensa aamiaisen, ihmisten mieltymyksiä oli vaikea ennustaa.
"Keitettynä vai paistettuna?" William kysyi kohottaen hieman kädessään olevaa munapakettia.

Nicole hypähti istumaan keittiö tasolle. Nainen haukotteli hieman ja katseli Williamin liikkumista keittiössä. Se oli kovin... omituista. Nähdä joku omassa keittiössään tekemässä aamiaista. Nainen ei niin yllättäisi, sillä Nic majoitti usein ystäviään kotiinsa "Enpä minä mitään kummallista syö. Tosin en tiedä kuinka moni aikuinen nauttii leivän päällä olevasta maapähkinä voista? Nojaa..." Nic kurotti ottamaan itselleen kaapista lasin ja toisesta kaapista e-pillerinsä. "Miten sinä syöt? Minä pidän kummastakin tavasta", Nic totesi ja kohautti hennosti olkapäitään.

Punapää ei aikonut mennä Williamin tielle, lisäksi hän oli hengen vaarallinen tähän aikaan aamusta. "Mukavaa saada aamiaista, jota ei itse tarvitse tehdä", Nic naurahti ja pomppasi alas tasolta kulautettuaan pillerinsä alas. Nainen tassutti nopeasti halaamaan Williamia ja sipsutti sitten nopeasti pesemään kasvonsa ja hampaansa alakerran kylpyhuoneeseen.

Nicole palasi piaan takaisin keittiöön hieman heränneemmän näköisenä. Herääminen oli pitkä prosessi punapäälle. Vaikka hän oli aamuvirkku normaalistikkin herääminen kestikin puoli tuntia. "Oletko ollut jo kauankin ylhäällä?" Nainen kysyi ja hypähti takaisin keittiötasolle.

Vastauksen saatuaan William rikkoi muutaman munan paistinpannulle jonka oli kaivanut esille jo aiemmin, eipähän tarvinnut keittää, siinä hommassa mies jonkin takia tuntui aina epäonnistuvan.
"Melko moni itse asiassa, itse tosin suosin omenahilloa." tummaverikkö vastasi virnistäen, jonkin takia mies ei ollut ikinä pitänyt pähkinävoista, ehkä se johtui siitä ettei tämä ollut lapsena saanut juuri moista 'ylellisyyttä', siinä missä muut olivat syöneet pähkinävoileipiään koulussa, William oli saanut tyytyä koulun ruokaan. Taikka omenaan ja banaaniin.

"Se varmaan riippuu tekijästä, sinuna en moista sanoisi ennen kuin saan nämä pöytään." tummaverikkö huomautti hymyillen, jättäen munat rauhassa kärisemään pannulle ja alkoi levittää paahdettujen leipien päälle Nicolen mainitsemaa maapähkinävoita.

Siihen mennessä kun nainen palasi mies oli lähes valmis, pöydässä odotti jo tee ja leivät, munia William nosteli juuri lautaselle.
"Jonkin aikaa, sisäinen herätyskello potkii ylös seitsämän maissa." mies vastasi virnistäen, taiteillen kaksi lautasta pöytään. William oli aina ollut aamuvirkku, kerran herättyään tämä ei enää edes suunnitellut nukkumista, vaan pomppasi ylös. Tosin osasi mies nautiskellakkin aika-ajoin, viettää päivän sängyssä ja ottaa rennosti.