Nicole Smith (K18 matskua)

Munat oli siis paistettu, ihanaa. Kuinkakohan usein Nic edes söi aamiaiseksi munia? Hyvin harvoin. Nicole siirtyi pöydän ääreen ja jäi odottamaan Williamia. "Minä herään aina viimeistään kahdeksalta, mutta ylös nouseminen on hieman hankalampaa", Nicole sanoi ja nojasi päätään kämmeneensä ja hymyili kauniisti. "Uskon sinun onnistuneen tuoksusta päätellen", Nicole sanoi ja katseli mitä pöydän tarjontaa tyytyväisenä. Hänen pitäisi pakata tänään ja raahautua lentokentälle. Onneksi lento lähti illalla, joten vielä ei ollut mikään kiire onneksi.

Nicole keräili lautaselleen hiljalleen ruokaa ja kaatoi teetä itselleen. "Tämä on oikeaa luksusta. Normaalsti juoksen ovesta suussani leipä ja koitan ehtiä bussiin", Nic kertoi nauraen ja ravisti päätään. Han sipaisi punaisia hiuksiaan pois kasvoilta, mutta ne eivät totelleet aamuisin laisinkaan. William siis sai nauttia meikittömästä ja pörröisestä Nicolesta.

Paahtoleivän Nicole voiteli pähkinävoilla huvittavankin huolellisesti. "Haluatko sinä muuten omenahilloa?" Nic kysyi ja kohotti vihreät silmänsä katsomaan Williamin silmiä.

William virnisti, ilmeisesti mies aloitti päivänsä naista aikaisemmin ja luultavasti lopetti sen myöhemmin, ihme ettei mies ollut jo ottanut ja kuollut unen vähyyteen. Varsinkin kun otettiin huomioon että tähän mennessä tummaverikön ei juuri ollut tarvinnut nukkua yksin, mikä taas tarkoitti vähempiä yöunia. Harvoin mies todella nukkui jonkun kanssa.
"Sinun onnesi kaiketi." mies vastasi vastaten Nicolen sädehtivään hymyyn, mikäli Williamilta kysyttiin, nainen näytti ehkä jopa kauniimmalta ollessaan luonnollisessa olotilassaan. Ilman meikkiä ja muita kemikaaleja, kuten hiuslakkaa. Moinen mieltymys johtui ehkä siitä että tummaverikkö sai turhankin usein toljotella ylimeikattuja naisia ja miehiäkin, jotka luultavasti olisivat olleet varsin sieviä ilman meikkejäkin.

"Minä yleensä syön joko autossa taikka jonkin videokeskustelun aikana." William totesi virnistäen, tämäkin johtui lähinnä tottumuksesta ja viitimyksestä, mies harvemmin viitsi valmistaa aamiaista vain itselleen. Nyt moinen oli muuttunut, Lexien ilmestymisen jälkeen, ainakin väliaikaisesti. Kohta tummaverikkö luultavasti notkahtaisi jälleen vanhoihin tapoihinsa.

"Ei tarvitse, voin ottaa nyt takaisin menetettyjä lapsuuden kokemuksia." mies vastasi hymyillen huvittuneena, seurattuaan Nicolen tarkkaa toimintaa.

Nainen nyökytti päätään hänen onnelleen "Pienet asiat tekevät onnelliseksi". Kun Nicole ojensi purkin miehelle ja näki tämän virnuilun ei hän voinut vastustaa kiusausta näyttää kieltään. Nicole maistoi leipäänsä ja sai phkinävoita nenänpäähänsä. Nicolea nauratti ja hän sipaisi pienen suklaan pois. Jos William kuolisi järkytykseen, oma oli häpeänsä.

Nicole maistoi teetään ja lisäsi hieman hunajaa joukkoon. Nyt se oli sopivan makeaa. Sokeria nainen ei käyttänyt teensä kanssa laisinkaan, saatikka maitoa. Nic alkoi taas katsella komeaa tummaverikköä ja nautiskella toisen komeudesta. Se oli mukava lisä aamiaiseen.

Pienessä päässään Nic pystyi kuvittelemaan törkeän hyvän näköisen miehen hieman kauluspaidan napit auki, kravaatti löysättynä nojatuoliin kädessään viskilasi ja hiukset hieman pörrössä. Silmissään sellainen viettelevä katse. Mielikuva oli kovin terävä ja William sai kiittää onneaan ettei Nicolen kuvaus studio ollut vielä valmis. Muuten hän olisi jo puolimatkalla sinne kuvattavaksi. Harmi sinänsä.

"Useimmiten." William myönsi hymyillen ja maistoi leipäänsä jonka päälle oli levittänyt pähkinävoita, se maistui yhä samalle, ei pahaa, mutta ei silti voittanut omenahillon raikkautta. Lapsena mies kuitenkin luultavasti olisi ollut haltioissaan edes yhdestä samallaisesta leivästä. Se olisi ollut pieni pala tavallisuutta, sitä keskiluokkaista makua. Tummaverikkö virnisti Nicolen eleelle, nainen oli teeskentelemätön, ei turhaa hienostellut ja William piti siitä. Sekin oli raikas kokemus kaiken sen teeskentelyn jälkeen jota mies oli saanut kohdata ennen kuin oli törmännyt valkoisessa hameessa uiskentelevaan kuvaajaan.

Teehensä tummaverikkö ei lisännyt mitään, turha makeus kun ei ollut tämän mieleen. Teekin siis nautittiin ilman mitään lisäämisiä. Hunaja oli ainut, jota mies oli aikoinaan käyttänyt, mutta sekin oli jäänyt. William tunsi punapään katseen itsessään ja nosti vihreät silmät tutkailemaan vielä uudestaan naisen raikkaita kasvoja, virnistäen tämän katseelle, ilmeisesti Nicole ei sillä hetkellä ollut paikan päällä, vaan jossain päänsä sopukoissa.

Kysymisen sijaan mies keksittyi muniinsa, joita tuli syöneeksi harvoin, siksi koska unohti ostaa niitä aina ja siksi että paistinpannun esille kaivaminen tuntui yleensä turhalta. Ellei sitten ollutu muutakin paistettavaa.

Nicole havahtui omasta maailmastaan syömään herkullista aamiaistaan. Hän söi kaiken hyvällä ruokahalulla ja nappasi vielä hedelmän loppu kevennykseksi. Nicole halkaisi kiivin ja alkoi syömään hedelmän lihaa. "Se oli hyvää, kiitos paljon. Saat tulla kokkaamaan aamiasta toistekkin", Nicole kiitti ja nousi seisomaan. Hän kiikutti astiansa tiskialtaaseen ja ryhtyi nopeasti pesemään niitä.

Nicole selvisi astioistaan melko vaivatta ja palasi istumaan. Kylmä ilma osui ikävästi jalkoihin ja ohuen ohut aamutakki ei juuri suojannut. Vatsa tyydytettynä herkullisella ruualla ja hyvin nukutun yön jälkeen Nicole ei voinut kuin kehrätä, ja palata köllimään vuoteeseen. Se ei kuitenkaan ollut paras asia, eikä edes mahdollinen. Hän ei saisi itseään enää ylös sieltä.

"Sinä olet onnekas kun studioni ei ole vielä valmis. Muuten olisin raahannut sinut sinne ja ottanut maailman parhaat kuvat", Nic hymyili rennosti ja katseli seuralaistaan. Vaikka naisen vartalossa näkyi selvästi mitä he olivat harrastaneet yhdessä, se ei haitannut. Intiassa naiset käyttivät peittäviä vaatteita muutenkin, joten asiaa ei katsottaisi oudosti. Tosin, miksi Nic olisi hävennyt uskomattoman ihanaa yötä herra Evanssin kanssa, joka oli osoittautunut hyväksi vuoteessa. Häntä ei turhaan sanottu vaaralliseksi mieheksi.

"Eiköhän se onnistu." William vastasi virnistäen, tehden selvää omasta aamiaisestaan hiljalleen, samalla rauhallisuudella mies myös pesi omat astiansa ja palasi pöytään, tutkaillen Nicolen kaunista olomuotoa, ohut aamutakki ei juuri peitellyt mitään. Ja miksi olisikaan? Olihan herra Evans jo tietoinen siitäkin osasta minkä tuo kangas peitti.

"Ilmeisesti, tosin en minä ehtisikään, minun lentoni lähtee jo päivällä enkä ole pakannut." William vastasi hymyillen, lentokone oli ehkä oma, mutta tapaamisaika ei ollut päätettävissä ja ehtiäkseen sinne oli lähdettävä tiettyyn aikaan.
"Muuten olisit saattanut onnistuakkin houkuttelemaan." mies totesi virnistäen.

Tummaverikkö nousi ylös venytellen ja hymyili Nicolelle, juuri niin komeasti kuin vain osasi.

Nicole virnisti ja nousi myös ylös kävellen aivan Williamin eteen ja tapitti miestä pää kallellaan. "Minä olen halutessani erittäin itseppäinen ja olisin vaikka sitonut sinut paikallesi. Tosin epäilen lihasmassani kestävyyttä, mutta yritys olisi ollut kovaa", Nicole nauroi ja alkoi hajamielisen oloisesti järjestämään miehen ulkonäköä. Se oli eräänlainen vaisto. Jokin vain huusi päässä: haro hiukset parempaan kuntoon.

"Pitääkö minun odottaa kauankin aamu suukkoa?" Nicole kysyi ja katsoi Williamia mukamas loukkaantuneen oloisesti huulet mutrussa. Mies oli ihan kokonaan unohtanut sen! Aamianen oli loistava, mutta Nicole piti liian paljon myös tummaverikön suudelmista.

Nic huomasi vasta nyt omien vaatteidensa lojuvan lattialla... Häntä hymyilytti tämä huomio, mutta ilme pysyi. Nicole ei enää haronut miehen paksuja hiuksia ojennukseen vaan laittoi kädet rinnalleen tehostaakseen mökötys vaikutelmaa. Nic rakasti pientä kiusaamista, vaikka hän punastui itse niin helposti toisen härnätessä.

"Sitä en epäile." William totesi hymyillen, mies unohti aina kuinka sirolta ja pieneltä Nicole tuntui seisoessaan niin lähellä miestä, toinen oli kuin keijukainen, joka oli karannut irlantilaisäitien tarinoista. Jokaista piirua myöten, vain siivet puuttuivat. Tummaverikkö naurahti toisen kysymyksestä ja kumartui painamaan huulensa naisen pehmeille, vietteleville huulille, tutkien punapään huulien makua ja suuta hellästi. Mies oli yrittänyt välttää suutelemista, peläten jäävänsä ja myöhästyvänsä koneesta, sen verran perusteellisesti Nicole oli liikemiehen onnistunut lumoamaan.

"Näytät seksikkäältä mököttäessäsi." William huomautti, painaen huulensa uudelleen naisen huulille, pidellen Nicolen päätä hellästi käsiensä välissä ja pistäen parastaan. Mies jopa sulki silmänsä, mikä oli ehkä pieni huomio, mutta ottaen huomioon ettei tummaverikkö harrastanut sitä, tietäen miten se vaikutti, punapää sai olla ylpeä itsestään.

Nicole tuntui sulavan heti, mutta kykeni pitämään pientä takapakkia hetken. Williamin toteamus aiheutti kuitenkin naurahduksen ja kevyt puna nousi punapään poskille. William sai kaiken anteeksi painaessaan uuden suudelman Nicolen huulille. Toinen oli kerrassaan hengen vaarallinen!

Nicole vastasi suudelmaan yhtä hellästi ja upotti ohuet sormensa miehen paksuihin hiuksiin. Miten Nicolella pysyi tahdon voima seistä? Se on todellinen arvoitus. Kun suudelma loppui Nicole piti vielä hetken silmiään kiinni ja hengitti. "Sinua ei saa päästä sydän potilaiden lähelle", nainen lopulta totesi ja raotti silmiään. Kasvoille nousi tyytyväinen hymy.

"Meistä kumpikaan ei taida tahtoa myöhästyä lennoiltamme..." Nicole koitti ajatella järkevästi, mutta järki oli mennyt edeltä intiaan. Se oli jättänyt Nicolen täysin oman onnensa nojaan ja kohtalo oli työntänyt Williamin peliin. Vaikka Nicolen suu puhui järkeä, kädet yhä jatkoivat miehen komeiden kasvojen hellimistä. Se ei ollut paras korostus järjen äänelle.

"No heitä tuskin kiinnostaisikaan kohdata minua ellen kantaisi sydänsiirrettä mukanani." William totesi virnistäen, "Ja minä en menisi suutelemaan jokaista sydänpotilasta." mies huomautti hymyillen ilkikurisesti, yhtäkkiä New Yorkiin lähtö ei tuntunut alkuunkaan houkuttelevalta. Sen sijaan Nicolen seuraan jääminen kuulosti mitä parhaimmalta idealta.

"Ei tahdo, ei tietenkää. Mutta onhan tässä vielä aikaa." mies vastasi matalalla äänellä, hyväillen Nicolen kylkeä ja selkää ohuen kankaan läpi. Naisen katse ei juuri vakuuttanut, eikä missään tapauksessa auttanut tummaverikköä pysymään ruodussa. Jos William olisi tiennyt punapään oonnistuvan romahduttamaan miehen itsehillinnän näin tehokkaasti olisi tämä siirtänyt illallista hiema kiirreettömämpään ajankohtaan.

Kiireestä huolimatta William kumartui painamaan kiihkeän ja viekottelevan suudelman naisen huulille, vetäen tämän samalla aivan kiinni itseensä.

Ohuen ohut silkkinen aamutakki tuntui jo liian paljolta Williamin syleilyssä. Nicole nauroi herra Evanssin toteamuksille. Naista oikein ihmetytti miten hän pystyi kirjoittamaan, kun puhekielisesti hän oli kamalan kömpelö. "Voi herran kerran... Tuo ei auta yhtään", Nicole marmatti, sillä hänen pitäisi pakata ja tehdä kaikkea muutakin, mutta... Hyväilevät sormet tuntuivat taivaallisilta.

Nicole tiesi kellon käyvän, mutta mielessään hän heitti kivellä aikarautaa ja unohtaa koko keksinnön. Miehen huulet olivat niin viekoittelevat ja kiihkeät. Nicole varvisti päästäkseen vielä paremmin suutelemaan upeaa yövierastaan. Ja joku väitti aikuisten olevan järkeviä. Hän ei taatusti ollut koskaan harrastanut maailman parasta seksiä, syönyt hyvän aamiaisen ja tavannut Williamia. Se oli varmaa.

Kiihkeä vastaus ei taitanut olla paras tapa, jolla Nic olisi voinut suudelmaan vastata. Ehkä vetäytyminen tai jotain muuta, mutta ei se, että hän varvisti ja suorastaan koitti sulautua Williamin vartaloon. Nainen ei voinut edes käsittää, miten hän pääsisi pois tästä tilanteesta. Nopea bitch slap olisi varmasti vain innostanut tai sitten suututtanut miehen. Tosin, se olisi Nicin tekemänä tuntunut vain taputukselta poskelle. Eikä punapää halunnut katkaista hiustakaan pahuuttaan toisen päästä.

Nic kiskaisi tuolin lähelle ja hetkeksi irrottautui Williamista. Ilkikurisesti virnistäen kikkarapää nousi tuolille ja veti Williamin lähelleen. "Mukavaa olla pidempi", Nic naurahti käheästi ja suukotteli miehen komeita kasvoja. Karhea sänki kutitti hieman huulia, mutta sekös vasta saikin pienen keijukaisen hymyilemään.

William virnuili, "Ei sen ole tarkoituskaan auttaa." mies vastasi matalalla kiusoittelevalla äänellä, jatkaen käsillään Nicolen siron kehon hyväilyä. Mies oli ensimmäistä kertaa vuosiin vajonnut siksi tavalliseksi opiskelijapojaksi joka oli nautiskellut pitkistä päivistä, jonkun kanssa pedissä, rakastellen ja nautiskellen tämän seurasta. Muututtuaan William Evansiksi, mies ei ollut enää tehnyt moista, ei ollut voinut. Eikä pystynyt.

Jos nainen olisi läpsäissyt tummaverikkö olisi luultavasti hymyillyt ja suostutellut toisen entistä päättäväisemmin omakseen.
"Kaiketi, tosin siitä on haittojakin.." William huomautti virnuillen, painaen suudelmia naisen kaulalle ja rinnoille kankaan läpi, tämä kävi paljon aiempaa helpommin nyt kun Nicole oli 'pitempi'.

Mmm.. tämä leikki olisi pitänyt Nicolen mielestä keksiä aiemmin. "No, minulla ei tällä hetkellä ole valittamista", nainen naurahti kun William suuteli hänen kaulaansa ja kankaan peittämiä rintoja. Jos joku olisi sanonut, että Nicolen lento olisi lähdössä tunnin päästä, hän olisi toivottanut vain hyvää matkaa ja jäänyt Williamin syliin.

Pieni suloinen hymy hiipi Nicin kasvoille tämän tarttuessa aamutakkinsa vyöhön. Pienellä nykäisyllä takki aukeni ja nopeasti valahti pois harteiltakin. Silkki unelma valui liukkaana lattialle ja jäi sinne hylättynä. Nicole aloitti nyt ilman rihman kiertämää innokkaat hyväilyt Williamin keholla. Polvistuen lopulta tuolilla ja kuljetteli huuliaan miehen vartalolla, joka oli nyt täydellisellä korkeudella.

William ei pääsisi talosta ulos helpolla, jos hän päättäisi nyt lähteä. Ehei, hän joutuisi taistelemaan tiensä ohi punapään. Se ei olisi helppoa, sillä pikku kisullakin oli kynnet. Tosin nyt tassut vain sivelivät treenattua ylävartaloa ja hampaat näykkivät pehmeästi ihoa. Nicole hymyili viettelevästi ja kiusallaan siirtyi kauemmas. Williamin reaktiot olivat yleensä sangen kiinnostavia.

"Entäs sitten kun myöhästyt koneesta?" William kysyi, liu'uttaen kättään Nicolen sisäreidellä, nostaen tämän säären huuliensa ulottuville ja alkoi jaella suudelmia pitkin koipea, painaen jokaisen suudelman aina hieman edellistä ylemmäs. Mies kuitenkin aamutakin pudotessa lattialle.

"Sinä olet melkoinen kissanainen." mies huomautti himon kähentämällä äänellä, Nicolen lopettaessa hyväilynsä keksen, tummaverikkö veti naisen luokseen, ilkikurisesti virnistäen, kurottautuen painamaan suudelman punapään huulille, sitten kaulalle, siirtyen aina alemmas. Pysähtyen vasta alavatsan tuntumassa vilkaisten vihreitä silmiä kiusoitellen.

"Pitäisikö minun toistaa sinun temppusi?" William uteli, painaen lyhyen suukon Nicolen hävylle.

Heleä nauru tuli syvältä jostain pienen kehon sisältä. "Hyvää matkaa, tulen myöhemmällä lennolla? Se kuulostaisi hyvältä", Nic totesi virnistäen. Kun William vertasi Nicolea kissanaiseen, ei tämä voinut vastustaa pientä hellää "tassulla" töytäisyä ja päällä puskemista. Nicole oli arvannut oikein sen, että William ei voisi vastustaa kiusausta kuullessaan toisen käheän äänen. Mutta miten mies sitten rankaisikaan... Se punapään olisi pitänyt arvata. "Etkö sinä kiusannut tarpeeksi eilen ja haluatko todella saada kaksi suloista kostoa?" Nic kysyi hengähdettyään terävästi tummaverikön huulten osuessa niin lähelle ja samalla niin kauas. Kun Nicin mieleen tuli, että William voisi todella toistaa edellis iltaisen, häneen tuli liikettä. "Äläkä edes haaveile toistosta!"

Nopeasti Nic solahti Williamin syliin ja näykki miehen korvaa ja virnistäen kauniisti. Pikku kissa nainen työnsi herra Evanssin lattiaa kohti hellän päättäväisesti. Lisäksi, miehellä oli aivan liian paljon vaatteita... Ja tämä oli Nicin keittiö, joten eikö se oikeuttanut naisen määräämään? "Aiotko väitää vastaan?" Nic kysyi käheällä äänellä silmät tuikkien.

/ Ou gaad tämä oli taas venähtäny /

"Ei olisi huononpi idea." William huomautti hymyillen, "En kiusannut läheskään tarpeeksi." mies huomautti ilkikurisesti, tajuten saavansa Nicolen syliinsä, tummaverikkö totteli kiltisti naisen työntäessä häntä vasten lattiaa. Toisen päättäväinen ote kyllä kertoi ettei vastaan ollut pulikoimista, eikä William ollut moiseen halukaskaan, ties mitä nainen keksisi saadakseen haluamansa.
"Toisto olisi kyllä melko mukava." mies huomautti ilkikurisesti kohottautuen painamaan suudelman punapään huulille, muistaen hyvin kuinka malttamattomaksi oli saanut Nicolen edellisiltaisella kiusoittelullaan. Ajatus oli turhankin houkutteleva ja tummaverikön käsi hakeutui naisen kyljen ja takapuolen kautta sisäreidelle, jossa sormet kiusoittelivat toista koskettelemalla aina ohimennen jalkoväliä.

William oli kyllä melko varma ettei Nicole suostuisi enää samallaiseen nirvanaan, niin kiihkoissaan nainen oli viimeksikkin ollut miehen lopulta armahdettua tämän.

Onneksi pitkä mies ei pulikoinut vastaan. Muuten Nicillä olisi ollut iso ongelma. "Kiusasit, aivan tarpeeksi yhdelle kertaa...", Nic naurahti ja vastasi suudelmaan innostuneena. Mitä kaikkea mies vielä pystyisikään tekemään? Pelkkä ajatus melkein karmi selkäpiitä, sillä punapää oli varma, että jos William jotain haluaisi, hän myös saisi sen. Tummaverikkö oikein kiusasi pehmeää ihoa ja sai Nicin kiemurtelemaan kuin hän olisi istunut tulisilla hiilillä.

Nainen alkoi hitaasti suudella miehen vartaloa ja hyväilemään tämän ihoa. Kevyet näykkäykset ja kielen lipaisu varmasti tuntuivat. Nicole hankkiutui päättäväisesti eroon viimeisestä vaatekappaleesta. Nic ei kuitenkaan hyväillyt Williamin jalkoväliä vaan nainen pysähtyi ilkikurisesti puhaltelemaan miehen iholle pieniä kuvioita. Tosin pienen hetken kiusaamisen jälkeen punapään käsi armahti Williamin aloittaen hellän hyväilyn.

"En läheskään riittävästi." William totesi virnistäen, jatkaen Nicolen ihon kiusoittelua, painaen suudelmia, sinne tänne. Sillä hetkellä miehen keskittyneisyys oli täysin naisessa, tämä ei suonut ajatustakaan sille, että lento olisi muutaman vaivaisen tunnin päässä, eikä tummaverikkö ollut edes pakannut. Aivan kuin tämän olisi tarvinnutkaan, rahaa olisi riittänyt muutaman vaateliikkeen ostoon new yorkissa.

Se mitä William sillä hetkellä touhusikin, taukosi hetkeksi punapään aloittaessa hyväilynsä. Tyytyväinen murahdus ja hieman turhankin mairea hymy kyllä kertoivat miehen pitävän toisen kosketuksesta. Lopulta tummaverikkö sai jopa jatkettua omaa kiusoitteluaan, ihan vain nähdäkseen saisiko sillä Nicoleen hieman vauhtia. Punapään lopultakin aloittaessa hyväilyn, herra Evans olisi voinut sen sileän tien tarttua puhelimeen ja ilmoittaa olevansa tavoittamattomissa seuraavat kaksi viikkoa.

Pienenpieni käsi teki pieniä temppujaan miehen iholla. Nic nautti suuresti kuullessaan murahduksen ja nähdessään mairean hymyn miehen kasvoilla. Kun mies selvästi yritti omilla hyväilyillään saada Niciin vauhtia, nainen naurahti käheästi. Naisen vihreät silmät tuikkivat ilkikurisesti tämän vetäytyessä hyväilyjen ulottumattomiin ja alkoi suullaan lähestyä herra Evanssin kiusaamisen huipentumaa.

Vihreät silmät tarkkailivat koko ajan miehen tekosia, sillä Nic halusi maksaa potut pottuina eilisestä. Täyteläiset huulet lähestyivät hiljaa, mutta varmasti. Hetkeksi punapää pysähtyi. Painoi päänsä reiledde ja puhalteli ilmaa hymyillen kuin enkeli. "Ehkä sinun olisi pitänyt harkita eilistä kaksi kertaa..." Huulet koskettivat kevyesti miehen herkintä kohtaa, vetäytyen ja painautuen kiinteämmin lopulta vasten tämän elintä.