can I get your attention //Sovittu

"Ah aivan", hän vastasi ja pyöritteli hetken peukaloitaan, kunnes nainen ojensi hänen kameransa takaisin.
"Kaikki on taidetta", Malcolm sanoi hiljaa.
"Ihan kaikki. Piirtäminen, käveleminen, tanssi. Myös sinun työsi on omalla tavalla taidetta. Jos sinusta ottaisi kuvan, kun teet työtäsi siitä saisi mitä vain!" viiksiveikko sanoi silmät kirkkaasti loistaen.

Malcolm katsoi nopeasti kelloaan.
"Täällä on aika kumma, taas. Mentäisiinkö ulos?"

Malcom kykeni filosofisempaan ajatteluun kuin Asumpta, joten nainen antoi asian olla. Hän ei pitänyt työtään taiteena vaan työnä. Laulaminen oli laulamista. Taidetta olivat kuvat. Assu tyytyi siis vain nyökyttämään päätään.

Mies ehdotti ulos siirtymistä ja Assumpta ei nähnyt mitään estettä asialle. "Mennään vain. Haen takkini narikasta", nainen sanoi ja nousi pöydän äärestä. Assu pujotteli takkinsa luokse ja piaan hän oli valmiina lähtemään.

Takki oli kevyt kevät takki. Musta ja istui kaikkiin naisen asuihin mainiosti. Assumtalla ei ollut laukkua mukanaan, sillä baareihin hän ei sitä aikonut raahailla. Se veisi vain turhaa tilaa ja aiheuttaisi huolta.

Malcolm nyökkäsi, kun nainen lähti hakemaan takkiaan. Mies tajusi, että Assumpta ei oikein ymmärtänyt hänen taide ajatteluaan, mutta ei siinä mitään. Sekin riitti, että hän yritti esittää kiinnostunutta. Malcolm nappasi mukanaan kulkeneen takkinsa ja vetäisi sen päälleen.

Malcolm avasi pubin oven ja antoi Assumptan kulkea siitä ensin ja sulki oven sitten perässään. Ulkona oli raitis ilma. Ehkä jopa viielä ja myös pimeä.
"Kaunis ilta", hän sitten sanoi ja kaivoi takkinsa taskusta sätkärasian.
"Pistätkö pahaksesi vai otatko itsekkin?" hän kysyi ja tyrkkäsi valmiiksi sätkän suuhunsa ja ojensi pakettia naisellekkin.

Assumta astui ovesta ulos ja samaan aikaan kietoi takin ympärilleen. "Niin kaunis kuin se voi olla kaupungissa tähän vuoden aikaan", Assu totesi ja virnisti. Toinen alkoi laittaa tupakaksi ja tarjosi kohteliaasti naisellekkin. "Ei kiitos", nainen sanoi ja ravisti päätään. Kaduilla kulki vielä ihmisiä. Nuoria aikuisia suurimmaksi osaksi ja pari teiniä. Liiän juovuksissa menemään kotiin.

"Mistä mutuen keksit projektisi idean? On minua pyydetty saman aihepiirin kuviin, mutta ne ovat olleet iljettäviä. Siis tiedäthän. Surullisia, ei mitään iloa. Näytetään vain kurjuttaa", Assu sanoi ja veti kasvoilleen murheen murtaman ilmeensä ja ravisti sen pois. Mieluummin hän oli iloinen.

Malcolm vetäisi askin pois ja laittoi sen takaisin taskuun. Hän otti sytkärin esille sytyttäen tupakkansa. Samalla kun mies vetäisi myrkkyä keuhkoonsa ja katseli ihmisiä, jotka juopuneina yrittivät mennä kotiin, mutta turhaa. Kaatuilivat vain. Monestikkohan hän itse oli ollut tuossa tilanteessa? Liian monesti.

Assumpta kysyi hänen projektistaan ja kertoi surullisista ideoista. Malcolm mietti hetken ja sauhutteli samalla tupakkaansa.
"No minulla oli ehkä ala-asteelta asti sama kaveriporukka yläasteelle asti. Yhdestä meistä pojista tuli skini, mutta ei se meitä haitannut, koska hän oli silti ystävämme ja me kaikki puhtaita englantilaisia. Tai niin luultiin. Kun olin ehkä 13 sain selville, että isäni oli oikeasti tanskalainen perheystävämme. Olin ei-toivottu lapsi ja se tiedettiin. No kun tämä skini ystäväni sai selville hän hylkäsi meidät muut, koska ei voinut olla kanssani, koska olenhan puoliksi tanskalainen. Tässä pari viikkoa sitten sain kuulla, että hän oli nykyään munkki, koska hänen mielestään oli tehnyt nuoruudessaan liikaa vääryyttä ja lähetti minulle lämpimät anteeksi pyynnöt ja jumalan rauhaa tai vastaavaa. Siitä minä sain idean", hän kertoi ja katsoi sitten naiseen hieman hymyillen.

Assumpta kuunteli miestä tyynesti ja nyökkäsi ymmärtävästi. "Oma isäni on musta, mutta äitini on valkoinen. Isänäni olen kuitenkin aina pitänyt äitini aviomiestä. Perheeni on yhä hyvin yhtenäinen ja rakastan kaikkia kovastikkin. Kun menin kouluun, kaikki lapset olivat valkoisia. Kasvoin maalla, joten erotuin heti. On rankkaa tietää olevansa erilainen, varsinkin lapselle. Onneksi pääsin tänne. Rakastan lontoota", Assumta sanoi ja pyörähti pari kertaa nauraen. Sitä ei katsottu oudosti ihmisten ollessa siinä kunnossa, missä olivat.

"Pidän ideastasi, koska minun elämäni on mukavaa. Pidän elämästäni. Kohtaan tietenkin kaikkea hyvin... loukkaavaa, mutta koen myös enemmän. Minulla on melkein oma kulttuurini", nainen sanoi ja nauroi.

Malcolm katsoi naiseen hymyssä suin. Assumpta ymmärsi ainakin tässä asiassa.
"Minäkin rakastan Lontoota. Minusta ei huomaa sitä, että olen osittain muualta, joten minulle ei olla ilkeitä toisin kuin joillekkin. Mustille tarkoitan suurimmaksi osaksi. Tosin täällä ei näy sitä niin paljon kuin jossain muualla", hän sanoi naiselle.

"Elämä on mukavaa", hän sanoi ja otti pari askelta lähemmäs naista, joka pyörähteli pari kertaa. Mies heitti tupakkansa maahan ja tumppasi sen.
"Joskus siitä vain jää traumoja. "Isäni" käyttäytyi koko lapsuuteni ajan ilkeästi, joten en oikein tiedä mitä rakkaus on. Sen takia minulla onkin näitä "suhteita", koska miten päästää ihminen lähelle? Miten se tehdään? Sitä minä en ole koskaan tietänyt"

Assumpta katsoi miestä myötätuntoisesti. "Toisinaan elämä on vaikeaa. Ehkä sinä keksit vastaukset kysymyksiisi ja toimit itse myöhemmin viisaammin kuin "isäsi" joten se on jo paljon", nainen sanoi ja hymyili lempeästi. Elämä on aina oppimista, sen Assu oli huomannut varhain. Hän oli joutunut rakentamaan uottamuksensa ihmisiin muutaman kerran uudelleen, mutta joka kerta se tuli vahvemmaksi

Assumpta asteli eteenpäin ja irrotti ponihännän. Hiukset leijuivat vapaina tuulen mukana. Assu huomasi sivu silmällä huonossa kunnossa olevan tytön. Nainen pysähtyi ja jäi tarkkailemaan toista hieman huolissaan.

"Niin ehkä", Malcolm sanoi ja käänsi katseensa taivaalle. Miltäköhän olisi tuntunut, jos hänen äitinsä olisi jäänyt Tanskaan? Olisiko hän mitään? Olisiko hän edes Lontoossa? Näitä kysymyksiä hänen päässään hyrräsi usein, aivan liian usein. Malcolm pudisteli päätään ja raapi hieman leukaansa.

Malcolmin naama lehahti hieman punaiseksi, koska Assumptan hiukset leijuivat aivan hänen naamansa edessä. Nainen oli todella hyvän näköinen, mutta tuskinpa pitäisi käydä kiinni. Vai pitäisikö? Malcolmin ajatukset katkesivat, koska hänkiin näki huonokuntoisen tytön. Aivan liian nuorena päänsä vetänyt täyteen, Malcolm ajatteli ja pudisteli jälleen kerran päätään.

Assumptan ei tarvinnut miettiä kauaa, tarvitsiko tyttö apua. Nainen katsoi ympärilleen, mutta näki ettei kukaan edes vilkaissut tyttöä. Assu lähti kulkemaan tytön suuntaan välittämättä siitä seuraisiko Malcom vai ei. Nainen kyykistyi nuoren tytön, ei edes viittätoista vuotta vanha, eteen ja hymyili. "Hei, onko sinulla kavereita mukana?" Naisen ääni oli tarkoituksella pehmeä, luotettavuutta herättävä ja lempeä. Tyttö katsoi hetken aikaa naista laajennein pupillein ja ravisti päätään.

Tyttö oli vetänyt huumeita. Tämä heilui paikallaan ja näytti todella huonolta. "Missä sinä asut?" Assu kysyi ja esti tytön kaatumisen nopeasti. "mitä vittua se sulle kuuluu neekeri?" Tyttö melkein huusi, mutta Assun ilme pysyi hallinnassa.

Kun Assumpta lähti kävelemään tyttöä päin lähti Malcolm mukaan. Malcolm ei voinut sanoa tuohon että likka olisi aivan liian nuori, vaikka tyttö olikin, mutta Malcolm oli itsekkin ollut tuollaisessa jamassa. Olisi parasta, jos Assumpta ei tiennyt, että hän oli lievästikkin riippuvainen huumeista ja alkoholista.

Tytön haukkuessa Assumptaa Malcolm puraisi huultaan. Miten nainen kesti sen? Suklaa silman ilme oli yhä tyyni, mutta Malcolm uskoi, että se satutti.
"Me autetaan sut kotiis. Ei sen kummempaa. Et sinä itse sinne pääse. Anna me autetaan", Malcolm sanoi ja käveli tytön toiselle puolelle.

Assumpta hymyili Malcomille kiitollisena ja hetken rauhoittelun ja tyynen äänen jälkeen tyttö kertoi osoitteensa. "No niin, tulehan niin pääset kotiin", Assumpta sanoi ja auttoi tytön ylös. "Porukat tappaa mut", tyttö valitti ja Assu tyynnytteli tyttöä. "He ovat varmaan vihaisia, mutta enemmän huolissaan. Tulehan, ei tästä ole pitkä matka. Jaksathan sinä?" Assumpta oli tottunut hotellissa huolehtimaan mitä oudoimmista ihmisistä ja estämään näiden päähän pistoja.

Tyttö selvästi ujosteli Malcomia ja saattoi jopa katsoa ihaillen. Assumptaa huvitti tämä, mutta hän ei näyttänyt sitä mitenkään.

Malcolmin onneksi tyttö suostui lähteä heidän mukaansa, tosin aika paljon huojuen.
"Miksi he sinut tappaisivat?" Malcolm tuhahti ihmeissään.
"Et sinä ole tehnyt mitään väärää, jos annat meidän viedä sinut kotiin", hän sanoi ja katsoi tyttöön toinen kulma koholla.

Mies katseli otsa hieman rypyssä tytön kävelyä.
"Jaksatko sinä vai kannanko minä sinua?"

Tyttö rukka näytti huonolta, mutta ravisti päätään. "Kyl mä kävelen", hän sanoi ja laittoi tassua toisen eteen. Assumpta tuki tätä ja esti kaatumiset. "Miks helvetissä te muuten tulitte mun luo?" Tyttö kysyi melko töykeällä äänen sävyllä ja mulkoili Assumptaa. Nainen hymyili tytölle kuitenkin rauhoittavasti. "Koska sinä olisit voinut tarvita enemmänkin apua", Assu ei antanut tytölle syytä riehua. Onneksi tämä todella asui lähellä.

Tyttö alkoi menemään niin pahaksi, että Assumpta pysähtyi. "En mä jaksa", nuori neiti valitti. Suklaa silmä katsoi Malcomiin. "Jaksatko kantaa hänet?" Nainen kysyi ja katsoi tieviittaa. "Tästä ei pitäisi olla pitkä matka", hän kertoi.

"Sanot vaan heti jos et jaksa", mies sitten vastasi ja huitaisi jonkun yöperhosen suultaan. Tyttöä tietysti mietitytti, että miksi he halusivat auttaa häntä, mutta eihän sitä nyt niin kamalan töykeään sävyyn olisi tarvinnut sanoa.
"Ja susta ei varmaan ois kiva löytyä jostaki roskapöntöstä aamulla", Malcolm sanoi ja virnisti tytölle yrittäen saada tuon edes hitusen piristymään, vaikka ihan huumeissa olikin.

Nuori neiti alkoi valitella ja Assumpta epäili, että jaksaisiko Malcolm kantaa tyttöä.
"No tietty jaksan!" hän sanoi ja kaappasi tytön hitaasti syliinsä, jotta tuo ei säikähtäisi ja esm. okentaisi hänen päälleen, kuten joskus aikaa sitten oli käynyt. Malcolmkin katsahti viittaa ja läksi kävelemään muina miehinä sen osoittamaan suuntaan.
"Sinäpäs olet kevyt", hän sanoi tytölle.

Assumpta kätki hymynsä, kun Malcom sieppasi tytön maasta ja lähti marssimaan viitan suuntaan. Tyttö oli tulipunainen ja tahdikkaasti Assu oli muka huomaamatta moista pientä seikkaa. Tyttöä harmittaisi varmasti aamulla, jos hän ei muista kenen syliin pääsi.

Lopulta oikealla numerolla varustettu talo tuli näkyviin. "Tuollako sinä asut?" Assumpta kysyi ja osoitti taloa. "Joo, asun", tyttö sanoi ja nyökkäsi heikosti. Talo oli siistin näköinen ja hyvin hoidettu. Tämä oli sitä omakotitalo aluetta. Assumpta stui portista ja piti sitä auki Malcomille. Tyttö näytti hermostuneelta ja hyvin kalpealta. Tätä taisi todella hermostuttaa.

Malcolm itsekkin huomasi, että tyttön naama oli punainen, mutta ei kiinnittänyt siihen huomiota, koska se olisi saanut tytön varmasti vieläkin punaisemmaksi. Raukka. Miestä mietitytti, että muistaisikohan tyttö aamulla mitään, vai pitäisikö hän sitä enemmänkin unena.

Saavuttuaan oikealle talolle huomasi kyllä, että tyttö oli sitä ehkä hitusen varakkaampaa Devon Streetin asukasta. Malcolm asteli portista sisään.
"Pääsetkö sinä itse sisälle?", Malcolm kysyi ja laski tytön jo maahan.

Malcomin laskettua tytön maahan tämä nyökkäili pärjäävänsä. "Kiitti ja sori kun mä haukuin", tyttö sanoi ja hoippui ovelle. Assumta heilautti tälle kättään ja hymyili rohkaisevasti. Kyllä tyttö pärjäisi. Yläkertaan syttyi valo kun ovi sulkeutui ja ilmeisesti vanhemmat menivät katsomaan tytärtään.

"Päivän hyvä työ tehty", Assumpta totesi ja kääntyi pois pihatieltä. Ainakaan tyttö ei jäisi vaivaamaan Assun mieltä. Hänestä olisi ollut kamalaa, jos toinen ei olisi selvinnyt ehjin nahoin kotiin ja siinä kunnossa tyttö oli kuin jokaisen hyväksikäyttäjän unelma. "Muistaakohan hän aamulla mitään?" Assumpta kysyi ja virnisti ilkikurisesti Malcomille.

Malcolm heilautti tytölleen kättä ja hymyili hieman. Hänkin katsahti, kun valot syttyivät. Mies toivoi, että tyttön vanhemmat olivat mukavia ja että he eivät sätkyttäisi tyttöä tuossa kunnossa.

"Niin. Onneksi sekin tuli tehtyä", Malcolm sanoi ja väläytti hymyn Assulle ja lähti tämän kanssa kävelemään pois päin talosta.
"En tiedä. Luulee varmaan, että se kaikki oli unta, koska eihän sitä nyt joka päivä julkkikseen törmää. Ja tuskin kukaan uskoo, että hän olisi ollut minun laisen unelmien prinssin sylissä", hän sanoi vitsillä ja virnisti naiselle.

Assumpta nyökytteli päätään myöntävästi prinssin kohdalla. "Tosin, mihin unohtui se valkea ratsu?" Assu kysyi ja nauroi. Nainen katseli taloja ja pohti millaisia ihmisiä niissä asui. Yhden pihalla oli perhe farmarikin, joten se oli kuin täydellisten naisten talo. Assumpta oli koukuttunut kyseiseen sarjaan.

Nainen haukotteli pienesti ja tajusi vasta nyt kuinka väsynyt hän olikaan. ajotiellä meni upean näköinen urheilu auto, ilmeisesti viimeisintä mallia. Sellaisen luulisi näkevänsä vain Yellow Avenuella.

"No sen voi korvata vaikka autolla", Malcolm tuumasi yhä hymyssä suin.

Myös Malcolmia alkoi väsyttämään, mutta samassa miehen aistit rävähtivät. Hieno urheiluauto, joka siitä ajoi sai miehen sydämmen pamppailevan kurkkuun.
"Tule", hän sanoi eikä epäröinyt hetkeäkään. Hän nappasi naisen käden omaansa ja lähti juoksemaan Assu mukanaan kohti The Yellow Avenueta suu viiruksi muuttuneena.

//Sori hiittaus//

//Eipä tuo mikään iso hittaus ole ja ihan sopiva u.u //

Assumpta yllättyi miehen tarttuessa hänen käteensä ja ei osannut muuta tehdä kuin seurata koroissaan. Nainen pysähtyi hetkeksi ja nappasi kengät käteensä. Hän ei kysynyt mitään, seurasi vain. Malcomin ilme kertoi kylliksi, että jokin ärsytti miestä suuresti.

Asfaltti tuntui lämpimältä, onneksi päivä oli ollut kuuma. Ainoa pelko, joka Assumptalla oli olivat pieniä lasin siruja, mutta niitä ei varmaankaan ollut. Katu oli nimittäin sen verran siisti ja taloissa varmasti asusti lapsiperheitä. scandaali olisi valmis, jos kadulla olisi lasia.

Malcolm oli onnellinen, kun Assumpta seurasi miestä kiltisti. Mies juoksutteli naisen läpi Devon Streetin kohti The Yellow Avenuotea. Pian eteen ilmestyi kyltti, jossa luki The Yellow Avenue kauniilla kaunokirjoituksella. Malcolm juoksi ja juoksi, vaikka alkoikin jo kohta käymään tiukkaa.
"Vielä hetki", hän huohotti suklaasilmälle kääntymättä tähän päin. Pian kaksikon eteen ilmestyi valtava kerrostalo, jossa oli ainakin 20 kerrosta. Malcolm johdatti Assun talon taakse ja lopetti sitten juoksun. Mies kavoi taskustaan avainnipun ja avasi takaoven ja sujautti naisen siitä ensin ja lukitsi oven sitten perässä. Hän tilasi hissin ja he astuivat sisälle. Malcolm otti avaimet taas esille ja laittoi avaimen numeron 20 kohdalle ja väänsi sitä. Hissi lähti nopeaa vauhtia kohti ylös ja pian se avautui.

Hissin ovesta pääsi pieneen eteisen tapaiseen, josta siten nousi pari porrasta miehen valtavaan olohuoneeseen, josta avautui näkymä The Yellow Avenuelta yli Rashree Roadin kohti Lontoon keskustaa. Olohuoneessa vallitsi black and white-teema mukaan lukien erillaiset suuret valokuvat seinillä. Malcolm viittoi Assumptan sisälle ja katosi itse moderniin keittiöön.
"Tahdotko jotain juotavaa?" mies kysyi kohteliaasti.

//Ja taas anteeksi tämä hiittaus//

//Älä siitä huoli *naur*//

Assumpta seurasi sanaakaan sanomatta koko matkan. Hän ei juuri koskaan käynyt tällä hienosto alueella. Mitä hän siellä olisi tehnyt? Iskenyt rikkaita miehiä vai? Ei, vaikka se olikin kuulemma oikein yleistä sinkkujen keskuudessa. Assun hengitys oli melko kevyttä, kiitos juoksulenkkien. Piaan he olivat jumalattoman ison rakennuksen edessä. Nainen hämmentyi hieman, kun hänet tungettiin ensin takaovesta sisään ja siitä hissiin. Malcom asetti avaimen lukkoon ja käänsi.

Hissi nousi melko nopeasti ja pysähtyi pieneen eteiseen. Tumma nainen seurasi miestä sisälle ja astui olohuoneeseen, joka oli koko Assumptan asunnon kokoinen. Nainen tapitti kuvia, mutta näköala veti naista puoleensa. Ennen peremmälle astumista Assu sujautti kuitenkin kengät takaisin jalkaansa. "Voisitko antaa minulle vettä?" Assumpta kysyi ja käveli ikkunan eteen. Näköala... se oli henkeä salpaava. "Sinulla on kaunis näköala", Assumpta sanoi ja olisi halunnut jäädä siihen tuijottamaan vain upeaa lontoota.

"Selvä", Malcolm huikkasi keittiöstä ja kylmä vesi alkoi valua hanasta. Pakastinkin kävi, koska mies otti sieltä jäitä. Jäät kolahtelivat kahteen viinilasiin -ensimmäiset lasit jotka olivat miehen käteen sattuneet- ja mies asteli sitten olohuoneeseen. Hänkin pysähtyi katsomaan näköälää.
"Niin on", hän vastasi ja ojensi sitten lasin suklaa silmälle.

Malcolm tajusi sitten, että hänen täytyi lukita ovi, koska valitettavasti Sabrinalla oli avain hänen kämppäänsä. Malcolm laski lasinsa lasipöydälle ja loikkasi portaat lukitsemaan oven, joka aukesi samaan tapaan kuin hiisinkin ovi. Pian mies palasi Assun seuraan ja viittelöi tätä istumaan raidalliselle sohvalle. Malcolm itse istui täysin samanlaiselle sohvalle, joka oli pöydän toisella puolella ja nappasi sitten lasin taas käteensä.
"Anteeksi kun raahasin sinut tänne, mutta se oli... tuttavani auto ja valitettavasti hän ei ymmärrä, että kaipaann omaakin rauhaa."