Shawn Tayler

Em katsoi hiukan ympärilleen, samalla kun käveli Shawnin perässä sisälle. Vaikka sitä olisikin vaikea uskoa, tytön isän kämppä näytti melkeinpä samanlaiselta. Siellä vain oli viinapulloja niin että olohuoneessa oli melkein mahdotonta liikkua. Toinen oli jo suunnistanut vessaan, kun tyttö vielä potki tennareitaan pois jaloista. Jätti kuitenkin ohuen hupparinsa päälleen, sillä oli vielä hiukan kylmissään. Käveli lyhyin askelin katsellen toisen kämppää hymähtäen. Kun mies tuli pois vessasta, Emily virnisti lyhyesti toisen sanoille.
“Itseasissa oon, enkä mä kait siistimpää kämppää oottanukaan.” sanoi hymähtäen. Toinen istahti sohvalle, jolle Emilykin pian asettui. Katsoi toisen haavoja miettien samalla nopeasti, mahtoikohan isä jo olla jaloillaan. Pian Shawn kurottautui ottamaan siiderin, ja lupasi samalla ettei vetäisi överiksi juomisensa kanssa. Emin mielestä toisen ei kuulunut juoda ollenkaan, muttei varmasti saisi toista laittamaan siideritölkkiä takaisin, joten antoi asian olla. Toisen kysymykseen siitä, ottaisiko Emilykin juotavaa, tyttö vain pudisti lyhyesti päätään. Normaalisti ei olisi kieltäytynyt juomasta, mutta tänään oli tapahtunut niin paljon etteivät kännit olisi tytölle hyvä lisä.

"Saat viettää tääl nii monta päivää ku haluut, sillä jos et oo menos takas..." Shawn oli sanonut painaen päänsä selkänojaa vasten. Emily hymähti toiselle lyhyesti, ja ajautui mietteisiinsä. Toisaalta halusi hyvittää toiselle kaikesta tapahtuneesta, muttei halunnut jäädä toisen tielle. Miehellä oli varmasti kämppäkavereita, eikä Emin tarvinnut arvailla tykkäisivätkö he tytön asumisesta siellä. Ei kuitenkaan ajatellut asiaa enempää, yritti vain ajatella mikä vaihtoehto olisi Shawnille paras. Katsoi toista hieman hymyillen, ja katsahti välillä Mickyyn.

//sori tönnkköö..

Micky ravasi ympäri kämppää, kunnes se tuli istumaan kaksikon eteen sohvalle. Shawn hymähti ja katsoi koiraa hetken miettelijäänä. "Ai et vai? Pitäiskö mun nyt loukkaantua tosta?" Shawn kysyi leikkimielisesti tytöltä, kun toinen oli sanonut, ettei luultavasi odottanutkaan siistimpää kämppää. Shawn ei halunnut alkaa piikittää tytön isästä toiselle. Kuten hän oli itse sanonut, eivät ihmiset valitse vanhempiaan, eli hänen oli syytä ollakkin hiljaa. Säästäisi kaiken vihanpurkauksen siltä varalta, jos vielä joutuisi nokikkain sen miehen kanssa.

Nuorukainen siirsi katseensa Mickyyn, joka heilutti häntäänsä iloisesti. Shawnin päällä oleva musta huppari oli sulamassa, joten tämä laski siideritölkin lattialle, riisuen hupparinsa sitten päältään. Hetken hazel silmät kiersivät kämppää, jotta hän voisi miettiä, minne hupparin laittaisi. Shawn nousi ja käveli melko pinen pöydän luo laski hupparin tuolin selkänojalle. Siinä se toivottavasti kuivuisi.
Ajatteli tyttö seuraavaksi mitä hyvänsä, oli Shawnin pakko myöntää: hän piti pinkistä. Miehen päällä oli jälleen vakiopaita, jossa luki mustalla tekstillä Slut. Siitä oli nuorukainen kaverin keskeisen lempinimenkin saanut. Eräs oli jo ehdottanut että oliko se kännisekoamista käydä ostamassa pinkki paita, mutta ei. Shawn suorastaan rakasti sitä paitaa ja hänellä olisi entistä suurempi syy raivota, jos paidalle tippuisi yksikin veripisara.
Asiasta puheenolle, mies käveli suoraa vessaan heittämään jo melkein kokonaan veressä olevan paperin roskiin, kunnes nappasi uuden paperin ja käveli jälleen sohvalle, istahtaen siihen.

Hän nappasi siideritölkin käteensä ja joi siitä kulauksen, kunnes se sai hänet yskimään ja jättämään tölkin lattialle yrittäen välttää sitä. Siiderin hieman kirpeä omenan maku ja suussa maistuva veri eivät olleet mitenkään maailman ihaninta maistettavaa, joten ehkä mies voisi kaataa moisen omenalitkun alas viemäristä tasan sitten, kun jaksaisi nousta jälleen ylös sohvalta.

Em virnisti kun toinen kysyi pitäisikö tytön edellisistä sanoista loukkaantua. Ainakin nuorukainen osasi olla vitsikäs, toisin kuin Emily itse olisi ollut samassa tilanteessa. Hymähtäen mietti hetken vastaustaan ennen kuin katsahti Shawniin.
“No jos välttämättä haluat..” sanoi uudelleen virnistäen ja palautti sitten pienen hymyn kasvoilleen. Mietti edelleen tapahtumia, mutta varoi näyttämästä huolestuneisuuttaan toiselle, sillä ei halunnut huolestuttaa nuorukaista enempää. Toinen oli huolehtinut nurmikentällä liikaa Emin hyvinvoinnista, aivan turhaan. Tyttö olisi jäädyttänyt itsensä kuoliaaksi mieluummin kuin jättänyt toisen ihmisen vuotamaan kuiviin, sen verran tämä oli oppinut perheensä virheistä. Tuli samalla myös ajatelleeksi, millaisen kolauksen Shawn voisi saada päähänsä seuraavalla kerralla Emilyn isän tavatessaan, eikä tyttö pitänyt ajatuksesta alkuunkaan.

Yhtäkkiä toinen laittoi siideritölkkinsä lattialle ja otti märän hupparinsa pois. Sen alta paljastui pian pinkki paita, joka sai Emin virnistämään lyhyesti. Ei kuitenkaan halunnut pahoittaa toisen mieltä, joten pyyhki ilmeen pian pois kasvoiltaan. Siihen oli varmaankin hyvä syy miksi toinen piti paitaa, mutta ei ruvennut kyselemään miksi. Makunsa kullakin.
Miehen tullessa takaisin sohvalle istumaan, uusi paperi kädessään tyttö katsahti vielä kerran paidan tekstiin ennen kuin siirsi katseensa toisen silmiin. Shawnin alettua yskimään, Emily hätkähti hiukan.
“Ois ehkä parempi jättää juomiset toiseen päivään.” sanoi hymähtäen, vaikka olikin hiukan huolissaan toisesta. Huomasikin, ettei ollut koskaan ennen välittänyt kenestäkään muusta kuin pikkuveljestään näin paljoa, tai ollut huolissaan. Tytölle teki vieläkin pahaa katsoa toista kasvoihin, sillä aina uuden haavan tai ruhjeen huomatessaan syytti itseään ja ajautui miettimään tapahtunutta. Emille ei ollut kovinkaan helppoa päästää irti negatiivisista asioista joita elämässään oli kokenut.

"Joo siis nyt suutuin" Shawn sanoi mukamas loukkaantuneena, mutta ei voinut olla luomatta kasvoilleen leikkimielistä hymyä vilkaistessaan toista. Shawn otti sohvalla paremman asennon, kunnes hänen silmänsä eivät pysyneet irti varsin häiritsevästä siideritölkistä. Hän ei voisi odottaa tuntia kauempaa, saati sitten seuraavaan aamuun. Tuo nousi ylös sohvalta ja katsahti toista nopeasti. "Joo, nii ehkä ois" Shawn sanoi kuullessaan samalla toisen lauseen juomisen jättämisestä toiseen kertaan. Shawn oli tosiaan nyt samaa mieltä.
Tuo nousi ylös sohvalta ja otti tölkin käteensä, hoiperrellen keittiöön ja kaataen omenalta maistuvan juoman lavuaariin. Juuri niinkuin hän olikin suunnitellut. Palattuaan tuo kaatoi siideritölkin lattialle ja potkaisi sen sohvan alle. "Seuraavaks tota muistetaan ettiä sillon, kun on maialman kamalin darra" Shawn tokaisi ja istahti sohvalle taas.

Kylmähaavoja oli ilmestynyt nuorukaisen kasvoille ja nekin punersivat melkoisesti. Tosin ne myös kirvelivät ihan riittämiin kaikkien nyrkistä tulleiden haavojen lisäksi. Emilyn isän aikaansaama potku oli varmaankin yksi niistä syistä miksi tummaverikön nenä vuosi edelleen yhtä tiuhaan tahtiin. Verta oltiin menetetty jo ihan tarpeksi, eikä hän haluaisi joutua sairaalaan sen takia, ettei muka yrittänyt tyrehdyttää verentuloa. Tuo laittoi päänsä vasten selkänojaa ja yritti jotenkuten saada verentulon loppumaan kaikella tapaa.
Shawn oli aina vihannut sairaaloita. Niiden hajua ja valkeita seiniä. Hän oli silloin ollut kuusitoista, kun oli sinne joutunut nyrrkikahakan seurauksena. Se oli Shawnille ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän meni jonkun suosittelemana sairaalaan.
"Okei, ei oo mun tyylistä sanoo näin, tai ainakaa tätä ei kuule usein mun suusta. Kiitti ku autoit" Shawn sanoi ja vilkaisi sitten hymysuin toista kohti. "Pahoittelen tekemisen puutetta" Shawn naurahti ja vilkaisi ulos ikkunasta.
Hän muisti jonkun varmaan yli puol vuotta sitten vanhan keskustelun valkeaverikön kanssa, joka sanoi aamulle, että kämppään pitäisi hankkia verhot. Shawn pudisti vanhat ajatuksen päästään ja siirsi katseensa ulkoa tummatukkaiseen tyttöön.

Hymyili pienesti kun toinen loi kasvoilleen leikkimielisen hymyn, ja sanottuaan että oli nyt suuttunut. Shawnin katsoessa siideritölkkiä, Em mietti mahtaisiko toinen heittää juomaa pois, vai oliko toinen päättänyt juoda tölkin loppuun. Hämmästyi hiukan nuorukaisen ollessa samaa mieltä Emilyn kanssa, mutta sai lopulta hymyn kasvoilleen. Miehen kaataessa tölkin sisältöä lavuaariin, siirsi katseensa Mickyyn ja katsoi koiraa miettien hetken kuollutta lemmikkiään joka ei montaakaan vuotta elänyt.
"Seuraavaks tota muistetaan ettiä sillon, kun on maialman kamalin darra", toinen sanoi istahtaen takaisin sohvalle. Tyttö virnisti, ja tuli ajatelleeksi kuinka paljon nuorukainen oikein joi. Noh, varmasti enemmän kuin Em.

Pitkän tapahtumien kertaamisen jälkeen Shawnin sanat saivat tytön katsahtamaan nuorukaiseen. Olihan Emily jäänyt toisen luokse, mutta tämän mielestä miehen ei tarvinnut kiitellä tyttöä mistään. Ei olisi halunnut masentaa toista tai aiheuttaa riitaa, mutta halusi vain ajatuksensa esille.
”Mun teoissa ei ollu mitään kiittämisen arvosta sen jälkeen kun jätin sut isäni hakattavaks..” sanoi painaen päänsä maata kohti ja nojaten käsiinsä. Tunsi itsensä typeräksi kun ei ollut vain lähtenyt isänsä matkaan, niin kaikki olisi ollut helpompaa jokaiselle.
Ei ollut ollenkaan Emin tapaista kertoa mietteitään muille, mutta olihan tyttö ollut aivan erilainen muutenkin Shawnin seurassa.

//sorry lyhyt

"Kuule, sä et tosiaankaa oo tehny mitään väärää" Shawn aloitti, mutta kuullessaan toisen kommentin, että miksi ei muka olisi, Shawnin kulmat kohosivat ja tuo katsoi toista ihmeissään. "Kuule se ei tosiaankaan menny niin. Oisin itekki voinu lähtee, mut sitte oisin jättäny sut sinne isäs luo vaikak olit just ilmottanu, ettet halua olla siellä. Mut oli pakko tehä asialle jotain" Shawn sanoi ja katsoi toista edelleen hieman kummissaan.
Tyttö oli näköjään mietteistään kiinni pitävä persoona. Ei siinä mitään pahaa ollut, mutta Shawn vain mietti, että miten tilanne muka oli toisen vika. Hän ei löytänyt Emilystä syyllisen ripaustakaan kun kelasi vielä kaikki jäljelle jääneet tapahtumat mielessään. "Mä en ees voi kuvitella mitä kaikkee se on sulle tehny tai mitä se on käskny sun tehä" Shawn sanoi ajatuksensa ääneen ja muutti sitten kasvoillaan olevaa ilmettä melkoisesti, muuttaen siitä vakavemman.
"Ite jouduin pienenä isän pahoinpitelemäks ja nyt kun vertaa mua ja sun isääs, ni oon pelkkä likka sen rinnalla. Mä en haluis udella, mutta mä haluan tietää mitä kaikkee se..." Shawn jatkoi, kunnes puraisi huultaan ja yritti olla sanomatta seuraavaa sanaa. Tyttö ei haluaisi kuulla sitä, ei omasta isästään, vaikkei tuo hänestä pitänytkään. "No suoraa sanottuna mietin vaan et mitä se on tehny sulle" Shawn sanoi ja siirsi sitten kätensä toisen olkapäälle. "En oota sun vastausta, se saakoot jäädä kysymykseks" Shawn sanoi ja huomasi paperin olevan jälleen aivan punainen.
Nuorukainen nousi ylös ja kun oli hakenut uuden paperin, tuo risti jalkansa jälleen.

// hmmm.. erittäis puutteellista tekstiä. pahoittelen

Em katsoi edelleen lattiaan, ja vaikka toinen kuinka väitti ettei tyttö ollut tehnyt mitään väärää, ei vain voinut olla syyttämättä itseään. Tietenkin monet muut olisivat kirkuen juosseet niin pitkälle kuin kunto kesti, mutta Emily ei vain ollut sellainen. Tummahiuksinen yrittäisi mieluummin itse kestää pahimman vaikka muilla olisi paremmat mahdollisuudet kestää.
Vilkaisi Shawnia sivusilmällä. Toinen oli selvästi aivan ulalla Emin mielipiteistä, mutta eihän tyttö voinut sille mitään että päätti aina pitää kiinni omista mielipiteistään. Niin kauan että oli aivan pakko antaa periksi.
Pian nuorukainen alkoi puhumaan siitä kuinka tämän isä oli pahoinpidellyt tätä. Ja aivan kuin Em oli arvannutkin, miehen puheet johtivat kysymykseen siitä mitä kaikkea Emilyn isä oli tehnyt tyttärelleen. Tytön pää oli edelleen painautunut käsiin, kun tunsi Shawnin käden olkapäällään. Hetki sitten oli ollut huolestunut nuorukaisesta, ja niin oli edelleenkin. Toinen vain taisi olla nyt enemmän eikä Emily halunnut sitä. Onneksi Shawn ei vaatinut vastausta, sillä tyttö oli melkeinpä varma siitä ettei pystynyt tarkalleen kertomaan kaikkea tapahtunutta. Toivoi parin sanan riittävän.
“Kyl sä tiedät itekin.” sanoi toisella huokaisten lyhyesti ja katsahti toiseen ennen kuin mies lähti hakemaan uutta paperia itselleen.

//lyhyt ja tönkkö taas.. :s

Shawn huokaisi raskaasti kun paperi edelleen täyttyi punaisesta verestä kerta toisensa jälkeen. Jos Shawn alkaisi hermoilla asialla, tuon suusta pääsisi ennenpitkään liuta kirosanoja ja luultavasti paperi lentäisi mahdollisimman pian nurkkaan. Shawn yritti olla vilkuilematta paperia, sillä häntä alkoi jo ällöttää moinen veren paljous. Hänen katseensa liikkui ensin seinissä, sitten se siirtyi jälleen ikkunaan ja siitä Emilyyn. Shawnille kelpasi toisen vastaus, eikä hän alkanut kysellä enempää. Se oli tytölle varmasti ahdistavaa. "Juotko sä jotain? Teetä? Kahvia?" Shawn kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen, sillä hän vihasi hiljaisia hetkiä. Shawn ei kuitenkaan liikkunut, ennenkuin hänen oli pakko ruveta naputtamaan sormiaan vasten käsinojaa, kiinnittäessään jälleen paperiin huomion.

Häntä oli pikkuhiljaa alkanut oksettaa ja jopa hieman huippaamaan, mutta enää Shawn ei voinut olla heittämättä paperia pois. Se aluksi näytti varmasti raivarilta, mutta loppujenlopuksi Shawn vain tyytyi vilkaisemaan tyttöön ja pyyhkimään veren vaikkapa sitten käteensä.

Em sai pitkän huokaisun jälkeen nostettua itsensä takaisin ylös, vaikka olikin vielä masentunut. Katsahti Shawniin joka näytti pitkän päälle hermostuvan jatkuvasta verenvuodosta.
“Ootko nyt ihan varma ettet tarvis ihan apua ton kanssa?” kysyi hiljaisella äänellä katsahtaen sitten toisen kädessä olevaan paperiin, joka oli jo täysin veressä. Emily huolehti mieluummin toisista kuin itsestään, ja tässä tapauksessa se oli oikeinkin. Tytön mielestä nuorukainen tarvitsi enemmän kuin uuden paperin joka toinen minuutti, itse ei niinkään tarvitsisi muuta kuin aikaa parantumiseen.
“Voin mä kait jotain juoda, mut meen hakeen ite, en haluu rasittaa sua.” sanoi nopeasti hymähtäen ja nousi ylös hakemaan keittiöstä lasillisen vettä. Em ei ollut koskaan tykännyt käyttää elektroniikkalaitteita, ehkä siksi että möhli aina jotain. Etsi nopeasti puhtaan lasin ja täytti sen kylmällä vedellä ennen kuin tuli takaisin sohvalle istumaan. Pian toinen heitti raivostuneen näköisenä paperin lattialle ja katsahti sitten tyttöön. Hämmästyi hiukan, sillä ei ensin tajunnut miksi toinen niin yllättäen menetti hermonsa. Tajusi pian, mutta ymmärsi toista. Emily tekisi aivan samoin jos ei saisi verenvuotoa loppumaan, ja aivan varmasti hommaisi itsensä sairaalaan. Miehenpuolikas ei kuitenkaan ollut lähdössä minnekään.. ainakin siltä tuo näytti.

//ei tullo oikee pituutta tällekää :/

Shawn pudisti päätään pienesti toisen kysyessä, että tarvitsisiko hän apua vuotavan nenänsä kanssa. Shawn ei kaivannut toisen apua siinä asiassa, sillä hänen mielestään tyttö oli tehnyt hänen eteensä jo tarpeeksi. Jopa ehkä enemmänkin.
Toisen mainitessa, että voisi juodakin jotain, Shawn nyökkäsi eikä estänyt toista hakemasta juomaa itse. Kieltämättä Shawn ei jaksaisi välttämättä hilautua keittiöön, alkaa keittää kenties teetä ja palata sitten takaisin. Hänkään ei ollut sen enempää perehtynyt elktroniikkalaitteisiin, mitä nyt kännykkää tarvitsi. Shawn ei kyllä tosiaankaan tiennyt missä hänen kännykkänsä tällähetkellä sijaitsi, mutta kyllä siihen heti tuli jos jonkinmoista tekstaria ja puhelua juuri silloin kun ei pitäisi.

Emilyn katsoessa Shawnia hieman hämmentyneenä tämän heittäessä paperin muualle, Shawn vilkaisi toista. Hän oli vain niin kyllästynyt paperin vaihtamiseen, ettei antanut senkään enää häiritä. Tuo siirsi katseensa Emilyyn ja siirsi sitten päänsä vasten sohvan selkänojaa. Samassa hänen kännykkänsä pärähti soimaan ja se jos vasta mikä sai ensin tämän säikähtämään ja toisekseen nousemaan sohvalta. Hän ei osannut ollenkaan hahmottaa kännykkänsä olinpaikka, mutta se löytyi lopulta makuuhuoneesta, pimeimmästä nurkasta. Luultavasti hän oli jälleen heittänyt sen mahdollisimman kauas sängystä, kun se oli jälleen kerran häirinnyt miestä enemmän kuin koskaan.
Ihme ettei puhelin ollut mennyt vieläkään rikki melkein joka öisistä lennoista huolimatta. Olihan hän uhannut sen joskus parvekkeeltakin tiputtaa, mutta Shawn ei olisi vastannut teoista jos alla oleva mummo olisi vaikkapa pyörtynyt sen seurauksena, että Shawn ei vain jaksanut kännykkää.
"No?" Shawn kysyi samalla sekunnilla, kun oli painanut vihreää luuria. Tuo käveli takaisin sohvalle, vilkaisi tyttöä ja istahti jälleen. "Oisko susta seuraa illaks, siis jos oisit tulos juomaan? Vai onko sulla kenties liian kova darra ettet pääse ylös sängystä?" kuului naurua puhelimen toisesta päästä. Shawn huokaisi ja painoi päänsä jälleen selkänojaan. "Älä ny pilkkaa. Oon kuule käyttäny koiran ulkona ja kaikkee. Ollu pari päivää selvänä" Shawn selitti ja sai sitten kaveriltaan suuren naurunpuuskan. Mikä asiassa nyt niin nauratti? Ehkä toinen oli vain niin sekaisin, ettei nähnyt lauseessa tolkkua. "Eli pääset ilman esteitä?" toinen kysyi. "En" Shawn sanoi ja virnisti tytölle siihen malliin, että puhelu loppuisi pian. "Ahaa, sulla siis on siellä nainen. Siks et haluu tulla" nuorukaisen ystävä väitti. "Jos oisit mun olotilassa, baari ois varmaa vika paikka joho menisit" Shawn selitti ja huokaisi. "Nii että en oo tulos, moikka" Shawn sanoi hiljaa ja sulki puhelimen. "Että jaksaaki olla rasittavia tyyppejä" Shawn sanoi ja tiputti kännykän sohvan viereen.

Em hymähti hiukan toisen vastatessa negatiivisesti tytön kysymykseen. Tietenkään Shawn ei halunnut lähteä sairaalaan, olihan Emily tiennyt sen ennen kysymystään. Ei kuitenkaan saisi rauhaa huolehtimisestaan ennen kuin mies saisi haavansa hoidetuksi. Joi alle puolet juomastaan, ennen kuin siirsi sen sivuun lattialle ettei vahingossakaan potkaisisi sitä kumoon. Hetken hiljaisuus sai tytön hiukan vaivaantumaan, joten oli oikeastaan iloinen siitä että toisen kännykkä alkoi pian soimaan.

Samalla kun Shawn lähti etsimään kännykkäänsä soittoäänen avulla, Em hörppäsi hiukan vesilasistaan ja katsahti kelloon. Aika oli kulunut liian nopeasti, tyttö oli lähtenyt ovet paukkuen kotoaan jo kolme tuntia sitten. Pian mies tuli takaisin kännykkä kädessään, ja oli jo vastannut puheluun. Emily katsoi toista hetken miettien kuka nuorukaiselle oli soittanut. Shawnin istuessa takaisin sohvalle, kuuli hiljaisia sanoja, muttei saanut niistä selvää. Vain parin sekunnin päästä naurua, jonka jälkeen mies vain huokaisi, ikään kuin ärsyyntyneenä soitosta. Vähän myöhemmin nauru kuului vieläkin kovempana, vaikka tytön mielestä Shawn näytti aivan muulta kuin ilahtuneelta. Puhelun jatkuessa Emily katsoi pari kertaa ympärilleen, kunnes toinen ilmoitti ettei ole lähdössä minnekään ja heitti kännykkänsä sohvalle. Odotti hetken, kunnes ei voinut olla kysymättä.
“Kuka se oli?” kysyi nopeasti, sillä halusi ehdottomasti tietää kenelle nuorukainen oli puhunut. Toisen ei kuitenkaan tarvitsisi vastata, eihän tämäkään ollut vaatinut Emiltä vastausta vähän aikaa sitten.

Shawn oli huomannut toisen kiinnostuneen katseen, ku Shawnin kaveri oli hänelle soittanut. Ei ollut yllätys tytön kysymyksen kuulessaan, mutta mitäpäs moista kiertelemään. "Yks rasittava kaveri joka pyys mua sen mukaa baariin" Shawn sanoi ja huokaisi. Ei saisi kertaakaan olla yksin. Typpi varmaan soittaisi huomenna, ylihuomenna ja sitä seuraavanakin päivänä. Niin kauan, kunnes Shawn suostuisi. "Mut mähä oon kaikessa muussa ku baarikunnossa. No, samapa se. En jaksais muutenkaa mennä" mies sanoi, kunnes nousi jälleen levottomasti sohvalta, käveli vessaan ja palasi hiukka myöhemmin jälleen paperi kädessään. Paperi saattaisi lentää toisen paperin seuraksi nurkkaan, mutta tosin vasta sitten, kun miestä alkaisi jälleen hermostutaa, entistä enemmän.

Ruskeat silmät kiersivät tytössä, kunnes katse siirtyi kaksikon edesse olevaan ahrmaaseen koiraan. Micky huomasi, että tuota katsottiin, joten samassa häntä alkoi vispata puolelta toiselle. Shawn hymähti, virnisti koiralle ja siirsi katseensa ulos ikkunasta. Siitä ei tosihn nähnyt mitään muuta kuin mustaa, höystettynä toki lähistöllä palavalla katulampun valolla. Lunta ei todellakaan pyryttänyt yhtä paljon kuin tunti tai puol sitten, mutta muutamia lumihiutaleita leijaili tuulen mukana kohti ikkunaa. Tummatukka käänsi paperia hieman ja siirsi katseensa kelloon. Ton käsi hapuilisohvatyynyn väliin ja pian käsi tavoittikin jo pienen pussin, jonka sisältö toivottavasti oli tallessa.
Viimeksi paikalle oli sattunut naapuri aukinaisesta ovesta, kesken jauheen vetämisen, joten Shawn oli joutunut piilottaa pussin nopeasti johonkin, muistamatta enää myöhemmin sen olinpaikkaa. Nyt se kuitenkin löytyi, mutta vaikka Shawn meinasi vetää pussin esiin, ei tuo raasknut. Ihan vain tytön vuoksi. Miehelle alkoi kehittyä jonkinmoisia vieroitusoireen merkkejä, jotka hän tosin vain itse huomasi. Myöhemmin Emily sen huomaisi viimeistään silloin kun Shawa alkaisi vaihdella asentoaan, tärisemään ja ravaamaan vessassa rauhoittelemassa mieltään.
Nuorukainen yritti pitää itsensä koossa, jottei Emily joutuisi kärsiä enää enempää. Mitä tahansa ystävän takia, sillä Shawn kuvitteli tuntevansa toisen niin hyvin, että ystävyyssuhde oli Shawnin mielestä kohdillaan.

Em katsoi toista kiinnostuneena puhelusta. Ajattelikin mistä oli ollut kysymys, muttei ruvennut kyselemään enempää vastauksen saatuaan. Puhelimessa oli kuulemma ollut joku Shawnin ystävä, pyytänyt miestä baariin viettämään iltaa. Arvatenkin pienten kännien saattelemana. Nuorukainen sanoi kuitenkin, ettei ollut menossa ja että oli kaikkea muuta kuin baarikunnossa. Emily oli samaa mieltä. Ei halunnut olla mitenkään ylihuolehtivainen, ettei toinen ärsyyntyisi tytön seurassa. Päätti siis pitää suunsa kiinni vaikka olisikin jossain vaiheessa eri mieltä Shawnin kanssa.
Pian nuorukainen taas lähti vessaan hakemaan uutta paperia, ja tuli nopeasti takaisin. Mickyn heiluttaessa häntäänsä Emin huomio kiinnittyi koiraan hetkeksi. Hymähti lyhyesti ennen kuin käänsi katseensa takaisin mieheen. Huomasi toisen katseen harhailevan sinne tänne, muttei kiinnittänyt asiaan suuremmin huomiota.

Hetken Mickyä katsottuaan nosti vesilasin huulilleen ja joi juomansa loppuun. Vei lasin takaisin keittiön pöydälle, ajatellen että joisi siitä vielä samana iltana. Tuli takaisin sohvalle istumaan, ja katsahti Shawniin. Uusi hiljaisuus vartin sisään ei ollut hyvä asia. Em hermostui hiljaisuudesta niin helposti että jossain vaiheessa vain puhkeaisi puhumaan jos hiljaisuus olisi liian pitkä.
Alkoi hetkeksi miettimään, olisiko tosiaan jäämässä miehen luo yöksi, muttei halunnut ajatella asiaa enempää ennen kuin se todella olisi ajankohtainen.

Hiljaisuus riipi korvia, kunnes Shawn rykäisi ja vilkaisi tyttöä. Kaiken tuon hiljaisuuden välissä Em oli jopa ehtinyt viedä tyhjän vesilasin keittiöön. Miehen katse vaelteli seinissä ja kaikessa mahdollisessa, vaikkei missään ollutkaan mitään katsottavaa. "Voit sä tänne mun puolesta jäädä, iha mite susta itestäs tuntuu" Shawn tokaisi hieman kuivalla äänellä, sillä ei ollut puhunut pian.. varttiin. Shawn nielaisi ja käänsi paperia jälleen, vaikka se olikin jo melkein punainen joka kohtaa. Nuorukainen puri hampaitaan yhteen ja henkäisi ulos, yrittäen rauhoittaa itseään. Verentulo näytti jatkuvan ikuisuuksiin.
Hän risti jalkansa ja vilkaisi Emilyä. "Jos laitat parhaakseks jäädä, voit nukkua..." Shawn aloitti, kunnes tuo vailkaisi muualle. Sohvallako hän käskisi tytön nukkua? Ei ikinä! Jos hän ehdottaisikin sitä, Em sanoisi luultavasti myönteisesti, mutta ei niin voinut tehdä. Jos Shawn ehdottaisi toisen nukkumista makuuhuoneessa, ei tyttö suostuisi. Viimeisintä vaihtoehtoa ei tummatukka edes halunnut miettiä, eihän siitä mitään tulisi. Hän tuntisi itsensä maailman pervoimmaksi tyypiksi. "Et jos haluut nukkua makkarissa, ni mä majotun sohvalle" Shawn sanoi ja hymyili toiselle hieman epävarmasti.
Hän piti sekunttien hiljaisuuden, kunnes heräsi mietteistään ja katsahti tyttöä taas. "Ja musta tuntuu etten tuu saamaan yöllä unta, joten en sitten ainakaan herättäis sua siihen, et ravaan vessa-keittiö-makkari väliä" Shawn perusteli.

Tosiaan, hän voisi yrittää lieventää oloaan nukkumalla sohvalla, mutta ennen sitä hänen olisi pakko heittää aineet johonkin muualle. Roskis olisi varmaan viimeinen paikka johon ne lentäisivät Shawnin omasta kädestä, mutta ainahan hän voisi pyytää tyttöä piilottamaan ne johonkin. Hän ei halunnut antaa toiselle enää yhtään huonompaa kuvaa itsestään. Shawn tunsi kuinka tuon kädet alkoivat pian täristä ja ne tuntuivat nihkeiltä. Ruskeat silmät porautuivat tytön sinisiin silmiin, kunnes Shawn nappasi jauhepussin sohvatyynyn välistä, antoi sen nätisti tytölle ja yritti olla kiinnittämättä pussiin huomiota. "Tiedän etten sais pyytää sulta mitään..." Shawn piti pienen tauon samalla kun nielaisi kuuluvasti. "...mutta voisitko sä laittaa ne pois mun ulottumattomista?" Shawn kysyi toiselta ja katsoi tuota anelevalla ilmeellä. Sitä ilmettä ei oltu tuon miehen kasvoilla nähty sitten jälkeen viime vuodenvaihteen.

Em hymähti lyhyesti, kun kuuli Shawnin rykäisevän suht. äänekkäästi. Toistakin varmasti ärsytti jo pitkään kestänyt hiljaisuus. Mies kertoi pian että jos Emily vain haluaisi, tyttö voisi jäädä nuorukaisen kämpille yöksi. Ei keksinyt mitään vastattavaa toisen sanoihin, joten päätti vain olla hiljaa. Kerkesi katselemaan hetken ympärilleen ennen kuin Shawn taas katsahti tyttöön ja jatkoi.
"Jos laitat parhaakseks jäädä, voit nukkua..." toinen kerkesi sanomaan ennen kuin lopetti lauseen kesken. Em katsahti toiseen kysyvän näköisenä ja yritti miettiä miten nuorukaisen lause olisi loppunut. Tyttö oli kyllä jäämässä, eihän tällä hetkellä nyt muutakaan paikkaa ollut, joten kannatti ottaa se mitä tarjottiin. Mies näytti ankarasti miettivän miten päättäisi lauseensa, joten Emily odotti toista katsoen. Shawn jatkoi pian, ehdottaen että Em nukkuisi makkarissa toisen miehen nukkuessa sohvalla. Tyttö ei kuitenkaan pitänyt siitä että joutuisi muka häätämään jonkun omasta makuuhuoneestaan.
”Kyl sä voit ihan omassa sängyssäs nukkua, en mä varmaan itekään unta saa.” sanoi nopeasti. Olihan Em tottunut nukkumaan sohvalla, joten ei yksi yö lisää haittaisi. Mutta jos toinen aivan välttämättä haluaisi sohvalla nukkua, niin mikäs siinä.

Katsoi Shawnia hetken suoraan silmiin, vielä miettien missä sitten nukkuisikaan seuraavan yönsä. Pian huomasi nuorukaisen hermostuneisuuden, ja hiukan hämmästynyt ilme piirtyi tytön kasvoille. Oli juuri kysymässä mikä toisella oli, kun mies katse porautui Emilyn silmiin ärsyttävästi. Samalla toinen nosti jostain tyynyjen peitosta pienen pussin, jonka sisällön Em tajusi heti. Sen verran kaikenlaista tyttö oli omassakin kodissaan nähnyt ettei melkein mikään näyttänyt enää yllättävän. Shawn antoi pussin Emilyn käsiin, tytön miettiessä miksi ihmeessä toinen teki niin. Kuuli pian selityksen, muttei siltikään voinut uskoa näkemäänsä.
“Mä en tiedä Shawn.. Sä löytäisit ne kuiteski..” sanoi katsoen hetken pussia ja sen sisältöä pudistellen päätään. Vaikka toisen ilme olikin melkeinpä kiduttavan aneleva, Em ei tiennyt halusiko sekaantua toisen asioihin.

Shawn kuunteli toisen lausetta ja kohotti kulmiaan tytön kertoessa, että voisi mies nukkua omassakin sängyssään. "Ihan oikeesti, mee sä vaa nukkuu sinne" Shawn sanoi, vilkaisten sitten muualle ilmoitaen niin, ettei keskustelu nukkumapaikoista jatkuisi enää. Tytön katsoessa pussia epäroiden ja sanoessa, ettei välttämättä haluaisi sekaantua asiaan, heitti mies jälleen paperin nurkkaan. Seuraavaksi tuon upotti päänsä käsiinsä, kunnes vilkaisi toista. "Mä uskon ettet halua sekaantua..." Shawn aloitti, mutta eihän hän voisi pakottaa toista ottamaan niitä, jos toinen ei kerran halunnut tai ollut varma.
Jos aineet jäisivät Shawnille, tuo ei todellakaan nukkuisi yöllä, hilluisi vain pöllyissä, ja sitä hän ei halunnut nyt tehdä. Hänen katseensa harhaili seinillä, kuin etsien jotain, mihin voisi mukamas kiinnittää huomiota. Mickykään ei auttanut, sillä se oli käynyt aikoja sitten makaamaan kyljelleen sohvan viereen. Tunsi käsissään ärsyttävää vihlontaa, eli luultavasti suonet ilmoittivat, että piikki olisi mitä parahin tapa lopettaa oireilu. Siihen Shawn ei kuitenkaan suistunut, ei nyt.

"En mä voi sua pakottaakaan" Shawn sanoi, katsahtaen toista ja nousten sitten hiljalleen ylös sohvalta. "Voit jättää sen siihen, kyl mä jotain keksin" Shawn sanoi ja loi toiseen mahdollisimman ystävällisen hymyn. Tuo käveli keittiöön, nojasi tiskialtaaseen ja mietti tilanteen etenemistä. Hän ei aikoisi koskea niihin, vaikka keho laittaisikin vastaan.
Shawn nappasi kaapista lasin, täytti sen jääkylmällä vedellä ja kulautti juoman kurkkuunsa. Tuo laski vesilasin tiskialtaaseen, jottei se vahingossakaan sekottuisi Emilyn vesilasiin. Sitten tuo käveli takaisin Emilyn luo ja istahti sohvalle sanomatta mitään. Sen suuremmista esittelyistä ei ollut mitään hyötyä, sillä Shawn ainakin tiesi, minkälainen toisen viimeiset pari vuotta oli ollut. Nyt varmasti Em tiesi toisestakin enemmän.
Mies vilkaisi muualle, siirtäen katseensa sitten seinällä olevaan kuluneeseen kelloon, kunnes samalla hautasi tärisevät kätensä farkkujen taskuihin.

Em katsahti mieheen hiukan epäilevänä. Kun toinen varmisti että halusi tytön nukkuvan makkarissa, Emily ei enää laittanut vastaan. Ei halunnut nyt ylimääräisiä erimielisyyksiä, vaikka syy olisikin hyvä. Katsahti ympärilleen nopeasti ennen kuin siirsi katseensa takaisin nuorukaiseen.
“Okei, mä nukun siellä sit..” sanoi hiukan epäröiden. Ei vieläkään pitänyt ajatuksesta, että olisi menossa nukkumaan toisen sänkyyn, ja mies itse nukkuisi ränsistyneellä sohvalla. Toinen hautasi pian päänsä käsiinsä, katsahtaen sitten Emiin. Tytölle tuli paha mieli siitä ettei suostunutkaan auttamaan toista, ja mietti ankarasti uudestaan vastaustaan. Halusi tosissaan auttaa Shawnia, vaikka tiesikin miten huumeista luopuminen aiheutti. Olihan Emily nähnyt isänsä vieroitusoireita moneen kertaan, aina sitä seuraavina öinä miettien asiaa.

Kun nuorukainen nousi pois sohvalta, Emily katsahti toiseen tämän lähtiessä keittiötä kohti. Shawn kehotti tyttöä jättämään pussin sohvalle, mutta osaksi vastoin tahtoaan piti pussin kädessään sitä hetken katsoen. Mietti hetken, ennen kuin katsahti mieheen uudestaan toisen juodessa vettä. Pian nuorukainen tuli takaisin sohvalle, ja katseli ympärilleen selvästikin hiukan hermostuneena. Huomasi nopeasti Shawnin käsien tärisevän, ennen kuin ne katosivat farkun taskuihin.
“Okei.. Voin mä piilottaa nää.” sanoi uskomatta itsekään sanojaan. Ja vaikka Em piilottaisikin pussin, nuorukainen kuitenkin tulisi yöllä etsimään sitä. Tai kävelisi kämpässään edestakaisin niin että Emily lopulta antaisi toiselle pussin takaisin. Halusi kuitenkin yrittää auttaa Shawnia, jos toinen niin tahtoi.

Olisi aivan totta, että Shawn lähtisi yöllä etsimään pussia, jos tyttö oikeasti saisi piilotettua sen johonkin. Pahimmassa tapauksessa hän löytäisi lisää salaisia kätköjä, joiden takia hän ei nyt haluaisi liikkua sohvalta ollenkaan.
"Ehdota jotain..." Shawn huokaisi painaen päänsä sohvan selkänojalle, siirtäen sitten katseensa toiseen. Hän ei haluaisi löytää ainuttakaan pilleriä, piikkiä tai jauhepussia talostaan, ennenkuin pahin oli ohi.
Jos hän olisi muka lähtenyt baariin, hän olisi saanut aineita siltä rasittavalta tyypiltä, mutta näköjään Shawn joutuisi kiertämään tuota tyyppiä entistä kauempaa. Periaatteessa Shawn lähtisi jokatapauksessa yöllä etsimään jonkinlaista helpotusta, jos tuska kävisi ylitsepääsemättömäksi. Jotain tuon kämpän pimeimmistä nurkista varmasti löytyisi, mutta Shawn yritti olla ajattelematta mahdollisia piilopaikkoja pilleripurkeille.

Tuo siirsi nopeasti kätensä pois farkkujen taskusta ja siirsi ne päänsä alle, katsoen tyttöä jälleen. Vielä pieni verivana sattui kulkemaan tummana tuon kasvoilla, mutta Shawn pyyhki senkin nopeasti pos. "Jos mä oikeesti löydän jotain, vedän sen ja teen jotain iha vitun tyhmää, niin saat olla varma, ettet nää mua enää ikinä" Shawn sanoi, ehkä hieman leikkimieliseenkin sävyyn. Tosiaan, jos hän nyt mokaisi vielä pahemmin, hän pitäisi itse huolen, ettei Em enää koskaan näkisi hänen naamaansa missään, sillä viimeistään silloin Shawn häpeisi itseään enemmän kuin koskaan.
Yritti olla ajattelematta negatiivisia puolia, kunnes siirsi katseensa Emilyyn. "Pidät mua nyt varmaa ihan hulluna kun kysyn tällästä, mut sano suora mielipide" Shawn sanoi ja kohotti kulmiaan pienesti. "Pitäiskö munlaisen narkkarin todistaa isyys, vai oisko vaa parempi kattoo vierestä ku yksinhuoltaja-äiti kasvattaa kaksosia?" Shawn kysyi ja puraisi huultaan. Hän ei tiennyt vastausta, mutta ei haluaisi heittäytyä samankaltaiseksi kuin hänne oma isänsä oli ollut.

Em katsoi edelleen toista, vilkaisten välillä pussiin jota pyöritteli käsissään. Jos olisi itse Shawnin tilanteessa, ei varmasti tietäisi mitä tekisi, mutta yritti silti miettiä jotain mikä auttaisi nuorukaista.
"Ehdota jotain..." toinen sanoi. Emily ei aluksi tajunnut mitä mies tarkoitti lauseellaan, mutta arveli huonon päättelykykynsä turvin sen liittyvän jotenkin huumeisiin. Ei vastannut toisen lauseeseen, hengähti vain syvään ja katsahti hetken lattiaan.
Em ei todellakaan halunnut katsella toista tuollaisena enää kauaa, teki pahaa vain miettiä Shawnin tilannetta. Isän katseleminen vieroitusoireissa ei pistänyt tytön sydäntä niin paljon kuin tämä. Emily tiesi, että jossain vaiheessa - itse asiassa pian - toinen sortuisi taas ottamaan huumeita. Tyttö ei voinut päättää toisen puolesta.

Toisen lausuessa seuraavat sanansa, Em katsoi nuorukaista pitkään hiukan hämmästyneenä. Tällä kertaa tyttö oli aivan ulalla Shawnin puheista. Mitä toinen muka silläkin tarkoitti, ettei tyttö enää näkisi miestä jos tämä tekisi jotain tyhmää.. Sanojen leikkisä sävy kuitenkin sai Emilyn hetkeksi miettimään, oliko koko juttu vain pilaa. Tuskinpa tässä tilanteessa kukaan kuitenkaan rupeisi vitsailemaan. Pian Shawn jatkoi puheitaan, ja Emily hämmästyi entistä enemmän. Tämän päivän aikana oli tosiaan tullut paljon asiaa, jota tyttö ei ymmärtänyt ja varmasti sulattelisi juttuja vielä viikonkin päästä.
”Miks sä tollasta kysyt?” sanoi toiselle ajatellen olivatko toisen puheet isyydestä ja ylipäätään koko jutusta totta. Ensin huumeet ja nyt tämä.. Em ei kuitenkaan ollut lähtemässä minnekään, joten oli valmis kuuntelemaan koko jutun jos Shawn vain tahtoi kertoa.

Shawn nosti kätensä kasvoilleen ja yritti miettiä selväjärkisesti. "No en mä haluu olla mikää narkkari-isä millekkää... hienostolapsille" Shawn totesi ja huokaisi. Tosiaan, hän oli tehnyt virheen. Pahan virheen, ku oli lähtenyt Lucian mukaan. Ehkä tummatukan pitäisi pysytellä erossa naisista, ennenkuin mitään tuollaista ehtisi tapahtua uudelleen.
Shawnin oli vaikea selittää jotain, mitä hän itse katui ja pahasti. Tuo ei voinut enää avata suutaan asiasta, sillä ei osaisi selittää juttua niin, että toinen tajuaisi siitä tippaakaan. "Joo, ei mitään. En vaivaa sun päätä mun ongelmilla" Shawn tokaisi ja vikaisi toista käsiensä lomasta.

Katse siirtyi pussiin, jonka jälkeen Shawn rykäisi jälleen, laskien kätensä pois kasvojensa edestä ja näyttäen todella vaivaantuneelta. Ehkä hänen isänsä geenit olivat periytyneet liiaksikin, sillä mies ei tuntenut muuta kuin epäonnea. Tuon teki vain mieli napata pussi tytön kädestä, mutta ei voinut. Tuo puristi kätensä vasten sohvatyynyä, jottai alkaisi jälleen naputtaa esim. käsinojaa, sillä se oli todella ärsyttävää monien mielestä, jopa Shawnin omasta mielestään.
"Okei, me keksitään jotain..." Shawn yritti lepytellä itseään ääneen, siirtäen sitten katseensa Emilyyn. Shawnin teki mieli kehottaa toista heittämään pussi vaikka ikkunasta pihalle, mutta tietäisi, että sekoaisi moisesta.

//siis nyt ei edistyny ollenkaa. seuraavassa viestissä paremmin, pahoittelen ^^

Em katsoi toista miettien puhuiko mies tosiaan totta. Seuraavat sanat saivat tytön tosissaan miettimään asiaa. Ei saanut suustaan sanoja, sillä oli aivan ymmällään. Yritti mielessään järjestellä asioita kunnolliseen järjestykseen. Emily ei tietenkään voinut syyttää nuorukaista mistään, tuskin tyttö edes tajusi mistä mies oli juuri vähän aikaa sitten puhunut. Pian Shawn sanoi ettei vaivaisi Emin päätä enää jutuillaan. Ei kuitenkaan voinut tuosta vain unohtaa kaikkea mitä toinen oli sanonut, nehän pyörivät päässä nytkin.
Uusi hiljaisuus täytti pian huoneen, heti Shawnin äänekkään rykäisyn jälkeen. Miehenpuolikas halusi selvästikin pussin takasin, mutta jokin esti häntä tekemästä niin. Emin kävi toista hiukan sääliksi, kun huomasi Shawnin puristavan tyynyä kädellään. Puri huultaan hetken, sillä ei todellakaan tiennyt mitä tällaisissa tilanteissa piti tehdä. Kääntyi hetkeksi Mickyyn päin, ja antoi sitten katseensa harhailla pitkin huonetta. Nuorukaisen rikkoessa hiljaisuuden Em katsahti toiseen odottaen jatkoa, jota ei kuitenkaan tullut. Katsoi toista hetken kunnes yritti saada jotain ulos suustaan. Sortui kuitenkin miettimään, minne piilottaisi pussin - jos edes loppupeleissä alkaisi etsimään sille piilopaikkaa - ja sitä kuinka Shawn lopulta löytäisi kätkön pari tuntia etsittyään.

“Joo, kait se on pakko..” sanoi hiljaa hetken mietittyään kun muisti toisen sanat. Mietti edelleen kuumeisesti ratkaisua toisen ongelmiin, vaikka kamppaili vielä omiensakin kanssa. Hetken päässä pyöri ajatus, että toisen voisi sitoa sohvaan kiinni yön ajaksi, mutta ei ruvennut miettimään asiaa enempää kun tajusi kuinka naurettavalta se kuulosti.

//sorry, tönkköä

Shawn katsoi toista vielä hetken, kunnes tuon päässä napsahti. Mies tynki kätensä taskuihin, yrittäen peittää käsien yhä suuremman tärinän, mutta pian sekään ei enää onnistunut. Tuo heilutteli jalkojaan häiritsevästi ja vaikka yrittikin lopettaa, oli hänen pakko pysyä jonkunlaisessa liikkeessä. Shawnin olotila oli kaikkea muuta kuin hermostunut, joka olisi saanut aikaan moisen "kohtauksen". Shawn puri huulikoruaan yrittäen olla kiinnittämättä pussiin huomiota, siirtäen katseensa Emilyyn.
Shawn meinasi sanoa jotain siitä, että tyttö voisi antaa pussin hänelle, mutta ei loppujenlopuksi saanut sanoja suustaan. Hän ei haluaisi nyt pilata tätä. Ruskeat silmät kiinnittyivät kelloon, jossa nyt ei ollut mitään katsottavaa. Tämän katse hapuili numerosta toiseen, ja kun kello oltiin kierretty ympäri, ei mies voinut olla kiinnittämättä huomiota enää pussissa olevaan valkoiseen jauheeseen. Tämä ei kuitenkaan halunnut kajota siihen aineeseen edes pitkällä tikulla, joka tosin olisi melkein tässä vaiheessa mahdottomuus.

"Kolkkaa mut tai jotain sillä tää levottomuus alkaa ottaa päähän" Shawn tokaisi ja lauseessa oli vivahdus oikean käskemisen sävyä, eikä tippaakaan hauskuutta tai leikkimielisyyttä. "Vittu" Shawn kirosi, kun tunsi vielä kovempaa tärinää käsissään. Olo oli erittäin ahdistunut ja kuumeinen, jonka takia mies nousi ylös ja käveli kohti vessaa vilkaisten Emilyä. "Tuun... kohta" tuo sanoi ja astui sisälle ahtaaseen vessaan. Tämä kääntyi peiliä kohti, nojasi ränsistyneeseen lavuaariin ja tuijotti itseään peilissä. Tilanne oli kuin elokuvasta, mutta Shawn ei miettinyt asiaa ollenkaan. Tuon katse siirtyi hiljalleen pieneen seinäkaappiin peilin vieressä, mutta vaikka mies yritti olla avaamatta ovea, vei se toinen puoli kuitenkin vallan. Shawnin ja varsinkin Emilyn onneksi, kaapissa ei ollut mitään, mikä voisi käydä viroitusoireiden liventämisestä.
Shawn laittoi kaapin oven kiinni ja tuijotti itseään vielä kauemmin. Hän toisinaan toivoi, että tyttö piilottaisi huumepussin johonkin, mutta ei halunnut tuntea enää yhtään kamalempaa oloa.

Em katsoi toista hiukan rauhoittuen, sillä mietti levollisemmin kuinka tämäkin pulma saataisiin ratkaistua. Se ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Huomasi pian Shawnin käsien tärisevän entistäkin enemmän, sen näki jopa farkkujen taskujen läpi. Mies yritti pitää itsensä koko ajan liikkeessä, ja se häiritsi Emilyä liian paljon. Meinasi pyytää toista lopettamaan, kun nuorukaisen katse siirtyi tyttöön. Katsoi toista takaisin hiukan hämmentyneenä, pitäisikö sanoa jotain, tai kenties vain antaa pussi toiselle. Shawnin katseen kiinnittyessä kelloon, ja pian sen jälkeen Emin käsissä olevaan pieneen pussiin. Ei todellakaan tiennyt mitä tehdä, ajatteli vain että molemmille olisi parempi jos Emily vain luovuttaisi pussin nuorukaisen käsiin.

"Kolkkaa mut tai jotain sillä tää levottomuus alkaa ottaa päähän" toinen sanoi pian. Tyttö sotkeutui miehen sanoihin entistä enemmän. Tuo ei voinut olla tosissaan. Tiesihän Shawn varmasti itsekin ettei Em todellakaan ollut tekemässä toiselle mitään. Mies kuitenkin kuulosti olevan tosissaan. Vieroitusoireet tosiaan näyttivät pahoilta, siksi tyttö varmaankin oli aina paennut yläkertaan omaan huoneeseensa niitä näkemästä, kun kyseessä oli ollut oma isä.
Pian Shawn nousi ylös sohvalta ja käveli kohti vessaa kertoen samalla että tulisi kohta takaisin. Emily kuitenkin halusi tietää mitä toinen oli tekemässä, vaikkei lähtenytkään miehen perään. Tytön oli vaikea päättää, piilottaisiko pussin vai antaisiko sen takaisin nuorukaiselle helpottaakseen toisen oloa. Shawnin ei tosiaankaan tarvitsisi kahdesti pyytää että Emily antaisi pussin takaisin. Odotus alkoi pian venyä sietämättömäksi, joten tyttö nousi sohvalta pussi kädessään ja käveli epävarmasti vessalle.
Huomasi heti nuorukaisen ahtaassa vessassa, tuijottamassa peiliin. Toinen näytti niin huono-oloiselta että Emilyn oli pakko katsoa hetken lattiaan, sillä ei vain kestänyt näkemäänsä.
“Mä haluun että otat nää, tai siis.. mikä vaan on sulle parhaaksi.” sanoi nostaen katseensa toiseen odottaen vastausta. Ei tiennyt kieltäytyisikö toinen ottamasta pussia, mutta vastauksesta huolimatta tyttö halusi kestää kaiken tulevan toisen vuoksi.

Niinpä niin, olo kävi lähes sietämättömäksi, kunnes huono-olo ilmaantui myös pintaan. Shawnin iho lähes sinersi kaikesta tuosta vieroituksesta aineita kohtaan, eikä hän voinut olla jopa pelästymättä omaa reaktiotaan. Nuorukaisen oli pakko yrittää hillitä kätensä, sillä jos tilanne alkaisi käydä vielä vakacemmaksi, voisi huonosti seinässä kiinni ollut lavuaari jopa tippua, ellei Shawn siirtäisi käsiään pois sen päältä. Kuitenkaan vielä mitään sellaista ei ollut luvassa. Shawn vilkaisi itseään peilistä, kunnes siirsi katseensa nopeasti lavuaariin, johon hänen taki vain mieli oksentaa. Kuitenkin hän jätti sen tekemättä, sillä se olisi huonon olon huipennus. Shawn joutui nieleskellä useampaan otteeseen, kunnes tuon säpsähti kuullessaan tytön puheen. Shawn kääntyi toista kohti ja vilkaisi pussia. Hän tosiaan näytti lievästi zombilta...
"Nii, mikä on mulle parhaaks, mut sitte sä joudut kärsiä siitä" Shawn sanoi ja siirsi katseensa peiliin. Hänen teki mieli vain ottaa pussi, mutta... niin, mikä oli hänelle parhaaksi.

Shawn kääntyi, oli ottamassa pussin tytöltä, kunnes tynki kätensä jälleen farkun ahtaisiin taskuihin. "Ootko sä nyt ihan varma, että sä haluut olla tääl viel sen jälkee ku oon vetäny tota?" Shawn kysyi ja kohotti kulmiaan, mutta normali ilme ei ollut entisellään. Shawn istui kiinni olevan vessanpötön päälle ja tuijotti toista pitkään. Hän ei haluaisi tehdä mitään, ennenkuin tyttö antaisi hänelle oikeasti luvan, tai sanoisi, että kestäisi kaiken. Jos Em häipyisi sen takia, että Shawn oli aineissa, voisi mies oikeastaan syyttää siitä vain itseään, sillä loppujenlopuksi oli hänen oma päätöksensä ottiko hän vaiko ei.

//Ja seuraavassa viestis sitten oikeesti tapahtuu jotain :'D Tää nyt oli vaa tälläne varmistus

Em katsoi toista vieläkin epäröiden tekemisiään. Ei tiennyt oliko järkevintä, vai todella tyhmää antaa Shawnille pussi takaisin. Piti kuitenkin pientä jauhepussia vieläkin tiukasti käsissään, samalla kun melkeinpä tuijotti nuorukaista suoraan silmiin. Miehen katseesta ja eleistä näki, kuinka tuo todella halusi ottaa pussin haltuunsa muttei sittenkään ottanut sitä. Pian Shawn sanoi että Emily joutuisi kärsimään jos tuo alkaisi vetämään huumeita tytön läsnä ollessa. Mutta Em ei välittänyt siitä juuri nyt, olihan tyttö joutunut katselemaan isäänsäkin monet vuodet. Eikä Emily oikeastaan enää välittänyt itsestään enää ollenkaan, mikä tahansa muu oli tärkeämpää.
Kun Shawn ei ottanutkaan pussia tytön kädestä, ja tunki kätensä takaisin farkkujen taskuihin, Em ei yllättynyt ollenkaan. Ei vain halunnut että mies ajattelisi sitä mitä Emily joutuisi mahdollisesti kokemaan, kun itse oli noin huonossa tilassa.

Toisen kysymys sai tytön miettimään hetken ja painamaan katseensa maahan. Halusiko Em olla toisen kämpillä vielä senkin jälkeen kun tuo oli poistanut huonon olonsa? Tietysti. Mutta ei tiennyt miten pussin sisältö vaikuttaisi Shawniin. Pienen mietinnän jälkeen, katsahti toiseen ja vastasi kysymykseen vain nyökkäämällä lyhyesti. Jos aineet olisivat ainoa vaihtoehto siihen että nuorukainen menettäisi huonon olonsa, Em tietenkin kestäisi sen.

//sorry tuli lyhyt.. :/