What am I darlin'?

[[Peura ja Darcy tänne~ Muutama kuva Winterin ja Darcyn talosta: ~Klick~]]

Oli perjantai iltapäivä, tai oikeastaan miltei jo ilta, koska kello läheni jo kuutta. Winter oli laittanut itselleen kylpyveden valumaan yläkerran kylpyhuoneeseen keskustasta tultuaan ja lojui nyt ammeessa järjettömän vaahtomäärän keskellä. Winter rakasti yli kaiken lämpimiä kylpyjä suurien vaahtopilvien kera, ja oikeastaan yksi syy minkä takia Winter oli vuosia sitten ihastunut tuohon taloon, oli ollut se, että yläkerran kylpyhuoneessa oli amme. Alakerrassa oli tylsästi vain suihkukoppi, mutta Winter nyt oli muutenkin vallannut enimmäkseen omilla tavaroillaan tuon makuuhuoneen vieressä olevan kylpyhuoneen. Tokihan naisen tavaroita löytyi myös alakerran vessasta, mutta enimmät tavarat meikeistä suoristusrautoihin ja kihartimiin oli yläkerrassa.
Yleensä Winter sytytteli muutamia kynttilöitä pitkin kylpyhuonetta, mutta tänään hän ei ollut jaksanut, jolloin ainoastaan hiljanen pianomusiikki kuului lavuaarin reunalla olevasta mp3-soittimesta. Silmät suljettuina, hiukset päälaelle nopeaksi nutturaksi sidottuina ja vartalo kaulaa myöten vaahdon ja veden piilottamana niskan nojatessa ammeen reunaan. Tuo oma pieni rauhallinen hetki tuntui aina niin hyvältä ja ihanalta. Sai hetken unohtaa olemassa olonsa ja vain olla.
Winterin ei kuitenkaan ollut tarkoitus lojua ammeessa koko loppu iltaa, mutta siihen kuitenkin vierähtäisi kuitenkin lähemmäs tunti ennen kuin hän malttaisi edes nousta ylös. Viilenevää vettä tietenkin pitäisi vaihtaa lämpimämpään aina välillä, mutta se oli sen ajan murhe. Nyt piti vain nauttia rauhan ja lämmön tunteesta.

Jokaisesta päivästä meni aina monta tuntia pelkkään tanssimiseen. Darcy kävi toisinaan läheisellä tanssikoululla ja toisinaan nuorisokeskuksilla opettamassa street- ja breakdancea, ja todella kyllä nautti työstään. Joskus se vain sai miesparan totaalisen puhki ja poikki. Kuitenkin sille illalle hän oli keksinyt niin vallan mainion idean ja se vain täytyi toteuttaa.

Darcy painoi ovenkahvan alas ja astui sisälle taloon, sulkien oven perässään. Mies jätti ovensuuhun putkikassinsa, jossa oli työvaatteet ja pyyhe erikseen, ja heitti päältään mustan resuisen ja ikivanhan nahkatakin. Takki ja kengät jäivät eteisen puolelle, kun Darcy suuntasi askeleensa yläkertaa kohden. Päällään miehellä oli valkoinen t-paita, mustat ihoa oikeista kohdista myötäilevät farkut ja hiukset oli työpaikalla käydyn suihkun jälkeen sotkettu pystyyn nuoren pojan tavoin oikein tarkoituksenmukaisesti juuri tätä iltaa varten. Darcy harppoi portaikossa pari askelmaa kerrallaan yläkertaan ja tunki itsensä koputtamatta kylpyhuoneeseen.
''Winter, Winter! Arvaas mitä. Nyt kuule tapahtu yks ihan järjettömän siisti juttu tuolla kaupungilla, kun kävin vähän kiertelemässä töiden jälkeen.''
Tavanomaista Darcyn touhottamista.. tosin ehkä muutamalla pienellä lisäriemulla varustettuna. Mies paineli sen enempää kyselemättä kylpyammeen luo, loikkasi onnesta soikeana - vaatteet päällä - ammeeseen Winterin eteen ja leveä itsetyytyväinen hymy kasvoillaan kiskoi hieman t-paidan hihaa ylemmäs, jonka alta paljastui epäilyttävän paljon tatuointia muistuttava teksti; rakastan Winteriä. Hymy sen kuin leveni vain Darcyn kasvoilla tämän antaessa katseensa pallotella Winterin ja kädestä löytyvän tekstin välillä.
''Eiks oo ihan mieletön hä?''
Ei Darcy tietenkään ollut sallinut kysyä sitä oliko hän jotenkin häirinnyt Winterin ylhäistä yksinäisyyttä ja rauhaa, mies oli vain marssinut sisälle kylpyhuoneeseen maailmanomistajan elkein ja siinä sitä nökötettiin vaatteet päällä kylpyammeessa.

Winter kuuli kyllä kuinka Darcy tömisteli portaissa ja toisen paukahtaessa ovesta sisään, Winter ei jaksanut kuin raottaa toista silmäänsä kuin tarkistaakseen oliko tulija tosiaan hänen toinen puoliskonsa. Kukapa muukaan tietenkään olisi niin idiootti, että paukahtaisi vain suorilta ovesta sisään koputtamatta tai arvostamatta Winterin rauhaa. Mutta toisaalta, tuo oli jotakin sellaista, josta Winter loppupeleissä kuitenkin piti Darcyssa.

Naisen silmät kuitenkin rämähtivät auki Darcyn tunkeutuessa hänen kylpyveteensä. Darcyhan oli juuri tullut tanssimasta, joten vaatteet olivat kuitenkin likaiset ja muutenkin. Kuka idiootti tunkee toisen ihmiseen kylpyyn ja vielä vaatteet päällään?!
"Mitä vitt-.."
Vihaisen oloinen lause jäi kuitenkin kesken Winterin nähdessä tekstin Darcyn olkavarressa. Silmät suurenivat suun jäädessä aavistuksen raolleen. Huulet kuitenkin painettiin nopeasti yhteen kapeaksi viivaksi ja silmät kapenivat viiruiksi.
"Mitä helvettiä sä oot menny tekemään?!"
Winter kysyi tuijottaen Darcyn kättä. Ei kukaan voinut olla noin idiootti, että tatuoisi jonkun ihmisen nimen ihoonsa.
"Ootko sä ihan idiootti?! Tajuatko sä, että toi on ikuisesti sun kädessäs?"
Nainen jatkoi kirjaimellista räyhäämistään. Winter ei olisi ikinä uskonut, että edes Darcy olisi noin tyhmä. Vaikka Darcy ei aina se välkyin ollutkaan, ei Winter sentään toista noin tyhmänä ollut pitänyt. Mutta näköjään useamman vuoden tunteminen ei nähtävästi riittänytkään, jotta tuntisi toisen läpikotaisin. Ei helvetti. Mitä Darcyn päässä oikein liikkui..

Darcy kiskoi kasvoilleen hurjan pöyristyneen ilmeen tuijottaessaan Winteriä ja kuullessaan tämän sanat. Mies haukkoi henkeään järkyttyneenä ja näytti kalalta kuivalla maalla aukoessaan suutaan, kunnes ähkäisi tuskaisesti.
''Kuin sä voit sanoo noin?! Täähän on ihan törkeen hieno!''
Yltiömäisen hellä katse kääntyi tekstiä kohden ja Darcy näytti siltä, että olisi minä hetkenä hyvänsä voinut vain silittää tekstiä. Niin kovin rakkaudentäyteinen tuo katse oli. Nopeasti kuitenkin silmät kääntyivät tuijottamaan Winteriä kohden ja Darcy loi kasvoilleen toruvan ilmeen.
''Äläs nyt napise nainen. Tää on tosi magee ja oli tää kyl kans ihan helvetin kalliskin!''
Syvällä sisimmässään mies nauroi suunnattomasti koko tilanteelle, mutta piti silti kasvoillansa sen vakavuuden. Loppuun asti naama peruslukemilla. Sitä hän oli toitottanut koko matkan ajan itsellensä tullessaan pikaiselta kaupunkikierrokseltaan. Winterin sanojen jälkeen Darcyn kasvoille kohosi onnellinen hymy.
''Kato ku tää on mun kädessä ikuisesti niinku sä oot mun sydämessä! Eiks oo ihanaa?''

Winter ei voinut käsittää Darcyn ylpeyttä teostaan. Tuohan oli silkkaa hulluutta! Ei mitään järkeä. Helvetti, minkälaisen imbesillin kanssa hän oikein asui?
"Vaikka sä oot idiootti, en mä ikinä ois uskonu, että oot noin saatanan tyhmä!"
Winter huudahti varsin vihaiseen sävyyn ja kun ei muutakaan keksinyt sanojensa vahvistukseksi, neiti päätti roiskaisemaan saippuavettä Darcya päin. Tietenkin sitä olisi voinut antaa litsarin, mutta no, jostain syystä veden roiskiminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Sattui vähemmän, paitsi jos joutui silmiin.
"Tiedätkö sä mitä tatuoinnin peittäminen, tai poistaminen, edes maksaa?!"
Nainen jatkoi vaahtoamistaan roiskien vettä lisää toisen päälle. Darcy oli idiootti. Idiootti niin hehtaarin kokoisella I-kirjaimella kuin kuvitella saattoi. Toisen aivojen tilalla oli varmasti vain pelkkää sahanpurua. Ei saatana..
"Argh! Tekis mieli lyödä sua!"
Winter jatkoi heilauttaen käsiään ilmassa ärsyyntymisen merkiksi ja lämäisi ne vettä vasten veden roiskuessa taas ympäriinsä. Darcyn idioottimaisien toimien takia Winter ei varmasti kommunikoisi toisen kanssa seuraavaan kuukauteen. Helvetin älykääpiö.

Darcy tuijotti meuhkaavaa naista, kunnes huokaisi dramaattisesti ja puisteli päätään.
''Nainen hyvä, älä kilju. Mulla särkyy korvat.''
Mies myhähti ja Winterin huutaminen rahasta sai Darcyn hetkeksi vetämään kasvoilleen miettiväisen ilmeen ja Darcy haroi parransänkeään kevyesti.
''Juu ei en tiedä. En mä kysynyt. Kun en mä halua poistaa tätä.''
Darcy väläytti yksinkertaisten sanojensa päätteeksi jälleen onnellisen leveän hymyn ja mies liikahti hieman kauemmas Winteristä, jos vain suinkin mahdollista ja nosti kämmenet kasvoillensa.
''Älä lyö sentään.''
Nyt, kun kädet oli nostettu ylemmäs ja vesi oli roiskunut Winterin riehumisen seurauksena ympäriinsä, alkoi hitaasti mutta varmasti musta väri valumaan käsivartta pitkin ja teksti levisi veden myötä ymmärtämättömäksi mössöksi ja Darcy huomasi sen kurkistettuaan kämmeniensä takaa sormien raosta.
''Voihan hemmetti, kato ny mitä sä teit!''

Winter oli jo niin valmis upottamaan Darcyn pinnan alle kunnes huomasi leviävän musteen. Naisen silmät taas suurenivat hämmästyksestä, kapenivat uudestaan viiruiksi lätkäisten märän kätensä Darcyn olkavarren päälle ja vetäisi alaspäin. Ei hitto... jotain vesiliukoista tököttiä. Nyt Winter kieltämättä tunsi itsensä idiootiksi. Mutta nyt hänellä oli vain suurempi syy olla vihainen Darcylle.
"Voi vitun idiootti!"
Nainen älähti läimäisten kevyesti Darcyn päätä kämmenellään.
"Mä olin niin valmis kuristamaan sut!"
Tuo jatkoi roiskien lisää vettä miehen päälle. Darcy oli aina ollut idiootti ja sitä tuo oli yhä. Saatanan saatana.
"Tukehdu saippuaan, kurja!"
Winter murahti alkaen roiskimaan vettä entistä enemmän Darcya päin. Sietäisi saada nyt vähintään saippuaa silmäänsä jossei muuta. Kumpa saippuaa menisi silmiin niin paljon, että se kirvelisi vähintään loppu päivän.

Darcy oli itse totaalisen valmis vain räjähtämään hysteeriseen nauruun ja puri huulta viimeiseen saakka, kunnes Winterin reaktio asiaan sai padot aukeamaan ja miehen nauraa hohottamaan riemuisasti. Miten suunnattoman hyvältä tuntuikaan olla se osapuoli, joka vähän keljuilee ja höynäyttää. Kauniisti sekaisin sotkettu tukka valahti veden ansiosta päätä myöten ja Darcy nipisti silmänsä tiukasti kiinni, jottei joutuisi ulvomaan saippuan pyrkiessä silmiin.
’’Jumalauke!’’
Mies vinkaisi. Tämä oli huono puoli vaahtokylvyissä. Ei ollut mitään mahdollisuutta vain kahmaista vettä käsiinsä ja puhdistaa naamaa, kun saippua kirveli silmissä. Darcy raotti aavistuksen silmiään nostaessaan kämmenet kasvojensa molemmin puolin.
’’Mä antaudun, älä enää roiski jooko kiltti.’’
Darcy läimäisi kätensä yhteen ja näytti vähintään jumalalta armoa anovalta, kun siristeli silmiään saippuan pyrkiessä koko ajan lähemmäs näkökenttää ja tuijotti Winteriä lammasmaisella katseellaan huuliaan mutristaen.
’’Kiva ettet kuristanut, koska jälkikäteen sä oisit kyllä katunut tekoas kovasti. Kuka sua sitten ois paaponu ja helliny.’’

Winterin kulmat vain painuivat syvään ryppyyn tuon räiskiessä vettä Darcyn päälle toisen pyynnöistä huolimatta.
"No et sinä ainakaan!"
Nainen ärähti. Kädet laitettiin puuskaan rintakehälle ja jalat koukistettiin samalla kun Winter valui alemmas veteen. Ei helvetti nyt ärsytti ja raivostutti. Etenkin Darcyn nauru. Hitto vie, ei hänelle kuulunut mitään tuollaisia kepposia tehdä!
"Ja mee pois mun kylvystä. Pilaat mun veden likasilla varpaillas."
Winter lisäsi suu juuri ja juuri veden yläpuolella ruskeiden silmien vain mulkoillessa Darcya. Winter aikoi nyt mököttää Darcylle. Mitäs toinen meni kokeilemaan onneaan kepposien suhteen. Vaikka toisaalta, kun asiaa ajatteli niin ihan söpö ajatushan tuo oli. Mutta silti oli vain niin idioottimaista edes leikkiä ajatuksella, että tatuoisi jotakin niinkin typerää ihoonsa kuin mitä Darcy oli jollain tussilla väsännyt.
Tai no, vuoroin vieraissa, ehkä oli tosiaan vaihteeksi Darcyn vuoro tehdä kepponen Winterille. Winter tosin ei kyllä ollut koskaan tehnyt mitään noin ääliömäistä. Johtuen kyllä siitä, ettei Winterin mieleen edes tulisi tehdä jotain tuollaista edes leikisti. Huoh, miehet..

Kasvoille kohosi hetkeksi pieni järkytys Winterin sanojen jälkeen ja Darcy vetäisi syvään henkeä. Vai että hän ei sitten kelpaisikaan enää pedinlämmittäjäksi kylminä talviöinä. Jo on julma kohtalo!
Nopeasti surut ja murheet haihtuivat, kun Darcy kuuli Winterin poistumiskäskyn. Mies kuitenkin sai kasvoilleen aikaiseksi valloittavan leveän hymyn.
''En mä oo likanen. Mä kävin jo suihkussa. Ja mulla on ihan puhtaat vaatteetkin.''
Darcy jäi kuitenkin silmäilemään kastuneita vaatteitaan kulmiaan hieman kurtistaen ja hymähti lopulta puoliääneen.
''Tosin nyt nää vaatteet ei oo enää puhtaat.''
Mikä äly ja väläys. Tai olivathan vaatteet puhtaat, mutta hyvin saippuaiset eivätkä siis sen vuoksi varmastikaan kovin mukavat päällä. Katse kohosi takaisin Winterin kasvoihin ja Darcy taputti Winteriä kevyesti päälaelta.
''Mä voin jäädä sun kanssa tähän eiks niin?''

Winter jatkoi pahansuopaa tuijotustaan vaikka Darcyn hymy alkoikin jo vaikeuttaa huomattavasti mökötystä. Miksei hän enää nykyään voinut vain olla turpa rullalla Darcyn hymyillessä tuota naurettavan onnellista hymyään. Winter tuhahti valuen alemmas veteen nenän jäädessä pinnalle. Kunhan silmät pysyisivät miltei vihaisena, ei haittaisi vaikka Winter päätyisi hymyilemään huulillaan, koska Darcy ei näkisi sitä vedeltä ja vaahdolta. Vaikkakin hän ei silti hymyillyt, koska yritti pitää itsensä mökötys-asteella.
Katse analysoi tarkkaan Darcyn yllä olevia vaatteita analysoiden niitten puhtautta ja tuo päätyi tuhahtamaan puhaltaen samalla vaahtoakin aavistuksen sivummalle. Toinen tuhahdus kun mies taputti hänen päätään. Aivan kuin hän olisi joku vaahtosammuttimen kokoinen taapero, jota piti taputella päälaelle.
Darcyn pyyntö sai kuitenkin Winterin pyöräyttämään silmiään ja tuo huokaisi raskaasti. Kasvot kohosivat aavistuksen ylemmäs vedestä ja Winterin ilme ei enää ollut niin ärtynyt kuin hetki aiemmin.
"Vaatteet päällä et ainakaan jää."
Mumahdettiin niskan nojautuessa takaisin ammeen reunaan. Darcy saisi jäädä siihen nököttämään kun oli onnistunut jo pilaamaan Winterin oman rauhaisan kylpyhetken. Kunhan vain heivaisi nuo, kuitenkin likaiset, vaatteet jonnekin muualle imemästä vettä itseensä. Ja Winter joutuisi kuitenkin pesemään toisen vaatteet, niin parempi olisi katsoa ettei likapyykkiä tulisi tarkoituksella liikaa.

Darcyn lammasilme muuttui takaisin neutraaliksi; siis hymyyn ja mies nousi osittain seisomaan ammeessa, kiskoen märkää t-paitaa päältään. Samalla paitaa kiskoessaan Darcy otti harppauksen päästäkseen pois ammeesta, sillä vaatteiden pois riisuminen ei ollut mikään helppo homma veden alla, joten helpoiten pääsi, kun vain hylkäisi vedessä lillumisen hetkeksi. Vaatteissa ollut vesi valui kauniisti kylpyhuoneen lattialle ja Darcyn pahoitteleva katse Winteriin suunnattuna jo kertoi sen kyllä minä sen kuivaan -lausahduksen, jota ei varmastikaan edes tarvinnut sanoa ääneen. Mies puristi t-paidasta ylimääräisen veden pois lavuaarin yllä ja jätti t-paidan roikkumaan pienelle kuivausoksalle kiskoessaan housuja jaloista. Farkut tuntuivat yhtäkkiä kutistuneen muutamalla koolla, kun niitä sai kiskoa hetken tovin jaloista. Näillä eväillä hän olisi varmasti voittanut märkä vaatekerta -kilpailun milloin tahansa.
Vihdoinkin kylpyvalmis. Darcy astui takaisin kylpyammeeseen ja naama vääntyi hetkeksi.
''Tää vesi on viilentyny vähäsen.''
Mies nojasi kuitenkin selkänsä toiseen päähän ammetta ja hymähti vaistomaisesti silmäillessään Winteriä. Kulmat kohosivat aavistuksen ja toinen suupieli kohosi vinoon hymyyn.
''Sä oot oikein sievä mököttäessäs.''
Darcy infosi myhäillen tyytyväisesti ja oli edelleenkin hyvällä tuulella pikkujäynästään, jolla oli saanut Winterin lähestulkoon hysterian partaalle. Käsivarteen oli jäänyt vain pienen pienet harmaat juovat, joista erotti, että siinä oli hetki sitten ollut jotakin tekstiä. Tekstin sisältöä tosin ei pystynyt enää löytämään. Sen verran loistavaa vesiliukoista tussia Darcy oli käyttänyt.

Winterin katse seurasi Darcya tuon noustessa pois ammeesta ja nopeasti pisteliäs katse valui ylävartalosta lattiaan ja uhkaavasti laajenevaan vesilätäkköön. Winter oli juuri aikeissa sanoa pelkällä katseellaan, että Darcyn olisi syytä myös puhdistaa lattia tekonsa jälkeen, ja ties samalla mitä muuta tuo joutuisi tekemään, mutta nainen ei ehtinyt edes hakemaan katseeseensa sitä käskyä, kun hän näkikin Darcyn katseesta, että toinen lupasi jo tehdä sen. Winter vain huokaisi pienesti ja valui syvemmälle veteen pitäen kuitenkin polvensa koukussa, jotta Darcy mahtuisi myös ammeeseen. Amme ei kuitenkaan ollut mikään järjettömän suuri, mutta toisaalta, eipä Winterkään nyt aivan hirveästi tilaa vienyt. Ja noh, Darcy saisi luvan ahtautua juuri sellaisen kokoiseen tilaan kun Winter toiselle päätti antaa. Vaihtoehtoja ei ollut, koska kylpyhetki oli ollut Winterin, joten Darcya sieti rangaista siitä hyvästä.
"Nii, koska sun vaattees viilensi veden."
Winter vastasi jatkaen yhä mökötystään. Osittain veden viileys nyt varmasti oli oikeastikin Darcyn syytä, koska vaatteet olivat kuitenkin jossain määrin ihoa viileämmät, ja lämpötila pyrki aina tasaantumaan, jolloin Darcyn vaatteiden viileys oli tunkeutunut myös kylpyveteen.
Hän kuitenkin kohottautui aavistuksen ylemmäs etsien sormiinsa ammeen pohjassa olevan tolpan jostakin jalkojensa kohdalta. Tulppa vedettiin irti ja Winter antoi veden vajota huomattavasti ennen kuin laittoi tulpan takaisin kiinni ja käännähti aavistuksen oikeaan pyörittäen kylpyammeen kulmassa olevan hanan auki antaen sen valua niin kauan, että lämmin vesi oli taas täyttänyt ammeen. Jossain vaiheessa Winter oli myös heittänyt aavistuksen lisää kylpyvaahtoa veteen, jottei jo nyt altaassa pyörivä vaahto vain pääsisi vähenemään liiaksi veden vaihdon myötä.
Darcyn kommentoidessa Winterin mökötystä, nainen vain tuhahti ja käänsi vesihanan kiinni.
"Hiljaa, mies."
Winter mumahti valuen takaisin alemmas lämpimään veteen niskan nojautuessa ammeen reunaan. Silmät painettiin kiinni ja Winter yritti päästä takaisin siihen olotilaan, jossa oli hetkeä aiemmin vielä ollut. Kuuntelisi vain yhä hiljaisena kuuluvaa pianonsoittoa ja unohtaisi Darcyn istumisen ammeen toisessa päässä, vaikka tunsikin toisen jalat aivan omiensa vierellä.

Darcy ei tietenkään voinut olla myhähtämättä huvittuneeseen sävyyn Winterin sanoille ja kasvoille jäi hetkeksi kujeileva virne miehen vain sulkiessa silmänsä. Tämä oli yksi niistä asioista, joita hän elämässään rakasti (Winterin lisäksi tietysti). Se, kun sai vain työn jälkeen rauhoittua ja olla aloillaan. Ei tarvinnut tehdä mitään. Kun on ensin koko päivän riehunut viimeistä päivää, kotona onkin jo ihan puhki ja finaalikunnossa, että voisi vain kaatua sänkyyn. Sen vuoksi tekikin nyt vain suunnattoman hyvää pitää vain silmät kiinni ja rentoutua. Olla vain hiljaa ja sananmukaisesti olla ajattelematta yhtään mitään.
Jonkun mielestä Darcy olisi saattanut olla totaalisen kammottavaa puolisoainesta hölmön huumorinsa, järjettömän energisyytensä ja jatkuvan kiusoittelunsa vuoksi. Joku toinen olisi ehkä saattanut antaa lähtöpassit miehelle hyvin nopeasti vain ovea osoittamalla. Mutta ehei, ei Winter. Sekin jo kertoi paljon siitä, että Winter todella taisi tykätä armaasta miehestään, kun ei ollut potkinut pihalle. Rempseän luonteensa vuoksi Darcyn kanssa harvemmin sai aikaiseksi minkäänlaista todellista riitaa. Enemmänkin mies vain hymyili onnessaan, kuin alkaisi rähisemään.

Hetken kuluttua Darcy avasi silmänsä ja tuijotti Winteriä kohden. Hitaasti mies kohotti kulmiaan ja vino hymy kohosi tuon huulille. Nopeasti tuo kuitenkin vain sulki taasen silmänsä, hymy hetken aikaa tosin vielä huulilla kareillen. Winter oli sievä. Ei, Winter oli kaunis.

Ah, hiljaisuus. Darcy oli kyllä siitäkin ihana, että tuo yleensä totteli mukisematta mitä Winter käski. Lienee pelkäsi mikä mustelmamäärä siitä seuraisi, jossei kuunneltaisi. Siis eihän Winter tietenkään koskaan muksinut Darcya, ehei. Pois se hänestä. Köh. No, mutta pitihän sitä oikeastikin pitää hiukan kuria yllä, jotta Darcy osaisi käyttäytyä. Vaikka Winter kyllä piti siitäkin, ettei Darcy kaikesta huolimatta aina tehnytkään kuten neiti käski. Kaikesta ristiriitaisuudesta huolimatta olivathan he olleet yhdessä jo pari vuotta. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja sitä rataa, eikö?

Winter kyllä tunsi itsessään Darcyn katseen ja jollain oudolla tavalla hän myös tiesi toisen virnuilevan typerästi. Hitaasti nainen avasi omat silmänsä vain todetakesen, että Darcy oli jo omansa sulkenut. Hän kuitenkin oli aivan varma, että Darcy oli juuri äsken katsellut tyttöystäväänsä, vaikka nyt näytti siltä kuin toinen olisi ollutkin kokoajan silmät kiinni. Mutta no, sekin selviäisi vain yhdellä tavalla..
Kädet liukuivat hitaasti pois puuskasta ammeen pohjalle ja hyvin hitaasti ja varoen oikea jalka nousi aavistuksen ylemmäs jalan suoristuessa ja päkiän painuessa kevyesti Darcyn vatsalle. Pieni huvittuneisuuteen taipuva virne oli kohonnut Winterin kasvoille jalan liukuessa kiusoittelevana kohti Darcyn rintakehää ja siitä taas alaspäin vatsalle.

Darcy oli juuri ehtinyt taas putoamaan omaan pieneen ajatusmaailmaansa, joten ei mikään ihmekään, että säikähdys oli taattu, kun Winterin jalka kosketti hänen ihoansa. Silmät rävähtivät nopeasti auki ja Darcy loi katseen suoraan Winterin ruskeita silmiä kohden. Toinen kulma kohosi aavistuksen miehen silmäillessä Winteriä ja jalan hipoessa jälleen vatsantuntumaa Darcy hymähti kevyesti ja jäi hetkeksi seuraamaan tarkkailevaan sävyyn mitä Winterillä oli mielessään.
Hitaasti kulmat kuitenkin kohosivat entistä enemmän Winterin liikutellessa päkiän tuntumaa aina rintakehälle ja siitä takaisin vatsalle. Kieltämättä ajatukset alkoivat hiipimään jonnekin aivan muualle, kuin missä niiden sillä hetkellä olisi pitänyt olla.

’’Sä kiusaat.’’ Darcy kuitenkin totesi kaikessa rauhassa ja hetkellinen virne kävi miehen huulilla tuon vain puistellessa kevyesti päätään ja nojatessaan niskansa takaisin reunaa vasten.

Winter vain katseli Darcyn kasvoja pienesti huvittuneena. Miehen reaktiot olivat aina niin hienoja. Hienoimpia ne toki olivat silloin vuosia aiemmin olleet, kun toinen oli niin hämmentynyt kaikesta ja täysin epäileväinen Winterin mielenliikkeistä. Nyt kun toinen tunsi hänet ehkä turhankin hyvin, Winter ei enää pystynyt kiusaamaan Darcya samalla tavalla kuin silloin, mutta kyllähän hän silti aina hiukan härnäili. Ihan vähän vain.
Darcyn mutinoinneista ja ilmehdinnästä huolimatta Winter jatkoi liikerataa. Mustiksi maalatut varpaan kynnet ja siro jalkaterä kohosivat vedenpinnan yläpuolelle, varpaat sivelivät kevyesti solisluita, siitä aina alaspäin rintalihaksen päälle ja ruskeat silmät tiukasti Darcyn silmien kohdilla, Winterin katseeseen ilmestyi ilkikurinen pilke. Jalka valui aina nännille asti ja varpaat nappasivat sen otteeseensa vääntäen kevyesti. Ote irroitettiin ja varpaita kipristeltiin pariin kertaan samassa kohdassa kunnes jalka valui kokonaan takaisin veden ja saippuan alle, kosketuksen kuitenkin jatkaessa omaa leikkiään. Vatsan sivua pitkin alavatsalle, alavatsan ylitse toiselle puolelle, sieltä ylös kohti rintaa, mutta sittenkin takaisin keskelle ja siitä alas aina navalle asti.
Darcyn vartalo oli kyllä yksi niistä asioista, joita Winter toisessa niin kovin piti. Kaikki ne lihakset, arvet, pisamat, uurteet, piirteet.. kaikki siinä. Winter tiesi olevansa todella onnekas omatessaan Darcyn rinnallaan, vaikka yhä tänäkin päivänä hän aina välillä jaksoi ihmetellä, miten hän edes jaksoi Darcya ja ennenkaikkea miten Darcy oli edes jaksanut piirittää häntä niin kauan. Mutta hyvä, että oli Darcy oli silti jaksanut. Ties millaista heidän molempien elämä olisi, jos niin ei olisi käynyt. Varmasti todella erilaista, ja ehkä jopa onnetonta. Nyt he molemmat kuitenkin taisivat olla harvinaisen onnellisia. Ja hyvä niin.

Hetkeksi aikaa Darcy oli jopa jo kyennyt vaipumaan omiin ajatuksiinsa, vaikka edelleen Winterin kosketus iholla olikin tuntunut, mutta viimeistään siinä vaiheessa huomasi miehen menettävän kontrollin totaalisesti ajatuksien vilkkaasta juoksusta, kun Winter päätyi leikkimään hieman rajummin. Kasvoilta saattoi erottaa kevyen irvistyksen. Kulmat painuivat hetkeksi, kunnes Darcy hitaasti avasi silmänsä ja kohdisti katseensa suoraan Winterin silmiin, kulmien kohotessa väkisinkin katseen myötä.
Darcy oli jo tokaisemassa vastalauseita miesparan nännin vääntelystä, joka tästä päivästä alkaen olisi kielletyllä listalla, mutta sanat takertuivat kurkkuun Darcyn vain jäädessä tutkimaan Winterin kasvonpiirteitä samalla, kun jalka liukui hitaasti kroppaa pitkin. Väkisinkin moisen tuijotuksen - ja ennenkaikkea hipelöinnin - johdosta alkoi olo tuntua hieman tukalalta ja Darcy yritti epätoivoissaan ajatella jotakin muuta. Sillä olihan se ikävä antaa halujensa herätä mihinkään suuntaan, jos takaisin ei saanut yhtään mitään!

Hetken vielä Winteriä suoraan silmiin tuijoteltuaan katse valui käymään huulten tuntumassa, jälleen takaisin silmissä. Siispä toisaalta, minkä mies haluilleen mahtoi.

Näytti ettei Winter missään vaiheessa edes räpsäyttänyt silmiään, kun hän vain tuijotti Darcyn silmiä se pieni ilkikurisuuden pilke silmäkulmassaan. Yleensähän Winter oli aina tehnyt jotain tuollaista vain kiusatakseen Darcya, mutta no, toisinaan se johti muuhunkin kuin siihen pelkkään kiusantekoon. Mutta no, tällä hetkellä se ainakin oli ihan vain pelkkää härnäämistä. Jatko oikeastaan varmasti riippui vain Darcysta ja tuon reaktioista. Ja ne reaktiot olivat jälleen jotakin, josta Winter niin kovin piti. Darcy kun ei osannut yhtään peitellä mielenliikkeitään vaikka kuinka yritti - ainakaan Winteriltä. Ja Winter oli kyllä huomannut, miten vaikea Darcyn oli kieltää naista tekemästä jotakin. Darcyn mielenlujuus, jota toisella kuitenkin oli aika suurissakin määrissä, petti aina Winterin kohdalla. Mutta sekin vain lisäsi Winterin pitämis-astetta.

Huomatessan Darcyn katseen seilaavan alemmas, Winter kohotti toista kulmaansa saman ilkikurisuuden kuitenkin pysyessä yllä. Tuo oli aina niin hauskaa, etenkin kun tiesi miten haluttava sitä osasi olla jos niin vain tahtoi.
Jalka nousi jälleen vedenpinnan yläpuolelle, rintalastaa pitkin solisluulle, kulki luun muodon mukaan kohti hartiaa ja sitten takaisin kaulan lähettyville. Kaulalle, leukaluulle, leukarajaa pitkin leualle ja lopulta varpaat koskettivat kevyesti Darcyn nenänpäätä. Pieni huvittunut virne kasvoillaan Winter laski jalkansa takaisin miehen rintalilhasta vasten nostaen toisen jalkansa vedestä toiselle puolelle Darcyn rintakehää.

Darcy hymähti hiljaa silmäillessään Winteriä ja toinen suupieli kohosi vinoon hymyyn. Oli niin monia asioita, joita hän Winterissä rakasti. Niistä olisi voinut koota suunnattoman suuren listan, jota olisi kyennyt lukemaan pitkän tovin, kunnes olisi päässyt todella loppuun saakka. Yksi ihanimmista asioista oli spontaanius.
Mies piti katseensa koko ajan kohdistettuna Winteriin ja huulilta karkasi kevyt naurahdus hänen tuntiessaan varpaan käyvän nenänpäässä. Kevyesti Darcy puisteli päätään Winterin jalkojen jäädessä nojaamaan rintakehää vasten, hitaasti kulmat kuitenkin kohosivat ja huulilla ollut hymy muuttui hetkelliseksi kiusoittelevaksi virneeksi Darcyn irroittautuessa nojaamasta ammeen reunaan ja kumartuessa enemmän Winterin puoleen. Veden alla Darcy antoi kätensä liukua kevyesti Winterin säärtä pitkin aina reidelle asti. Tosiaan, minkä mies luonnolleen mahtoi. Julmaahan se olisi ollut jo itseänsäkin kohtaan, jos olisi jättänyt halut vain taka-alalle - mikä sekin toisaalta oli täysi mahdottomuus. Darcy oli aivan varma siitä, että Winter oli tehnyt sen tahallaan. Saanut hänet taas haluamaan tuota naista niin suunnattoman paljon, että järki karkasi paikaltaan.

Tuntiessaan kosketuksen säärellään, Winter kohotti kulmaansa. Joku ulkopuolinen olisi varmasti nähnyt Winterin ilmeen vain nimenomaisena kulmankohotuksena, mutta kun katsetta osasi tulkita enemmän, sen huomasi olevan selkeästi ilkikurisen hävytön kysymys 'mitä ajattelit?'. Vaikka tietenkin Winter tiesi mitä Darcylla oli mielessään. Toinen oli niin ennalta-arvattava toimissaan, tai no ainakin hyvin usein. Ja oli sitä miten ennalta-arvattava tai ei, tuossa tilanteessa ei kyllä ollut kovinkaan epäselvää mistä oli kyse. Tyhmäkinhän sen tajuaisi.
Winter nosti jalkojaan ylemmäs ensin solisluiden päälle, mutta kauaksi aikaa ne eivät siihen jääneet kun jalat nousivat Darcyn olkapäille. Varpaat päätyivät hivelemään miehen hiuksia vasemman käden siirtyessä kevyesti omalla reidellä olevan käden päälle. Samahan se olisi jos vähän kokeilisi mitä Darcylla oli mielessä. Se kun ei suinkaan ollut täysin ilmiselvää, mitä se oli.

Miehen huulille venyi vino hymy. Jokin sellainen hymy, joka kertoi Darcyn ylitsepääsemättömän suuresta egosta, joka tosin romuttui aina yhdelläkin pienellä katseella, jonka Winter hänelle saattoi suoda. Yksikin paha katse ja Darcy olisi taas lauhkea lammas, mutta toisinaan - tai oikeastaan hyvin usein - hän vain halusi olla se mies, joka pitää Winteristä huolen ja olla se tuki ja turva, johon Winter saattoi luottaa missä tilanteessa tahansa.
Darcy ei epäröinyt puolustaa Winteriä. Siinä vaiheessa hänellä ei ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kun tuli kyseeseen Winteristä huolehtiminen ja naisen turvaaminen. Onneksi tällaisiin tilanteisiin törmäsi hyvin, hyvin harvoin.

Kevyesti Darcy siveli sormenpäillään reiden ihoa, antoi sormiensa hipoa sisäreittä pitkin ja Winterin käden tullessa hänen kämmenensä päälle, Darcy siirsi omat sormensa Winterin sormien lomaan. Kulmat kohosivat aavistuksen Darcyn nojatessa vapaalla kädellään Winterin kasvojen viereltä ammeen reunaa vasten, käden ollessa näin ollen Winterin pään takana ja mies kumartui entistä lähemmäs Winteriä kohden nenänpään miltei koskettaessa naisen nenää. Moinen asento olisi ulkopuolisen (ja luojan kiitos paikalla ei ollut ulkopuolisia) silmin näyttää huisin hauskalta ja sitä se olikin.
Mitään sanomatta Darcy kallisti aavistuksen päätään ja painoi huulensa käymään Winterin kaulalla. Voi luoja miten paljon hän rakastikaan tuota naista.

''Winter..''
Darcy puhui hiljaa huulet edelleen hipoen kaulan ihoa. Katse kuitenkin kohosi yläviistoon katsomaan Winterin kasvoja kohden ja huulille kohosi veikeä hymynkare miehen myhähtäessä itseksensä idearikkaalle ajatusmaailmalleen.
''Arvaa mitä mä oon miettinyt.''

Vaikka Winterin pitikin vain leikkiä Darcyllä, miehen nojautuessa lähemmäs, Winter tajusi ettei tuo leikki kyllä enää ollut vain hänen leikkimistään. Sormet tiukensivat aavistuksen otetta Darcyn sormista ja pieni lämpö kuohahti naisen sisällä. Mitä hän oikeasti oli tehnyt ansaitakseen Darcyn? Hän oli ollut aivan kamala toiselle, koetellut toista miltei kaikin mahdollisin tavoin, mutta silti Darcy oli jäänyt. Aina välillä Winter vain saattoi kysyä itseltään, miksi hän. Mutta aina samalla hän oli vain järjettömän onnellinen siitä, että Darcy ei ollut lähtenyt lipettiin Winterin näyttäessä pahimpia puoliaan toiselle. Darcyn kanssa Winter tunsi olonsa kokonaiseksi, täydelliseksi. Niin huuhaalta kuin se ikinä kuulostikin, Darcy oli se kadonnut puolikas, jonka puuttumista ei edes tiedetty ennen toisen tapaamista.
Jostain syystä Winterin ensimmäinen ajatus, kun Darcyn sormet siirtyivät lomittain hänen omiinsa nähden, oli vain kaikessa yksinkertaisuudessaan 'don't ever let go'. Sitä ei ääneen sanottu, eikä ulospäin näytetty, mutta sisäisesti nuo sanat vain huusivat ulospääsyä.
Ruskeat silmät katsoivat tarkkaavaisina Darcyn silmiä ja vaikka Winterin alkoi tekeä mieli hitusen nostaa päätään, jotta olisi saanut painettua huulensa toisen huulille, hän silti malttoi mielensä ja antoi vain jalkojensa valua taaemmas, polvitaipeiden päätyessä oleskelemaan olkapäille. Nilkat ristittiin miehen niskan taakse ja päätä käännettiin aavistus sivummalle, jotta Darcy saisi enemmän tilaa puuhilleen kaulalla. Sormenpäät sivelivät kevyesti Darcyn kämmenselkää ja silmät painettiin kevyesti kiinni, jokaisen aistin vain nauttiessa Darcyn läsnäolosta. Partaveden tuoksusta, vartalon lämmöstä, kosketuksista..
"Kerro."
Nainen sanoi jättäen jo heti alkuunsa arvailut sikseen siitä, mitä Darcy oli sanomassa. Se oli kuitenkin vaihteeksi jotakin käsittämätöntä tai muuten vain jotain sellaista, jota ainoastaan Darcy saattoi ehdottaa. Mutta mitä tahansa se olikin, se oli kuitenkin kuulemisen arvoinen. Ihan vain senkin takia, että Winter pääsisi mahdollisesti vain sanomaan ei.

Darcya hykerrytti suunnattomasti mielessä myllertävät hurjan vilkkaat ajatukset ja miehen huulille kohosi hitaasti vino hymy, tuon painaessa huulensa käymään uudemman kerran Winterin kaulalla. Hetkeksi Darcy vain sulki silmänsä, hymähti hiljaa Winterin äänen kuullessaan ja avasi hetken kuluttua silmänsä nostaen katseensa takaisin naisen kasvoja kohden.
''Mikä on pieni, tosi suloinen, perii mun mahtavat tanssitaidot ja sun loistavaakin loistavamman musikaalisuuden ja muistuttaa muutenkin vähän mua mut toivottavasti enemmän kuitenkin sua?''
Ja voi sitä lammasmaista ilmettä, jonka Darcy oli kasvoillensa vetänyt sanojensa aikana. Moisista lapsiehdotuksista olisi sietänyt saada selkäänsä. Eihän vielä ollut sellaisen elämänvaiheen aika. Mutta Darcy eli unelmaansa kovaa vauhtia. Hän oli saanut Winterin, hän oli saanut unelmatyöpaikan, heillä oli sievä koti ja - mikä muukaan voisi olla täydentävämpää, kuin kiljuva, huutava, itkevä muksu. Ajatuskin nauratti itsessään ja Darcyn huulille venyi leveä, viaton virne.

''Eiks ois kiva?''
Mies kysyi edelleen viattomuuden viittaa hipelöiden ja Darcy jo saattoi arvata Winterin vain töksäyttävän jyrkän ein hyvin nopeasti hänen kysymykseensä, mutta eihän sillä ollut mitään väliä. Eniten Darcy vain halusi olla Winterin lähellä. Se oli ollut vain ajatus, jonka hän oli halunnut kokeilumielessä jakaa Winterin kanssa.

...
......
Lapsi.
Se ei kyllä ollut se ensimmäinen ajatus, jota Winter olisi arvellut Darcyn miettineen. Ennemminkin jotain tunnelmaa latistavaa, kuten mitä on ruokana. Mutta lapsi.. Eivärhän he edes olleet vielä kovinkaan vanhoja ja molempien urat vasta lähtökuopissaan ja Darcy tahtoi heidän jumittuvan paikoilleen jo nyt.
Winter itse ei ollut oikeastaan ehtinyt edes ajattelemaan missään mielessä jälkikasvua itselleen. Hän oli jotenkin aina ajatellut ettei edes hommaisi lasta. Sen kanssa juotuisi kuitenkin olemaan jumissa ensimmäiset viisitoista vuotta..
Winter päätyi kuitenkin hymähtämään kevyesti.
"En kyllä oo koskaan nähny tanssivaa ja laulavaa koiraa. Taikka kissaa."
Nainen totesi toisen kulmakarvan kohotessa aavistuksen. Lapsista puhuminen ei tosiaan ollut aihe, josta pitäisi keskustella kylpyammeessa. Väärä aika ja paikka siihen.