What am I darlin'?

Darcyn ilme oli näkemisen arvoinen, kun naama venähti Winterin sanojen myötä totaalisesti. Mies kuitenkin huokaisi dramaattisen suurieleisesti ja nosti katseensa Winterin silmiin.
''Nii.... mä oonkin aina halunnut kissan.''
Miehen äänestä kuuli pienen huvittuneisuuden. Kyllähän Darcy jo vähemmästäkin tajusi, että Winter oli viitannut kintaalla hänen sanoillensa. Ja se muksu kun oli ollut niin saamarin hauska idea! Mutta ainahan sitä sai unelmoida. Tosin, kun Darcy itse ajatteli itseään ihastuttavana isähahmona, tuntui ajatuskin itsessään jo kovin hassulta ja kummalliselta. Ehkä sitten vuosien päästä olisi aika moisille haaveiden toteutuksille. Se oli ollut vain pieni leikkimielinen testi, joka Darcyn oli ollut pakko kokeilla toteuttaa.
Lopulta mies vain painoi katseensa takaisin Winterin kaulalle, hymähti kevyesti nojatessaan nyt kyynärpäällään ammetta vasten ja siveli kevyesti etusormellaan Winterin kaulaa pitkin, samoilta kohdilta, joihin oli juuri äsken painanut huulensa.

Winter ei oikein pitänyt siitä muljahduksessa, jonka Darcyn ilmeen näkeminen oli aiheuttanut. Toinen oli ollut epäilemättä oikeastikin tosissaan asian kanssa... Ja tietenkin Winter oli mennyt runnomaan senkin ajatuksen jonnekin mahdollisimman pieneen ja olemattomaan rakoseen. Äh.
Muutamia sekuntteja Winter näytti suruisalta ja pahoittelevalta, kunnes kasvoille kohosi hyvin pieni, aavistus huvittuneisuutta mukanaan, oleva hymy. Vapaana oleva käsi nostettiin veden alta ja sormenpäät painuivat keveästi Darcyn poskelle.
"Mulle yks koiranpentu on tarpeeks."
Tuo sanoi silittäen pienesti miehen poskea. Oli kysymättäkin selvää, mitä koiranpentua Winter oikeasti tarkoitti. Eikä tuolla koiranpennulla ollut pitkää, heiluvaa häntää, saatikka paksua, pehmeää turkkia.
"Mut voidaanhan me kissan hankkimista miettiä."
Nainen kuitenkin lisäsi hetken päästä sulkien silmänsä päätyen sivelemään kevyesti Darcyn niskahiuksia käden nojautuessa omaan jalkaan, joka julmasti yhä käytti Darcyn hartioita telineenä. Mutta mitä eläimiin tuli, Winter oli aina ollut enemmän kissaihmisiä, vaikka kyllähän hän koiristakin piti. Kissat vain olivat kuin hän itse. Ne eivät tee yhtään mitään tahtomattaan, eivät kuuntele tai tottele käskyjä jossei niitä huvita, menevät juuri sieltä mistä tahtovat, eivät todellakaan pidä kaikista ihmisistä eivätkä ne jätä näyttämättä sitä, ja osaavat olla varsin kieroja pikkupiruja. Ja niin hurmaavia, kauniita ja ihania. Joten toisaalta, mikään lemmikki ei olisi Winterille parempi kuin kissa. Mutta niistä lapsista pitäisi oikeasti puhua jossakin muussa tilanteessa kuin kylvyssä ollessa..

Mies kohotti aavistuksen kulmiaan kuullessaan viittauksen koiranpentuun ja naurahti puoliääneen, päätään miltei huomaamattomasti puistellen. Kieltämättä Darcy oli toisinaan, kuin koiranpentu - tottelevainen sellainen. Kuuliainen ja ikuisesti uskollinen. Tosiaan, sitä Darcy ehdottomasti oli. Jos joku olisi edes ehdottanutkaan Darcylle mitään yhden yön panoa siten, että hän oli parisuhteessa Winterin kanssa, mies olisi vain vimmastunut moisista typeryyksistä. Hän ei kuunapäivänä olisi kyennyt sellaiseen asiaan, kuin Winterin pettämiseen. Kyllä hän pystyi monenlaisiin typeriin tekoihin, muttei ikinä tieten tahtoen satuttamaan Winteriä - se oli varmaa.
Winterin sanat kissan hankkimisesta saivat Darcyn huulille venymään vinon, lempeän hymynkareen ja tuo painoi kevyen suukon naisen poskelle, edelleen sormenpäillään kaulan ihoa sivellen. Mitä tuohonkaan olisi todennut? Ei mitään. Ehkä vain Darcyn eleet paljastivat miehen todelliset ajatukset; kaiken sen, että hän rakasti Winteriä ylitse kaiken.
Hitaasti Darcy siirsi kättään naisen kaulalla, antoi kämmenensä painua hellästi Winterin poskelle ja kevyesti peukalo siveli poskipäätä Darcyn painaessa huulensa käymään Winterin huulilla.

Ehkä heidän pitäisi ihan oikeasti puhua jossain välissä vakavastikin lapsien hankkimisesta.. Koska juuri nyt aihe jäi vain jotenkin kummittelemaan ilmaan. Pakkohan asia olisi puhua halki jossain välissä, etenkin kun Darcy selkeästi oikeasti halusi lapsen, kun Winter taas tunsi olevansa vielä aivan liian nuori pitämään huolta uudesta ihmiselämästä. Hyvä että sitä edes itsensä sai pysymään ruuassa..
Äh, nyt asia jäi vaivaamaan Winteriä. Miltei kunhän nyt tuottaisi pettymyksen Darcylle sen takia, ettei lapsien hankkiminen ollut se ensimmäinen asia mielessä.
Darcyn suukottaessa Winterin huulia, tuo vain vastasi suudelmaan jokseenkin poissaolevasti. Oliko tuo nyt mikään ihmekkään, että Winter oli aavistuksen poissaoleva. Ensin hän tulee töistä, ajatteli ottaa rentouttavan kylvyn, sitten Darcy ilmestyy hulluine tatuointeineen ja sen jälkeen haluaa lapsen. Vähemmästäkin sitä menee pasmat sekaisin itsekullakin. Vaikka Winter tiesi Darcyn rakastavan häntä, ehkä jopa liikaakin, ja hän itse rakasti Darcya, ei hän silti ollut odottanut puhetta lapsista vielä muutamaan vuoteen..

Darcyn kulmat painuivat aavistuksen ja tuo loi hämmentyneen silmäyksen Winteriä kohden, vetäytyessään hieman kauemmas, jotta saattoi katsoa naista paremmin suoraan silmiin. Sormenpäät sivelivät kevyesti poskipäältä.
''Mikä tuli?''
Piti se kysyä silti, vaikka Darcy kyllä osasi jo pienessä mielessään kuvitella Winterin ajatustenjuoksun; töksäytys lapsesta oli saattanut olla liian iso pala kakkua nieltäväksi yhdellä kertaa. Mutta mennyt mikä mennyt, eikä Darcy oikeastaan halunnut edes vetää sanojaan takaisin. Alkuperäinen tarkoitushan oli myös vain päästä näkemään Winterin reaktio hänen sanoihinsa.
''Haluutsä ajatella näitä asioita ihan rauhassa? Mä voin mennä tästä poiskin.''
Darcy kohotti hieman kulmiansa ja sanojen aikana yhä peukalo siveli Winterin poskipäältä, huulten painuessa käymään naisen otsalla. Pienen suukon jälkeen katse kääntyi takaisin Winteriä kohden.

Winterin omatkin kulmat kohosivat. Ei hänen tehnyt mieli puhua asiasta juuri nyt.
"Ei mitään."
Nainen vastasi katseen käydessä Darcyn silmissä ja kulmien laskeutuessa takaisin normaalille tasolle. Jalkaterät heilahtivat pienesti miehen selän takana katseen laskeutuessa siihen ihokaitaleeseen, joka näkyi Darcyn rintakehästä Winterin omien jalkojen välistä. Oikea käsi kohosi vedestä ja sormenpäät päätyivät sivelemään miehen rintakehää oman jalan alta, katseen vain tuijottaessa niitä muutamia pisamia toisen keholla.
"Je t'aime. N'est-il pas déjà assez..?"
Winter kysyi hiljaisesti sivellen vain sormenpäillään toisen ihoa. Toisaalta oli niin harmillista, ettei Winter enää voinut puhua mitä sattuu toisella äidinkielellään, koska Darcy oli kuitenkin jostain kumman syystä oppinut ranskaa entistä paremmin ollessaan Winterin kanssa. Tai no, ainakin kaikki ne kirosanat Darcykin oli nopeasti oppinut ja tietyt hokemat, mitä Winter aina ärsyyntyessään saattoi hokea.

Darcy silmäili Winteriä tutkivaan sävyyn ja kuullessaan naisen esittämän kysymyksen tuo vain hymähti hiljaa, toinen suupieli kohosi aavistuksen lempeää hymyä kohti.
''Ei sun nyt tollasta tarvitse miettiä. Tottakai se riittää. Unohda mun sanat hetkeks aikaa, äläkä vaivaa mieltäs sellasella. Jooko?''
Kasvoille kohosi pieni huoli Darcyn pitäessä katseensa tutkimassa Winterin kasvonpiirteitä. Lopulta Darcy antoi poskea sivelleen kätensä kiertyä hellästi Winterin niskan takaa ja hän painoi naisen halaukseensa.

Winter vain huokaisi. Niinhän sitä nyt sanottiin, mutta entä sitten kun aika kului, eikä Winter siltikään ollut valmis äidiksi. Darcy varmasti vaihtaisi naista ja ties mitä. Äh. Ei tuollaisia pitäisi nyt miettiä.
Darcyn käden vetäessä Winterin johonkin halauksen tapaiseen, tuo tuhahti pienesti ja painoi hetkeksi silmänsä kiinni. Kovin pitkää hetkeä Winter ei kyllä tuossa asennossa suostunut olemaan, sillä moinen linkkuveitsi-asento alkoi kyllä särkeä jo selkää.
"En mä oo mikään leatherman.."
Winter mumisi jonnekin omia jalkojaan vasten työntäen sitten Darcyn rintakehää kauemmas, jotta saisi jalkansa pois toisen olkapäiltä. Myös Darcyn sormiin kietoutunut käsi irroitti otteensa ja sekin nousi työntämään toisen kehoa kauemmas. Kun Darcy oli käsivarren mitan päässä Winteristä, nainen taiteili jalkansa pois miehen hartioilta, laski ne alas kylpyammeen pohjaa vasten käsien laskeutuessa rintakehää ja vatsaa koskettaen päätyen nojaamaan Darcyn reisiin.
"It's obvious I'm so into you boy."
Winter lausahti katsahtaen merkitsevään sävyyn Darcya silmiin ylävartalon nojautuessa lähemmäs toisen vartaloa.
"So why don't we hold on for love."
Katse laskeutui hitaasti silmistä huuliin, tutkaili niitä hetken ja kohosi sitten takaisin silmiin.

Darcy nauraa hymähti Winterin sanoille, nojasi kauemmas ja kohotti hetkeksi harhateille karanneen katseensa takaisin Winterin silmiin kuullessaan sanat, jotka Winter seuraavaksi hänelle lausui. Mitään sanomatta Darcy piti katseensa Winterissä, joka nojautui lähemmäs miestä. Kämmenet reisillä saivat Darcyn sydämen lyömään muutaman ylimääräisen lyönnin, mutta mies piti kasvoillansa olevan katseen kuitenkin aivan rauhallisena, vaikkakin silmistä saattoi lukea ne äärettömyyksiin yltävät halut, joita hän tunsi Winteriä kohtaan.
Kyllä, tuo nainen todella sai hänet tuntemaan – järjettömästi – erilaisia asioita, joita ei voinut edes villeimmissäkään kuvitelmissa keksiä mieleensä.

Hitaasti Darcy antoi ammeen reunaa vasten nojanneen kätensä irroittautua ja nyt tuo nojasi reunaa vasten vain kyynärpäällään, kun mies tarttui etusormellaan ja peukalollaan Winteriä leualta katsoessaan naista koko ajan suoraan silmiin. Jokainen sana, jotka Winter sanoi ääneen, saivat Darcyn sydämen lyömään entistä lujemmin ja saattoi olla, että sen huomasikin. Miehen eleistä, tavasta, jolla hän katsoi Winteriä kohden.
Ja lopulta vain pienen hiljaisuuden kuluttua Darcy painoi kasvonsa lähemmäs Winterin kasvoja, antoi huuliensa miltei hipoa Winterin huulia kiduttavat pari sekuntia, kunnes suudelma vei mennessään.

Jos jostakin Winter nautti suuresti, niin ainakin siitä, mitä reaktioita hän sai aikaan Darcyssa. Miestä oli niin helppo lukea, eikä toinen oikein kyennyt edes piilottamaan, ainakaan kovin hyvin, halujaan ja ajatuksiaan. Tai sitten Winter vain osasi lukea toista puoliskoaan niin hyvin, ettei hänen tarvinnut edes kysyä mitä toisen päässä liikkui.
Sormien otteen tarttuessa kevyesti leukaluuhun, ruskeat silmät jäivät tuijottamaan miehen vihreitä silmiä odottaen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Toisaalta, ennalta-arvattavaahan sekin olisi, mutta silti sitä jäi silti odottamaan kuin ei lainkaan tietäisi mitä oli kyseessä. Aina välillä Winter tunsi itsensa pikkutytöksi Darcyn seurassa, eikä se kyllä johtunut siitä, että Darcy toisinaan osasi käyttäytyä kuin pahainen kakara, vaan siitä, että toinen sai hänet tuntemaan olonsa niin käsittämättömän tärkeäksi ja rakastetuksi.

Huulien viimen painautuessa huulille, silmät painuivat kevyesti kiinni. Pitäen tiukasti huolen siitä, ettei suudelma vain keskeytyisi, Winter antoi käsiensä lähteä vaeltamaan Darcyn niin mukavan lihaksikkaalle vatsalle, siitä rintakehälle, solisluiden ylitse olkapäille ja lopulta niskan taakse. Jos Winteriltä olisi vuosia sitten kysytty olisiko jokin tämänlainen tilanne mahdollinen, nainen olisi vastannut jyrkän ein ja varmasti nauranut päälle. Mutta jos sitä kysyttäisiin nyt vastaus olisi: Ehdottomasti ja mahdollisimman usein.

Winterin kosketus Darcyn iholla lämmitti miellyttävällä tavalla sydänalaa ja mies antoi kätensä siirtyä naisen leualta poskelle, ja poskelta niskaan hiusten sekaan. Ei tarvinnut pohtia kahta kertaa nauttiko Darcy tilanteesta täydellisesti vai ei. Kyllä nautti.
Silmät suudelman lomassa kiinni painettuina mies antoi etusormensa sivellä Winterin niskaa pitkin aina yläselkään saakka, ja takaisin niskaan, josta käsi siirtyi hitaasti takaisin naisen poskelle. Vapaana oleva käsi siirtyi hitaasti Winterin reidelle ja Darcy joutui väkisinkin irroittautumaan suudelmasta vain parin sekunnin ajaksi hapenpuutteen vuoksi, mutta epäröimättä painoi huulensa takaisin Winterin huulille. Miten suunnattoman hyvältä se tuntuikaan, kun sai vain olla lähellä, tuntea Winterin iho omaa ihoa vasten ja kadottaa mieltä painaneet ajatukset täydellisesti pelkästään nautinnon tullessa päällimmäiseksi.

Winterin sormet hivelivät Darcyn niskavilloja suudelman vain jatkuessa jatkumistaan. Kevyt hengenveto Darcyn tehdessä samoin, mutta kauaa suudelma ei enää jatkunut kun Winter veti päätään taaemmas nousten aavistuksen ylemmäs käsien siirtyessä niskan takaa työntämään Darcyn reidet yhteen istuutuen sitten itse jalkojen päälle, pitäen kuitenkn painonsa osittain omilla jaloillaan, sillä osittainhan hän istu myös omien jalkojensa päällä.
Pieni hymy kasvoillaan Winter katsoi Darcya, nosti kätensä takaisin toisen niskan taa ja painoi huulensa takaisin toisen huulia vasten.

Darcyn huulille kohosi hetkeksi vino hymynkare tuon huomatessa Winterin aikeet ja naisen istuutuessa hänen syliinsä Darcy antoi toisen kämmenensä siirtyä Winterin ristiselän tuntumaan. Lainkaan empimättä mies vastasi uuteen suudelmaan, yhtä janoavaan sävyyn, kuin edellisiinkin ja ristiselällä ollut käsi siirtyi hitaasti niskaan, kun taas reidellä ollut kämmen liukui Winterin lantion seudulle, sormenpäät sivellen kevyesti ihoa vasten matkan aikana.
Hetkeksi Darcy vetäytyi suudelmasta, painoi huulensa käymään Winterin kaulalla, olkapäällä, solisluulla - ja jälleen taas kaulalla samalla, kun lantiolla ollut käsi hiveli kevyesti vatsaa pitkin kyljelle ja siitä takaisin lantiolle.

Siinä hajareisissä istuessaan Winterin kasvot olivat melkein sentilleen samalla korkeudella kuin Darcyn kasvot olivat, ja tällöin Winterin oli paljon helpompi tuijottaa intensiivisesti toista silmiin. Hänenhän oli tarkoitus nimenomaan vain tapittaa miestä tiukasti silmiin, mutta kosketusten vaeltaessa pitkin vartaloa tuo tuijotus jokseenkin unohtui. Puhumattakaan suudelmasta, joka viimeistään mitätöi tuijotus-ajatukset. Etenkin kun Winter itse oli se, joka ei kyennytkään pitämään pelkkää tuijotusta yllä vaan vaati suudelmaa.
Kosketukset kutkuttivat vatsanpohjaa ja saivat vain janoamaan lisää. Niin hullunkurista kuin sekin oli, kun vielä vain muutamia vuosia sitten Winter oli ollut sitä mieltä, ettei tarvinnut ketään tai mitään elämäänsä ja kaikki oli hyvin juuri niin. Kaikesta olisi vain haittaa. Mutta toisin kävi.. nyt hän ei voisi enää edes kuvitella pystyvänsä olemaan ilman hellyydenosoituksia ja rakkautta, joista molempia hän sai Darcylta osakseen.
Pää kallistui aavistuksen taaksepäin Darcyn jakaessa suudelmia pitkin kaulaa ja pää kääntyili puolelta toiselle sitä mukaa kun suudelmat kulkeutuivat eteenpäin. Mitään suurta kallistelua tuo ei kuitenkaan ollut, vain pientä pään kääntelyä aina vastakkaiseen suuntaan. Mutta jottei Winterkään aivan toimeettomaksi jäisi, hän raotti aavistuksen silmiään, jotta näkisi paremmin mitä puuhasi. Darcyn pää oli juuri sopivalla kohdalla ja sopivassa kulmassa, jolloin päätä laskettiin aavistus alemmas ja huulet hipoivat miehen korvaa.
"Qui se cache derrière nous, et ce qui est devant nous sont de minuscules questions par rapport à ce qui est en nous.."
Winter kuiskasi Darcyn korvaan ja sanojen päätteeksi hampaat tarrautuivat hellästi korvalehdestä kiinni. Winter kun tunnetusti piti suuresti siitä, että sai lainailla runoilijoita ja kirjailijoita, joten ei hän nytkään voinut pitää itseään hiljaisena, vaan hänen oli aivan pakko lanata Ralph Waldo Emersonin sanoja, tosin, ranskaksi, koska sillä kielellä Winter vieläkin suurimman osan kirjoistaan luki.

Darcyn juuri painaessa huulensa jälleen vasten Winterin kaulan ihoa, naisen sanat karkasivat, kuin varkain, miehen tajuntaan ja koko se hetki toi kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin aina niskaan saakka. Kevyesti hengähtäen Darcy sulki pariksi sekunniksi silmänsä, kunnes avasi sielunpeilit, siirtäen katseensa hitaasti Winterin silmiä kohdalle, kuin hän olisi halunnut sanoa jotakin suoraan sydämestään, mutta antoi niiden kaikkien elämää mullistavien tunteiden näkyä vain ja ainoastaan katseen kautta. Jos johonkin Darcy kykeni, niin siihen, että silmät olivat sielunpeilit. Tunteet olivat helposti luettavissa suoraan katsekontaktin välityksellä ja niin oli nytkin. Ehkä se olikin vain hyvä. Ei Darcy kyennyt sanomaan mitään Winterin lauseeseen, joka yhä edelleen soi ajatuksissa ja sai miehen sydämen ottamaan ylimääräisiä lyöntivuoroja.
Mies siirsi selällä olleen käden hitaasti, sormenpäät ihoa vasten hipoen Winterin hiusten sekaan ja painoi huulensa käymään naisen huulilla. Käsi, joka oli hetken ollut lantion tuntumassa, siirtyi takaisin Winterin reidelle, etusormen sivellessä sisäreiden pintaa.
Hm, rakkaus. Sekö se oli, joka teki ajatuksista suunnatonta sekasortoa, josta ei saanut minkäänlaista otetta – ja mikä olikin vain hyvä. Pois kaikki kurjuus.

Winterin kasvoille ilmestyi puolittainen virne hänen huomatessa Darcyn reaktion sanoihin. Kumma, ettei toinen ollut vieläkään tottunut kaikenmaailman kummallisuuksiin, mitä Winter saattoi toiselle lausua, etenkin kun ne kuitenkin sopivat kulloiseenkin tilanteeseen ehkä liiankin hyvin. Mutta ei se mitään, Darcyn reaktiot vain saivat aina Winterin tuntemaan jotain pientä ylpeyttä itsestään.
Kasvot kohotettiin aavistuksen ylemmäs, juuri sopivasti kohtaamaan miehen katseen. Se aavistuksen huvittunut hymy vaihtui pieneen, mutta selkeästi onnelliseen hymyyn. Darcyn ei tosiaan tarvinnut sanoa oikeastaan yhtään mitään ääneen asti, koska Winter pystyi tulkitsemaan jokaisen pienenkin vivahteen toisen katseessa. Toisaalta se oli hyvä että huono asia, koska tuolloin Darcy ei pystynyt peittelemään mitään Winteriltä. Nainen vain näki liian hyvin mitä toisen päässä liikkui. Mutta vastaavasti myös Winter oli yrittänyt saada oman katseensa lukemisen helpommaksi, jotta Darcy pysyisi vastavuoroisesti paremmin hänen ajatustensa perässä.

Winter rypisti pienesti kulmiaan Darcyn jättäessä suudelman, ainakin hänen mielestään, liian lyhyeksi, joten ehkä jopa aavistuksen protestinomaisesti nainen nojasi ylävartalonsa aivan Darcyn rintakehään kiinni. Katse oli selkeän protestoiva ja toruva, sillä Darcyn kuului tietää, ettei tilanteesta noin pienellä päästäisi. Huulet painettiin vaativaan sävyyn toisen huulille ja niskan takana olevat kädet valuivat takaisin etupuolelle kämmenien painautuessa Darcyn poskia vasten. Millään pienellä suudelmalla tästä ei kyllä liikahdettaisi yhtään mihinkään.

Kevyt huvittunut hymähdys ehti karata Darcyn huulilta juuri ennen kuin Winterin huulet painuivat hänen omillensa. Kuinka hän oli osannutkaan arvata tämän, suudelma toisensa perään. Kyllä, Darcy tiesi sen, ettei Winter kykenisi tuosta noin vain irroittautumaan. Tai kyllä kykenisi, mutta Darcy piti toiveunelmana sitä, että hän pelkässä kokonaisuudessaan olisi niin vastustamaton tälle naiselle, ettei Winter kykenisi olemaan erossa hänestä sekuntiakaan. Totuus tietysti saattoi olla toisenlainen..

Darcyn vastatessa suudelmaan reidellä ollut käsi siirtyi Winterin lantiolta alaselälle ja mies painoi Winteriä entistä tiukemmin lähellensä. Olisiko näin voinut tapahtua silloin muutamia vuosia sitten? Ei, ei todellakaan. Darcy, tuo pahamaineinen naistennaurattaja, joka todellisuudessa oli omannut sitoutumiskammon. Ehei, näin ei olisi voinut käydä. Mutta ajanmyötä tietysti jokainen muuttui, eli elämäänsä eteenpäin. Ja Darcy eli elämäänsä Winterin kanssa. Eli sellaisen ihmisen kanssa, jolle hän halusi antaa kaiken, sananmukaisesti aivan kaiken.
Miehen selkä kosketti ammeen reunaa ja Darcy piti Winteriä lähellään. Jos se oli vain hänestä kiinni, hän ei päästäisi irti Winteristä. Sydän löi entistä kiivaammin silkasta jännityksestä, onnesta, Darcyn painaessa kämmentään tiukasti naisen alaselkää vasten. Suudelmien lomassa hengitys tiheni, muuttui raskaammaksi, kuin hetki sitten – eikä kenellekään ollut epäselvää, että hän halusi tätä naista niin suunnattoman paljon; siitä kielivät niin kroppa, kuin silmien kautta välittyvät ajatuksetkin.

Niin, Darcyhan olikin selkeästi heidän suhteesaan se, joka määräsi kaapinpaikan... Winterin ei kyllä tarvitsisi sanoa edes ääneen mitään, kun Darcy tekisi jo mitä neiti halusi. Ainakin useimmiten. Tai pienen tuijottamisen jälkeen. Mutta toisaalta, ei Winter kyllä Darcya vaihtaisi, ainakaan kovin helposti.
Nainen painautui niin lähelle Darcya kuin suinkin pystyi, jatkoi suudelmaa aina vain pidemmäksi ja pidemmäksi, sulki aina välillä silmänsä, mutta avasi ne taas uudelleen saadakseen tuijottaa Darcyn vihreisiin silmiin. Nuo silmät olivat oikeastikin jotain niin käsittämätöntä, joita Winter olisi voinut vain katsella tunti tolkulla. Ei niihin voinut mitenkään kyllästyä.
Huomatessaan sekä omian sydämenlyöntien, että Darcyn, kiihtyneen ja muutenkin koko ilmapiirin muuttuneen varsin kiihkeäksi, Winter huomasi myös jotain muuta, jolloin hän irrottautui suudelmasta ihan vain pienesti, huulien jäädessä kuitenkin miltei kiinni Darcyn omiin.
"Mhmm.. taisin herättää juniorin.."
Winter mumisi Darcyn huulia vasten virneen leikkiessä silmissä. Ja aivan tarkoituksella vain kiusatakseen, nainen vielä pyöräytti lantiotaan Darcyn sylissä, saaden vain samalla varmistuksen, että nuorempi Montgomery oli tosiaankin nostanut päätään.

Darcyn huulille kohosi hetkeksi miltei huomaamaton virnistys, kun tuo kuuli Winterin sanat korvissaan. Tottakai hänen kroppansa oli reagoinut väistämättäkin siihen kiihkeyteen, joka oli vallannut heidän kahden kylpyhetken. Hänhän oli mies. Tavallinen mies. Joka rakasti yli kaiken naistaan kaikessa ruumiin ja sielunsa voimissa.
Hymy syveni Darcyn silmäillessä Winteriä kohden suoraan naisen ruskeisiin silmiin. Toinen kulma kohosi aavistuksen Darcyn hymähtäessä kevyesti.
’’Kiusaat.’’
Miehen huulilta karannut sana oli hiljainen, rauhallinen – vaikka samaan aikaan pelkästään jo hengitys, sydämen lyöminen kykeni paljastamaan sen, kuinka kovasti Darcy olisi janonnut vain tehdä jotakin samantien. Jotakin, joka kertoisi Winterille sen, että hän olisi ikiajoiksi omistautunut tälle naiselle.
Darcy antoi toisen kätensä siirtyä sivelemään jälleen Winterin reiden sisäpintaa miehen pitäessä intensiivisen katseensa vain yhä kohdistettuna naisen silmiin.

Ruskeat silmät tutkailivat tarkkaavaisina toisen vihreitä silmiä. Vai, että kiusasi Winter.. Eihän hän koskaan. Lainkaan. Ei yhtään. Ehei.
"Voin mä tietenkin myös lopettaa.."
Winter sanoi viettelevään sävyyn ja liikautti jälleen lantiotaan Darcyn sylissä. Ei hänen kyllä olisi varmasti tarvinnut edes sanoa tuota ääneen, sillä Darcy sanoisi kuitenkin, ettei lopettaminen tulisi kysymykseenkään. Tai no, Darcy ei kyllä sanoisi Winterille todennäköisesti kauheasti mitään, jos nainen yllättäen päättäisikin lopettaa koko touhun, mutta toisen ilmeestä kyllä näkisi paljon sanoja paremmin mitä mieltä asiasta oltiin. Mutta ei, ei Winter ollut aikeissa lopettaa. Hänellä oli jotakin aivan muuta mielessä, eikä siihen kuulunut lopettaminen. Kuitenkin ennen kuin sitä saattoi tehdä, pitäisi hänen kuulla edes aavistuksen jotain anovaa Darcyn suusta. Jotain, joka vaatisi häntä jatkamaan sitä mitä ikinä tekikään. Ja kaikki tämä ihan vain sen takia, että Darcya oli niin mukava hiukan aina kiusata tilanteessa kuin tilanteessa.

Ei tarvinnut arvata kahta kertaa sitä olisiko Darcy myöten vai vastaan Winterin sanat kuullessaan. Miehen huulet mutristuivat aavistuksen ja tuo painoi huulensa käymään kevyen kaipaavasti Winterin kaulalla.
''Älä vaan lopeta, jooko. Ethän?''
Sanat Darcy mumisi hiljaa Winterin kaulaa vasten ja toinen käsi painoi naista entistä vaativammin häntä itseään vasten. Mies antoi huuliensa painua vielä uudemman kerran kaulan ihoa vasten, antoi hampaidensa käydä kevyesti iholla ja silmistä ilkikurinen hymy tuikkien Darcy siirsi päätään jälleen niin, että sai katsottua Winteriä kohden. Molemmat kämmenet siirtyivät naisen lantiolle ja Darcy antoi huuliensa painua hetkeksi Winterin huulille.
''Jatka kiltti..''

Winter naurahti pehmeästi Darcyn sanoille, ja lempeä hymy kohosi huulille toisen ilmeen vuoksi. Ei tuollaiselle ilmeelle voinut olla vihainen. Etenkin kun huulet hamuasivat kerta toisensa jälkeen lisää Winterin ihoa. Nainen mumisi jotakin hiljaisesti vastaukseksi Darcyn sanoihin ja toisen kohottaessa kasvonsa taas ylemmäs, ei Winter kovinkaan moneksi sekunniksi jäänyt katselemaan miehen kasvoja vaan painoi huulensa vasten toisen huulia.
Rauhaisalle kylpyhetkelle saattoi ainakin nyt sanoa totaaliset hyvästit, sillä rauhallista siitä ei enää nyt ainakaan saisi. Ei mitenkään päin.
Lantiota pyöräytettiin jälleen varsin kiusoittelevasti ja huulet jatkoivat vain toisen huulien hamuamista kuin huomista ei olisikaan. Vaikka tokihan heillä olisi kaikki maailman aika käytettävissä, Winter tahtoi käyttää kaiken sen ajan juuri nyt. Ehkä sen jälkeen sitä saisi vietettyä sen rauhallisen kylpyhetken.
Kädet Darcyn niskan takaa liukuivat olkapäille ja siitä rintakehälle kämmenien painautuessa rintalihaksille. Kauaa ne eivät kuitenkaan olleet aloillaan vaan jatkoivat matkaansa alaspäin. Navan kohdalla molemmat peukalot tekivät ympyrät sen ympärille, käsien jatkaessa vain alaspäin valumistaan. Alavatsalla kämmenet nostettiin irti ihosta, mutta sormenpäät jatkoivat leikkiään. Kämmenet painautuivat kevyesti omia reisiä vasten, sormenpäiden piirrellessä kuvioita pitkin Darcyn alavatsaa aiheuttaen varmasti vain entistä tukalammat olot miehelle. Mutta ei se mitään haittaisi, kyllä toinen siihen kohta saisi helpotusta..

Sydän syrjällään tuo antoi Winterin viedä hänet mukanaan suudelmaan, joka kutitteli vatsanpohjaa ja teki hämmästyttävät kepposet pääkopalle. Darcy vastasi suudelmaan suunnattomalla palolla takaisin ja Winterin käsien seikkaileminen vartalolla sai aikaiseksi kylmät väreet, joiden seurauksena mies hengähti suudelmaa vasten ja oli jo hetken aikaa aivan varma siitä, että menettäisi tajunsa samaisella sekunnilla. Järki pysyi kuitenkin hallinnassa ja Darcy antoi huuliensa painua toistamiseen Winterin huulia vasten toisen käden siirtyessä lantiolta naisen niskaan ja siitä hiusten sekaan, taivuttaen kevyesti kädellään Winterin päätä. Huulet irrottautuivat naisen huulilta ja painuivat kaulalle, hartianlinjalle, solisluulle.

Kasvojaan aavistuksen kohottaen Darcy painoi huulensa takaisin Winterin huulia vasten hengityksen muuttuessa entistä kiivaammaksi ja sydämen hakatessa kahta lujemmin, kuin aikaisemmin, Darcyn tuntiessa Winterin kosketuksen alavatsalla.
’’Älä kiltti kiusaa enempää..’’
Darcy sai hiljaa henkäistyksi Winterin huulia vasten ja antoi naisen lantiolla olleen kätensä siirtyä Winterin toisen kämmenen päälle, sivellen kevyesti sormenpäillään naisen kämmenselkää.

Winter avasi aavistuksen suljettuja silmiään ja katsoi pieni virne huulillaan Darcyn silmiä. Hän nautti niin kovin siitä, että sai Darcyn sekoamispisteeseen niin pään sisäisesti, ruumiillisestikin, että ylipäätänsä kauttaaltaan. Mielenhallinta oli yksi mukavista asioista, joka oli jokseenkin hauskaa osata. Ja Darcy nyt välillä oli vain niin ohjailtavissa, että ehkä Winterillä meni toisinaan jopa hermo siihen. Mutta miten päin asiaa tahansa katsoikin, hän silti rakasti Darcya kovin.
Vaikka naisen tekikin mieli jatkaa vielä toisen kiusaamista, päätti hän kuitenkin päästää Darcyn tuskistaan aavistuksen aiemmin kuin aluksi ajatteli. Winter nosti itseään jonkin verran ylemmäs irroittautuen suudelmasta pitäen kuitenkin katsekontaktin Darcyyn. Vasen käsi laskeutui Darcyn reidelle ja oikea käsi valui toisen miehuudelle. Kapeat sormet kietoutuivat sen ympärille, huulet suukottivat kevyesti miehen huulia, miehuudella olevan käden tehdessä muutaman ylös-alas -vedon. Kasvot vietiin taas aavistuksen kauemmas, ruskeiden silmien etsiessa jälleen katsekontaktin vihreisiin silmiin ja hitaalla liikkeellä lantiota painettiin alemmas, käsi siirsi Darcyn juniorin oikeaan kohtaan ja hitaasti, mutta silmiä räpäyttämättä, vaikkakin alahuuli ajautuikin hampaiden purtavaksi, Winter painautui aina alas asti huoahtaen sitten hiljaa. Muuten hän ei ikinä antaisi Darcyn päästä yhdellä työnnöllä perille asti, mutta nyt kun vesi oli avittamassa aika paljonkin, tuo oli huomattavasti helpompaa. Kiinni pitänyt käsi oli siirtynyt toiselle reidelle nojaamaan ja Winterin istuessa nätisti nyt Darcyn sylissä, alahuultaan järsien ja vartalon totutellessa leluunsa, kädet nousivat miehen vatsaa pitkin rintakehälle ja aina olkapäille asti.
Päästäessään alahuulestaan irti, taas uusi huokaus pääsi naisen huulilta eikä tuo voinut olla painamatta uutta suudelmaa Darcyn huulille.

Darcy ei ollut varma siitä mitä Winter aikoi seuraavaksi, ei lainkaan varma. Sen vuoksi katse seurasi tarkkaan sitä mitä Winter teki, silmien pysähtyessä Winterin silmiä kohden. Naisen huulet hänen omillansa saivat Darcyn sydämen lyömään entistä lujemmin ja koko kehon läpi hiipi kylmienväreiden aalto Winterin käsien laskeutuessa alemmas hänen kropallansa. Darcyn huulilta karkasi katkonainen hengähdys tuon tuntiessa Winterin sormien kiertyvän miehuutensa ympärille ja samalla hetkellä kämmenet painuivat tiukemmin naisen ihoa vasten.
Vain muutamaksi sekunniksi kiinni painetut silmät avattiin ja Darcy katsoi suoraan Winterin ruskeita silmiä kohden. Winterin laskeutuessa alas, miehuuden painuessa naisen sisälle, Darcy veti terävästi henkeä, eikä ennättänyt edes ajattelemaan mitään, kun tunsi Winterin huulet omillansa. Sydän löi niin lujaa, että hyvällä tuurilla sen olisi saattanut kuulla muutoin niin hiljaisessa kylpyhuoneessa, mutta vaativan hengityksen alta sitä tuskin erotti nimeksikään.
Miehen vastatessa janoavaan sävyyn suudelmaan hän siirsi molemmat kätensä takaisin Winterin lantiolle auttaakseen naista liikkumaan, ja irrottautui suudelmasta painaessaan huulensa jälleen Winterin kaulalle ja antaessaan hampaidensa pureutua kevyen hellästi kaulan ihoon. Kaulalle painetun suudelman lomasta Darcyn huulilta karkasi jälleen kevyt hengähdys hyvänolontunteen hallitessa kehoa väistämättäkin.