What am I darlin'?

Kylpyhuoneessa ei kyllä varmasti enää kohta kuulisi lainkaan taustalla yhä soivaa hiljaista pianomusiikkia, sillä ainakin Winterin korvissa vain humisi ja kuului hänen oma hengityksensä, Darcyn hengitys ja heidän molempien sydämenlyönnit ja äännähdykset. Vaikka pianomusiikki olikin mitä parhainta tunnelmamusiikkia, ei sitä yleensä kyllä kovin hirveästi ehättänyt kuuntelemaan muulta puuhalta. Mutta ehkä juuri sen takia sitä sanottiinkin silloin tunnelmamusiikiksi..
Suudelman lomassa nainen aloitti hiljaiset liikehdinnät antaen vartalonsa totutella rauhassa Darcyyn sisällään, joten liikkeet olivat varsin pieniä ja jopa helliä. Hampaiden pureutuessa kaulalle, Winterin pää notkahti taaksepäin ja huokaisu karkasi hänen huuliltaan. Nyt kun tarkemmin ajatteli, miten hän edes äsken oli ajatellut rentouttavan kylvyn pelastavan päivän. Tällä hetkellä nimittäin se kuulosti vain äärimmäisen tylsältä asialta, koska rentouttava kylpy rakastelun jälkeen olisi oikeastikin hienoa ja rentouttavaa.
Sormet vuoroin suoristuivat ja koukistuivat, mustiksi maalattujen kynsien painautuessa aina keveästi Darcyn hartioihin. Silmät suljettiin, huulet olivat kevyesti raollaan ja lantion nostot syvenivät, eikä enää varovaisuus ollut mukana kuvioissa. Hengähdykset ja pienen ynähdykset tahdittivat liikehdintää, ja pää kallisteli aina vähän väliä milloin minnekin suuntaan, aina kuitenkin sinne, mikä tuntui parhaimmalta Darcyn huulien terrorisoidessa kaulaa.

Winterin liikkuessa hänen sylissänsä ja olotilan muutenkin vain yhä enemmän ja enemmän muuttuessa tukalammaksi ja riipivämmäksi Darcy antoi poskensa painua naisen poskea vasten, hengityksen katkeillessa aina satunnaisesti ja huoneen täyttävien huokaisujen purkautuessa huulilta. Vähitellen ajan myötä koko kroppa reagoi siihen jokaista ruumiinsopukkaa myöten, kun tuskallisen hitaasti lämpöaalto iskeytyi vartalon lävitse ja sai Darcyn hengähtämään terävästi, ynähtämään ja vavahtelemaan; ja lopulta painumaan tiiviisti Winteriä vasten otsan painuessa naisen olkapäälle Darcyn vain jäädessä aloillensa, kädet Winterin ympärille kiedottuina.
Sydän tuntui lyövän täydellisesti vain ulos rintakehästä ja se sai Darcyn yhä hengittämään kiivaasti vasten Winterin ihoa, kunnes vähitellen sydämen hakkaaminen kykeni viimein rauhoittumaan kohti normaalia sykettä.

Tuntui kuin huokaukset olisivat olleet yhteisiä, sillä liike kerjäsi huomiota molemmilta osapuolilta tasapuolisesti. Muutenkin Darcyn ja Winterin kemiat kävivät liiankin hyvin yhteen, jolloin varsinkin tuntui kun he hengittäisivät samoilla keuhkoilla.
Vartalo kaareutui, pää taipuili ja silmät olivat suljettuina, kehon vain nauttiessa jokaisesta pienestäkin värähdyksestä. Winter ehti saada oman huippunsa jo kertaalleen, vaikkakin normaalia kevyemmän, mutta silti vartalo värähteli, varpaat kipristyivät ja hengitys kävi hetkeksi katkonaiseksi. Kaikesta siitä huolimatta liike kuitenkin jatkui vaikkakin hiukan hitaampana, mutta sitten taas vauhti kiihtyi.
Darcyn viimein saadessa oman huippunsa, Winterin omakin oli sen verran lähellä, että tuon oli aivan pakko jatkaa vielä liikehdintää kunnes selkä muodosti kauniin kaaren, pää kallistui taaksepäinja värähdykset juoksivat vartalon lävitse varpaiden kipristellessä. Raukea huokaus karkasi naisen huulilta, pää retkahti eteenpäin, lantiota nostettiin sen verran ylös, että Darcy liukui hänestä ulos ja sen jälkeen Winter istuutui takaisin miehen syliin. Kädet kiedottiin halaukseen toisen ylävartalon ympärille kasvojen nojatessa kevyesti omaan käsivarteen. Miten sitä saattoikin tuntea olonsa niin raukeaksi.

Hitaasti mies avasi silmänsä, tuijotti eteensä nojatessaan edelleen Winteriä vasten. Darcy veti syvään henkeä, nojasi lopulta päätään hieman kauemmas ja antoi katseensa siirtyä Winterin silmiä kohden. Mies nosti kämmenensä käymään Winterin poskella, siveli kevyesti sormenpäällään posken ihoa ja painoi suukon naisen suupieleen, kunnes taas painoi Winterin hellään halaukseen.
Vesi oli selvästi viilentynyt, joten Darcy antoi kätensä eksyä tulpalle, valutti aavistuksen vettä pois ammeesta ja laittoi tulpan paikoilleen, antaen uuden lämpimän veden valua heidän ympärillensä. Lopulta hana suljettiin ja Darcy antoi sormenpäidensä sivellä kevyesti Winterin selkää pitkin, kunnes siirtyi pois naisen alta ja nousi ylös ammeesta. Naulakosta eksyi lanteille pyyhe ja Darcy poimi lattialle aiemmin aiheutettua vesilammikkoa varten oman pyyhkeen, jonka laski veden päälle. Jalkaansa apuna käyttäen mies kuivasi lattiaa samalla, kun kumartui Winterin puoleen ja nojasi kämmillään ammeen reunaa vasten.
''Haluatko sä jotain? Teetä? Ruokaa? Pusun?''
Eikä tarvinnut edes arvuutella sitä onnellista hymyä, joka oli ehtinyt kohota miehen kasvoille, kun tuo katseli Winteriä vihreiden silmiensä takaa.

Winter nosti päätään ja vain katseli pieni, selkeän onnellinen hymy kasvoillaan Darcya. Hymy vain leveni aavistuksen kun mies niin huomaavaisena vielä lisäsi lämmintä vettä ammeeseen. Mutta sitten Winterin suupielet laskeutuivat alaspäin. Darcy sitten aikoi jättää hänet yksin ammeeseen lojumaan. Julma mies.

Winter kääntyi aavistuksen sivuttain, seuraili Darcyn puuhia, tai no lähinnä paljasta vartaloa. Lihakset piirtyivät niin kauniiksi linjoiksi, vesipisarat valuivat kiiltävinä pisteinä lihaksien ylitse ja Winterin olisi tehnyt mieli kohottaa kätensä ja tutkia jokaista pientäkin uurretta miehen kehossa. Jos Winter oisi taiteilija, hän ei varmasti mitään muuta tekisikään, kuin käyttäisi Darcyn kaunista vartaloa mallinaan. Vaikkei Winter koskaan ollut ollut niitä ihmisiä, jotka rakastuivat ulkonäköön, ja jotka muutenkin olivat pinnallisia, mutta Darcy.. Darcy ja Darcyn vartalo. Siinä oli ihminen, jonka jokaista osaa, niin sisäistä kuin ulkostakin, ei voinut olla rakastamatta. Tai ehkä Winterillä oli vain vuosien varrella, Darcyn vartalon lihasten kasvamista tuijottaessaan, tullut vain joku addikti ja fiksaatio tuohon vartaloon. Koska Winter olisi oikeastikin voinut vain katsella ja tutkia Darcyn vartaloa tunti tolkulla.

Toisen kumartuessa lähemmäs, sormet tarttuivat pyyhkeen reunaan ja katse kohosi ylös vihreisiin silmiin. Pyyhe nykäistiin pois lanteilta ja heitettiin jonnekin lavuaarin suuntaan. Winter tarttui Darcya käsistä ja veti miestä lähemmäs itseään.
"Sut."
Mustatukkainen vastasi nojautuen aavistuksen taaemmas, jotta Darcy varmasti ymmärtäisi, mitä Winter oli vailla. Toinen oli julmasti aikonut hylätä Winterin yksin ammeeseen, ja ei se nyt käynyt laatuun. Winter tahtoi lojua toisen lähellä ainakin hetken vielä. Kun ammeeseen lisäisi vähän lämmintä vettä ja hiukan vaahtoa, kylvyssä olisi varsin mukava olla. Mutta Winter tahtoi Darcyn seurakseen. Etenkin kun ensin vain huijataan, sitten halutaan jotain muutakin ja kun oma hyvä olo oli saavtettu, sitten karataan. Tsktsk.

Darcy hymähti kevyen huvittuneeseen sävyyn pyyhkeen tehdessä äkkilennon ja kumartui lähemmäs Winteriä kasvoille kohotessa pieni hymynpoikanen miehen silmäillessä Winteriä tarkkaavaisesti. Yksinkertainen toteamus sai hymyn leviämään entisestään. Omalla tavallaan hän oli kyllä odottanut tämänkaltaista käännettä - oli halunnut, että Winter estäisi hänen aikeensa lähteä kylpyhuoneesta. Miten loistavasti tuo nainen kykenikään ennakoimaan hänen ajatuksiansa, Darcy tuumi hymyissä sun, äänettömästi oman päänsä sisällä ja astui takaisin ammeeseen. Sama toimenpide, kuin äskenkin. Vettä laskettiin pois ja uutta valutettiin samalla tilalle, jotta lämpö tulisi takaisin. Samalla Darcy poimi ammeen reunalta kaksi kylpyvaahtoa - molempiin käsiin oman ja tutki muka kovinkin huolella mitä eroavaisuuksia näillä purkeilla oli.
''Kumpaa?''
Ja odottamatta vastausta Darcy vain sysäsi toisen purnukoista pois ja jäljelle jääneestä valutti aavistuksen verran veden sekaan; täydellinen kylpyvesi oli taas käytössä. Mies painoi hanan kiinni ja laski kylpyvaahtopurkin takaisin paikalleen kurotellen Winterin olan ylitse, kunnes kykeni valahtamaan aloilleen ja rentoutumaan. Oikeastaan se olikin mukavampaa vain jäädä siihen, kuin lähteä taas touhottamaan. Melkein joka päivä samalla tavalla; järkyttävällä edestakaisin höseltämisellä. Kerrankin sai vain olla, joten piti käyttää se tilaisuus täydellisesti hyväkseen.
Mies nojasi kyynärpäällään ammeen reunaan ja kämmenselällään leukaansa, silmäillen Winteriä kohden kasvoille muotoutuessa hieman järkyttynyt katse.
''Voitko sä auttaa mua, kun mulla on ihan kauhea ongelma?''
Nyyhkäys ja Darcy laski katseensa samalla, kun päätyi nojaamasta reunaa vasten. Kämmenet painuivat kaiken vaahdon alle veden pintaa hipoen ja nopeasti Darcy vain nosti kämmenet ylös, länttäsi vaahtokasan kasvoillensa joulupukin parraksi ja katsoi Winteriä kohden, kuin eksynyt lammas.
''Mä vanhenen ennen aikojani, Winter rakas, mitä mä teen?''
Darcy veti ääneensä dramaattisen vapisevan soinnun ja tuijotti naistaan, joka todennäköisesti tämänkin tempauksen jälkeen pitäisi miestään vain entistä kahelimpana.

Winter myhäili itsekseen saadessaan Darcyn palaamaan takaisin ammeeseen. Ei toista todennäköisesti olisi tarvinnut edes pyytää mitenkään päin palaamaan takaisin ammeeseen, pelkkä katsekin olisi varmasti riittänyt, mutta hyvä, että toinen noinkin pienestä vihjeestä sen ymmärsi. Nainen liukui hiukan taaemmas ammeessa, jotta Darcy mahtuisi paremmin sekaan. Amme kun ei tosiaan ollut mikään suurin mahdollinen, mutta juuri sopiva, että sinne kaksi ihmistä mahtui, kun oli nätisti.

Mustatukka jäi istuksimaan ammeen toiseen päätyyn, nojaamatta kuitenkaan sen reunaan, ja ruskeiden silmien katse tutkaili Darcya. Pieni hymy kohosi jälleen kasvoille, kun lämmintä vettä lisättiin ammeeseen. Lämmin vesi ympäröi heidät jälleen ja Winterin teki suuresti mieli vajota kaulaansa myöten veden alle, mutta ennen kuin hän ehti eväänsä liikauttamaankaan, Darcy jo kyseli kylpyvaahdosta. Winter jäi itsekin miettimään, kumpi olisi parempi, mutta ennen kuin tuo ehti mitään sanoa, Darcy oli jo kipannu toisesta pullosta ostan ammeeseen. Nainen päätyi vain pudistamaan kevyesti päätään. Ei sillä toisaalta ollut kyllä mitään väliä kumpaa niistä veden sekaan laittoi, mutta Darcy oli vain aina niin hassu kun kysyi ensin ja vastausta odottamatta päätti itse minkä valitsee.

Taas Winter meinasi jo valua veteen vaahdon sekaan kaulaansa myöten, mutta sitten hän huomasi Darcyn ilmeen. Tuo kohotti toista kulmaansa kysyvään sävyyn. Miehen kysymys vuorostaan aiheutti kulmien rypistymisen ja hyvin mietteliään katseen. Mikähän ongelma toisella nyt mahtoi olla? Varpaanväliä kutitti? Korvassa oli vettä? Deodorantti oli lopussa? Mitä ikinä se olikaan, ei se kovin vakavaa voinut olla.. Ainakaan toivottavasti.
Vaahdon läsähtäessä Darcyn kasvoille ja osan vaahdosta roiskuessa Winteriäkin päin, nainen joutui hetkellisesti kääntämään kasvojaan sivuun ja sulkemaan silmänsä refleksin omaisesti, ettei saippuaa päätyisi silmiin.Silmät avattiin ja katse palasi takaisin Dar-.. tai siis joulupukkiin. Winterin ilme pehmeni samantien ja tuon suupielet kohosivat huvittuneeseen virneeseen. Toinen oli ihan pölvästi.
Nainen liukui aavistuksen lähemmäs miestä, kallisti päätään ja tarkasteli tuota outoa partaa toisen kasvoilla.
"Siihen ei auta kuin yksi keino."
Winter sanoi, nosti oikean kätensä pois vedestä, pyyhkäisi vasemmalla kädellään vaahdot pois sormista ja koukisti sitten oikeankäden etusormensa.
"Sun parrankasvua pitää hillitä."
Tokaistiin ja Winter painoi vasemmalla etusormellaan oikean kätensä kämmenselkää päästäen pienen partakoneen surinaa muistuttavan äänen suustaan.
"Eli ajetaan se pois. Parta vanhentaa aina liikaa."
Nainen vielä lisäsi jatkaen sitten sitä hiljaista surisevaa ääntä siirtäen oikean kätensä koukistetun sormen vasten Darcyn poskea ja lähti sitten ajamaan veto kerrallaan vaahtopartaa pois.

Kun parta oli tarkasti 'ajettu' pois, Winter laski kätensä takaisin veteen ja nosti katseensa Darcyn leuasta toisen vihreisiin silmiin.
"Noniin. Nyt ei oo enää suursmurffia."
Winter sanoi, nosti kätensä toisen poskille ja antoi keveän suukon toisen huulille pyörähtäen sitten ympäri nojaten selkänsä Darcyn rintakehään. Winter valui alemmas veteen, lähestulkoon kainaloitaan myöten ja alkoi sitten siirtelemään heitä ympäröivää vaahtoa keskemmälle aikeinaan rakentaa tornia tuosta vaahtomäärästä.
"Miten sun työpäivä meni?"

Winterin reaktio partaongelmaan oli vallan mainio ja sen kyllä näki Darcyn kasvoille kohoavasta leveästä virneestä, ja vaikka mies kuinka yrittikin olla hymyilemättä niin totaalisen paljon, ei hän mahtanut mitään sille naurunhörähdykselle, joka karkasi huulilta Winterin alkaessa pitää surisevaa ääntä. Viimeistään Winterin sanat saivat Darcyn nauraa hymisemään itseksensä ja tuo silmäili naista hymy huulillansa kareillen koko toimenpiteen ajan.
Darcy kietoi kätensä Winterin ympärille naisen nojatessa selkänsä hänen rintakehäänsä vasten ja painoi hetkeksi leukansa Winterin päälakea vasten, tutkaillen samalla Winterin puuhastelua. Kysymys sai miehen kuitenkin nostamaan leukansa nojailemasta ja ennen kuin Darcy vastasi mitään, mies painoi pienen suukon Winterin korvan alapuolelle, kunnes hymähti hiljaa.
’’Muksut tanssii jo kuin ammattilaiset. Kohta mulla ei ole enää työpaikkaa, kun ne syrjäyttää mut hurjilla tempauksillaan. Ykskin junnu vetäs tosta noin vaan pyörimään päällään ja sai jokaisen mukulan riehaantumaan totaalisesti. Sillä hetkellä mulle tuli sellainen fiilis, että oon eksynytkin lastenkaitsijaksi, enkä tanssinopettajaksi, kun jouduin juokseen ympäri salia päättömän kanan tavoin ja kokoomaan niitä lapsia takaisin aloilleen. Mut oli niitä rauhallisempiakin hetkiä, ettei tarvinnu vaan koheltaa.’’
Miehen sanat tulivat ulos kaikessa rauhassa ja tuo lopulta vain naurahti huvittuneeseen sävyyn, kurkaten Winterin olan ylitse naisen kasvoja kohden.
’’Ja sitten mä hain sen tosi loistavan tatuoinnin. Eikös ollutkin mielenkiintoinen päivä?’’
Sanojensa päätteeksi Darcy painoi uudemman kerran suukon Winterin iholle, tällä kertaa tosin olkapäähän ja vilkaisi syrjäkarein naisen silmiä kohden, antaen katseensa lopulta kiertää noissa kauniissa kasvonpiirteissä.
’’Olitko sä tänään kiltisti? Mitä sä puuhasit?’’

Winter kuunteli Darcyn selitystä pieni hymy kasvoillaan ja toisen alkaessa jo epäilemään omia kykyjään, nainen naurahti pienesti. Ei kukaan lapsi noin vain Darcyn taitoja syrjäyttäisi, siitä jos mistä Winter oli varma. Mutta no, jos niin kuitenkin jostain syystä kävisi, ainahan Winter voisi maksaa Darcylle hiukan tanssimisesta.. Vaikka se tanssi taitaisi mennä kyllä vähän eri suuntaan kuin mitä Darcy nykyään työkseen teki. Ja noh, itse palkkakin saattaisi olla jotain muuta kuin rahaa. Köh.
Huvittunut virne ilmestyi naisen kasvoille, sillä äskettäinen ajatus vain tuntui niin idioottimaiselta. Mutta silti sellaiselta, jonka saattaisi pistää toteen, jos Darcy jäisi työttömäksi.
Miehen mainitessa hieno tatuointinsa, Winter murahti pienesti mulkaisten syrjäsilmällä toisen kasvoja. Siinä tatuoinnissa ei vielä nytkään ollut mitään hauskaa, vaikka Winter olikin helpottunut siitä, että se olikin vain tussia. Vaikka Winter olikin heistä se ainoa, jolla oli tatuointi, niin ei hän kyllä noin vain antaisi Darcylle lupaa tehdä samaa. Toinen ottaisi kuitenkin jotain tuollaista älyvapaata tekstiä, josta ei sitten ikinä pääsisi eroon..
"Kävin pyörähtämässä studiolla, istuksin siellä jonkun aikaa ja lähdin sitten kattelemaan kauppoja."
Winter vastasi nojaten päänsä Darcyn olkapäälle jatkaen kuitenkin vaahtorakennustaan. Torni oli jo aika korkea ja se alkoi kallistua jo vaarallisesti vasempaan. Ennen kuin se kuitenkaan ehti kaatua, Winter halkaisi tornin puolesta välistä kämmensyrjien päätyessä yhteen ja tornin yläosa kämmenien päälle. Vaahtokasa tuotiin kasvojen lähelle ja nainen puhalsi kevyesti siihen, jolloin keskelle kasaa tuli reikä.
"Mutta ei sieltä oikein mitään löytyny."
Tuo vielä lisäsi edelliseen lauseeseensa tarkkaillen maailmaa vaahtoreiän lävitse puhaltaen sen yläosan sitten rikki. Vaahto jäi hetkeksi leijailemaan ammeen ylle, Winterin katseen seuraillessa sen laskeutumista ja lopulta käsissä ollut vaahto laskettiin veteen käsien asettuessa Darcyn käsien päälle. Silmät suljettiin, nenän kautta puhallettiin kevyt huokaus ja Winter vain päätyi rentoutumaan siinä nojapuutaan vasten.
"Kiva, kun oot kotona."
Tuo sanoi hiljaiseen sävyyn, vaikkakin selkeästi iloisena siitä, että Darcy oli kotona.

Ei hän voinut olla huomaamatta sitä virnettä Winterin kasvoilla, jonka seurauksena Darcy kohotti suurieleisesti kulmiaan ja painoi leukansa käymään naisen olkapäällä. Kulmat edelleen hämmennyksestä kohollaan mies tapitti Winteriä kohden.
’’Mitä sä mietit?’’

Darcy pisti merkille Winterin murinan ja päätti olla mainitsematta enää sanallakaan tatuoinnista .. ainakin vähään aikaan, jottei nainen nyt aivan totaalisesti menettäisi malttiaan hänen kanssaan. Mies tiesi sen, että hänen huumorintajunsa oli muutenkin jotenkin hyvin kiero ja toisinaan liiankin älyvapaa, joten Winter –raasulla oli varmasti aika usein kamalasti kestettävää ja hermojen kiristelyä, kun Darcy päätti alkaa sutkauttelemaan järjettömiä vitsejään.
Mies silmäili vaahtotornin kasautumista ja sen rikkoutumista kaikessa rauhassa, kasvoille kohoten pieni hymynkare miehen tutkiessa Winterin kasvonpiirteitä salakavalasti itseksensä.
’’Mulla ois huomenna vapaapäivä, haluaisitko sä tehdä jotain kivaa?’’
Kevyesti Darcy painoi suukon Winterin poskelle naisen nojautuessa paremmin häntä vasten ja kietoi kätensä tiukemmin Winterin ympärille, kuin suojellakseen tätä naista pahalta julmalta maailmalta vaikka henkensä uhalla. Darcy silitti etusormellaan Winterin ihoa vasten, hengitti tämän tuoksua jokaisella hengenvedolla ja tunsi itsensä joka sekunti entistä enemmän onnellisemmaksi, jos se edes suinkaan oli mahdollista.

Hymy kohosi naisen kasvoille Darcyn tiukantaessa otettaan. Vaikkei Darcyn suinkaan olisi sisätiloissa tarvinnut vaikuttaa noin omistavalta ja suojelevalta, Winter kuitenkin piti siitä piirteestä, että toinen halusi pitää hänet lähellään.
Winter silitteli kevyesti sormenpäillään Darcyn käsiä ja kieltämättä häntä alkoi nukuttaa siinä toiseen nojaten, tuntien lämmön ja tuoksun. Kylpyammeeseen nukahtaminen vaan ei ehkä ollut se viisain vaihtoehto, joten Winter asettikin varmuuden sille, että Darcy pitäisi hänet hereillä puhetulvallaan. Koska jos Winterin olisi pakko vastailla kysymyksiin ja muihin, ei hän pystyisi nukahtamaan. Ja toisin kuin yleensä, nyt se olisi vain hyväksi.
"Ajattelin, jos kirjottaisin uusia kappaleita, mutta ei se välttämätöntä oo."
Nainen vastasi kysymykseen mietteliään oloisena. Uusia sanoituksia ehtisi kyllä kirjoittamaan vähän jokaisessa välissä ja noh, ei siihen aina välttämättä erikseen aikaa tarvittu.
"Mutta jos sulla oli jotain tiettyä mielessä, niin kerro."
Lisättiin ja pieni hymy kohosi kasvoille pääkopan muistaessa Darcyn esittämän kysymyksen.
"Ja en mä äsken mitään ihmeempää miettinyt. Kunhan sain mielikuvan siitä, mitä sä sitten teet kun pennut vie sun työs."
Winter kertoi huvittuneeseen sävyyn. Nyt kun asiaa taas ajatteli, oli se aivan yhtä huvittava nyt kuin vielä hetki sitten. Ehkä Darcy saisikin tanssia ruokapalkalla. Tai sitten Winter vain tekisi Darcystä yleisen orjansa. Tosin, sitä mies kyllä oikeastaan jo oli, ainakin osittain. Mutta sittenpähän toinen olisi virallisesti tossunalunen.

( Pakko kirjottaa hirveetä vauhtia töissä, kun ei pääse illalla koneelle, joten lopputulos on pelkkää kakkaa. Anteeksi kovasti. )

Darcy hymähti kevyesti kuullessaan Winterin sanat ja antoi katseensa kohota jälleen naisen silmiä kohden, vinon hymyn kohotessa kasvoille.
''Kirjota ihan rauhassa vaan. Mut, jos susta tuntuu siltä, oon kyllä valmis vaikka lähteen sun kanssas johonkin. Jos on kiva ilma niin vaikka rannalle. Tai voidaan me löllyä vaan kotonakin. En mä pistä pahakseni sitäkään.''
Sanojen päätteeksi mies myhähti tyytyväisenä, sillä jo pelkästään ajatuskin vapaapäivästä sai olon mukavan keveäksi, kun ei tarvinnut tehdä töitä seuraavana päivänä, vaan pystyi vain rentoutumaan ja olemaan ilman sitä hengenhätää ja kiirettä. Darcy painoi suukon Winterin päälaelle, mutta suukko jäi hieman kesken, kun mies kuuli sanat, jotka hänelle oltiin lausuttu. Pelkästään jo Winterin äänestä pystyi kuulemaan, ettei kyse ollut millään tavoin viattomista ajatuksista.
''Ahaa vai niin. Musta tuntuu, että mua vähän pelottaa edes kysyä mikä tää mun ammatti sitten olisi, joten mä vain jätän suosiolla kysymättä, etten saa mitään vuosisadan traumoja.''
Mies virnisti itsekseen ja puisteli päätään kevyesti, kunnes nojasi taas leukansa Winterin olkapäälle ja silmäili hieman yläviistoon nähdäkseen nuo kauniit ruskeat silmät.

Winter avasi silmänsä Darcyn puhuessa rannalle menosta. Milloinhan viimeksi Winter oli edes käynyt rannalla? Oli siitä kyllä jo aika kauan. Yleensä Winteriä on hidastanut rannalle meno sen takia, ettei hän ole halunnut ruskettua. Eikä uiminen nyt muutenkaan ole koskaan ollut hänen juttunsa. Mutta toisaalta, uimapatjalla lojuminen on varsin mukavaa, taikka kirjan lukeminen aurinkovarjon alla..
"Ranta kyllä kuulostaa ihan mukavalta."
Nainen lopulta tuumasi. Ehkä Winter voisi kaivaa bikininsä jostakin esiin ja lähteä käymään rannalla. Eihän siellä välttämättä tarvinnut mitään erikoista tehdä.
"Mutta katotaan sitä huomenissa?"
Tuo vielä kysyi katseen kääntyessä syrjäsilmällä Darcyyn. Toinen tapitti häntä jälleen kuin mikäkin koiranpentu, vaikkei Winter nyt kokonaan miehen kasvoja nähnytkään, niin kyllä hän toisen ilmeet tunnisi. Oikea käsi kohosi vedestä, laskeutui Darcyn päälaelle, valui siitä korvan kohdalle, peukalon silittäessä kevyesti ohimoa, ja jatkoi sitten alaspäin sormenpäiden hivellessä jokaista ihokaitaletta, jota suinkin ylsi. Eli ohimolta korvan ylitse kaulalle ja aina solisluun ylitse. Sen jälkeen käsi palasi takaisin Winterin itsensä eteen, veden alle ja Darcyn toisen käden päälle.
"Ei se sun uus ammattis ois paljoa poikennu nykysestä."
Nainen päätyi kommentoimaan Darcyn aiempaan lausahdukseen ja virnistipä tuo vielä kevyesti sanojensa päälle. Sen enempää hän ei kyllä aikonut edes kertoa miehelle, mitä hän oli ajatellut, siinäpähän toinen sitten miettisi, mistä olisi kyse.
Winter valui muutamia senttejä alemmas veden alle ja sulki jälleen silmänsä. Pieni huokaus nenän kautta ja aavistuksen unisen kuuloinen ynähdys.
"Saanko nukahtaa tähän hetkeksi?"

Darcy hymisi kevyesti Winterin sanoihin rannasta ja siveli kevyesti sormenpäillään naisen käsivartta pitkin, katse harhaillessa Winterin iholla aina kaulalta silmiin saakka. Mies nyökkäsi kuullessaan kysymyksen.
''Katotaan huomenna joo. Ei mitään paineita. Jos tekee mieli löllyä vaan kotona niin ollaan sitten täällä. Tai jos sä haluatkin kirjottaa niin mä annan sulle taiteilurauhan enkä kiusaa esimerkiksi näin..''
Sanojensa päätteeksi mies painoi kevyen suukon Winterin poskelle ja väkisinkin huulille kohosi pieni onnenpoikasesta kielivä hymy, jonka Darcy tosin yritti piilottaa painaessaan päänsä Winterin olkaa vasten.
Ammattikeskusteluun mies vain mumisi enää jotakin hyvin epämääräistä olkapään ihoa vasten, kunnes nauraa hymähti ja nosti päänsä ylemmäs, siirtäessään katseensa takaisin naisen kasvoja kohden, suoraan silmiin.
''Nukahtaa? Sä oot ilmeisesti tosi väsynyt, jos sä haluat nukahtaa kylpyammeeseen. Mut nuku, jos susta tuntuu siltä. En mä lähde mihinkään.''
Mies totesi rauhalliseen sävyyn ja silmäili ympärillensä kulmat aavistuksen painuen, josko löytäisi jonkin kirjan kylpyammeen viereltä joltain vanhalta kylpemisreissulta. Darcy siirsi toisen kätensä pois Winterin ympäriltä, ravisteli sitä kevyesti kuivemmaksi ja poimi pienestä korista Stephen Kingin novellikokoelman Vuodenajat, josta Viattomuuden Syksy, tarkemmalta nimeltään Ruumis oli tarina, jota Darcy aikansa kuluksi selasi. Kirja nojasi ammeen reunaa vasten ja oli aikalailla ihmeiden tekoa, jotta mies sai käännettyä sivua seuraavaan, mutta oppia ikä kaikki.

Winter hymisi itsekseen hiljaa jotakin. Ei häntä nyt niinkään nukuttanut, tai päivä ei ollut muutenkaan miteknään kovin rasittava tai mitään, mutta lämmin kylpy ja Darcy siinä vieressä vain aiheutti sen, että häntä alkoi nukuttaa. Joten se, että Winteriä nukutti, oli ihan vain Darcyn syytä. Jep.
Kylpyhuoneesta kyllä löytyi kirja jos toinenkin Winterin jäljiltä, mutta kyllä niitä taisi jonkinverran olla myös Darcyltä peräisin. Koska toinen ei ehkä kovin mielellään lukenut Winterin kirjoja, koska suurin osa niistä oli kuitenkin ranskaksi. Tai mistäs Winter tiesi, jos Darcy lukikin hänen kirjojaan aina salaa ja opiskeli niiden kautta enemmän ranskaa. Ei sitä koskaan voinut tietää, jossei toinen sitä ääneen sanoisi.

Vaikka Winter olikin silmät suljettuina ja hiljaa paikoillaan, ei hän silti nukkunut. Kunhan vain rentoutui, kuunteli Darcyn hengitystä ja oli ajattelematta mitään. Loppupeleissä kuitenkin jokin ajatus pälkähti neidin päähän.
"Mä oon miettiny.."
Hän aloitti pitäen yhä silmänsä suljettuina ja näyttäen muutenkin siltä kuin nukkuisi.
"Kun nythän mun levyissä oon nimellä Winter Moon, niin mietin, että pitäskö mun olla pelkästään Moon."
Nainen kysyi mietteliään sävyyn, sillä jo heti alussahan hän oli pudottanut sukunimensä kaksi viimeistä kirjainta pois, mutta toisaalta pelkkä Moon voisi myös olla ovela nimi. Tokihan Winter piti myös nykyisestä nimityksestä, ja usein hänet muutenkin on mainittu keskitalven kuutamona, mutta siltikin, pitäisikö pudottaa lisää osia pois..

( IHANAA VIHDOINKIN NETTI KOTONA ZOMGG )

Darcy hymähti hiljaa kuullessaan Winterin äänen ja nosti katseensa ylös kirjan teksteistä, antaen katseensa osittain kääntyä naisen kasvoja kohden. Maltillisesti mies odotti, että Winter jatkaisi sanojaan, eikä kysellyt ensin mitään enempiä. Kuullessaan mitä Winter oli pohdiskellut, Darcy kääntyi katsomaan paremmin naisen kasvoja.
''Mä pidän Winter Moonista.''
Mies totesi ykskantaan oman mielipiteensä, mutta silti hieman pohtivaan sävyyn, kuin jättäen varaa ylimääräisillekin ajatuksille aiheesta. Ei Moon kuulostanut pahalta. Päinvastoin. Se oli veikeän kuuloinen, sointui mukavasti huulilta. Mutta ehkä se oli sitä, että Darcy oli vain niin tottunut nimeen Winter Moon.

''Mut pieni miten sulla tuli toi Moon mieleen?''

"En mä tiedä. Se vaan putkahti jostain."
Winter vastasi hetken mietittyään. Ideat vaan aina välillä pälkähtivät jostain eikä niiden alkuperää loppupeleissä edes tiennyt tarkoin. Eikä niitä aina edes halunnut tietää tarkemmin.
"Tai kun tavallaan.. Winter on arkiminä muutenkin, niin jos lavanimi olis Moon, niin tavallaan sitten ei arki ja työ sekottuis ehkä niin helposti."
Nainen jatkoi ja sanojensa jälkeen avasi silmänsä kulmien kurtistuessa aavistuksen. Jotkut ihmisethän ottivat ties mitä kummia väännöksiä artistinimikseen, toiset pitivät syntymänimellään esiintymisestä, toiset lyhentelivät nimiään ja toiset pidensivät. Joten toisaalta oliko tuo nyt ihmekkään oikeastaan, että Winter oli alkanut miettiä asiaa. Vaikka eihän sillä oikeastaan ollut mitään väliä millä nimellä sitä esiintyi, kunhan vain kuulosti hyvältä.
"En tiedä."
Tuo totesi hiukan huuliaan mutristaen.
"Eikä sitä tarvitse nyt edes päättää tai muutenkaan. Kunhan vain mietin."
Pieni olankohautus ja silmät suljettiin uudelleen. Eipä tuota tosiaan nyt tarvinut päättää, liekö koskaan tarvitsisi.

Mies laski kirjan takaisin lattialle taitettuaan ensin sivun kulmaa aavistuksen, jottei kadottaisi oikeaa sivua ja antoi toisenkin kätensä kietoutua jälleen Winterin ympärille. Darcy painoi kevyitä pieniä suudelmia naisen niskaan ja lopulta painoi vain taas leukansa Winterin hartialle. Kevyt hymähdys, josta kuulsi pieni nauru.
''Mä rakastan sua tosi paljon.''
Darcy totesi hymyn kohotessa miehen kasvoille sanojen jälkeen. Kyllähän se jo huomattiin pelkästään siitä hymystä, ettei Darcy antaisi Winterin nyt rauhoittua, ellei nainen komentaisi miestään olemaan suu kiinni ja aloillaan.
''MullaonkamalaWinterhalipula.''
Mies hymisi naurunsekaisesti Winterin olkaa vasten ja vilkaisi syrjäkarein yläviistoon, josko saisi herätettyä naisensa huomion itseensä. Tällaisessa tilanteessa joku olisi saattanut todeta vain siitä, että olisi pitänyt lopettaa moinen lapsellinen touhu, mutta Darcyn mielestä se oli vain aivan vallattoman hauskaa.

Winter kurtisti pienesti kulmiaan. Ei ihan se kommentti, jota hän olisi odottanut äskeiseen puheenaiheeseen. Mutta noh, Darcy oli Darcy ja toinen saattoi vaihtaa puheenaihetta lennosta. Kulmien rypyt suorenivat ja Winterin kasvoille kohosi hyvin pieni hymynkare. Toinen oli vain niin hölmö. Mutta silti niin rakastettava.
Miehen kuitenkin alkaessa inistä halipulasta, Winter ei voinut olla hymähtämättä pienesti. Mikäs pikkulapsi Darcystä nyt yllättäen oli tullut..?
Winter nosti kätensä pois Darcyn käsien päältä, nosti ne ylöspäin asettaen ne uudelle sijainnille miehen pään taakse. Aika tuurilla Winter oli onnistunut nostamaan kätensä juuri sopivalta kohdalta, jolloin hän ei ollut onnistunut esimerkiksi huitaisemaan Darcya käsillään, vaan kädet olivat nätisti toisen kaulan takana. Siinä varsin oudossa kulmassa Winter nyt sitten tavallaan halasi Darcya, ja sen kummempaa halausta nyt ei irtoaisi.
Hän kuitenkin avasi silmänsä, käänsi hiukan päätään ja antoi suukon Darcyn nenänpieleen.

Winterin vallan mainio halaustyyli ja se pikkuinen suukko saivat Darcyn huulille kohoamaan leveän hymyn, joka kieli jo siitä, että mies olisi voinut sanoa ääneen niin järjettömän paljon kaikkea siitä, kuinka suloisena hän Winteriä piti, mutta todennäköisesti Darcy olisi saattanut vain saada kylpyvaahtoa suuhunsa, jos olisit ryhtynyt liian lällyksi. Mutta luulisi Winterin jo tottuneen.
''Kiitos.''
Darcy totesi lopulta leveän virnistyksen kera ja nojasi selkänsä vasten ammeen seinämää. Katse kiersi hitaasti Winterin iholla, kunnes silmät pysähtyivät naisen kasvonpiirteisiin. Jälleen Darcy oli sanomassa jotakin, avasi jo suunsa sanojaan varten, mutta päättikin vain olla hiljaa.

''Winter Moon..''
Mies kuitenkin viimein hymähti ääneen ja jäi vielä omissa ajatuksissaan pohtimaan nimiasiaa tarkemmin. Kyllä, Darcy ehdottomasti oli omituinen.
''Kuule.. Hankitaanko oikeasti kissanpentu?''
Tuo yhtäkkiä katsoi Winteriä syrjäkarein silmiä kohden ja kysyi kysymyksensä täysin pokerinaamalla.

Winter hymyili pienesti Darcylle tietäen miten kamalasti toisen olisi tehnyt mieli alkaa läpisemään turhia siirappisia sanoja ääneen. Mutta Winter tiesi ilman sanojakin Darcyn ajatukset asioista ja muusta, ja tuo tunsi Winterin sen verran hyvin, että tiesi ettei niitä oikeasti tarvinnut sanoa, koska ne tiedettiin sanomattakin. Jonkinlainen yhteys heillä oli muutenkin, kuten yleensä pareille tuppasi muodostumaan ajan myötä. Heillä se tosin oli ollut aluksi yksipuoleista, koska Winter havaitsi kaikki mielenailahtelut Darcystä, mutta toinen ei osannut lukea Winteriä lainkaan. Mutta nyt sentään oli toisin, eikä Winterinkään tarvinnut kuin pienellä eleellä kertoa mitä mieltä oli asioista.
Kädet jäivät miehen niskan taakse, takaraivo nojattiin solisluun kohdalle ja katse jäi tutkailemaan vastakkaisella seinällä olevan hyllyn shampoopurkkeja. Darcyn sanoessa toisen puoliskonsa taiteiljanimen, naisen katse kohosi ylöspäin ja päätä käännettiin aavistus, jotta hän näki Darcyn kasvot. Darcyn suusta nimi kuulosti kyllä ehkä turhankin hyvältä, ja siitä hyvästä tuo sai pienen hymyn kohoamaan takaisin Winterin huulille. Ehkä hän sittenkin pitäisi nimensä Winter Moonina sen sijaan, että olisi pelkkä Moon. Ihan vain sen takia, että Darcy oli juuri äsken sanonut sen.
Miehen mainitessa kissanpennun, hymy vain leveni aavistuksen ja Winter painoi suukon toisen leukaluulle.
"Musta."
Hän sanoi katsoen pieni veikeys silmissään toista. Musta kissanpentu nyt tyypillisesti olisi niin Winteriä kuin olla ja voisi, mutta toisaalta, hän kyllä voisi ottaa ihan minkä värisen tahansa. Ehkä hän antaisi oikeasti Darcyn päättää minkä värisen pikkukaverin he ottaisivat. Ja kumpaa sukupuolta olevan.

Kuullessaan Winterin sanan ja ennenkaikkea nähdessään tuon hymyn naisen huulilla, ei voinut Darcykaan olla jälleen hymyilemättä.
''Tai miksei kenties valkoinen? Jolla on vaaleanpunainen nenä.''
Darcy virnisti omille ajatuksilleen ja hymisi. Kieltämättä voisi olla ehkä hieman huvittava näky, kun Darcyn kaltainen hieman karskimpi kaveri pitelisi sylissään pientä luovutusikäistä kissanpentua. Sellainen rimpula istumassa jättiläiskouralla.
''Voisiko se olla tyttökissa? Tässä talossa on muutenkin jo tyrkitty mies nyrkin ja hellan väliin, ettei vielä yksi nainen tekisi yhtään pahaa tai järkyttäisi meidän elämän tasapainoa liikaa. Sitäpaitsi mä en tahdo yhtäkään miestä tähän tönöön kilpailemaan sun huomiostasi mun kanssa.''
Mies höpötti pohtivaan sävyyn, vaikka kuka tahansa olisikin voinut nähdä katseesta sen kujeilevan sävyn. Varsinkin silloin, kun Darcy käänsi katseensa takaisin Winteriin, kuin olisi saanut suurenkin neronleimauksen.
''Voisin opettaa sitä avaamaan ovia. Mä en tiedä miksi. Se vaan olisi tosi siistiä.''

Winter vain hymyili. Ei hän oikeastaan muutakaan voinut tehdä, kuin vain hymyillä. Ei hän olisi aiemmin saattanut uskoa, että jossain vaiheessa hymyilisi noinkin paljon kuin mitä nykyään teki. Mutta se johtui ihan vain Darcysta. Ja siitä, että toinen oli saanut hänet taas ymmärtämään, mitä eläminen oikeasti oli. Vuosia aiemmin mitään tuollaista ei olisi saatettu edes ajatella.
"Ai sä haluat mustavalkosen elämän?"
Nainen kommentoi huvittuneeseen sävyyn katseen tutkaillessa Darcyn silmiä. Ne tuikkivat taas niin iloisesti, eikä ollut lainkaan epäselvää, etteikö mies olisi ollut onnensa kukkuroilla. Ja sanoillaan Winter tarkoitti nimenomaan sitä, että hän itse kulki yleensä mustissa, ja sitten kun kissa olisi valkea, Darcy eläisi mustavalkoisissa suhteissa. Kaikessa koomisuudessaan.
"Ja ovien avaamisen lisäks opetat sen käymään vessanpöntöllä ja vetämään vessan? Ja hakemaan ite ruokansa?"
Winter jatkoi Darcyn listaa kohottaen sitten kulmaansa. Hänelle itselleen riitti, jos kissa vain osaisi käydä tekemässä tarpeensa hiekkalaatikolle, osaisi tulla luokse kutsuttaessa ja olisi vain pieni ja söpö. Ei hänen kissansa tarvinnut osata mitään temppuja, riitti, että Darcy osasi. Darcy kun tosiaan oli vähän kuin koira - totteli kuuliaisesti, tuli luokse kutsuttaessa, osasi hullunkurisia temppuja ja kuolasi. Ainakin melkein.
"Mutta me voitais käydä kattomassa löytöeläintalosta pentuja. Sinne kun kuitenkin tuodaan jatkuvasti uusia eläimiä."
Winter sanoi jo aavistuksen vakavammalla äänellä. Löytöeläintalo oikeastaan kuulosti hänelle siltä ainoalta vaihtoehdolta käydä hakemassa lemmikki, koska ne eläimet tarvitsivat kipeimmiten kotia. Koska eivät ne turhan takia sinne olleet joutuneet, ja yleensä kaikki siellä olevat eläimet olivat niin kultaisia, ettei sitä voinut oikeasti käsittää, miten ihmiset saattoivat kohdella niitä niin huonosti.

Darcyn huulilla ollut virne leveni entisestään, jos se suinkaan oli mahdollista ja mies nauroi painaessaan nenänsä vasten Winterin poskea.
''Joo. Mustavalkoinen elämä kuulostaa oikein hyvältä.''
Mies jäi kuuntelemaan Winterin sanoja ja oli hyvä, että he molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että kissaa olisi hyvä katsoa löytöeläinkodista. Se oli käynyt mies Darcynkin mielessä. Ei hän oikeastaan ollut ennen ajatellut lemmikin ottamista, mutta nyt, kun siitä oli puhe, se tuntui jotenkin oikealta. Olisi mukavaa, jos olisi pieni toveri talossa - Winterin lisäksi.
''Mulle on kyllä oikeasti ihan sama minkä värinen se pentu on. Kunhan mä vain saan tehdä siitä sohvalöllykän, että se voi kattella meidän kanssa telkkaria niin kaikki on jees. Mehän voitais skipata se huominen rannalle lähtemis -idea ja käydä vilkasemassa sitä löytöeläintaloa ja vähän miettiä tätä juttua. Sä voit opettaa kisua soittamaan pianoa niin kuin ne pennut osaa Aristokateissa.''
Vaikka äänenpaino olikin tasaisen rauhallinen, silti viimeisen lauseen kohdalla jo pelkästään äänensävyn muutoksesta kykeni huomaamaan, että hymy oli palannut takaisin Darcyn huulille.

Winter tutkaili Darcyn kasvoja tuon puhuessa, pienen hymyn leikitellessä jälleen naisen omilla huulilla.
"Niin ja sitten sen pennun nimi olis Marie, Toulouse tai Berlioz? Vai kenties Hottikatti, Thomas O'Malley tai Herttuatar?"
Tuo kysyi varsin huvittuneeseen sävyyn. Winter kyllä muutenkin vähän epäili miten oikeasti edes luonnistuisi kissan opettaminen pianonsoittamiseen. Televisionkatselukaverin siitä nyt saisi helposti, mutta soittotaito oli kyllä ihan asia erikseen.
"Ainiin, mutta et halunnu kilpailijaa egos rinnalle, niin se ei saanu olla poika.."
Winter huomautti virnistäen aavistuksen ilkikuriseen sävyyn. Ja heti sanojen jälkeen Darcy sai jälleen kevyen suukon leukaluulleen. Tyttökissa kävi Winterille ihan hyvin. Ei sukupuolella muutenkaan mitään väliä ollut, eikä loppupeleissä itse väritykselläkään. Sopivan pennun tunnisti heti kun sen näki, ja jotta se löytyisi, sitä pitäisi käydä katsomassa.
"Mutta mennnään vaan huomenna käymään löytöeläintalolla. Tiedä jos sieltä tarttuis vielä mukaan kunnon eläintarha."
Hymyilevät kasvot katselivat hetken Darcya, suupielet kohosivat huvittuneina vielä vähän ylemmäs ja pää käännettiin takaisin eteenpäin takaraivon nojautuessa miehen solisluun tienoolle. Mistäs sitä tiesi, jos heille iskiki joku kumma hellyyden puuska, ja he tahtoisivatkin kaikki löytöeläintalon eläimet itselleen..