Just give me a second darling (K18)

"Muistaakseni ovella ei seisonut minun pomoni, vaan sinun", Lily nurisi huvittuneesti Alecin kasvojen lähellä, kun mies oli alkanut puolustaa itseään. "Ja kyllä, sinun täytyy korvata se. Tuplaten. Muuten en ole tyytyväinen, vaan murjotan loppuillan, enkä anna sinun tulla sohvalle kanssani katsomaan televisiota", vaaleaverikkö hykersi hiljaa ilkeästi virnuillen ja hakeutui suukottamaan Alecin huulia härnäävästi. "Eikös meiltä jäänytkin viime viikolla katsomatta Täydelliset Naiset? Sehän on nauhalla.."
Lily niin nautti tästä. Nautti siitä, kun hän sai härnätä ja kiusata Alecia viattomalla tavalla. Eikä Alec yleensä Lilyn härnäyksistä ollut moksiskaan. Tai no, mitä Lily nyt onnistui vain motivoimaan miestä toimimaan naisen mielen mukaan.

"Olen ollut täällä jo tunnin ja uskon, että se riittää tältä päivältä", vaaleaverikkö vastasi ja antoi käsiensä juosta miehen tummien hiusten seassa. "Lähdetään vain, jotta voit korvata minulle sen, mikä minulta jäi aamulla saamatta.." Niiden sanojen jälkeen Lily erkani miehestä hiljaa nauraen ja kipitti kevein askelin sammuttamaan cd-soittimen, joka vei sitten takaisin omalle paikalle varastoon. Tietenkin Lily otti ensiksi talteen cd-levynsä soittimesta.
Neito sulki varaston oven ja käveli sitten seinää myöten kohti liikuntasalin ovia, jonka lähettyvillä Lilyn takki sun muut tavarat olivat. Hän pukeutui nopeasti ja ojensi sitten lämpimästi hymyillen miehen suuntaan kätensä.
Hän oli valmis lähtemään viettämään iltapäivää yhdessä Alecin kanssa.

Alec katsoi Lilyä muka järkyttyneenä toisen uhkauksesta siitä, ettei antaisi miehen tulla katsomaan televisiota jos hän ei korvaisi sitä aamuista. "Ilkeä.. nyt minulla on melkoiset paineet harteilla siitä, että onnistunko korvaamaan pilalle mennyttä aamua sinulle kunnolla", hän mutristi huuliaan hivenen ja päästi sitten niiden välistä huvittuneen naurahdksen. Lily sitten totesi, että hän oli ollut tarpeeksi kauan jo täällä ja että hän olisi valmis lähtemään nytten. Alec nyökkäsi naiselle vielä ennen kuin hän lähti sammuttamaan cd-soitinta ja muutenkin valmistautumaan lähtöä varten. Mies odotteli edelleenkin neitoa siinä paikassa mihin hänet oltiin jätettykkin, mutta lopulta lähti kävelemään Lilyä kohden kun hän oli pukemassa takkia ylleen. Alec tarttui epäilemättä hetkeäkään vaaleaverikön tarjoamaan kätöseen ja lähti sitten johdattamaan itseään ja naista pois rakennuksesta, kun valot oltiin sammutettu ja ovet suljettu.

Mies ei olisi halunnut päästää missään vaiheessa irti naisen kädestä, mutta sekin tuli lopulta vastaan viimeistään siinä vaiheessa kun he saapuivat Alecin autolle. Hän avasi Fordin ovet nopeasti takin taskusta kaivamilla avaimillansa, joten pariskunta pääsi istumaan sisälle autoon ja jatkamaan matkaa kohti yhteistä asuntoansa. Jossa sitten he vihdoinkin pääsisivät jatkamaan siitä, mihin aamuisella oltiin jääty.. Tällä kertaa ilman minkäänlaisia keskeytyksiä tai ylimääräisiä vieraita. Vain he kaksi, Alec ja Lily. Niin siis toivottavasti näin kävisi. Ja jos joku yrittäisi miehelle soittaa niin se oli ainakin varmaa ettei hän enää puheluihin vastaisi tai jos ovikelloa soitettaisiin niin kumpikaan heistä ei menisi avaamaan ovea. Ei vaikka oven takana sattuisi olemaankin joku täysin muu kuin Alecin pomo.

Lopulta minuutteja myöhemmin pari oli päässyt taas tutulle parkkipaikalle asti ja lähtivät yhdessä kävelemään sisälle kerrostalorakennukseen, jossa heidän asuntonsa sijaitsi. Alec avasi oven näppärästi, kun he olivat sen eteen tulleet ja hymyili leveään sävyyn samalla Lilylle vetäessään hänet kädestä lämpimän asunnon sisälle mukanansa. Ovi sulkeutui heti samantien perässä, kun mies jo sitten painoi nälkäisen suudelman neidoin huulille ja riisui tämän ylläolevaa takkia samalla, kun potki kenkiänsä pois jalastaan. Mitäs sitä turhia odottelemaan..?

Lily katsoi miestä rakastuneesti hymyillen, kun Alec tarttui hänen käteensä ja he lähtivät siitä sitten samaa matkaa miehen autolle. Sen lyhyen matkan aikana neito oli painautunut aivan kiinni miehen kylkeen, sillä tahtoi tuntea tuon lämmön. Ja kun Alec oli ainoa henkilö, jonka Lily päästi tällä tavoin lähelleen, niin tietenkin neito oli ollut läheisyydenkipeä koko sen kahdeksan tunnin ajan, kun Alec oli ollut töissä. Nyt kun sitä läheisyyttä pääsi jonkun kanssa tuntemaan, niin tietenkin Lily oli siihen jo pahasti koukuttunut.

Automatka tuntui menneen ihmeellisen nopeasti, sillä Lily oikeasti hämmästyi hivenen nähdessään heidän jo saapuvan tutun kerrostalorakennuksen parkkipaikalle. Vaaleaverikkö taisi olla jo niin tottunut tähän samaan matkaan, minkä hän oli Alecin kanssa jo monet kerrat tehnyt, että se sai Lilyn olemaan ajattelematta koko matkaa.

Neito oli aavisteli, että Alec ryhtyisi heti toteuttamaan korvaustaan Lilylle, kun he pääsisivät sisälle asuntoonsa. Lily oli osunut oikeaan. Heti kun ulko-ovi oli sulkeutunut heidän perässään, Alec painoi huulensa nälkäisesti vaaleaverikön huulia vasten ja riisui jo malttamattoman oloisena Lilyn päällä olevaa mustaa takkia. Lily ei voinut mitään itselleen, vaan alkoi nauraa kesken suudelman tyytyväisesti ja riisui sitten omat avokkaansa jaloistaan. Takki ei löytänyt paikkaa naulakosta, vaan lattialta.
"Muista; tuplaten", hän kuiskasi karheasti miehen korvaan ja erkani miehestä kiusallaan parin askeleen verran. Lily hymyili leveästi, eikä malttanut odottaa Alecin reaktiota sanoihinsa.

Alec päästi hivenen närkästyneen äännähdyksen huuliltaan, kun Lily oli irrottautunut kauemmas hänestään. Tietysti mies halusi korvata sen menetetyn ajan aamulla vaikka sitten tuplaten, mutta naisen kiusoittelu osui todellakin kohdilleen. Eihän Alec malttanut näppejänsä millää pitää irti neidon vartalosta ja tällainen vitkastelu sai miehen tuntemaan olonsa entistäkin kärsimättömäksi. Hän lähestyi välittömästi takaisin vaaleaverikköä kosketusetäisyydelle, kun nappasi mitään sanomatta Lilyn syliinsä. Hah, kukas se nyt määräsikään kaapin paikan? Alec kannatteli edelleenkin kevyttä naista käsivarsillaan, kun hän suuteli häntä antaumuksella huulille samalla kun lähti viemään neitoa makuuhuoneen puolelle. Silmiä piti silloin siristellä auki hivenen, etteivät he vain päätyisi vahingossa törmäämään seinää päin. Lopulta mies oli laskenut neidon pehmeästi selälleen makaamaaan sängylle ja hän itse laskeutui Lilyn ylle. Alecin päälle oli edelleenki unohtunut se takki, jota hän parhaillaan riisui yltänsä.

Daisy oli havahtunut hereille kuullessaan oven aukeavan. Se nosti valppaasti päätään ylös, mutta ei kuitenkaan liikkunut mihinkään suuntaan, sillä hän aisti että Alec ja Lily ne vain siellä eikä syytä huoleen ollut. Koira nimittäin makoili parhaillaan pariskunnan sängyn alla, missä olikin aina mukavan rauhallista ja hiljaista. Pureksittavastakaan ei ollut pulaa, sillä se oli onnistunut muutaman sukan Alecilta pihistämään sinne piiloon ja järsi niitä aina tyytyväisenä. Mutta sitten koira kuuli kuinka ihmiset tulivat ovesta sisään makuuhuoneen puolelle ja sänky narisi, kun joku asettautui makaamaan sille. Se siitä rauhasta sitten. Daisy nousi jaloilleen, kipittäen pois piilostaan ja tarkastellen nyt suurin silmin sängyn päällä olevaa kahta omistajaansa. Koira päästi vaimean haukahduksen, kun he eivät näyttäneet mitenkään reagoivan koiraan.

Mies oli juuri saanut takin pois yltään ja jakoi taas kiihkeitä suudelmia Lilylle, kun kuuli koiran haukahduksen jossain lähellä. "Daisy, ei nyt.." Alec nosti huulensa hetkeksi irti naisen omista siksi hetkeksi, kun käskytti koiraa. Ja toivon mukaan koira tajuaisi lähteä huoneesta, sillä mies oli joten kuten saanut sen ymmärtämään, että aina välillä sen omistajat halusivat olla kahden kesken eivätkä ehtineet koiran kanssa leikkiä.

Lily nauroi heleällä ja viattomalla äänellään, kun Alec lähestyi häntä ja kaappasi noin vain syliinsä. Huulet otettiin vastaan ilomielin ja Lilyn kädet kietoutuivat automaattisesti miehen niskan taakse. Lily tunsi itsensä prinsessaksi, joka oli hänet pelastaneen prinssin sylissä. Ja se ajatus sai naisen vain hykertämään enemmän huvittuneisuudesta ja ilosta.
Alec laski hänet makuuhuoneessa olevalle sängylle, mikä ei tosin ollut mikään erikoinen yllätys. Asunnossa ei oikein ollut muuta paikkaa sellaiselle, mitä Lily ja Alec tulisivat pian tekemään. Tai no, olihan sohva toinen mahdollisuus ja sitten tietenkin lattia, mutta kyllä sänky vei noista kahdesta vaihtoehdosta voiton. Sängyssä oli tilaa, pehmeää ja se oli kuin luotu tällaiselle touhulle.

Daisy muistutti olemassaolostaan pariskunnalle haukahtamalla, eikä Lily voinut olla päästämättä lyhyttä kikatusta huuliensa välistä. Aivan kuin kaikilla olisi tänään jotain Lilyn ja Alecin intiimejä hetkiä vastaan.
"... Jos et kohta saa minua tuntemaan jotain taivaallista, niin minä oikeasti murjotan loppuillan", Lily esitti uhkavaatimuksensa suudelmansa lomasta ja hymyili kiusoittelevasti suudellessaan Alecia. Daisy tassutteli kiukkuisena pois makuuhuoneesta ja suuntasi sitten toiseen lempipaikkaansa; sohvan vierellä olevalle pedilleen. Daisy tahtoisi pian päästä tavanomaiselle lenkilleen ja siitä valkoinen karvapallero oli pitämässä huolen.

Vaaleaverikkö riisui sitten jo omatoimisesti oman vaaleanpunaisen paitansa, mikä hänellä oli ollut balettia tanssiessa päällä. Lily oli jo valmiiksi 'lämmennyt' (baletin takia), joten hän oli täynnä energiaa. Hänellä oli yllään vielä mustat lyhyet shortsit sekä mustat urheilurintsikat, joiden kimpussa Lilyn kädet sitten olivat.

Alec päästi tukahdetun naurahduksen naisen huulia vasten kuullessaan Lilyn uhkailevan taas häntä. Mies oli myös vienyt kätensä naisen rintaliiveille, joita tämä itsekin näperteli parhaillaan auki. Lopulta rintaliivit saatiin pois Lilyn yltä ja mies irroitti huulensa neidon omilta, katsoen sitten naista suoraan silmiin ilkikurisena. "..Entä jos teen näin..?" Alec oli kohottanut kulmaansa taas aavistuksen verran ylös esittäessään sen Lilylle arvoitukselliseen sävyyn. Mies todellakin nautti tästä ja sen pystyi hänestä huomaamaankin jo.. Hän oli laskenut katseensa taas alas siniharmaista silmistä ja painoi huuliansa nälkäisesti Lilyn kaulaa vasten, jättäen suudelmia pitkin vaaleaverikön rintakehää antaessaan huulien valua alemmas. Alecin kädet olivat taas tutkimusretkellä neidon rintojen seutuvilla, hänen hyväillessä niitä nyt täysin häpeilemättömästi. Ja kyllä, hän todellakin aikoisi hyvittää parhaansa mukaan sen äkillisen lähtönsä aamulla. Mies toivoi ettei tämän jälkeen neito edes muistaisi koko asiaa eikä varmasti hän muistaisikaan mikäli Alec onnistuisi vain aikeissaan.

Miehen yllä oli selkeästikin aivan liian paljon vaatteita, sillä päällä oleva neule rupesi tuntumaan kovin ahdistavalta sen liimautuessa kiinni Alecin kroppaan, joka oli ruvennut jo tuntumaan nihkeältä tilanteen seurauksena. Hän siis keskeytti hetkeksi puuhansa, jotta pääsisi kiskomaan neuletta pois tieltä. Ja pian neule saikin kyytiä jonnekkin sängyn vierelle kun Alec oli sen riisunut. Nyt miehellä oli yllään enää vain farkut ja tietysti bokserit, mutta vielä hän ei jaksanut niihin kiinnittää minkäänlaista huomiota. Sen sijaan Alec palautti huulensa takaisin Lilyn paljaalle iholle, tällä kertaa vieden ne naisen rinnalle kätensä viereen ja siitä lipuen hiljalleen hänen nänninsä läheisyydelle. Miehen huulille oli kehkeytynyt pienoinen virne, sillä hän jo tiesi millaisia tunteita edes pieni kosketus naisessa herättäisikään. Alec otti nännin varovaisesti suuhunsa ja imaisi sitten sitä, hyväillen samalla vaaleaverikköä käsillänsä.

Lilyn rintaliivit lähtivät nopeasti naisen yltä, kun Alec oli myös tuonut auttavat kätensä niitä availemaan. Pian neito tunsi viileyden paljaalla yläkropallaan ja se viileys tuntui oikeastaan aika mukavalta kaiken sen kuumuuden aikana, mitä hän sillä hetkellä tunsi kaikkialla muualla kehossaan. Naisen nännit olivat jo valmiiksi kovettuneet, koska noh... Lily oli jo valmiiksi seksuaalisesti jännittynyt. Sitä hän oli ollut ne viimeiset kahdeksan tuntia, kun Alec oli lähtenyt töihin ja jättänyt himokkaan vaaleaverikön yksin sänkyyn. Nyt kun sitä oltiin viimein pääsemässä tositoimiin, niin Lily oli todellakin enemmän kuin valmis.
Lily kurtisti huvittuneena ja ihmettelevästi kulmiaan Alecin johdattelevalle kysymykselle samalla, kun katsoi miestä suoraan silmiin. Pian merensinisiä silmiä ei enää nähtykään ja silloin neito tunsi kuumat huulet kaulallaan. Jo pelkästään se sai naisen huokaisemaan autuaaste ja kohottamaan refleksimäisesti rintakehäänsä ylemmäs. Kaula oli herkkää aluetta, ja kun siinä sitten tunnettiin jonkun toisen kosketus, pieninkin kosketus tunnettiin suurena. Alecin huulet suutelivat Lilyn kaulaa nälkäisinä, eikä neito vain yksinkertaisesti kyennyt pidättelemään niitä huokaavia ääniä, joita hän nyt sattui päästämään punaisten huuliensa välistä.
Ja miehet kädet Lilyn rinnoilla kaulalla olevia huulten lisäksi.. Ah, tuplasti ihanaa. Kun itse kosketti omia rintoja, kosketus ei tuntunut juuri miltään. Mutta kun joku toinen kosketti rintaa tai rintoja, niin johan keho alkoi väristä silkasta mielihyvästä.

Voi kyllä. Lily todellakin piti siitä, kuinka Alec häntä hyväili ja kosketteli. Se ei kai ollut enää kenellekään ollut epäselvää pitkiin aikoihin.

Alec irrottautui hetkeksi aikaa Lilystä riisuakseen yllä olevan paksun neuleen päältään. Ihan viisas teko, jos mies ei tahtonut saada lämpöhalvausta sängyssä Lilyn kanssa. Sitten Alec olikin jo yläosattomissa, kuten myös Lily ja painautui jälleen takaisin lämpimällä vartalollaan Lilyn siroa vartaloa vasten.
Miehen huulet olivat vaeltaneet nyt naisen rintojen luokse ja Lily oli sulkenut silmänsä odottaessaan tuntevansa pian jotain ihanaa tapahtuvan. Tuntui kuin mies härnäisi häntä. No, se varmaan pitikin paikkansa, kun sitä alkoi näin myöhemmin ajatella. Olihan Lilykin hieman Alecia härnännyt, joten tietenkin mies tahtoi härnätä vuorostaan Lilyä, joka oli nyt aivan miehen huulien armoilla.
Lily jäykistyi tuntiessaan Alecin suun kovettuneen nänninsä ympärillä. Naisen mieli toisti koko ajan samaa lausetta, joka kieli vain ja ainoastaan sitä, että Lily todellakin rakasti tällaista kosketusta. Mutta entäs sitten, kun Alec imaisi hänen nänniään ja sen lisäksi hyväili naista käsillään!
Alec tahtoi niin ajaa Lilyn järjiltään.
Vaaleaverikkö henkäisi nautinnollisesti ja haukkoi sitten kerran äänekkäästi henkeään rintakehää kohottaen lähemmäs miestä. Uudestaan, tee se uudestaan, Lilyn mieli rukoili ja hän yritti muistella, miltä äskeinen tuntemus olikaan tuntunut. Se oli ollut niin nopea tuntemus, mutta samalla niin voimakas ja mukaansa tempaava. Alecin kuumalta tuntuvat huulet hänen kovettuneen nänninsä ympärillä ja se, kun mies oli sitä imaissut... Aivan liian ihanaa.

Nyt jos joku kehtaisi heidät keskeyttää, ei Lily todellakaan vastaisi teoistaan. Hän oli niin syttynyt kuin nainen vain voisi koskaan olla ja nyt hän ei todellakaan antaisi Alecin lähteä luotaan. Ei vaikka mikä olisi.

Lilyn reaktiosta entistäkin innostuneempana Alec imaisi huuliensa välissä olevaa nänniä uudestaan, tällä kertaa aavistuksen verran voimakkaammin ja pidempään. Mies tahtoi kuulla naisen nautinnollista huokailua lisää, hän haluaisi kuulla Lilyn huokailevan miehen nimeä ääneen kiihkosta värittyneellä äänellään ja kerjäävän lisää tämän kosketusta. Tästä erittäin motivoituneena Alec siis imi ja hyväili neidon rintoja tiiviimpään tahtiin, kunnes hänen oli pakko irrottaa huulensa hapen puutteen takia. Miehen rintakehä kohoili nyt jo ihan kiitettävästi, sillä olihan hänkin siinä puuhaillessaan ja Lilyä katsellessa tullut entistäkin halukkaammaksi ja syttyneemmäksi. Niin kuin se aamuinen tuntemus olisi iskenyt nopeasti takaisin, mutta vieläkin voimakkaampana.

Ja sitten mies vei jo huulia takaisin Lilyyn kiinni, mutta tällä kertaa ne osuivat ylemmäs naisen leualle ja siitä nälkäisinä huulille. Alec suuteli häntä hyvin tiiviisti ja antaumuksella, samalla kun toinen käsi neidon rinnoilta liukui paljasta kehoa pitkin alaspäin. Lopulta käsi löytyi Lilyn alavatsalta, jota kautta se pian oli hiljalleen päätynyt shortsien alle ja niitä kiskottiin alemmas pois tieltä. Naisen shortseista hankkiuduttuaan eroon Alec liu'utti kättään taas neidon sisäreittä pitkin alushousujen ylle ja hän hieraisi kevyesti naista juuri siitä kohtaa. Mies pystyi tuntemaan jo siitä, että kuinka kuumottava polte Lilyä varmastikin kiusasi juuri sillä hetkellä alavatsan seutuvilla ja hän jatkoi hierovaa hyväilyä.

"Vieläkö luulet, että päädyt tänä iltana murjottamaan?" Alec oli hetkeksi irroittautunut suudelmasta ja kuiskaili matalalla äänellään sanoja Lilyn korvan lähettyvillä. Hänen omasta äänensävystään pystyi erottamaan hienoista mielihyvän värinää, jota hän sai sillä hetkellä jo pelkästä naiseen suodusta katseesta. Jos joku todellakin yrittäisi keskeyttää vielä tämän parin puuhastelut, niin siitä ei hyvää seuraisi eikä se todellakaan tulisi onnistumaan. Alecia ei kykenisi enään mikään tai kukaan irtaannuttamaan Lilystä, ehei.

Lily haukkoi jälleen kovaäänisesti henkeään, tällä kertaa pariin otteeseen, kun Alec tosiaan jatkoi hänen kovettuneen nänninsä imemistä. Hänen päänsä oli painautuneena tiiviisti sängyn pehmeää patjaa vasten ja selkäkin oli tapansa mukaan kaareutunut hitusen miestä kohti. Alec teki tämän niin tahallaan, tämä ajoi Lilyä tahallaan juuri siihen suuntaan, mihin Lily halusikin miehen hänet ajavan. Eli tämä todellakin oli vain hyvä asia, ei mitenkään huono. Ja LIly nautti jokaisesta Alecin kosketuksesta täysin rinnoin.

Alecin käsi oli yhä jäänyt hyväilemään naisen rintaa, kun mies oli tuonut huulensa pitkästä aikaa Lilyn huulille. Vaaleaverikkö vastasi suudelmaa ehkä liiankin innoissaan ja antoi käsiensä kietoutua miehen niskan sekä pään ympärille niin tiukasti kuin vain oli ikinä mahdollista. Alecin ei ollut enää melkein edes mahdollista irrottautua Lilyn huulilta.
Nainen tunsi miehen käden, joka oli vielä äsken hänen rintaansa hyväillyt, jatkavan matkaa alemmas ja alemmas. Eikä mennyt kauaakaan, kun Lilyn alapäätä ei enää peittänyt enää kuin ohuet alushousut.
Mies löysi naurettavan helposti Lilyn herkimmän kohdan ja sai Lilyn heti äännähtämään äänekkäämmin mielihyvästä. Naisen poskilla koristi nyt entistä syvempi puna, joka oli ilmestynyt heti Alecin koskettaessa hänen herkintään.

"Ahn.." Lily voihkaisi ensiksi miehen kysymykselle tuntiessaan Alecin käden yhä hierovan hänen herkintään. Miksi Lily olikaan pitänyt härnätä miestä murjottamisella, koska nyt Alec oli selvästi ottanut sen kuin elämäntehtäväkseen tuottaa Lilylle sitä mahdottoman suurta mielihyvää, jota Lily tosiaankin tuntui tarvitsevan. Ja vain ja ainoastaan Alec pystyisi sitä mielihyvää Lilylle tuottamaan.
"Sinähän vain, aaah... Sinä vain kiusaat minua, Alec", neito sai ähkäistyä mielihyvästä johtuneen aallon seasta ja antoi lantionsa kiehnätä anovasti miehen kättä vasten. Hänen alushousunsa tuntuivat hivenen kostuneilta. "Muista; tuplaten. Niin sitä lupasit."
Ja nyt oli Lilyn vuoro olla se härnäävä osapuoli, hihi. Voi hyvänen aika sentään, miten hyvältä Alecin hyväily Lilyn herkimmällä tuntuikaan...

".. Ja minähän myös pidän lupaukseni", mies totesi huokaisten ääneen, samalla kun vei huuliansa takaisin naisen omille suudellen niitä taas kovin nälkäiseen sävyyn. Hänen kätensä Lilyn alushousuilla ei ollut vieläkään lopettanut hyväilevää liikettänsä ja tuntiessaan naisen puskevan kättänsä vasten hänellä ei ollut aikomustakaan lopettaa sitä.. ainakaan vielä pieneen hetkeen. Oli niin ihmeellistä, että kuinka he molemmat jaksoivat innostua toisistaan kerta toisensa jälkeen aivan yhtä paljon niin kuin suhteen alkuaikoinakin. Yleensä kun suhteissa oli se tietty alkuinnostus, joka hiipui pois ajanmyötä, mutta Lilyllä ja Alecilla asiat olivat edelleenkin kovin hyvällä kantilla. Niin, olivathan he ehtineet toisensa tuntea jo.. kymmenisen kuukautta? Se oli pitkä aika. Ja se aika oli ehdottomasti ollut tähän mennessä miehen elämässä kaikkein onnellisinta aikaa, muutamaa asiaa tietysti lukuunottamatta..

Alec oli jo jonkin aikaa hillinnyt kättänsä olla tekemättä seuraavaa tekoa, nimittäin Lilyn alushousujen riisumista. Mutta nyt hän oli menettänyt estonsa sillekkin ja mies veti parhaillaan naisen ainoaa vaatekappaletta pois tämän yltä. Ja nyt kun neito makasi hänen allaan täysin alastomana, hän tajusi pitävänsä yllänsä aivan liian paljon vaatteita. Oikeastaan Alec ihmetteli sitä että miten ei ollut muka pökertynyt jo siitä kuumuuden ja tukaluuden tunteesta, eikä haarovälissä hereille noussut asiakaan tuntunut pitävän tiukan farkkukankaan luomasta paineesta. Mies avasi nopeasti toisella kädellänsä farkkujensa vetoketjua ja nosti hetkeksi tiiviisti naisen huulia syövät huulensa irti niistä, jotta farkuista eroon pääseminen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. Ei enää kauaan tarvitisisi odottaa.. onneksi. Oltiinhan tätä tavallaan ihan aamusta asti odotettu, eikä Alec ollut tuntunut saavansa kunnollista mielenrauhaa töissäkään.. no, sattuneesta keskeytyksestä johtuen.

Lily hykersi innoissaan miehen huulia vasten, kun Alec sanoi pitävänsä lupauksen. Neito haukkoi yhä kiivaasti ja äänekkäästi henkeään, kun Alecin käsi jatkoi yhä Lilyn herkimmän hyväilyä. Vaaleaverikkö tunsi jonkin kasvavan mielettömän kasvavan alavatsassaan ja hän tiesi liiankin hyvin, mikä se oli. Tai mikä se tulisi olemaan, jos Alec vain vielä jonkin aikaa hyväilisi Lilyä samalla lailla.
Alec oli jo varmasti niinä kymmenen kuukauden aikana huomannut sen, kuinka Lily nautti heidän intiimeistä hetkistään. No kuka ei nauttisi rakastelusta ja seksistä rakastamansa ihmisen kanssa? Lily kyllä tuntui nauttivan siitä aivan liikaa, mutta ei kai siinä mitään pahaakaan ollut. Hän oli terve ihminen, joka sattui rakastamaan koskettamista, hyväilyä ja läheisyyttä. Ja kyllä, seksiä ja sen tuomaa mielihyvää. Eikä Lilyn 'jano' ollut vieläkään sammunut. Hän himoitsi Alecia yhä sillä samalla tavalla kuin aivan ensimmäisellä kerralla, jolloin he olivat päätyneet sänkyyn yhdessä. Eikä se liekki tulisi vielä pitkiin aikoihin sammumaan, siitä Lily oli melko varma.

Alecin käsi lopetti Lilyn herkimmän hyväilemisen ja keskittyi riisumaan nihkeiltä tuntuvia alushousuja naisen jaloista. Lily nosti alavartaloaan sen verran, että Alec pystyisi riisumaan alushousut hänen jaloistaan. Lopulta ne olivat päätyneet jonnekin, eikä Lilyä harmittanut lainkaan niiden kohtalo. Hän hamusi himokkaana Alecin huulia, mutta huomasi miehen silloin riisuvan yllään olevia housuja. Lily auttoi tässä ilomielin Alecia ja alkoi riisua miehen yllä olevia housuja nopeaan tahtiin. Kun housuja oltiin saatu riisuttua polviin asti, keskittyi Lily Alecin yllä oleviin boksereihin. Naisen kädet koskettivat miehen pullistunutta elintä ensiksi muka vahingossa, mutta Lily palautti kätensä takaisin kohonneelle alueelle. Hän alkoi hivuttaa miehen boksereita alas ja pian nekin oltiin vedetty polviin asti. Hän veti miehen lähemmäs itseään ja tunsi Alecin erektion vasten alavatsaansa. Lily kietoi kätensä sitten miehen niskan taakse tiukasti ja pakotti Alecin huulet kohtaamaan omansa. Vaaleaverikkö suuteli miestä himokkaana ja malttamattomana. Hän ei todellakaan pystyisi hillitsemään itseään enää, tämä oli vietävä nyt aivan loppuun asti. Ei enää keskeytyksiä, ei enää minkäänlaisia häiriötekijöitä. Vain he kaksi ja vain heidän kahden yhdistyneet vartalot. Sitä Lily kaipasi ja tarvitsi.

Alec tunsi värähtävänsä mielihyvästä, kun hän tunsi Lilyn kosketuksen miehuudellansa. Niin ja tämä oli vasta ensimakua tulevasta, joka tulisi viimeinkin korvaamaan sen aamuisen ikävän keskeytyksen ja lopettaisi koko päivän miestä piinanneen tunteen. Mitäpä sitä turhia sievistelemään, kun tunne voitiin niin hyvin kuvailla pelkällä muutamalla sanalla. Alecia oli suunnattomasti panettanut, tehnyt mieli harrastaa seksiä Lilyn kanssa koko sen päivän ajan. Ihmekös tuo oli, sillä olihan heidän puuhailunsa jäänyt melkoisen ikävästi kesken. Mutta nyt mikään ei jäisi kesken vaan tämä hoidettaisiin loppuun. Kesti se kuinka kauan tahansa, niin Alec vannoi ettei jättäisi tai antaisi hommien jäädä kesken vaikka mikä olisi, vaan he lopettaisivat vasta sitten kun molempien himot oli saatu tyydytettyä.

Ei siihen kauaakaan mennyt, kun miehen housut ja bokserit oltiin Lilyn avustamana saatu vedettyä polviin asti, kun he taas olivat päätyneet huulistaan kiinni toisiinsa ja antoivat alastomien vartaloidensa painautua toisiinsa kiinni. Lopulta hän oli saanut potkittua housut lopullisesta pois jaloistaan, samaten bokserit myös ja nyt ne sijaitsivat todennäköisesti jossain sängyllä, niihin ei sen enempää jaksettu huomiota kiinnittämään. Enää yksi vaivaton liike ja he pääsisivät vihdoinkin tosi toimiin, siihen, mitä mies oli koko päivän odottanut. Pling. Mikäs se muukaan kuin nykyteknologia Alecin housujen taskuissa oli onnistunut enään heitä häiritsemään.. ? Mies oli ruveta huutamaan ääneen sen kaiken turhaantumisen seurauksesta, mikä häntä oli sinä päivänä kohdannut. Ei mitään, ei mitään Alec, yksi viesti se vain on. Ihan turhaan siitä on ruveta hermostumaan. "Sori, pakko katsoa se.. se voi olla töistä.." Hän sai soperrettua kiihkeän suudelman välistä ääneen ja lopulta pakotti itsensä irrottamaan huulensa pois naisen omilta. Alec loi kaikista parhaimman koiranpentu-ilmeen, minkä vain taitoi ja katsoi alla olevaa Lilyä tietäen, ettei tätäkään ylimääräiset keskeytykset miellyttäneet.

Hänen katseensa harhautui sitten sängyn vierelle, etsien yltä riisuttuja farkkujansa, kunnes löysikin jo etsimänsä. Farkut olivat aivan heidän vartaloidensa vierellä, joten Alecin ei tarvinnut juurikaan liikkua kaivaakseen kännykkänsä esiin housujensa taskuista.
Mies näpräsi nopeasti näppäinlukon auki ja siirtyi juuri saapuneisiin viesteihin. Gertrude, taas.. mutta miksi? Alec oli tietääkseen tehnyt jo kaiken tarvittavan raportin suhte-.. "Töiden jälkeen kuppi kahvia? Maidolla ; )"
.. Mitä ihmettä? Mitä tämä oikein tarkoitti.. ? Eihän Alec edes pitänyt kahvista maidolla, mitä se Gertrude nyt oikein meinasi? Mutta sitten miehen katse osuikin naisen kirjoittamaan silmänisku-hymiöön. Silmänisku-hymiöön! Ilme hänen kasvoillaan oli kokenut mielenkiintosen nopean muodonmuutoksen hämmentyneestä enemmänkin kauhistuneeseen.

Alec oli nyt myös täysin alastomana siinä Lilyn päällä. Neito tunsi miehen vartalon lämmön vasten omaa paljasta vartaloaan ja jo se sai Lilyn todella malttamattomaksi. Hän tahtoi sanoa Alecille suorat sanat, että mies ryhtyisi heti hommiin jotta se tunne, joka Lilyä oli koko sen hemmetin pitkän päivän vaivannut, tyydyttyisi. Mitään muuta Lily ei sillä hetkellä halunnut, hän tahtoi vain tuntea Alecin sisällään ja tuottavan naiselle mielihyvää. Ei mitään muuta!

...
"Hemmetti!" Lily ulvahti turhautuneisuudesta ja hänen kätensä asettuivat otsalle. Alecin kännykkä oli riivattu, aivan varmana oli. Eihän se muuten voisi soida aina kriittisellä hetkellä. Tosin nyt kyse oli vain tekstiviestistä, johon ei olisi edes pakko heti vastata. Mutta Alec ehtikin jo pahoitella ja irrottautua himokkaan Lilyn huulilta. Lily kirosi todella, todella harvoin, mutta nyt häneltä oli päässyt jo yksi kirosana suusta ja hänen teki mieli päästää suustaan melkoinen kirosanalitanja, jotta Alec ymmärtäisi miltä Lilystä sillä hetkellä tuntui. Montako kertaa heidät pitäisi vielä keskeyttää, ennen kuin he saisivat ollan kahdestaan rauhassa?

Lily asetti otsalle kohonneet kätensä taakse ja nousi kyynärpäidensä varaan sängyllä. Hänen aurastaan pystyi liiankin helposti huomaamaan sen, kuinka turhautunut ja seksuaalisesti jännittynyt nainen sillä hetkellä oli. Siniharmaat silmät hakeutuivat sitten Aleciin, jotta hän voisi komentaa miehen takaisin hommiin, jos mies tahtoi tänä yönä nukkua Lilyn vieressä.
Mutta Alecin ilmeessä oli jotain, mikä sai Lilyn kasvoilla olevan turhautuneen kiukun muuttumaan enemmänkin ihmettelevämmäksi. Kuka se tekstaaja oli edes ollut?
Lily nappasi puhelin Alecin kädestä, jonka ruutua mies oli jo pienen hetken ajan ehtinyt tuijottaa. Vaaleaverikkö luki tekstiviestin, luki sen pariin otteeseen, ennen kuin hän itsekin tajusi, mistä oli kyse.
"Se nainen..." Lily nurisi hiljaa, järkyttyneenä ja kiukkuisena. Silmänisku-hymiö? Mitä se oli muka tarkoittavinaan? Eihän siinä olisi mitään ihmeellistä, jos Gertrude olisi tarjonnut alaiselleen kahvit, mutta että silmänisku-hymiö? Jopa Lily tiesi, että tässä oli jotain pahasti vialla. Yrittikö... Yrittikö Gertrude iskeä Alecin? Lilyn Alecin? Eikö Gertrudelle tullut muka aamulla liiankin selväksi se, ettei Lilyn ja Alecin suhteessa ollut mitään vialla, vaan pikemmin päinvastoin; he olivat onnellisia toistensa kanssa.
Lily siis oli väärässä. Tai niin hän ajatteli. Tuskin Gertrude olisi iskenyt silmänsä Aleciin. Niin, harhakuvitelmaa vain. Ehkä Gertrudele tuo silmäisku-hymiö merkitsi jotain muuta kuin iskemistä.

Sitten Lilyn puhelin alkoi laulaa. Vaaleaverikön silmät sulkeutuivat ja nainen huokaisi pitkästi. Hän rauhoitteli itseään parin sekunnin ajan, kunnes etsi housunsa käsiinsä ja nappasi parasta aikaa soivan kännykkänsä takustaan. Tuskinpa siitä olisi mitään vaivaa, jos Lily nyt vastaisi puhelimeensa. Olihan Alec katsonut tekstiviestinsä..
Ruudussa näkyi vain numero, joten soittaja ei ollut luultavasti Lilyn tiedossa. Puhelinmyyjä?
"Lily Gleason", Lily vastasi puhelimeen pettyneellä äänellä. Kännykät, Alecin ja Lilyn kännykät päätyisivät pian sohvan patjan alle, jotta ne eivät enää paria häiritisisi.
"Hei Lily, tässä on Gertrude. Mietin vain, että saikohan Alec viestini?"
...
"Gertrude", Lily henkäisi puhelimeen. Hän oli yrittänyt pitää äänensä tasaisena ja rauhallisena, mutta hänen äänensä oli värissyt. Ja se värinä oli johtunut siitä, koska Lily ei nyt kovin mielellään juuri Gertruden kanssa puhuisi. Miksi nainen oli soittanut Lilylle ja kysynyt, oliko Alec saanut hänen viestinsä? Ei Alecin pomon viesti nyt niin tärkeä voinut olla, että tämän olisi pitänyt saada vastaus kahvikysymykseensä heti siltä samalta istumalta.
Lily ei mahtanut itselleen mitään. Hänet alkoi vallata suuri turhautuneisuus. Hän tahtoi tehdä Gertudelle selväksi, että jättäisi heidät nyt hyvän sään aikana rauhaa tai... Tai... Lily ei tosiaankaan ottaisi vastuuta teoistaan. "Kyllä, hän sai viestisi. Ei tosin ehtinyt vastata siihen, koska hänellä on nyt muuta tekemistä. Mutta minä vastaan hänen puolestaan; hän ei lähde kahville kanssasi. Ja tiedoksi, Alec juo kahvinsa mustana..!"
Sen uskomattoman ja epäLilymäisen puheenvuoron jälkeen vaaleaverikkö painoi punaista luuria ja puristi kännykkää kädessään. Milloin viimeksi Lily oli tuntenut itsensä näin vihaiseksi?

Mies ei ollut juuri mitenkään muutoin ehtinyt reagoida Gertruden lähettämään tekstiviestiin, kun kännykkä jo vietiin Lilyn toimesta hänen käsistään. Alec nosti katseensa tyhjäksi jääneestä kourastansa takaisin vaaleaverikköön, joka lukikin nyt itse sitä samaa viestiä. Mies oli hivenen hämmentynyt Lilyn äänensävystä puhuttaessa hänen pomostaan, mutta kaipa se ihan ymmärrettävää oli.. lähettää nyt tuollaisia viestejä kun Alecilla oli mielessä jotain ihan muuta kuin Gertruden kanssa kahvittelu. Maidolla. Hyh..
Ja seuraavaksi häirintävuoron saikin naisen oma puhelin, joka oli ruvennut soimaan vain hetkeä myöhemmin. Tämä päivä ei ollut todellakaan ollut edukseen, ainakaan kun otettiin huomioon se kuinka monta kertaa Lily ja Alec oltiinkaan onnistuttu keskeyttämään sen aikana.. Uskomatonta. Ei ikinä aikaisemmin ollut tapahtunut mitään vastaavanlaista. Alec puri huultansa hivenen jännittyneenä, kun nainen oli puhelimeen vastannut. Tästä ei seuraisi hyvää..

Vielä kerran, uskomatonta! Nyt miehen pomo oli kehdannut näköjään vieläpä soittaa suoraan Lilylle. Mikä sitä naista oikein riivasi..? Alec säpsähti hienoisesti ja kohottautui aavistuksen verran ylemmäs, kun hänen allaan oleva nainen oli ruvennut yllättäen puhumaan puhelimeen hyvin vihaiseen sävyyn. Mies ei ollut ikinä kuullut Lilyn puhuvan noin, mutta kerta se oli ensimmäinenkin.. Lopulta puhelu oli naisen omasta puolesta katkaistu ja Alec vei kätensä Lilyn omalle, sille jolla hän puhelintansa piteli. Mies nappasi taitavalla liikkeellä kännykän pois naiselta ja nakkasi sen sitten jonnekkin, mutta pehmeä muksahdus kertoi siitä että se oli laskeutunut turvallisesti jollekkin pehmeälle alustalle.
Lily näytti olevan vieläkin kovin vihainen ja kiukkuinen.. no, eipähän olisi kauaa..

"Unohda se viesti ja keskity tähän", Alec henkäisi hiljaisesti neidon korvaan samalla kun painoi tätä taas hellästi sängyn pehmeää patjaa vasten, jotta voisi itse asettautua tämän ylle paremmin. Mies painoi intohimoisen suudelman välittömästi Lilyn huulille ja nosti naisen jalkaa paremmin oman vartalonsa vierelle. Ja nyt vihdoinkin he pääsisivät kunnolla nauttimaan toisistansa ja saamaan tyydytystä suurenmoiseen himoonsa..
Alec ohjasi täydessä erektiossa olevaa miehuuttansa sitten jo enempää vitkastelematta oikealle kohdalle, työntyen viimeinkin Lilyn sisään. Hän päästi matalan voihkaisun huuliltansa, kun hän liukui kiduttavan hitaasti syvemmälle ja rupesi siitä pistämään lantionsa liikkeisiin vauhtia. Huulet tapailivat Lilyn huulia edelleenkin kiihkeissä merkeissä, eikä miehelle itsellään ainakaan ollut enään minkäänlaisia tuntemuksia siitä, että olisi vielä jotenkin turhautunut tai äreisssään keskeytyksistä. Päin vastoin, hän tunsi olevansa maanpäällisessä taivaassa pian, hän tunsi saavuttavansa hiljalleen sitä mielihyvän suurinta kohokohtaa, kun hänet oltiin jo kertalleen sinä päivänä (aamulla) pakotettu jättämään hommat kesken. Ja Alecin haarovälissä oleva asia tuntui kovasti muistavan sen asian.. mutta ei tietenkään vielä, nyt kun sitä oltiin tositoimiin päästy niin se tehtäisiin kertaalleen (toisenkin, miksei kolmannenkin kerran) kunnolla.

Oman kiihtyneen hengityksen ja huokailun seasta Alecin korviin kantautui yllättäen jotain ihan toisenlaista ääntä. Koiran haukuntaa! Niin tietysti.. Daisy oli unohtunut eikä se ollut päässyt vieläkään lenkille. No, Daisy saisi odottaa, sillä mies keskittyi sillä hetkellä vain ja ainoastaan yhteen naispuoliseen henkilöön siinä taloudessa.. eikö se muka jo varsin ilmiselvää ollut? Ehkä koira lopettaisi haukkumisen pian. Mutta ei, nyt haukunta tuntui kantautuvan asunnossa entistäkin korkeammalla äänenvoimakkuudella ja se tuntui lähenevän. Daisy oli todennäköisesti tepsutellut makuuhuoneen ovelle ja räksytti nyt kiukkuisena siitä omistajilleen, että nyt olisi pakko päästävä lenkille..
Ja kyllä joku muukin siinä talossa oli nyt ruvennut kiukustumaan. Tällä kertaa Alec. Eivätkö he pientä hetken rauhaa saisi yhdessä Lilyn kanssa ja saisi hoittaa hommiansa rauhassa?! Seksin harrastaminen ei kovinkaan miellyttävää puuhaa ollut silloin kun koiran vaativa räksytys riitti peittämään kaiken muun elämän äänet siinä asunnossa. Eivätkä naapuritkaan varmasti Daisyn haukunnasta pitäneet, kun Alecista ja Lilystä lähti muutenkin ihan tarpeeksi ääntä.
Mies kirosi kovasti mielessään sitä tilannetta ja hänen keskittymisensä Lilystä oli herpaantunut huomattavasti. Ääh..

Ja sitten Alec teki jotain hyvin yllättävää ja äkkipikaista. Hän oli irrottautunut naisen huulilta, vetäytynyt ulos hänestä ja kierähti pois Lilyn yltä, kovin ärtynyt ilme kasvoillansa. "Voi helvetin perse, ei tästä mitään tule..!" Mies ärisi pahantuulisena ja yritti hillitä tunteitansa kovasti, ettei hän saisi totaalista raivaria Lilyn nähden.. Hänen kasvonsa olisivat varmasti punoittaneet kasvavasta raivosta, mutta ne punoittivatkin jo valmiiksi äskeisestä touhusta.. Ja Daisy sen kuin jatkoi haukkumista! Eikö se milloinkaan väsynyt siihen?
"Minä käyn paskattamassa sen koiran.." Alec nurisi taas ja oli jo noussut ylös sängyltä, kiskoen nopeasti boksereita yllensä (mikä olikin melko hankalaksi osoittautunut teko) ja siitä sitten farkkujansa. Haarovälissä törröttävää pullotusta hän ei millään keinolla voinut piilottaa oikeastaan, mutta eiköhän se siitä.. jossain vaiheessa rauhottuisi. "Ettekö oikeasti voineet hankkia kissaa.. tai jotain mitä tahansa muuta helpompaa elukkaa?" Mies mutisi ääneen ajatuksiansa kiskoessaan heti ensimmäistä paitaa yllensä, mikä oli hänen käteensä osunut.

Lily oli ehtinyt sulkea silmänsä ja hengitellä sisään ja ulos rauhoittaakseen itseään, ennen kuin Alecin käsi otti vuorostaan puhelimen Lilyn kädestä. Siniharmaat silmät avattiin ja ne kohtasivat murjottavina Alecin katseen. Miten Lily muka pystyi unohtamaan äskeisen, sehän oli ollut aivan selvää, että Gertrude havitteli Lilyn omaisuutta. Vaaleaverikkö ei ollut koskaan aikaisemmin tuntenut itseään näin mustasukkaiseksi ja kiukkuiseksi jonkun naisen takia. Se oli naisen mielestä hämmentävää.
Mies työnsi Lilyn takaisin makaamaan sängylle ja täytyi myöntää, että Lilyllä oli vaikeuksia hillitä itsensä. Hän tietenkin yritti palauttaa mieleensä sen äskeisen kiihkon ja himon (vartalo ainakin muistutti niistä), mutta Lilyn mieli tuntui olevan tulessa. Naisen olisi tehnyt mieli vain alkaa kiukutella, mikä ei todellakaan ollut Lilyn kaltaista. Hän ei vain pitänyt siitä, kun Gertrude oli heidät jo kahteen kertaan sen päivän aikana keskeyttänyt.

Mutta heti kun Alec työntyi Lilyn sisään, huokaisi nainen murheensa ja kiukkunsa pois. Hänen silmänsä painuivat kiinni ja hetken kuluttua suuri mielihyvän aalto teki tuloaan. Oli totta, että seksi rentoutti ja toi tilalle vain mielihyvää. Lilykin voisi vastaisuudessa seisoa tämän väitteen takana. Hän ei nimittäin ajatellut enää Gertrudea ja sitä, kuinka Alecin pomo oli heidät onnistunut keskeyttämään. Lily ajatteli sillä hetkellä vain sitä, kuinka hyvältä Alec tuntui hänen sisällään ja kuinka paljon hän rakastikaan miehen hyväilyjä ja suudelmia. Nyt avain sinne taivaaseen, kiitos. Lily ei tahtonut sillä hetkellä mitään muuta kuin saada tuntea taivaan ja nähdä tähtiä. Eihän se nyt olisi liikaa vaadittu.

Näköjään jonkun mielestä kuitenkin oli. Lily oli itsekin haukkonut äänekkäästi henkeään ja milloin hän oli voihkinut Alecin nimeä, kun jonkun ulkopuolisen ääni oli kantautunut Alecin äänien yli Lilyn korviin. Vaaleaverikkö tiedosti keskeyttäjän Daisyksi, muttei kuitenkaan tehnyt elettäkään vastatakseen koiran haukuntaan. Vielä pieni hetki, pieni hetki, niin sitten asiat voitaisiin ehkä nähdä toisella tavalla..
Alec vetätyi Lilystä ja kirosi. Lilyn silmät revähtivät tyrmistyneinä auki, kun hän tiedosti sen, mitä oli tapahtunut. Ei! Ei näin voinut tapahtua! Ei enää! Miksi joku tuntui tänään vihaavan heitä? Mikseivät Lily ja Alec vain saaneet sen verran rauhaa, että voisivat tyydyttää toisensa seksuaalisilta haluilta!

Alec oli vihainen, ja niin oli nyt Lilykin. Neito oli myös noussut ylös sängyltä ja puki vaatteitaan ylleen. "No anteeksi vain, että tien varressa sattui makaamaan koira eikä kissa", Lily vastasi vihaisesti ja turhauneena, kiskoen samalla pitkähihaista neuletta ylleen. "Minä käyn Daisyn kanssa ulkona, jos se kerran on sinulle liian ylivoimaista", nainen lisäsi sitten ja kiskoi nyt farkkujaan jalkoihinsa.
Miten turha riidan alku se olikaan. Mutta täytyi muistaa, että he molemmat olivat turhautuneita sen takia, etteivät he saaneet puuhailla rauhassa toistensa kanssa. Ei Lilykään luultavasti niin kiukkuinen sillä hetkellä olisi, jos hänet ei oltaisi keskeytetty kesken seksin. Seksin keskeyttäminen oli pahinta, mitä Lily tiesi. Tunteet olivat silloin niin pinnassa, eikä silloin naista kannattanut suututtaa.
"Turha syyttää tästä minua. Sehän oli sinun pomosi, joka keskeytti meidät aamulla."
Lily asteli painavin askelin Alecin ohi kohti eteistä. Daisy hääräsi innoissaan edestakaisin tietäen, että se pääsisi pian ulos. Lily tosin ei ollut lainkaan innoissaan tai mielissään. Kyyneleet olivat kiihonneet hänen silmiinsä turhautuneisuudesta, kiukusta ja mielipahasta.

Alec puri voimakkaasti huultansa, ettei menettäisi malttiansa. Nyt jos koskaan olisi huono aika riidellä Lilyn kanssa, ja vieläpä niin turhasta asiasta. Mies katsoi tyrmistyneenä naisen perään, kun hän pyyhälsi tämän ohitse makuuhuoneesta eteiseen. "Sanoinko minä muka niin?" Mies oli taas avannut suunsa, samalla kun lähti hetkeä myöhemmin Lilyn vanavedessä pois huoneesta. Mutta hän ei seurannut vaaleaverikköä eteiseen asti, vaan jäikin seisoskelemaan seinään nojaten vähän matkan päähän hänestä ja Daisystä. "Enkä sattumoisin voi sille mitään, jos pomoni kyselee minua töihin. Tai kahville!" Alecin maltillisuudesta ei ollut enää tietoakaan ja sen selkeästi huomasikin hänen käyttämästään äänensävystä. Vaikkei miehellä ollut mitään kunnollista syytä olla vihainen Lilylle tai edes riidellä hänen kanssaan, niin jostain syystä hän vain tunsi olonsa niin uskomattoman ärsyyntyneeksi ja raivostuneeksi. Hän osasi kyllä itse yhdistää tämän nikotiinivajeeseensa (olihan siitä jo jokunen tunti ehtinyt vierähtää, kun Alec oli savukkeen viimeksi polttanut), mutta Lily ei tietenkään sitä tiennyt ja tämä kuvittelisi miehen olevan vain typerä ja ärsyttävä. Hän oli muuten oppinut hillitsemään vieroitusoireensa, kun ei Lilyn seurassa polttanut mutta vastaavanlaiseen tilanteeseen (seksin keskeytyminen) hän ei ollut osannut varautua.

"Arvostaisin myös sitä, että kunnioittaisit työnantajaani etkä tiuskisi hänelle moiseen sävyyn enään! Hän on sentään pomoni ja haluan pitää työpaikkani sekä tämän hetkisen palkkatason!" Mies seisoi nyt kädet puuskassa eteisen vierellä ja vilkuili hermostuneena milloin Lilyyn ja milloin Daisyyn, antaen katseensa vaeltaa näiden kahden välillä levottomana. "Ja entä jos olisinkin halunnut mennä Gertruden kanssa kahville? Mitä pahaa siinä olisi? Ai joo siis ymmärrän yskän.. totta kai minulla on salasuhde hänen kanssaan, tänäänkin olin koko päivän vain hänen kanssaan enkä edes mennyt töihin!"

.. Mitä mies oikein ajatteli päästäessään nuo sanat suustaan? Niin, sitä hän ei itsekään tiennyt. Sen hän kylläkin tiesi, että todennäköisesti tulisi ensi yön viettämään sohvalla siitä hyvästä. Ei Alec tietenkään ollut tarkoittanut kuulostaa niin kamalalta kuin äsken oli kuulostanut.. mutta se vain oli tapahtunut. Hän oli tahallaan ärsyttänyt Lilyä entistäkin enemmän, vaikkei naisella ollut osaa eikä arpaa hänen pahaan oloonsa sillä hetkellä edelleenkään. Hän vain sattui olemaan ainoa ihminen siinä lähettyvillä ja nyt joutui kestämään Alecin lapsellista kiukuttelua yksin. Eikä mies tietenkään tuntenut minkäänlaista halua lähteä kahvittelemaan pomonsa kanssa, kiukutellessaan sitä vain päästeli aina suustaan mitä mieleen juolahti. Hän vain toivoi ettei Lily ottaisi harkitsemattomasta kommentistaan itseensä, vaan ymmärtäisi ettei Alec tosissaan sitä ollut tarkoittanut.

Lily puki kiukuissaan takkia ylleen, kun Alec oli alkanut jälleen puhua ja puhui taas siihen sävyyn, josta Lily ei pitänyt lainkaan. Miksi mies puhui hänelle tuolla lailla, ja huusikin vielä? Ei tämä ollut Lilyn syy, eikä periaatteessa Alecinkaan, mutta jonkun syy se oli (lue= Gertruden) ja ainakin Lilyn piti päästä purkamaan sitä mielipahaa jotenkin pois. Ja se tapahtui sillä tavalla, että Lilyn liikehdinnät olivat nopeita ja suuria, mikä tietenkin kulutti enemmän energiaa ja näin Lily väsyisi nopeammin. Ehkä. Ainakin toivottavasti. Hänellä tosin tuntui edelleen olevan liian paljon energiaa. Negatiivista energiaa.

Vaaleaverikkö henkäisi pöyristyneenä, kun Alec alkoi puolustella pomonsa tekemisiä. Lily kääntyi miehen suuntaan, kun oli laittanut Daisylle remmin tämän kaulassa olevaan kaulapantaan. Neito pyyhkäisi nopeasti silmäkulmiaan, sillä kyyneleet olivat melkein päässeet tulvimaan yli. “Kyllä, hän on pomosi, joka on sattumoisin ihastunut sinuun ja tulee ihan ovelle asti pyytämään sinua töihin vapaapäivänäsi. Enhän minä osaa olla mustasukkainen tai.. Tai pahoittaa mieltäni moisesta, koska olenhan aivan liian ‘täydellinen’!” Lily sihahti loukkaantuneena Alecin sanoja lainaten ja oli asettanut kätensä rinnalleen kuvastaen, että kyllä hänkin osasi tuntea niin sanotusti pahoja tunteita. "Senkus vain lähdet kahville rakkaan pomosi kanssa, jos kerran niin haluat. En minä voi sinua mitenkään estää. Pidä hauskaa hänen kanssaan."
Eikö Lily muka saanut olla mustasukkainen siitä, kun joku toinen nainen oli ihastunut mieheen, jota Lily nyt sattui rakastamaan?

Siniharmaat silmät katsoivat nyt merensinisiä silmiä pitkään ja hetken kuluttua Lily tajusi hivenen rauhoittuneen. Muttei tarpeeksi. Hän tunsi itsensä pahaksi ihmiseksi, kun oli mennyt sanomaan Alecille jotain tuollaista. Lily ei ollut koskaan aikaisemmin suuttunut samalla lailla kuin nyt ja se hämmensi myös hänetkin.
Hän käänsi Alecille selkänsä ja avasi etuoven. Daisy pinkaisi jo innoissaan rappukäytävään. Se oli hieman hämmentynyt omistajiensa kuuluvasta äänenkäytöstä, mutta nyt se jo innoissaan odotti ulospääsyä.
“… Nähdään myöhemmin..."
Alakuloiselta kuulostaneen lauseensa jälkeen Lily astui itsekin ulos asunnosta ja sulki oven perässään. Kunhan he molemmat rauhoittuisivat, niin he voisivat keskustella asiasta kuin aikuiset ihmiset. Tosin oliko tässä enää mitään keskusteltavaa? Seksi oltiin keskeytetty jo toistamiseen sen päivän aikana ja molempina kertoina syynä oli ollut Alecin pomo, joka oli mitä ilmeisemmin iskenyt silmänsä Aleciin.

Alec oli vähällä taas avata sisäistä sana-arkkuansa Lilylle, kun hän miehen sanoja lainaillen oli kuvaillut olevansa liian "täydellinen." Mutta yllättäen mies sulkikin jo suunsa ennen kuin ehti mitään sanoa. Toinen ääni hänen sisällään huusi, että Alecin täytyisi raivostua oikein kunnolla ja jatkaa kinaamista, kun taas se toinen käski yksinkertaisesti miestä pitämään turpansa kiinni ennen kuin tilanne pahenisi entisestään. Toki he silloin tällöin väittelivät Lilyn kanssa asioista, mutta tilanne ei koskaan ollut johtanut tällaiseen huutamiseen ja toisiaan piikitteleviin sanoihin. He olivat aina väitelleet asiallisesti, mutta tämä kina oli todellakin kaukana asiallisuudesta.

Mies vain katsoi murjottavaan sävyyn vaaleaverikköä sanomatta vielä sanaakaan. Ensinnäkin, Gertrude ei ollut Alecin rakas. Ja Lily tiesi varsin hyvin itsekin, että hän oli itse ainoa rakas miehen elämässä. Toiseksi, hän ei halunnut lähteä pomonsa kanssa kahville. Oikeastaan Lily ei olisi voinut paremmin ilmaista Alecin suhtautumista kutsuun puhelimessa, kun Gertrude hänelle oli soittanut. Alec ei ollut kiinnostunut kahvittelusta kyseisen naisen kanssa eikä koskaan tulisikaan olemaan. Kolmanneksi, mies ei ikinä pystyisi pitämään hauskaa Gertruden kanssa. He kaksi olivat kuin täysin eri planeetoilta eikä Alec tätä ymmärtänyt välillä lainkaan, mutta yritti aina pitää mahdollisimman kohteliaan luonteensa yllä pomonsa seurassa. Ihan vain työn takia. Muuten mies ei haluaisi Gertrudea edes enään ikinä tavata, mutta pakkohan se oli hänenkin kanssaan yrittää tulla toimeen.. Harmi vain jos Alec oli jossain vaiheessa antanut tälle käsityksen siitä, että olisi muka kiinnostunut hänestä. Alec kun ei ollut kiinnostunut Gertrudesta, ei sitten lainkaan.

Lily sitten oli kääntänyt selkänsä, avasi oven ja heitti hyvästit ilmoille ennen kuin katosi Daisyn kanssa rappukäytävään. Alec ehti mumista ääneen jotain "heipan" tapaista kun ovi oli jo sulkeutunut. Mies tuijotti ovea edelleenkin kädet puuskassa suunnattoman pahantuulisena. Miten tilanne olikaan kääntynyt niin nopeasti päälaelleen? Kotiin tullessaan parilla oli nimittäin ollut selkeästi täysin erilaiset fiilikset tähän tilaan verrattuna. Mutta sitten Gertruden viesti, soitto.. ja Daisyn pakottava tarve päästä lenkille. Mikä tätä päivää oikein vaivasi? Tuntui siltä kuin koko päivän tarkoituksena olisi vain saada pariskunnalle suunnattoman paha mieli ja turhia riitoja. Ja sehän ei Alecille passannut, kaikista vähiten halusi Lilyn kanssa riidellä..

Mies käveli oman takkinsa luokse ja kaiveli sen taskusta jotain, mitä oli jo hetken ehtinyt kovasti kaivatakkin.. tupakka-askin. Lilyllä todennäköisesti tulisi vierähtämään lenkillä jokunen hetki, sillä hän halusi varmasti purkailla kiukkuansa rauhassa. Ja hyvä niin, viisainta heille molemmille olisi nyt saada hetki omaa aikaa ja miettiä rauhassa asioita läpi eikä huutaa niitä toisillensa loukkaavaan sävyyn. Alec raahautui asunnon pienelle parvekkeelle ja tunsi hytisevän hivenen kylmyydestä, kun parvekkeen kolea lattiataso kohtasi hänen paljaat varpaansa. Mies kun ei ollut ehtinyt siinä sukkia edes kiskomaan yllensä. Hitusen vapisevin käsin hän asetti syöpäkääryleen huuliensa väliin, sytytti sen ja imaisi sitten siitä pitkän sauhun. Huomattava helpotuksen tunne valtasi Alecin, eivätkä kädetkään enään vapisseet tai keho värissyt kylmyydestä.
Ja nyt mies vasta kykeni kunnolla ajattelemaan äskeistä tilannetta, järkevältä kannalta.. Yrittikö Gertrude tosiaankin iskeä Alecia? Tuskimpa hän nyt tosissaan! Tai siis, täytyisi olla hyvin typerä tai mielenvikainen ihminen, jos hän ei ollut huomannut sitä, että Alec oli kuin olikin varattu mies. Eikä hänellä ollut aikomustakaan pettää kumppaniansa, jota hän rakasti ylitse kaiken ja jonka kanssa hän oli onnellinen. Alec ei ikinä vaihtaisi Lilyä pois, ei Gertrudeen eikä kehenkään muuhunkaan naiseen. Miehen sydämeen mahtui vain ja ainoastaan yksi nainen ja Lily oli tullut sinne jäädäkseen.
Jos Gertrude tosiaankin vielä kerrankin yrittäisi haikailla Alecin puoleen, niin miehen olisi sanottava tälle suorat sanat.. Vaikka hän olikin miehen pomo, niin se ei tarkoittanut sitä että hänellä olisi oikeus kohdella Alecia sillä tavalla, häiritä hänen yksityiselämäänsä . Ihan vain Lilynkin takia mies tekisi niin, sillä naisesta ei varmasti mukavalta tuntunut jos kolmanneksi pyöräksi yritti epätoivoisesti tunkea joku toinen nainen.
Alec tumppasi poltetun tupakkansa parvekkeen kaiteeseen ja neppasi sammutetun savukkeen sitten alas, josta se todennäköisesti laskeutui jonnekkin kadulle. Hän ei halunnut jättää parvekkeelle minkäänlaisia todisteita Lilylle siitä, että mies olisi käynyt tupakalla siellä. Se tästä vielä puuttuisikin, lisää riidan aiheita..

Mies mateli takaisin sisälle lämpimään asuntoon sulkien oven perässään. Heti ensimmäisenä hän kävi viemässä tupakka-askinsa takaisin takkinsa taskuun ja nappasi sieltä suuhunsa hengenraikastavan, voimakkaan pastillin. Sitten hän kävi kylpyhuoneessa pesemässä huolellisesti kätensä ja veti paitaansa ylemmäs, jotta pystyisi nuuhkaisemaan sitä. Ei tupakan hajua, tai ainakaan kovin voimakasta. Ja sekin ehtisi todennäköisesti hälventymään siinä ajassa, kunnes Lily palaisi lenkiltä..
Alec poistui kylpyhuoneesta ja poikkesi keittiössä kiehauttamassa kupin teetä itselleen.. Seuraavaksi hänet löysikin istumasta olohuoneen sohvalta, jokin sattumanvaraisesti kirjahyllystä napattu teos kädessään. Nyt hän oli ainakin rauhoittunut siitä, kun Lily oli asunnosta poistunut.. Ja heti ensimmäisenä Alec aikoisi pyytää naiselta anteeksi kun tämä palaisi. Sen ainakin hän oli velkaa neidolle.. hän oli oikeasti pahoillaan, jos oli kiukkupäissään onnistunut loukkaamaan Lilyä pahastikin.

Lily haukkasi keuhkonsa täyteen happea, kun oli viimein päässyt ahdistavalta ja ahtaalta tuntuvasta rappukäytävästä viileään ulkoilmaan. Hetken aikaa nainen vain seisoi paikoillaan ulko-ovien edessä silmät suljettuina. Hän tosiaankin yritti rauhoittua, sillä tämä vihaisuus ei sopinut hänelle mitenkään. Miksi ihmeessä hän oli edes mennyt sillä lailla asioihin reagoimaan? Lily ei edes ollut vihaista tyyppiä ja hän ei ollut suuttunut samalla lailla kuin ehkä pari hassua kertaa elämänsä aikana.
Willin kanssa ollessaan hän ei koskaan aukonut suutaansa tälle, vaikka Will puhelikin oikein kauniiseen sävyyn toisista naisista. Lily muisti olleensa silloin vain alakuloinen ja sulkeutui omiin ajatuksiinsa. Nyt Alecin kanssa Lily oli niin halunnut tehdä selväksi sen, ettei tahtonut ketään heidän väliinsä. Lily kai tiesi silloin alitajuisesti Willin kanssa ollessaan, ettei hän rakastanut tätä niin sanotusti aidosti ja tiesi suhteen vielä jossain vaiheessa kuolevan? Alecin kanssa juttu taas oli niin paljon erilainen. Lily tahtoi viettää loppuelämänsä vain ja ainoastaan Alecin kanssa. Lily tahtoi Alecin olevan se ainoa mies hänen sydämessään, jota hän tulisi aina rakastamaan.

Neito niiskautti vaimeasti ja pyyhkäisi taas vaihteeksi kostuneita silmäkulmiaan. Hänen jalkansa alkoivat jälleen liikkua ja Lily käveli hiljaiseen tahtiin Daisyn kanssa, joka tosin kipitti paljon Lilyä edellä.

Miksi Lily olikaan päästänyt tilanteen sillä lailla karkaamaan käsistä. Hän olisi voinut lopettaa senkin kinastelun jo heti kättelyssä, kuten hän aina teki. Mutta ei, hänen oli ollut niin pakko vain aukoa päätään, purkaa niitä sen hetkisiä tuntemuksia ja niin edelleen. Ei olisi ihmekään, jos Alec ei puhuisi hänelle enää sinä iltana... Olihan Lily puhunut pahasti miehen pomosta ja muutenkin käyttäytynyt niin typerästi. Lily kun ei edes harrastanut pahaa puhumista toisista! Tämä oli niin ihmeellistä ja tuntematonta, että Lily pelkäsi jo muuttuvansa vihaisemmaksi ihmiseksi. Hän ei tahtonut olla vihainen tai katkera tai... Mustasukkainen. Jälkimmäiseen ei pitäisi olla mitään järkeä, sillä Lily tiesi, ettei Alec voisi ikimaailmassa häntä pettää. Ei, ei vain voisi. Lily näki sen Alecin silmistä, sen, että mies rakasti häntä. Vain ja ainoastaan Lilyä. Gertrude ei kuulunut Alecin mielessä edes niihin ihmisiin, joista mies piti.
... Taas hän oli päätynyt ajattelemaan pahaa Gertrudesta. Tästä ei hyvä seuraisi.

Lily käveli zombimaisesti eteensä ja piilotti kasvojaan huivinsa taakse. Hänellä oli niin paha mieli Alecin ja hänen äskeisestä konfilktista, joka oli oikeasti ollut heidän ensimmäinen 'riitansa'. He eivät olleet koskaan aikasemmin samalla lailla käyttäytyneet ja se sai Lilyn hieman pelokkaaksi. Hän ei tahtonut riitoja heidän välilleen, koska riidat olivat turhia ja.. Ja ne syntyivät turhista aiheista. Kuten tästä seksin keskeytys-jutusta.
Jotenkin Lilylle tuli mieleen Will-asia, joka oli Lilyä ja Alecia heidän suhteensa ns. alkuvaiheessa häirinnyt. Alec oli ollut mustasukkainen Lilystä ja nyt Lily oli mustasukkainen Alecista. Aivan kuin he pyörisivät jonkinlaista kehää. Ei kai Gertudella kuitenkaan olisi mitään pahoja ajatuksia? Eli ei kai Gertrude aikoisi tehdä mitään Lilyn ja Alecin erottamiselle? Ei, eihän nainen voisi. Koska silloin pitäisi olla mielenvikainen tai itseään täynnä oleva kusipää joka ajattelee vain alapäällään (Lily ei toki ajatellut Williä sillä hetkellä...)
Vaaleaverikkö huokaisi raskaasti ja nosti katseensa taivaalle. Hän oikeasti tahtoi vain olla käpertyneenä Alecin lämpöön, antaa miehen sivellä naisen hiuksia ja pitää hyvänään. Se kuulosti niin täydeliseltä, mutta sillä hetkellä niin kaukaiselta. Mies ei varmastikaan jakaisi Lilylle tänä iltana minkäänlaisia hellyydenosoituksia... Tai eihän sitä koskaan tiennyt, kun he eivät olleet aikaisemmin samanlaisessa tilanteessa olleet. Kerta se oli ensimmäinenkin.

Aika hurahti kuin siivillä, eikä Lily tajunnut olleensa Daisyn kanssa niin kauan ulkona. Oli kulunut yli tunti, kun Lily oli poistunut alakuloisena ja katkerana heidän asunnostaan. Nyt Lily oli vain turta ja väsynyt. Hän ei enää jaksanut olla kiukkuinen tai tuntea mitään muita 'negatiivisia' tuntemuksia. Ehkä hän vain palaisi nyt takaisin kotiin ja anelisi vaikka polvillaan Alecilta anteeksiantoa. Oli sentään lauantai ja lauantaina heidän kuului viettää vapaa-aikansa yhdessä. Eikä riidellessä typeristä asioista.

Kului kymmenisin minuuttia, kun Lily sitten viimein pääsi takaisin tutulle kerrostalolle. Hänen nenänsä ja poskenpäät olivat aivan punaiset kylmästä ja muutenkin Lily tunsi olevansa hieman kohmeessa. Eihän hän ollut paljoa edes pukenut ylleen, kun oli lähtenyt Daisyn kanssa lenkille.
Vaaleaverikkö seisoi pienen hetken heidän asuntonsa ovella ja rauhouttui. Hän ei enää sanoisi mitään julmaa tai loukkaavaa Alecille, vaan pyytäisi anteeksi typerää käytöstä ja.. Niin.
Lily tajusi, ettei hänellä ollut avaimia, vaan muisti jättäneensä ne laukkuunsa, joka lojui yhä eteisen lattialla. Nainen painoi siis ovikelloa ja odotti, että Alec tulisi avaamaan hänelle oven. Toivottavasti Alec nyt päästäisi hänet edes sisälle..

Alec oli juuri kiikuttamassa tyhjää teemukiansa takaisin keittiöön, kun kuuli ovikellon soivan. Hän vilkaisi eteisen suuntaan olkansa yli hivenen kummastuneena. Joko Lily ei ollut muistanut ottaa avaimiansa mukaan, tai sitten ovella olisi joku täysin muu henkilö. Jälkimmäistä vaihtoehtoa mies tosin toivoi kaikista vähiten, sillä hän tahtoi jo kovasti saada naisen takaisin lähellensä ja pyydellä anteeksi, hyvittää aikaisemman käytöksensä millä tahansa keinolla. Niin, jos Lily edes haluaisi puhua enään Alecille.. Sen verran typeriä sanavalintoja mies oli tehnyt, ettei hän voinut enää muuta kuin hävetä niitä. Ja toisena vaihtoehtona olisi myös se, että oven takana seisoi joku muu. Joku muu niin kuin.. Gertrude. Se henkilö, josta alunperin tämä kaikki huono oli saanut alkunsakin. Mutta tosiaan, arvuuttelu ei yhtään edistäisi oven avautumista itsekseen, joten Alec käveli varovaisin askelin eteiseen ja asetti kätensä oven lukolle. Hän avasi lukon ja käänsi kahvaa, jolloin ovi aukesi..

Mies päästi helpottuneen huokaisun huomattuaan, että ovikellon soittaja oli kuin olikin ollut Lily. Aivan joo, Alec oli meinannutkin kompastua matkalla ovelle naisen eteisen lattialla makaavaan laukkuun, mikä tietysti meinasi sitä ettei hänellä ollut avaimia mukana. "Hei.." Hän aloitti varovaiseen sävyyn, kohotettuaan katseensa ylös vaaleaverikön tuttuihin siniharmaisiin silmiin. Olen pahoillani, olen pahoillani, olen oikeasti niin pahoillani, anna anteeksi.. "Olen anteeksi- ei kun siis.. pahoillani" Mies korjasi nopeasti tajuttuaan, että kuinka oli sotkeutunut sanoissansa. Jälkeenpäin hän kurtisteli pienesti kulmiansa itselleen, kun oli näköjään taas Lilyn nähdessään menettänyt puhekykynsäkin. "En olisi saanut huutaa sinulle. Tai haastaa riitaa.. Ja se Gertrude-juttukin oli ihan typerä, en ikinä haluaisi mennä hänen kanssaan kahville. Anna anteeksi, Lily, pyydän.. teen ihan mitä tahansa."

Lily puri alahuultaansa hermostuneena, kun kuuli oven takaa askeleita. Pian ovi aukesi ja Alecin tutut kasvot täyttivät Lilyn näkökentän. Sillä hetkellä vaaleaverikkö näytti haavoittuneelta koiranpennulta, joka tahtoi saada anteeksi omistajaltaan.
"Hei.." nainen vastasi hiljaa miehen tervehdintään ja nielaisi vaimeasti. Daisy oli jo kipittänyt sisälle asuntoon, mutta ei päässyt kovinkaan pitkälle remmin takia, jota Lily yhä käsissään piteli.
Lily ei ollut pitkiin aikoihin tuntenut samanlaista hermostuneisuutta Alecin kanssa kuin nyt sillä hetkellä. Hän ei tosiaan ollut aikoihin joutunut kuumeisesti miettimään, mitä hän voisi sanoa ääneen ja sen sellaista. Riiteleminen oli typerää, eikä Lily tahtonut sen toistuvan enää.

Alec meni sekaisin sanoissaan pyytäessään anteeksi. Yleensä Lilyä olisi huvittanut tämänkaltaiset tilanteet, kun mies meni sekaisin sanoissaan, mutta nyt hän vain katsoi varovaisesti miestä silmiin pahoittelevana. Lily pudisti sitten kuitenkin pienesti päätään ja puraisi alahuultaan.
"E-ei tämä ole sinun vikasi, en.. En tiedä, mikä minuun meni", sai neito sitten viimein ähkäistyä ja henkäisi raukeasti. Hän katsoi miestä yhä silmiin ja huulet raottuivat jo valmiiksi. "Anteeksi, että käyttäydyin niin.. Minäkään en olisi halunnut haastaa riitaa kanssasi..."

Vaaleaverikkö puristi Daisyn hihnaa hienoisesti, sillä hän oli edelleen hermostunut. Lily niiskautti jälleen ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse.
Ja sitten hän löysikin itsensä painautuneena Alecin rintakehään. Lily oli piilottanut kasvonsa miehen rintakehään ja kietoi kätensä miehen ympärille. "Älä ole vihainen.." neito mumisi Alecin paitaan anovasti. "En halua olla kanssasi huonoissa väleissä, en koskaan.."

Alec otti Lilyn ilomielin rintakehäänsä vasten ja nosti toisen kätensä naisen ympärille, vetämään tätä lähemmäs miestä itseänsä. Nainen oli siis antanut hänelle anteeksi sen kaiken, sen kuinka mies oli vielä reilusti yli tunti sitten käyttäytynyt neitoa kohtaan. Ja tämä riitti Alecille, hän oli saanut anteeksi.. "Shh.. en tietenkään ole vihainen", hän kuiski rauhoittuvaan sävyyn Lilyn korvan juurelle, laskiessaan samalla päätänsä antamaan pientä suukkoa vaaleaverikön päälaelle. Voi kumpa he eivät olisi ruvenneet riitelemään.. vieläpä niin typerästä asiasta. Ja naisesta näki selvästi, että kuinka paha olo hänelläkin oli ollut sen riidan takia. Alecin puolesta riita saisi olla myös viimeinen, sillä moisia ei kaivattu pilaamaan taas parin päivää. Tämä päivä tuntui tosin muutenkin olleen kuin tuhoon tuomittu, mutta kyllä se tästä..

Mies sulki vapaalla kädellänsä eteisen oven, samalla kun veti Lilyä ja itseänsä poispäin ovelta. "Ei enään ajatella sitä, se olihan turha juttu.." Hän halusi, että nainen tuntisi olonsa taas rennommaksi eikä tuntisi turhaan syyllisyyttä tapahtuneesta. Alechan sen riidan oli aloittanut lapsellisesti vedoten siihen, että miksi Lily ja tämän sisko olivat hankinneet helppohoitoisen lemmikin sijasta juuri koiran. Eli Daisyn, joka oli vuorostaan keskeyttänyt parin intiimin hetken pitämällä kamalaa mekkalaa siitä, kun ei ollut päässyt vielä tavanomaiselle lenkilleen. Ai niin joo, se koira.. "Ehkäpä sinun pitäisi päästää Daisy irti hihnasta?" Mies totesi sitten huvittuneeseen sävyyn ja vilkaisi koiraa, joka ei tosiaankaan ollut päässyt vieläkään talutushihnan otteesta irti.

Lilyn tuntiessa Alecin käsien kietoutuvan hänen ympäri tiesi Lily, ettei ollut enää aihetta pelätä. Jos mies olisi ollut yhä naiselle vihainen, niin Alec olisi tuskin kietonut käsiään vaaleaverikön ympärille. Neidon mieli kohentui hiukan, kun hän kuuli miehen sanovan, ettei ollut vihainen. Hyvä niin..
Tuntiessaan Alecin huulet päälaellaan Lily jopa pystyi pienesti hymyilemään. Hän päästi huuliensa välistä pitkän huokauksen ja toivoi pahan olon lähtevän sitä kautta pois itsestään. Hän kun ei millään enää jaksanut murehtia heidän typerää riitansa ja sen typerää alkuperää. Mutta Lilyn vartalo ei tosin ollut vieläkään unohtanut sitä tunnetta, jota se oli saanut tuntea tunti sitten. Lily ei tosin uskaltaisi ryhtyä Alecin kanssa enää mitään harrastelemaan koska... Koska kuitenkin joku heidät keskeyttäisi ja he molemmat olisivat taas todella turhautuneita ja ärtyneitä. Tänään tuntui olevan jokin perjantain 13. päivän vastine.

Neito oli enemmänkin kuin mielessään siitä Alecin ajatuksesta, että he unohtaisivat koko jutun. Lily niiskautti jälleen ja ja erkani jonkin verran Alecin lämpöisestä vartalosta. Hän naurahti surkean kuuloisena miehen huomautukselle siitä, että Daisy pitäisi kaiketi jo päästää hihnastaan. Lily kyykistyi ja kutsui koiran luoksensa irrottaen tämän hihnastaan. Päästyään vapaaksi Daisy pinkaisi olohuoneeseen ja alkoi kelliä matolla tyytyväisesti. Lily ei tosin tätä nähnyt, sillä hän seisoi yhä eteisessä Alecin kanssa aivan ulko-oven edustalla.

"Tunnen oloni niin.. Niin typeräksi.." Lily henkäisi sitten ääni väristen ja riisui yllään olevaa takkiaan hitaasti. "En ole koskaan aikaisemmin menettänyt malttiani sillä lailla.."
Vaaleaverikkö asetti takkinsa naulakkoon ja sen tehtyään hän kietoi kätensä suojelevasti ympärilleen. Vaikka he olivatkin jo kymmenen kuukautta tunteneet toisensa, tunsi Lily tämän keskustelun olevan heidän välillään aivan uusi, tuntematon. "Minä vain olin niin turhautunut ja niin.." neito lopettikin sanansa ja puraisi alahuultaan, mitä hänellä oli tapana tehdä hermostuneena ollessaan. "En halua, että hän tulee väliimme..."
Oli kai sanomattakin selvää, kenestä Lily sillä hetkellä puhui.

Alec kuunteli tarkkaavaisena Lilyn sanoja, ilmekään värähtämättä tyyneillä kasvollansa hän vain katsoi neitoa. Mies kyllä käsitti, että ketä neito tarkoitti "hänellä", mutta hänestä tuntui silti uskomattomalta ajatukselta se, että Lily jotenkin pelkäsi että Gertrude pääsisi heidän välejänsä pilaamaan. Toisaalta, olihan se nainen tämänkin päivän aikana ehtinyt aiheuttaa vaikka minkälaista hämminkiä, mutta tämän parin väliin hän ei pääsisi. Ei sitten millään.

"Rakas, ei hän meidän väliimme tietenkään tule. En antaisi sellaisen tapahtua. Miksi edes luulet jotain sellaista..?" Hän pudisteli hivenen päätänsä ja risti sitten toisen kätensä Lilyn oman kanssa varmasti yhteen. "Olet älykäs, kaunis, ihana, hauska, rakastettava, siivouksesta pitävä, viehättävä.." Alec huokaisi syvään ja antoi pienen hymyn koristaa huuliansa. Hän olisi voinut jatkaa listaa loputtomiin, mutta Lily varmastikin jo ymmärsi miehen pointin. "Ja meidän suhteemme on kestänyt jo kaikenlaista.." Miehen hymy oli muuttunut hivenen surullisempaan suuntaan, sillä he todellakin olivat joutuneet selviämään erittäinkin raskaiden asioiden yli jo tässä vaiheessa. Will, lapsen menetys.. "Mutta se osoittaa sen, että meidän suhteemme on vahva. Se ei koskaan sorru." Tosiaan, monet parit olisivat varmasti viimeistään viimeisenä mainitussa asiassa menettäneet kokoneen toivonsa ja antaneet suhteensa kuihtua, mutta Alecin ja Lilyn jutulle ei olisi suunnattu sellaista kohtaloa. Ei todellakaan.

"Ja huomenna minulla ei ole töitä enkä myöskään ole menossa töihin, vaikka Gertrude kuinka kyselisi ja tarjoisi roimaa palkankorotusta. Emmekä vastaa huomenna yhteenkään puheluun tai viestiin. Emmekä myöskään päästä ketään sisälle tai avaa ovea kellekkään, oli oven takana kuka tahansa. Vain me kaksi.. ja Daisy pitää muistaa käyttää ajoissa lenkillä." Alec oli vetänyt vaaleaverikköä taas lähemmäs itseänsä ja se onnesta kielivä hymy oli kohonnut miehen kasvoille takaisin. Onneksi kumpikaan ei enää vihoitellut toisillensa, tilanne oli taas saanut yllättävän käänteen. Positiivisella tavalla tietysti.

Lilyn kasvoille ilmestyi 'en voi näille ajatuksille mitään' -ilme, kun Alec tyrmäsi Lilyn sanat siitä, ettei tahtonut Gertruden tulevan heidän väliinsä. Ei Lily nyt sitä aivan sillä tavalla ollut tarkoittanut, että Gertrude ja Alec päätyisivät yhteen, vaan enemmänkin sillä tavalla, että se nainen tulisi myös jatkossa heidän elämää häiritsemään.
Eikä Lilykään voinut olla hymyilemättä, kun Alec otti naisen käden omaansa ja alkoi vakuutella Lilyä tunteistaan. Alec osasi tämän homman, siis hoitaa jännittyneen ilmapiirin pois heidän yltä. Tosiaan, olihan Lilyn ja Alecin ns. lyhyessä suhteessa ehtinyt käydä kaikenlaista, mutta he olivat selvinneet niistä koettelemuksista. Ihme ja kumma. Mutta kertaakaan heidän suhteen aikana Lily ei ollut tahtonut olla erossa Alecista tai lopettaa rakastamasta toista. Nuo ajatukset eivät oikeastaan olleet edes ponnahtaneet hänen mieleensä tähän hetkeen asti, eikä Lily edes tahtonut moisia ajatella.

Neito naurahti sydämellisesti, kun kuuli Alecin toimintasuunnitelman huomiselle. Lily päätyi hymyilemään onnellisesti, kun Alec oli vetänyt häntä lähemmäs itseään. Kuinka Lilyn alakuloisuus olikin kadonnut ja kuinka huolettomaksi ja onnelliseksi hän itsensä tunsikaan.
"Rakastan sinua niin paljon.." vaaleaverikkö henkäisi ihastuksissaan Alecin kasvojen lähellä ja painoi täyteläiset huulensa pehmeästi miehen huulia vasten. "Sinä saat sydämeni elämään."
Noniin, typerästä riidasta oltiin päästy eroon ja rakkaus kukoisti jälleen. Se sopi mainiosti Lilylle.

".. Uskallammeko enää tänään yrittää vai käperrytäänkö suosiolla sohvalle television ääreen..?" kuului sitten kysymys vaaleaverikön huulilta. Lily piti kasvojaan yhä lähellä Alecin kasvoja ja hymyili lämpimästi. Hänen kätensä olivat nousseet sivelemään kevyesti miehen kasvoja ja hiuksia. Alec oli tosin luvannut Lilylle, että 'maksaisi' tuplaten aamun kesketytyksen, mutta... No, aina ei mennyt nallekarkit tasan.