Just give me a second darling (K18)

(riikka ja lily tänneee ^^)

Alec siristeli silmiänsä varovaisesti auki. Huoneessa oli hämärähkö valaistus, sillä aamu auringon tuomasta valosta ei ollut nyt tietoakaan. Ulkona satoi taas ja taivas oli harmaana sadepilvistä.. niin kuin Lontoon sää tuppasi tähän vuodenaikaan muutenkin olemaan. Mies hieraisi silmäänsä raukeasti haukotellen, ennen kuin nosti päätään hivenen ylös tyynystä nähdäkseen yöpöydän päällä sijaitsevan olevan digitaalisen kellon. 8:07?! Alecin pitäisi olla jo matkalla töi- ai niin tosiaan, nythän oli lauantai. Ei töitä siis. Eikä muuten Lilylläkään ollut töitä, olihan nyt viikonloppu..
Mies painoi päänsä takaisin tyynylle ja kääntyi kasvot naista päin, joka hänen vierellään vielä nukkui. Alec hymyili itsekseen eikä sulkenutkaan enään silmiänsä, vaikka häntä hivenen väsyttikin. Hänen yhtiin lempipuuhiinsa kuului se, kun sai vain katsella vierestä Lilyn nukkumista. Naisen kauniilla kasvoilla vain oli aina niin levollinen ilme nukkuessaan, että niitä unohtui tuijottamaan pidemmäksikin aikaa. Ja yleensä Alec katselikin naista niin kauan, kunnes hän heräili unestaan. Se oli ehdottomasti myös yksi päivän parhaimmista kohdista, kun mies sai toivottaa heti ensimmäisenä neidolle hyvät huomenet ja nähdä kuinka toinen heräsi.

Lilyssä oli ehtinyt tapahtua taas edistystä. Siis edistystä siitä, kun hän oli saanut.. keskenmenon kaksi kuukautta sitten. Alec muisti vieläkin sen kuin eilisen päivän, kun se oli tapahtunut. Mies muisti kuinka nainen oli itkenyt ja itkenyt vain päiviäkin sen jälkeen, mutta lopulta sitten itkulle oli tullut vihdoinkin loppu. Mies yritti parhaansa mukaan olla neidolle mahdollisimman paljon tukena ja auttaa tätä pääsemään yli tapahtuneesta, mutta ei moista ihan missään pikku hetkessä unohtaisi kukaan. Tai ainakaan Lilyn kaltainen ihminen, joka niin kovasti olisi halunnut lasta ja rakasti lapsia.
Ei Aleckaan sen kummemmin voinut. Paljon paremmassa kunnossa hän oli kuitenkin kuin Lily, mutta silti.. mies ei ollut yhtään odottaa sitä äkkinäistä muutosta tulevaisuuteen ja oli halunnut saada sen lapsen ihan yhtä paljon kuin Lilykin oli halunnut. Mutta kai sen harmittavan tosiasian kanssa tulisi vain yrittää tulla toimeen.. helppoa se ei tosin ollut heille kummallekkaan.
Mies oli vielä harmikseen ratkennut taas tupakoinnin tielle. Se vain oli tapahtunut.. Alec oli huomannut menettävänsä malttinsa viimeaikoina tavallistakin helpommin ja useammin, kun eräänä kohtalokkaana työpäivänä sitten hän oli ruokatunnilla käynyt ostamassa askin savukkeita. Sinne meni sitten sekin yritys lopettaa tupakointi kokonaan.. Lily ei asiasta vielä onneksi tiennyt. Eikä saisikaan tietää, jos sitä Alecilta kysyttäisiin. Hän tiesi ettei nainen pitäisi siitä että mies oli ruvennut taas myrkyttämään itseänsä sisältä päin, edesauttaen syöpää ja ties mitä muita miljoonia terveysriskejä. Niin eivätkä tupakoitsijat tunnetusti muutenkaan kovin miellyttäviltä tuoksuneet.. sen seikan Alec yritti pitää piilossa ja oli ruvennut pitämään aina hengenraikastavia pastilleja ja purukumeja mukanaan, jotta hädän tullen hän pystyisi peittämään tupakanhajua Lilyltä. Ai miten niin muka säälittävää?

Lily huokaisi raskaasti nukkuessaan ja käpertyi hitusen sykkyrälle. Neito alkoi hiljalleen heräillä, mutta silmät pysyivät yhä kiinni. Viimeiset pari kuukautta olivat olleet rankkoja, mutta niistä oltiin selvitty. Ainakin toistaiseksi. Keskenmenon jälkeen ensimmäiset parit viikot ne vasta rankkoja olivat olleet. Lily oli itkenyt itsensä aina iltaisin uneen ja saanut aamulla herätä silmät täynnä rähmää. Hänen mielensä oli ollut hyvin synkkänä ja muutenkin masentunut olemus suorastaan paistoi hänestä. Ja sitten kolme viikkoa keskenmenon jälkeen Lily löysi itsensä lääkäristä uusimassa masennuslääkkeidensä reseptiä. Ilman masennuslääkkeitä neito ei ehkä olisi tästä selvinnyt, sillä heti alettua niitä syömään mieliala oli kohonnut hitusen. Niiden avulla Lily jaksoi hieman paremmin, mutta... Mutta tuntui väärältä olla kertomatta sitä Alecilel. Niin, tässä oli vahingossa käynyt niin, ettei Lily ollut kertonut Alecille siitä, että oli alkanut taas syödä masennuslääkkeitä. Lily oli kuitenkin tehnyt itselleen lupauksen, että hän lopettaisi masennuslääkkeiden syömisen heti, kun hän olisi sen verran vahva.
Edelleen Lily söi masennuslääkkeitä, eikä ollut niiden syömistä ainakaan lähiaikoina lopettamassa. Lily oli alkanut pelätä, että ilman lääkkeitä hän ei jaksaisi nousta enää aamuisin sängystä.

Miten vaikeaa se olikaan ollut, kun hänen oli pitänyt kertoa perheelleen keskenmenostaa. Miten Lily olikaan itkenyt ja surrut tapahtumaa puhelimessa äidin hyssytellessä puhelimen toisessa päässä. Elena paljasti sitten, että hän oli epäillyt keskenmenon mahdollisuutta. Koska hänellä oli myös ollut sama vika kuin Lilyllä; hän oli ollut lääkäreiden mukaan liian heikko kantamaan lasta ja oli itsekin saanut kaksi keskenmenoa ennen Charlotten syntymää. Charlottelle ennustettiin myös samaa kohtaloa kuin äidillään, mutta synnytti kuitenkin kolme lasta.
Eli tämä oli sukuvika. Heidän sukunsa ei saanut jatkua (tai niin se ainakin Lilystä tuntui). Jos hän tulisi olemaan suvusta se, joka ei koskaan saisi lasta? Ajatus hirvitti ja sai Lilyn entistä enemmän pelokkaaksi ja heikommaksi.
Lily oli alkanut pitää taas balettitunteja, viime viikolla. Ennen sitä hän oli alkanut kyynelehtiä aina, kun näki pienen lapsen. Mutta nyt hän pystyi taas jotenkin elämään. Olihan se vaikeaa, yrittää olla iloinen lasten ympäröimänä, mutta tieto siitä, ettei itse ehkä koskaan tulisi saamaan omia lapsia, oli musertava. Lily kuitenkin kesti ja hän oli siitä ihmeissään. Hän tosin kiitti tästä masennuslääkkeitään, ne olivat varmasti edesauttaneet Lilyä pärjäämään.
Kyllä Lily edelleen itki. Hän tosin itki Alecin tiemättä. Lily itki aina suihkussa ollessaan, jolloin hänen itkunsa ei kuulunut. Olihan hänellä jo kokemuksia itkemisestä ja sen salassa pitämisestä. Lily ei vain ollut enää halunnut tuoda Alecille ylimääräistä murhetta, joten oli päättänyt pitää tämän itkemisasian omana tietonaan. Alecin seurassa Lily tahtoi olla onnellinen, itkeminen ei saanut enää tulla heidän väliin. Hän pelkäsi menettävänsä Alecin, jos jatkaisi yhä lohdutonta käyttäytymistään.
Kun he olivat keskenmenon jälkeen ensimmäisen kerran yrittäneet rakastella, oli Lily purskahtanut hillittömään itkuun. Noin vain, kesken kaiken. Hän oli tuntenut olonsa syylliseksi, sillä Lilyn mielestä hän ei olisi saanut tuntea mitään niin ihanaa sen hirveän jutun (keskenmenon) jälkeen. Mutta sitten, kun he seuraavan kerran kokeilivat läheisempää kosketusta, oli Lily selvinnyt siitä jo edellistä paremmin. Lily oli kuitenkin onnistuneen rakastelun jälkeen tullut hivenen riippuvaiseksi Alecista ja heidän tuokioistaan. Rakastelu ja seksi olivat nimittäin mitä mainion keino unohtaa kaikki muu.

Neito rupesi sitten viimein raottamaan silmiään. Siniharmaat silmät olivat puoliksi avattuina, kun ne alkoivat hahmottaa asioiden ääriviivoja. Lilyn katse kohottautui sitten ylemmäs ja hän huomasi Alecin jo heränneen. Neito katseli Alecia hetken aikaa hiljaisena ja liikkumattomana, kunnes asetti omat kätensä päänsä alle tukemaan.
".. Huomenta.." vaaleaverikkö kuiskasi melkein äänettömästi ja silmäili miehen kasvoja yhä hitusen väsyneenä. Lilyn katseesta pystyi yhä näkemään sen pienen surun, mutta neito yritti peittää sen pienesti hymyilemällä. Hän tuli lähemmäs Alecia ja tunsi pian toisen lämmön omassa kehossan.

Alec palasi takaisin ajatuksistansa siihen hetkeen, kun hän oli huomannut Lilyn heränneen ja avanneen silmänsä. "Huomenta", mies sanoi hiljaa ja antoi käsivartensa kiertyä neidon vartalon ympärille, kun hän lähestyi miestä. Alec oli huomannut naisen surullisen katseen eikä voinut olla tuntematta pientä pistosta sydämessään. Milloin he oikein pääsisivät tämän yli..? Mies ei halunnut, että Lily kärsisi vielä pidemmänkin aikaa surkeasta olosta. Hän pelkäsi sitä että jos nainen masentuisi entisestään ja Alec menettäisi hänetkin.. mutta sitä ei tapahtuisi. Mies ainakin yritti parhaansa siinä, että voisi ehkäistä sen.

Mies painoi hellän suudelman Lilyn huulille ja toivoi, että se oli edes jollain tavalla piristänyt häntä. Aleciin se ainakin tehosi. Suudelma oli jäänyt tosin lyhyemmäksi, sillä mies oli jo irrottanut huulensa naisen omilta ja katsoi häntä suoraan silmiin, pieni hymynkare kasvoillaan. "Mitä haluaisit tehdä tänään? Vuokraataanko joku leffa vai..?" Alec oli taas avannut suunsa ja ehdotti kysyvästi naiselle asiaa. Niin, tuskinpa he uloskaan tänään lähtisivät, mikä ei kyllä muutenkaan ollut mitään pariskunnan tapaista. He molemmat viihtyivät paremmin pelkästään toisiensa seurassa kuin jossain isoissa ja ruuhkaisissa ravintoloissa, mitkä kuhisivat täynnä ihmisiä. Ja kaikista vähiten he vieläpä tässä tilanteessa minnekkään haluaisivat lähteä. Rauhallinen koti-ilta oli siis melko turvalliseksi (ja mukavaksi) ilmennyt tapa parin vapaapäivien viettoon.
Alecin huulet olivat vieläkin kovin lähellä naisen kasvoja ja ne miltei hipoivat taas toisiansa. Vaikka nämä ajat olivatkin olleet kovin synkkiä heidän suhteessa, niin ei se rakkaus tai edes rakkauden osoitukset olleet mihinkään hävinneet tai muuttuneet. Alussa heidän oli ollut tosin vaikea edes rakastella taas, kun Lily oli purskahtanut itkemään kesken kaiken. Siinä vaiheessa Alec vasta oli kunnolla tajunnut, että kuinka syvät jäljet keskenmeno olikaan jättänyt naiseen. Mutta vähitellen pari oli taas onnistunut rakastelussakin ja pienoinen askel eteenpäin ylitsepääsemisestä oltiin otettu. Tai ainakin Alecista niin tuntui..

Lily henkäisi rentoutuneesti, kun Alecin kädet kietoutuivat häne ympärilleen ja vetivät naista vain entistä lähemmäs miestä. Vaaleaverikkö vastasi väsyneesti miehen suudelmaan (hei, hän oli vasta herännyt) ja suudelman jälkeen hän sulkikin hetkeksi aikaa silmänsä. Kun Alec alkoi esittää kysymyksiä päivän suunnitelmista, Lily avasi silmät jo paljon heränneemmin ja uppoutui katsomaan Alecin kauniita silmiä.
"Hmm.. En osaa vielä sanoa.." Lily mutisi, sillä nyt hänestä ei olisi vielä miettimään juuri mitään. Pian kuitenkin Lilyn mieleen kuitenkin ponnahti yksi asia, jonka he voisivat nyt tehdä.
Neito antoi huuliensa painautua Alecin huulia vasten ja suudelma oli jo äskeistä virkeämpi. Lily antoi käsiensä asettua Alecin kasvojen molemmille puolille ja hyväili miehen kasvoja hennosti.

Miten mukavalta ja hienolta ajatukselta rakastelu aamulla tuntuikaan. Tai ainakin Lilystä se tuntui hyvältä idealta. Nyt kun heillä ei olisi mitään kiirettä tänään, olihan lauantai, niin aikaa olisi vaikka yllin kyllin. Eihän heillä tosiaan ollut päivälle mitään sen erikoisempia suunnitelmiakaan.
Vaaleaverikön suudelma muuttui sitten intohimoisemmaksi ja viestitti selvästi Alecille, että 'tässä ja nyt'. Lilyn kädet lähtivätkin sitten koskettelemaan Alecin kaulaa, niskaa, olkapäitä, kylkiä, rintakehää... Kaikkea mahdollista, mihin Lily käsillään ylettyikään. Samoihin aikoihin Lily tajusi, ettei häntä väsyttänytkään enää yhtään.

Alec vastasi naisen suudelmaan sitä mukaa, kun Lily suudelmaa muutti. Hän päästi hivenen yllättyneen henkäyksen huuliensa välistä, kun neito oli ruvennut suutelemaan miestä intohimoisempaan sävyyn ja kosketteli käsillään Alecia. Ei miehellä tosin mitään sitä vastaan ollut, mikäli hän oli siis nyt käsittänyt Lilyn vihjauksen oikein. Tai no oikein ja oikein, mitä muutakaan nainen olisi voinut viestittää sillä tapaa? Mies kierähti nopeasti vaaleaverikön ylle, jolloin heidän huulensa erkanivat toisistaan vain pienoiseksi hetkeksi. Mutta sitten Alec painoi taas ahnaan suudelman Lilyn suulle, antaen käsiensä vaeltaa pitkin naisen kehoa hyväilevin liikkein. Tämä jos mikä se vasta viimeistään yöunilta herätti ja oli ehdottomasti tehokkaampi energian lähde kuin pannullinen vahvaa kahvia. Eikä heillä mitään kiirettäkään olisi, päivä oli vasta alkanut eikä kummallakaan ollut töitä lauantaisin. Joten mikäs sen parempi startti päivälle muka olisi kuin.. no, tämä?
Mies suuteli naista vielä pitkään suulle, ennen kuin antoi huuliensa valua hiljalleen alemmas Lilyn kaulaa kohden. Hän näykki sitä varovaisesti, ettei jättäisi jälkeensä naisen kaulalle kirkuvan violetteja fritsuja, mutta kuitenkin hyvin nälkäiseen sävyyn. Toinen käsistä liukui hellästi neidon vatsalla, ennen kuin Alec hivutti sitä paidan alle vetääkseen sen pois tieltä peittämästä Lilyn vartaloa. Alecin vartalo painautui ajottain tiukasti neidon omaa vasten ja suudelmia jaeltiin jo jokapuolelle, minne mies vain niitä pystyi antamaan.

Ja sitten, juuri kun mies oli onnistumassa aikeissa saada vaaleaveriköltä paitaa pois päältä, nykyteknologia muistutti olemassa olostaan ja rupesi soimaan ja värisemään häiritsevästi vasten puisen yöpöydän pintaa. Alec nosti turhautuneena katseensa pois Lilystä ja vilkai sitten kännykkänsä suuntaan, joka selvästi vaati huomiota itselleen. Kuka häntä oikein kehtasi tähän aikaan aamusta häiritä, ja vieläpä vapaa päivänä? Mies ei mitään edes sanonut, kun oli jo kurottautunut hivenen yöpöydän suuntaan ja painanut yhdellä painalluksella "hiljennä." Sitten matkapuhelin jo sai kyytiä, kun Alec ilman minkäänlaista vilkaisua näyttöön edes tiputti sen pöydältä lattialle, palaten takaisin Lilyn puoleen. "Tuskimpa se enään meitä häiritsee", hän henkäisi vienosti hymyillen ja jatkoi taas Lilyn paidan riisumista, kuin äskeistä ei olisi tapahtunutkaan.

Alecillakaan ei tainnut mitään vastaasanomista tähän olla, joten mikäs tässä ollessa. Lilyn toinen käsi oli miehen hiusten seassa ja painoi tämän päätä lähemmäs kaulaansa, jonka kimpussa Alec parhaillaan oli. Neidon rintakehä kohoili innostuneesti ylös ja alas ja jalat olivat menneet hieman koukkuun pitäessään Alecia välissään.
Juuri, kun Lilyn valkoista toppia oltiin saamassa riisuttua pois, tilanteen keskeytti Alecin soiva puhelin. Kauaa se ei kuitenkaan paria häirinnyt, kun Alec hiljensi sen ja puhelin sai kyytiä. Lily naurahti hiljaisesti päätään pudistellessaan Alecille, joka jatkoi jälleen Lilyn paidan riisumista. Pian Lilyn toppi jo löysi paikkansa jostain sängystä ja neito oli täysin yläosattomissa siinä Alecin alla.
Jälleen Lily veti Alecin ahnaaseen ja hellivään suudelmaan, kun hänen jalkansa kävivät miehen boksereiden kimppuun aloittaen niiden riisumisen. Vaaleaverikkö tunsi itsensä harvinaisen himokkaaksi sillä hetkellä ja tahtoi saada mahdollisimman nopeasti tyydytystä ihmeellisen nopeasti kasvaneeseen himoonsa.

Samalla kun Lily riisui jaloillaan miehen boksereita tämän jaloista hänen kätensä hyväilivät kiihkeästi Alecin paljasta rintakehää. Nopeasti, nopeasti.. Vaikkei heillä mikään kiire ollutkaan, tahtoi Lily jo tuntea miehen sisällään ja hyväilevän tämän taivaallisiin tuntemuksiin asti. Sen jälkeen Lily jaksaisi taas yhden päivän Alecin kanssa ja... Ehkä hän voisi olla onnellinen pitkästä aikaa. Hän oli nimittäin itsekin jo suoraan sanottuna kyllästynyt itseensä ja omaan masennukseensa, joten kai sitä sai toivoa itselleen hitusen onnellisuutta..? Alec oli ollut ihmeellisen maltillinen ja kärsivällinen Lilyn kanssa, ettei Lily tuntunut osaavan mitenkään kiittää miestä siitä. Kovin moni ei varmastikaan olisi jaksanut tällaistä itsesäälissä ja tunnontuskissa rypevää neitoa katsella. Ainakaan kovin kauaa. Alec oli ainutlaatuinen ja ihmeellinen, joka ansaitsi olla onnellinen.
Lily tahtoi tehdä Alecin onnelliseksi, vaikka vain rakastelulla. Hän tekisi mitä vain, kunhan mies hymyilisi ja kannustaisi naista eteenpäin. Nimittäin vain Alec pystyisi tekemään Lilyn onnelliseksi.

Alecin puhelin, joka värisi lattialla äänettömänä, lopetti sitten värinänsä ja lojui hylättynä lattialla.

Lilyn paita oltiin saatu riisuttua ja nyt nainen kävi Alecin boksereihin kiinni, jotka olivatkin ainoa vaatekappale miehen yllä enää. Vaatteen alla olikin ruvennut juuri tuntumaan yllättävän nopeasti aivan liian ahtaalta ja mies auttoi kiskomaan bokserit yltänsä nopeasti. Nyt ainoa asia, mikä heidän välillään enään oli taisi ollakin Lilyn alushousut. Mutta Alec antoi niiden kuitenkin olla vielä hetken aikaa ainakin paikoillaan. Mies siveli kädellänsä Lilyn paljaita rintoja ja valutti toista kättänsä alaspäin, pitkin naisen sisäreittä härnäävästi ja hipaisi silloin tällöin ohimennen entistäkin sisemmäs, aivan alushousujen yltä. Alec suuteli intohimoisesti neidon täyteläisiä huulia ja tunsi kovasti sykkivän lämmön alapäässään, joka vaati jo päästä Lilyn sisään. Mutta ei vielä. Ei ihan vielä. Hän antoi lantionsa välillä painautua naisen omaa vasten kiusoitellen, kun sitten rinnoilla seikkaillut käsi laskeutui alemmas, riisumaan nyt sen viimeisenkin kappaleen pois parin väliltä. Alec vain ei jaksaisi odottaa enempää.

Mies oli saanut alushousuja vain muutaman sentin alemmaksi, kun se sama tunnelman tappaja-ääni kantautui hänen korviinsa ja värisi vasten makuuhuoneen lattiaa. Ei oikeasti, kuka hemmetti häntä oikein halusi nyt oikein olan takaa häiritä? Alec päästi huuliltansa turhautuneen huokauksen, kun vastahakoisesti nousi vaaleaverikön luota, suudellen häntä ensin kuitenkin kiihkeästi huulille ja noukki lattialla soivan puhelimen. Mies ei taaskaan katsonut näyttöä päin, vaan avasi puhelimen takakuoren ja otti akun pois paikoiltaan näppärästi. Problem solved, enää kukaan ei heitä voisi häiritä millään tavalla.. Herra palasi sitten tyytyväinen virne huulillaan takaisin Lilyn luo, painautuen takaisin neitoon kiinni ja suudellen häntä taas, ennen kuin veti alushousut kokonaan pois naisen jaloista. Hän ei jaksaisi odottaa enään..

Lily hengitti raskaasti ja tiuhaan, kun Alec siveli käsillään neidon rintoja. Rinnoille oli aina yhtä mukavaa ja miellyttävää saada huomiota, olivathan ne yksi naisen herkimmistä aluiesta. Neidon kädet taas olivat seikkailemassa jossain miehen selällä ja tunnustelivat tämän selkärankaa sun muita yksityiskohtia tarkasti. Välillä kädet liukuivat Alecin kyljille ja hyväilivät kylkien alueita hellivästi. Vaaleaverikkö tunsi sitten Alecin toisen käden tekevän hidasta laskeutumista kohti naisen erästä aluetta, joka jo suorastaan huusi ja anoi kosketusta. Lily värähteli nautinnosta ja värisevä henkäys karkasi tahtomattaankin hänen punaista hehkuvien huulten välistä, kun hän tunsi Alecin välillä hipaisevan herkintään. Siinä vaiheessa Lilyn olisi oikeastaan tehnyt mieli huutaa turhautuneisuudesta, kun mies sillä lailla häntä kiusasi, mutta neito päättikin pitää sitten mölyt mahassaan. Naapurit eivät varmasti pitäisi tällaisestä aamuherätyksestä.

Huulet himoitsivat Alecin huulia malttamattomana ja miehelle ei voinut jäädä epäselväksi se, että Lily tahtoi jo päästä tositoimiin. Hänet oli täyttänyt seksuaalinen halu, joka vaati tyytydystä. Nyt ja heti, mielellään. Onneksi Alec siirtyi silloin Lilyn alushousujen kimppuun. Pian vaaleaverikkö pääsisi taas nautintojen taivaaseen ja pääsisi tuntemaan Alecin mahdollisimman lähellä itseään.
Mutta sitten se taas kuului, Alecin puhelimen ääni. Lily kurtisti kulmiaan Alecin suudellessa häntä vielä niin kiihkeästi, kunnes nousi naisen yltä. Kuka ihmeessä tähän aikaan muka soitti? Kello oli vähän yli kahdeksan, lauantaiaamuna? Ihmeellistä. Ehkä se oli vain väärä numero..
No, aivan sama. Alec irrotti akkunsa kännykästään. Tästä Lily tykkäsi, tykkäsi oikein kovasti. Sillä tuo teko oli osoittanut sen, että Alec tahtoi yhtä lailla päästä jo tyydyttämään seksuaalisia halujaan. Eikä Lily voinut olla naurahtamatta heleästi, kun mies palasi takaisin hänen luokseensa ja lämmitti kehollansa Lilyä. Lily suuteli miestä niin intohimoisesti ja tiiviisti kuin vain kykeni sekä antoi käsiensä nyt vaihteen vuoksi tunnustella miehen kasvojen piirteitä.

Alushousut saivat sitten myös lähteä ja Lily veti Alecin aivan kiinni itseensä, kun itse makasi yhä selällään sängyllä. Neido toinen jalka kietoutui Alecin ympärille ja painoi miestä kutsuvasti lähemmäs itseään. Hän tunsi jo Alecin erektion sisäreidellään ja tahtoi tuntea sen jo sisälläänsäkin. Lilyn kasvot punoittivat mielihyvän tunteesta ja hänen vartalonsa oli jo muuttunut hitusen nihkeäksi heidän toiminnan seurauksena.

Naisen jalka olikin nyt kietoutunut jo miehen ympärille ja häntä painettiin vieläkin lähemmäs Lilyä, mitä vastaan Alecilla ei tietenkään ollut yksinkertaisesti yhtään mitään. Hän asetti kätensä naisen lantiolle, ennen kuin sitten vihdoinkin kiihkeän henkäyksen saattelemana liukui neidon sisään. Hän suuteli Lilyä antaumuksella huulille vielä, kunnes vähän ajan kuluttua teki jo lantiollaan pientä edestakaista liikettä ja hitaita työntöjä, jotka nekin hiljalleen saivat lisää vauhtia. Miehen silmät olivat tiukasti ummistettuna kiinni ja hän ähkäisi nautinnollisesti ääneen, kun uskomaton mielihyvän aalto pyyhki jatkuvasti hänen ylitseen. Tästä paremmin aamu ei tosiaan olisi voinut enää käynnistyä..

Tai sitten olisi. Juuri kun Alec oli pääsemässä kunnolla vauhtiin ja hänen kasvonsa jo valuivat hivenen hikeä, punoittaen seksuaalisesta mielihyvästä, hän kuuli ovikellon soivan. Tämä rupesi pikkuhiljaa oikeasti olemaan kotirauhan rikkomista jo! Eikö heille suotaisi edes pieni hetki kahdestaan, ilmaan minkäänlaisia keskeytyksiä? "Mitä helvettiä..?" Alec sitten ähki katkonaisesti ääneen ajatuksensa ja availi hämmentyneenä silmiänsä. Ja pian ovikello soi vaativasti jo uudestaan, kun kukaan ei ollut sitä rynnännyt avaamaan. No eipä tietenkään, kun Alec yhä oli Lilyn sisällä.. Mies teki sitten jotain hyvin tuskallista ja päätti vetäytyä nopeasti pois naisesta, vaikka hänen alapäänsä oli sillä hetkellä tulessa ja vaati päästä takaisin, jatkamaan työtään loppuun asti. Hän kellahti sitten pois vaaleaverikön yltä, polvet turtana ja vilkaisi naiseen hädissään. Kumpi heistä menisi avaamaan oven? Niin, no Alecin olisi hankala lähteä mitään ovea avaamaan täysi seisokki pystyssä, joten..

Ah, vihdoinkin! Alec työntyi Lilyn sisään ja neito päästi helpottuneen henkäyksen ilmoille. Hänen kätensä kietoutuivat Alecin niskalle tiukasti ja painoivat miestä yhä tiiviimmin naisen vartaloa vasten. Vaaleaverikon äännähdykset muuttuivat heti hitusen äänekkäämmäksi, kun mies alkoi liikkua hänen sisällään. Tätä Lily oli ehtinyt jo parissa minuutissa niin kiihkeästi kaivata, tätä tunnetta, kun mielihyvä kasvoi astettain suuremmaksi ja suuremmaksi.
"Ahn.." Lily voihkaisi kirkkaasti, kun taivutti selkäänsä pienesti ja työnsi lantiotaan tiiviimmin miehen lantiota vasten. Nainen oli sulkenut silmänsä ja suuteli Alecia enemmän kuin mielellään. Hänen aamunsa oli ainakin hyvin alkanut, eikä se ehkä tästä huonompaan suuntaan voisi muuttua.

Niin, ainahan sitä sai toivoa.
Lilyn silmät avautuivat heti, kun hän kuuli ovikellon soivan. Ensiksi neito tietenkin säikähti sitä, että olivatko naapurit tulleet valittamaan Lilystä ja Alecista lähtevää ääntä? Eiväthän he olleet edes olleet kovaäänisiä..! Vai olivatko? Oliko Lilyn korvat kuuroutuneet sen verran, ettei hän enää kyennyt hallitsemaan huuliensa välistä pääseviä ääniä?
Ajatus siitä sai Lilyn posket helottamaan häpeästä, vaikka ne olivatkin jo punaiset siitä tyydytyksestä, jota hän oli mieheltä ehtinyt saamaan.
Alec vetäytyi pois Lilyn yltä ja neito huokaisi pettyneenä. Näinkö oli sitten pitänyt käydä? Joku siellä yläkerrassa ei nähtävästi pitänyt heidän kahden touhusta.
Vaaleaverikkö nousi sitten mitään sanomatta ylös sängyltä ja metsästi itselleen kaapista nopeasti punaisen yöpaidan, joka ylettyi polviin asti. Kyllä siinä yöpaidassa kehtasi mennä oven avaamaan. Lily tajusi onneksi vilkaista itseään peilistä ja alkoi nopeasti sukia hiuksiaan paremmin. Hienoa, hänestähän pystyi heti näkemään sen, mitä hän oli Alecin kanssa. Kaula oli melkein täynnä hitusen punoittavia jälkiä, kasvot olivat punaiset ja kimalsivat hivenen ja muutenkin naisen koko olemus viestitti sitä, että hän oli kiimainen. Lily harvoin kiroili, mutta tämä oli sellainen hetki, joka sai hänet melkein kiroamaan. Nainen päätyikin kiroilemaan äänettömästi, kunnes lähti viimein kohti etuovea.

Oven takana ei seisonut kukaan tuttu, vaan nainen, jonka ruskeisiin hiuksiin Lily kiinnitti ensiksi huomionsa. Hiukset olivat täynnä luonnonkiharaa ja olisivat varmasti sojottaneet joka suuntaan, ellei nainen olisi solminut niitä löysälle nutturalle (tosin sojottivat ne nytkin eri suuntiin..). Naisen kasvot olivat täynnä meikkiä, että Lilyä alkoi hivenen karmittaa se meikkikerros. Naisella meni varmasti tunteja meikkaamiseen. Alakajaalit ja kaikkea, yrititkö nainen tehdä itsestään nuoremman kuin oikeasti oli? Taisi mennä yritys pieleen, sillä nainen näytti selvästi kolmekymppiseltä, ei yhtää alle.
Naisen ulkomuotokin oli hieman.. Eh.. Miten sen sanoisi kohteliaasti ja hyväntahtoisesti? Ei kai mitenkään. Nainen oli pukenut ylleensä pari kokoa pienemmät vaatteet ja näytti suorastaan tursuvan vaatteistaan.
Lily kuitenkin selvisi alkushokistaan ja nosti katseensa takaisin tuntemattoman naisen ylimeikattuihin silmiin.
"Kuinka voin auttaa?" Lily sai sitten ähkäistyä ja sipaisi hiuksiaan hermostuneena korvansa taakse. Nainen kohautti kulmiaan ja vilkaisi Lilyn taakse asuntoon.
"Tuota.. Alec Lawford?" Naisella oli matala ja värisevä ääni. Lily asetti kätensä peittävän oloisesti puuskaan ja vilkaisi taakseen. Alec oli vielä makuuhuoneessa.
"Hänellä on.. Hieman kiireitä", Lily vastasi sitten viimein ja soi naiselle uuden katseen. "Anteeksi, mutta.. Kuka te olette?"
"Ah, anteeksi. Unohdin esittäytyä. Olen Gertrude Gilbert, Alecin pomo", nainen esittäytyi ja ojensi kätensä tervehtiäkseen. Lily ojensi hermostuneena kätensä ja kätteli naista. "Taisin keskeyttää jotain? Olen kovin pahoillani. Minä vain halusin saada Alecin kiinni, hän kun ei vastaa puhelimeensa. Olin juuri matkalla töihin ja Alecin asunto olikin siinä sopivasti kohdalla, niin ajattelin tulla ihan näin ovella asti pistäytymään. Nimittäin eräs työntekijöistämme sairastui ja tarvitsisimme sijaisen."

Alec katseli haikeana naista, joka oli noussut ylös sängyltä ja suuntasi nyt vaatekaapin luokse. Miehen raskaaksi muuttunut hengitys aiheutti edelleenkin rintakehän kohoilua tiiviiseen tahtiin ylös alas ja hänen jalkovälinsä tuntui huutavan turhautuneisuudesta. Se tuntui niiin väärältä. Ehkäpä olisi vain pitänyt jatkaa touhuja ja olla välittämättä ovikellon soimisesta, mutta ei sitä ikinä tiennyt, että jos jollain oli oikeasti jotain tärkeää asiaa jommalle kummalle heistä. Niin, olihan Alecille ehditty jo soittaa aamun aikana jo kahdesti ja nyt sitten mitä ilmeisemmin se sama henkilö oli oven takana..? Tai sitten siellä saattoi olla joku naapureista, joka valitti siitä kuinka aikaisin pariskunta oli oikein jalkeilla ja antoi puuhillansa aiheutuvista äänistä myös saada seinänaapuritkin tietoiseksi asiasta. Toivottavasti kuitenkaan ei. Se jos mikä olisi noloa.. Alec ja Lily eivät olleet saaneet tosin ilman mitään kummoisempia valituksia ennen, mutta se saattoi toki johtua siitä että muuten he olivat melko rauhallisia ja hiljaisia asukkaita talossa. No, kerta se oli ensimmäinenkin.

Lily oli nyt jo lähtenyt avaamaan ovea, mutta ei palannutkaan aivan heti takaisin vaan jäi ilmeisesti puhumaan jotakin ovikellon soittajalle. Ja nyt miehen mielenkiinto heräsi siitä, että kuka oven takana olikaan. Alec päätti siis itsekin nousta ylös sängyltä, mutta nappasi peiton vyötärönsä peitoksi ja kietaisi sen tiukasti ympärilleen. Nyt ainakaan ovella olijalla ei olisi mitään aavistustakaan siitä, mitä herran jalkovälissä tapahtuikaan ja ainoa joka asiasta oli tietoinen oli tietysti Alecin lisäksi vain Lily. Hän suuntasi varovasti pois makuuhuoneesta, kohti eteistä jossa nainen seisoikin. Kuka tahansa siellä ovella nyt olikaan saisi luvan lähteä, sillä hän oli pidätellyt nyt Lilyä aivan liian kauan poissa Alecin luota.

Mies ei ollut kunnolla katsonut edes ovella seisovan naisen suuntaan, kun hän oli hiiviskellyt Lilyn taakse ja kietaissut tiukasti toisen käsivartensa tämän ympärille, kun taas toinen käsi piteli kiinni peitosta ettei se valahtaisi alas. Alec suukotti hänen takaraivoansa lämpimästi, ennen kuin nosti katseensa kunnolla oven suulle. Ja sitten mies vasta tajusi.. "Ööh, Gertrude? Mitä sinä täällä teet? Tänäänhän on lauantai?" Hänen kasvoilleen oli kohonnut hyvinkin hämmentynyt ilme, kun mies oli huomannut ovikellon soittajan olevankin hänen pomonsa. Naisella mahtoi olla tärkeääkin asiaa, kun oikein oven taakse oli tullut piipahtamaan.. epämiellyttävä tunne kouraisi miehen vatsanpohjassa hänen miettiessään, että mitä asia mahtaisi koskea. Toivottavasti ei mitään huonoja uutisia kuitenkaan.
"Ai joo, tässä on muuten Lily, avovaimoni", Alec tajusi kohteliaasti esitellä käsivartensa suojissa olevan vaaleaverikön pomollensa. Olipas tämä kiusallista..

Gertrude Gilbertin mielessä leijaili vaikka minkälaisia ajatuksia; ensiksikin, hän tahtoi saada oikean varmistuksen siitä, että oliko tämä mallin näköinen blondi Alecin sen hetkinen ns. hoito. Hänellä oli pakonomainen tarve verrata itseään aina naisiin, jotka kuuluivat toisille. Hänen rintavarustuksensa oli selvästi suurempi kuin tuon oven toisella puolella seisovan naisen. Heissä oli myös jonkin verran samaa näköäkin (joo, niin varmaan). Heidän huulensa ja poskenpäät olivat samankaltaiset. Naisella oli kauniit vaaleat hiukset, pitäisiköhän Gertrudenkin kokeilla uutta väriä? Näiden lisäksi hän oli selvästi värikkäämpi ja eloisempi tapaus kuin tuo blondi hupakko. Nainenhan oli kuin haamu verrattuna Gertruden äänekkääseen ja värikkääseen luonteeseen. Kuinka Alec muka oli tyytynyt tuon kaltaiseen naiseen, joka ei Gertruden silmiin vaikuttanut ollenkaan täydelliseltä. Alec ansaitsisi vain parasta ja Gertrude oli vahvasti sitä mieltä, että hän olisi siihen tarkoitukseen se oikea.
Toiseksi, hän tahtoi tarkasti tietää, mitä oli mennyt keskeyttämään. Nimittäin edessä seisovan vaaleaverikön ulkonäöstä ja käyttäytymisestä päätellen näytti siltä, että hän oli keskeyttänyt intiimin hetken. Nainen kuitenkin virnuili tyytyväisesti mielessään.
Kolmanneksi, hän tahtoi niin kovasti nähdä Alecin. Hän oli nähnyt miehen viimeksi jotain... 15-16 tuntia sitten? Ah, miten kauhean pitkä aika se olikaan!

Lily ei voinut olla hämmästelemättä Alecin pomon ilmestymistä heidän ovensa taakse. Kuka muka tuli ihan kotiovelta asti kysymään työntekijöitään töihin? Ehkä se oli kuitenkin tälle Gertrude -nimiselle naiselle hyvinkin tavanomaista? Niin, niin sen täytyi olla.
Vaaleaverikkö ei ehtinyt sanoa enää mitään, kun hän tunsikin käden kietoutuvan ympärilleen ja tutut huulet suukottamassa hänen takaraivoaan. Lilyn huulille kohosi aivan pieni hymy, mikä kieli onnellisuudesta ja rakastuneisuudesta.
Alec oli yhtä yllättyneen kuuloinen Gertruden ilmestymisestä oven taakse. Lily kiinnitti silloin huomionsa Aleciin ja huomasi miehen kietoneen peiton vyötärönsä suojaksi. Lily oli purskahtaa nauruun, koska nyt Alec oli tehnyt sen selväksi, mitä he olivat juuri äsken puuhailleet. No hei, kuka tahansa sen nyt pystyi sanomaan, että Alecilla ei ollut housuja peiton alla ja kuka muka vaeltelisi ympäriinsä alastomana? Sitä sinkkuelämään Charlotten miestä ei nyt laskettaisi mukaan.
Lily onnistui kuitenkin pidättelemään nauruaan, mutta ei voinut olla purematta huultaan virnuillessaan. Tämä oli oikeasti melko noloa.
"Mukava tutustua", Lily tervehti sitten, kun Alec oli esitellyt hänet pomolleen.

Gertrude oli meinannut ensiksi hihkaista onnesta, kun hän näki Alecin tulevan ovelle. Mutta nähdessään, mihin mies oli pukeutunut, hänen olemuksensa hivenen haihtui. Hän oli todellakin keskeyttänyt jotain. Shit! Gertrude ei voinut olla tuntematta sitä suurta mustasukkaisuutta Alecista sillä hetkellä.
Avovaimo? Oliko tuo blondin heitukka oikeasti Alecin avovaimo? Nyt kun naista tarkemmin katsoi, niin ei toinen ollutkaan niin kaunis kuin Gertrude oli ensiksi ajatellut..
"Hei Alec", brunette säteili ja hymyili oikein kauniisti katsoessaan miestä. Lily kurtisti silloin hivenen kulmiaan. Johan Gertrude vaikutti iloiselta siihen aikaan aamusta. "Tulin kysymään, pääsisitkö tänään tuuramaaan Jakea? Muuten meillä syntyy taas kauhea kaaos ja kaikki myöhästyy.. Tulisitko töihin minun mieliksi? Saisit tietenkin mehevän korvauksen."

Lilyä ei enää naurattanutkaan. Hän katsoi Gertrudea hivenen närkästyneenä, kun nainen oli tullut pilaamaan heidän yhteisen aamunsa. Nyt Alec tietenkin suostuisi töihin, sillä ei mies ollut sellaista tyyppiä, joka kieltäytyisi. Siihen meni sitten sekin lauantaipäivä Alecin kanssa..
Neidon mieliala romahti huomattavasti ja hän kääntyi kannoillaan. Hän tahtoi vain päästä takaisin maate.
"Menen takaisin sänkyyn.." Lily ehti kuiskata miehen korvaan, ennen kuin katosi ovelta makuuhuoneeseen. Vaaleaverikkö meni omalle puolelleen ja istuutui sängyn reunalle asettaen kätensä ympärilleen. Miksi Gertruden olikaan pitänyt tulla keskeyttämään heidät juuri nyt?

Alec meni täysin lukkoon kuullessaan Gertruden esittämän kysymyksen. Tulisiko hän töihin..? Mies ei tietenkään halunnut luopua vapaapäivästään, jonka oli suunnitellut viettävänsä vain ja ainoastaan rakkaansa kanssa, mutta muuta vaihtoehtoa ei tuntunut olevan. Alec oli kuitenkin suhteellisen uusi työntekijä uudessa työpaikassaan ja töistä kieltäytyminen loisi huonon vaikutelman hänestä, eikä sellaiseen todellakaan ollut varaa jos mies tahtoisi työnsä pitääkin. Sitten taas hän muisti, että kenet tulisi jättämään yksin kotiin koko päiväksi, kun Lily kääntyi pois ja kertoi palaavansa sänkyyn. Alec nyökkäsi tälle pienesti ja käänsi katsettansa neidon suuntaan, kunnes hän oli kadonnut takaisin makuuhuoneeseen. Ääh, olisi tosiaan pitänyt jättää ovi avaamatta.. nyt heidän hyvin alkanut aamunsa oli mennyt piloille.

"Mmmh.. tietysti tulen. Mutta tulen vähän myöhäisemmin, käyn siistiytymässä ja sellaista.. luulin tosiaan viettäväni vapaapäivää", Alec lopulta sai vastattua pomollensa ja käänsi katseensa tähän. Miten hän ei muka ollut ketään muuta kuin Alecia sijaiseksi saanut? Miehen äänensävystä oli luettavissa pientä pettymystä, sillä hän kovasti olisi halunnut jäädä Lilyn luokse kotiin. Ja miestä hivenen pelotti jättää nainen tänne yksin, sillä, no.. sen jälkeen Alec oli ruvennut pitämään häntä entistäkin enemmän silmällä ja vapaatkin olivat molemmilla menneet aina ennen päällekkäin, niin että Lilyn ei ollut ikinä tarvinnut vapaita yksin kotona viettää. Ehkä mies oli tosiaan aivan liian kiltti, kun oli suostunut tulemaan Jaken sijaiseksi töihin. Mutta ei hän enää kehdannut sanojansa takaisin vetää..
"Tosiaan, menen nyt suihkuun, että pääsen lähtemäänkin jossain vaiheessa", Alec totesi äkisti, ikään kuin vihjailuna siihen suuntaan, että Gertrude voisi jo tehdä lähtöä. Lily odotteli vieläkin sängyllä ja nyt heillä olisi vähemmän aikaakin varattuna toisillensa, joten mies tahtoi mielellään jo itsekin palata makuuhuoneen puolelle. Alecin pomon ilmestyminen oven taakse oli tosin.. no, hieman syönyt tunnelmaa. Mies vilkaisi naiseen hivenen vaivaantuneesti hymyillen ja piteli tiukasti peitostansa kiinni. Toinen käsi nojasi jo oven kahvalla, valmiina pistämään se jo kiinni.

Gertrude hihkaisi tyytyväisyydestä, kun Alec oli suostunut tulemaan töihin. Miten ihanaa! Nyt Gertrude voisi taas katsella miestä koko päivän ja yrittää olla mahdollisimman hurmaava persoona. Ehkä Alec pyytäisi häntä jopa kahville töidin jälkeen? Ah, se jos mikä vasta ihanaa olisikin! Onneksi Gertrude oli ottanut laukkuunsa hajuvesipullonsa, jota voisi suihkauttaa työpäivän aikana ylleen, jotta hänen vetovoimansa säilyisi yhä.
"Tiesin, ettet jättäisi minua pulaan", nainen hykersi ja vinkkasi Alecille silmää. Hänen katseensa harhautui sitten hitusen reitiltään ja nyt nainen tuijotteli ruskeilla silmillään Alecin paljasta yläkroppaa. Voi mitä Gertrude antaisikaan, jos pääsisi koskemaan miehen vartaloa. Nytkin Alc oli lähellä, mutta samalla liian kaukana. Gertrude oli tehnyt kädellään pienen eleen, josta olisi voinut luulla hänen yrittävän koskettaa miestä, mutta nainen sai lopulta hillittyä itsensä ja tekonsa.

Sitten Alec jo sanoi menevänsä pian suihkuun, jotta pääsisi lähtemään töihin. Getrude nyökkäsi aurinkoisesti hymyillen, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen.
"Olisinko voinut tulla samalla kyydillä? Katsos, kun autoni reistailee ja nytkin tulin tänne bussilla. Ei kai siitä olisi mitään vaivaa? Lilykin varmasti ymmärtäisi sen", Gertrude kysyi häpeilemättömästi ja hymyili leveästi. Tämä jos mikä oli hitusen epäilyttävää. Gertrude asui jossain monien kilometrien päässä Alecin asunnosta ja oli joutunut vaihtamaan bussiakin pariin otteeseen piäästäkseen tänne ovelle asti. Kuka tavallinen ihminen muka toimi niin? Ja miksi Gertrude oli mennyt ylipäätään mainitsemaan Lilyn puheessaan, eihän autokyydissä olisi mitään sen ihmeempää. Gertrude tosin oli päättänyt yrittää soluttautua Alecin ja Lilyn väliin mahdollisimman huomaamattomasti, vaikkei ehkä ollutkaan onnistunut siinä kovin hyvin. Omasta mielestään hän toimi aivan virheettömästi, eikä hänen tekojaan voinut kukaan epäillä.

Niin, jos se oli vielä jollekulle epäselvää, niin Gertrude oli palavasti rakastunut Aleciin. Hän oli rakastunut mieheen ensisilmäyksellä, kun tämä oli tullut työhaastatteluun. Siitä päivästä lähtien Gertrude oli salaa haaveillut Alecista ja tehnyt päässään toimintasuunnitelmaa miehen saamikseksi.
Gertruden aikaisemmat suhteet olivat päättyneet sillä tavalla, että häntä oltiin haukuttu pakkomielteiseksi ämmäksi. Sitä Gertrude oikeasti oli, pahasti pakkomielteinen. Alec oli hänen uusi pakkomielteensä. Ja hänen uusi tuleva aviomiehensä, oi kyllä.

Mitä? Oliko Gertrude juuri äsken tuijottanut miehen yläkroppaa ja vinkannut hänelle silmää? Ehkä.. ehkäpä Alec oli vain kuvitellut niin. Ei hänen pomonsa nyt oikeasti olisi niin voinut tehdä. Silti mies tunsi olonsa hivenen ahdistuneemmaksi ja puristi tiukasti yllään olevaaa peittoansa, ettei se vain missään nimessä tipahtaisi alas. Mutta miksei nainen jo tehnyt lähtöä? Alechan oli sanonnut tulevansa töihin myöhemmin, mutta ensiksi hän tahtoi saada Gertruden pois oveltaan ja palata sitten vielä Lilyn luokse.
Ai, mahtavaa. Hän kysyi mieheltä kyytiä töihin. Alecin viimeisetkin toiveet siitä, että hän pääsisi palaamaan Lilyn luokse ja saisi viettää naisen kanssa vielä muutaman hetken ennen töihin lähtöä, mutta nyt se ei näyttäisi onnistuvan. Miehellä ei nimittäin ollut juurikaan muuta vaihtoehtoa kuin suostua ottamaan Gertrude samaan kyytiin. Kieltäytyminen olisi melko epäkohteliasta, ja olihan nainen hänen pomonsa sentään..

"Toki voit.. hmmh.. voit varmaankin tulla vähäksi aikaa sisälle odottelemaan", Alec huokaisi sitten lopulta ja raotti toisella kädellä ovea enemmän niin, että Gertrude pääsisi sisälle. "Olohuone on tuolla." Mies nyökkäsi olohuoneen suuntaan ja sulki sitten oven kun nainen oli päässyt sisälle. Hän tunsi olonsa hyvin turhautuneeksi, sillä mies olisi todellakin halunnut saada viettää aikaa vielä edes pienen hetken Lilyn seurassa kahden kesken. Heidän touhunsahan jäivät täysin kesken eikä Alec varmaankaan ikinä ollut tuntenut oloansa niin.. seksuaalisesti turhautuneeksi. Ja Gertruden ilmestyminen oli todellakin onnistunut laimentamaan tunnelmaa, kuin sangollinen kylmää vettä oltaisiin viskaistu miehen niskaan.

"Käyn nyt suihkussa, odottele vaikka sohvalla ja ole kuin kotonasi." Mies loi sitten nopean vilkaisun kovasti hajuvedeltä löyhkäävään brunetteen, ennen kuin lähti nilkuttamaan takaisin Lilyn luokse makuuhuoneeseen. Hei, eihän se kävely niin helppo juttu ollut, kun haarovälissä tapahtui ja Alecin piti samalla pidellä peittoa tiukasti vyötäröllään, ettei se tippuisi ja aiheuttaisi.. häpeällistä tilannetta. Mies sulki makuuhuoneen oven perässään kun oli astellut sisään ja huomasi heti ensimmäisenä sängyllä istuvan Lilyn. "Gertruden auto reistailee ja minun pitää viedä hänet.."

"Oi Alec, olet todella ystävällinen", Gertrude säteili, kun Alec päästi hänet asuntoonas olohuoneeseen odottamaan. Getrude oli yhtä hymyä, kun hän sujahti sisään Alecin asuntoon. Hän aikoi pistää tarkasti mieleensä asunnon jokaisen yksityiskohdan, jotta saisi selville, mistä Alec piti. Ei kun hetkinen, se Lilykin asui täällä. Naulakossa oli naisten takkeja ja kenkätilassa naisten kenkiä. Gertrude ei voinut olla tuntematta sitä mustasukkaisuuden pistossa rinnassaan. Hänen takkinsa ja kenkänsä pitäisi tuossa olla, ei sen blondin heitukan. "Kauniin näköinen eteinen", brunette kehaisi, ennen kuin katosi sitten olohuoneen puolelle.

Hän jäi seisomaan olohuoneen keskelle ja kuunteli tarkasti muualta asunnosta lähteviä ääniä. Alec oli luultavasti mennyt takaisin blondinsa luo makuuhuoneeseen, ainakin Gertrude kuuli oven menevän kiinni. Nainen kierteli nyt ympäri olohuonetta ja kiinnitti ensimmäiseksi huomionsa ruskeaan sohvaan, joka selvästi oli uusi ulkonäkönsä perusteella. Oliko Alecin ja Lilyn suhde todellakin niin syvä, että nyt oltiin jo siinä vaiheessa, että ostettiin yhdessä kalusteita? Voi ei, Gertruden olisi toimittava mahdollisimman pian, jos hän tahtoi saada Alecin itselleen! Muuten hän menettäisi Alecin sille olemattomalle blondille, joka ei Alecia todellakaan ansaitsi.
Seuraavaksi Gertrude kiinnitti huomionsa erään hyllykön päällä oleviin valokuviin, joita hän tiiraili nyt tarkemmin. Pari suloista lapsuuskuvaa Alecista ja sitten oli pari kuvaa Alecista ja Lilystä. Yhdessä. Näitä kuvia Gertrude tuijotti vihamielisemmin. Hän osasi kuvitella omat kasvonsa Lilyn tilalle. Hänen kuuluisi olla tuossa valokuvassa antamassa Alecille pusua poskelle!

Lily käänsi päätään hitaasti oven suuntaan, kun oli kuullut sen avautuvan ja sulkeutuvan heti perässä. Alec oli tullut myös makuuhuoneeseen ja sanoi vievänsä Gertruden töihin. Vaaleaverikön katse laskeutui lattialle ja pää käännettiin takaisin samaan asentoon kuin se oli hetki sitten ollut.
"Tietenkin", neito vastasi ymmärtäväisesti, vaikka hän oikeasti olikin allapäin. Lily kävi makaamaan sängylle ja vetäisi peiton ylleen. Ei hän enää tulisi unta saamaan, mutta hän ei vain tahtonut lähteä sillä hetkellä pois makuuhuoneesta. Hän makoilisi sängyssä niin pitkään, kunnes olisi.. Yksin. "Hyvää työpäivää.."

Mitä Lily tänään tekisi kahdeksan tuntia ilman Alecia? Mitä lauantainpäivänä, vapaapäivänä, Lily tekisi ilman miestä? Ajatus yksin olemisesta vapaapäivänä kuulosti niin masentavalta ja niin yksinäiseltä. Kaikki se energia, joka Lilyssä oli vielä hetki sitten ollut, oli kadonnut kokonaan. Jos Lily ei napsisi suihinsa yhtä masennuslääkepilleriä, niin tästä päivästä ei tulisi yhtikäs mitään.
Ehkä iltapäivästä Lily voisi mennä Ainsworthin koululle harjoittamaan itsekseen balettia? Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun hän oli viimeksi itsekseen tanssinut.

Alec laski yllään olleen peiton takaisin sängylle ja nappasi itselleen sitten kuivan pyyhkeen taas alastoman vyötärön peitoksi. Hän katsoi Lilyyn hivenen haikean oloisena, sillä hän tiesi ettei Alecin äkillinen töihin lähtö häntäkään ollenkaan miellyttänyt. Mies käveli sängyn vierelle ja asettautui istumaan siihen makaamaan käyneen naisen vierelle. "Yritän päästä aikaisemmin kotiin, jos se vaan on mahdollista", hän kuiskasi Lilylle samalla kun oli kurottautunut painamaan pehmeän suukon naisen otsalle. Uskomatonta, että kuinka nopeasti heidänkin upeasti alkanut päivänsä oli pilattu. "Käyn pikaisesti suihkussa ja lähden sitten.." Alec suukotti Lilyä taas, tällä kertaa huulille ennen kuin nousi ylös sängyltä ja lähti kävelemään kohti ovea napattuaan puhtaita vaatteita mukaansa.

Mies yritti hiippailla kylpyhuoneeseen mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti. Se tuntuisi niin väärältä, jos hänen pomonsa sattuisi vielä Alecin näkemään pelkkä pyyhe vyötärön suojana. Ilmapiiri oli muuttunut heti kireämmäksi asunnossa, kun Gertrude oli astunut sisään. Eikä siis lainkaan positiivisella tavalla. Mies todenteolla katui nyt sitä, että oli suostunut ottamaan tuurauspaikan. Sitten näin ei välttämättä olisi käynyt, Gertrude olisi kääntynyt ovelta ja Alec olisi päässyt jatkamaan kesken jääneitä puuhiansa Lilyn kanssa eikä heidän tarvitsisi nyt tuntea suurta pettymystä siitä, kun eivät saisikaan viettää mukavaa vapaapäivää kahden kesken.
Mies sulki kylpyhuoneen oven nopeasti perässään ja laski vaatteet pesukoneeen päälle myttynä. Sitten hän riisui pyyhkeen ja kävi suihkun alle, josta pisti pian virtaamaan kylmää vettä. Alecin hieroessa saippuaa nihkeää ihoansa vasten miehen ajatukset harhailivat sinne tänne. Miksi juuri nyt Jaken oli pitänyt sairastua? Vielä eilen hän oli ollut täysin terve, ihmeellistä.. ja jos Gertruden auto reistaili, niin miten hän oli Alecin ovelle oikein päätynyt? Miehen käsityksen mukaan hänen pomonsa asui kaukana Devon Streetiltä.

Muutaman minuutin kuluttua saippuat ja shampoon huuhdottuaan vesisuihku käännettiin kiinni ja Alec kipitti takaisin noukkimaan pyyhettä, jolla kuivaili paikkojaan ennen kuin ryhtyi pukemaan vaatteita yllensä. Lopulta mies oli pukeutunut mustiin, suoralahkeisiin farkkuihin ja tummansiniseen, lämpimään neuleeseen. Alec heitti märän pyyhkeen kuivumaan ja astui sitten vasta kylpyhuoneesta ulos. Hän lähti kävelemään hivenen olohuonetta kohden ja etsi katseellansa Gertrudea. "Olen nyt valmis, joten voimme lähteä", mies huikkasi nopeasti brunetelle huomattuaan tämän ja kääntyi taas kannoiltaan. Alec suuntasi eteiseen ja ryhtyi pukemaan jalkineitansa, laittoi päälleen tumman villakangastakkinsa ja työnsi Fordin avaimet eteisen pöydältä taskuunsa. Hän oli valmis lähtemään.

Lily tunsi sängyn muokkautuvan, kun Alec istuutui sängylle. Hän kuuli miehen sanat ja tunsi pian huulet otsallaan. Neito huokaisi värisevästi ja veti peittoa paremmin ylleensä. Olisihan se ihanaa, jos Alec pääsisi lähtemään aikaisemmin töistä, mutta Lily epäili sitä. Harvemmin ihmiset pääsivät lähtemään töistä aikaisemmin.
Kun huulet tunnettiin omilla huulilla Lilyn katse hakeutui Aleciin, joka olikin jo noussut ja katosi pian heidän makuuhuoneestaan. Lily tunsi itsensä sillä hetkellä kauheaksi ihmiseksi. Hän se vain murjotti peiton alla, kun Alec oli valmistautumassa työpäivään. Mutta ei Lily ollut tälle mitään voinut, hän vain oli oikeasti todella pettynyt ja allapäin siitä, kun mies riistettiin häneltä tällä tavoin. Se keskenjäänyt rakastelukin... Ei heille ollut sellaista ennen käynyt. Se jos mikä sai turhautuneisuuden tunteen kipuamaan pinnalle.

Parhaillaan olohuoneessa Gertude oli jähmettynyt paikoilleen muka tuijottamaan kirjahyllyä, kun kuuli makuuhuoneen oven avautuvan. Ja pian taas ovi sulkeutui. Ja uusi ovi avattiin ja sekin suljettiin. Alec oli varmasti mennyt nyt suihkuun. Nyt jos koskaan oli Gertruden aika toimia.
Nainen hyökkäsi valokuvien kimppuun ja otti yhden valokuvan kehyksistä, jossa Lily suukotti Alecia poskelle. Hän taittoi kuvan hellävaraisesti taskuunsa ja jäi tuijottamaan sitten Alecin ja Lilyn toista yhteiskuvaa. Gertrude asetti kuvan väärinpäin ja tunsi olonsa hivenen paremmaksi. Hän otti vielä toisen valokuvan Alecista, sellaisen lapsuuskuvan, jossa mies oli näyttänyt lapsena kovin hellyyttävältä.
Sitten nainen istuutui ruskealle sohvalle leveästi virnuillen. Hän taputteli kädellään toisen kätensä kämmenselkään ja katseli edelleen kiinnostuneena ympärilleen. Asunto oli melko pieni verrattuna Gertruden omakotitaloon. Ehkä Alec voisi muuttaa sinne sitten, kun he olisivat yhdessä? Heidän lapsensa saisivat kirmata vapaasti talon pihalla ja heillä tosiaankin olisi tilaa.

Lily oli noussut taas istumaan sängyn laidalle ja nousi pian ylös. Hän halusi korjata äskeistä käytöstään jotenkin, koska Alec ei ollut ansainnut saada kuulla ja nähdä Lilyn murjotusta.
Kun hän kuuli miehen huikkaavan Gertrudelle, että oli valmis lähtemään, tuli Lily eteiseen makuuhuoneesta ja katsoi Alecia hetken aikaa pahoittelevasti, joka oli juuri saanut autonsa avaimet käteen.
Neito astui pari askelta lähemmäs, kietoi kätensä Alecin niskan taakse ja painoi huulensa tiiviisti miehen huulia vasten.
".. Hyvää työpäivää", Lily hyvästeli taas, astetta kannustavalla äänellä ja hymyili hieman. Ehkä hän oli nyt onnistunut korjaamaan äskeisen käytöksensä.
Gertrude seisoi eteisen päässä ja tuijotti Lilyä murhaavasti. Hmph mikä heitukka, oli varmasti tahtonut tuolla tavalla Alecia suutelemalla näyttää, että heillä muka oli kaikki hyvin. Noh, se ei ollut onnistunut. Gertrude aikoisi pelastaa Alecin tältä tuhoontuomitulta suhteelta!

"Lähdetään vain", Gertrude ilmoitti tyytyväisenä, kipitti hakemaan kenkänsä, jotka pisti jalkoihinsa ja oli sitte valmiina lähtemään Alecin perään.

Alec ilahtui nähdessään Lilyn, ja vieläkin enemmän kun tunsi toisen huulet vasten omiaan. Hän kun oli hetken jo pelännyt, että nainen oli pahemman kerran närkästynyt miehen yllättävästä lähdöstä, mutta suudelma kertoi selvästikin sen että kaikki oli hyvin. Alec vastasi suudelmaan mielissään ja nosti vartalonsa vieressä olleet kädet naisen vyötäisille. "Toivottavasti niin.." Mies kuiskasi niin hiljaa Lilyn korvan vierellä, ettei Gertrude sitä kuulisi. Se näytti pikemminkin siltä kuin Alec olisi kuiskallut naisen korvaan jotain henkilökohtaisempaa. Häntä harmitti vieläkin se, että hänen pomonsa oli tullut ihan oven taakse asti miestä kyselemään töihin vapaapäivänään, mutta minkäs teet..
Mies painoi hellän suukon vielä Lilyn otsalle ja hieraisi nenänpäällänsä naisen omaa leveä hymy kasvoillaan, ennen kuin irtaantui hitaasti hänestä. Kaikki tämä vielä täysin Gertruden silmien edessä, mutta kai nyt miehellä oli oikeus omassa asunnossaan käyttäytyä niin kuin aina teki. Ei hän ollut pomoansa tänne omasta tahdosta kutsunut vierailulle.

"Hei sitten, nähdään iltapäivällä", Alec hyvästeli Lilyn rakastuneesti hymyillen vielä ennen kuin tarttui asunnon oven kahvaan ja asteli ulos rappukäytävään. Ovea hän jäi pitelemään vielä Gertrudelle auki, ihan vain kohteliaan luonteensa puolesta. Jos mies olisi yhtään erilaisempi ollut luonteeltaan, niin hän olisi varmaankin jättänyt sen tekemättä ihan vain sen takia että oli vieläkin kovasti ärsyyntynyt Lilyn ja hänen aamunsa keskeytyksestä. Mutta Alec yritti olla tuomatta sitä tunnetta esille ja käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Lily hymyili pienesti Alecin kasvojen lähellä ja siveli hetken aikaa miehen poskea. Pian heidän oli kuitenkin aika erota ja Lily asteli takaisin makuuhuoneen oven eteen antaen Gertrudelle tilaa. Gertrude vilkaisi Lilyä, eikä Lily voinut olla tuntematta kylmiä väreitä niskassaan. Oliko Lily tehnyt jotain väärin, kun Alecin pomon katse oli tuntunut niin jäätävältä? Vai oliko Lily vain kuvitellut kaiken?
Tuskin Gertude kuitenkaan olisi Lilyä niiin jäätävästi katsonut, eihän nainen edes tuntenut Lilyä. Joten ei naisella pitäisi olla mitään syytä vihata Lilyä. Eikö niin?

Vaaleaverikkö nosti kättään heilauttaakseen sitä hyvästiksi Alecille ja pian asunnon ovi sulkeutui. Hiljaisuus laskeutui välittömästi autioon asuntoon ja Lily jäi seisomaan eksyneen oloisena eteiseen. Sitten se iski, se epämiellyttävä ja ahdistava tunne, joka oli tullut Lilylle jo aivan liian tutuksi parin vuoden takaa. Neito suuntasi nopeasti takaisin makuuhuoneeseen ja meni vaatekaapin luo, jossa hänen vaatteitaan oli. Lily penkoi vaatteita hetken aikaa, kunnes löysi etsimänsä; masennuslääkepurkin. Lily ei tahtonut Alecin löytävän sitä, joten oli piilottanut sen vaatteidensa sekaan (laukussa hän ei enää uskaltanut säilyttää mitään, sillä viimeksihän Alec oli sieltä Lilyn lääkkeet löytänyt..)
Lily nappasi pari pilleriä purkista ja pisti ne suuhunsa. Sen jälkeen hän suuntasi keittiöön, otti kaapista lasin ja täytti sen vedellä. Pian pillerit saatiin nielaistua veden avulla alas kurkusta ja Lily jäi tuijottamaan katkerasti lavuaaria. Ei hänellä ollut mitään lavuaaria vastaan, vaan sitä, että oli taas sortunut lääkkeiden käyttöön. Mutta Lily käytti lääkkeitä vain siksi, koska uskoi ettei muuten tulisi selviämään päivästä. Hän oli yrittänyt, yrittänyt lopettaa taas vaihteeksi lääkkeiden syömisen ja olikin välillä onnistunut olemaan ottamatta viikonlopun aikana yhtäkään pilleriä. Tosin silloin hän oli saanut olla Alecin kanssa kahdestaan koko päivän.. Alec oli hänelle jonkinlaista lääkettä, joka auttoi Lilyä selviämään yli tästä ylitsepääsemättömästä ahdistuksesta ja masennuksesta.

---

Kello 16.00
Lily oli juuri saapunut kävellen Ainsworthin koulun liikuntasaliin. Hän ei avannut pukuhuoneen ovia, vaan riisui takkinsa ja huivinsa sekä kenkänsä liikuntasalin oven vierelle. Lilyllä oli enää vain yllään vaaleanpunainen ylävartaloa myötäilevä toppi ja lyhyet mustat shortsit.
Neito avasi oven varastoon ja palasi pian sieltä mukanaan cd-soitin. Lily pisti sen kiinni seinään ja laittoi sisälle yhden levyn. Hän ei kuitenkaan pistänyt levyä soimaan, vaan alkoi aluksi venytellä ja antoi vartalon joka paikkaan kertyä verta. Hän ei tietenkään tahtonut seuraavana päivänä olla aivan jumissa.
Vaaleaverikkö oli venytellyt ja lämmitellyt varmaankin puolen tunnin ajan, kunnes hän pisti cd-soittimen sisällä olevan levyn päälle. Pian liikuntasalissa soi kaunis orkesterimusiikki, joka oli Lilylle hyvin tuttu. Joutsenlampi oli kyseisen kappaleen nimi ja se oli sävyltään melko surullinen, mutta samalla hyvin kaunis ja rauhallinen. Lily hakeutui liikuntasalin keskelle ja alkoi hetken kuluttua liikkua. Hänen liikkeensä olivat ensiksi hyvin hitaita ja maltillisia, kunnes ne alkoivat musiikin mukaan muuttua nopeimmiksi ja haastavemmiksi. Lily piti silmiään muuten kiinni, mutta välillä hänen oli pakko avata silmänsä, jotta näki missä hän oli (ei hän tahtonut törmätä seinään).
Lily oli jättänyt Alecille lapun, että oli lähtenyt koululle. Niin, siinä kaikki. Neidon päivä oli ollut niin tylsä ja niin yksinäinen, että hänen oli tosiaan ollut pakko lähteä purkamaan itseään tanssimiseen.

Vihdoinkin kahdeksan pitkää tuntia töissä olivat kuluneet ja Alec pääsi tekemään matkaa jo kotiinpäin. Tämä päivä oli paitsi tuntunut normaalia vaivaantuneemmalta niin mies oli havainnut myös outoa käytöstä pomossaan. Tämä oli koko päivän ollut miehen kintereillä, neuvomassa ja tunkemassa nokkaansa joka ikiseen mahdolliseen asiaan, kuin Alec olisi jonkinlainen osaamaton aloittelija. Ei hän ollut Gertrudeen erityisemmin jaksanut kiinnittää huomiota, mutta siinä vaiheessa kun hän tarjoutui opastamaan henkilökohtaisesti kopiokoneen käyttöä niin miehen epäilykset olivat heränneet. Joko hän sitten piti Alecia hyvin typeränä tai sitten epäili tämän taitoja, ja se jos mikä sai miehen hivenen huolestumaan. Ei kai Gertrude antaisi potkuja hänelle sen takia, että kuvitteli tämän olevan liian huono siihen työhön? No, ainakaan mitään siihen viittaavaa ei ollut toistaiseksi tapahtunut ja hyvä niin. Pomonsa oudosta käytöksestä huolimatta Alec halusi pitää tämän työpaikkansa, kun oli saanut hyviä kavereita kollegoistaankin ja viihtyi muutenkin työssä.

Muutamaan otteeseen mies oli ollut myös jopa aivan varma siitä, että nainen oli flirttaillut hänelle. Flirttaillut Alecille, hänen keski-ikäinen naispomonsa. Miten se muka olisi ollut mahdollista? Nainen tiesi varsin hyvin, että mies oli parisuhteessa Lilyn kanssa, asui hänen kanssaan eikä hän ollut käsittääkseen antanut Gertrudelle missään vaiheessa minkäänlaista kuvaa siitä, että mies olisi muka kiinnostunut hänestä. Tai siis.. no Gertrude. Jos häntä ja Lilyä täytyisi vertailla (.. ei heitä oikeastaan voinut edes verrata toisiinsa), niin Lily veisi ehdottomasti voiton kaikessa. Gertruden äänekäs ja ällöttävää itsevarmuutta puhkuva luonne ei kovasti Alecia miellyttänyt, puhumattakaan naisen käyttämästä meikin määrästä kasvoillaan. Eihän sitä ikinä tiennyt, että minkä näköinen ihminen sen kaiken pakkelikerroksen alla olikaan. Lily sen sijaan käytti hyvin harvoin meikkiä, oli luonnollisen kaunis ja luonteeltaan yhdellä sanalla kuvattuna täydellinen. Gertrude ei ollut missään vaiheessa herättänyt miehessä mitään kiinnostusta. Olihan nainen omalla tavallaankin jossain määrin ihan.. mukava ja löytäisi varmasti itselleen joskus vielä kumppaninsa, mutta Alecin sydän kuului vain ja ainoastaan Lily Gleasonille. Ei Gertrude Gilbertille eikä kenellekkään muullekkaan. Olihan sekin myös mahdollista, että mies oli ollut turhan vainoharhainen ja kuvitellut jotain omaansa eikä hänen pomonsa olisi missään vaiheessa yrittänyt vietellä häntä. Alec oli käsittänyt väärin. Niin, hän oli käsittänyt täysin väärin eikä syytä huoleen ollut..

Kello oli viitisentoista minuuttia vaille viisi, kun mies oli päässyt takaisin asunnollensa ja sovitti avaimia oven lukkoon. Avattuaan oven hän naksautti valot eteisestä päälle, kun asunnossa ei näyttänyt olevan ollenkaan valoa. "Lily?" Alec kutsui naista asteltuaan peremmälle, mutta huomasi pian tämän takin ja kenkien olevan poissa. Ja pian lappusen eteisen pöydällä. Lily oli tietysti mennyt Ainsworthin koululle, balettia tanssimaan.. naisparkahan oli joutunut koko päivän olemaan yksin kotona. Alec ei riisunut edes kenkiä yltään, kun hän oli lähtenyt jo takaisin ovesta rappukäytävään, oven ja valot sulkien perässään ja lähti sitten johdattamaan itseänsä ulos kerrostalosta. Mies oli koko päivän ikävöinyt Lilyä, joten ensimmäinen asia, joka tämän mieleen oli pälkähtänyt oli lähteä itsekin koululle. Hakemaan nainen kotiin.. niin tai tietysti jos hän haluaisi vielä tanssia, niin Alec katsoisi mielellään rakkaansa tanssia ja olisi valmis odottamaan siihen kunnes Lily haluaisi palata. Olivathan he nyt jo kahdeksan tuntia olleet erossa toisistaan eikä mies halunnut enää viettää hetkeäkään siitä lauantaipäivästä ilman naisen seuraa.

Lopulta mies oli päässyt autoonsa ja ajanut nopeasti lyhyen matkan tutuksi tulleella Ainsworthin koululle. Alechan säesti pianoa Lilyn vetämillä balettitunneilla, mutta aikaisemmin viikonloppuisin mies ei ollut koulussa käynyt, kun se oli suljettuna. Hän käveli ovelle ja se oli auki, joten naisen täytyi siis olla vieläkin tanssimassa. Alec jatkoi matkaansa kohti liikuntasalin suuria ovia, kunnes sitten raotti ovea varovaisesti avonaiseksi ja asteli mahdollisimman hiljaa sisään. Ja siinä Lily tanssikin, kovasti keskittyneen oloisena ja klassinen musiikki kantautui miehen korviin. Joutsenlampi.
Mies ei ollut hiiskaissut ääneen vielä sanaakaan, vaan tuijotti naisen tanssimista oven suulta lumoutuneen oloisena, leveään sävyyn hymyillen. Hän todellakin taitoi nämä balettihommat. Siitä ei ollut pienintäkään epäilystä.

Lily ei tosiaankaan kiinnittänyt huomiota ulkomaailmaan sillä hetkellä, koska nyt hänen ainoa maailmansa oli musiikki ja sen tahdissa tanssiminen. Aina tanssiessaan balettia Lily pääsi johonkin toiseen ulottuvuuteen, mihin ei kuulunut ahdistusta, surua, pelkoa tai mitään muutakaan negatiivista tunnetta. Hänen maailmansa oli silloin täydellinen, onnellinen, kevyt ja... No, täydellinen, kuten se jo tulikin mainittua. Ajatukset eivät kulkeneet päässä ja se oli huojentava asia. Tai no, ainoa asia, mitä hän kykeni sillä hetkellä ajattelemaan, oli tietenkin Alec. Olihan Lily rakastunut kyseiseen mieheen koko sydämestään ja tietenkin balettia tanssiessa kun ne onnelliset tunteet tulivat pintaan, niin tietenkin rakkaus tuli myös mieleen.

Musiikki oli dramaattisimmillaan ja voimakkaimmillaan loppupuolella. Lily veti pitkästä aikaa henkeään, kun hän laskeutui maahan spagaattia varten ja venytti sitten pitkälle eteensä käsiensä kanssa. Hän pysyi asennossa pari pitkää sekuntia, kunnes avasi viimein silmänsä ja alkoi hengittää kunnolla pitkään aikaan. Olo oli turta ja jonkin verran helpottunut. Siihenhän Lily olikin pyrkinyt, saamaan pahaa oloaan pois.

Lily nousi seisomaan ja huomasi peilin kautta Alecin seisovan oven suulla. Päätä käännettiin miehen suuntaan, jota Lily katsoi nyt siniharmailla silmillään ihmeissään sekä huvittuneena.
".. Oletko sinä kauankin siinä seissyt?" Lily kysyi hämmentyneenä ja sipaisi nutturalta karanneita hiuksiaan korvansa taakse. Neito tunsi olonsa epävarmaksi, koska ei tiennyt, kauanko Alec oli häntä katsonut. Lily kun ei osannut olla arvosteltavana. Edelleen hän hengitti kiivaaseen tahtiin ja hento hiki kimalsi hänen poskenpäillään sekä otsassa.

Lily oli lopettanut baletin tanssimisen ja huomasi vasta nyt Alecin saapumisen. Mies hymähti huvittuneena itsekin Lilyn katseelle, joka selvästikin ihmetteli sitä mistä Alec siihen oli yhtäkkiä tupsahtanut. "Jonkin aikaa. Tanssit upeasti", mies hymyili säteillen naiselle. Ja hän tarkoitti todella sitä. Mies olisi mielellään kehunut Lilyn tanssitaitoja siinä taivaisiin, mutta tiesi ettei neito ollut sitä tyyppiä, joka odottaisi rutkasti kehuja. Kaksi yksinkertaista sanaa, jotka olivat Alecin suusta päässeet riittivät varmastikin kertomaan siitä, että mies todella oli vakuuttunut naisen taidoista. Mies katseli vieläkin naista oven luota ja nojautui hivenen sen karmia vasten.
Alec oli melkein kokonaan ehtinyt unohtaa sen Gertrude-episodin ja hän oli nyt huomattavasti paremmalla mielellä kuin muutama tunti sitten. Pelkästään Lilyn näkeminen sai hänen mielialansa taas täysin uuteen nousuun. No, huominen sentään oli vielä sunnuntai ja silloinkin Alecilla olisi vapaata. Ja tällä kertaa hän ei suostuisi enään Jaken sijaiseksi, jos sellaista siis vielä tultaisiin huomenna tarvitsemaan. Hän omistaisi koko huomisen päivän vain ja ainoastaan Lilyn kanssa olemiselle, eikä jättäisi naista taas yksin kotiin yhteisenä vapaapäivänä.

Mies lähestyi nyt askeleilla kohti naista ja lopulta pysähtyi aivan hänen vierellensä. Alec painoi hellän suudelman vaaleaverikön huulille, sellaisen minkä yleensä naiselle antoi heti ensimmäisenä kun oli tullut töistä kotiin. Tilanne oli nyt tosin toki erilaisempi kuin yleensä, sillä olihan lauantai ja he olivat Ainsworthin koululla. Suudelmasta irrottauduttuaan Alec nosti katseensa Lilyn siniharmaisiin silmiin ja hymyili pienesti. "Millainen päiväsi on ollut?"

Lily katseli miestä lämpimästi hymyillen, kun tämä kertoi katselleensa Lilyn tanssia jonkin aikaa ja että nainen oli tanssinut upeasti. Kehut Alecilta eivät olleet niin pelottavia ja ahdistavia kuin muiden suusta. Neidosta oli mukava kuulla, että Alec oli pitänyt hänen tanssistaan. Ja se myös riitti hänelle. Lily ei pystyisi kuvittelemaan itseään mukaan mihinkään balettiesitykseen, koska Lilyhän oli melko pelokas ihminen ja kyllä, hänellä oli esiintymispelko. Hän ei pitäis siitä alkuunkaan, kun hänen kontollaan olisi paljon odotuksia. Hän tyytyi siis tanssimaan yksinään ja opettamaan balettia lapsille. Siihen se tulisikin sitten jäämään. Ainakin tällä hetkellä.

Alec tuli lähemmäs Lilyä, joka seisoi yhä keskellä liikuntasalia. Neito osasi varautua miehen suudelmaan ja vastasikin siihen heti, kun tunsi miehen huulet omillaan. Ah, ja näin aurinko alkoi jälleen Lilyn mielessä paistaa. Pelkästään Alecin ja tämän läheisyyden takia.
"Tylsä", neito vastasi aivan ensimmäiseksi ja näpräsi miehen paidan kaulusta sormillaan. Katse oli myös kiinnittyneenä Alecin paidan kaulukseen. "Siivosin ajankuluksi ja... Luin. Et kai pahastu, kun aloin lukea sinun Da Vinci Code -kirjaa? Minulla ei oikein ollut mitään muutakaan tekemistä ja näin kirjan siinä lähellä ja niin.." Lily mutisi loput sanaansa ja nosti katseensa Alecin lumoaviin silmiin. Miten miehen silmät olivatkaan niin siniset?
"Se vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta", vaaleaverikkö totesi sitten ja hymyili pienesti laskiessaan sormensa pois Alecin paidan kaulusta näpräämästä.

Lily painoi vuorostaan suukon miehen leukaluulle ja antoi käsiensä kietoutua Alecin ympärille. Neito painoi itsensä kiinni Aleciin ja sulki silmänsä. Tässä oli niin hyvä olla.
"Entä millainen työpäiväsi oli? Oliko sinulla yhtä ikävä minua kuin minulla sinua?" vaaleaverikkö kysyi ja hymähti pehmeästi huvittuneena. ".. Sinun pitää hyvittää tämänpäiväinen lähtösi minulle" Lily kuiskasi miehen korvaan ja virnisti itsekseen. Alec joutuisi tosiaankin hyvittämään äkillisen lähtemisensä Lilylle. Olihan heidän yhteinen intiimi hetki keskeytetty todella pahaan aikaan, eikä Aleckaan ollut siitä luultavasti yhtään pitänyt. Kuten ei myöskään Lily.

"En tietenkään pahastu.." Alec hymähti huvittuneen oloisena ja katsoi naista suoraan silmiin, kun hän oli nostanut katseensa ylös miehen paidan kaulukselta. Ja näitä siniharmaita silmiä hän ei ollutkaan saanut tuijottaa kokonaiseen kahdeksaan tuntiin! Kuinka väärältä se nyt tuntuikaan, mutta onneksi hän oli nyt siinä. Eikä jättäisi neitoa enään hetkeksikään yksin koko sen illan aikana. Alec otti ilomielin naisen vastaan lämpimään syleilyynsä, kun hän oli kätensä miehen ympärille kietonut. Miehen omat kädet löysivät uuden paikkansa siis vaistomaisesti taas Lilyn vyötäröltä ja hän päästi rentoutuneen huokauksen huuliltaan sulkien silmänsä kiinni pieneksi hetkeksi.

"No jaa, olisi päivä kai paremminkin voinut mennä", mies vastasi Lilyn esittämään kysymykseen ja avasi taas silmänsä. "Kysytkin vielä." Alec lisäsi vielä kevyesti naurahtaen naisen kysymykseen siitä, että oliko miehellä ollut ikävä häntä. Totta kai hänellä oli ollut ikävä, vaikkei muutama töissä vietetty tunti loppujen lopuksi kovinkaan pitkä aika ollut. Ikuisuudelta se tosin oli silti tuntunut. Siitä ei ollut epäilystäkään.
Herra kohotti kulmaansa merkillisesti kuullessaan seuraavat sanat naisen suusta. Niin hänen tosiaankin pitäisi korvata se, mikä heiltä oli aamuisella jäänyt kesken. Eikä Alecilla tietystikään ollut mitään sitä vastaan. Ihan yhtä kovasti häntäkin oli jäänyt asia mieltä kalvamaan koko päivän ajaksi. "Hei, ei se minun vikani ollut.." Mies aloitti puolustavaan sävyyn ja naurahti taas pienesti. "Mutta kai minun sitten täytyy se korvata jotenkin.. oletko valmis lähtemään jo vai haluatko jäädä tänne vielä?" Alec virnuili ilkikurisena ja suukotti neidon nenänpäätä pehmeästi.