Christopher Kewan //sis.Chrismäistä pervoilua(lukekaa: k18)

// Tänne nyt tylsyyksissäni heitän, että Chris asuupi tässä xD //

Chris oli lunastanut avaimet joltain, joka oli suostunut omistamansa asunnon miehelle vuokraamaan. Ei tietoa kuinka pitkäksi aikaa. Asia oltiin sovittu jo muutamia viikkoja sitten.. Olihan se tietysti hyvä tietää minne mennä, eikä jäättää tuuripelin varaan. Kuitenkin joutuisi nukkumaan jossain hotellissa ja se taas ei olisi hyvä rahasäästöjen kannalta. Chrisillä kun ei vielä ollut mitään mistä sitä edes saisi..
Hän raahautuikin parhaillaan rappukäytävän portaita ylös pyöritellen avaimia kädessään. Samalla katse käväisi melkein jokaisen vastaan tulevan postiluukun läpi. Ihan tuntemattomia jokainen ja koko paikka. Chris kyllä kävisi kaiken läpi tarkemmin, mutta ensin.. Oli pakko levähtää. Hän oli mielestään tarpeeksi seikkaillut maailmalla ja nyt kaipasi vain unta.

Avain sopi lukkoon ja Chris avasi oven. Hän astahti sisään ja paukautti sen kiinnikkin perässään. Katse ei kauaa pysynyt eteisessä, kun mies lähti kiertämään asunnossa. Pieni yksiö, mutta se kelpasi erittäin hyvin. Se oltiinkin kalustettu osittain jo valmiiksi, kuten makuuhuoneessa oli tietenkin parisänky, jonkinlainen yöpöytä, sekä vaatekaappi. Lähes kaikki perushuonekalut. Chris heitti laukkunsa kyseisen huoneen lattialle jääden huokaisten nojaamaan ovenkarmiin. Makuuhuoneesta pääsi suoraan olohuoneeseen, jossa oli samassa keittiökin. Keittiöstä näki, että sitä oltiin käytetty ja olohuoneessa oli käytännössä vain kolmen istuttava musta sohva sekä jonkinmoinen televisio jakkaran päällä. Vessa ja suihku olivat sitten oletettavasti makuuhuoneen vieressä olevan oven takana.
Ikkunat sentään olivat sen näköiset, että päivällä niistä tulisi valoakin koko asuntoon. Mies vilkaisi ikkunasta tulevaa näkymää: Alapuolella näkyi katu, jonka katuvalot tunkivat osittain säleiden läpi. Edessä oli muita taloja. Ei mitään valittamista senkään kannalta.
Kokonaisuutena ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa oleva kämppä.. Eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Ei Chris todellakaan mikään sisustaja ollut, joten jokainen tunkkaisen oloinen nurkkakin miellytti silmää. Hah, pääasia että se kaikki oli hänen, tai täysin hänen käytössään.

Lopulta Chris kääntyi ja lysähti selälleen sängylle. "Aaa, vihdoin", hän mutisi. Lakanat hän voisi pistää myöhemmin ja varmasti yksi lakanapari odottaisi kaapissa? Mies kuitenkin potkaisi kengät jalastaan ja kääntyi vatsalleen vetäen vähän kauempana olevan tyynyn päänsä alle. Nyt sitä unta..

//Muahaa nyt iskenkin Angelician tänne >D Vary sina tietaa kuvion//

Angelicia Prihodko:

Mustien nahkasappaiden korot kopsahtelivat kerrostalon käytävän lattiaan. Askeleet olivat määrätietoisia ja myös itse naisella oli silmissään määrätietoinen katse. Sekä lievästi sanottuna vihainen.. Angelicia puri hampaitaan raivoissaan yhteen. Hän valmistautui innolla teurastukseen, jonka aikoisi pian suorittaa. Ai ketä olisi kohteena. Ketäs muukaan kuin Christopher Kewan.
'Kuohitsen, nyljen ja hirtän sen jätkän.. Paloittelen hitaasti..'
Angelicia ajatteli raivoissaan ja nosti leukaansa hitusen. Silmiin tulikin vielä synkempi katse. Nainen oli kyllä saanut melkoisen matkan tulla, että oli tännekkin päässyt. Chrisiä ei ollut aivan yksinkertaista jäljittää. Mutta ei mahdotonta. Ei ainakaan naiselle, joka oli vuosia ollut tuon kanssa yhdessä ja oppinut miehen yksinkertaisen ajattelutavan kaikkine lisäherkkuineen.
Angelician oli pakko myöntää, että hän piti enemmän siitä Chrisistä, joka oli turvallisesti vankilassa. Siellä mies pysyi hallinnassa ja Angelicia sai aina miehen seuraa ja miestä itseään vain pieninä annoksina. Sopivina annoksina. Ja Alicia nautti pakosti siitä, että hän oli se vahvempi ja vapaampi henkilö. Mutta nyt tämä tasapaino naisen maailmassa oli rikottu. Chris oli vapaalla ja oikein vaihtanut maata. No ihan kuin tuo olisi päässyt noin helposti Angeliciasta eroon. Se tässä pahiten olikin, Angelicia oli loukkaantunut. Chris lähti noin vain, hänelle kertomatta. Angelician hallitsevuus tosiaan oli kärsinyt ja pahasti. Eikä nainen nauttinut siitä tippaakaan.
Angelicia pysähtyi napakasti erään oven eteen. Tuo asunto hänelle oli neuvottu. Angelicia ei kyllä yhtään epäillyt, että Chris asui tällaisessa paikassa. Tai varsinkaan tällaisella alueella. Kuin Chrisille suunniteltu. Angelicia veti syvään henkeä ja hellitti hampaiden yhteen puristamista, alkoi jo päätä särkeä tuollainen. Päällään naisella oli mustat korkeat nahkasaapikkaansa, mustat paksut kokopitkät legginsit, punainen mustalaikukas tunika joka peitti sopivasti takamuksen ja musta kiiltelevä vyö oli kiinni naisen rintamuksen alapuolella. Viimeisimpänä naisella oli vielä musta nahkatakkinsa ja laukku roikkui olalla. Laukku ei sentään sisältänyt mitään aseita.. Ei, Angelicia käyttäisi aseenaan omia sanojaan ja lopuksi vasta nyrkkejään. Chris ei pääsisi tästä helpolla. Mustat kiharat hiukset lepäsivät vapaina naisen hartioilla sekä selällä. Meikit olivat tavalliseen tapaan tummat ja huulilla oli ripaus punaista väriä. Koruina olivat yksinkertaiset hopeat riipuskorvakorut, samaa sarjaa oleva kaulakoru ja ranteessa perinteisesti hopeat renkaat. Kokonaisuudessaan oikein kaunis tapaus. Paitsi että tuon kaiken täydellisyyden rikkoi raivoikas ilme kasvoilla...
Angelicia puristi kätensä nyrkkiin ja nosti kätensä ovelle. Oli yö, hän tiesi sen. Ja se ehkä teki tästä nautinnollisemman. Chris saisi mukavan herätyksen. Miksikö nainen oli tullut yöllä? Siitä ei ollut kauan kun Angelicia oli vasta kuullut missä mies asui ja nainen ei todellakaan olisi ollut niin suloisella tuulella, että olisi odottanut aamuun. Olikohan nainen koskaan ylipäätään suloisella tuulella...
Alicia koputti raivoisasti ovea. Pieni odotus ja naisen kulmat painuivat kiukkuisesti kurttuun. No oliko hän edes odottanut, että mies heräisi heti? No pian saisi herätä. Angelicia hakkasikin ovea kovempaa.
"CHRISTOPHER MATTHEW KEWAN! AVAA TÄMÄ OVI!"
Angelicia karjui täyttä kurkkua, säästelemättä vihaa sanoistaan. Chris ei tulisi helposti avaamaan ovea ja ehkä jättäisi avaamatta. Paitsi nyt.. Uskaltaisiko mies olla avaamatta ovea? Jos ei mies tunnistanut jo ääntä puoliunisena niin varmaan tulisi avaamaan jo siitä, kun joku karjui hänen koko nimeään. Ja arvatenkin Chris tulisi pian avaamaan oven. Ja ehkä sitä juuri miehen ei kannattaisi tehdä...

// Taalta tullaan >|D //

Oi kyllä, Chris oli juuri parhaillaan untenmailla. Hänellä ei todellakaan ollut mitään odotettavaa täksi yöksi ja oli nukahtanut jo ajat sitten. Harvemmin sitä unissaan kiinnitti huomiotaan rappukäytäviltä kuuluviin kolinoihin.. Mies käänsikin kylkeään juuri kun HÄNEN asuntonsa oveen koputettiin, eikä mitenkään kilttiin sävyyn. Ensin Christopher ei jaksanut siitä välittää.. Mies myhähti jotain itsekseen ja siirsi toisen kätensä osittain ohimolleen. Kuitenkin joku ihan aineissa oleva tyyppi joka erehtyi koti ovestaan tai jotain vastaavaa. Häipyisi kyllä.. Mutta ei, ovea koputettiin vain lujempaa ja nimensä huutamisen kohdalla Chris käänsi tokkuraisen katseensa makuuhuoneen aukinaiselle ovelle. Oliko hän vain kuvitellut, vai kuulostiko ääni jotenkin tutulta?

Chris huokaisi ja päätti silti mennä tarkistamaan asian, ettei saisi häätöjä jonkun satunnaisen helvetin yllätysvierailijan takia. Hän nousi sängyltään väsyneen ja ärsyyntyneen huokauksen kera. Juuuuuri kesken hyvien yöunien. Christopher venytteli käsiään samalla kun nappasi sohvalta valkoisen hihattoman paitansa, sillä oven avatessa sisään pääsi inhottavan kylmää ilmaa rappukäytävästä. Jalassa sattui olemaan vain mustat bokserit.
"Joo..joo..", hän haukotteli välissä ennenkuin avasi oven... Hetkonen.
Miehen ilme muuttuikin hetkessä Voi-helvetin-vittu-saatana - ilmeeksi. Mitä Angelicia teki tämän oven takana? Chris painoikin ovea nopeasti kiinni vain katsahtaakseen sen tälle puolen. Tämä oli jokin surkea pila tai mies oli vain niin väsynyt, että näki harhoja. Kuitenkin Christopherin katsahtaessa uudelleen Angeliciaa, hänen ajatuksensa harhojen näkemisestä romuttuivat. Nainen näytti olevan aikamoisessa räjähtämis pisteessä ja Chris ei tavallaan ihmetellytkään miksi. Ei toisen olisi pitänyt tietää missä Chris oli, eikä mies ollut edes sanonut mitään kadotessaan kuvioista.
Olisi silti voinut jättää aamuun.

"Voi helvetti.", Chris sai lopulta sanottua.

Angelicia koputti vielä raivoisammin, kunnes jäi kuuntelemaan. Vihdoin hän oli kuulevinaan laiskoja askelia ja ehkä jotain mutinaa. Nainen nosti raivoisana kädet lanteilleen. Hän pian potkaisisi tuon oven sisään... Sitä ei onneksi tarvinnut tehdä, kun Chris avasikin oven ihan tokkuraisena. Miehen ilme kyllä muuttui sekunnissa. Angelicia ei sanonut mitään vaan katsoi raivoissaan miestä, kädet tiukasti lantiolla. Chris sulkikin hetkeksi oven, selvästi pelästyneenä. Pian tuo katsoi kuitenkin uudelleen naista. Eihän tuo saanut paljon suustaan..
"Voi helvetti."
Angelicia kallisti päätään ja naisen huulille levisi vaarallinen hymy, jonka Chris osasi varmasti lukea. Tulet kärsimään- hymy.
"Hei Chris. Tulin pistäytymään. Oletko niin törkeä ettet pyydä minua sisälle.. kulta."
Angelicia puhui jäätävällä äänellä ja viimeisen sanan nainen sanoi hiljempaa ja hymykin putosi. Sana oli täynnä vihaa ja ivaa. Angelicia ei odotellutkaan kutsua vaan tönäisi Chrisin sivuun, astellen sisään. Nopea vilkaisu asuntoon, mutta ajatukset siitä kaikkosivat pian kun nainen käänsi katseensa raivoissaan Chrisiin. Samassa Alicia huomasi kuinka vähän miehellä oli päälläään.. Angelician raivo melkein kaikkosi. Chris näytti heemmetin hyvältä.
'KESKITY NAINEN!'
Angelicia karjaisikin ja repäisi raivoisan katseen Chrisin silmiin, nostaen kädet uudelleen lantiolleen.
"Haluatko sanoa jotain vai revinkö samantien pääsi irti?"
Angelicia sanoi sähähtäen, siristäen silmiään. Ei, hän ei antaisi Chrisille mahdollisuutta karata tästä tai yrittää sopertaa jotain. Varsinkaan noin tokkuraisena.
"Nautitko täällä? Onko täällä ihanaa asua? Onko täällä halpoja huoria?"
Angelicia heitti heti viiltäviä ja raivoisia sanojaan päin miehen naamaa. Katkeruus nousi pintaan. Angelicia oli kyllä vakuutellut itselleen, että tuli vain sen takia, koska häntähän ei loukattu. Hän näyttäisi Chrisille mitkä olivat tuon teon seuraukset ja sitten hän lähtisi. Jättäisi miehen kitumaan... Hän aikoikin repiä tuon palasiksi henkisesti sekä fyysisesti. Mutta lähteminen. Alicia ehkä todella luuli, että se olisi helppoa. Sen saisi nähdä...
"Oliko mukavaa häipyä maasta ihan noin vain, sanomatta sanaakaan?"
Angelicia ärähti uuden kysymyksen Chrisille, astahtaen lähemmäs tuota.

Edessä seisova henkilö tosiaan oli Angelicia. Ilmi elävänä. Chris räpsäytti kumpaakin silmäänsä melkeinpä eriaikaan katsoessaan naista ihmeissään ja kummastuneena. Ei nyt tähän aikaan yöstä mikään järkevä ajattelu ollut mahdollista. Muutama kirosana pääsi huulilta äänettömänäkin.. Christopherilta meni täysin naisen sanat ohi. Paitsi tuo sana 'kulta'. Äänensävy värähti miehen niskassa ja äkkiä Angelicia änki sisään väkisin. Chrisin olisi tehnyt mieli paasata siitä kuinka ei ollut kutsunut naista sisään.. Olisi ollut turhaa, joten mies vain tyytyi painamaan ulko-oven kiinni. Hän hieraisi kasvojaan kävellen sitten Angelician perään. Katse käväisi pakosti naisen kokonaan läpi, siitä huolimatta mitä tuolla oli sanottavanaan. Hm... Nainen. Hänen asunnossaan.
SILTI Christopher ei pitänyt ideasta, että Alicia oli tullut tänne hänen peräänsä.. Naisella oli kuitenkin suuri etu, että Chris oli niin väsynyt, eikä jaksanut edes suutaan avata, vaan antoi Angelicialle oikein puheenvuoron. Tällä hetkellä hän halusi vain heittää naisen ulos asunnostaan ja painua takaisin petiin..

Angelicia alkoikin iskeä kysymyksiään ja Chris pudisti päätään ensimmäiselle. Seuraava kysymys sai miehen vain pyöräyttämään silmiään ja kolmas ehkä vähän havahtumaankin.
"Joo, joo, joo ja joo. En tiiä. Mee pois. En lähteny sentakii, että saisin sut perääni", Chris mukamas vastasi kaikkiin kysymyksiin selittäen laiskasti, katseen vain pyöriessä Angelician vartalossa. Ehkä ainoa syy miksi mies olisi voinyt nyt pitää naista täällä. Mitäs oli itse oikein tunkeutunut sisään asuntoon. Christopher haukotteli ja onnistui vähän piristymäänkin tässä kaiken hälinän keskellä.

Hän kohotti katseensa Alician kasvoihin ja kurtisti kulmiaan entisestään.
"Miten vitussa sä löysit ties tänne? Mitä mukamas asiaa sulla on mulle?", mies ärähti matalalla ja kieltämättä juuri heränneen äänensävyllä. Chris körhäisi ja nojautui toisella kädellään sohvan reunaan, vaikka olisi kannattanut olla varuillaankin.. Mies oli sitä kyllä tällä hetkellä kaikkein vähiten.

"Joo, joo, joo ja joo. En tiiä. Mee pois. En lähteny sentakii, että saisin sut perääni"
Miehen välinpitämätön ja laiska puhe sai Angelician kasvot punoittamaan raivosta aina vain pahemmin. Kädetkin puristuivat jo nyrkkiin ja nainen ei melkein tuntenut tippaakaan kipua, joka tuntui kämmenissä, kun kynnet upposivat ihoon.
"Miten vitussa sä löysit ties tänne? Mitä mukamas asiaa sulla on mulle?"
Angelicia veti syvään henkeä ettei olisi alkanut karjua ja heitellä kaikkea ympärillä olevaansa leviäksi asuntoon. Naisen silmissä oli murhaava ilme, kun hän astahti varoittamatta Chrisin eteen ja löi tuota kasvoihin. Ja ei, tällä kertaa se ei ollut bitch slap minkä yleinsä nainen veti. Nyt se oli nyrkki. Suoraan miehen nenään ja mahdollisimman lujaa.
"Siitä on esimakua mun ASIASTANI sulle."
Angelicia ärähti ja tönäisi miestä rajusti taaemmas. Että hänen teki mieli lyödä Chrisiä uudelleen. Se tuntui helpottavan oloa edes vähän.
"Ja miten löysin sut? Helvetti Chris luulitko että pääsisit oikeasti noin vain livahtamaan jonnekkin ja alkaa leikkimään jotain pikkurikollista tällasessa paikassa."
Angelicia puhui pilkkaavasti ja puristi yhä käsiään nyrkkiin. Ei menisi kauan, kun Chris saisi uuden iskun kasvoihinsa tai jonnekkin muualle.
"Mut hei! Älä huoli mun asiassa ei mene kauan!"
Angelicia ärähti ja samantien löi Chrisiä uudelleen kasvoihin. Melkein samantien nainen hyökkäsikin enemmän Chrisin kimppuun, hillitsemättä enää itseään. Hän raapi miehen kaulaa pitkillä kynsillään raivoissaan samalla, kun yritti potkaista tuota jalkoväliin.
"HELVETTI CHRIS! Luulis sun jo tietävän mitä tapahtuu kun mua loukkaa! Viel sillä tavoin! Saatana sä oot tunteeton paskiainen! VIHAAN SUA!"
Angelicia ei säästellyt ääntäkään ja koetti iskeä miestä palleaan. Ihan sama, kunhan mies saisi tuntea tuskaa ja Angelicia helpotusta vihaansa.

Chris ei ennättänyt edes torkahtaa tai räpäyttää silmiään, kun Angelicia astui miehen eteen ja löi suoraan kasvoihin. LÖI. Noin helposti? Yhdellä iskulla ja suoraan nenänvarteen. Christopher ärähti itsekseen ja nojautui nopeasti sivuun, ettei olisi iskenyt naista heti takaisin. Tässä vaiheessa viimeistään nenästä vuotava veri herätti unista tähän todellisuuteen. Angelicia tässä asunnossa.. Mitä vittua. Ei nainen kuulunut tänne. Mitä se tekisikään Chrisin suunnitelmille?
"Sun asias ei kiinnosta mua!", Chris ärähti kun Angelicia onnistui paasaamaan jo miehen sanojenkin päälle siitä, miten oli löytänyt hänet. Silti Chris ei tajunnut.. Maailma oli loppujen lopuksi aika iso paikka ruveta etsimään yhtä henkilöä, mutta ei sitä nyt enää voitu perua. Angelicia oli tullut, mutta vain sen takia, että saisi lyödä Chrisiä kerran tai pari? Aika pitkä matka sellaisen tekemiseen..

Mies ennätti upota noihin ajatuksiinsa, kun nainen iski nyrkkiään uudelleen. Christopher sai nyrkin kasvoihinsa jo toisen kerran, tällä kertaa suoraan oikeaan silmäänsä. Hän kumartui ja onnistui onnekseen estämään potkun haaroväliin. Sinne nyt viimeisimmäksi..
Angeliciakin vain jatkoi huutamisiaan. Chris haroi kädellään nopeasti otteen Alician niskasta ja iski toisen käden ulkosyrjällä naisen kasvoihin saadakseen toisen nyt tähän maailmaan ja tähän vuorokauden aikaan. Samantien iskunsa jälkeen Chris vei kätensä napakasti Angelician suun eteen.
"Hiljaa!", mies ärähti tukahdetusti nenän vuotaessa verta ja silmääkin jomotti. Hän olisi saanut oivan mahdollisuuden tukehduttaakkin naisen siihen paikkaan, mutta antoi toisen hengittää nenäsä kauta. Kuitenkaan Angelician kädet eivät olleet sidotut.. Toivottavasti pieni hämmentyminen pelastaisi Chrisin lyönneiltä edes hetkeksi.

"Seuraavalla kerralla tuu päivällä nii voit huutaa niin paljon ku haluut, mut nyt... pidä helvetti pienempää ääntä nainen.", Chris ärisi hampaat irvessä. Oli tämäkin yö..

Angelicia ehti hetken pahoinpidellä Chrisiä, kun tuo nappasi naista niskalta. Alicia älähti vihaisesti, mutta tuo ei vielä riittänyt pysäyttämään naista. Käden ulkosyrjän isku kasvoihin kyllä teki sen. Angelicia hengähti pään käännähtäessä sivumpaan ja pieneksi hetkeksi nainen jopa jähmettyi. Chris.. löi.. häntä. Hyvin pian miehen käsi tuli naisen suun eteen ja siinä kohtaa Angelicia alkoi jo rimpuilla, koettien raivoissaan sekä hitusen hädissään repiä miehen kättä pois. Kävi jo mielessä, että Chris tukehduttaisi hänet, mutta nainen rauhoittui vähäsen, kun tajusi saavansa henkeä.
"Hiljaa!"
Chris ärähti ja Angelicia murahti vielä jotain miehen käden alta, mulkoillen pistävästi miestä. Silmät punoittivat myös vähäsen, mutta Chris ei tainnut nähdä sitä täysin yön hämärässä.
"Seuraavalla kerralla tuu päivällä nii voit huutaa niin paljon ku haluut, mut nyt... pidä helvetti pienempää ääntä nainen."
Samassa Angelicia upotti kyntensä miehen kaulaan ja toisella kädellään repi miehen käden pois suunsa tieltä pakolla. Nyt ei sentään ääni ollut huutoa, mutta äänensävy oli jäätävä;
"Mua ei vittu kiinnosta vaikka joutuisit ongelmiin siitä että mä huudan sulle. Koska mulla on täys oikeus siihen. Luulitko sä tosiaan et annan sun vaan mennä ilman et sanot edes hyvästi?"
Angelicia sanoi ja nyt ääneen tuli enemmän katkeruutta. Ja kun sitä oltiin alkuun päästy niin tulihan loputkin sieltä.
"En olis uskonu et teet ikinä mulle sillä tavoin, kaikkien vuosien jälkeen! Olisit edes soittanu ja sanonu lähteväs. Olisit voinu vielä lisätä sen miten mä en kiinnosta sua tippaakaan ja vaikka vihaat mua. Mutta ei.. Ei sanaakaan! Ei puhelua, ei mitään! Se tässä on pahinta Chris, helvetti! Etkö sä vaan tajua?"
Angelicia ei tajunnut edes, että päästi liikaakin suustaan. Juuri tämän osan hänen oli kuulunut jättää pois. Piti vain tulla, heittää muutama ivallinen sana päin naamaa, vetää turpaan ja poistua. Mutta nyt suunnitelma mutkistuikin ja Angelician räpäytti silmiään, kun tajusi niiden kostuvan. Nyt ei ollut itkulle aikaa ja Angelicia saikin itsensä kuriin yllättävän helposti.
"Enkö mä merkitse sulle mitään?"
Angelicia sähähti ja tuijotti uhmaavasti Chrisiä silmiin.

Chris vain puristi kädellään paljon tiiviimmin Angelician niskasta, tiedettävästi jopa kivuliaasti. Mies ei ollut kutsunut naista tänne riehumaan, eikä oikeastaan ollenkaan, joten saisi luvan lopettaa tuon säälittävän pelleilyn.. Christopher ei halunnut ajatella miksi oli lähtenyt niinvain, joten siinä oli tarpeeksi hyvä syy saada Angelicia ulos täältä yhtänopeasti kuin oli tullut sisäänkin. Alicia ei kuitenkaan antanut periksi, vaan sai miehen käden suun edestään ja jatkoi paasaustaan. Nyt Chris huomasi jonkinmoisen äänensävyn muutoksen ja hän suostui löysäämäänkin aavistuksen otettaan naisen niskalta, mutta vain aavistuksen.

Ote löysäsi vieläkin enemmän Angelician sanojen muuttuessa edellistäkin enemmän jotain tarkoittaviksi, myös sen äänensävyn kannalta. Mies laski hieman katsettaan, vaikka koettikin näyttää siltä, kuin ei olisi oikeasti välittänyt. Hän pyyhkäisi nenänsä alusta, jonka verenvuoto alkoi tyrehtyäkkin, ellei ollut jo tyrehtynytkin. Chris hymähti epämääräisesti. Ei mies voinut sitä ääneen sanoa, että olisi luullut naisen estävän häntä, jos hän olisi sanonut. Joten olipa ajatellut suoran katoamisen olevan paras vaihtoehto. Nähtävästi ei.. Chris ei silti katunut, koska ei kukaan muukaan ollut saanut tietää mitään, joten miksi sitten Angelician olisi? Noh, olisi oikeastaan ollut montakin syytä miksi Angelician olisi kannattanut tietää, mutta Christopher ei vain myöntänyt sitä, että osasi jopa välittääkkin..

Viimeisen kysymyksen kohdalla Chris löysäsi otteensa Angelician niskalta kokonaan ja katse vain käväisi ohimennen naisen silmissä. Hemmetti, siitä oli pitkäaika, kun Christopher oli onnistunut edes katsomaan jotakuta suoraan silmiin..
Silti 'merkitä jotain jollekkin' oli vähän hankalanpuoleinen aihe.. Mies huokaisi ja lopulta vain hetken katsottuaan naista, Chris käveli Angelician ohi päätään pudistaen ja käsiään huiskauttaen. Hän painoi hellästi iskun kärsinyttä silmäänsä. Siitä oli jo ihan liian pitkä aika. Kaikki tuntui paljon oudommalta vankilan ulkopuolella. Tässäkin mielessä.
"No mitä. Oonko mä sanonu tässä, että sä et olis merkinny mitään?", Chris sanoi asian hieman kierrellen.
Hän katsahti uudelleen naiseen päin, tällä kertaa kulmat hieman koholla. Äääh, Angleicia oli tehnyt ilmestymistemppunsa kyllä erittäin huonoon kohtaan..
"En mä voinu jäädä sinnekkään.. Mitä sä oikein odotit? Että mä voisin elää ihan tosta vaan, ilman sitä ajatusta, että poliisit olis hengittämässä niskaan.. Ja ehkäpä mä en halunnu vetää sua siihen mukaan.", mies murahti. Viimeisen lauseensa tosin aavistuksen hiljempaa.

Angelicia tunsi kyllä kivun niskallaan, kun Chris piti napakasti kiinni. Nainen jännittikin ja nosti vähän hartioitaan, mutta ei halunnut näyttää kipua. Miehen ote hellittikin naisen sanojen myötä, kunnes viimeinen kysymys sai otteen kirpoamaan kokonaan. Angelicia huomasi kyllä miten vaikeaa Chrisin oli katsoa häntä silmiin. Ennen se ei ollut niin vaikeaa.. Angelician silmissä pysyi kuitenkin uhmakas ilme. Hän odotti vastausta. Tätä kysymystä Chris ei ohittaisikaan. Mies huokaisin ja hetken päästä meni naisen ohi. Angelicia tajusi rentouttaa itseään ja hän kääntyi vakavana Chrisiin päin. Lopulta mies vastasikin, vaikkei täysin suoraan,
"No mitä. Oonko mä sanonu tässä, että sä et olis merkinny mitään?"
"No tää olis paljon helpompaa jos olisit sanonukkin niin."
Angelicia tokaisi takaisin. Nainen oli kyllä myönnettävästi rauhoittunut. Kai Chrisinkin rauhoittuminen sai sen aikaan, että nainenkin vihdoin rauhoitteli itseään. Ja pahimmat höyryt olivat jo päässeet pois.
"En mä voinu jäädä sinnekkään.. Mitä sä oikein odotit? Että mä voisin elää ihan tosta vaan, ilman sitä ajatusta, että poliisit olis hengittämässä niskaan.. Ja ehkäpä mä en halunnu vetää sua siihen mukaan."
Angelicia pakosti hämmentyi viimeisen lauseen kohdalla, jonka kyllä kuuli, vaikka Chris sanoi sen hiljempaa kuin aikaisemmat sanansa. Angelicia huokaisi ja nosti kätensä puuskaan huultaan purren. Hän oli yhä vähän turhautunut ja ärtyisäkin.
"Chris pyysinkö mä sellasta sulta?"
Angelicia tokaisikin ja käänsi katseensa muualle, punertavia huulia mutristaen mietteliäänä. Pian katse kuitenkin palasi mieheen.
"Mä ymmärrän kyllä mut silti.. Et olis jättäny mua sillee."
Angelicia sanoi yllättävän rauhallisesti. Ääni ehkä vihjasi jo sellaista, että nainen antoi anteeksi. Mutta täysin? Ei vielä. Naisen kulmat olivat yhä kurtussa ja hänellä oli vielä jonkin verran turhautuneisuutta sisällään. Chrisiin hän ei pystynyt sitä purkamaan. Ainakaan tappelun merkeissä. Katse käväisikin nyt Chrisissä sillä tavalla mitä nainen oli silmäillyt tuota aikaisemmin. Miksi Chrisin piti näyttää noin hyvältä.. Ja Angelicia kirosi itseään, että oli jopa antamassa vähitellen tuolle anteeksi. Se teki itsensä hillitsemisestä vaikeaa. Angelician ylpeys kun ei tahtonut antaa periksi. Muuten hän olisi jo ollut miehen kimpussa, eri tavoin kylläkin kun aikaisemmin.
"Ääh..."
Angelicia murahti ääneen ja käänsi katseensa muualle ärtyisänä. Nainen jatkoi punaisen alahuulen mutustamista samalla, kun katsoi ikkunasta ulos, öiseen maailmaan. Siinä hämärässä valossa sen näköisenä.. Ehkä hän teki jonkinlaisen houkutuksen Chrisille. Tai no jätetään se ehkä pois. Angelicia ei vain tajunnut sitä itse.

Chris tiesi kyllä viimeisen sanansa tekevän jonkinmoisen reaktion Angeliciassa, mutta sentakia mies ei tuolla hetkellä naiseen päin katsonutkaan. Että hän vihasi tämänlaisia tunteilla pelleilyjä. Koko ajan piti myönnellä jotain ja näyttää haavoittuvalta. Muutenkin kuin ulkoisesti. Muutama mustelma tai naarmu ei nyt merkinnyt mitään.. Paljon helpompi tapa ja siitä Chris piti enemmän.
"No et. Mut mä ajattelin niin.", mies vastasi naisen kysymykseen. Ei se ollut Angeliciasta kiinni. Chris ajatteli muutenkin, että se olisi helpompi jos hän hoitaisi asiansa yksin. Nainen sanoi vielä ymmärtävänsä, mutta silti..
"Minkä sille nyt enää mahtaa. Ei mitään.", Chris mutisi nojatessaan keittiöpöydän tasoon. Hänen katseensa vaihteli ikkunoiden ja Angelician välillä. Hämärässä ei näkynyt edes naisen kasvonpiirteet tarkasti tämän pienen matkan päästä..

Chris kuuli naisen jonkinmoisen murahduksen ja se saikin miehen naurahtamaan ääneen. Hän lopetti tasoon nojaamisen ja astahti puolittaisen askeleen Angeliciaa kohti. Christopher ei voinut silti olla kiroamatta sitä, että juuri tuo nainen oli löytänyt tiensä miehen asuntoon... Lopulta Chris käveli kokonaan Alician taakse, laskien kätensä toisen hartioille. Angelicia voisi hyvin astahtaa nopeasti kauemmaskin, mutta toisella oli ollut monta mahdollisuutta lähteä poiskin, joten Chris ei sen enempää varonut kosketustaan.. Ja vaikka pienoinen haukottelu melkein pääsikin suusta hän mutsi naisen korvaan:
"Sä kuitenkin tulit ilman mitään sen kummempaa yösijaa?"
Sen enempää mies ei sanonutkaan. Angelicia osaisi varmasti päätellä itse. Christopher katsoi osittain naisen niskaa ja välillä yölliseen kaupunkiin, minne Alicia kastoi. Kello oli jo ties kuinka paljon, mutta silti tällä puolen kapunkia meno ei tuntunut loppuvan ikinä, vakka sitä ei kaikilla kaduilla koko ajan näkynytkään. Nyt oli kyllä laskeutunut aika kehuttu hiljaisuus.. Pakko myöntää.

Näin lähellä ollessaan Chris saattoi haistaa helposti Angelician tuoksun. Se taas sai miehen hymyilemään puolella suulla. Toisaalta tämä luonnollisen yöllinen valaistus sai olon tuntumaan jotenkin..erilaiselta. Chris piti muutenkin yöstä, vaikka tämä olikin outo sellainen..

Chrisin naurahtaessa ääneen Angelicia heitti tuohon vähän ärtyneen katseen. Mikäs tässä muka oli niin hauskaa... Keskustelustakaan ei tuntunut tulevan mitään. Samassa Chris astahti lähemmäs Angeliciaa, joka piti katseensa yhä ikkunassa. Vielä miehen läheisyys ei häirinnyt ja Angelicia jatkoi rauhassa huulensa pureskelua, kunnes päätti lopettaa. Huuli vielä turpoaisi tuosta, kun nytkin jo tuntui aralta. Angelicia puhalsi hitaasti ilmaa nenänsä kautta ulos ja Chris astahti juuri sillä hetkellä naisen taakse, laskien kätensä tuon hartioille. Nainen jännittyikin pakosti ja katsoi olkansa yli mieheen. Nyt tuo häiritsi.. Angelicia ei kuitenkaan sanonut mitään eikä liikahtanut kauemmas. Enää kyllä täysin rentona olo ei onnistunut. Chrisin kosketus.. Alicia ei halunnut myöntää, että oli kaivannut sitä melkoisesti. Eikä häntä enää niin paljon miellyttänyt Chrisin lyöminenkään. Miehen omaksi onneksi.
"Sä kuitenkin tulit ilman mitään sen kummempaa yösijaa?"
Chris mutisi naisen korvaan ja hymähtäen kuin tympeästi Angelicia katsoi miestä enemmän olkansa yli. Hetkeen ei tullut vastausta. Kai hymähdys oli joku vastaus.. toistaiseksi. Lopulta Alicia mutisi:
"Ei mulla kai ole mut mitä se sua liikuttaa?"
Kyllähän Chris olisi voinut jo heittää hänet ulos, jos todella olisi halunnut. Mieshän itse vielä tuli kosketusetäisyydelle ja kysyi vielä noin. Vähintään vihjaava lause ja Angelicia tunsi kyllä Chrisin. Mutta hän oli vieläkin ärtyisä, vaikka häntä alkoi väsyttää koko homma. Ja mitäs siinä, kun väsyneenä ärsytti se, että jaksoi olla ärtyisä. Oli siinä naisellakin ongelma.
"Mitä kello on?"
Angelicia huokaisi ja nosti kätensä kasvoilleen, hieraisten kasvojaan uupuneena. Ärähtäen hän laski kätensä ja puraisi huultaan. Mitä nyt sitten.. Hänen teki mieli pahasti nukkumaan. Mutta Chrisin asuntoon? Hän oli niin uupunut, että ajatus houkutti. Ja siitä oli pitkä aika, kun he olivat olleet lähekkäin. Eivätkä he koskaan olleet saaneet jakaa pitempää aikaa yhdessä, varsinkaan yötä. Heidän tapaamisensa aina kun olivat olleet lyhyet.
"Että mua väsyttää.. Ja päätä särkee."
Angelicia ynisi kärttyisesti. Nainen oli kyllä aika suloinen ja puoleensavetävä noin kärttyisenäkin. Jos vielä tunsi Angelician. No ainakin Chris tunsi... Angeliciaa houkutti enemmän ja enemmän kääntyä ja nojautua Chrisiä vasten, sulkien silmänsä. Nainen kuitenkin piti itsensä kurissa, vaikkakin vilkaisi miestä olkansa yli.

Olihan se huvittavaa ajatella: Herätä keskellä yötä siihen, että kaikista ihmisistä juuri Angelicia hakkaa raivokkaana oveen ja tulee sisään lyöden Chrisille mustan silmän sekä verta vuotavan nenän. Mielummin mies näytti suojaavan haaroväliään kuin kasvojaan. Vielä huvittavampaa oli se, että Angelicia ei tehnyt elettäkään lähteäkseen pois. Oli vain jäätynyt patsaaksi Christopherin kosketuksen alle. Mies ei edes vaivautunut kysymään mikä idea sillä oli..
"Riippuu..", mies hymähti. Ei Angelician mahdollinen yösija olisi ehkä äsken liikuttanut, ja tuskin sen enempää vieläkään. Chris kuitenkin koetti onneaan ja Angelicia oli nähtävästi huomannutkin sen. Ei siinä mitään, mutta naisen äänensävystä päätellen tuo oli vieläkin ärtynyt. Tai noh, olihan viimetapaamisesta jo rutkasti aikaa, eikä seuraavasta ollut sen jälkeen tietoakaan. Kunnes oltiinkin tässä. Täällä.

"Varmaan jotain kolme tai neljä..", Christopher huokaisi. Tähän aikaan hän olisi ihan hyvin saattanut olla jossain muuallakin, mutta oli tälläkertaa suonut itselleen kunnollisen yön. Jonka Angelicia tuli törkeästi pilaamaan. Nainen oli kyllä onnekkaasti osannut valita päivämääränsä.. Hymähdyksen kera Chris laskikin kätensä Alician olkapäiltä, muttei ihan vielä siirtynyt naisen takaa toisen vain valittaessa väsymyksestään ja päänsärystään. Olihan Christopherilla jotain särkylääkettä.. Ja jonkinverran piriäkin, mutta eipä tarjonnut naiselle.

Hetken Chris ajatteli, että olisiko hänen pitänyt olla vielä enemmän pahoillaan siitä, että oli lähtenyt? Eei, eihän hän ollut pahoillaan. Piti vain suoraan syyttää Angeliciaa kun tuo sattui tuntemaan miehen.. Niipä Christopher käveli naisen takaa sanomatta mitään sen enempää. Olisi voinut kuvitella, että mies olisi vain ollut menossa takaisin nukkumaan, mutta hän käveli keittiötason puoleen ja vetäisi yhden laatikoista auki. Chris haki kädellän sotkuisesta laatikosta särkylääke liuskan ja irroitti siitä yhden.
"No tuu hakeen.", Christopher tokaisi kuin ohimennen ja äänestä saattoi kuulla tympääntyneenkin sävyn. Mies laski tabletin tasolle pistäen vielä johonkin mukiin vettä. Vau, pisti jopa valmiiksi. Valoja Chris ei kuitenkaan vaivautunut pistämään.. Ensinnäkin se olisi sattunut silmiin ja toiseksi katuvalot kyllä valaisivat säleiden välistä ihan tarpeeksi. Ei mies kuitenkaan ollut vielä luovuttanut.

"Varmaan jotain kolme tai neljä.."
Angelicia huokaisi pakosti. Kai sitä olisi sittenkin voinut jättä tämänkin huomiseen. Olisi ehkä jaksanut vetää Chrisiä paremmin turpaan. No olihan hän jo aiheuttanut verta vuotavan nenän ja mustan silmän. Sekä muutamia naarmuja kynsillään. Mutta se ei kyllä tuntunut riittävän. Ihan kuin Chris noin vähällä pääsisi siitä, että oli lähtenyt tuosta vain. Angeliciaa kuitenkin väsytti ja hän ei ainakaan sillä hetkellä jaksanut enää tapella miehen kanssa enempää.
Hetken aikaa hiljaisuus vielä vallitsi kaksikon välillä, kun Chris kävelikin naisen ohi. Angelicia rentoutti hitaasti hartioitaan ja katsoi ärtyneenä miestä. Aikoiko tuo nyt mennä nukkumaan? Angelicia avasi jo suutaan kivahtaakseen jotain miehelle. No jos Chris menisi nukkumaan niin nainenkin pääsisi lähtemään helposti ja kiusaukset loppuisivat. Miehen kylmyys yllytti naista olemaan yhä vain kylmempi. Kylläkään, Chris ei mennyt makuuhuoneeseen. Tuo meni keittiöön josta kaivoi laatikosta särkylääkettä. Angelicia katsoi hiukan kysyvänä miestä. Löikö Angelicia niinkin kovaa, että päätä oikein särki?
"No tuu hakeen."
Chris yhtäkkiä sanoikin ja otti tabletin lisäksi pöydälle vielä mukillisen vettä. Angelicia hymähti, kunnes antoi periksi huokaisten. Hyvä on, hänen olisi pakko saada jotain jolla helpottaa oloa. Ensimmäisenä tuli kyllä pakosti tupakanhimo ja sen jälkeen olo, että Angelicia olisi halunnut kipata kurkkuunsa jotain helpottavia pillereitä.. Niitä kyllä hänellä oli, mutta harvemmin käytti kunnolla. Nyt olisi ollut sopiva hetki. Mutta se näköjään jäisi myöhemmäksi, kun naisella ei ollut tässä heti matkatavaroitaan.
Angelicia kävelikin keittiöön ja Chrisiin katsomatta nainen nappasi pillerin, heitti sen reippaasti suhunsa ja kulautti veden kanssa alas. Valitettavasti kestäisi hetken ennen kuin lääke auttaisi. Angelicia huokaisten laski vesilasin pöydälle, kunnes menikin miehen ohi ottamaan lisää vettä. Mahdollisimman kylmää. Virkistäisi ja naisen kurkkuun sattui. Kai siitä sai syyttää sitä, että oli huutanut sillä tavoin Chrisille. Angelicia kippasi uuden lasillisen vettä kurkkuunsa, huokaisten perään. Teki mieli kysyä onko Chrisillä muuta kun särkylääkettä. Ensin nainen jo ajatteli, että eihän tuolla voinut olla, mutta.. Tuohan oli Chris. Angelicia ei kysynyt kuitenkaan. Ei edes tupakkaa. Hän ei haluaisi näyttää liian heikolta ja rasittuneelta. Siitähän Chris nauttisi. Tai niin Angelicia ajatteli. Nainen kääntyi Chrisiin päin ärtyneenä ja hitusen virkeämpänä. Vaikka kuinka loukkaantunut ja vihainen hän olikin yhä.. Chris näytti hyvältä siinä hämärässä ja vähissä vaatteissa. Angelicia pakotti ajatuksensa kuriin ja hän sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen:
"Itseasiassa.. Mulla on ehkä paikka minne mennä."
Nainen vain totesi ajatuksensa ääneen ja hänen teki mieli vain sanoa.. jotain. Hiljaisuus alkoi vähitellen ärsyttää vain enemmän naista. Angelicia ajattelikin vanhaa diileriystäväänsä Paulia, joka hänen muistaakseen asui yhä Lontoossa, jos oli vielä hengissä. Tuon luo nyt nainen ainakin pääsisi. Tuskin Paul olisi kovin vastahakoinen ottamaan naista luokseen. Alician muistojen mukaan mies, kun oli erittäinkin ystävällinen ja hurmaava tapaus. No tärkeintä nyt olisi, että saisi jäädä johonkin yöksi. Ja nyt sanoillaan Angelicia ehkä yrittikin saada Chrisissä jotain reaktiota aikaan.
"Paul varmaan nukkuu jos kello on tosiaan niin paljon.. Tiedäks sä mitään hyvää numerotiedustelua?"
Angelicia kysäisi ja kaivoi puhelimen laukustaan, katsoen miestä tyynesti. Jos Chris ei estelisi, hän soittaisi oikeasti Paulille ja hakeutuisi tuon luokse. Mutta.. Jos Chris ei ollut kovasti muuttunut, tai ainakaan tuon tunteet naista kohtaan, mies ei antaisi naisen lähteä toisen miehen luokse noin vain. Angelicia ei kyllä yhtään tiennyt mitä Chris tekisi. Tai no kyllä hän tiesi mitä toivoi.. Mutta sen näkisi. Angelicia nappasikin puhelimensa käteensä laukustaan ja katsoi Chrisiä odottavasti.

Voisikos sanoa, että särkylääke olisi ollut jonkinlainen ansa? Chris ei nojautunut yhtään kauemmas Angelician tullessa ottamaan pillerin. Mies tunsi heti pienen voitonriemun sisällään. Silti ei näyttänyt sitä kasvoiltaan, vaan tutkaili nyt tarkemmin naisen kasvonpiirteitä näin lähempää. Ei voinut kieltää etteikö mies olisi halunnut vain koskea.. Piti kätösensä kuitenkin koskemattoissa: toinen käsi nojasi pöydän tasoon ja toinen käsi rennosti vyötäröllä. Alicia otti vielä lisää vettä ja Christopher kyllä huomasi kuinka nainen oli kuin ei olisi ollut huomaavinaankaan miestä, mutta varmasti tunsi Chrisin miltei lävistävän katseen itsessään. Aivan varmasti.

Chris tunsi huomionsa romuttuvan Angelician todetessaan yhtäkkisestä mahdollisesta yösijastaan. Christopher kohotti kulmiaan kysyvästi ja ärtyneestikkin. Mitä? Eikä.. Tai siis.. vai niin.
"Just niin..", mies sanoi mukamas välinpitämättömällä äänellä, vaikka nyt puolestaan tunsi itsensä katkeroituneeksi. Kenenkä luo muka? Hän lopetti keittiö tasoon nojaamisen ja pyyhkäisi tiskipöydän pintaa hymähdyksen kera. Angelicia puhui vielä jostain miehestä. Christopher katsahti naisen kännykkää ja puristi hampaansa heti yhteen. Ei sen näin pitänyt mennä. Ei Chris halunnut hävitä kahden miehen taistossa kumman luo Angelicia päättäisi jäädä..

Yhtäkkiä mies hymyili mukamas todella ylimielisen ystävälliseen sävyyn. "Tietenkin mä tiedän monta hyvää numeropalvelua.", hän sanoi lähes sädehtivästi. Samassa Christopher kiskaisi kännykän Angelician kädestä ja pisti sen hanan alle, sekä kätensä varoittavasti hanalle, muttei pistänyt vettä vielä tulemaan.. Alician kännykkä kyllä saisi kyytiä jos se sitä vaatisi.
"Tää on yks hyvä..", hän virnisti ilkikurisesti ja pahaenteisesti. Eiköhän kertonut ihan tarpeeksi, että Chris ei halunnutkaan Angelician lähtevän. Mies katsoikin naista merkitsevästi: 'Ei mitään Pauleja'.

Angelicia oli näkevinään jo aikaisempien sanojensa kohdalla Chrisin katseessa muutoksen.. Tuo taisi harmittaa. No nainenhan ei jättänyt sitä siihen. Saisi nähdä oliko Chris muuttunut niin paljon, kun antoi ymmärtää.
Numeropalveluista kysyessä miehen huulille levisi yhtäkkiä imelä ystävällinen hymy.. Pahaenteinen sellainen, kun Chris tiesi.
"Tietenkin mä tiedän monta hyvää numeropalvelua."
Chris sanoi iloisesti ja Angelicia ei tajunnut suojata kännykkäänsä, kun Chris nappasi sen jo. Nainen älähti, kun Chris veikin sen hanan alle.
"HEI!"
Angelicia ärähti ääneen ja yritti napata puhelinta, mutta jähmettyi miehen viedessä kätensä hanalle. Ei sentään heti valuttanut vettä kännykän päälle. Angelicia nostikin äreän katseen Chrisin silmiin. Mitä tuo nyt pelleili?
"Tää on yks hyvä.."
Chris sanoi vielä ja Angelicia puri kiukkuisesti hampaitaan yhteen, kunnes tajusi.. Chris ei halunnut päästää häntä menemään. No sehän oli ilmiselvää. Ja tätä reaktiota Angelicia oli odottanutkin. Vihainen ilme hellittikin, vaikka nainen oli yhä ärtynyt ja hän vilkaisikin puhelintaan huolissaan.
"Okei.. En soita Paulille. Jään sun luokse kun kerran näytät yhtäkkiä välittävän asiasta noin paljon."
Angelicia sanoi viileästi ja nopealla liikkeellä nappasi kännykkänsä. Hän pyyhkäisi sitä takkinsa hihalla ja pudotti sitten kiltisti laukkuunsa. Ehkä Chrisin testaaminen saisi riittää. Miehen teot puhuivat puolestaan. Huokaisten nainen katsoi Chrisiä. Chrisin äskeinen teko sai naisen hiukan hellittämään ja hänen oli vaikempaa hillitä itseään.
"Nukun sit sohvalla."
Angelicia yhtäkkiä sanoikin ja kääntyi, kävellen olohuoneeseen. Nainen heitti laukkunsa sohvalle ja veti takkinsa pois. Mutta ei nopeasti.. Rauhallisesti. Hänellähän ei ollut mitään kiirettä. Varsinkin, kun Chris seisoi hänen takanaan ja nainen tiesi tuon katsovan. Lopulta nahkatakkikin putosi sohvan selkänojalle ja Angelicia vetäisi hymähtäen hiuksensa hartialleen ennen kuin kääntyi mieheen päin.
"Onko sulla ylimäärästä tyynyä?"
Angelicia kysyi, vaikka nauroi itselleen pakosti mielessään. Missä kohtaa häntä muka olisi kinnostanut nukkua sohvalla, kun hän saisi nukkua Chrisin vieressä. Miehen vartalo lähellä.. omaa vasten. Angelicialle tuli myös muistoja ja vanhoja tuntemuksia mieleen. Hänen teki mieli samantien repiä miehen viimeisetkin vaatteet pois, mutta hillitsi itsensä. Hän vain tyytyikin kohottamaan kulmiaan, kuin olisi kiinnostunut yhä siitä tyynystä.

Chris katsoi Angeliciaa kuin mikäkin pikkupoika, joka halusi vain näyttää kuka tässä oli se pomo.. Sitäpaitsi tämä uhkaus näytti tepsivän, vaikka nainen ottikin kännykkänsä takaisin. Mies kohautti kulmiaan ja tunsi itsensä taas tyytyväisemmäksi. Ei kuitenkaan sanonut sitä ääneen, mutta sen pystyi taas kerran Chrisin olemuksesta huomaamaan. Voitin, hän ajatteli virneenkare kasviollaan puhelimen piiloutuessa takaisin laukkuun. Sehän onnistui helposti.

Seuraavaksi Angelicia väitti nukkuvansa sohvalla.. Okei, tuolle Christopher olisi voinut nauraa ääneen. Ihankuin nainen olisi unohtanut mitä heidän välillään oli aikaisemminkin ollut. Eli tuskin tulisi onnistumaan. Jos ei kerran ollut lähtenykään, niin tuskin jättäisi ruhoaan sohvallekkaan. Helposti mies antoi katseensa valua takaisin Angelician vartalolle, kuin koittaakseen nähdä naisen vaatteiden läpi, kun nahkatakkikin sai kyytiä. Chris ei astahtanut suuntaan tai toiseen, vaikka nainen kääntyikin häntä kohti. Enää mies ei tiennyt pitikö kiroa vai ei sitä, että Angelicia oli ilmestynyt hänen luokseen.
"Jaha. En mä oo mikään palvelija.", Christopher totesi samalla kävellessään makuuhuoneen ovelle. Hän vetäisi hihattoman päältään ja virnistäen viskaisi sen Angelicialle.
"Käytä sitä tyynynä jos sua tosiaan huvittaa jäädä siihen sohvalle.", Chris kohautti kulmiaan varsin vihjaavasti, vaikka sitä ei näin hämärässä valaistuksessa huomannutkaan.

Chris katosi makuuhuoneeseen ja katsahtipa vielä vaivihkaa olkansakkin yli. No, olihan hänen sängyllään muutama tyynykin, mutta ei todellakaan vaivautuisi viemään toista Angelicialle. Pitkän ja liioitellun huokauksen kera Christopher istahti sängyn reunalle heittäen peittoaan hieman sivumpaan, että sen voisi mukavasti vetää päälle kun kävisi makuulle.. Mutta Chris ei käynyt makuulle. Mies vain pöyhötti toista tyynyään samalla kun kokeili toisella kädellään silmäänsä, johon oli aivan varmasti ilmestynyt mustelma. Seuraavaksi mies rapsutti kuivunutta verta kasvoiltaan.
Ihankuin hän nyt enää pystyisi nukahtamaan noinvain.

"Jaha. En mä oo mikään palvelija."
Chris vastasi naisen tyyny kysymykseen ja Angelicia tuhahti tympeästi. Oliko edes yllättävä vastaus Chrisiltä.. Nainen vilkaisi sivulleen kiroten hetken itseään, kun saikin jonkun vaatekappaleen kasvoilleen. Ärähtäen nainen nappasi sen ennen kuin se ehti pudota lattialle. Alicia katsoi vaatekappaletta ja tajusi sen olevan Chrisin hihaton.. Miehen paljas ylävartalo näkyi katoavankin makuuhuonetta kohti.
"Käytä sitä tyynynä jos sua tosiaan huvittaa jäädä siihen sohvalle."
Chrisin lausahdus oli lievästi sanottuna kiusoitteleva ja erittäinkin houkutteleva. Angelicia pakottautui viskaamaan hihattoman käsistään sohvalle. Ele oli ärtynyt, mutta myös kunnolla turhautunut. Chris teki tuon täysin tahallaan, säälimättä naista. Angelicia puuskahti miehen perään ennen kuin epäröiden istahti alas, avaten nyt ajankuluksi vyön rintojensa alta, kiskaisten saappaansa pois. Hän antoi tarkoituksella saappaiden kolahtaa lattiaan. Chris saisi tajuta, että nainen riisui ja jäisi todella sohvalle nukkumaan. Niin, hänhän nukkuisi sohvalla.. tai sitten ei.

Chris istui vuoteensa reunalla ilman paitaa ja näytti tutkivan vammojaan. Mies ei varmaan puuhissaan edes tajunnut, että Angelicia oli ilmestynyt makuuhuoneen ovelle. Nainen nojaili ovenkarmiin kädet puuskassa. Päällä tuolla oli enää punamusta tunikansa sekä tietenkin alusvaatteet. Korutkin nainen oli jo jättänyt sohvan luo. Hetken nainen olikin vain riisunut vaatetustaan, kunnes totesi itsekkin ettei riisunut nukkumaanmenoa varten.. Vaan sitä varten, että sai mennä Chrisin luo. Hän antoikin itselleen periksi ja oli ilmestynyt makuuhuoneen ovensuuhun. Nainen antoi itsensä tulla huomatuksi, kun avasi suunsa:
"Kyllä sulla näyttää noita tyynyjä riittävän."
Angelicia totesi napakasti. Kuin hän olisi ärtyneenä tullut hakemaan tyynyä. No kyllä, nainen oli turhautunut. Omalla tavallaan turhautunut. Ja vain Chris sai naisen turhautumaan tuolla tavalla...
"Ja älä huoli, voit baarissa sanoa et joku iso köriläs löi sua tosta vaan. Sehän olis nöyryyttävää myöntää että nainen sai rökitettyä sut. Mä kyllä pidän sun salaisuuden."
Angelicia sanoi pilkkaavasti. Hän todella ärsytti Chrisiä ja tekikin sen tahallaan. Hymähtäen nainen lopetti ovenkarmiin nojaamiseen ja käveli vuoteen luo, koettaen pysyä Chrisin ulottumattomissa. Alicia laski toisen polvensa vuoteelle, kurottautuen ottamaan tyynyä. Hän antoi miehelle itsensä kuin kultatarjottimella.. Ja tarkoituksella. Angelicia nappasi tyynyn ja suoristautui osittain. Hän jätti vieläkin toisen polvensa vuoteen reunalle samalla, kun laittoi tyynyn kainaloonsa.
"Sua ei kai haittaa jos lainaan tätä?"

Christopher kuuli kyllä Angelician kolinat olohuoneesta ja huvittuneesti katsahti aukinaiselle ovelle päin, vaikkei naista nähnytkään. Mies vain antoi mielensä luoda kuvia miten Angelicia siellä riisuutui. Hän myhähti tyytyväisenä itsekseen ja omaksi ajankulkseen, tässä odotellessaan (sillä hän oli aivan sataprosenttisen varma, ettei Angelicia jäisi pitkäksi aikaa olohuoneen puolelle) tutkaili kasvojen ruhjeitaan, jotka eivät kyllä mistään pahimmasta päästä olleet, mutta ne olivat naisen aiheuttamat.
Lopulta Chris huomasi Angelician seisovan makuuhuoneen ovensuussa, mukavasti vähentyneessä vaatetuksessaan. Mies olisi voinut heitää vaikka kuinka voittoisan virneen, mutta tyytyi vain laskemaan käden kasvoiltaan. Hän ei ollut tosiaan huomannut milloin toinen oli tuohon ilmestynyt, mutta sillä ei nyt enää ollut mitään väliä. Silti Alicia väitti vain tulleensa hakemaan tyynyä.
"..Mut ne on mun.". Christopher jatkoi piikittelyjään, vain saadakseen Angelician ärsyyntymään sen verran, että nainen löytäisi tiensä lähemmäs.

Angeliciapa piikitteli takaisin miehen kasvoissa olevista ruhjeista. Chris murahti ja pudisti päätään. "Ei nää nyt niin pahoja ole. Sitä paitsi.. Sä et tiedä mun salaisuuksista puoliakaan.", hän virnisti sanojensa päätteeksi yhtä sädehtivästi kuin äskenkin. Kyllä mustelmat paranisivat nopeasti ja tuskin kukaan kysyisi. Tai jos kysyisi, niin Christopher ei vastaisi. Se ei kuitenkaan pyörinyt miehen mielessä juuri nyt, kun Angelicia tuli kuin tulikin lähemmäs vuodetta. Juuri mitä Chris oli toivonutkin. Nainen nappasi vain tyynyn, eikä mies edes ajatellut tyynyn kohtaloa Alician jäädessä noin lähelle.

"Mm. En mä antanu sulle lupaa siihen.", Chris totesi ajatellessaan samalla kuinka halusi vain kurottaa äkkiä kiinni Angeliciaan ja jättää naiselta mahdollisuus olohuoneessa nukkumisesta. Mies ei antanut toiselle enää iloa karkuunkaan lähtemisestä, kun Chris kellahti kyljelleen ja samantien selälleen vuoteelle, kasvot Angelician puolella. Mies kurotti vain nappaamaan tyynystään kiinni, se pysyi hyvänä tekosyynä..
"Kun mä haluun sen jäävän tähän huoneeseen.", Chris puhui nyt sekä tyynystään että Angeliciasta.

"Ei nää nyt niin pahoja ole. Sitä paitsi.. Sä et tiedä mun salaisuuksista puoliakaan."
Viimeisen miehen huomautuksen jälkeen Angelicia tuhahti. Tuo ärsytti naista enemmän vain.. Niin, hän ei tosiaan tiennyt. Hallitsijan asema oli kai viety häneltä kokonaan. Mutta nainen ei luovuttanut. Koska hän tiesi omalla sarakkeellaan silti hallitsevan vielä Chrisiä. Mies kyllä teki saman naiselle, mutta sitä Alicia ei myöntänytkään.

"Mm. En mä antanu sulle lupaa siihen."
"Millon viimeks mä olen muka sulta jotain lupia tarvinnu?"
Angelicia tiuskaisi ja lopetti lauseen pakosti mielessään "tai sä multa". Tuon nainen kuitenkin jätti sanomatta ja samassa Chris jo kellahti vuoteelle selälleen, tarttuen tyynyyn. Tuhahtaen Angelicia repäisi tyynyä itseensä päin, mutta Chris piteli siitä tiukasti kiinni. Missä kohtaa he edes olivat ottaneet tyynyn joksikin välikappaleeksi tässä...
"Kun mä haluun sen jäävän tähän huoneeseen."
Angelicia mietti pakosti tarkoittiko Chris nyt tyynyä vai naista.. Taisi molempia. Enemmän kyllä jälkimmäistä, jos Chrisin tiesi. Alicia vain repäisi tyynyä enemmän itseään päin, nojautuen taaemmas.
"Onneks sulta ei kysytä."
Angelicia tiuskaisi, nojautuen vielä taaemmas. Hän ei kuitenkaan kiukuspäissään muistanut kuinka klassisen virheen tekikin. Chris päästikin virnistäen tyynystä irti ja Angelicia älähti hädissään, kun lennähti taaemmas. Siinä samassa mies oli jo napannut naisen ranteista kiinni, vetäen tuon eteenpäin itsensä päälle. Angelician tasapaino oli jo valmiiksi kadoksissa ja hän lennähtikin ikävästi osittain miehen paljaan ylävartalon ylle. Angelicialla meni pieni hetki toipua tuosta ja tyynykin unohtui äkkiä.
"Chriis..."
Angelicia murahti hampaidensa välistä varoittavansa, koettaen nousta äkkiä miehen päältä. Ensinnäkin siksi, että nainen oli lähellä suudella tuota..
"Mä en tosiaan oo tolla tuulella nyt."
Angelicia kivahti ja iski kätensä vihaisesti miehen rintakehään, yrittäen karata miehen käsien otetta. Hyvin ristiriitaiseksi kyllä meni. Varsinkin, kun nainen valehteli oikein kauniisti viime sanojensa kanssa. Ja ihan kuin hän ei olisi nauttinut siitä, kun iho kosketti ihoa. Hyvä ettei tunika samantien saanut lentolupaa pois päältä...

Angelician piti kyllä kuunnella Chrisin käskyjä, miehen mielestä, mutta toisinpäin se ei mennyt niin.. Taaskin Chrisin mielestä. Hän vain piti kiinni tyynystä, eikä miehen tarvinnut paljoa vaivautua kiskomaan sitä Angelician koettaessa repiä välikappaletta itselleen. Tämähän kävisikin vielä Christopherin eduksi.. Mies päästi irti tyynystä ja pienen kikkailun jälkeen Angelicia oli rämähtänyt osittain Chrisin päälle.
"Hah!", mies virnisti ja kiskaisi tyynyn naiselta kokonaan, heittäen sen toiseenpäähän sänkyä. Tiesvaikka lensi lattiallekkin.. Chris jätti välikappaleen siihen keskittyessään vain Angelician tässä pitämiseen. Naisesta aisti helposti sen, että tuo vain esitti. Yksikin hyvä syy miksi Chris päästäisi Aliciasta irti? Ei niitä ollut, ellei Angelicia keksisi jonkin toooodella hyvän perustelun.

"Älä selitä. Tuskin sä muuten noin tekisit, jos et olis tällä tuulella.", mies selitteli samalla kun kierähti kontalleen Angelician yläpuolelle. Tässä vaiheessa varsinkaan päästämättä naista enää karkuun. Lähtisi aamulla vaikka takaisin mutta tämän yön Alicia olisi täysin lukittuna tämän asunnon sisäpuolelle..
"Sä ilmestyit tosta vaan tän asunnon oven taakse vaan lyömään mua? Keskellä yötä. Sitten et lähtenytkään pois. Joten.. tässähän just sä oot sillä tuulella.", Chris mutisi jokseenkin vaanivalla äänensävyllä kertoen pelkästään silläkin, että Angelicia jäisi tähän. Puhe muuttui koko ajan hiljaisemmaksi ja mies vilauttikin kieltään hampaidensa välistä:
"..Mitään tyynyä tullu koskaan hakemaankaan."

Noh, olipahan onnistunut sen väsymyksen siirtämään myöhemmäksi. Ei tiedä oliko se hyvä vai huono asia, sillä Chris ei vielä tiennyt milloin ja mihin aikaan pääsisi 18th Streetin pomon puheille, mutta se saisi sitten jäädä myöhemmäksi, vaikka asia olikin tärkeä. Tällä hetkellä omien halujen tyydyttäminen nousi senkin yläpuolelle, eikä mikään ihmekkään kun Chrisitä puhuttiin.

Ajattelemisien ja puheiden sijaan Christopher vei kasvonsa ihan Angelician kasvojen eteen. Mies vei kätensä ensin kokeilevan kevyesti naisen kyljelle. Eihän sitä tupannut enää edes muistamaan miltä nainen tuntui, kun siitä oli jo niiiiin pitkä aika.. Christopher antoi kätensä liukua alemmas, vaikkakin kosketus muuttui sitä mukaa vaativammaksi.
"..Eli ootko sä muka vieläkin jotain muuta mieltä?"

"Älä selitä. Tuskin sä muuten noin tekisit, jos et olis tällä tuulella."
"Ja sä muka tiedät kaiken.. Ihan tiedoks, et tiedä."
Angelicia tiuskahti vain ensimmäiset sanat, jotka tulivat mieleen. Nainen henkäisi pakosti, kun Chris lukitsi naisen alleen kierähtäen nelinkontilleen naisen yläpuolelle. Angelicia ei vain voinut sille mitään, mutta hänen sydämensä oli alkanut hakkaamaan kovempaa ja hengitystä oli vaikeaa pitää kurissa.
"Sä ilmestyit tosta vaan tän asunnon oven taakse vaan lyömään mua? Keskellä yötä. Sitten et lähtenytkään pois. Joten.. tässähän just sä oot sillä tuulella."
Chris puheli äänensävyllä, joka sai Angelician pakosti jännittymään. Samalla katse kävi pakosti Chrisin huulissa. Kuinka hän halusikin suudella noita huulia.. Aivan kohtuutonta ettei hän muistanut enää miltä ne tuntuivat. Näiden ajatusten takia Angelicia menetti keskittymisensä Chrisin sanojen kohdalla.
"..Mitään tyynyä tullu koskaan hakemaankaan."
Angelicia havahtui ja yritti väittää vastaan, mutta tajusi miltä näytti.. Hän makasi miehen alla, huulet raollaan ja hengitys selvästi kiihtyneenä. Nyt sanat eivät tainneet auttaa yhtään, tekivät enemmänkin hänestä vain naurettavan. Angelicia supistikin äreänä huulensa kiinni.
"Sä et sitten anna periksi."
Angelicia tyytyi vain murahtamaan. No.. Hän oli nyt huono myöntämään mitään, mutta Chris kyllä tiesi totuuden. Valitettavankin hyvin. Samassa miehen kasvot tulivat lähemmäs ja Angelicia tunsi jännittyvänsä vain enemmän.. Seuraavaksi Chrisin käsi tuntui kyljellä, valuen siitä alemmas. Angelicia hengähti pakosti ja huulet raottuivat pakosti. Miten hän oli kaivannutkaan tuota. Ja nyt nainen ei todellakaan osannut enää sanoa ettei olisi halunnut olla siinä...
"..Eli ootko sä muka vieläkin jotain muuta mieltä?"
Angelicia nielaisi hankalasti ja samassa nosti nopealla liikkeellä kätensä miehen niskalle ja kuiskaisi kiihkeästi:
"Mä olen tasan tarkkaa tätä mieltä.."
Angelicia vetäisi heti sanojensa perään miestä vielä hitusen alemmas ja huulet kohtasivat toisensa. Suudelma oli kiihkeä ja syveni loppua kohden. Angelicia maisteli kiihkeästi Chrisin huulia, kunnes rauhoitti vähän.. Hän halusi todella nauttia tästä. Ja tekikin niin. Suudelman jälkeen Angelician toinen käsi liukui miehen alaselälle, kynsien hellästi raapiessa miehen ihoa.
"Muistaks sä tätä enää..."
Angelicia kuiskaisi hiljaa ja hitusen hengästyneellä äänellä. Samantien tuli uusi suudelma ja kynnet upposivat enemmän miehen ihoon selällä. Chris ei varmaan muistanut ja Angelicia päättikin, että Chris muistaisi kaiken selvästi. Miten hyvältä se tuntuikaan. Paitsi, että Angeliciasta tuntui tämän yön vetävän kaiken uudelle asteikolle. Kiitos sille, että nyt ei ollut vankilaa.. ei vartijoita.. ei tapahtumasalia.. ei tiettyä aikaa. Vihdoin se mitä he olivat vuosia toivoneet. He kaksi, makuuhuone ja rutkasti aikaa. Tai nyt ainakin olisi paras olla rutkasti aikaa, koska näitä kahta ei ollut tuossa kohtaa enää helppo pysäyttää, jos se siis oli ylipäätään mahdollista.

Ei Chris tietenkään nyt enää antaisi periksi. Varsinkin kun hän huomasi miten Angelician hengitys rupesi vetelemään jo omiaan.. Christopher olisi kyllä voinut puhua samaa omasta hengityksestään, mutta toistaiseksi hänhän oli se joka vain kannusti naista. Mies piti aina siitä miten sai petikumppanissaan kaikenlaisia reaktioita aikaan ja tässähän sitä vähitellen jo suoraansanottuna lämmettiin.. Hyvä merkki tottakai.
Chris oli muutenkin ollut oikeassa, eihän Angelicia kovinkaan kärsivältä näyttänyt kosketuksen alla ja mies vain tyytyväisenä seurasi naisen eleilyjä käden kulkiessa alaspäin. Hän nautti tästä jo nyt niin paljon. Pakko myöntää, että oli mukavaa olla sellaisen kanssa jonka temput tiesi, joten ne yllätykset tulisivat vielä enemmän yllätyksinä..

Onneksi Angeliciakaan ei täysin toimeettomaksi jäänyt. Tällä kertaa oli hyvä, että vaatetusta oltiin vähennetty jo ovelasti etukäteen. Pääsi nopeammin käsiksi ja Chris antoikin katseen vain valua alemmas naisen vartaloa pitkin, vaikka tunikaa ei oltu vielä edes hoidettu pois. Niin mitä mieltä? Suudelma kertoikin sen ja Christopher ummisti nopeasti silmänsä. Voi helvetti, milloin viimeksi hän oli suudellut Angeliciaa? Keuhkot tuntuivat tyhjentyvän miltei automaattisesti tuon heittäessä vatsanpohjassa. Käsi otti heti paremman otteen naisen kummankinpuolin, ettei hän rämähtäisi kokonaan toisen päälle.. Chris vain painoi huuliaan intensiivisemmin Angelician huulia vasten, eikä todellakaan säästellyt itseään.

"Kyllä mä kohta muistan.", Chris virnisti huulet raollaan naisen kynsien painautuessa ihoon, muttei mitenkään inhottavalla tavalla. Tai olisi se ehkä jonkun mielestä tuntunut inhottavalta, muttei Chrisin. .. Angelician kynsien aiheuttamia naarmuja oli vähän vaikea unohtaa vankilassakaan. Eipä ollut ihmetellyt jos joidenkin mielestä Chris nätti välillä siltä kuin häntä oltaisiin raahattu selkä hiekkatietä pitkin..
Suudelmaa seurasi heti seuraava, mutta nyt mies jätti tahallaan suudelman kesken, vieden huulensa Alician korvalle. Eipäs nyt mitään kiirettä.
"Eikä sua vois unohtaa.. Ihan heti.", Christopher naurahti samalla kun suoristi selkänsä, ollen näin hajareisin Angelician lantion yläpuolella. Huulet menivät tavoittamattomiin ja mies vain virnisti keimailevasti samalla kun kädet laskivat Angelician tunikan reunalle ruveten siirtämään ylemmäs.
"Myönnä..", hän mutisi samalla, kun kädet löysivät koko ajan enemmän ihoa kosketettavakseen.
"..Tulit tänkin takia.", Chris virnisti.
"Vaikka toisaalta voisinhan mä heittää sut vieläkin ulos täältä, koska mä vihaan jos mun yöunet keskeytetään.. Lyönneillä.", mies senkuin jatkoi kiusoittelevaa puhumistaan.

Angelicia henkäisi vaikeasti, kun Chris keskeytti suudelma. Miksi, oi miksi. Naisen vatsassa vain heitti niin rajusti, vaikka se rauhoittui vähän huulten erotessa. Mutta huulet jäivät huutamaan, kaipaamaan uutta suudelmaa. Chris vei kuitenkin huulensa naisen korvalle.
"Eikä sua vois unohtaa.. Ihan heti."
Chris naurahti ja Angelicia hymähti pakosti huvittuneena. Samantien ilme muuttui kuitenkin pettyneeksi, kun Chris suoristi selkänsä ja kasvothan tietenkin menivät pois kosketusetäisyydeltä. Ja mitä tärkeintä.. huulet. Angelician kädetkin laskivat selältä perseelle. Miehen hymy ja nuo siniset silmät vangitsivat naisen täysin ja Angelicia vastasi ruskeiden silmien leikkisällä katseella. Ärtyneisyyskin oli nätisti kadonnut, vaikka nyt sen tilalle tuli turhautuneisuutta. Siitä sai syyttää Chrisiä, kun tuo oli kauempana. Mies kyllä lähti viemään naisen tunikaa ylemmäs ja Angelicia tunsi ihonsa kihelmöivän käsien alla.. Nyt huulet olivat koko ajan raollaan, että sai vedettyä henkeäkkin.
"Myönnä.."
"..Tulit tänkin takia."
Yhdistettynä Chrisin sanat ja tuon kosketus.. Angelicia värähti tuon alla ja tajusi aika paljon sen jo kertovan.
"Vaikka toisaalta voisinhan mä heittää sut vieläkin ulos täältä, koska mä vihaan jos mun yöunet keskeytetään.. Lyönneillä."
Angelicia naurahti hengästyneesti ja upotti kyntensä miehen pakaroille.
"Sitähän sä et tee.. Sori vaan mut mä tunnen sut liian hyvin."
Angelicia heitti takaisin kiusoittelevasti ja virne tavoittikin huulet. Eihän hän voisi Chrisin nyt antaa täysin viedä. Vaikka mies tekikin sen aika taidokkaasti.
"Ja mä tiedän että sä tykkäät kivusta omalla tasollaan.."
Angelicia oikein kehräsi ja tarkoituksella kidutti miestä kiusoittavilla sanoillaan samalla, kun sanojensa vahvuudeksi vei käsiään boksereiden kankaan alle selän puolelta. Kynnet tekivät taas omaa jälkeään ja nyt rajummin. Chris piti tuosta.. Angelicia tiesi sen varsin hyvin. Ja hehän eivät koskaan hempeilleet. Rajua, siitä he molemmat pitivät.
"Paitsi et mäkin voisin ihan ilman kehotuskin häipyä ovesta ulos.."
Angelicia sanoi vielä, mutta nauroi pakosti. Juu lähtö olisikin niin yksinkertainen. Hän juuri sillä hetkellä makasi puolialastomana miehen alla, täysin tuon armoilla eikä hänellä tosiaan ollut kiirettä pois. Alicia virnisti ja ponnistautui vähän ylemmäs. Samalla toinen käsi nousi ja repäisi miestä alemmas hartialta.
"Minkä mä sille voin että sä olet niin syntisen hyvä pano."
Angelicia kuhersi ja näykkäisi virnistäen miehen rintakehää, kunnes suostui laskeutumaan kiltisti makuulle. Samantien nainen auttoikin jo Chrisiä, vetäisten tunikan päältään. Sehän sai sitten samantien lähtöpassin lattialle. Angelicia koetti muistaa hengittääkin samalla, kun hän yritti saada Chrisiä alemmas. Suudelma. Hänen huulensa vaativat sitä.

Chris tiesi kyllä, että Angelicia tuppasi innostumaan suudelmista ja tällä kertaa jätti naisen tahallaan jonkinmoiseen tuskaan, vaikka eikö sitä oltu tuskasteltu jo ihan tarpeeksi muutenkin? Hetkinen.. muutamakin vuosi. Ei nähtävästi riittänyt Christopherille. Tällä kertaa katse sai hoitaa suuren osan: Chris katsoi Angeliciaa suoraan silmiin. Tällaisessa tilanteessa se oli paljon helpompaa, varsinkin jos Christopher itse 'johti' tätä tilannetta. Hän virnisteli pakosti itsekseen ja Alician jokaiselle ahnaan puoleiselle ilmeelle. Mies jatkoi puhumistaan, sillä sanatkin osasivat tehdä ihmeitä miltei yhtälailla kuin kosketuskin.
"Tunnetko..?", Chris jätti sanansa tarkotuksella auki käsien nostaessa tunikaa jo rintojen alapuolella. Kyllä mies antaisi Angelician tämän yön ainakin pysyä tässä.. Tai siis pakottaisi pysymään tässä, ja tuskin Alicia olisi halunnut kenenkään tyhmän Paulin luokse. Siitä Christopher oli varma. Chris taas nautiskeli mielummin Angeliciasta kuin pitkistä yöunista.

Mies tunsi naisen kädet pakaroillaan varsin mukavien sanojen saattelemana. Chris myhähti pitkästi ja kertoi kyllä vastauksen puheisiin kivusta. Ehei, ei se sillä tavalla sattunut. Ei Christopher kuitenkaan mitään sen kovempia iskuvälineitä kaivannut, kuten nyrkkiä. Vyö oli eriasia ja oltiinhan silläkin pelleilty joskus vankilassa.. Eikä sitä ainakaan voinut unohtaa.
"En mä sitä kielläkkään.", mies lopetti Angelician tunikan repimisen, sillä tässä nyt oltiin lievästi sanottuna solmussa. Chris ei saisi naisen tunikaa revittyä pois ilman, että nainen joutuisi vetämään kätensä pois miehen boksereiden alta.. Christopher ei siitä kuitenkaan mitään valittanut, vaikka halusikin tuon helkutin vaatekappaleen pois aivan samallatavalla kuin loput muutkin. Kosketuksesta oli pakko nauttia edes se hetki.
"Etkä sä siitä mun alapuolelta niin helposti karkaa, koska mä en anna sulle siihen mahdollisuutta. Haluun vaan, että tää hemmetin tunika lähtee sun päältä.", Chris puhui yhtä pehmeällä ja vihjaavalla äänensävyllä kuin Angeliciakin, vaikka sanojen painokkuus ei ehkä juuri siihen sopinutkaan, mutta kuka välitti? Tämä oli vain heidän hetkensä ja se loikin jotenkin.. seikkailumaista tunnelmaa.

Christopher kumartui aavistuksen Angelician toimesta. Ei, mies ei aikonut suudella vielä, mutta vihdoin Angelicia repi tuon tunikan pois päältään ja Chris sai kätensä kartoittamaan naisen paljasta ihoa. Enää vain alusvaatteet. Niissä miehen katse kävikin vuorollaan. Kumpi ensin? Harvinaisen mukava päätös, verrattuna mitä päätöksiä Chris oli tavallisesti joutunut tekemään: Jäädäkkö Yhdysvaltoihin vai ei? Millä tavalla hänen pitäisi saada rahaa? Ja niin edespäin.

"..Syntisen", mies mutisi lipaistessaan aavistuksen kuivuneita huuliaan. Johtui siitä, että hengitys kävi koko ajan niin tiheään tahtiin, että Chris unohti välillä nielaistakkin.. Ei, ei vieläkään suudelmaa. Christopher virnisti omahyväisesti samalla kun kädet kiertyivät Angelician vartalon, selän puolelle. Chris suukotti samalla naisen kaulaa, kun sormet aukaisivat toisen rintsikoiden hakaset. Elikä pikainen arvonta päättyi ensin rintsikoihin.. Ihankuin olisi avannut jotain lahjapaketteja. Krhm... Chris ja hänen lahjansa. Hän vetäisikin Angelician rintaliivit huit helvettiin ja kädet tottakai löysivät tiensä naisen rinnoille. Samoin suukotukset vaihtoivat suuntaa Alician kaulalta alemmas. Hah, nainen ei koskaan saisi sitä odotettua suudelmaansa, sillä Chris ti todellakaan pitänyt kiirettä, vaikka olisi laukeamassa housuihinsa..

Hetkeksi mies kallisti päätään ja painoi ohimonsa sekä korvansa Angelician rintojen väliin. Virnistäen hän kuunteli naisen sydämmen tykytyksiä.
"Taas..", Christopher naurahti.